1943-12-25-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU-ANTAIXA, J O i r L U K U U X 25 PÄIVÄNÄ 194^
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publisliing Company Limited, 100-102
Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. ..$2.00
6 kk. 1.10
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. ....$2.50
6 kk :. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. $3.00
6 kfe 1.65
Liekki; ilmestyy jokaisen viikDa lauantaina
12-slvuisena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil«
tä. • . . • •.
Asiamlehille myöhnnetään 20 prosentin
palkkio. -
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
/ •
ILMOITUSHn^^AT: Yleinen ilmoitushinta
40 senttiä palstatuiunalta ja
kerralta. Alin ilmoitvishinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
30 senttiä jokaiselta muistQvärsyltä tai
kiitoslauseelta. Erikoisliinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut njaksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus " Publishing Company
Limited; > ^
Kustantaja ja painaja^: Vapaus Pub~
lishing Company Limited. 100-102 Elm
Street West. Sudbiuy. Ontawo
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava:
K, dUDunki äiseksi Jouluyönä
P.O. Box aSf Sodhnxy,. Ont
Totmit^seit Masta
Tuottakoon taas nämä juhlapäivät,
nämä vanhat ja aina uudet,, virkistävää
iloa. Lämmittäköön ankeintakin
mieltä kosketus lähimmäisten, ystävien
ja ihmisenä ihmisten kesken, kotien
kesken. Enemmän yhteisymmärrystä,
keskinäistä tukea ja rakkautta!
• Jukliemme yllä lepää nyt tumma,
kyseellinen varjo, joka himmentää
kynttilöiden loistoa ja ihmisten sisäistä
iloa. Sanomattakin on selvää, että
jokaisen povessa kytee toivo tulevista
rauhanjonluista, jolloin juhlailo
Saadaan ehjänä nauttia, koko tunnelma
kohdistaa siihen, eikä niinkuin
nyt) jolloin se särkyneenä jakautuu.
>— Ehkä jo ensi vuonna! Varmaan jo
silloin! Sen täytyy jo olla silloin niin!
. . . päättelemme hiljaisessa mielessämme
ja siitä saamme tarmoa ponnistuksiin
sitä kohden edelleenkin.
Tarmoa! Siinäpä se onkin näiden
juhliemme yksi hyvä ,'uoli.
* * *
Tällä paikalla ja kctkcUä on toimittajan
kiitettävä cästä tuntematonta
ystävää saamast.-.an lahjasta. —
Asia on sellainen ,että muut antia päiviä
sitten on eräs nimeään ilmoittamaton
henkilö (Liekin ystävä, joka
on ollut Lahrädorissa töissä ja ansainnut
vähän runsaammin rahaa)
jättänyt Vapauden sivuliikkeeseen
Montrealissa kymmenen dollaria ja
pyytänyt sieltä välittämään viitosen
Liekin toimittajalle ja toisen Sirpa-serkulle
joululahjana. Käsitämme
hyvift, että tuo lahja on samalla tunnustus
Liekille ja sellaisena sillä on
kaksinkertainen merkitys.
Sydämellinen kiitos simdle, tunte-nuiton
ystävämme, ja samalla hauskojen
juhlapäivien ja onnellisen uuden
vuoden toivotus kaikilla retkillä-si!
— .1. Päiviö.
emdssd
TÄNÄ aamuna repäisin yhdennen- ovat olleet aivan täynnä valituskir-toista
lehden seinäkalenterista ja jeitä- Kaikenlaisia outoja sairauk-
R . \ J A X YLI kulkua helpotetaan.
Tässä maassa syntyneiden canada-laisten
sallitaan taas tammikuun 1
päivän jälkeen kulkea vapaasti Canadan
ja Yhdysvaltain rajan y l i . Hel-mik.
15 prstä asti käytännössä ollut
rajalupakorttisysteemi poistetaan.
jälelle jäi vain yksi! Kuka tuon us-^
koisi, kun tuntuu että juuri äskettäin
irroitin ensimmäisen? Ja yhtä uskomattomalta
tuntuu tähiä että me
nyV olemme oikein Vancouverilaisia
— me, joilla aina on ollut se sointu-lalainen
usko, e t t ä muualla ei vöi tulla
toimeen, kuin juuri j\Ialkosaarella.
