Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 26, 1955

              0paktr}oiius)
Kirj. AAPO RÖXKÄ.
Oinas-Esko oli jo poikasena ollessaan
:aYossa sabatöissä. Miehuusikään pääs­tään
M n saapui työnetsijänä pohjo-aan,
niissä Kurtin Köyttään sahäHa oli
mutkin kohta työtä. Ensin vain lan-lunkantajana,
mistä^yöaloja muutel-en
oli päässyt «viimein sahuriksi ja sii-
,ä jonkun vuoden kuluttua kiivennyt
opa erään työjoukon päällysmieheksi-
;in työtaidon ja ahkeruutensa ansiosta.
Mutta sitten, Amerikka>kuumeen
vallitessa hän sai tartunnan ja ilman
luuta lähti toisten-niukana Amerikan
iiatkalle, ollen päämääränä Minnesotan
metsämaat ja sahaimyllyt. -Minnesotan
metsien laajuudesta jä muista puolista
Esko oli kuullut aivan" houkuttelevia
juttuja; • . .'
Matkalla ollessaan laivankannella Es­ko
kuvitteli jo tulevia mahdollisuuksiaan
kuinka hän ammattimiehenä voi päästä
vaikka sahanhortajaksi, tai sahuriksi ai-
.nakin mistä hän tunsi olevansa aivan
Ivaraia. "Piällysmieheksikään" pääsy ei
jtuntunut toivottomalta, kunhan kieleen
jja muuhun ensin oppii ja säästeliäästi
imuuten eleleiehyA^ällä palkalla, kuten
jhän mielessään kuvitteli. Voisi karttua
fpääomaakin ajanpäälle niin, että jona-
Ikin kauniina päivänä tulevaisuudessa
Ivoisi onnistua pääsemään vaikka saha-
1 myllyn omistajaksi . . . Tietysti pienois-
I koossa aluksi, mutta siitähän se sitten
[suurenisi " . . .
Tyhjästähän Kurttikin Suomen poh-
Ijolassa oli alkanut ja kiivennyt monen
sahalaitoksen ja suurien metsämaiden
omistajaksi . . . Miksi ei sitten hänkin,
jolla on sillä alalla ammattikokemusta­kin,
kuvitteli Esko mielessään. Vaimo-väkeä
hän päätti kuitenkin karttaa al­inakin
siihen saakka kunnes saa oman
sahan käyttökuntoon . . . Esko oli näes
I Suomessa, niin Savossa kuin pohjolassa­kin
nähnyt, että varsinkin hedelmälli­set
vaimot asentaa talouselämän aivan
mukulavUjelykseksi ja niiden ruokki­miseen
ne sahamyliyä varten säästetyt
varat sitten hui>enisivatkin.
— Ei, sanon minä! laukaisi Esko
mielikuvitelmiensa lopun jo aivan ää­neen,
— iMitä ei? kysyivät Eskon matka­toverit.
— Eipähän mitään — muuten vain.
vat siinä tärähdyksessä vioittuneet niin
paljon, ettei hänestä enää oUut tärkeän
* työn tekijäksi ja muutenkin sen jälkeen
hänen huomiokykynsä, jopa älynsäkin,
oli himmentynyt miltei höppänen ta-soUe.
^
Eihän Eskolla taloudellisesti mitään
hätää ollut, kun oli tuhansia dolhiieita
pankissa ja oli muutenkin tullut entistä
itarammaksi. Hän asui mitä halvim-massa
huonepöksässä ja eleli siinä mel­kein
kissan e^^iUä. Kuitenkin hänen
väljähtyneissä aivoissaan vieläkin hää^
motti oman sahamyllynsä hankintathaa-veet.
Niinä aikoina oli kaivanto-osakkei­den
myyntikilpailut juuri kiihkeimmil-lään
.menossa. Mustan-Karhun ja mo­nen
muun samanlaisen kaivoksen agen­tit
kiertelivät ympärillä kuin '-kiljuvat
jalopeurat''.
Eskokin alkoi tuhandillaan ostella
niin Mustan-Karhun kuin muidenkin
osakkeita, uskoen agenttien kehumisiin
kuinka osakkeet nous&vat monikym­menkertaisesti
aivan lähitulevaisuudes­sa.
Ja niihin kehumisiin luottaen Esko
kuvitteli suurilla voittorahoillaan sitten
laittavansa sen 'oman sahamyllynsä"
pyörimään." «.
Kun kaikki Eskon rahat lopulta olivat
jo kaivososakkeissa, hän ryhtyi kylän
asukkaille halkosahuriksi, so. pitkistä
haloista keittopuita katkomaan käsisa­halla,
taksan ollessa dollari syleltä. Tois­kielisetkin
huomasivat pian Eskon *'sa-häbisneksen"
ja kyselivät häneltä sa-haustaksaa.
