Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 24, 1940

              1940
l i jo, että kun se on onneton
rasvavilli, vaikkei ole vielä
osen pään kokoinen. 'Aina
jos .mitä kommeliuksia ja ih-itää
olla silmät edessä ja ta-
Q sitä; paimentaa. Että minä
dinkin hetkeksi pois mieles­sä
lie tullut vikkelä", hy-rjami.
cd hänet ensin huomasi. Siel-n
ä t y i vkatkennut kukka ja
i V2&Ö läpi kukkapenkin, ja
ien vier^m jälkiä seuraten
it- j ä r w h rantaan vievälle
illä jo pieni punainen mddto
aitten välissä Ja naiset byök-mtäan.
Ranta tässä oli iha-iranta
jä sinne oli pieni puu-istutellut"
juuri poimimiaan
i itse oli kaikessa rauhassa
ssa vene- ja uimalaiturin
Laiturilta äiti sieppasi tyt-insä
siunaillen ja ihmetellen,
toki hengissä tapasi,
pieni syntipukki ei näjttä-an
millänsäkään, selitteli
Mirja ui ja Mirja löv-si pal-kukkia.
rja olisi saanut kukkia ot-vat
tädin", kauhisteli äiti,
halusi mennä uudelleen poi-skeisiä
istutuksiaan.
ma lapsen olla, hän on niin
lohdutteli Mirjami. "Mut-ko
sinä häntä jNIirjaksi?"
nihan sen nimi on, mutta
utsuu itseään Mirjaksi, niin
in lyhensimme sen."
la, että sinä teit tytöstäsi
limani", huudahti isompi
ihme tuo oli. Olinhan jo
sitä nimeä ennenkin sano-osaan
sen ulkomuistista",
nta.
vanha pikku kaimani nyt
talvella kolmen."
li teännyt uudestaan kuk-i
kukat syliin ja tuli niitä
äyttämään toisille.
ten sinä olet suloinen. Tu-i
syliin?"
i nosti tytön kukkineen
syliinsä ja suuteli punaista
oskea. Miten pehmeä bp-j
ko kukkiani", kuului ko-
Manta, lapsihan on aivan
[moista. Pian vielä vilus-län
pitää saada hänelle jo-
LAUi^^?IVUNA; ELOKUUN 24 PÄIViÖ^*
tesä Kuivattaa", sanoi äiti
ti, "Mutta missä Mirjan
engät on?"
" Sormi näytti laiturin
ä.
olipa onni, ettei se saa-nsä.
mennä tuolta päästä
, Voi, kyllä niillä osaakin
a!"
lirjami ei millään antanut
i lapsen annettiin olla niin
Eihän hänellä ollut lapsen
mutta ainahan sitä jotain
irtaasti hän pyysi, että sai­taa
lapseUe päälle, ja hy-i
suostui ja sanoi, että s^-
n käy mekon järvessä vi-
1 ja panee kuivaamaan,
kietoi holhokkinsa pyyhia-peitteeseen
ja vei keinu-
Mirjaa nauratti kun kei-lutta
pian alkoi silmäluo-raskaiksi
ja Nukku-Matti
n Höyhensaarille kukka-
•ksen telemaan,
seisoi siinä ja katseli nuk-
. Miksi, oi miksi ei häneUe
onnea omistaa tuollaista
Sivu 5
(Jatkoa) .
'•Mitä Ed! Etkö yhtään ihaile tätä.
kaikkea?" kysyi Mary pettyneenä.
"Minä olen tämän nähnyt ennen­kin,
Mary", vastasi E d ja lisäsi het­ken
kuluttua: "Ja tämä paikka pa­lauttaa
mieleeni, tapahtumia, jotka
mielelläni unohtaisin."
"Niinkö? Olen pahoillani... Etkö
kerro kenen tämä on? Tunnenko mi­nä
entisiä asukkaita?"'
"Et, Mary. Mr. jä Mrs. Parker
kuolivat monia vuosia sitten ja heidän
poikansa, joka nyt omistaa tämän,
on vankilassa . . . Kerroinhan sinulle
hänestä, Mary?"