Saapahan nähdä .miten käy, ajaako
"routa porsaan kotiin" vai fcotiutuu-ko
Sointulan kasvatit tänne niin että
kestää kovankin sään . . .
Mtitta, kuten jo sanon, uskomattomalle
se tuntuu, ja varsinkin aamuisin,
kun herätyskellon epämieluinen
meteli tunkeutuu unien maailmaan.
Kellon kilityksen ohella kuulen
sellaista, kohinaa, joka saa minut olemme kuin toisetkin kaupunkilai-ajattelemaan
että yöllä on noussut oi- set! Eipä millään uskoisi että men-sia
ilmeni heti chlorineuttauksen jälkeen.
Selvästi monet uskovat vedessä
olevan vaarallista myrkkyä joka
sairauksia aiheuttaa. Toteaa sen
asian sekin mitä naapurin pikkupoi'-
ka kertoi: heidän takarapulla oli vadissa
vettä yli yön ja aamulla makasi
kuollut hiiri vadin vieressä! Kyllä
mekin joka päivä olemme odoottaneet
jotain mei]le-tapähtuvan5r--Joökun^i-käa
tässä^ olimme siinä uskossa että
merituulien ja suolakalan karaisemat
olemuksemme ei niin vain kaikesta
säikähdä. Mutta nyt vihdoinkin,
kahden kuukauden a'jan käytettyämme
tuota vettä, tuli vatsahäiriöitä ja
lievää 'fluuta' taloomme. Ja nyt siis
kea itämyrsky. Näen meren aalto-jea
särkyvän Söintula» rantaa vasten,
näen synkän, harmaan taivaan ja ]o
tunnen nenänpäässämkiä pari sadepisaraa
. . . Mutta kello yhä uudistaa
nään ja. pannaan veteen sellaista, ainetta
joka tekee ihmiset sairaaksi!
Ja on vielä yksi asia, joka on tuntunut
aivan uskomattomalle, ja se
on, että- jos sumun ja sateen vuoksi
hälyytyksensä. Minä nousen j a sit- .^^^^ jättämään pyykkisi nuoralle
ten jo heraankin, -ja huomaan kohi- yij yön,, niin saat -pestä sen uudelleen
nan kaupungin^ liikenteen aiheuttamaksi.
Ei merkkiäkään tuulesta, ras-
Kttrkisti kuunsäde jouluyön tullessa
uutinten taakse salaa.
"Myöhä on", aatteli, "yö pian
puolessa,
miks' yhä kynttlät palaa.^"
Huomasi kuunsäde kynttilän ääressä
istuvan ihmisen nuoren,
kädessä kynä ja paperi eessä,
ja vieressä kirjekuoren.
Katsahti kiiunsäde,kultahapsi,
paperilla liikkuvaa kynää.
"Mitäpä kirjoitat, ihmislapsi,
tnuistatko ystävää hyvää?"
"Ketäkö muistelen, kuunsäde
. -kirkkain-,
kun tullut on jouluyö?
Kaukana poissa on multa rakkain,
hän, jolle sydämeni lyö.
Hälle ma kirjoitan jouluöistä
ja kerron ma rakkaudesta
ja kuusen pienistä kynttilöistä
ja tähtisatehesta."
Hymähti kuunsäde: "Ihmislasten on
outoja aatteet ja- tavat,
jouluyönäkin fauha on tuntematon,
ja. rakastavat erossa ovat."
fo väsähti kuunsäde ihmiseen
ja katosi taakse uutimen.
LASTU.
kas sumu vain kaikkialla . . . Hieron
vielä hetkisen silmiäni. Oliko
äskeinen unta vai onko tämä nyt unta?
. . .
Ja sitten — täällä on vesi 'myrkytettyä'.
Ja se temppu tehtiin juuri
siihen aikaan kun me tulimme tänne.
Siitä vasta on ollut huolta, kun
ei tiedä miten pahasti omakin perhe
siitä tulee kärsimään, Päivälehdet
jos haluat että vaatteet ovat puhtaita.
