Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 2, 1952

              ja tmsta
Eipä i^ip^feuroja paljon näkynyt
[peurain na, mutta n\^ nii- ^
[ta alkaa jc§^fe|iikaakin ympärillä, var­sinkin
oraMajn kasvatnsseuduilla ja
New YorÖI^Jtiossa on paljon niitä
[ ia nyt on/^^^gäiän ajan kuluessa kaksi
lauto-onnettpmuuttakin t^ahtimut, kun
peurat ovatjsygksyneet tielle» aiheuttaen
paljon vafiinkdai kaaroille. Autoilijoita
!varoiteta2^:^% pitää silmällä jos peu-
[roja näkyyi^^litlä silläkin lailla saisi on-
InettomuuÖB-y^t^^tyä. joita muutenkin
tapahtuu |iimJpäljon. Kun ajelee tietä
; pitkin hi3sim|Ö^un ja varsinkm hyvällä
ilmalla luulisi olevan mitään
! syytä oi^jÄHiuuksille, varsinkin jos
i jokainen oli JlSiukan \'arovainen. OMut-i
ta kuinki5|^°§| ™^ ajureista antaa
toiselle e U f ^ tun kaikki ajattelee
I niin, ett^^^Sfe on etutila, antaa toi-f
jatsina ^ ^ ^ k i l l ä ja olivat siten
sotamarffii^^Jakin korkeammassa
asemass^^pllsarillisella kenraali-iuutnan^^^
Ä $iih6n aikaan mil­tei
rajal&niiPValtuudfet. Kuiten-
Ikaan h^.^ev^|aanut-ad^^ sotaa
I eikä s o l m ^ ^ j ^ ' ^ 3 ^
I sotapääuijkön eU keisarin nimeno­maista
käskyä muuta kuin erittäin
akotiafyii^^ poHl^e^tapauksissa.
Sotamarsalkanarvo on peräisin.
I v^h^M^t^ic^^ajalta» johtuen tä-
I niä; .niimty^:ad^^ muinaissals-
I salaisina sanoista marah = hevo­nen
ja ,^g^c-== palvelija. Tämän hi-nuliitännäisen
mukaisesti mariscal-cus
tarkoitti merovingien aikana
melko vaat^natonta tallimestarin,
virkaTasemaa. hänen toimiessaan
silloin hallitsijan 12 hevosta käsittä­vän
ns. cgpjijan hoitajana. Virka-asemansa,/
puolesta hän oli sil­loin
. vielk^ ^rinnastettavissa sellai­siin
i;nmaiÖ^iiad^ kuin leipurei-hin,
kokkeihin, seppiin ja jopa siko­paimeniin.
.^.Aikojen kuluessa ma-riscadcukienj^
eiset suhteet hallit­si
jaanpUyatkuite omiaan nos­tamaan
xnyös. hänen arvoaan. Jo
karoUngien ajalla marsalkanyirka
pii ^yliuiygluoiitoinen. 120prluyun
Hanskassa^l]ipgrsalkka toimi jo ar-meij.
ai^^- kon^entajana . vdfgöiaisbn
yh{>ääJliJfön^^ poissa
oUesjsa.:; Yij^ieksimainitun viran
lia^kauttanuse^ 1600-luvun
allqjjmoläsblia Banskan marsalk­ka^
oU^v^^qlcuntansa korkein soti-lasyiranomaänen;
Saksassa sota-marsalkka
l^oimi 30-vuötisen sodan
dilsanaj^juy^. ratsuväen^ myöhem-r.
j«>i<>Wsen eriUisarmeijan
pääUi^önäv. Jluotsi-Suomessa so-tarnstf^
aifca^^ esiintyy silloin
tällöin la^na^^ lähtien.
Tämä nin^Litys. oH kuitenkin alku­aikoina
,meWko epämääräinen ja ti-lapäislutmtG^
Vasta seuraavan
vuoasadjui^ailkvipuolella se kehittyi
todelliseni jonka
haUtija plliraltÄkm var­sinainen^.
