1939-07-08-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1939 LAUANTALNA, HEINÄKUUN 8 PXWÄNÄ Sivu 9
' "„j
Tovereitterii
muisfolie
Espanjassa kaatuneiden tovereiden
Hjalniar Sankarin, aeaiyBu^catt^^}^
Walter Kukkolan «luislÄ l^oit^^
nut ja lausunut Wittiäm Ssdöri Ölaä-suudcssa,
joka pidolla C T ^ I Ä Ä
(Minn.) Fäffficrs 3iaaMä töuk^^
28 p:nä. : • - -
(Liel^e iähefeöy.)
Tuoli' ^lla ^Iäisen Murihgon,
miss' ilmoja hälkd&^hiaiatl*^
k pabmdehdöt rinteitä vitrjostau,
sieW asuu kansa ^pamaardein,
tuon kuulun Espanjan. •
Jvskää tykitä kiväärit taiskää,
tuhokoSkien parvet ihnojahalkoo
hävitystä ja kuolemaa kylväen,
tuonne, miss* ei sodan pauhut soi,
rintamien taakse,
j()ssa kaikki on raakdUkta.
Rinnan rintamille rientää,
apuaan kiiruhtaa
pojat rohkeimmat vierahista inaista,
nyt, kim uhkaa jooimat mustat
demokratiaa;
siksi kutsu yli merten, maiden
inyöläkaiun saa.
Prikaadeissa vapaaehtoisten
kaikuu myöskin suomenkieli
yli tulen hirmuisen. —
Ilmoilla tuhokötkat vultää,
kranaatit räjähtää,
tovereita kentällä lepäjää.
Tovereita, tuttuja meiUekm,
jotka lähtivät sinne,
jättivät kodin,, vanhempansa,
lemmittynsäkm,,
povella ain* muisto vain —
hc lepäävät mullassa etäisen vieroman
maan...
KirJ. MnXE MAKKO
— Minä menen naimisiin Wer- tä tarjoan. Ja l o ^ J ^ io{>uksi «n
netin kanissa. Helluntaina mädät vi- usko, «ttä dlisit jbtitumit tihraasiasn
iitään, ja ^tten itkustamme Pa- paljonkaan. Mutta ölköonsanoinatta.
*»siih. Se on jo ttiyiaiSis^
— Vai laiih. Miehfen savukietta pi- — — -—
Vielä kerran nousee kansa
kuulun Espanjan,
fasismi iskun saapi
kautta Europan.
Jo luodaan rintamaa,
demokratia voiton saa
ja Espanja on vapaa taas!
tämänä ja kaksi alkuasukassoturia
juoksi metsästä tielle. Toinen niistä
tuli luokseni juttelemaan.
"Olit Eetu vähällä olla mennyttä
miestä", sanoi hän ja kehoitti minua
lähtemään heidän kanssaan lefrille,
johon ei ollut enää pitkä matka. Niin
hän nosti pukin harteilleen ja toinen
kantoi keihästaakkäa. Leirillä minut
otettiin tenretulleena vastaan.
Tämä oli toinen heimo kuin se,
jonka olin ennen tavannut. Nämä
olivat matalaotsaisempia ja litteä-nenäisempiä
kuin eddfiset; mutta-muuten
h>'\^ydämisiä. Vaikka oli
pieni köyhä heimo, niin silti pitivät
yllä kymmenen miehen sota-armeijaa
ja päällikön, joka oli niin syyhyssä,
että oli kynsinjl itsensä verille. Naiset
hampputanttuinensa alkoix-at heti
lähennellä minua, mutta päällikkö hu-i"-^
ti ne matkoihinsa. Niiden arvo
iiäytti olevan hyvin alhainen tässä
heimossa. " v
(Jatkuu.) , .
EPÄILI KYKYÄ
•Kiti Susanna oU ensikerran urheflu-
Mlpailuja kaftsomaissa ja kun pyssyn
pamahtaessa rates lähti ränmatusti
juoksemaan, töyttäsi hän ystäväänsä
J^y Ikeen:
"Luuleeko tuo tosia^ saavuttavansa
5?n pyssynkuulan?" .
. i l YJ«MÄRTÄNYT
Neiti Ikäiä: ••ESOtö JSinunktnmid
addän pitäisi Jo mennä naimisiin?''
ficira Vanhalla: »*K<ikapähan meistä
vanhoista rahjuk^sta enää huoliL"
^Btevä fcää^väräliti, iuin^ttä tuhkaa
^ r i s i I s t o l l e . ^ Ja kuitenkin sanoit
fcerrati rakastavasi iininua.^^^^ oli sil-
Mn, tai öt <>lliit vi^ä ^uluisa kau-tidlat,
€tfcä oliut m ^ ^ u t Tikkau-den
voimaa. Silloin olit vain pieni
öiannekiini^ joka rakasti kc^hää tai-
Irja islui lepäämään saatttaafl
kalauktit /pak&tli£a. Ovikdlon Voitto
sai hättet kuitenkiif' nbi^emaan uu-delleen.