Omalla engliskallaan hän
ilmoitti: "von taalari koortilta" ja niin
uusia asiakkaita tuli taas.
Mutta silläkin sahan kitkutuksella
Esko vielä säästi niin, että kerran kuus­sa
hän osti lisää kaivososakkeita, tie­tysti
pienemmissä erissä, sillä hänen
sairaissa aivoissaan pyöri vieläkin oman
sahamyllyn hankkimishoureet.
Heikolla ravinnolla ja kohne- neljä­toista
tuntisia päiviä tehden oli Esko
sahata kitku tellut itsensä niin kuiviin,
että hänet löydettiin eräänä pakkas­aamuna
sahapukkinsa äärestä kuolla
kupsahtaneena. Hänen ainoa maallinen
omaisuutensa "saha" oli vieläkin hänen
. kangistuneen kätensä puristuksessa, mi­kä
totesi, että hän kuoli sittenkin sahan
omistajana.
Esko sai työniaan Minnesotan metsä­alueella
eräällä sahamyllyllä ja työs-j
ken teli siellä, monet vuodet, lopuksi jo
sahurinakin ja säästi tuhansia pankkiti­lilleen.
X .
Sitten tapahtui onnettomuus. Esko
loukkaantui työmaalla, jonkun puukap­paleen
pudotessa hänen päähänsä ja
hän joutui yhtiön sairaalaan virumaan
pitemmäksi aikaa. Tosin hän parani
siitä jotenkuten lopulta, mutta aivot oli-
Costaricalaisten väitteiden mukaan
kapinahankkeen "isänä" oli Nicaraguan
maanpaossa oleva entinen presidentti
Calderon Guardia, joka 1940-luvulla
puoli vuosikymmentä kestäneenä dtk-taattorikautenaan
sai sitä ennen 20—30
vuotta onnellisissa ja rauhallisissa olois­sa
eläneen Costa Rican nopeasti rappio­tilaan.
Nicaraguan presidentti Somoza,
jolla oli vanhaa kaunaa Costa Rican ny­kyisiä
hallitusmiehiä vastaan, on myö­tä
il lyt Guardiaa kapinassa, sillä hänelle
oH tietysti mieluisaa, että naapurival­tiossakin
rehottaisin diktatuurikomento
nykyisen komennon asemesta. Ainahan
diktaattorit yrittävät auttaa toisia dik­taattoreita
valtaan. Tällä kertaa So-
"^02a ja ex-diktaattori Guardia kuiten­kin
saivat havaita iskeneensä 'kirveen-kiveen".
Nykyisen hallituksen puo­lustajat
selviytyivät voittajina.
Erittäin k ^ v iä
Johtava amerikkalainen solmiotehdas
Hewins & 'Hellins julkaisi äskettäin
"Boston Traveller"-lehdessä kokosivun
ilmoituksen, jossa mainostettiin sen
tuotteiden erinomaista laatua. Tekstissä
kehutaan laatua mm. seuraavalla ta­valla:
"On todettu, että &9,2 prosenttia
niistä solmioista, joihin liikemiehet hirt­täytyivät
V. 1929 pörssiromahduksen
aikana, olivat Hewins & HelMns-sol-mioita."
Ehkäpä ihnoituksella halutaan viitata
siihen, että samanlaista romahdusta
voidaan odottaa piakkoin.
Öljyä Englannissakin
Elämsuojeluyhdistyksen jäsenet ovat
tappaneet tuhansia öljyn tahrimia vesi­lintuja
Folkestonen rannikolla. Linnut
laahustivat maihin öljyynnyttyään Do­verin
luona.
Joidenkin lintujen siivet onnistuttiin
puhdistamaan ja ne voitiin päästää va­pauteen,
mutta useille tuhansille linnuil­le
syötettiin tappavaa myrkkyä.
Öljy on peräisin valtavasta ölJ3nna-tosta,
joka on kellunut Pohjanmerellä
siitä lähtien, kun tanskalainen laiva
Gerd Max Maresk ajoi karille Elben
suulla. Sen öljylasti pumputtiin mereen
aluksen irroittamiseksi* karilta.
