1957-06-22-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^ kun on ikävä. Enkä
Kaä nukkunut yhtään,
Inulä täällä tapahtui.^
jVugu^tm luulla niin,
Iin tarkoittavan juu-kohtausta,
[otit ne minun rahani,
iistä summa nyt ihan
Ita. Täytn'hän sitä nyt
, kaWstä ottaa kiinni.
& oli .Kunialassa niin,,
I pystj^ssr pysyä. Siitä
, karliasyaelgaan kiinni
Ile ia- a r a j u i n ottein,
13. >|ut5:JJelga oli y^i-*
|Hän pääsi vapaaksi, ofti.
j ja föi Augustia monta
biile^ Augusti huusi, et-narttu,
ei suUe mi-
[njl etta lähde ulos mi-tuvastaW;
senkin' s i ^ ,
Itö.;] •.
Iheräa pikku-Eeva, jon-
Doflleen ja istahti hfir
y, .iuinka pienet viat-
Ipiteliyät äidin täyteläi-
I kiinni ja ne kädet siu-
5lvat Helgaa. Isän ku-i
ja sfe muistutti Helgaa
ja; uskollinen.
|)i Helgalle, että olet tyh-let
osaa elämälle mitään
kulutat nuoren elä-an,
vaikka sinulle pi-itilaisiius
saada rahaa ja
Mml
a, Vaikka maa mustaksi
de tjehesi täältä, äläkä
Onhan sinulla vaimo,
iitta-rouva, kun saa tie-en
niies. hänellä oh? —r
minulle. Sinut minä
I anna; sinulle rauhaa, en- '
£nan|suostujfi
isisUj nousi niin pahasti,
si jiiilihangon ja pau-nuutanan
kerran Augus-
1 Augnsti uskoi, että heä'*
menktäa tuon höpsön
|, ellei lähde ulos.
on katse : p^hki pois ä i -
iihtymyksen. Hän inhosi
[joka jtunki heidän pyhää
aaän. ^
[lapsed vaatt^el; vahniiksi
ftä Eevalle. Augusti
nuka^. Häntä harmitti
sekasauna. Ja sitten
että jos Helga ei ota
1^1 vaatteita ja kertpö
ifsiellä; Helgan mieli ^
Augustia niin, että
»itaHe,;:että "minkä-lamen
konna sinun miehesi on. Eiko
minulla ole oikeus elää lapseni kanssa
täällä rauhassa. Ruveta nyt tuollaisen
raadon uhriksi. Ensin rahan himossaan
erotti Pertin ja minut ja nyt pitäisi
ruveta sille leipäsudeksi, saastuttaa
nuori elämä ja tulla ihmisten silmissä
mustiin kirjoihin, Puhdas olen.
Uskallan, kulkea tietäni loppuun asti,
vaikka nuori elämäni kuluukin ihnan
rakkautta; jota nyt kuuluisi olla. Sitä
varjonko tuo" könnä^ kidutti Perttiä ja
"halveksp köyhj^ttämme, että nyt saisi
minut petettyä? Nyt vasta käsitän
asian .pikeän l a i d ^ . Tulee tämie raha-
P| i f e m | k | n ^ miniia pstero^aniTMiö ra-liat
kuuluvat minulle. Ne eivät lämmitä
Augustin kättä. Vaikka olenkin
työläisnainen, niin ymnnärrän osani.
Helga sai mielenrauhan ja sanoi itsekseen,
että tulkoonpas rahojaan hakemaan,
nin sanon, että pp|tin ne aikoja
sitten.. . E i k ä Äugusti tullut. V
Ankairan talven v a l t e k a t ^ täällä
kaukaisen pohjolan
lev oft hidasta; m ^ ^ ^ikiiitOTldn.