Mutta täällä sitä nyt kaikesta huolimatta
ollaan ja eletään Neljännellätoista
avenuella kohtalaisen näkyvällä
paikallakin, Sirpa-serkku^ Niin
että seuraavan kerran kun Vienon
kanssa tulette Vancouveriin, niin antakaa
varmasti minulle ilo saada pitää
teitä vieraanani. Annattehan?
D E L L A M .
ouun aa
TSO.ÄITl on vallan oikeassa, että
-••ihmiset aivan turhaan moittivat
keikin puutetta tällaisina sodan aikoina-
Kaikki keikit ovat turhuutta,
paitsi lasten syntymäpäiväkeikit pikku
kynttilöineen, kirkkaiden kiitollisten
silmäpgirien ympäröiminä. Siihen
pikku-siskon lapsuuden muistoon
ei äiti turhaan uhraa viikon sokeri-annostaan.
Mutta toivoisin, ettei isoäiti kovin
ankarasti arvostelisi jos tässä vähän
marisisin lasten joulusta.
Miten ihmeen joulupukki saakaan
tänä vuonna 'pussiinsa täytettä, kun
ei kataloogeista tilaamalla saa muuta
kuin rahansa takaisin. Pitänee tässä
kai V e t ä ä kaikki vehnäjauhosäkit
(tyhjät tarkoitan) ja tilkut päivänvaloon,
niistähän sitä on monasti ennenkin
syntynyt '-tyhjästä"' ihmeitä.
Ehkä niistä saa jonkun räsynu-ken
tai esiliinan eli jotain. Lapsen
mielihän on niin vähällä hyvitetty,
kunhan ''se" tulee pukin pussin arvaamattomista
kätköistä. Ehkä se
puoli selviäääkin!
Ja sitten te rakkaat kaupunkilaiset
sukulaiset kaupunkilaisäidit y.m.
kenellä sähköt on, millä joulukuusen
valaisette, teillä ei ole aavistusta milt
ä meistä tuntuu, kun joulukuusen
kynttilät ovat hävinneet maailmasta.
Eihän joulukausi ole muu kum puu
ilman kynttilöitä.
Näin napisin, mutta minulle sanottiin,
että tee itsel
X'o yhtä ja toista olen eläissäni jo
joutunut tekemään, mutta ei kynttilöitä.
Talista ne on kynttilät ennenkin
tehty. Jaa kyllä meissäkin vielä
elää sen verran ammoista esi-äitien
sisua, että kynttilät ne on oltava meidänkin
kuusessa tänä jouluna!
Sanasta tekoon. Oli juuri lahtiai-ka
ja kovasti oli mullikasta saatu talia.
X'o sitä pannuun sulamaan.
Puotinuoraa kastettiin öljyssä ja leikattiin
juuri passelin pitkiksi jä sitten
kastamaan talissa.
Mutta ystäväiset. Tämä on helpommin
tehty kuin sanottu, koetta- misiä joutunut parantolaihin keiiliko-kaapa
itse. Suomalaisella sisulla sa- taudin murtamana. Heillä monellakin
L U J A MIES on lOl-vuotias mont-realilainen
Antoine Brais. Kun hän
viime viikolla oli oikeudessa todistamassa
eräässä perheriidassa ja hänelle
tarjottiin tuolia, niin hän kieltäytyi,
koska oli kyllin "terve ja vahva"
seisomaan. Ja edelleen hän sanoi
olevansa vanhapoika ja "ylpeä sii-tä".
"
vän; ja hiin ei muista lainkaan kärsiviä
lähimmäisiään.
Ajattelen erästä kärsivää, Kalevan
"Kansan aikaista sisarta (silloin näet
oltiin yhden perheen jäseniä). Hän
asuu nykyään Hoot Kiverillä ja on
myös Liekin lukija. Häntä on kohdannut
halvaus toistakymmentä vuotta
sitten eikä voi omin apuinsa liikkua.
Hän on opetellut kirjoittamaan
kirjoituskoneella vasemmalla kädellä.