Hyvä, ^että joku tulisi, olisi
kamalaa i]iUa ^^siti, rinna^aan kal<
vava syylli^ryden ja Mdän tunne.
Kalevin surullinen 4catse tuntui vainoavan
joka nurltasta.
Ovella seisoi nainen pienen pojan
kanssa.
— Neiti Vaara? vastasi hän Irjan
kysyvään katseeseen. — Saanko puhua
kanssanne hetkisen?
Jos olisit ollut tavallinen — Olk^if^i?^. Irja avasi oven
tyttö, etkä Joutunut Jiauneuskilpai- omaan, hopnj^f^ei^i^ ihmeissä
luun, et olisi menettäiyt liyvää sy- nen istahti väsyneenä lapsen ^ d e s sä
— Se oli hilloin, kun olin niin
lapsellinen. Mutta nyt tiedän, että
taha ja valta on {jaäasia.
Luufeh, että kauneus on vai-keuksena
itonisdle, sanoi mies kat-däntäsi.
Miitta maine muutti sinut.
Ennen et ollut nom laskdmoiva ja
kylmä. £}&a olet järkevä nyt, mutta
tiedädcö, että järkevä ihminen ei ole
nojaamaan hänen polviinsa. Molemmat
sUmäparit tuijottivat hievahtamatta
nuoreen tyttöön.
— Suokaa antediLsi, että käännyn
koskaan onnellinen. Hän nojautuu näin teidän puoleenne, sdkoi nainen
kaikessa järkisyihin, laskee. Vain
sellien, joka heittäytyy rakkaudelle
ilman muuta, on onnellinen.
Olen kyllästynyt *lämään kitumalla.
Kun olin mannekiini, olisin
epäröiden. — Mutta on eWtä parempi,
että puhun teille, enkä — Wer-nerille.
Irjan silmät laajenivat.
— Olen lukenut teistä lehdistä, ja
halunnut kauniit vaatteet, joita sain ajattelin teidän olevan nykyaikaista
esittää päiväkaudet. Olen väsynyt
kotona vallitsevaan ahtauteen. Meidän
olisi esiinnyttävä "herrasväkenä"
koska isä on virkamies, alutta sellaisesta
palkasta se käy hermoille.
On aina vain laskettava pennejä. Ja
sellaista se tulisi olemaan sinunkin
kanssasi. Luuletko sinä, että piirus-tusopettajan
palkalla eletään loistavasti,
jos vielä tulee lapsikin?
— Sinä et rakasta minua oikein,
koska et halua uhrata kunnianhimoisia
unelmiasi ja tyyt^ siihen, mi-tyyppiä.
Te tuskin rakastatte häntä,
olettehan paljon nuorempi ja kaunis...
En olisi tullut, mutta olen
sairas ja tarvitsen apua. Katsokaa,
huomaatteko? Hän työnsi lasta lähemmäksi.
Irja jäi tuijottamaan epävarmana.
Mitä hänen piti huomata? Äkkiä
. hänelle selvisi. Lapsi oli ilmetty Wer-neri.
Hän istahti hämmästyneenä.
— Onko...
— On. Me olimme kerran kihloissa.
Sitten erosinune. Hän meni
teidän kanssanne kihloihin. H$n ei
tiedä lapsesta mitään. Teidät vihitään
huomenna. Ettekö pyytäisi häntä
avustamaan väMn minua, kun paranen
ja pääsen työhön, maksan,..
Mutbi^ # Iminka voisin inöi-naVv.
toiij Id Ituinasi Ii|a.
— Olette nyk5Wttkainen^^t^ Tte
öÄe,^^^^c^^ oa
menneisyytensä.
— Teidän kanssanne hänen <m
mentävä naimisiin, isanoi ^ h^^^ fcoi»
heräten. -~ On väärin salata lapsoi
olemassaolo hänellä, sillä hän rakastaisi
^ ^rmasti. Hän toivoo nim
hartaasti lapsia.
— Sen ^ i a k^nyinkin teidän
puoleenne. En Iialunnut, että tämä
tuottaisi häiriötä liitollenne. Minäkin
rakastan häntä ja haluan hänen
parastaan. Ja jäähän minulle lapsi.
— Uhrasitte kaiken? Mutta minä
en halua, en rakasta häntä. Siinä
olette oikeassa. Rakastan toista, ja
tiedän nyt, että minun on mentävä
hänen luokseen. Te opetitte mmulle,
miten oh rakastettava. Kiitos. Ja
tämä kuuluu teille. .
Irja vetäisi sormuksen sormestaaa
ja työnsi sen toisen naisen sormeen.
Sitten hän vei heidät ovelle nauraen
onnellisena.
— Sanokaa terveisiä, että nyt olen
minäkin onnellinen. Ja toivota»
teille sitä myös sydämestäni!
Kahleensa heittänyt vanki hyökkäsi
Kalevin luo kuin tuulispää.
—- O l ^ sinun, sinun. Mitä köyhempiä
olemme, sen parempi! Olen
niin onnellinen!
— Onko se totta, mutta jos kadut?
