Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 22, 1944

              3ivu 2
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
PUbiished and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, lCjO-102
Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the t»ost Office Dept.,
Ottawa, as sacondclassmatter;
Tilanshinnat:
1 vk. .$2.00
3 kk* • «60
Yhdysvaltoihin:
1 vk . . . . . . . ,...,.......$2.50
• € "kk* 1
Saomeen Ja munalle nlkomaille:
1 vk. . . . . . . . . . . . . ; , . .$3.60
6 ltk. ^, i ,1.6D
Liekki UniÄStyy jokaisen vllfconiJau
IJekaie
lessa
ta.
AslamiehiUermyöhxmetään 20.prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää Jo t ä ­nään.
' 1
ILMOITUS»W?Wi?y: ^
tushinta 40 <seAttlä tpalstatuiimdlta
kerralta. AUnJlO)i>i1iU8hintä^ill.OO. Alin
maksu kuoliiUIim>itufesc«ta^^^^ ymtä
50 senttiä jf^isi^rfimistcnäi^y
kiitosIauseetta.ÄiJcol$Wjm»t 1^^^
Ilmoituksista. /OStJapäi^^ on
lähetettävä ^ina&su^^tiiicäteen.
Kaikki LiekUlfi etaskdltetut maksu-osoitukset
ostettava iikustantaiaii ni­meen:
Vapaus ^Publishing ijDonjpany
Limited.
Kustanta|^ ja; painaia: Vapaus ?Pub-lishlng
Co»jpiaiiyjtlmited,iIflftrJ02>BJi»
Street West, :^i«l!wiJfy. Ontario
Toimittaja A. i^tvld
Liekkiin ^aljotut iirjoltul^
tettava:
UN muistelen aikaa jolloin Liek­ki
syntyi, niin hävettää, miten
kylmäkiskoisesti suhtauduin siihen.
Ensimmäisellä vuosipuoliskolla en
edes tilannut sitä. Se oli sitä van­hanaikaista,
ilkeätä ennakkoluuloa,
jota vielä niin paljon tänä päivänäkin
on olemassa. MitäF» täällä voisi
antahia l2-«lv«isena, ;si§äitäw ipara^ta sjmtvä .lukemisen arvoista, vieraalla
kaunoklrjalllstailuettevaa^^^ o„ niin köyhää
J ä murt^llista/ NU^
nes eräänä iltana muuan tuttava sa-ooi:
"Tässä Liekissä on kirjoitus Kai­jalta."
''Niinkö, 0hkose;hyvä?" sanoin.
"Lue iitse, Sittenhän näet", sanoi
tuttavani.
M i n . luin ja Mmmästyin^ en
ollut tiennyt että ^''Kaijalla" oli kau-nokirMllisia
ozninaisuuksia, vaikka
ihärrastikin-lausuntaä ja näy^
detta.
•Siitä -päivästä alkaen olen ollut
iLiekin i t i l a ^ HPäytyihän toki lu-
• kea . omaupäikkakuntalaisen kirjoi-
;tukset.>-—3En; kuitenkaan vielä siihen
aikaan ollut innostunut lukija, siksi
-olenittillut,vasta.myöhemmin ja ny­kyään
^luen siitä jokaisen sanan mie-
Jenkiiniu)na ;ja ; kuvittelen mielessäni
ine >jölo!syhteet, ijoissa kukin kirjoitus
on syntynyt.