Täytyy omata paljon henkistä
voimaa sellaisen kohtalon iskun jälteen
koettaessaan saada eläniän.^ä
jälleen jotenkin siedettäväksi. Hänelle
on varmaan suureksi huviksi
kun voi panna a;jatuksiaan paperille.
Olen saartut häneltä kirjeitä. Joskus
ne huokuvat tyyntä rauhaa, ei mitään
valittelua.
Samoin on meidän kylässämme eräs
toveritar maannut useamman vuoden
voimatta itseään auttaa. Hän myö? |
on pysynyt toivorikkaana parantumisestaan.
Osanotolla muistan häntä.
Kuinka paljon onkaan' nuoria ili-notaan
mentävän vaikka tuuman harmaaseen
kiveen. ^Nlene ja tiedä.
.•\inakin on meidän kuusessa valot,
kuten rempseesti uhkasin, tänäkin so-tajouluna,
ja minun mielestäni vielä
tavallista kirkkaammat! Ja lapsilla
joulu, kuten toivon kaikille teillekin.
VIENO.
ervehcdys sairaile
Eräs viisas mies on sanonut, että
suuret \rastukset ovat salapukuisia
siunauksia. Kun tarkkailee elämää
j a ihmisiä, niin huomaa että se lause
pitää paikkansa.
Jos ihmisen elämä menee aina hyvin,
ilman vastuksia, niin tulee itsekkääksi,
luulee omista kyvyistään johtuvan
kaiken sen h>-vinvoinnin ja
toisten omaa kyvyttömi^yttään kärsi-on
perheensä ja rakkaansa, jotka kipeästi
tarvitsisivat heidän huoleiipi-toaan,
mutta eivät voi mitään.
.Olen usein ajatellut; kuinkahan
tyynesti voisin, kestää tällaisia kohtalon
iskuja. Jos onkin ollut kohtalon
iskuja, saanut tehdä työtä ja kantaa
huolta, mutta pientä se on näihin tovereihin
verraten. Ei voi kyllin iloita
siitä, että on aina ollut terve ia
työkykyinen, vaikka vanhuus tietysti
vaikuttaa.
Näille kärsiville tovereille lähetän
tervehdykseni Liekin kautta. Toivon
voimaa kestää kärsimykset; toivoa
ja luottamusta, se auttaa parantumista.
ISOÄITI.
''^taa nuori
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 25, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-12-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431225 |
Description
| Title | 1943-12-25-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAU-ANTAIXA, J O i r L U K U U X 25 PÄIVÄNÄ 194^ {Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publisliing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario. Registered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vk. ..$2.00 6 kk. 1.10 3 kk. .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. ....$2.50 6 kk :. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: 1 vk. $3.00 6 kfe 1.65 Liekki; ilmestyy jokaisen viikDa lauantaina 12-slvuisena. sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil« tä. • . . • •. Asiamlehille myöhnnetään 20 prosentin palkkio. - Pyytäkää asiamiesvälineitä jo tänään. / • ILMOITUSHn^^AT: Yleinen ilmoitushinta 40 senttiä palstatuiunalta ja kerralta. Alin ilmoitvishinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 30 senttiä jokaiselta muistQvärsyltä tai kiitoslauseelta. Erikoisliinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut njaksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus " Publishing Company Limited; > ^ Kustantaja ja painaja^: Vapaus Pub~ lishing Company Limited. 