— En ikinä! Tunnen sen ny tl
MaiUlman saarin jräjälidys toimeenpantiin
Skotlamussa äskettäiii.
Pahoksöa paikalleen asettaminen Ja
reikien poraaminen kesti 18 kuukautta^
mutta räjähdys irroitti sitten 750,000,-
000 kiloa graniittia. Jonka lohkominen
ja polskuljettaminen antoi viidekid
vuodeksi työtä suurelle miesjoukolle.
Somia kesähattumudteja näkee tästäkin. Muuten niiden vaiikoima on niin suuri, ettei porhoinkaan
ftayteikkuna kykenisi nsiiä esitld^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-07-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390708 |
Description
| Title | 1939-07-08-09 |
| OCR text |
1939 LAUANTALNA, HEINÄKUUN 8 PXWÄNÄ Sivu 9
' "„j
Tovereitterii
muisfolie
Espanjassa kaatuneiden tovereiden
Hjalniar Sankarin, aeaiyBu^catt^^}^
Walter Kukkolan «luislÄ l^oit^^
nut ja lausunut Wittiäm Ssdöri Ölaä-suudcssa,
joka pidolla C T ^ I Ä Ä
(Minn.) Fäffficrs 3iaaMä töuk^^
28 p:nä. : • - -
(Liel^e iähefeöy.)
Tuoli' ^lla ^Iäisen Murihgon,
miss' ilmoja hälkd&^hiaiatl*^
k pabmdehdöt rinteitä vitrjostau,
sieW asuu kansa ^pamaardein,
tuon kuulun Espanjan. •
Jvskää tykitä kiväärit taiskää,
tuhokoSkien parvet ihnojahalkoo
hävitystä ja kuolemaa kylväen,
tuonne, miss* ei sodan pauhut soi,
rintamien taakse,
j()ssa kaikki on raakdUkta.
Rinnan rintamille rientää,
apuaan kiiruhtaa
pojat rohkeimmat vierahista inaista,
nyt, kim uhkaa jooimat mustat
demokratiaa;
siksi kutsu yli merten, maiden
inyöläkaiun saa.
Prikaadeissa vapaaehtoisten
kaikuu myöskin suomenkieli
yli tulen hirmuisen. —
Ilmoilla tuhokötkat vultää,
kranaatit räjähtää,
tovereita kentällä lepäjää.
Tovereita, tuttuja meiUekm,
jotka lähtivät sinne,
jättivät kodin,, vanhempansa,
lemmittynsäkm,,
povella ain* muisto vain —
hc lepäävät mullassa etäisen vieroman
maan...
KirJ. MnXE MAKKO
— Minä menen naimisiin Wer- tä tarjoan. Ja l o ^ J ^ io{>uksi «n
netin kanissa. Helluntaina mädät vi- usko, «ttä dlisit jbtitumit tihraasiasn
iitään, ja ^tten itkustamme Pa- paljonkaan. Mutta ölköonsanoinatta.
*»siih. Se on jo ttiyiaiSis^
— Vai laiih. Miehfen savukietta pi- — — -—
Vielä kerran nousee kansa
kuulun Espanjan,
fasismi iskun saapi
kautta Europan.
Jo luodaan rintamaa,
demokratia voiton saa
ja Espanja on vapaa taas!
tämänä ja kaksi alkuasukassoturia
juoksi metsästä tielle. Toinen niistä
tuli luokseni juttelemaan.
"Olit Eetu vähällä olla mennyttä
miestä", sanoi hän ja kehoitti minua
lähtemään heidän kanssaan lefrille,
johon ei ollut enää pitkä matka. Niin
hän nosti pukin harteilleen ja toinen
kantoi keihästaakkäa. Leirillä minut
otettiin tenretulleena vastaan.
Tämä oli toinen heimo kuin se,
jonka olin ennen tavannut. Nämä
olivat matalaotsaisempia ja litteä-nenäisempiä
kuin eddfiset; mutta-muuten
h>'\^ydämisiä. Vaikka oli
pieni köyhä heimo, niin silti pitivät
yllä kymmenen miehen sota-armeijaa
ja päällikön, joka oli niin syyhyssä,
että oli kynsinjl itsensä verille. Naiset
hampputanttuinensa alkoix-at heti
lähennellä minua, mutta päällikkö hu-i"-^
ti ne matkoihinsa. Niiden arvo
iiäytti olevan hyvin alhainen tässä
heimossa. " v
(Jatkuu.) , .
EPÄILI KYKYÄ
•Kiti Susanna oU ensikerran urheflu-
Mlpailuja kaftsomaissa ja kun pyssyn
pamahtaessa rates lähti ränmatusti
juoksemaan, töyttäsi hän ystäväänsä
J^y Ikeen:
"Luuleeko tuo tosia^ saavuttavansa
5?n pyssynkuulan?" .
. i l YJ«MÄRTÄNYT
Neiti Ikäiä: ••ESOtö JSinunktnmid
addän pitäisi Jo mennä naimisiin?''
ficira Vanhalla: »*K |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-07-08-09