"Et -— et maininnut hänen ni­meään.
Ei kukaan ole sanonut mi-
ULAM.
Mutta emme nyt ajattele hänestä. Et­kö
tunne enää:kipua, ^sVIary?"
"oTet nim kalpea,"
Eivätkä he takaisin tulle$saankaaa
he ovat sinun ystäviäsi, >J[^, nJUn .h.e
ovat mei<}ä|>kin. Ja,sinne uU^akko-.
huQn^een sopii t e i t k ^ b l i ^ i n i , Y ^ s l •
leveä sänky, l i ^ ä ^ ja kaikki on .val­miita;'
"Rirjoita heti heille että tulevat
vaan!" lisäsi Joe.
:Maryn siTmät kyyneltyivät, hänen
sopertaessa kiitoksiajm. K^teoli huo>
lestuneena huomannut viime päivi­nä,
että tyttQ itki aivan.liian helposti.
istuneet kuusen, suojassa olevalle v a i - Jokainen hellä sana sai hänen sil-
•Tr-'-
koiselle kivelle. Eivät edes katsah­taneet
siihen^ Äänettörninä he kul­kivat
njrt pimeätä tietä.
"Hyvänen aika, n^itä nyt on tapah­tunut?"
huudahti K^te. heti kun he
astuivat sisään,. "Oletko sinä sairas
Mary?"
" E d kertoo teille", sanoi tyttÖ, kyy­nelten
tulvahtaen silmiinsä. "Minä
menen huoneeseeni. , Hyvää yötä>"
Huolestuneina he kuuntelivat Edin
selostusta];, ja kun hän lopetti, murahti
Joe: "Tyttö tekee liian paljon työtä.
JMinähän sanoin smulle, Kate."
"Sinäkö sanoit minulle? Älähän
veikkoseni, se olin minä joka sanoin
mänsä kosteiksi. Ja vaikka hän väit-;
ti, että rinnassaan ei ollut enää vär
hääkään kipua, oli hän yhä vain kai-täijyt
hänestä enkä, olisi Juullut että
a L | n v i i n t ä {^Q1^^^
Sally jaiMmnie saapuivat kahden
päivän kMluttua. Isate j ^ Joe silmäi­livät
heitä h y v ^ s y ^ . Minnie osoitti
länimiiitä mieltyinystä; heihin heti,
mutta Sally oli pidättyväisempi. Kuin
salaa, hän tarkastirpariskjuntaa, ja
kun Kate odottamatta innostui pu­humaan
kovalla ääniellä, säikähti tyt­tönen.
Häh ihmetteli Katen suuruut­ta
ja Joen pienuutta hänen rinnal­laan,
Ensipäivinä hän näki Arain hei­dän
ulkomuotonsa, ja kun ihmette-nulle
hänen nimeään.
"Wiriie hänen nimensä on. Willie
Parker." Ed raapaisi tulitikim ja
sytytti savukkeensa. Ja kun hän kat­soi
sitten tyttöön, oli tämä istunut
nurmelle ja painoi kädellään rintaan­sa.
Hänen kasvonsa olivat kalpeat tamme toisen tytön ottamista tähän
ja silmänsä täynnä pelonsekaista tus- avuksemme, Ed."
kaa.
pea ja paljon vaiteliaampi.kuin o l i o l - lynsä laimeni, alkoi hän tirskua \^n-lut
ennen sitä iltaa, jolloin oli tuntCr hemniille tytöille mitä sopimattomim-nut
pistoksen. pina aikoina. Eikä sekään riittänyt,
Mrs. Bertram poikkesi ravuitolaan hänen täytyi \Helä saada kulkea ym-sinä
iltana ja Kate kertoi miten he päri huoneita, ontuen hassunkurises-
Joen kanssa taaskin olivat onnistu- "tiy-kul^a. jQJEIr
neet saamaan hyvän tarjoilijattaren, "Minä en pidä tuosta, Sally'7^a-
"Mistäpä hänen. h)nfyytensä tie- noi Mary vakavasti.
dätte vielä", sanoi vieras. .