Tänään, vuoden i ^
ga heräsi hericän tunteen valtaan.^i^
pian.kuin hän sai Eevan nukkumaan
hän hiipi hiljaa oksien alle sydämien
sillan korvaan kuuntelemaan koivujen
unettavaa laulua. Hän nojasi selkänsä
koivun runkoa vasten ja antoi puron
vilpoisen veden hyväillä paljaita, valkoisia
jalkojaan. Hän muistelii kun hän
ensimmäistä kertaa Pertin kanssa pysähtyi
tähän paikkaan. Nyt hän ihmettelee
lyhyttä avioliittoaän, ajattelee
^ätä hulluksi tekevää ajankohta, outoa
ajankohtaa. Mikä siinä ön, joka hänen
mielensä sekoittaa? Ei tätä j^ksa'kestää.
Tuomet kukkivat kaikkialla ja levittävät
tuoksuaan. Koivun lehdet tuok-
•^uvat myöskin ja: ^föjsken -lähih^
vesi suutelee häneö paljai^ jalkojaah^^
Hänen ajatuksensa tekee pitkään vaelluksen,
jota se_^on tehnyt jo kauan aikaa,
nämä viimeiset kevätkuukaudet.
Qjito aavistus vavahdutta h&itä. Hän
tunsi pyörtyvänsä.. Tunne sydänalassa
oli outo. Pertti ei ollut kirjoittanut enää
pitkään aikaan. Ei yhtään kirjettä ollut'
tullut enää Eevan syntymän jälkeen
. v . •••
Vuodet kuluivat. Helga joutui elämään
lesken elämää nuoruudessaan ja
kauneudessaanj ainaisessa odotuksessa.
Ihmiset kohisivat hänien aöipis aikansa,
sitten unohtaen kaiken.
Eeva kasvoi äitinsä rinnalla, herttaisena
lapsena, äidin sydäntä lähellä.
Helga viihtyi naökissään kosken ja koivu
jensa sekä maantien takia. 3^etsä
tuoksui ympärillä suojaayana ja siunaavana
ja antoi virkistystä hänen tuskaisille
tunteiUeen.
ELLEN LINDEN
varre
että midienl
i(i|staa Salo
1«HUT^ ° * toukokuuta
afomyt Nnrmijärvel-
Crr 5; P. 1881. Lähinnä
U Ä ? ^ ' hänen
ltj;^^^rpnolta, .yksi-
IT*^ »ftdysvalloissa, yksi
» «ka veU ja veljen.
ist^veria täällä Soin-/
S I I T O S
korteista.
^^'Ä Aholalle
ijuie.-'-^-^^^^^^.^ ^k^ä ttään.
. Pertti ^ i s o i toistui miesten kanssa
maanalaisella asemalla, päämaäräii[ä
keskilännen valtio, Oklahoma. Sinne
oli mpnen päivän ja yön matka. Sin^e
rikkaaseeti.^^^^ra^ pi-ti
päästä; Siellä kun pannaan käsivarret
heilumaan, niin rahaa tulee lapip-kaupalla
ja ollaan rikkaita miehiä.
Amerikka antaa mitä'siltä pn tultu
pyytämään. Raisun Janne antoi Svan-ströniln
Villen osoitteen ja sinne voi
mennä sisälle. — Ville on mukava mies,
aivan ensunmäisiä suomalaisia mitä
Oklahomaan on pysähtynyt. Jos nyt
Ville vielä elää, Se oli silloin jo vanha
; mies, kun minä siellä vaelsin. Mutta
onnea matkaan yaan,. siellähän näette
kun sinne pääsette!
.... 'jfeikki pojat lähtivät yhdessä, eivät
toinen toisistaan eronneet- Ja viiihein
pltiin Oklahomassa. $e oli suuri kaupunki.
Löytyihän sieltä Villen ränsistynyt
taio, mutta ei. Villeä. Hän oli,
kuollut aikoja sitten. Talossa asui suo-malamen
Pikku-Kustu, joka omisti
Villen talon. Hän oli yövahtina jossain
taVaraeälossa. Se P U vanhan mie-
(Jatkoa)
Banffistä itään tullessa lumi alkoi
vähetä, vuoret muuttuivat matalammiksi
j a pian oltiinkin Jo aavikon
reunalla. ViimeiseUä penkillä
istuva vanha rouva huokasi
helpotuksesta ja toimitti minulle,
että, h ä n on koko matkan Vancouverilta
asti oilut peloissaan, :siliä
t i ä i ^ on y l i ,5Q vuotta asunut; aiaVi-^
feölia, eikä missään maailmassa ole
sen parempaa paikkaa. Vuoristoon
ei sanonut koskaan tottuvansa,
yai!l^a usein jnatkustaa rannikolle
tyttäriensä luokse talven ajaksi.
