1952-02-02-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
ANTTI HÄMÄLÄINEN:
TTUOXNA 1772 näki Turussa päivän-
' valon vanhin suomalainen kukko-aapinen.
Sc oli .'"Prändätty Johan
Christ. FrenckclHldä", sisälsi vain 1-6 si-v^
ua ja oli kaiken lisäksi aivan tarkoin
jo silloin klassillisen maineen saavuttaneen
iQezeliuksen vanhemman "Lasten
paras tavara"-teoksen alkuosan mukai-
• nen. Tästä syystä tämä aapinen on jätetty
ilman tekijännimeäkin. Sen sijaan
kustantaja on vastaavien ulkolaisten
esimerkkien mukaisesti painattanut
sen viimeiselle siviille mahtavan näköisen
kukon kuvan,^oka lienee näiden
mahtipontisten ja monilukuisten suomalaisten
aapiskukkojen kantakukko,
mikäli ei jostakin unohduksen alhosta
vieläkin vanhempaa «tapiskukkoa keksitä.
. •
Vaikka tästä aapisesta pn jo sen. al-kiiäikomar^
oi^
niin silti-se.lienee ollut^^^lUualla Suo- .
mcssa vätiänia ifiditi tunnettu; ^%oska täi
n ^ ja sitten — V, l M 7 r -
ji4kjEusiujai>
vai^ iCKilussa y.1833 Jtilkiustu sai-kan-
^teensavk«kpA,:mM^^^i^ v!r/irS47 laitosten
jalkeen^oli^hyvin suosittu. - Sen
sijaan'^elsm£^ssä.,v;I^ aapinen^
nimdtään 5^TaxpeeUinen Xasten-
Kirja'' sai ensimmäi^Ue sivulleen kou-
' luun menevän pojan kirvan kukon kuvan '
asemesta.
'Mistä syystä sitten juuri kukko pääksi
äi^isissa niin vallitsevaan asemaan?
Laululla on ollut kristitjrissä maissa
|sanan rinnalla huomattava asema. Värisinkin
virsilaulu on ollut käytännössä
|jo alkuseurakunnan ajoilta alkaen. 'Ensin
laulettiin Vanhan Testamentin psal-leja^
mutta Sangen varhain alettiin se-
)ittää jo alkuperäisiäkin kristaiisiä virsiä.
IKaikille tunnettu Hilariuksen k i i -
Itosvirsi on yksi vanhan kristikunnan
lymnejä.
Keskiaikana ei tosin seurakunnan
omakielisellä laululla ollut juuri sijaa
jumalanpalveluksissa, vaan kuorot esit-
^ät messujen ohella etupäässä latina-sia
lauluja.
Lutherin saksankielelle kääntämässä
ja lyhentelemässä roomalais-katolisessa
essussa, joka tuli kaikkien niiden mai-len
jumalanpalvelusjärjestyksen poh-si,
mihin uskonpuhdistus levisi? kan-ikielineft-
virsilaulu pääsi jälleen oi-ceuksimsa.
Hän itse antoi tälle asialle
jysäyksen julkaisemalla v. 1542 virsikirjankin,
jossa oli-13 hänen omaa sepittä-virttä.
"Saatana ei kärsi pysyä
|iellä> missä soitetaan ja lauletaan", bli
musiikkia rakastavan Lutherin käsitys
siasta.
Lutherin esimerkkiä seuraten Agricola
likaisi jo eimen Uutta Testamenttiaan
1544 *Rukouskirian Bibliasta', joka
älsi mm. virsikirjan alkeet. Jaakko
Suomalainen julkaisi Agricolan jälkeen
isimmäisen suomalaisen virsikirjan,
femminki Maskulainen ja molemmat
iezeliukset kiiruhtivat mj-öskin vuoros-ian
edistämään \arren veisuuta julkai-
2malla omat virsikirjansa.
Kun vielä Gezelius vanhempi määräsi
ikkarit pitämään pitäjän 'sukjvelille polle'
jonkinlaista 'seisovaa koulua', niin
itsestään selvää, että laulu tuli luvun
aella kautta Suomen näyttelemään seu-
?^untaelämässä huomattavaa osaa. \'k-sinpä
Itä-Suomestakin, jota siihen aikaan
pidettim vielä takapajulla olevana,
rovasti Serlachius ihnoitti v. 1697 tarkastusmatkallaan,
että Kesälahdella
melkein jokaisella pitäjän kuhnalla oli
poikia, jotka lukemalla ja veisaamalla
tekivät palveluksia vanhalle \^elle.
