1943-07-24-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
mm
MmmM
sv
01 '
•5 . ]
p
Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 24 PÄIVÄNÄ ms
Kirj. LAILA LARSON
(Jatkoa)
Torstaina kun Ralph Palo saapui,
ei hän ollut nähtävästi ottanut kahta
ry3TDpyä enempää, sillä hän pysyi
niin pystyssä ja oli niin kohtelias, että
jotakuinkin ymmärsin Joannan
ihastuksen häneen. Sen jälkeen Ralph
oli melkein aina meillä — ei kyllä
koskaan aivan, selvänä. Kun rahoistansa
riitti, toi hän Joanna-raukalle
yhtä ja toista lahjaa. Vaan ei tätä
usein tapahtunut, sillä häh aina pis-täyt}^
kapakassa kadun' toisella puolella
ensiksi. Usein Joanna oli katkerana
kun Ralph myöhästyi, ja joka
kerta toivoin että tyttö tulisi järkiinsä.
Vaan ei, joka kerta kun
Ralph iMestyi', vaikkapa • kuinka
myöhään ja vaikka mink^aisessa
kannossa, niin Joanna lensi samanlaisella
ihastuksella hänen kaulaansa.
Väleht^isin jos sanoisin että Ralph
koskaan teki minkään näköistä häi-.
riötä. Häii ehkä puhui ^^an lu>
jemmin mitä enemmän oli juonut,
vaan ei koskaan mennyt säädyllisyyden
rajojen toieelle puolen —- ainakin
toivon' niinyvaain en varmaa^ tiedä^
sillä olihan tyttäreni* niin kovin
rakastunut. Olin hyvin suuttunut,
kun nuoremmat tytöt näkivät mie-btn
sellaisessa kunnossa aina seurustelevan
vanhemman sisareni kanssa.
Siis muutuin Joannalle hyvin tylyksi.
Usein Arline ja Beverley kiusotte-livät
Joannaa tästä, vieläpä illallispöydässäkin
ja aivan vapisin hermostuksesta,
peläten että LuVi'^ suuttuisi.
Koska Joanna oli viime aikoina
ollut niin erinomaisen miellyttävä
ja hyvätuulinen, ei Luvi lainannut
nuoremmille tyttärille mitään
huomiota. Vieläpä itsekin koetin aasiaa
painaa villasellav
"Poika on hyvästä kodista", huomautin,
"niin paljon olen saanut tietää.
Hänen vanhempansa omistavat
kodin yhdellä näistä syrjäkaduista.
He ovat ulkosyntyisiä, vaan nähtävästi
siistejä ihmisiä, ja ehkä poikakin
. . ."
En lopettanut sanojani, vaan koetin
antaa Luvin ymmärtää, että ehkäpä
eivät asiat olleet oikein pahassa
kunnossa. Hän murahti ja meni
työhönsä. Sunnuntai-iltapäivisin a-jattelin,
että Ralph ehkä vei Joannan
• vanhempiansa katsomaan, koska tyttö
oli niiri iloinen ja mieltynyt, vaikka
poika uudestaan ilmestyi myöhemmin
aika kännissä. Onnettomuudeksi
Luvi sattui hänet tällai-
" sessa kunnossa lopulta näkemään ja
' uudestaan vihansa tytarpuoltaan
kohtaan yltyi.
"Minä en salli sitä., että puhtaitten
pikkutyttöjeni eteen tuodaan tuollaisia
renttuja", hän raivosi minulle.
Olin jo itsekin alkanut huolestua,
sillä huomasin että kerran Ralph oli
onnistunut saamaan Joannan käymään
kapakassa. Tyttö rehellisesti
myönsi sen minulle, kun häntä siitä
syytin, vaan sanoi: ''Oh, äiti, ainoastaan
yksi pullo olutta — ketä se \'a-hlngoittaa?"
Kuitenkaan en halunnut
mitään pahempaa riitaa mieheni
ja tytön välillä. Siis ainoastaan huokasin
ja aloin selittää: "Se on vähän
näin Joannan kanssa, Luvi. Huomaat
että hän on tavallista nuorta
naista pitempi ja laihempi ja päänsä
riippuu niin omituisena tuon luurangon
yläpuolella. Kuitenkin hän haluaa
nuorten miesten seuraa niinkuin
muutkin t3rtöt, sillä hän on kahdeksantoistavuotias
eikä liikaa kehittynyt
aivoiltaankaan, sillä hän jäi koulusta
pois kuudennella luokalla. Siis
on vaikeata hänelle puhua järkeä."