Olen hänen kanssaan osaksi samaa
mieltä vuoristoon nähden, sillä n i i den
valtavan suuruuden ririnaUa
ihminen vasta käsittää oman^ pienuutensa.
Ensikertalaista niiden
suuruus kammottiaä, eikä ne aivan
vaarattomia olekaan, sillä usein l u mi-
ja maavyörymät iihkaavat' siellä
matlkustajia. Rautatiet oh kuitenkin
varustettu uudenaikaisilla
hälyytyslaitteilla, jotka antavat
merkin heti, jos yksikin k i v i on
vierinyt radalle. Siitä" huolimatta
junan kuljettaja on aina varuillaan,
valmis odottamattomankin
vaaran varalta.
V Mutta kun lähemmin tutustuu
vuoristoon, sen kasvullisuuteen ja
eläimiin, avautuu" aivan uusi ja
kiehtova maailma, joka ainsykiri
maan itäosasta tulleelle on täynnä
y l l ä t t ä v i ä eilämyksiä j a ehkä vaarojakin.
Vähitellen alkaa niitä ihaill
a ja hiiden suurenmoinen mahtavuus
pakoittaa jokaisen niitä kunnioittamaan.
Aavikko näytti ainakin minusta,
etenkin näin keväisessä harmau-
•dessaan, Ikävän yksitoikkoiselta.
Mutta sananparsi sanoo: koti on paras
paikka maailmassa* olipa se sitten
missä tahansa. Se pitää paik-
.kansa. Eikä aavikkokaan näytä sill
o in ikävältä, kun siellä tuleentunut
vehnä tuulessa aaltoilee. E-r
ä s kauneimpia elämyksiäni onkin
juuri ollut aavikolla. Näin siellä
kerran, kun taivaanranta alkoi
hehkua nousevan auringon säteissä
j a hetken kuluttua auringon reima
p i s t i esiin lainehtivasta vehnäpellosta
j a muutaman minuutin pääst
ä se kokonaan kohosi sieltä esille
suurena, punaisena pallona.
Samoin auringonlasku aavikolla
on erittäin väririkas. Näyttää aivan
siltä, niinkuin siellä aurinko -
laskiessaan olisi paljon suurempi
kuin muualla. Ehkä kuuman kesäisen
päivän autere aiheuttaa sen.
hen ammatti. Oklahoma oli rikasta mi-neraalimaata.
Siellä oli ympärillä suur
ria farmeja, «kahroksia. siltatöitä, ratatöitä
ja vaikka mitä, Voi myöskin ostaa
homesteadin, jos halusi ruveta maata
viljelemään. — Jolla on perhe, niin
se passaa hyvin, kunhan katselette ympärillenne,
tuuma Kustu.
Pojat pääsivät siltatöihin. Se oli tutumpaa,
kun oli jo harjoiteltu tunneleissa.
Palkka oli vähän parempi kuin
entisessä työmaassa^ Elämä rupföi luis-,
tamaan amerikkalaiseen malliin. Illoin
lähdettiin katsomaan kapakkaa, missä
oli ylpeitä työkavereita, jotka kehuivat
voimiaan. He olivat voimamiehiä, När-viön
ruotsalaisia, isoja kuin jättiläiset.
Mutta riskiä olivat suomalaisetkin. Jo-,
kainen oli, jotain ja kaljatuoppi antpi
vauhtia ja kiihoitti kinastelun melkein
tappeluksi. Närbiön pojat olivat parempia
koin pohjalaiset. Siihen ääneen*
jäi tämä ilta.
