Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 2, 1952

              Prof. OTTO RDEGEN: NUORISON MUSIIKK
Täniän näköään Mläkäi hdpon,
mutta itseasiassa sangenvaikean jä ar­kaluontoisen
teeman selyittdeminca
edellyttäisi monia^ erillisiä sekä käsit­tely,
että tutkimusartikkeleita. Mutta
kun kysymyksessä on e i ainoastaan vie­lä
kypsymättömän ihmistaknen tutus-tutt^
inen musiikkiin vaäfi myöskin
siihen liittyvät muut tärkeät t ^ j ä t,
erikoisesti yhteistyö lapsen vanhempien
kanssa, joiden aina olisi- yälttämättö-mästi
työskenneltävä kasvattajan rin­nalla
ja häntä voimakkaasti ayustaenj
on ymmärrettävää, että tässä .ensisi­jassa
haluan kosketella vanhempia
koskevia kysymyksiä, saattaäkseni / tä­mänkin
tärkeän tekijän sille kuujuvaan
valaistukseen.
risossa, joka luokittelee harjoitustehta-
«vänsa-yhteen luokkaan hammaslääkä­rillä
käynnin, kalanmaksaöljyn j a ri-
:^iiniöljyn nauttimisen: kanssa, on voi­tettava
rauhallisella, suunnitelmallisella
käyttäsrtymisellä. - On erehdys huutaa
lapselle: **Ellet nyt ahkerasti harjoit­tele
j a näytä, että myöskin jptakm opit,
saat kohta lopettaa opiskelusi." Lapsi,
joka ei vielä jaksa käsittää systemaat­tisen
opetuksen ja harjoittelun arvoa ja
etuja, luonnollisesti tulee ilolla terveh­timään
uhkauksen mukaista toimenpi-
TOIVOMUKSIA V A N H E M M I L LE
Ihanteellisia ovat: sellausetrv^
mat, jotka osoittavat täyttä, luottamus­ta
musiikkikasvattajalle j a voimakkaas­ti
häntä avustanut. Jo^ kolmikko lap­si—
vanhemmat-ropettajar, onnistutaan
saamaan oikeaan vireeseen,^ seuraa t me­nestys
itsestään.' E^^onaistQAein^ina
on pidettävä sellaisia «vaohempia^ "jotka
keskenään ovat :erhttielisiä lapsensa mu­siikkikasvatuksesta.
Kunnianhimomen
äiti kannustaa pientä/tytärtluin loppu-!
matton^iin harjoituksiin sallimatta hä­nelle
juuri lainkaan vapaa^aikaa ja
uneksii vain tulevan; virtuoosin riemu-voitoiäta,
sannalla kun kylmästi ajatte­leva
isä laususkelee sarkastisia j a skep^
tiilisiä -huoiiiatituksiaan tyttären mu­siikkiharrastuksista.
iLapsI, jota täten
ajetaan äärimmäisyydestä toiseen, me­nettää
luottamuksen omaan itseensä ja
hänen -aikaansaannoksensa painuvat
nollapisteeseen. Toiseen ryhmään kuu-
Juyat vanhemmat, jotka monella muidla
, tavalla-jarruttavat lapsen musikasdista
^Kehlt^ätä. Kukapa musiikinopettaja ei
, _iljsi j^-^imut vanhempia, jotka jo v i i ­meistään-
toisen opetustunnin "jälkeen
tiedustelevat- onko heidän jälkeläisel­lään
'^lahjakkuutta"?:^Vastauksen an­toinen
, sellaiseen kysymykseen joko
ppsitirvisessa; tai negatiivisessa muodos^
,sf?,,o^tu^en oUessa a ^
Jlffäj olfei, nurinkurista. Hiljainen ja
hieman arkaluontoinen lapsi, j o k a alus-herättää
mitä kauneimpia toiveita,
saattaa usein oUa suunnattdniän lä&ka;;
luonteeltaan, samalla kun keskinkertai^^
nen lahjakkuus saattaa mehiläisen len­non
laffla kohoU-hyvmkin korkealle
tasolla. Nerokkainkaan lastenlääkäri ei
vastasyntyneessä kykeni näkemään eh-
^ Piaeviä nyr^ilijäii i^aäisliha^
tai todeta inieyäisän jbsMs^^<^^
"vuoden 1970 kauneuskUnigattareksi".