100-102 Elm Street West. Sudbiuy. Ontawo Toimittaja A. Päiviö Liekkiin aijotut kirjoitukset osoitettava: K, dUDunki äiseksi Jouluyönä P.O. Box aSf Sodhnxy,. Ont Totmit^seit Masta Tuottakoon taas nämä juhlapäivät, nämä vanhat ja aina uudet,, virkistävää iloa. Lämmittäköön ankeintakin mieltä kosketus lähimmäisten, ystävien ja ihmisenä ihmisten kesken, kotien kesken. Enemmän yhteisymmärrystä, keskinäistä tukea ja rakkautta! • Jukliemme yllä lepää nyt tumma, kyseellinen varjo, joka himmentää kynttilöiden loistoa ja ihmisten sisäistä iloa. Sanomattakin on selvää, että jokaisen povessa kytee toivo tulevista rauhanjonluista, jolloin juhlailo Saadaan ehjänä nauttia, koko tunnelma kohdistaa siihen, eikä niinkuin nyt) jolloin se särkyneenä jakautuu. >— Ehkä jo ensi vuonna! Varmaan jo silloin! Sen täytyy jo olla silloin niin! . . . päättelemme hiljaisessa mielessämme ja siitä saamme tarmoa ponnistuksiin sitä kohden edelleenkin. Tarmoa! Siinäpä se onkin näiden juhliemme yksi hyvä ,'uoli. * * * Tällä paikalla ja kctkcUä on toimittajan kiitettävä cästä tuntematonta ystävää saamast.-.an lahjasta. — Asia on sellainen ,että muut antia päiviä sitten on eräs nimeään ilmoittamaton henkilö (Liekin ystävä, joka on ollut Lahrädorissa töissä ja ansainnut vähän runsaammin rahaa) jättänyt Vapauden sivuliikkeeseen Montrealissa kymmenen dollaria ja pyytänyt sieltä välittämään viitosen Liekin toimittajalle ja toisen Sirpa-serkulle joululahjana. Käsitämme hyvift, että tuo lahja on samalla tunnustus Liekille ja sellaisena sillä on kaksinkertainen merkitys. Sydämellinen kiitos simdle, tunte-nuiton ystävämme, ja samalla hauskojen juhlapäivien ja onnellisen uuden vuoden toivotus kaikilla retkillä-si! — .1. Päiviö. emdssd TÄNÄ aamuna repäisin yhdennen- ovat olleet aivan täynnä valituskir-toista lehden seinäkalenterista ja jeitä- Kaikenlaisia outoja sairauk- R . \ J A X YLI kulkua helpotetaan. Tässä maassa syntyneiden canada-laisten sallitaan taas tammikuun 1 päivän jälkeen kulkea vapaasti Canadan ja Yhdysvaltain rajan y l i . Hel-mik. 15 prstä asti käytännössä ollut rajalupakorttisysteemi poistetaan. jälelle jäi vain yksi! Kuka tuon us-^ koisi, kun tuntuu että juuri äskettäin irroitin ensimmäisen? Ja yhtä uskomattomalta tuntuu tähiä että me nyV olemme oikein Vancouverilaisia — me, joilla aina on ollut se sointu-lalainen usko, e t t ä muualla ei vöi tulla toimeen, kuin juuri j\Ialkosaarella. Saapahan nähdä .miten käy, ajaako "routa porsaan kotiin" vai fcotiutuu-ko Sointulan kasvatit tänne niin että kestää kovankin sään . . . Mtitta, kuten jo sanon, uskomattomalle se tuntuu, ja varsinkin aamuisin, kun herätyskellon epämieluinen meteli tunkeutuu unien maailmaan. Kellon kilityksen ohella kuulen sellaista, kohinaa, joka saa minut olemme kuin toisetkin kaupunkilai-ajattelemaan että yöllä on noussut oi- set! Eipä millään uskoisi että men-sia ilmeni heti chlorineuttauksen jälkeen. Selvästi monet uskovat vedessä olevan vaarallista myrkkyä joka sairauksia aiheuttaa. Toteaa sen asian sekin mitä naapurin pikkupoi'- ka kertoi: heidän takarapulla oli vadissa vettä yli yön ja aamulla makasi kuollut hiiri vadin vieressä! Kyllä mekin joka päivä olemme odoottaneet jotain mei]le-tapähtuvan5r--Joökun^i-käa tässä^ olimme siinä uskossa että merituulien ja suolakalan karaisemat olemuksemme ei niin vain kaikesta säikähdä. Mutta nyt vihdoinkin, kahden kuukauden