(Jatkua)
Näin keväällä, juuri lumen lähdett
y ä se kuitenkin tekee hiukan masentavan
vaikutuksen.
löydetyis-tä
jättiläisliskpjen luurankojen
psista pn siellä sijaitsevaan St. Georges
Island puistpon kpottu näiden eläinten
luiiiankpja lupnnplliseisa. koossa. Sinne
on myöskin supnialainbn taiteilija iSlr.
• Kanerm muQvaillut useita hyvin eläviltä
näyttäviä hirviöitä, hirviöitä, jotka
ovat tuhansia tai ehkä satojatuhansia
vupsia sitten asuneet niillä seuduilla.
Jps jonkun tie PSUUS sinne päin, niin se
pn katsomisen arvpinen paikka.
Tällä matkalla emme me sinne pysähtyneet.
Koska pimeä fneidät siellä saavutti,
niin katspin parhaaksi Pttaa kpr-vauksen
edellisen yön valvpmisesta ja
kävimme heti Jlllallisen jälkeen nukkumaan.
Heräsin aamulla, kun pprtteri
tuli kahvikannuineen, mutta aamukahvin
jälkeen nukahdin uudelleen. Kpko
seuraavan p ä i v ^ nukuin, heräsui ainoastaan
syömään ja kahville. Kokp vup-rpkauden
junamme kiiti 65 mailin tuntinopeudella
aavikkoa —- aina vain aavikkoa
niin kauas kuin silmä kantpi.
Illalla kuuden jälkeen saavuimme
\Vinniepegiin. Menimme asemaravintolaan
päiv^liselle jäminä pidin visusti
varalta ettemme myöhästyneet junasta,
sillä kerran edellisellä matkalla
meille kävi niin siellä. Meillä oh sellainen
tapa, että jokaisella paikkakunnalla
syömme siellä erikoisuutena mainostettua
ruokaa. Koska VVinmpegln
savustettu '^kultasilmä"-ka]a pn kuuluisaa
herkkua ympäri maan, päätimme
phikulkiessamme maistaa sitä pikein kp-toisessa
ympäristössä..
Meillä oli siinä junanmuuttp, jpten
knoli sydäntaudin mnrtamaha Gene-ral-
ss|iraalassa Port Arthurissa tonko-kunn
21 päivänä 1957.
.Hän oU syntynyt Suomessa ^^Ikä-neellä
Joulidcnnn .31 päivänä 1898. Tall
Canadaan v. 1924, koko ajan asunut
JSanitniii^Kiaiaina.
•Surulla ja kaipauksella Ilmoitan,
eitä elänäntöverlni
« • / ]
SareouMin ^In jninä, hlLnen toverinsa
Hilja |a; pojat, Reinumd Port
Artlrarissa, Wllfred koton» |» AlUa:
Fort Williainl88a kaksi lastenlasta,
kaksi siifco^ Suomea Jä yksi veU
JRnotsissa sd» la*Ja tnttaT»pliii täälUl
M Suo
Kärsit hUJaa,' nukuit bOSäte^
sfydän sairias loppuun löi,
Päättyi vaivat Jotta kannoit
kärsiyästl jÄtvln öin.,
Hiljaa sihrylt rauhaan iäiseen.
^^^^ ^
Saapui heOd etoh iltaan,
käsi abkera on Jsylmennyt.
Rauhaan päflstt Iäiseen.
tTnholaan et jää koskaan,
olit isäpuoli parhain.
* Wilfred.
i
K I I T O S
Lausinmne j^dämeUiset* kiitokset i
käikiUe ystäville ja tovereille, kun niln|
-suurilukuisina -^otitte osaa- raskaaseen'
suruumme- Kiitos kukista Ja seppelels-)
tä, 'jollia koristitte, Einon haucakiim-;
mun, jaosanottokortelsta. Kiitos CSJ:n|
osastolle haalin luovuttamisesta tllal-,
suutta varten.
Baitos kantajille W. Koivistolle, A.