SQtilashenki
Kodseimpana sotilaallisena arvo-i^
toenäjitudnittakoon lopuksi vielä
g^neraUssänus^^^^ namityksen
*3!^ei^^en^^ kuitenkaan mitään
:VBisiiMöSta.S^ Ranskan
konnetabeUfe: saivat ylipäällikön ö-
^naismidesäaaii tämän
i^^lläinalijiitut keisarilliset kei^ ;
Uluuteaht4t^.^;käyttivät tavailit
•siyosti^-^ä&^ailissiniuköen arvoni-ineä;
i35M5teinia*ä |a Tillysta läh-t^
H. .^räinä-^ärvbninai l i s^ kuiteli-kh^
rkeSnäälUttutnsmtin valtuuksia,
sillaL.g^«'iSdas^i^ ei dUi^ienää
nippuvaixien dtefi^eferotUifen^^h
visota»wu^i>stCH^ Ge-
^i^altissimjis^^i]^
^ein myös us«anipieniiUittolä^
^i;Wi|aitt^yli Nyl^-
Päivinä:generallissimuksen aryoni-
^ lienee käytännössä vain Neuvos-toHitossavja
Espanjassa.
seo; odottaay d i sitten taas silla luotta­muksella
ja varmuudella ajaa, ia toisia
kaaroja sivuuttaa, että ei sieltä ketään
tule, ja silloin ox^ät kaarain nokat vas­takkain.
Yksi suurimpia sjitä auto-onnettomuuksiin
on siinä, että ajetaan
liian lähellä etumaista kaaraa. Usein
näkee kuvia kun sitten etumainen jou­tuu
pysähtjTiiään punaiselle valolle ja
eihän sitä joka tapauksessa näe katu-välin
päähän mitä siellä tapahtuu ja sil­loin
koko linja tÖ3'sähtää toinen toisen­sa
takapuoleen, ja siinä sitten säa jokai­nen
toiselleen hiiutäa, että se oli sinun
syysi. ^^Mutta jos kaikki ajattelisimme,
että mkiä tiedän initä teen, mutta tuota
toista täytyy varöä, niin silloinhan oli­sivat
äutp-onnettomuudet poistettu mel­kein
kokollaan.: 'iFseainmassä tapauk­sessa
kuäuÄiihk joutuu se
^uri jofeo^Jp^eisei^^ ei ol­lenkaan
A^uutuksia, mutta vakiiutus-komppaniat
sitten tappelevat keske­nään.
Siis ajakaamme taidolla, ja jos sUlä
takimmaisella^ "dn kiire, niin aja tien si­vuun
jos mahdollista ja anna hänen si-
'vuuttaa. 'Useammassa tapauksessa hän
sekaantuu sitten tule\'assa ftiutkassa tien
vieressä oleviin subjusaitoihin tai ajaa
ojaan.
Vaarallisia villapuseroita ja svetereitä
oli paljon ostettu Jthacan ympäristössä
joulun edellä. »Kaksi mieskaupustelijaa
kierteli Kaiser tai Frazierrka^assa ja
myivät halvalja ja jotkut ostelHat nii^
tä puoli tusinoittain itselleen ja ystävil­leen,
kun hinta oli vain siinä kahden
dollarin vaiheilla kappale. Mutta ha­vaittiin
niiden olevan niin tulenarkoja,
että muutamassa sekunnissa oli vain
pieni läjä karstaa, joka jäi jälkeen kun
tulikipunalla oli sytytetty ne palamaan.