Näistä hyvistä laulukorvalla ja -äänellä
sekä luku- ja kirjoitustaidolla ^varustetuista
sukkelista pojista tuli vuorostaan
pitäjän lukkareita, jotka, kuten
tunnettua, laskettiin oikein kirkolliseen
säätyyn kuuluviksi. Nämä he juuri
sitten^aikaa myöten kehittivät keskuudestaan
timnetiin ja mahtavan Sepeteus-kanttoorin
tyypin, jonka symboliksi oli
kukko juuri omiaan. Tämän hyvin oivalsi
kansanlanlajakm sanoessaan: " E i kö
muut sitten laulaa saa kuin lukkari
ja kukko?"
Mnuten kolkolla oli pyhät traditiot jo '
ennesfeäänkm. .Tunnetaanhan kirkkoja-kin/
joiden tornin huipussa on xistin ase-m
e ^ vain kukko. yKukko on- kristi-kuimaSsajäina
ollut valvomisen J a tark-
^kaavaisuuden syinbolL Kristus puhuu
Tämä on Grannk, joka esiintyy Catuidcn Yleisradion Ravrhide-esityksessä
maanantaisin^ keskiviikkoisin ja perjantaisin 6.40 ip.
ENKERIHÄMÄLÄINEN:
KAKSI
PAPPILANNEITIÄ
|J^AWORT^^^ papjHla Yorkshiressä
; * s^*aitsr iiyvin ^yksinäisellä ja syn-vemuksisstotubm
laulusta. J« t f e - ^ - ^ * ^
dämmehäi; miö osaa kukko ^^^^^^
kohtalokkaaUa hetkellä apostoli P' ieta.
nummet^ jotkakesalla helottivat tulvil-rin
elämässä.
~ K im .mainittuihin Gesselius^ vanhemman
"Lasten paras^ tavara?'-kirjasten
toisintokappaleisiin tuli, varovasti kylläkin,
kukon kuva ensin vi£in takakanteen,
josta Se sitten vähitellen siirtyi vallan
ensimmäiselle sivulle, niin symbolisoi
tämä alkukukko ymmärtääkseni n i menomaan
juuri laulua eikä lukua, mikä
oli kukolle luonnollistakin. Kuinka
kukko olisikaan voinut olla lukemisen
opettajan perikuva? Luonteenmukai-sempaahan
se laulunopetus oli lukuun
verrattuna pitäjien seisovissa kouluissa
yksinpä lukkareillekin.
Tältä näkökulmalta on mielenkiintoista
todeta että V . 1772 aapisessa olevan
kukon edessä on nimenomaan vain
pelkät nuotit, kun sen sijaan jo vv. ISIS,
1826 ja 1828 laitoksissa on nuottien
rumalle ilmestynyt jo aakkosetkin. Kun
pääsemme v. 1847 aapiseen, ovat nuotit
jo tyystin kadonneet ja pelkät aakkoset
vallanheet niiden tilan.
Karttakepin tapainen osoitin kukon
toisessa jalassa on mahdollisesti .jo
luostarikoulun perua samoin kuin sekin,
että kukko asetetaan tavallisesti aina
korkeammalle' paikalle kuin oppilaat.
Luostarikouluissahan näet 'regentti-maisteri'
istui katederilla (ja istui niin
lujasti, ettei vielä tänäpä ivanakaan ole
mistään koulusta saatu opettajia pöyti-ensä
takaa poisi), oppilaat taasen istuivat
alhaalla lattialla — olkipahnoilla!
Tätä alhaista asemaa pidettiin oppilaille
aivan välttämättömänä nöyryyden ja
vaatimattomuuden merkkinä. Kerrotaan,
että sitä Pariisin katua, jonka varrella
yliopisto sijaitsi, kutsuttiin 'Pahna-kaduksi'.