BviUe, W. Grönlundille, W. Slnnfimäel-^
le, E. Laineelle .ja A. SUenUle. Kiitos
naisille jotka auliisti annoitte apuan-ne
ravintolassa! . /
HDUTA JA POIAT '
B. B. No, 2, KaminisUqtiia, Ont
~ SI
' m
1. «
m
Vi
( t.
m
' , > *
; - '.lm
£4 ^
(•
i ' -
1
f
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 22, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-06-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570622 |
Description
| Title | 1957-06-22-09 |
| OCR text | ^ kun on ikävä. Enkä Kaä nukkunut yhtään, Inulä täällä tapahtui.^ jVugu^tm luulla niin, Iin tarkoittavan juu-kohtausta, [otit ne minun rahani, iistä summa nyt ihan Ita. Täytn'hän sitä nyt , kaWstä ottaa kiinni. & oli .Kunialassa niin,, I pystj^ssr pysyä. Siitä , karliasyaelgaan kiinni Ile ia- a r a j u i n ottein, 13. >|ut5:JJelga oli y^i-* |Hän pääsi vapaaksi, ofti. j ja föi Augustia monta biile^ Augusti huusi, et-narttu, ei suUe mi- [njl etta lähde ulos mi-tuvastaW; senkin' s i ^ , Itö.;] •. Iheräa pikku-Eeva, jon- Doflleen ja istahti hfir y, .iuinka pienet viat- Ipiteliyät äidin täyteläi- I kiinni ja ne kädet siu- 5lvat Helgaa. Isän ku-i ja sfe muistutti Helgaa ja; uskollinen. |)i Helgalle, että olet tyh-let osaa elämälle mitään kulutat nuoren elä-an, vaikka sinulle pi-itilaisiius saada rahaa ja Mml a, Vaikka maa mustaksi de tjehesi täältä, äläkä Onhan sinulla vaimo, iitta-rouva, kun saa tie-en niies. hänellä oh? —r minulle. Sinut minä I anna; sinulle rauhaa, en- ' £nan|suostujfi isisUj nousi niin pahasti, si jiiilihangon ja pau-nuutanan kerran Augus- 1 Augnsti uskoi, että heä'* menktäa tuon höpsön |, ellei lähde ulos. on katse : p^hki pois ä i - iihtymyksen. Hän inhosi [joka jtunki heidän pyhää aaän. ^ [lapsed vaatt^el; vahniiksi ftä Eevalle. Augusti nuka^. Häntä harmitti sekasauna. Ja sitten että jos Helga ei ota 1^1 vaatteita ja kertpö ifsiellä; Helgan mieli ^ Augustia niin, että »itaHe,;:että "minkä-lamen konna sinun miehesi on. Eiko minulla ole oikeus elää lapseni kanssa täällä rauhassa. Ruveta nyt tuollaisen raadon uhriksi. Ensin rahan himossaan erotti Pertin ja minut ja nyt pitäisi ruveta sille leipäsudeksi, saastuttaa nuori elämä ja tulla ihmisten silmissä mustiin kirjoihin, Puhdas olen. Uskallan, kulkea tietäni loppuun asti, vaikka nuori elämäni kuluukin ihnan rakkautta; jota nyt kuuluisi olla. Sitä varjonko tuo" könnä^ kidutti Perttiä ja "halveksp köyhj^ttämme, että nyt saisi minut petettyä? Nyt vasta käsitän asian .pikeän l a i d ^ . Tulee tämie raha- P| i f e m | k | n ^ miniia pstero^aniTMiö ra-liat kuuluvat minulle. Ne eivät lämmitä Augustin kättä. Vaikka olenkin työläisnainen, niin ymnnärrän osani. Helga sai mielenrauhan ja sanoi itsekseen, että tulkoonpas rahojaan hakemaan, nin sanon, että pp|tin ne aikoja sitten.. . E i k ä Äugusti tullut. V Ankairan talven v a l t e k a t ^ täällä kaukaisen pohjolan lev oft hidasta; m ^ ^ ^ikiiitOTldn. Tänään, vuoden i ^ ga heräsi hericän tunteen valtaan.