Tähän.inennessä on jo palj<i^ti niitä tuo­tu
poliisiasemalle ja poliisit koettavat
saada niitä niin paljon kuin mahdollista
koottua pois ihmisiltä, että ei tulisi suu­rempia
vahmgoita pitäjälle hänen aryaa-mattaanV
^VilläManka ön havaittu teh­dyn
vanhoista "elokuvafilmeistä, jotka
hallitus on hyljännyt vaarallisuutensa
vuoksi. Siis joku kemisti van^^an teki
siinäkin komeat rahat, kun keksi sellai­sen
langan josta* voi kotoa *villa'-puse­roita.
Ei turha nuukuus ja pieni varkaus au­ta
yksilöä eteenpäin,, ja-vaikka lakeja
tehdään ja selvitetään kansalle joka
puolella, niin kuinka paljon on sellaisiii,
jotka ajattelevat, että "ei tuo minua
tarkoita, väin sitä toista miestä, ja kyl­lä
tässä Tioga-kauntissa on ollut nyt
viimeisinä kuukausina monta sellaista
tapausta. 'IVletsästysaikana joutui kiin­ni
eräs mi^pari, kun ampuivat naaras-peuran
ja piilottivat sen puukasan aHe
autk>n iarmin pihamaalle, .josta .se löy­tyi,
.kumpuja sai $202. sakkoa ja hänen
apulaisensa melkein yhtä paljon mutfa
kun hänellä'ei ollut rahaa niin hänen
täytyy ^tua \^ankilassa sata päivää. Sit­ten
y. toinen 'meCsäsfäjä ampui 'peuran
m^täsfetysäjäh lopattuaja sai $400 sak­koa;^
EBs-kalasta^ säi$*12.$0 sakkoa
kun Otti *shqrt bassih*; luvzUtomalla ,
ajalla, saÄoinku muuan oräyan pyy­täjä
sai $27.50 sakkoa, pyytämällä ora­van
luvattomalla ajalla. Kak^ metsäs­täjää
joutui maksamaan $55 kun heillä
oli hallussaan musta ankka, otettuna
myöskin luvattomalla ajalla. Siis kyllä
lakeja tehdään-ihmisiä varten ja riistan­vartijat
paikataan katsomaan, että met-
^ ja veden eläjät tulisi suoidtua, että
eivät häviäisi sukupuuttoon. Monet
metsästävät vain huvikseen, kuullak­seen
pyssynsä Uukeavan ja vaikka am-puvatkiri
elukan, eK-ät edesL katso kuo­liko
sCr vai jäikö kitumaan kuollakseen
kun kerkiää. '
Tässä meidän jTnpärillä näkee kai­kenlaisia
metsästäjiä, samoin kuin jär­vellä
kalastajiakin. Monet kaupunki­laiset
tulevat niin komeat metsästyspu-
\^t päällään, uudet pj-ssyt, j.n.e. aivan
kuin syksyisin on m>ymälöiden ikkii-noilla,
mutta har\x)in ne mitään saa,
mutta yleensä miehet joilla on päällään
mitä sattuu, ja punainen resu tai nenä­liina
kääritty päähän ja toinen pinnattu
selässä, niin sellaiset äijät ne pikem­minkin
jotain saavat. Tässä ,tuonnottam
pari miestä Ithacasta läksi metsästä­mään,
ostivat täj'det tarpeet matkaa
varten. Heidän \'aimonsa olisivat ha*-
lunneet lähteä myöskin kamppaamaan
heidän mukanaan, mutta miehet kielsi­vät
jyrkästi, että ei siellä akoilla mi­tään
teihdä metsästysreisuUä, ne vain
väsyy ja rutisevat ja ottavat ilon pois
heiltäkin. AMt vähän ottivat itsef^,
mutta eivät puhuneet niitään^ koska
huomasivat, että pyytäminen mukaan ei
auttanut ja niin miehillä mentiin. Oli­vatkin
useita päiviä reisulla, ja tulivat
takaisin tyhjin käsin^ ei^ät oUeet ;])äh-neetkään
mitään, mut^. emännät läksi­vät
omiin nimiinsä ja,eivät- kerinneet
olla läheisessä met^sä ki^in:: parikyni-mentä
minuuttia niin saivat suuren sar-vipään,
ja sen kanssa tulivat kotiin.. Sa­non
minä, siinä oli miehillä, kasvot mo*
nena, kun tulivat kotiin tyhjin käsin.