S^e oli kumpaisestakin päästä
rau tavit joilla suljettu, etteivät ajajat
olisi häirinneet koulun rauhaa.
Vielä tässä mainittakoon, että Oulussa
V . 1833 painettu laitos yritti olla jo
jonkinlainen kuva-aapinen, koska siinä
kansikuvan ohella aapisen toisella sivulla
oli ferinäisiä kuviakm. Kuvat oli varustettu
lyhyillä lauseilla:
laan vkanejvankukkia, mutta joiden 'yli
syksyisin j a talvisin puhalsivat, kylmät,
viimaiset tuulet-ja lumimyrskyt. Noihin
~ nummiin tuntui kätkeytyvän sals^-
räistä tragiikkaa; ihmiset, jotka asuivat
niiden keskellä, elivät omaa eristettyä
elämäänsä syrjässä muista ja tietämättä
juuri maailman tapahtumista. Tämä elämä
oli karua ja alakuloista, ja nummet
tuntuivat painaneen siihen oman, kesyttömän
leimansa.
Tällaisessa ympäristössä syntjrivät ja
elivät ne kaksi sisarusta, jotka liikkumatta
juuri koskaan oman kotinsa ulkopuolelle
loivat itselleen maailmanmaineen:
Charlotte ja Emily 5ronte. Pastori
Bronten perhe, jossa lapsia oli kuusi,
oli vaatimaton ja yksinkertainen, eikä
pieni, syrjäinen maalaispappila suinkaan
pystynyt tarjoamaan heille loistavaa
kas\'atusta enempää kuin henkevää
seuraelämääkään, jolla vielä 1800-
luvulla katsottiin olevan ratkaiseva merkitys
älyn ja luonteen kehitykselle. A i noa,
mitä heillä oli yllin kyllin, oli aikaa
— aikaa miettiä, uneksia, kehitellä
ihmeellisiä, outoja mielikuvitusrakennel-mia
pappilan ja munmien hiljaisuudessa.
"Wares raakkuu,
Heinä-sirkka tirskuu.
^Suu läähöttää.
Kanan-poika piipattaa.
Koira ärisee.
Naakka parkuu.
Huuhkaja huuhattaa."
Vielä edellistä edistyneempi aapinen
oli Helsingissä v. 1840 painettu 'Tarpeellinen
Lasten-Kirja', joka sisälsi oikein
'Kertomus ja Jakamus Taulun',
toistakymmentä sivua tavausesimerkke-jä
sekä erinäisiä^varteenotettavia, jopa
itse opettajille tarkoitettuja ohjeita siitä,
miten lukemista oikealla tavalla oli
harjoitettava.
Opettajan ohje kuului kaikessa lyhykäisyydessään
"O-pi en-sin it-se, en-nen-
kuin si-nä mui-ta o-pe-tat!*'
Ohje kyllä pätee vielä nytkin!
stauduttiin imperialistiseen valloitussotaan. Lontoossa voi nyt kahden rikkinäisen olympiajuhlan jälkeen korjata ja
lottiin rauhan ja vapauden nimeen, mutta kaikkien mai- koota, tehdä lähestyvistä olympialaisista todelliset rauhanen
urheilijoille ei 5uotu tilaisuutta olla kisoissa läsnä. Suomi kisat!
Sisarusten elämästä tiedetään varsin
väfaän.-CharIotte syntyi v. 18i6-^mi>
lyn ollessa häntä ;kaksi vuotta nuorempi.
Perhettä vainosi kova onni, sillä
äiti j a kaksi vanhinta sisarta sairastui
ja kuoli keuhkotautiin sisarusten ollessa
vielä aivan pieniä. Tällöin he jäivät
yksinomaan isän hoitoon, joka kömpelösti,
mutta omantunnon tarkasti koetti
huolehtia sekä heidän ruumiillisista tarpeistaan
että kasvatuksestaan. Veli^
jonka lahjat olivat luvanneet paljon,
joutui alkoholin ja oopiumin orjaksi, ja
saadessaan usein esiintyviä kohtauk-siaan
hän saattoi käydä ympäristölleen
hengenvaaralliseksi. — Charlotte oli sisaruksista
ainoa, joka sai tilaisuuden
opiskella jonkin aikaa eräässä täyslhoi-tokoulussa
Brysselissä, mutta Emily
poistui kotoaan harvoin, jos milloinkaan.