^i^ pian.kuin hän sai Eevan nukkumaan hän hiipi hiljaa oksien alle sydämien sillan korvaan kuuntelemaan koivujen unettavaa laulua. Hän nojasi selkänsä koivun runkoa vasten ja antoi puron vilpoisen veden hyväillä paljaita, valkoisia jalkojaan. Hän muistelii kun hän ensimmäistä kertaa Pertin kanssa pysähtyi tähän paikkaan. Nyt hän ihmettelee lyhyttä avioliittoaän, ajattelee ^ätä hulluksi tekevää ajankohta, outoa ajankohtaa. Mikä siinä ön, joka hänen mielensä sekoittaa? Ei tätä j^ksa'kestää. Tuomet kukkivat kaikkialla ja levittävät tuoksuaan. Koivun lehdet tuok- •^uvat myöskin ja: ^föjsken -lähih^ vesi suutelee häneö paljai^ jalkojaah^^ Hänen ajatuksensa tekee pitkään vaelluksen, jota se_^on tehnyt jo kauan aikaa, nämä viimeiset kevätkuukaudet. Qjito aavistus vavahdutta h&itä. Hän tunsi pyörtyvänsä.. Tunne sydänalassa oli outo. Pertti ei ollut kirjoittanut enää pitkään aikaan. Ei yhtään kirjettä ollut' tullut enää Eevan syntymän jälkeen . v . ••• Vuodet kuluivat. Helga joutui elämään lesken elämää nuoruudessaan ja kauneudessaanj ainaisessa odotuksessa. Ihmiset kohisivat hänien aöipis aikansa, sitten unohtaen kaiken. Eeva kasvoi äitinsä rinnalla, herttaisena lapsena, äidin sydäntä lähellä. Helga viihtyi naökissään kosken ja koivu jensa sekä maantien takia. 3^etsä tuoksui ympärillä suojaayana ja siunaavana ja antoi virkistystä hänen tuskaisille tunteiUeen. ELLEN LINDEN varre että midienl i(i|staa Salo 1«HUT^ ° * toukokuuta afomyt Nnrmijärvel- Crr 5; P. 1881. Lähinnä U Ä ? ^ ' hänen ltj;^^^rpnolta, .yksi- IT*^ »ftdysvalloissa, yksi » «ka veU ja veljen. ist^veria täällä Soin-/ S I I T O S korteista. ^^'Ä Aholalle ijuie.-'-^-^^^^^^.^ ^k^ä ttään. . Pertti ^ i s o i toistui miesten kanssa maanalaisella asemalla, päämaäräii[ä keskilännen valtio, Oklahoma. Sinne oli mpnen päivän ja yön matka. Sin^e rikkaaseeti.^^^^ra^ pi-ti päästä; Siellä kun pannaan käsivarret heilumaan, niin rahaa tulee lapip-kaupalla ja ollaan rikkaita miehiä. Amerikka antaa mitä'siltä pn tultu pyytämään. Raisun Janne antoi Svan-ströniln Villen osoitteen ja sinne voi mennä sisälle. — Ville on mukava mies, aivan ensunmäisiä suomalaisia mitä Oklahomaan on pysähtynyt. Jos nyt Ville vielä elää, Se oli silloin jo vanha ; mies, kun minä siellä vaelsin. Mutta onnea matkaan yaan,. siellähän näette kun sinne pääsette! .... 'jfeikki pojat lähtivät yhdessä, eivät toinen toisistaan eronneet- Ja viiihein pltiin Oklahomassa. $e oli suuri kaupunki. Löytyihän sieltä Villen ränsistynyt taio, mutta ei. Villeä. Hän oli, kuollut aikoja sitten. Talossa asui suo-malamen Pikku-Kustu, joka omisti Villen talon. Hän oli yövahtina jossain taVaraeälossa. Se P U vanhan mie- (Jatkoa) Banffistä itään tullessa lumi alkoi vähetä, vuoret muuttuivat matalammiksi j a pian oltiinkin Jo aavikon reunalla. ViimeiseUä penkillä istuva vanha rouva huokasi helpotuksesta ja toimitti