Luvi oli täydellisesti lauhtunut.
"Oh, jos hän ainoastaan haluaa miestä,
niin minä toimitan hänelle komean
pojan —^ oikein komean pojan.
Ei mikään muukalainen, niin^
kuin tuo Palo, vaan hyvistä saksalaisista
vanhenMnista niinkuin minäkin.
Tosin ei tässä maassa S3mtyn3rt, vaan
kasvatettu täällä."
"Mutta varmaan hän puhuu murteellisesti",
huomautin huolestuneena,
''ja tiedätMn;nuoret tytöt — ne
halveksivat sellaisia."
"Vaätt tämä Herman^ Binder on
erinomainen", mieheni puhui mietti-västi.
"TöJvoisifl että BeverTy ja
Arluie olisivat taipc^si vanhoja^ että
heistä toinen ottaisi hänet vävj*^
sieni, vaan • varmasti hän Joannan-feitt
ottaav^ Hän opisfedee yliöpistos-samme'
jä> :auttaa leipuriliikkeessä il-taisinv
Sellaista poikaa ihailen —
Hän menee pitkälle viää tässä maail-miassa."
"Vaan kuinka sellainen, joka käy
yliopistossa, voi iha01a Joannan ta-paista?^*^
"Varmasti", puhui Luvi suurella
mielihyvällä, "hän huomaa Joannan
hyvät ominaisuudet ja sentähden hänet
ottaa.?^
Suuni aukem kuin kuolleen kalanj
sillä tämä oli ensikerta, että olin
mieheni viime vuosien aikana kuullut
myöntävän,' että Joannalla oli niinkään
näköisiä hjrviä ominaisuuksia.
Sillä aikaa- oli Luvi saanut päähänpiston
ja oli hirveän innostunut.
"Kuule, Matilda. Ensi viikolla
leipurien unioUa on tanssit, haluan
että ostat uudet puvut itsellesi ja jokaiselle
tytölle, vieläpä Joannallekin,
ja että joka sorkka teistä tulee tansseihin.
Kyllä jokainen mies minua
kadehtii kun näkee kuinkamonta komeaa
naista minulla on."
Näin varustettuna pyysin, .että
Joäima yhdeksi päiväksi jättäisi kaupustelunsa
syrjään — ainakin puoleksi
päiväksi — ja myöskin lähetin
lapun Arlinen ja Beverleyn opettajille,
§ttä tytöt myöskin voisivat tulla
tanssivaatteita ostamaan. Kaikki as-
. tuimme yhdessä bussiin ja sitten ka-tuvaunuun.
Ehkä näytimme vähän
omituisilta, sillä minä ja nuoremmat
tytöt olimme koko pyyleviä ja lyhkäi-siä
ja Joanna liikaakin pitkä ja solakka
tummassa talvitakissaan. Mutta
vanhemman t3^täreni kasvot olivat
muuttuneet niin lempeiksi ja suuret
ruskeat silmänsä niin pehmoisiksi,
ettei kukaan enää 'hänen liiallista
pituuttaan huomannutkaan.
Joanna vähäsen mutisi. Hän ei
voinut ymmärtää isäpuolensa äkillistä
anteliaisuutta. Minä ja pikku
tytöt olimme pian valinneet vaat-
. teemme. Minä otin tummansinisen
leningin ja Arline ja Beverly
myöskin siniset, vaikka vähän eri
värisiä. Joannalle emme tahtoneet
löytää sopivaa mistään, ja lopulta väsyimme*
kävelemiseen. Siis Joanna
ehdotti, nähdessään erittäin kaunista
ruusunväristä kangasta, että kotona
valmistaisimme iltasin hänelle jota-khn
sopivaa.
Muistan vieläkin nuo illat kotona,
kuinka Joanna jääminä hääräilimme
ompelukoneen vieressä. ^ Ralph oli
aina kanssamme — puoli humalassa.
Minä olin hermostunut ja koetin
välttää heidän seuraansa, sillä huomasin
että Joanna oli pojalle yhtä hymyilevä
ja herttainen kuin tämä olisi
ollut aito selvä. Jotakin hän aina
kuiskutteli Ralphille leninkiä valmistaessaan.