a'jan käytettyämme tuota vettä, tuli vatsahäiriöitä ja lievää 'fluuta' taloomme. Ja nyt siis kea itämyrsky. Näen meren aalto-jea särkyvän Söintula» rantaa vasten, näen synkän, harmaan taivaan ja ]o tunnen nenänpäässämkiä pari sadepisaraa . . . Mutta kello yhä uudistaa nään ja. pannaan veteen sellaista, ainetta joka tekee ihmiset sairaaksi! Ja on vielä yksi asia, joka on tuntunut aivan uskomattomalle, ja se on, että- jos sumun ja sateen vuoksi hälyytyksensä. Minä nousen j a sit- .^^^^ jättämään pyykkisi nuoralle ten jo heraankin, -ja huomaan kohi- yij yön,, niin saat -pestä sen uudelleen nan kaupungin^ liikenteen aiheuttamaksi. Ei merkkiäkään tuulesta, ras- Kttrkisti kuunsäde jouluyön tullessa uutinten taakse salaa. "Myöhä on", aatteli, "yö pian puolessa, miks' yhä kynttlät palaa.^" Huomasi kuunsäde kynttilän ääressä istuvan ihmisen nuoren, kädessä kynä ja paperi eessä, ja vieressä kirjekuoren. Katsahti kiiunsäde,kultahapsi, paperilla liikkuvaa kynää. "Mitäpä kirjoitat, ihmislapsi, tnuistatko ystävää hyvää?" "Ketäkö muistelen, kuunsäde . -kirkkain-, kun tullut on jouluyö? Kaukana poissa on multa rakkain, hän, jolle sydämeni lyö. Hälle ma kirjoitan jouluöistä ja kerron ma rakkaudesta ja kuusen pienistä kynttilöistä ja tähtisatehesta." Hymähti kuunsäde: "Ihmislasten on outoja aatteet ja- tavat, jouluyönäkin fauha on tuntematon, ja. rakastavat erossa ovat." fo väsähti kuunsäde ihmiseen ja katosi taakse uutimen. LASTU. kas sumu vain kaikkialla . . . Hieron vielä hetkisen silmiäni. Oliko äskeinen unta vai onko tämä nyt unta? . . . Ja sitten — täällä on vesi 'myrkytettyä'. Ja se temppu tehtiin juuri siihen aikaan kun me tulimme tänne. Siitä vasta on ollut huolta, kun ei tiedä miten pahasti omakin perhe siitä tulee kärsimään, Päivälehdet jos haluat että vaatteet ovat puhtaita. Mutta täällä sitä nyt kaikesta huolimatta ollaan ja eletään Neljännellätoista avenuella kohtalaisen näkyvällä paikallakin, Sirpa-serkku^ Niin että seuraavan kerran kun Vienon kanssa tulette Vancouveriin, niin antakaa varmasti minulle ilo saada pitää teitä vieraanani. Annattehan? D E L L A M . ouun aa TSO.ÄITl on vallan oikeassa, että -••ihmiset aivan turhaan moittivat keikin puutetta tällaisina sodan aikoina- Kaikki keikit ovat turhuutta, paitsi lasten syntymäpäiväkeikit pikku kynttilöineen, kirkkaiden kiitollisten silmäpgirien ympäröiminä. Siihen pikku-siskon lapsuuden muistoon ei äiti turhaan uhraa viikon sokeri-annostaan. Mutta toivoisin, ettei isoäiti kovin ankarasti arvostelisi jos tässä vähän marisisin lasten joulusta. Miten ihmeen joulupukki saakaan tänä vuonna 'pussiinsa täytettä, kun ei kataloogeista tilaamalla saa muuta kuin rahansa takaisin. Pitänee tässä kai V e t ä ä kaikki vehnäjauhosäkit (tyhjät tarkoitan) ja tilkut päivänvaloon, niistähän sitä on monasti ennenkin syntynyt '-tyhjästä"' ihmeitä. Ehkä niistä saa jonkun räsynu-ken tai esiliinan eli jotain. Lapsen mielihän on niin vähällä hyvitetty, kunhan ''se" tulee pukin pussin arvaamattomista kätköistä. Ehkä se puoli selviäääkin! Ja sitten te rakkaat kaupunkilaiset sukulaiset kaupunkilaisäidit y.m. kenellä sähköt on, millä joulukuusen valaisette, teillä ei ole aavistusta milt ä meistä tuntuu, kun joulukuusen