"Mary on kertonut, miten kokenut
ja h3rvä tarjoilijatar hän on", sanoi
Kate.
"Maryn mielestä, mutta sinä et tie-
"Mutta.he ovat niin — niin hu­vittavan
näköinen pariskunta, Ma­ry
sinulle! Ja nyt meidän täytyy aja- dä onko hän hyvä ennenkuin näet.
telia vakavasti sitä asiaa. Tarkoi-
'^Mary", huudahti E d . ja polvistui
Mnen viereensä. "Mikä sinun on,
Mary?"
' Tyttö kostutti huuliaanj ja koetti
hymyillä. "En tiedä .Ehkäpä — eh­käpä
juoksu aiheutti — pistoksen
rintaani,.. Kyllä se menee ohitse."
"Olet niin kalpea. Koskeeko se
kovin ? Anna minä kannan: sinut,
Mary.. Meidän on.päästävä kotiin....','
"Parempi onkin", vastasi Ed. "En
aio kauan enää odottaa kunnes vien
Maryn teiltä"
Ja kun Kate löi käsiään yhteen ja
alkoi isolla äänellä ilmaista ilonsa ja
Tuota t3i:töä vaivaa, jokin", lisäsi
Mrs. Bertram matalammalla äänellä
nyökäyttäen päätään ravintolaan
päin, missä Mary järjesteli pöytiä.
" E i hän sairas ole, jos sitä tarkoi­tat
Tarkoitan..."
""Niin, mitä sinä oikein tarkoitat,
Kate? Näemmehän^ että hän on
"He ovat maailman parhaita ihmi­siä",
vastasi Mary ja loi moittivan
katseen Sallyyn.
Sally huokaisi ja kääntyi pois, kä­veli
toiseen huoneeseen j a ontui vain
hyvin heikosti.
Päivät kuluivat nopeasti ja Mary.
näj^ti virkistjrvän. Ja vieraita kävi
yhä vain enemmän, paljon enemmän
kuin oli ennen hänen tuloaan tavan­nut
käyd仄 _
ihmettelynsä, nosti Ed sormeaan ja käynyt kalpeaksi ja minusta hän on
varoitti; "Shh! Mary ei sitä vielä tie- jo laihtunutkin." Mrs. Bertram hy-däkään.
Älkää hiiskuko sanaakaan mahti ylimielisesti.
asiasta.
Ennenkun
V.
Joe ja
Lauantai-illat olivat kiireellisim­mät.
Silloin saapui miehiä metsistä
joukottain kylään viettämään viikon
"Minä tarkoitan, Lydia, että hän loppua, ja niitä tuli paljon vieraile-
Kate ehtivät
"Älä pelästy . . . E n n e n k i n , . . niin, päästä päätökseen, mistä uuden apu-ämenkin
olen tuntenut tällaista. Se laisen hankkisivat, sai Mary kirjeen
menee pian ohitse." Minnielta. Eikä kirje enää tullut koti-ei
tunne kipua", ja Kate suoristi sel­känsä
ja katsoi uhmaavasti toiseen
naiseen;
; "Onhan tauteja jotka kalvavat hil­jaisesti.
Kyllä minusta on uhkaroh-.
maan pikku ravintolassakin. Nuoria,
reippaita metsämiehiä, jotka katseli­vat
Maryä ja Minniä hymyilevin sil­min
ja kiusoittelivat nuorta Sallyä..
He pyysivät heidän seuraa teatteriin
Hetkisen kuluttua Mary tunsi paikalta idästä, vaan läheisestä kau- keata pit§ä asiaa epävarmana. Toi- tai tansseihin, luvaten Sallynkin mu-olevansa
parempi ja he lähtivät hi- pungista, jonne Minnie ja Sally oli-taasti
pois. Heidän päästyä aidan luo vat saapuneet edellisenä päivänä,
hän katsahti taakseen taloa. Heidän äitinsä oli vihdoinkin pääs-
"Onko tuo — Willie Parker syt kärsimyksistään ja siskokset oli-asunut
täällä vielä? Sitäkö varten ^'at lähteneet Maryn jälkeen niin pian
tuolla toisella puolen on ikkuna pai- ^"^n saivat asiansa järjestykseen. Ja
koillaan?" kysyi hän.