Ei siis ollut mikään ihme
että tanssiaisiltana Ralph myöskin il-mest}^
sille saksalaiselle haalille, missä
tanssit pidettiin.
"Kuinka pirussa tuokin lurjus on
tänne päässyt?" mutisi Luvi, huomatessaan
kuinka Joannan kasvot loistivat
rakkaudesta nähdessään solakan
pojan.
"Isä", huomautti Joanna herttaisesti,
"nämä ovat yleiset tanssit —
kuka tahansa voi niihin tulla joka- voi
ovilipun ostaa."
Voin sanoa että tyttäreni melkein
lenti Ralph Palon kaulaan ja he onnellisena
tanssivat pari numeroa yhdessä.
Ltivi katsoi ympärillensä hermostuneena.
Viimein ovesta tuli sisälle
komein nuori mies niinkä olen
ikinä nähnyt. Bjaai oli- yhtä vaalea-bi^&^
men'kuin Ralph Palokin; v a^
k^vonpilrteeiföä olivstt^ hienosti 'muokatut,
pokensa olivat puns^e^ ja
ihonpintänsä erinomaisen puhdas.
Hän oli tietj^ti paljon Ralphia, I3*-
k^sempi, vaan seisoi ja -käveli: sellaisella
arvokkuudella että jokaineti
hänet huomasi. Luvi kiiruhti hänen
luoksiensa ja kätteli nuorta: miestä e-rinomaiscflla^
ystävyydelläi Joatma ja
Ralph istuivat taiKisin jäHteen ja Lti-vi
vei uudeff nuoren mielien t3rttSreni
luokse^ "~
"Joanna, tässä on Mr. Herman
Biläder, joka on 30 vii^okausia halunnut
simta tavata", sanoi Luvi/
Tyttäreni hetkeksi nosti kasvonsa
Ralphista, jonka otsa oli tummentunut
suuttumuksesta ja mustasukkaisuudesta
— sillä olihan poika
niinkuin tavallista humalassa. Joannan
kasvoilla oli pelkkää ihmettelyä
hänen sopertaessaan:
"Vaan mistä Mr. Binder on saanut
sellaisen halun — eihän hän ole
koskaan minua ennen nähnyt."
"Ah, neiti", vastasi Binder, "olen
isältänne kuullut teistä ja kohta kuullessani
tiesin että olette juuri Sellainen
tyttö jota tarvitsen elämääni ko-ristaakseni."
"Kuule sinä roisto", huusi Ralph
suuttuneena, "hän on minun, et koskaan
häntä minulta saa, sillä pidän
hänestä kiinni elämäni loppmra saakka."
Binder katsoi Ralphiin halveksivasti
ja miettivästi. Omituinen hymy
teki hänen kauniit tä3rteliäät
huulensa ilkeiksi hetkiseksi^ ja hän
ehdotti:
"No, no, kaveri, älä pahastu —
mennäänpä ottamaan ryyppy ja ollaan
ystäviä."
Ralphin sumuiset silmät alkoivat
kiiltää — eihän kukaan juopolle sen
suurempaa ystäv3ryttä osoita kuin ostamalla
ryypyn. He kävelivät tiäkiä
kohden, sillä tässä haalissa niinkuin
muissakin saksalaisissa paikoissa aina
oli anniskelu tanssilattian yhteydessä.
He liävelivät yli lattian,
Ralph hoiperrellen ja Binder arvokkaana,
ylimielinen hjrmy huulillaan.
Joanna itsepintaisesti seurasi heitä.
Minä suutuin ja pikku tytöt näkivät
häpeän punastuksen kasvoillani. He
siis juoksivat vanhemman sisarensa
jälkeen ja tarttuivat ruusunväriseen
harsoleninkiin kiinni.
"Joanna, älä mene sinne", rukoili
Beverley, "se on paha paikka."
"Joanna, todellakin häpeä", huomautti
Arline, "äiti suree niin hirveästi.'
Pysy täällä ihmisten joukos-sa.
"Siellä on toisiakin tyttöjä, vastasi
Joanna ja riuhtautui tyttösistä irti
"en ole sen parempi kiiin hekään." '
Hänen kadotessaan kapakan oven
toiselle puolelle en voinut hillitä it.
seäni, vaan myöskin kävelin sinne,
jääden kuitenkin oven ulkopuolelle!