Toisinaan, meidän täytyy se tun­nustaa,
on Liekissä ollut hyvinkin
heikkoja ikyhäily^ (uskallan tämän
rsanoa.siksi, koska^itsekin olen joskus
y ö ,/isiihen^ W ^
AsiaonjseUainen, että vuosien var- saman arvostelun aJUunen), miitta
rella, kuudetta vuotta, on tämän täs- kun ajattelemme, että niihin on uh-tä
saapunut huomautuksia, yhteensä rattu paljon päänvaivaa ja kuinka ne
kymmeniä läheltä Ja kaukaa, että lu- usein ovat syntyneet kaiken kiireen
kijat odottavat Liekin toimittajalta keskellä, väsymyksen, epätoivon ja
enemmän omia kirjoittamtaan runoja, tuskan tuloksina, niin opimme suh-koska
.niin ja niin. Mutta.vaikka tautumaan niihin ymmärtämyksellä
nuo huomautukset on tehty ystävälti- ja myötätunnolla. Ja luulenpa, että
sessä sävyssä, ja ystävienjekemiähän .jokaiseen kirjoitukseen, vähäpätöi-ne
ovatkin, niin toimittaja kuitenkin, '——
milloin ne on liitetty julkaistavan kir­joituksen
yhteyteen, on kiefSsti val­tuuksiaan
käyttäen pyyhkinyt ne
pois, eikä myöskään ole vastannut
simpäänkin, on kätkettynä opetus .ja
jokaisen .kirjoituksen takana on ih­minen,
kärsivä, etsivä olento, aivan
kuten lukijakin on. Ja kun me koe­tamme
ymmärtää heidän ajatuksiaan,
tulevat he läheisiksi, ystäviksi, vaik­ka
ovatkin kaukana emmekä ole heitä
koskaan nähneet. Mehän kuulum­me
Icaikki Liekin suureen perheeseen,
sekä kirjoittajat että lukijat, ja kos­ka
nyt tämä vuosi on vasta alullaan,
niin voimme tehdä lupauksen, että jo­kainen
kohdaltamme koetamme aut­taa
Liekkiä tulemaan yhä paremmak­si
j a ^ h ä enemmän luetuksi.
Kiitän toimittajaa, jolle minulla
olisi yksi pyyntö — että jos kerkiäi-si,
niin kirjoittaisi useammin runoja
Liekkiin, koska se häneltä niin kau­niisti
käy. Ja kiitän kaikkia kirjoit­tajia
kuluneesta vuodesta ,ja toivon
onnekasta jatkoa. Tuokoon tämä
vuosi rauhan maailmaan jsekä ihmis­ten
mieliin.
P.O. Box 69
Toimi
Pitänee itassa viimeinkin avonai­sesti
kosketella erääseen ^eneettfijom-moisenakin
kiusana venyneeseen asi­aan,
ettei miestä enää syytettäisi paa­tuneesta
kavakprvaisuudesta, laiskuu­desta,
ystäbiensä; ylenkatsomisesta
käsittänyt; on ymmärtänyt, että osa
Liekin lukijoista lukisi mielellään hä­nen
niinkuin muidenkin runopaloja,
kun taas toiset eivät välittäisi niistä
yksityisiin huomautuksiin. Siis vai- 'enempää kuin muistakaan runoista,
ennut. Tämä on ollut tavallaan vää­rin,
mutta jöhtnut siitä, että asiano­mainen
on toivonut joko itsensä in-itostuvan
tahi odotlajain väsyvän.
Kumpaakaan ei ole ratkaisevasti ta­pahtunut,
vaan päinvastoin jon käynyt
niin, että noita samaisia hyviä huo­mautuksia
on saapunut viimeaikoina
meampiakin. Se aiheutti t&män sel-
Ja hyvä tahtoviisi täyttää ystävien
toivomus. Mutta ja mutta — sitä
"inspiratsionia", sitä voimaa ei tahdo
riittää. Se tämäkin touhu, kaikki sii­hen
kuuluva yhteensä, on sentään ai­kaa
viepää ja melkeinpä tosityöstä
käypää. Joutuu siinä joka numeroon
uhraamaan jonkun verran energiaan-.
sa ja "antamaan itseään" ilman runo-vennyksen
ja varsinkin huomautuk- jakin. Eikä elämä olemin ruusuista,
sista eras, jossa on jo vähän kylläs- että sieltä kaunis innostus pulppuaisi.
tynytsävy. ~ "Olen vuosia ajatellut , Onpa voinut kaiken aikaa oUa jotta-ja
kerran siitä jo huomautinkin, vdik- -kin persoonallisia alakuloisuuden ai­ka
ette korvaanne kallistanut, että heitäkin, jotka — kun ei ole halun-mielestäni
te voisitte ja teillä olisi vel­vollisuuskin
rikastuttaa Liekin sisäl­töä
enemmän tunnetulla runotaidol-lanne.
Enkä minä ole ainoa joka niin
ajattelee. Varmaan te voisitte, jos
vaan tahtoisitte, pistää ainakin yhden
runon joka numeroon*. . — Tosi­aankin.
Eihän tuosta karttuisi kuin
S2 'runoa vuodessa, 520 kymmenessä
vuodessa ja S,200 sadassa vuodessa.
KyUäUtmt -tuon voi täyttää, jos se
nHkseen tulee. Mutta . . .