Niin, kuinka usein miehet aliarvioivat
naisten kyvyn, tai onnenJ. saadessaan
tehtyä sellaisen tempun missä miehet
epäonnistuvat
Juuri tätä kirjoittaessa naaptirin Ruti
tuli ja kertoi että tytär Hilkka oli kir­joittanut
Fairbanksista/ iVIaskasta, että
siellä on pakkasta 56 astetta alapuolella
nollan, ja on täytynyt ostaa lisää naa­maria
suun ja nenän eteen, että voi hen­gittää.
Aurinko siellä housee 9.30 a.p.
ja laskee 2.22 i.p. joten ei silla välin ker­kiä
auringonpiistosta Salaani ja mis
"kikitään'* kun on nollassa.^ " '
' Tammikumi metteiiä
Onnea tuokoon vnpH tSa,.
onnea, rauhaa ja }d$jkmffd,''
Sydämen hyvyyttä amd uutta,
kaikille, kaikiUe toivon ja soitm,
runsain miton ja^flo^jos voiset.. ^
Uusi vuosi kauniin lapsen'kasvoin
puhtaana ja iloisena saapui. Aivan-lnon-non
herrakin pesi kaiken lian jä kuo­nan.
Mitä tuosta, jos vähän oli Kiikas
ja viettelevä maan pratä, sitä iJarem-min
varoen jokainen astui tuon kynnyk­sen
yli tuntemattomaan uuteen vuoteen
hyvin päätöksin ja parannuksen ajatuk­sin.
{Niinpä, mutta pitävätkö päätök­semme
tänä nykyisena aittana, j(xssa
kaikki on niin uutta ja muuttunutta en­tiseen
verraten?
Voi, kuinka paljon olisf parannuk­sia
t^htä^^, jokaisen omalta^ kohdal­taan
^^oitettaya. 'Mi^n paljon esimer­kiksi
juoppouspähe tekee hävitystä kfes-kuudessamme.
. Miten mo^ni koti^M
siitä, miten moni isä h^U^e huvinsa juo­mapaikoista.
£hk^>ä«i kotituimu jah­dille,
tai mikä vetää r« . Mtten mcmi •
äitikin sortuu tuohcm paheeseen. Missä
on väa? Yhteiskunnassa, mutta paljon
meissä itscssämmekin.
Qn m(«ta kotia, j€»sa ei puute eikä
kurjuus' aja tuohcm. SiBoin on vika
meissä itsessämme. Oman himonsa tyy-tlyttämiseksi
on moni äiti ottanut tuon
askeleen kodin onnen kynnyksen yli ja
he onnettomat ovat valmiit kasyatta-maan
lapsensa tuon kurjuuden keskellä
ja ovat valmiit myöskin vetämään lä-
Tervehiys Alhertada
Pieni tervehd.\'s taas tähän Äestävien
osastoon. Kirjoitan, kun ei \x>i muuta­kaan
tehdä, ^ l ä on niin paljon lunta­kin.
Taas «vihne yönä tuli S tuumaa
paksulti lunta, mutta se on niin keveää,
että jos tuuli tulee, niin on kauhea
myrsky, jota täällä on ollut tämän vuo­den
alun, sillä täällä ovat tietkin tukos­sa.
Kontrin valtatie kyllä on auki. Kyl­lä
se on ikä\~ää. kun aina vain on tuol­laista
ilmaa. Viime kesänä satoi vettä
ja lunta melkein aina. Heinäkuussa ei
tullut lunta, mutta vettä tuli liikaa.
Täällä kun on totuttu kui\'aan ja kuu­maan
Rimaan, niin tuntui oudolta.