Kun Detroitin ja. Montrealin ammattilais-jääkiekkojoukkueet viime viikotta
ottivat mittaa toisistaan ^lontrealissa^ aiheutti Montrealin joukkueen jäsenen
Richardin saama rangaistus ennennäkemättömän laajan ja väkivaltaisen vasta-lausemidencs<$
tuksen katsojien joukossa. Mielenosoitus kohdistui jääkiekkoliiton
puheenjohtajaaCCampbellia vastaan, joka oli julistanut Maurice Richardin
kitpailukelvotHomaksi lopuksi pelikaudeksi. Väkivaltaisen mielenosoituksen joh­dosta
oli peli keskeytettävä, jonka jälkeen mielenosoittajat särkivät lukuisten lUkCr
huoneiden ikkunat ja tekivät tnuuta pahaa. Poliisit vangitsivat yli 100 mielcnr,
osoittajaa. " ' . ;
(Kilpakirjoitus)
Mitenkä elämä voisi parantua
Kirj. JOHN JUNNILA
Olen Canadan kansalainen ja olen
ollut tilaisuudessa näkemään, miten
maamme kunnokas työkansa on mo­nasti,
kuten nytkin, painettu työttömyy­teen
ja sen kautta vaikeaan asemaan.
Oikein tuntuu häpsälliseltä siitä julki­sessa
sanassa mainita. Yksilönä en ole
tietenkään kyennyt mitään suurempaa
hallituksen ja työttömien välisiin suh­teisiin
vaikuttamaan, joskin vaaliuur­nalla
olen tehnyt voitavani. Alla päin
ja pahoilla mielin on vain ollut seurat­tava
asiain kehitystä sanomalehdistä ja
muilla tavoin ulosannetuista tilastotie­doista.
Mutta ettei mieleni moisesta olisi ai­van
apea, annan huumorin voittaa ja
kerään muistoistani ja kirjoistakin vä­hän
sitä ja tätä, niin kuin sananselittär
jätkin tekevät. Saarnat ovat melkein
aina valmistettu noista^ovelista juuta­laisista,
joskin kansa osaa hyvin suu­ressa
määrässä väheksyä niiden merki­tystä.
Jos olisin jokin suuri tekijä, niin tä­män
suuren työttömyyden a i k ^ a ot­taisin
käytäntöön noita vanhoja juuta­laisten
tapoja ja näyttäisin miten Ca-nadassa
työt elpyisivät — ainakin osit­tain.
Kuten "tiedämme, olivat juutalaiset
ensinunäisiä kullankaivajia ja verkateh-tailijoita.
Siihen aikaan olivat ihmise^
kuitenkin umpikarvassa, kuten Esaun
esunerkki osoittaa. Tämä seikka har­mitti
kovasti verkatebtailijoita, sillä sen
johdosta veran menekki oli huono.
- KaikM olemme myöskin lukeneet, mi­ten
Juudean kansan piti istua tuhka-säkeissä
suurten syntiensä tähden. Se
oli ankara kuuri ja eräs Markus nousi
sitä vastaan sotajalalle sanoen, ettei-hän
tätä nyt kestä hirvennahkainen ta­kamuskaan.
Mikään ei kuitenkaan aut­tanut,
oltava oli säkissä määräaika, kos­ka
hän oli keksinyt .sellaisen emäval­heen,
että Bijeamin aasi puhui. Tämän
tuhkakuurin jälkeen sitten Ihmiset al­koivat
syntyä niin vähäkarvaisina kuin.
nykyään-olemme. SiHoin myöskin al­koi
suuri veran kysyntä ja juutalaiset
^verantuottajat myhäilivät tyytyväisinä
pitkiä partojaan pyyhkien.
Kun sitten yhä veran tuotantoa l i ­sättiin,
tuli kiire etsiä lisää markkinoita.
Keinot eivät siinä suhteessa puuttuneet.
Lastattiin laivoihin verkaa ja paljoa
muuta hienoa vaatetavaraa ulkomaille
vietäväksi. Vaatepakkojen sisään pan­tiin
ilmoituksia, että kuka hyvänsä ja
mihin kansaan hyvänsä kuuluva tulee
pyhään maahan suutelemaan temppelin
kivijalkaa ja tuo paljon lahjoja, tulles­saan,
saa syntinsä anteeksi. Tämän uu­den
yrityksensä onnistumisestakin he
olivat varmoja, sillä jb siihen aikaan
heidän kirjoissaan oli 99 lajin hassuja.
Pian alkoikin eri puolilta maailmaa
saapua suuria pyhiinvaellusjoukkoja,
jotka toivat jopa kultaakin lahjaksi.
Suuri oli syntisten joukko temppelin
ympärillä, eikä siinä kivijalan ympä-jrillä
kontatessa helmojen hepenet ja
hurstihousut kauan kestäneet — ja niin
taas lisääntyi veran kysyntä. Juutalai­nen
hymyily ja möi vericaa. .
Lauantailta, maaliakutm 26 p^ymaA, 1955