Mieheni oli tanssittamassa jonkun
työtoverinsa vaimoa eikä siis tällä
hetkellä huomannut mitä oli menos*
sa. Seisoessani oven tällä puolella
huomasin että Joanna oli istahtanut
pöydän viereen lähellä ovea, joten
huoniautin hänelle:
"Rakas lapsi, älä sekaannu tähän
asiaan, tiile ihmisten joukkoon."
Joanna käänsi rukoilevan katseen
minuun: "Äiti, pelkään jotakin kauheata
— sydämelläni on kuin raskas
taakka. Jätä minut rauhaan."
En voinut jättää tytärtäni yksin
tällaiseen paikkaan, missä jotkut juo-puneet
jo räyhäsivät, joten istum samaan
pöytään. Tarjoilija tuli ja tilasimme
pari lasia mietoa juomaa,
jota myöskin oli tarjolla.. Katseem-me
kääntyivät tiskiin päin^ missä
Ral{^ Ja Binder seisoivat, molemmil.
l a lasi kädessä. Huomasin että Binder
oli ainoastaan tilannut kaljaa,
mutta Ralph piti kädessään jo kolmatta
viinaryyppyä. Joitakin alkoholi
nukuttaa, vaan ei Ralphia, Han
oli nähtävästi alkanut joi^unlaisen
keskustelun Binderin kanssa ja nyt
sanat tulivat tiheästi. En ole koskaan
ollut mikään politiikan ihmi-neny
enkä, mitenkään voinut saada
—selvy3rt;tä Binderin harkituista, tasaisista
sanoista, joita hän päättävästi
toisti Ralph Palolle, vaan kyllä kuulin
Ralphin ärtyneet ärjäykset.
"Sinä valehtelet, roisto", hän vii-mein-
huusi Binderille, "tuo mies josta
puhuit ei ole Saksan kansalle koskaan
tehnyt mitään hyvää — hän on
heitä-sortanut ja vie heidät perika-toon.
Älä luule että Saksa saa alusmaitansa
takaisin —- te saatte niistä
maksaa kalliit hinnat, senkin pirut".
Bindet uudestaan puhui hiljaisella
mutta ärsyttävällä äänellä ja miesten
ympärille oli nyt kerääntynyt monta
toistakin enemmän tai vähemmän humaltunutta.
Hermostukseni yltyi n"n
että aivan vapisin.
"Joanna, rakas", rukoilin, ''tule
täältä pois —pelkään että tästä tulee
tappelu.ja emme silloin halua olla
täällä. Oi, oi"< huokasin, "miksikä
meidän täällä rauhallisessa Amerikassa
pitää huolehtia Saksan kansan
kohtalosta — kyllä kai he itse osaavat
asiansa hoitaa."
"Minä en tule", vastasi Joanna it-sepintaiseseti,
"minä en pidä tuosta
nuoresta miehestä jonka isä minulle
esitti. Jo-kohta alussa hän teki nii-
• nuun vastenmielisen vaikutuksen, ja
tiedän että hän jotenkin vahingoittaa
Ralphia."
"Vaan minäpä ihailen häntä", vas-
* tasin. "Jos sinäkin avaisit rakkauden
sokaisemat silmäsi niin huomaisit
kuinka erilaisia ovat miehet —
sellainen, joka ei ota väkeviä ja sellainen,
joka on niiden orja. Kalso, Mj-
Binder on niin rauhallinen ja maltillinen
ja poikaystäväsi sen sijaan on
hirveässä kunnossa."
Joanna nosti silmänsä minuun hetkiseksi
ja sitten uudestaan käänsi
katseensa Ralphiin ja Binderiin, jotka
vieläkin väittelivät.
"Te valehtelette", huusi Ralpn.
"joka sorkka teistä valehtelee —
sanotte että olette tässä maa^^a taistelemassa
punaisia vastaan ja et»
muka olette kunnon kansalaisia taiie
maalle ja rakastatte sitä. Vaan valehtelette.
Odotatte ainoastaan hetkeä
milloinka tätä
kään — maleksitt
siksi kunnes olette
vahingoittaneet. I
nisteja ja pimitätt
silmät kunnes mek
raa päätä perikato©
Tällä kertaa kui
teerin sanat veitsei
"Kylläpäs sinäki
merkki punaisista -
«Iän että vanhempaj
huomaamattani
^•aikka en olekaan'
«en ihminen — ain
^ossa pari kertaa v
synnintunnustuksel
^ t i kuullessaa
sillä silloin
P^käsivät punaisia
* Mrs., kun
'"^'dän maamme v£
taistelemalla
•Neuvostoliitossa?