Hän tuskin edes tunsi muita ihmisiä
omaa perhepiiriään lukuunottamatta,
mutta hänen ylpeä ja itsenäinen luonteensa
ei ^ kaivannutkaan ulkopuolista
seuraa. Järkyttävä on seuraava tarina,
jota'Emilystä kerrotaan: häntä oli kerran
purrut vesikauhuinen koira, mutta
sen sijaan ,että olisi hätääntyneenä ruvennut
vaatimaan pääsyä lääkärinhoitoon,
hän poltti omin käsin haavan tulikuumalla
raudalla mainitsematta asiasta
kenellekään ennen kuin vasta pitkien aikojen
kuluttua. Vielä hänen maatessaan
viimeisellä sairasvuoteellaan eivät
sisarukset uskaltaneet pienimmälläkään
tavalla osoittaa, että he tiesivät hänen
olevan kuolemaisillaan, sillä se olisi loukannut
hänen ylpeyttään. Emilyn kuoltua
keuhkotautiin v. 1848 hänen sisarensa
kirjoitti hänestä seuraavat sanat: " E n
milloinkaan ole tavannut hänen vertaistaan.
'Hän oli voimakkaampi kuin mies
ja välitön kuin lapsi; hänen luonteensa
oli ainutlaatuinen."
Emily Bronten ainoa teos 'Humiseva
harju' on voimassaan ja väkevyydessään
kuin kappale hänen omaa elämäänsä. Se
on kiihkeä ja väkivaltainen, peloittava
ja paikka paikoin suorastaan sadistinen,
mutta kokonaisuutena samalla merkillisen
kiehtova. Sen tapahtumat on sijoitettu
170D-luvun loppupuolelle Yorkshi-reen,
mutta itse asiassa perspektiivi on
ajaton. Päähenkilö, Heatscliff, joka
saapuu Yorkshireen löytölapsena j a joka
sitten tuhoaa ja murskaa kaikkien niiden
elämän, jotka osuvat hänen tielleen,
tuntuu enemmänkin demoonilta kuin
todelliselta, lihaa ja verta olevalta Ihmi-i
i i
>
1*
'I ti
M
5 -
lAuuloiaa* iMlmlkaua 2 pihriai* 19S2 Slirttd
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 2, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-02-02 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520202 |
Description
| Title | 1952-02-02-03 |
| OCR text | ANTTI HÄMÄLÄINEN: TTUOXNA 1772 näki Turussa päivän- ' valon vanhin suomalainen kukko-aapinen. Sc oli .'"Prändätty Johan Christ. FrenckclHldä", sisälsi vain 1-6 si-v^ ua ja oli kaiken lisäksi aivan tarkoin jo silloin klassillisen maineen saavuttaneen iQezeliuksen vanhemman "Lasten paras tavara"-teoksen alkuosan mukai- • nen. Tästä syystä tämä aapinen on jätetty ilman tekijännimeäkin. Sen sijaan kustantaja on vastaavien ulkolaisten esimerkkien mukaisesti painattanut sen viimeiselle siviille mahtavan näköisen kukon kuvan,^oka lienee näiden mahtipontisten ja monilukuisten suomalaisten aapiskukkojen kantakukko, mikäli ei jostakin unohduksen alhosta vieläkin vanhempaa «tapiskukkoa keksitä. . • Vaikka tästä aapisesta pn jo sen. al-kiiäikomar^ oi^ niin silti-se.lienee ollut^^^lUualla Suo- . mcssa vätiänia ifiditi tunnettu; ^%oska täi n ^ ja sitten — V, l M 7 r - ji4kjEusiujai> vai^ iCKilussa y.1833 Jtilkiustu sai-kan- ^teensavk«kpA,:mM^^^i^ v!r/irS47 laitosten jalkeen^oli^hyvin suosittu. - Sen sijaan'^elsm£^ssä.,v;I^ aapinen^ nimdtään 5^TaxpeeUinen Xasten- Kirja'' sai ensimmäi^Ue sivulleen kou- ' luun menevän pojan kirvan kukon kuvan ' asemesta. 