^ t t a j a U e oii senviioksi inyöniiettäv%
nittävästi aikaa, void^cseen er^t^niät-tomästi
todeta nuoren fcaörat^tinsa musi­kaaliset
taipumuföet, V '
Toiselta puolen ei myöskään ole v i i -
vyteltävä opetuksen keskeyttämisessä,
mikäli lapsen täydellihen^ij^umuksien
puute musiikkialalla t ^ e e kaiken mer
äestyksen täysin tbrvottoirtaksi,' sillä
tilainen toimenpdei säästää vanhem-niilta
sekä rahaa että pettymyksiä.
Toisinaan tavataan myöskin vaiihem-
Pia, jotka liioiteUulla ankaruudeUa
kontrolloivat lapsen musiikkiopintoja,
10 pienetkin viittaukset opettajaan vai­kuttavat
lapseen hyvm drakoonisma
rangaistusmuotoina. Usem havaittava
opiskelu- ja Wjbitushalntionm^
JHuomattava. kevennys opiskelijalle
pn tuo kouluopetuksessakin usein /käy­tetty
tapa silloin tällöin keskejrttää op-:
pituimit pidemmäksi tai lyhyenjmäksi
ajaksi. T^äniä tqinqLeiipide koskee yksin-pmaan'
lasta, joka tuskin kykenee ar-
'vostelema;an toknenpiteen terveellis}^-
tä-ja^rkoitusta.
Nuorison järkpttänoättöniänä ystä­vänä
suosittelisin vanhemmille, joiden
on tehtävä j i^in tämän:suuntalnen pää­tös,'
että he mieluimmin rajmtt^tsivat
musiikkftimtieminääi^v J&Qln i^okonaan
lopettaisivat ne.:.iEi ole ollenkaaa har-ivinalsta,
että lapset aikuisiksi tultuaan
r sjryttävät vanhempiaan - musikaalisen
kehityksensä tunnelemisestä.
O P E T T A J A N S U H T E E S TA
OPPILA5ASEEN
* Selostellessani yllämainittuja epäsuo­tuisia
tapauksia; tahdon kuitenkui sa­malla
syytteestä vapauttaa vastakkai­seen
ryhmään kuuluvat vanhenuhat.
Musiikkikasvatuksen nimessä on aina
esitettävä myöskin kielteiset ihniöt, jos
haluamme kaikin voimin tukea nuori-somnM
kehittyn^tä. Suuri osa nuori­sosta
ei edes ole tietoinen siitä, minkä-vuoksi
musiikkia ylipäänsä olisi opis­keltava.
- Mutta jonakin päivänä saa
musiikkiopintojen ohjaaja oppilaassaan
heräämään aavistuksen opetuksen pe­rustekijöistä;
nuottien tuntemisen tar­peellisuudesta,
tärkeimmistä tahtijaois^
ta j a muista samanlaisista käsitteistä,
jotka muodostavat musikaalisen käsi­tyksen
aapiston, sekä seikoista, jotka
johtanrat oppilaan hänelle määrätyn
soittimen eri osien tuntemukseen. Toisi-
^naan annetaan oppilaalle myöskin Into»
-natiohärjoltuksia korvan tarkistamisek­si;
I<apsi seuraa opetusta sekavin tun­tein,
alkaa sitten nuo välttämättömät
•harjoitukset j jotka vaativat niin suun-nattoniasti
ahkeruutta ja kestävyyttä
ja kohta astuu tavallisesti hyvin havait-vitaya
"vastustushalu nä3^täöaölle. Se
kuiskaa: " M i k s i on niinun soitettava
noita yksitoikkoisia harjoituksia j a soi­tettava
niitä uiid^taan ja yhä uudes­taan?
Minkävuoksi on minun pidet­tävä
käsrvarteni, käteni ja sormeni juu­ri
tuon t3a"anhimaisen opettajaii mää­räämässä
asennossa j a liikuteltava niitä
; hänen käskynsä mukaan?"