"^yt sinä kuuli
"eikö ole para
P'''^'sen juopon ra
raittiin, kur
."^linä rakastaa
vaikka hän ^
''"^isi Joanna.
Jonkunlainen ryt
fii ^ ^^^^h oli
y'''^^ joka, olle,
'""^^^-nut pojan t
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 24, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-07-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430724 |
Description
| Title | 1943-07-24-04 |
| OCR text | mm MmmM sv 01 ' •5 . ] p Sivu 4 LAUANTAINA, HEINÄKUUN 24 PÄIVÄNÄ ms Kirj. LAILA LARSON (Jatkoa) Torstaina kun Ralph Palo saapui, ei hän ollut nähtävästi ottanut kahta ry3TDpyä enempää, sillä hän pysyi niin pystyssä ja oli niin kohtelias, että jotakuinkin ymmärsin Joannan ihastuksen häneen. Sen jälkeen Ralph oli melkein aina meillä — ei kyllä koskaan aivan, selvänä. Kun rahoistansa riitti, toi hän Joanna-raukalle yhtä ja toista lahjaa. Vaan ei tätä usein tapahtunut, sillä häh aina pis-täyt}^ kapakassa kadun' toisella puolella ensiksi. Usein Joanna oli katkerana kun Ralph myöhästyi, ja joka kerta toivoin että tyttö tulisi järkiinsä. Vaan ei, joka kerta kun Ralph iMestyi', vaikkapa • kuinka myöhään ja vaikka mink^aisessa kannossa, niin Joanna lensi samanlaisella ihastuksella hänen kaulaansa. Väleht^isin jos sanoisin että Ralph koskaan teki minkään näköistä häi-. riötä. Häii ehkä puhui ^^an lu> jemmin mitä enemmän oli juonut, vaan ei koskaan mennyt säädyllisyyden rajojen toieelle puolen —- ainakin toivon' niinyvaain en varmaa^ tiedä^ sillä olihan tyttäreni* niin kovin rakastunut. Olin hyvin suuttunut, kun nuoremmat tytöt näkivät mie-btn sellaisessa kunnossa aina seurustelevan vanhemman sisareni kanssa. Siis muutuin Joannalle hyvin tylyksi. Usein Arline ja Beverley kiusotte-livät Joannaa tästä, vieläpä illallispöydässäkin ja aivan vapisin hermostuksesta, peläten että LuVi'^ suuttuisi. Koska Joanna oli viime aikoina ollut niin erinomaisen miellyttävä ja hyvätuulinen, ei Luvi lainannut nuoremmille tyttärille mitään huomiota. Vieläpä itsekin koetin aasiaa painaa villasellav "Poika on hyvästä kodista", huomautin, "niin paljon olen saanut tietää. Hänen vanhempansa omistavat kodin yhdellä näistä syrjäkaduista. He ovat ulkosyntyisiä, vaan nähtävästi siistejä ihmisiä, ja ehkä poikakin . . ." En lopettanut sanojani, vaan koetin antaa Luvin ymmärtää, että ehkäpä eivät asiat olleet oikein pahassa kunnossa. Hän murahti ja meni työhönsä. Sunnuntai-iltapäivisin a-jattelin, että Ralph ehkä vei Joannan • vanhempiansa katsomaan, koska tyttö oli niiri iloinen ja mieltynyt, vaikka poika uudestaan ilmestyi myöhemmin aika kännissä. Onnettomuudeksi Luvi sattui hänet tällai- " sessa kunnossa lopulta näkemään ja ' uudestaan vihansa tytarpuoltaan kohtaan yltyi. "Minä en salli sitä., että puhtaitten pikkutyttöjeni eteen tuodaan tuollaisia renttuja", hän raivosi minulle. Olin jo itsekin alkanut huolestua, sillä huomasin että kerran Ralph oli onnistunut saamaan Joannan käymään kapakassa. Tyttö rehellisesti myönsi sen minulle, kun häntä siitä syytin, vaan sanoi: ''Oh, äiti, ainoastaan yksi pullo olutta — ketä se \'a-hlngoittaa?" Kuitenkaan en halunnut mitään pahempaa riitaa mieheni ja tytön välillä. Siis ainoastaan huokasin ja aloin selittää: "Se on vähän näin Joannan kanssa, Luvi. Huomaat että hän on tavallista nuorta naista pitempi ja laihempi