'Mistä syystä sitten juuri kukko pääksi äi^isissa niin vallitsevaan asemaan? Laululla on ollut kristitjrissä maissa |sanan rinnalla huomattava asema. Värisinkin virsilaulu on ollut käytännössä |jo alkuseurakunnan ajoilta alkaen. 'Ensin laulettiin Vanhan Testamentin psal-leja^ mutta Sangen varhain alettiin se- )ittää jo alkuperäisiäkin kristaiisiä virsiä. IKaikille tunnettu Hilariuksen k i i - Itosvirsi on yksi vanhan kristikunnan lymnejä. Keskiaikana ei tosin seurakunnan omakielisellä laululla ollut juuri sijaa jumalanpalveluksissa, vaan kuorot esit- ^ät messujen ohella etupäässä latina-sia lauluja. Lutherin saksankielelle kääntämässä ja lyhentelemässä roomalais-katolisessa essussa, joka tuli kaikkien niiden mai-len jumalanpalvelusjärjestyksen poh-si, mihin uskonpuhdistus levisi? kan-ikielineft- virsilaulu pääsi jälleen oi-ceuksimsa. Hän itse antoi tälle asialle jysäyksen julkaisemalla v. 1542 virsikirjankin, jossa oli-13 hänen omaa sepittä-virttä. "Saatana ei kärsi pysyä |iellä> missä soitetaan ja lauletaan", bli musiikkia rakastavan Lutherin käsitys siasta. Lutherin esimerkkiä seuraten Agricola likaisi jo eimen Uutta Testamenttiaan 1544 *Rukouskirian Bibliasta', joka älsi mm. virsikirjan alkeet. Jaakko Suomalainen julkaisi Agricolan jälkeen isimmäisen suomalaisen virsikirjan, femminki Maskulainen ja molemmat iezeliukset kiiruhtivat mj-öskin vuoros-ian edistämään \arren veisuuta julkai- 2malla omat virsikirjansa. Kun vielä Gezelius vanhempi määräsi ikkarit pitämään pitäjän 'sukjvelille polle' jonkinlaista 'seisovaa koulua', niin itsestään selvää, että laulu tuli luvun aella kautta Suomen näyttelemään seu- ?^untaelämässä huomattavaa osaa. \'k-sinpä Itä-Suomestakin, jota siihen aikaan pidettim vielä takapajulla olevana, rovasti Serlachius ihnoitti v. 1697 tarkastusmatkallaan, että Kesälahdella melkein jokaisella pitäjän kuhnalla oli poikia, jotka lukemalla ja veisaamalla tekivät palveluksia vanhalle \^elle. Näistä hyvistä laulukorvalla ja -äänellä sekä luku- ja kirjoitustaidolla ^varustetuista sukkelista pojista tuli vuorostaan pitäjän lukkareita, jotka, kuten tunnettua, laskettiin oikein kirkolliseen säätyyn kuuluviksi. Nämä he juuri sitten^aikaa myöten kehittivät keskuudestaan timnetiin ja mahtavan Sepeteus-kanttoorin tyypin, jonka symboliksi oli kukko juuri omiaan. Tämän hyvin oivalsi kansanlanlajakm sanoessaan: " E i kö muut sitten laulaa saa kuin lukkari ja kukko?" Mnuten kolkolla oli pyhät traditiot jo ' ennesfeäänkm. .Tunnetaanhan kirkkoja-kin/ joiden tornin huipussa on xistin ase-m e ^ vain kukko. yKukko on- kristi-kuimaSsajäina ollut valvomisen J a tark- ^kaavaisuuden syinbolL Kristus puhuu Tämä on Grannk, joka esiintyy Catuidcn Yleisradion Ravrhide-esityksessä maanantaisin^ keskiviikkoisin ja perjantaisin 6.40 ip. ENKERIHÄMÄLÄINEN: KAKSI PAPPILANNEITIÄ |J^AWORT^^^ papjHla Yorkshiressä ; * s^*aitsr iiyvin ^yksinäisellä ja syn-vemuksisstotubm laulusta. J« t f e - ^ - ^ * ^ dämmehäi; miö osaa kukko ^^^^^^ kohtalokkaaUa hetkellä apostoli P' ieta. nummet^ jotkakesalla helottivat tulvil-rin elämässä. ~ K im .mainittuihin Gesselius^ vanhemman "Lasten paras^ tavara?'