Jos kenellä on vähäiikäan kykyä tun­keutua
lapsen ajatusmaailmaan, oppii.
-hän pian 3mimärtäniään näitä näköään
järjettömiä kysymyksiä j a itsekeskus-teluja.
Tällöin pn opettajan vaikutus­valta
saatava toimimaan sovitettuna op­pilaan
ikäkauden mukaisesti; opettaja
P3rrkiköön kaikin voimin esittämään sel­västi
ja ynunärrettävästi ja vakuutta­valla
tavalla perinpohjaisen harjoittelu-kasvatuksen
lukuisat edut oppilaalleen.
E l saa laiminlyödä esittää oppilad»e.
kuinka ^ p p o a ^ n a kaikki liänefle
senjläkeen on, kun ~ hänestä'on kehit*
tynyt kunnollinen thsfrument^ti.^^Te-norOaulajan
lausuntaan on pyrit^evä
saamaan harjoituksien aivuUa. miellyttä­vä
sävy j a häntä on ohjattava niuo^os*
tamaan lausuntonsa opettajan lausun­nan
mukaan. Myöskin hyvin nuoret
oppilaat kuuntelevat mielellään opetta­jan
kertomuksia Mozartin nuoruusvuo­sista,
alleviivattuna huomautuksilla, et­tä
tämäkin nero vain ainutlaatuisen ah­keruutensa
ja väsymättömän työskente­le
lyiisä ansiosta saavutti Jkuol^attoniuu-tensä.
' V' ' ., . ' ^ . ^ ^
Musiikinrakkauden kiihoittamiseksi
on hyvin edullista toisinaan opetustun­neilla
kertoa pieniä musiikkihistorialli-sia
tapahtumia. Jos esim. sattuu ole-niaan
Schubertin syntymäpäivä, voi
opettaja selostaa tämän läulukuninkaän
merkitystä, tällöin ei ainoastaan edbte-
^rnusikaalista kehitystä, vaan myöskin
kunnioitusta kotimaata kohtaan, joka
voi laskea pmkilnsa kuuluvaksi sellal^
senkm peäPsoonaUi^iuden^^^^^^^^^ ^ '
että : ppetta[jakysynly^I^^ r a ^ i s u ön
yleensä hä(H><> juttu; olohan 3i|ä aina
jokais^^ sukulaisissa tai tuttavapiirissä
joku musikaalinen-henkilö, joka kyke^
nee antaniaan lapselle "alkuperusteet?
musiikin alalle/ ^1 voitane ej^illä
iäti-Miihaa, joka soittaa niin tunteeK
, lisesti "Neidon rukousta" taikka naa­puritalon
ystävällisen herran n e u v o en
viulutaji^een aitoutta. Senvuoksi neu-voisui
vanhempia, että eivät antautuisi
ajattelemattomiin kokeitoihhi . d
kääntyisi vain "soittajan" vaani «todella
musikaalisen opettajan puoleen. Hälual-sm
erikoisesti painostaa, että aloittele^
valle musiikinopiskelijalle on vain paras
opettaja kyllin hyvä.
" • M I T E N V A N H A NA
A L O I T E T T A V A •,
Monille vanhemmille aiheuttaa kysy­mys
siitä, millä ikä^uddla opetu^^^
aloitettava, paljon huolta. Mielestäni
on ajankohta 7 ja 9 ikävuosien välissä
kaikkein edullisin. Julmaa on jokata­pauksessa
ryhtyä antanuuoi lapsflle^ jot­ka
eivät vielä käy.koulua, säännöllistä
musiikinopetusta, j ^ p ^
ttoHle ilHnistainuUe annettava myöskin
jonkinlaista vapaa-aikaa,, aikaa o l l a l a p -
sena. • ••
Opiskelun alkaminen täytettyjen ^ 16
Mviioden jälkeen ei ole suositeltavaa,
koska manuaalisen valmeuden saavut­taminen
tällöin enää vain hyvin har­voissa
tapauksissa onnistuu.