"Niin, siellä hän ainakin käy nuk­kumassa,
kun on tällä ympäristöllä.
nyt, kun olivat näin lähellä, eikö Ma­ry
tietäisi K—n kylässä minkään­laista
tointa Minnielle? He niin tah­toisivat
tulla Maryn luo. Oli ikävää
' vieraassa kaupungissa, missä ei ollut
pientä suloista ihmistainta? J l ä n oli yhtä ainoata tuttavaa,
vielä surullisissa mietteissään, kUn Mary luki kirjeen sekavin tuntein.
Manta saapui takaisin. Hän tahtoi heidät luokseen, ah, mi-mita
hänet lääkärin tarkastettavaksi, kaan. Minnie, hänen kalpeat, sievät
niin tiedät pidätkö häntä v a i . . . " kasvonsa punoittaen ilosta, menikin
"Minä pidän hänet, siitä olen var- siskonsa kanssa, mutta Mary hymyil-ma",
keskeytti Kate. ien kieltäytyi. Ja tällöin usein sattui,
"Noh, muista minun varoittaneen että Ed Bertram ilmestyi hänen vie-sinua."
Mrs. Bertram nousi ja vai- relleen ja virnistellen ilmoitti pojille,
mistautui lähtemään. "Ota kuitenkin että Mary oli jo luvannut lähteä hä-selvää,
minkälaisesta perheestä nuo
uudet tytöt tulevat. Vaikka tietysti
Mary on jo sanonut, että he ovat
mitä parhaimmasta."
"Kuulehan, Lydia^ mitä sinä oikein
puhut? Mikä sinua vaivaa?" Ja
Kate nousi seisomaan vieraansa eteen.
nen kanssaan.
"Sinä, Bertram, olet mennyttä
miestä, sen näemme", sanoivat he ja
teeskentelivät sääliä häntä kohtaan.
* * *
Syyskuun alkaessa Ed meni myps
metsätöihin. Kesän ajan hän oli oi-,
"Sinäpä hyvä lapsenpiika olit kun ten hän tahtoikaan sitä! Mutta jos "Miksi sinä aina piikittelet Maryä?" lut kotona heinä-Ja muissa kotitöissä.'
sait sen marakatin nukkumaan. Nyt kyläläiset saavat tietää heidän äidis- Mrs. Bertram ei ollut tavallinen —n..:—-::;T;r:;r:; UA 1:
frakin saa hetkeksi sielunrauhan,
«ffl tietää missä se on; Mutta niin
taota, miksi ei' sinulla itseUäsi ole
toolläista?"
Nyt ei Mirjami voinut välttää suo-faa
kysymystä,', vaan - täyt3d vastata,
ettei hänen kai ole saUittu saada.
"Ottaisit sitten edes otol^sen. Sa­novat
että niihin voi kiintyä kuin
^*"»8ansa, kun pienenä ottaa." Manta
tään, niin ehkäpä tytöt taas joutuvat ylpeä itsensä kun hän vastasi vihai-pilfcattaviksi
ja halveksittaviksi, ku- sesti: "Ensin sinä koetat viekoitella
ten olivat olleet kotona. Sitä he pyr- poikani luotani, ja kun et onnistu.
kivat pakoon, sen tiesi Mary. Minnie
ei koskaan sitä unohtaisi, mutta Sal­ly,
joka oli vasta viidentoista, hän
voisi, jos ei kukaan muistuttaisi ikä­vää
menneisyyttä. Ehkä Kate ja Joe
ottaisivat heidät molemmat! Ja jos
ei kenellekään kerro tyttöjen mennei-hankit
maailmalta kaunottaren^ joka
sinua siinä auttaisi! Koko kotimme
kärsii teidän • tähdenne. Johnkin seu­raa
teidän IHkeonnistumistanne suu­remmalla
mielenkiinnolla kuin mi-
Iltansa , melkeinpä jokaisen hän oli
viettänyt Marjoi seurassa, toisinaan.
ulkona, mutta useimmiten Joen ja <
Katen kanssa ravintolan kodikkaassa
keittiössä. Oli hän aivan oikeassa en­nen
lähtöään sanoessaan Katelle, käsi.
tämän laajalla vyötäisellä: "Te tulet­te
ikävöimään minua kaikin, mutta i
tulen joka lauantai-ilta ja .vielä sun- .