-kirjasten toisintokappaleisiin tuli, varovasti kylläkin, kukon kuva ensin vi£in takakanteen, josta Se sitten vähitellen siirtyi vallan ensimmäiselle sivulle, niin symbolisoi tämä alkukukko ymmärtääkseni n i menomaan juuri laulua eikä lukua, mikä oli kukolle luonnollistakin. Kuinka kukko olisikaan voinut olla lukemisen opettajan perikuva? Luonteenmukai-sempaahan se laulunopetus oli lukuun verrattuna pitäjien seisovissa kouluissa yksinpä lukkareillekin. Tältä näkökulmalta on mielenkiintoista todeta että V . 1772 aapisessa olevan kukon edessä on nimenomaan vain pelkät nuotit, kun sen sijaan jo vv. ISIS, 1826 ja 1828 laitoksissa on nuottien rumalle ilmestynyt jo aakkosetkin. Kun pääsemme v. 1847 aapiseen, ovat nuotit jo tyystin kadonneet ja pelkät aakkoset vallanheet niiden tilan. Karttakepin tapainen osoitin kukon toisessa jalassa on mahdollisesti .jo luostarikoulun perua samoin kuin sekin, että kukko asetetaan tavallisesti aina korkeammalle' paikalle kuin oppilaat. Luostarikouluissahan näet 'regentti-maisteri' istui katederilla (ja istui niin lujasti, ettei vielä tänäpä ivanakaan ole mistään koulusta saatu opettajia pöyti-ensä takaa poisi), oppilaat taasen istuivat alhaalla lattialla — olkipahnoilla! Tätä alhaista asemaa pidettiin oppilaille aivan välttämättömänä nöyryyden ja vaatimattomuuden merkkinä. Kerrotaan, että sitä Pariisin katua, jonka varrella yliopisto sijaitsi, kutsuttiin 'Pahna-kaduksi'. S^e oli kumpaisestakin päästä rau tavit joilla suljettu, etteivät ajajat olisi häirinneet koulun rauhaa. Vielä tässä mainittakoon, että Oulussa V . 1833 painettu laitos yritti olla jo jonkinlainen kuva-aapinen, koska siinä kansikuvan ohella aapisen toisella sivulla oli ferinäisiä kuviakm. Kuvat oli varustettu lyhyillä lauseilla: laan vkanejvankukkia, mutta joiden 'yli syksyisin j a talvisin puhalsivat, kylmät, viimaiset tuulet-ja lumimyrskyt. Noihin ~ nummiin tuntui kätkeytyvän sals^- räistä tragiikkaa; ihmiset, jotka asuivat niiden keskellä, elivät omaa eristettyä elämäänsä syrjässä muista ja tietämättä juuri maailman tapahtumista. Tämä elämä oli karua ja alakuloista, ja nummet tuntuivat painaneen siihen oman, kesyttömän leimansa. Tällaisessa ympäristössä syntjrivät ja elivät ne kaksi sisarusta, jotka liikkumatta juuri koskaan oman kotinsa ulkopuolelle loivat itselleen maailmanmaineen: Charlotte ja Emily 5ronte. Pastori Bronten perhe, jossa lapsia oli kuusi, oli vaatimaton ja yksinkertainen, eikä pieni, syrjäinen maalaispappila suinkaan pystynyt tarjoamaan heille loistavaa kas\'atusta enempää kuin henkevää seuraelämääkään, jolla vielä 1800- luvulla katsottiin olevan ratkaiseva merkitys älyn ja luonteen kehitykselle. A i noa, mitä heillä oli yllin kyllin, oli aikaa — aikaa miettiä, uneksia, kehitellä ihmeellisiä, outoja mielikuvitusrakennel-mia pappilan ja munmien hiljaisuudessa. "Wares raakkuu, Heinä-sirkka tirskuu. ^Suu läähöttää. Kanan-poika piipattaa. Koira ärisee. Naakka parkuu. Huuhkaja huuhattaa." Vielä edellistä edistyneempi aapinen oli Helsingissä v. 1840 painettu 'Tarpeellinen Lasten-Kirja', joka sisälsi oikein 'Kertomus ja Jakamus Taulun', toistakymmentä sivua tavausesimerkke-jä sekä erinäisiä^varteenotettavia, jopa itse opettajille tarkoitettuja ohjeita siitä, miten lukemista oikealla tavalla oli harjoitettava. Opettajan ohje kuului kaikessa lyhykäisyydessään "O-pi en-sin it-se, en-nen- kuin si-nä mui-ta o-pe-tat!