Leikki pois. Myöntäkäämme, että ^^^^ » , o , * « * » . c p KUU
nuo huomautukset eivät ole aiheetta- toivomuksenne on muistism'!^.''MuH^
mm eivätkäepäjohdonmukaisia, vaan jos niin sattuisi, että joskus oikein
atvan astalltsia ja hyväälarkoittavia. riehaantuisin, niin, hyvät ystävät ol-
KyUä allekirjoittanut on niiden joh- kaa sitten valmiit pidättämään \ttä
dosta ja ilman niitäkin nämä suhteet jo riittää! AP.
nut niistä laulaa — eivät myöskään
ole riimeihin innoittaneet. Siis sitä
ja tätä on runojen ja hyvän tahdon
edessä ollut. (Sivumennen sanoen,
on niitä kyseellisiä runopaloja kyllä
julkaistu vähän enemmän kuin mitä
lukija on voinut nimimerkeistä pää­tellä.
Mutta mitäpä tästä.)
Niin että lopuksi; samalla kun kii­tän
ystävällisiä huomauttajtani ja toi­von
edelleenkin avomielistä yhteyttä,
täytyy sanoa, etten uskalla luvata mi­tään.
Riittäköön kun tiedätte, että
iryYVÄT ystävät, oletteko k o ^ a n
katsoneet peiliin ollessatme v i ­hainen
tai 'huonolla tuuieUa?
Kerran minä ripustin peilin ihan
;iinkin kohdalle seinälle, että näkee
"koska siu silmäis on nöes". Satiiin-pa
öitten oikein huonoUa tuiilella sil­määmään
slihai ja —^ säikähdin, niin
näytin rumalta. SiUoin janoin itsel­leni
: muoriseni, kyllä sintiri kan­nata
pienistä vihoitella, kun se ijoin
näyttää pahalta; opi vaan hiUitse-niään
itsesi tahi anua ei witsi hiuk­kaan
katsella; kun jo vanhuuskin te­kee
kaikkia kepposia, niin sitten vie­lä
itse iisäät!
Niinpä nyt,/kun pyrkii käyriiään
vihaksi, sanon itselleni: muistapa,
miltä näytit peilissä!
Nuoret voivat phkä kaunistuakin
suuttuessaan, mutta vanhat — ei
koskaan.
Nykyaikana voi kyllä vihoitella-kin
koko paljon kun sanoo — "^minä
olen niin hermostunut! "Entisaikaan
ei tiedetty meikäläisellä ihmisellä
hermoja olevankaan, tai jos niitä aja­teltiin
olevan, niin ne 4>livat hyvin
paksut, köyden veroiset. Ainoastaan
herroilla ja erittäinkin heidän naisil-laan^
oli hermot ja siis he saivatkin ol­la
hermostuneita. Silloin jos meikä­läinen
kovin usein "ryppyili'', sai
vain häijyn ihmisen maineen.
Olen tarkkaillut joitakin kanssa­ihmisiäni.
Joillakin on oikein herkät
kasvot, joissa näkyy helposti kaikki
mielialat. Kun näkee heidät huonol­la
tuulella, eivät hekään näytä miel­lyttäviltä,
vaikka hyvällä tuulella ol­lessa
ovat oikein kauniita. ' Siis kan­nattaa
opetella hillitsemään itseään,
.vaikka hermostuminen olisikin muo­dissa
ja jopa aivan hienouden merk­ki.
- ISOÄITL
TUPAKALLA on muutakin kuin
polttelijan nautintoarvo. Siitä voi­daan
valmistaa vahaa, väriainetta,
saippuan valmistukseen soveltuvaa
rasvaa, tupakansiemenöljyä, nikotii­nia
ja seinäpalivia. . ^
KAIRON asukasluku ennen sotaa
oli 1,307,422,
HENKIVAKUUTUS on ^kanut
Rooman valtakunnan ajoilla.