G^t pitäisi olla sukset, että pääsisi
edes naapuriin kylään. iNiin manasin
itsekseni, kus lähdin tästä kävelemliän
\'arttimailin päähän ja lunta oli yli pol­ven
tielainilla ja aivan umpea, ei pääse
autollakaan. Kaksi viikkoa on jo kulu^
nut, ettei aura ole tullut. Minulla ei
ole kylläkään paljon ulkotöitä, kun on
vain 3 lehmää, jotka kyllä pian poikii ja
sitten tulee työtä, «Mutta silti pitää jo­ka
aamu mennä ulos päivän valjetessa
niitä ruokkimaan ja se tuntuu hyvin
kurjalta. En ole ennen sitä moittinut,
mutta nyt sanon, että se on liikaa hom­maa.
Lieneekö se siksi, että tulee van­haksi
ja kömpelöksi, mikä tekee jalan-nousun
raskaaksi.
Vanha -vuosi meni riemuineen ja mur­heineen,
kuten ennen laulettiin. Minua­kin
ovat taas kirjeellä muistaneet %'än-hat
tuttavat, joita en ole osalta nähnyt
35 vuoteen. He o\^at Amerikan puolel­la.
On hauskaa, kun saa joskus kirjeen
tuttaviltaan. Lausun mitä parhaimmat
terveiseni ja kiitokseni teille kaikille,
jotka minua muistivat kirjein ja kortein.
Minulla onkin paljon ystäviä, aina
Förtlandiin saakka.
T.k. 19 p:n lehdessä olleeseen kirjoi­tukseeni
"Muistoja 35 vuoden ajalta",
oli tullut väärin, sillä siinä sanotaan:
"Kun poikani tulee perheensä kanssa
kylään meidän luoksemme, niin tuntuu
kuin päivä menisi synkän pilven taak­se."
Tämän pitäisi olla luonnollisesti
siten, että "tuntuu niin hauskalta kuLa
aurinko paistaisi synkän pilven takaa ja
toisi elämän muistoja nuoruuden ajal­ta
»'. _ '
muuta tällä kertaa, toisten lisää
. . . .' . .JANINI m.
Mandi ja David ;
Tarkoitukseni oli kirjoittaa Davfd
Helinin muistolle, vaan ylläolevat nimet
ovat niin kiinteästi yhdistetjrt muisti-kammiossani,
että on puhuttava inolem-mista
samalla kertaa.
Allekirjoittanut on tuntenut Mandia
ja Davidin monta yuosikynunentä ja
siksi tietää, miten paljon he ovat mer­kinneet
yhdessä suomalaisten yhteistoi­minnalle
sekä yleensä työväen vasem­mistoliikkeelle.
On huomioitava, että yksi avioi)uoli-sojsta
ei voi toimia yhteisissä asioissa ja
riennoissa, jos toinen "ei ole saman .aat-hunmäisensä
turmioon himojensa tyy-
' dyttämisek^i. Vfiik^^ meidän äitien Öl|si
lastemme ta^i^b yritettävä py
Mitt^n onnelliselta n ä y t t ^ toti," piissä
molemmat vahhenunit yiihtyyäi'lasten
huvina, ^iten ^paljon saartaan moni
vanhuudessaan surra' ja valittaa »tä,
kun'on menettänyt parhaan, mitä ih­minen
voi omistaa — kotoisen onnen ja
elämäntoverin luottamuksen,
/ Vanhuus tulee varmasti, se tulee jo­kaiselle
ja sni<»n ei meistä enää kukaan
muu todellisuudessa välitä, koti ja lap­set
ovat ainoat Heidän silmissään olem­me
kauniita, jos olemme ansainneet hei-ciän
kunnioituksensa.
Onnea uudelle vuodelle, piirteli ^'an-ha
^
M A R J A I T A I
li ^ m
1 * e *
Littntittii.OirfMlkmm 3 piMiuL 1152 Sivu 7