ja päänsä riippuu niin omituisena tuon luurangon yläpuolella. Kuitenkin hän haluaa nuorten miesten seuraa niinkuin muutkin t3rtöt, sillä hän on kahdeksantoistavuotias eikä liikaa kehittynyt aivoiltaankaan, sillä hän jäi koulusta pois kuudennella luokalla. Siis on vaikeata hänelle puhua järkeä." Luvi oli täydellisesti lauhtunut. "Oh, jos hän ainoastaan haluaa miestä, niin minä toimitan hänelle komean pojan —^ oikein komean pojan. Ei mikään muukalainen, niin^ kuin tuo Palo, vaan hyvistä saksalaisista vanhenMnista niinkuin minäkin. Tosin ei tässä maassa S3mtyn3rt, vaan kasvatettu täällä." "Mutta varmaan hän puhuu murteellisesti", huomautin huolestuneena, ''ja tiedätMn;nuoret tytöt — ne halveksivat sellaisia." "Vaätt tämä Herman^ Binder on erinomainen", mieheni puhui mietti-västi. "TöJvoisifl että BeverTy ja Arluie olisivat taipc^si vanhoja^ että heistä toinen ottaisi hänet vävj*^ sieni, vaan • varmasti hän Joannan-feitt ottaav^ Hän opisfedee yliöpistos-samme' jä> :auttaa leipuriliikkeessä il-taisinv Sellaista poikaa ihailen — Hän menee pitkälle viää tässä maail-miassa." "Vaan kuinka sellainen, joka käy yliopistossa, voi iha01a Joannan ta-paista?^*^ "Varmasti", puhui Luvi suurella mielihyvällä, "hän huomaa Joannan hyvät ominaisuudet ja sentähden hänet ottaa.?^ Suuni aukem kuin kuolleen kalanj sillä tämä oli ensikerta, että olin mieheni viime vuosien aikana kuullut myöntävän,' että Joannalla oli niinkään näköisiä hjrviä ominaisuuksia. Sillä aikaa- oli Luvi saanut päähänpiston ja oli hirveän innostunut. "Kuule, Matilda. Ensi viikolla leipurien unioUa on tanssit, haluan että ostat uudet puvut itsellesi ja jokaiselle tytölle, vieläpä Joannallekin, ja että joka sorkka teistä tulee tansseihin. Kyllä jokainen mies minua kadehtii kun näkee kuinkamonta komeaa naista minulla on." Näin varustettuna pyysin, .että Joäima yhdeksi päiväksi jättäisi kaupustelunsa syrjään — ainakin puoleksi päiväksi — ja myöskin lähetin lapun Arlinen ja Beverleyn opettajille, §ttä tytöt myöskin voisivat tulla tanssivaatteita ostamaan. Kaikki as- . tuimme yhdessä bussiin ja sitten ka-tuvaunuun. Ehkä näytimme vähän omituisilta, sillä minä ja nuoremmat tytöt olimme koko pyyleviä ja lyhkäi-siä ja Joanna liikaakin pitkä ja solakka tummassa talvitakissaan. Mutta vanhemman t3^täreni kasvot olivat muuttuneet niin lempeiksi ja suuret ruskeat silmänsä niin pehmoisiksi, ettei kukaan enää 'hänen liiallista pituuttaan huomannutkaan. Joanna vähäsen mutisi. Hän ei voinut ymmärtää isäpuolensa äkillistä anteliaisuutta. Minä ja pikku tytöt olimme pian valinneet vaat- . teemme. Minä otin tummansinisen leningin ja Arline ja Beverly myöskin siniset, vaikka vähän eri värisiä. Joannalle emme tahtoneet löytää sopivaa mistään, ja lopulta väsyimme* kävelemiseen. Siis Joanna ehdotti, nähdessään erittäin kaunista ruusunväristä kangasta, että kotona valmistaisimme iltasin hänelle jota-khn sopivaa. Muistan vieläkin nuo illat kotona, kuinka Joanna jääminä hääräilimme ompelukoneen vieressä. ^ Ralph oli aina kanssamme — puoli humalassa. Minä olin hermostunut ja koetin välttää heidän seuraansa, sillä huomasin että Joanna oli pojalle yhtä hymyilevä ja herttainen kuin tämä olisi ollut aito selvä. Jotakin hän aina kuiskutteli Ralphille leninkiä valmistaessaan. Ei siis ollut mikään ihme