Vupd^ alussa
^lliN alkoi ^tämäkin^^ ^
tavallisesti.^^^^ V^^^ kiehui no^l
kapannussa- kun tulin '%itsi^^^
Se oli ukkoni ansiosta, härivnäet non. |
§ee ensin ja laittaa tulen. Hän tje. >
;tää niiteh makeaa on imi minulle, i
' Kiin kuulen että vesi kiehuu, hyp. j
, pään ylös ja kalivipannu pääsee kuu. 1
mimmalle paikalle- Pian siinä kalivi:^
pulppasee ja^ tuoksuu. Kiireellä vai.
mistan aamiaisen Ja kun saan kupin
kahvia on mieleni 'h>'vä ja alan mm":
päivän askareeni.,
Viimein t y t t ^ i ^ ^ tulla
tupsahtaa :Hitsiiiäänl Lapsi on kuin
kodin kynttilä. Ilo on seurata ha-nen
eläinaäänsä ja kehitystään. Mo-nesU
Jihmettelen, miten pieni hän oli
.aivan, äsiket^^» ja ;nyt on jo noin iso,
yli kuuden vuoden!^,
T ^ i m n J t u U . t o i\iirin-ko
Juo .hohdettaan valkohaogiile.
Vuoret n ä k j ^ metsän tai?aa
kuin suuret lumilinnat. Kesällä.aina
ihailen noita vuoria, vaan on niillä
,t?ifella^in ;oma^^:^^y^
reeksi tunte^^^ vuoristossa.
, V a r i j i ^ n minysta^ maailma näyttäisi
yksitoikfe-oisejta; J a matalalta" ilman
,yuom. T on rinnastettuna
.liionnpssa kolkikQjJkafu ja kaunis. On
vain pieniä; jpaikkoja joihin ihmiset
ovat voineet k<>tinsa laittaa ja tiet i
kulkevat mutkitellen, nousten ja las­kien
vuorten kainaloissa. Outo pel­kää,
niin on vaarallisen näköistä.
Muistelen. Taimä vupsi on vasta
alussa. Niin se oli ollut silloinkin
,kun minä/tulin.tälhän maailniaan.O-Iin:
kuitenkinvmalttanut odottaaitam-mikuun
t töistä ! päivää. Erivuuden-
• vuoden; lalijäiolirtdll^^ ^•itJkeä^vain
i ösanmit:^ • ale-i
€aan taijEÖi iöaatilöiaH matka,, usejnraii-
^ten^^fkl^^^rmyisi untuvillafja kiik^ I
fcaisten-kesk^lä. Kovat ne^-oli Suo-
•messar^taanmikuuh pakkaset^ ehkäpä S
jMOiinullä siksi 4>hädnrnjinarka^enä — '
lienee joskus paleltunut — kosfea joka
^Mvi-paklkasukko muistaa nipistää
minua sen.paästä. <Ei muuta neuvoa ^
kuin ota se käteen, kun ei sitä voi
taikuunfcaan tpistää. Sellainen vilu­kissa
minusta on tullut, vaikka ei ole
pakko paljon paikkaseen mennä; tois- i
ta se on lÄonen miiun, täällä ja kaik­kialla
pofhjolassa.
Aamupäi<\^llä korjasin pöydältä ]
luetut lehdet. Osa niistä joutui syt- j
tylaatfkkoon," toiset siihen laatiöcoon j
jossa säilytän ne, joita en halua hävit­tää.
Liefeit airia säästän. Sattuqa
siinä silmiiriiXiekki, jossa on Vienon; j
ja Sirpa-serkim kuVa. Leikkasin sen i
irti. Mihinkäs sen liyt panen? fc i
tuossahan seinällä on soma kalenteri, .
jonka kuvan alla on enää vain yksi |
paperiliuska. Nykäsin sen irti ja j
koetin scfpisiko kuva-siihen — ja se- j
hän oli kuin siihen t^hty ja sopi mu"- j
tenlkin niin somasti tummaa taustaa l
vasten. Hain liimapullon — ja siinä
te nyt olette^ Vieno ja Sirpa, ja hy:
myilette minulle niin herttaisesti, kim
tässä kotoisia askareitani toimitte­len.
Kiites kaunis teille. Toivon et­tä
muistatte; kirjoittaa edelleenkin
Liekkiin, iloksi minulle ja monille
muille, sillä kertoilulähjallanne, jota
ei ole kaikillejstfbtu.
"Niin, minun mielestäni pienetkin |
kirjoitukset ovat > kuin valopikkuja-
Olen todella iloinen, kun sain tutus­tua
Lielkkiin ja seij ystäviin.
. y XÄ!NNBN-SALOMA_.
HON3;>URASIN tasavallassa m
tetaan 1,000. pauniia raakakumia päi­vässä
ja se .kaikki Tähetetään liitto­laisille
sotatarkoituksiin käytettävä­si.
•• . - -