minulle, että, h ä n on koko matkan Vancouverilta asti oilut peloissaan, :siliä t i ä i ^ on y l i ,5Q vuotta asunut; aiaVi-^ feölia, eikä missään maailmassa ole sen parempaa paikkaa. Vuoristoon ei sanonut koskaan tottuvansa, yai!l^a usein jnatkustaa rannikolle tyttäriensä luokse talven ajaksi. Olen hänen kanssaan osaksi samaa mieltä vuoristoon nähden, sillä n i i den valtavan suuruuden ririnaUa ihminen vasta käsittää oman^ pienuutensa. Ensikertalaista niiden suuruus kammottiaä, eikä ne aivan vaarattomia olekaan, sillä usein l u mi- ja maavyörymät iihkaavat' siellä matlkustajia. Rautatiet oh kuitenkin varustettu uudenaikaisilla hälyytyslaitteilla, jotka antavat merkin heti, jos yksikin k i v i on vierinyt radalle. Siitä" huolimatta junan kuljettaja on aina varuillaan, valmis odottamattomankin vaaran varalta. V Mutta kun lähemmin tutustuu vuoristoon, sen kasvullisuuteen ja eläimiin, avautuu" aivan uusi ja kiehtova maailma, joka ainsykiri maan itäosasta tulleelle on täynnä y l l ä t t ä v i ä eilämyksiä j a ehkä vaarojakin. Vähitellen alkaa niitä ihaill a ja hiiden suurenmoinen mahtavuus pakoittaa jokaisen niitä kunnioittamaan. Aavikko näytti ainakin minusta, etenkin näin keväisessä harmau- •dessaan, Ikävän yksitoikkoiselta. Mutta sananparsi sanoo: koti on paras paikka maailmassa* olipa se sitten missä tahansa. Se pitää paik- .kansa. Eikä aavikkokaan näytä sill o in ikävältä, kun siellä tuleentunut vehnä tuulessa aaltoilee. E-r ä s kauneimpia elämyksiäni onkin juuri ollut aavikolla. Näin siellä kerran, kun taivaanranta alkoi hehkua nousevan auringon säteissä j a hetken kuluttua auringon reima p i s t i esiin lainehtivasta vehnäpellosta j a muutaman minuutin pääst ä se kokonaan kohosi sieltä esille suurena, punaisena pallona. Samoin auringonlasku aavikolla on erittäin väririkas. Näyttää aivan siltä, niinkuin siellä aurinko - laskiessaan olisi paljon suurempi kuin muualla. Ehkä kuuman kesäisen päivän autere aiheuttaa sen. hen ammatti. Oklahoma oli rikasta mi-neraalimaata. Siellä oli ympärillä suur ria farmeja, «kahroksia. siltatöitä, ratatöitä ja vaikka mitä, Voi myöskin ostaa homesteadin, jos halusi ruveta maata viljelemään. — Jolla on perhe, niin se passaa hyvin, kunhan katselette ympärillenne, tuuma Kustu. Pojat pääsivät siltatöihin. Se oli tutumpaa, kun oli jo harjoiteltu tunneleissa. Palkka oli vähän parempi kuin entisessä työmaassa^ Elämä rupföi luis-, tamaan amerikkalaiseen malliin. Illoin lähdettiin katsomaan kapakkaa, missä oli ylpeitä työkavereita, jotka kehuivat voimiaan. He olivat voimamiehiä, När-viön ruotsalaisia, isoja kuin jättiläiset. Mutta riskiä olivat suomalaisetkin. Jo-, kainen oli, jotain ja kaljatuoppi antpi vauhtia ja kiihoitti kinastelun melkein tappeluksi. Närbiön pojat olivat parempia koin pohjalaiset. Siihen ääneen* jäi tämä ilta. (Jatkua) Näin keväällä, juuri lumen lähdett y ä se kuitenkin tekee hiukan masentavan