*' Ohje kyllä pätee vielä nytkin! stauduttiin imperialistiseen valloitussotaan. Lontoossa voi nyt kahden rikkinäisen olympiajuhlan jälkeen korjata ja lottiin rauhan ja vapauden nimeen, mutta kaikkien mai- koota, tehdä lähestyvistä olympialaisista todelliset rauhanen urheilijoille ei 5uotu tilaisuutta olla kisoissa läsnä. Suomi kisat! Sisarusten elämästä tiedetään varsin väfaän.-CharIotte syntyi v. 18i6-^mi> lyn ollessa häntä ;kaksi vuotta nuorempi. Perhettä vainosi kova onni, sillä äiti j a kaksi vanhinta sisarta sairastui ja kuoli keuhkotautiin sisarusten ollessa vielä aivan pieniä. Tällöin he jäivät yksinomaan isän hoitoon, joka kömpelösti, mutta omantunnon tarkasti koetti huolehtia sekä heidän ruumiillisista tarpeistaan että kasvatuksestaan. Veli^ jonka lahjat olivat luvanneet paljon, joutui alkoholin ja oopiumin orjaksi, ja saadessaan usein esiintyviä kohtauk-siaan hän saattoi käydä ympäristölleen hengenvaaralliseksi. — Charlotte oli sisaruksista ainoa, joka sai tilaisuuden opiskella jonkin aikaa eräässä täyslhoi-tokoulussa Brysselissä, mutta Emily poistui kotoaan harvoin, jos milloinkaan. Hän tuskin edes tunsi muita ihmisiä omaa perhepiiriään lukuunottamatta, mutta hänen ylpeä ja itsenäinen luonteensa ei ^ kaivannutkaan ulkopuolista seuraa. Järkyttävä on seuraava tarina, jota'Emilystä kerrotaan: häntä oli kerran purrut vesikauhuinen koira, mutta sen sijaan ,että olisi hätääntyneenä ruvennut vaatimaan pääsyä lääkärinhoitoon, hän poltti omin käsin haavan tulikuumalla raudalla mainitsematta asiasta kenellekään ennen kuin vasta pitkien aikojen kuluttua. Vielä hänen maatessaan viimeisellä sairasvuoteellaan eivät sisarukset uskaltaneet pienimmälläkään tavalla osoittaa, että he tiesivät hänen olevan kuolemaisillaan, sillä se olisi loukannut hänen ylpeyttään. Emilyn kuoltua keuhkotautiin v. 1848 hänen sisarensa kirjoitti hänestä seuraavat sanat: " E n milloinkaan ole tavannut hänen vertaistaan. 'Hän oli voimakkaampi kuin mies ja välitön kuin lapsi; hänen luonteensa oli ainutlaatuinen." Emily Bronten ainoa teos 'Humiseva harju' on voimassaan ja väkevyydessään kuin kappale hänen omaa elämäänsä. Se on kiihkeä ja väkivaltainen, peloittava ja paikka paikoin suorastaan sadistinen, mutta kokonaisuutena samalla merkillisen kiehtova. Sen tapahtumat on sijoitettu 170D-luvun loppupuolelle Yorkshi-reen, mutta itse asiassa perspektiivi on ajaton. Päähenkilö, Heatscliff, joka saapuu Yorkshireen löytölapsena j a joka sitten tuhoaa ja murskaa kaikkien niiden elämän, jotka osuvat hänen tielleen, tuntuu enemmänkin demoonilta kuin todelliselta, lihaa ja verta olevalta Ihmi-i i i > 1* 'I ti M 5 - lAuuloiaa* iMlmlkaua 2 pihriai* 19S2 Slirttd |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-02-02-03