^ o i tämän niinkuin tapansa oli Vilk- syydestä, nim kuinka sitä kukaan
näytti miltei ajatteleinatto- saisi tietoonsa? Mutta tulisiko silti
f^ti^ arvaamatta miten arkaan paifc^ kertoa Katelle?
taan hän kosketti.
tään kotiasiaa!" Ja M i s . Bertram as- nuntainakin huojentamaan ikävääh-tmulQspaufcahuttaen
oven kiinni jä- ne!" *
lessään. "Ja sinua tässä nyt ikävöitäsi!"
Kate seisoi liikahtamatta päikäl- huudahti Kate nifn raikuvalla äänel­lään.
Sitten hän nyökäytti päätään lä että keittiön nurkassa istuva Sally
Mary-päätti kuitenkin olla vieläkin hitaasti ja m^ahti itsekseen: "No, ponnahti jaloilleen, "iloitsenune kun
«»«men ratkaisu. Of taa kasvattiläpsi) tarjoili jatar", hän sanoi, laskien kir-
*^ten helposri se oli sanottul' Hän jeen pöydälle. "Lapsuustoverini Min-
^vastannut Mantalle' mitään siihen nie Watkins on juuri saapunut tänne
^ynykseen, vaan alkoi puhua mui% ja kysyy minulta, eikö täällä olisi-
« asioita. Mirjami kutsui Miistiö työtä, että hän pääsisi-minun luo.V
luota vahtimaan lasta ja hän Mary-, katsoi pyytävästi ja l i ^ i :
^ ^ t i Mantalla, että menisi^t vai- "Mutta Minniella on nuori sisko, jo­ka
• vielä käy. koulua. Hänen luon­nollisesti
pitäisi päästä myös."
Jöe ja Kate katsahtivat toisiinsa.
Ja kum yhteisestä ymmärryksestä sa­noi
KatCT "No, heidät toimitetaan
^ ' ^ » « ö a syötävää. Manta kauhis-
^ ettevät h6 voisi niin kauan-vii-
^ hehän myöhästyisivät linja-
^tostakm, jolla oli puhe metmä ko-
^'En voinut olla kuulematta hänen Hiljaisemmiksi kävivät päivät, sillä •
viimeisiä sanojaan, Kate", sanoi hän koulu alkoi ja Sally ^ e n i sinne. Hä-hiljaa.
"Tunsin heti ensi hetkestä joi- nen iloinen^ rupattelunsa oli ollutkin/
loin hänet tapasin, että emme pidä yhtämittaista päiväkaudet,
tofsistamme." Mutta iltaisin hänen äänensä Xaas
"Mutta minä uskon, että hän pi- kuului.. Hän oli saanut tietoonsa et-,
tää sinusta, kun o j ^ sinut tunte' tä suunnitellaan suuria tansseja pitää
maan, Mary. Hänelläkin on omat su- komppanian isossa tanssisalissa piak-,
ronsa ja huolensa, jotka ovat muo- koin.. Oikein sellaisia tansseja johon.
vailleet'hänen luonnettaan.. Koetam- menee äidit j a i ^ t ja nuoret tytöt ja^
me antaa hänellef anteeksi äskeisen . . . pojatkin. Kuuluvat järjestäyän sinne
Mutta kas minua!" keskeytti Kate it- kaikenlaisia vanhan ajan tansseja,
(Jatkuu slv..io>- tänne, eikä viivytellä lainkaan. Jos sensä säikähtäen, "en ole koskaan pi- antavat palkintoja nuorille ja van-