vaikutuksen. löydetyis-tä jättiläisliskpjen luurankojen psista pn siellä sijaitsevaan St. Georges Island puistpon kpottu näiden eläinten luiiiankpja lupnnplliseisa. koossa. Sinne on myöskin supnialainbn taiteilija iSlr. • Kanerm muQvaillut useita hyvin eläviltä näyttäviä hirviöitä, hirviöitä, jotka ovat tuhansia tai ehkä satojatuhansia vupsia sitten asuneet niillä seuduilla. Jps jonkun tie PSUUS sinne päin, niin se pn katsomisen arvpinen paikka. Tällä matkalla emme me sinne pysähtyneet. Koska pimeä fneidät siellä saavutti, niin katspin parhaaksi Pttaa kpr-vauksen edellisen yön valvpmisesta ja kävimme heti Jlllallisen jälkeen nukkumaan. Heräsin aamulla, kun pprtteri tuli kahvikannuineen, mutta aamukahvin jälkeen nukahdin uudelleen. Kpko seuraavan p ä i v ^ nukuin, heräsui ainoastaan syömään ja kahville. Kokp vup-rpkauden junamme kiiti 65 mailin tuntinopeudella aavikkoa —- aina vain aavikkoa niin kauas kuin silmä kantpi. Illalla kuuden jälkeen saavuimme \Vinniepegiin. Menimme asemaravintolaan päiv^liselle jäminä pidin visusti varalta ettemme myöhästyneet junasta, sillä kerran edellisellä matkalla meille kävi niin siellä. Meillä oh sellainen tapa, että jokaisella paikkakunnalla syömme siellä erikoisuutena mainostettua ruokaa. Koska VVinmpegln savustettu '^kultasilmä"-ka]a pn kuuluisaa herkkua ympäri maan, päätimme phikulkiessamme maistaa sitä pikein kp-toisessa ympäristössä.. Meillä oli siinä junanmuuttp, jpten knoli sydäntaudin mnrtamaha Gene-ral- ss|iraalassa Port Arthurissa tonko-kunn 21 päivänä 1957. .Hän oU syntynyt Suomessa ^^Ikä-neellä Joulidcnnn .31 päivänä 1898. Tall Canadaan v. 1924, koko ajan asunut JSanitniii^Kiaiaina. •Surulla ja kaipauksella Ilmoitan, eitä elänäntöverlni « • / ] SareouMin ^In jninä, hlLnen toverinsa Hilja |a; pojat, Reinumd Port Artlrarissa, Wllfred koton» |» AlUa: Fort Williainl88a kaksi lastenlasta, kaksi siifco^ Suomea Jä yksi veU JRnotsissa sd» la*Ja tnttaT»pliii täälUl M Suo Kärsit hUJaa,' nukuit bOSäte^ sfydän sairias loppuun löi, Päättyi vaivat Jotta kannoit kärsiyästl jÄtvln öin., Hiljaa sihrylt rauhaan iäiseen. ^^^^ ^ Saapui heOd etoh iltaan, käsi abkera on Jsylmennyt. Rauhaan päflstt Iäiseen. tTnholaan et jää koskaan, olit isäpuoli parhain. * Wilfred. i K I I T O S Lausinmne j^dämeUiset* kiitokset i käikiUe ystäville ja tovereille, kun niln| -suurilukuisina -^otitte osaa- raskaaseen' suruumme- Kiitos kukista Ja seppelels-) tä, 'jollia koristitte, Einon haucakiim-; mun, jaosanottokortelsta. Kiitos CSJ:n| osastolle haalin luovuttamisesta tllal-, suutta varten. Baitos kantajille W. Koivistolle, A. BviUe, W. Grönlundille, W. Slnnfimäel-^ le, E. Laineelle .ja A. SUenUle. Kiitos naisille jotka auliisti annoitte apuan-ne ravintolassa! . / HDUTA JA POIAT ' B. B. No, 2, KaminisUqtiia, Ont ~ SI ' m 1. « m Vi ( t. m ' , > * ; - '.lm £4 ^ (• i ' - 1 f |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-06-22-09