kynttilät ovat hävinneet maailmasta. Eihän joulukausi ole muu kum puu ilman kynttilöitä. Näin napisin, mutta minulle sanottiin, että tee itsel X'o yhtä ja toista olen eläissäni jo joutunut tekemään, mutta ei kynttilöitä. Talista ne on kynttilät ennenkin tehty. Jaa kyllä meissäkin vielä elää sen verran ammoista esi-äitien sisua, että kynttilät ne on oltava meidänkin kuusessa tänä jouluna! Sanasta tekoon. Oli juuri lahtiai-ka ja kovasti oli mullikasta saatu talia. X'o sitä pannuun sulamaan. Puotinuoraa kastettiin öljyssä ja leikattiin juuri passelin pitkiksi jä sitten kastamaan talissa. Mutta ystäväiset. Tämä on helpommin tehty kuin sanottu, koetta- misiä joutunut parantolaihin keiiliko-kaapa itse. Suomalaisella sisulla sa- taudin murtamana. Heillä monellakin L U J A MIES on lOl-vuotias mont-realilainen Antoine Brais. Kun hän viime viikolla oli oikeudessa todistamassa eräässä perheriidassa ja hänelle tarjottiin tuolia, niin hän kieltäytyi, koska oli kyllin "terve ja vahva" seisomaan. Ja edelleen hän sanoi olevansa vanhapoika ja "ylpeä sii-tä". " vän; ja hiin ei muista lainkaan kärsiviä lähimmäisiään. Ajattelen erästä kärsivää, Kalevan "Kansan aikaista sisarta (silloin näet oltiin yhden perheen jäseniä). Hän asuu nykyään Hoot Kiverillä ja on myös Liekin lukija. Häntä on kohdannut halvaus toistakymmentä vuotta sitten eikä voi omin apuinsa liikkua. Hän on opetellut kirjoittamaan kirjoituskoneella vasemmalla kädellä. Täytyy omata paljon henkistä voimaa sellaisen kohtalon iskun jälteen koettaessaan saada eläniän.^ä jälleen jotenkin siedettäväksi. Hänelle on varmaan suureksi huviksi kun voi panna a;jatuksiaan paperille. Olen saartut häneltä kirjeitä. Joskus ne huokuvat tyyntä rauhaa, ei mitään valittelua. Samoin on meidän kylässämme eräs toveritar maannut useamman vuoden voimatta itseään auttaa. Hän myö? | on pysynyt toivorikkaana parantumisestaan. Osanotolla muistan häntä. Kuinka paljon onkaan' nuoria ili-notaan mentävän vaikka tuuman harmaaseen kiveen. ^Nlene ja tiedä. .•\inakin on meidän kuusessa valot, kuten rempseesti uhkasin, tänäkin so-tajouluna, ja minun mielestäni vielä tavallista kirkkaammat! Ja lapsilla joulu, kuten toivon kaikille teillekin. VIENO. ervehcdys sairaile Eräs viisas mies on sanonut, että suuret \rastukset ovat salapukuisia siunauksia. Kun tarkkailee elämää j a ihmisiä, niin huomaa että se lause pitää paikkansa. Jos ihmisen elämä menee aina hyvin, ilman vastuksia, niin tulee itsekkääksi, luulee omista kyvyistään johtuvan kaiken sen h>-vinvoinnin ja toisten omaa kyvyttömi^yttään kärsi-on perheensä ja rakkaansa, jotka kipeästi tarvitsisivat heidän huoleiipi-toaan, mutta eivät voi mitään. .Olen usein ajatellut; kuinkahan tyynesti voisin, kestää tällaisia kohtalon iskuja. Jos onkin ollut kohtalon iskuja, saanut tehdä työtä ja kantaa huolta, mutta pientä se on näihin tovereihin verraten. Ei voi kyllin iloita siitä, että on aina ollut terve ia työkykyinen, vaikka vanhuus tietysti vaikuttaa. Näille kärsiville tovereille lähetän tervehdykseni Liekin kautta. Toivon voimaa kestää kärsimykset; toivoa ja luottamusta, se auttaa parantumista. ISOÄITI. ''^taa nuori |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-12-25-02