että tanssiaisiltana Ralph myöskin il-mest}^ sille saksalaiselle haalille, missä tanssit pidettiin. "Kuinka pirussa tuokin lurjus on tänne päässyt?" mutisi Luvi, huomatessaan kuinka Joannan kasvot loistivat rakkaudesta nähdessään solakan pojan. "Isä", huomautti Joanna herttaisesti, "nämä ovat yleiset tanssit — kuka tahansa voi niihin tulla joka- voi ovilipun ostaa." Voin sanoa että tyttäreni melkein lenti Ralph Palon kaulaan ja he onnellisena tanssivat pari numeroa yhdessä. Ltivi katsoi ympärillensä hermostuneena. Viimein ovesta tuli sisälle komein nuori mies niinkä olen ikinä nähnyt. Bjaai oli- yhtä vaalea-bi^&^ men'kuin Ralph Palokin; v a^ k^vonpilrteeiföä olivstt^ hienosti 'muokatut, pokensa olivat puns^e^ ja ihonpintänsä erinomaisen puhdas. Hän oli tietj^ti paljon Ralphia, I3*- k^sempi, vaan seisoi ja -käveli: sellaisella arvokkuudella että jokaineti hänet huomasi. Luvi kiiruhti hänen luoksiensa ja kätteli nuorta: miestä e-rinomaiscflla^ ystävyydelläi Joatma ja Ralph istuivat taiKisin jäHteen ja Lti-vi vei uudeff nuoren mielien t3rttSreni luokse^ "~ "Joanna, tässä on Mr. Herman Biläder, joka on 30 vii^okausia halunnut simta tavata", sanoi Luvi/ Tyttäreni hetkeksi nosti kasvonsa Ralphista, jonka otsa oli tummentunut suuttumuksesta ja mustasukkaisuudesta — sillä olihan poika niinkuin tavallista humalassa. Joannan kasvoilla oli pelkkää ihmettelyä hänen sopertaessaan: "Vaan mistä Mr. Binder on saanut sellaisen halun — eihän hän ole koskaan minua ennen nähnyt." "Ah, neiti", vastasi Binder, "olen isältänne kuullut teistä ja kohta kuullessani tiesin että olette juuri Sellainen tyttö jota tarvitsen elämääni ko-ristaakseni." "Kuule sinä roisto", huusi Ralph suuttuneena, "hän on minun, et koskaan häntä minulta saa, sillä pidän hänestä kiinni elämäni loppmra saakka." Binder katsoi Ralphiin halveksivasti ja miettivästi. Omituinen hymy teki hänen kauniit tä3rteliäät huulensa ilkeiksi hetkiseksi^ ja hän ehdotti: "No, no, kaveri, älä pahastu — mennäänpä ottamaan ryyppy ja ollaan ystäviä." Ralphin sumuiset silmät alkoivat kiiltää — eihän kukaan juopolle sen suurempaa ystäv3ryttä osoita kuin ostamalla ryypyn. He kävelivät tiäkiä kohden, sillä tässä haalissa niinkuin muissakin saksalaisissa paikoissa aina oli anniskelu tanssilattian yhteydessä. He liävelivät yli lattian, Ralph hoiperrellen ja Binder arvokkaana, ylimielinen hjrmy huulillaan. Joanna itsepintaisesti seurasi heitä. Minä suutuin ja pikku tytöt näkivät häpeän punastuksen kasvoillani. He siis juoksivat vanhemman sisarensa jälkeen ja tarttuivat ruusunväriseen harsoleninkiin kiinni. "Joanna, älä mene sinne", rukoili Beverley, "se on paha paikka." "Joanna, todellakin häpeä", huomautti Arline, "äiti suree niin hirveästi.' Pysy täällä ihmisten joukos-sa. "Siellä on toisiakin tyttöjä, vastasi Joanna ja riuhtautui tyttösistä irti "en ole sen parempi kiiin hekään." ' Hänen kadotessaan kapakan oven toiselle puolelle en voinut hillitä it. seäni, vaan myöskin kävelin sinne, jääden kuitenkin oven ulkopuolelle! Mieheni oli tanssittamassa jonkun työtoverinsa vaimoa eikä siis tällä hetkellä huomannut mitä oli menos* sa. Seisoessani oven tällä puolella huomasin että Joanna oli istahtanut pöydän viereen lähellä ovea, joten huoniautin hänelle: "Rakas lapsi, älä sekaannu tähän asiaan, tiile ihmisten joukkoon." Joanna käänsi rukoilevan katseen minuun: "Äiti, pelkään jotakin kauheata — sydämelläni on kuin raskas taakka. Jätä minut rauhaan." En voinut jättää tytärtäni yksin tällaiseen paikkaan, missä jotkut juo-puneet jo räyhäsivät, joten istum samaan pöytään. Tarjoilija tuli ja tilasimme pari lasia mietoa juomaa, jota myöskin oli tarjolla.. Katseem-me kääntyivät tiskiin päin^ missä Ral{^ Ja Binder seisoivat, molemmil. l a lasi kädessä. Huomasin että Binder oli ainoastaan tilannut kaljaa, mutta Ralph piti kädessään jo kolmatta viinaryyppyä. Joitakin alkoholi nukuttaa, vaan ei Ralphia, Han oli nähtävästi alkanut joi^unlaisen keskustelun Binderin kanssa ja nyt sanat tulivat tiheästi. En ole koskaan ollut mikään politiikan ihmi-neny enkä, mitenkään voinut saada —selvy3rt;tä Binderin harkituista, tasaisista sanoista, joita hän päättävästi toisti Ralph Palolle, vaan kyllä kuulin Ralphin ärtyneet ärjäykset. "Sinä valehtelet, roisto", hän vii-mein- huusi Binderille, "tuo mies josta puhuit ei ole Saksan kansalle koskaan tehnyt mitään hyvää — hän on heitä-sortanut ja vie heidät perika-toon. Älä luule että Saksa saa alusmaitansa takaisin —- te saatte niistä maksaa kalliit hinnat, senkin pirut". Bindet uudestaan puhui hiljaisella mutta ärsyttävällä äänellä ja miesten ympärille oli nyt kerääntynyt monta toistakin enemmän tai vähemmän humaltunutta. Hermostukseni yltyi n"n että aivan vapisin. "Joanna, rakas", rukoilin, ''tule täältä pois —pelkään että tästä tulee tappelu.ja emme silloin halua olla täällä. Oi, oi"< huokasin, "miksikä meidän täällä rauhallisessa Amerikassa pitää huolehtia Saksan kansan kohtalosta — kyllä kai he itse osaavat asiansa hoitaa." "Minä en tule", vastasi Joanna it-sepintaiseseti, "minä en pidä tuosta nuoresta miehestä jonka isä minulle esitti. Jo-kohta alussa hän teki nii- • nuun vastenmielisen vaikutuksen, ja tiedän että hän jotenkin vahingoittaa Ralphia." "Vaan minäpä ihailen häntä", vas- * tasin. "Jos sinäkin avaisit rakkauden sokaisemat silmäsi niin huomaisit kuinka erilaisia ovat miehet — sellainen, joka ei ota väkeviä ja sellainen, joka on niiden orja. Kalso, Mj- Binder on niin rauhallinen ja maltillinen ja poikaystäväsi sen sijaan on hirveässä kunnossa." Joanna nosti silmänsä minuun hetkiseksi ja sitten uudestaan käänsi katseensa Ralphiin ja Binderiin, jotka vieläkin väittelivät. "Te valehtelette", huusi Ralpn. "joka sorkka teistä valehtelee — sanotte että olette tässä maa^^a taistelemassa punaisia vastaan ja et» muka olette kunnon kansalaisia taiie maalle ja rakastatte sitä. Vaan valehtelette. Odotatte ainoastaan hetkeä milloinka tätä kään — maleksitt siksi kunnes olette vahingoittaneet. I nisteja ja pimitätt silmät kunnes mek raa päätä perikato© Tällä kertaa kui teerin sanat veitsei "Kylläpäs sinäki merkki punaisista - «Iän että vanhempaj huomaamattani ^•aikka en olekaan' «en ihminen — ain ^ossa pari kertaa v synnintunnustuksel ^ t i kuullessaa sillä silloin P^käsivät punaisia * Mrs., kun '"^'dän maamme v£ taistelemalla •Neuvostoliitossa? "^yt sinä kuuli "eikö ole para P'''^'sen juopon ra raittiin, kur ."^linä rakastaa vaikka hän ^ ''"^isi Joanna. Jonkunlainen ryt fii ^ ^^^^h oli y'''^^ joka, olle, '""^^^-nut pojan t |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-07-24-04