Puhallin- ja jazzinstruhienttien käy­tön
opetusta ei pitäisi alkaa ennen 14
ikävuoden täyttymistä, siUä virheettö­mät
hanipaat ja täysin tyydyttävät
keuhkojen ja sydämen toiminta ovat
tällöin välttämättömiä edelljrtyksiä.
H)rvinkehittyneet lapset voivat alkaa
opiskella esim. sellonsoittoa jo 12-vuo-tiaina,
kun sitävastoin kontrabasson
opiskelu edellyttää erikoisen voimakas­ta
ruumiinrakennetta j a on senvuoksi
siirrettävä myöhäisempään ikäkauteen.
O P E T T A J A N TYÖSTÄ
Opettajatovereilleni sekä kaupungbis-sa
että maaseudulla Haluaisin teroittaa
yhtä asiaa: elementaarisen musiikkiteo-riaii
opetus tapahtuu usein liian pinta­puolisesti,
toisinaan aivan liian välin-pitamättönuisti.
E i ole ollenkaan har­vinaista,
että nuoret, hyvin edistyneel
planoK>ppUaat soittavat Chopinia
Lisstiä, nuoret viuIunidGat vaikeita koii«
serttejä hyvinkin moiteettomasti, mutta^
omaavat^ yksinkertaisista teoreettisista.
'käsitteistä, kuten intervallien asennoin
tumlsesta, kolinisolnnuista; dynaaml^s*
ta ja lytmillisis^ merkinnöistä ja'
muusta sdlaisesta tuskin harmaata aa*
• vistustakaan. Senvuoksi on suositelta»
vaa ryhtyä heti alkuvaiheen jälkeen
myöskin musiikklopin opettamiseen.
Rajoittamatta soitlnharjoituksia voi­daan
aina jokaiseen neljään oppituntiin
liittää tunti, jolloin käsitellään yksin­omaan
musiikkilietoutta. f
Haluaisin tässä myös varoittaa eräis-,
tä, onneksi sentään harvinaislaatuisista
musiikinopettajista: nimittäin sellaisis­ta,
jotka antavat opetusta IS—20 eri­laisen
soittimen soitossa. Nämä opet­tajat,
jotka mielellään kerskuvat erm-omaisilla
saavutuksillaan, eivät tavalli­sesti
itse hallitse, edes yhtä ainoata ins­trumenttia
täydellisesti eikä heitä sen­vuoksi
voida pitää taiteilijoina eikä pe-dagoogema,
korkeintaan kolmannen
luokan musiiklciakrobaattema. ]
Mitä intettsitvisemniin musii^ujkas*,
vattaja kä»ttäa^^as^
luinen .musikaaliset j a luonteenomaiset
(hirteensä, sitä laajemfiiaUep^ ra*
kentuu myöskin opetustyö* Mutta v i e ­läpä
jotakin opetusmenetelmää tarkun;-
min seurattaessa j a opetusahieistoa mitE
huoieilisimmin lajiteltaessa oH opetta*
jan mukaan liitettävä vielä yksi omi-naisuus:
nimittäin hiukan tervettä huih*
moria, joka voi tehdä monet mpnotoo-niset
opetustunnit paljon liauskenuniksi*
Vilkkaalla, luonnollisella huumorilla
A^rustettu opettaja saavuttaa kokonaan
toisenlaisia tuloksia. kum murjottava,
harvapuheinen, joka pukee kaiken sa^
uomansa kategorisen imperatiivin a h ­taaseen
pakkopaitaan. ^ i '
Eräässä laajalle levinneessä kirjoitel­massaan
väittää Hans Pfitner,; että sä«
veltäjät kantavat orjantappurakruunua*
Pyrkimättä vastaansanomaan tätä k u u -
' luisaa, nerokasta mestaria, haluan v a in
liittää tähän pienen huomautuksen etta
myöskin hyvin monet musiikinopettar*
jat saavat koristaa itsensä tällä vähem-
' män pukevalla päähineellä. KuHen-'
kaan ei ole olemassa mitään lakia> m i ­tään
ohjesääntöä, joka pakottaisi ke*'
henkään ihinisefh ryhtymään tähän epä­kiitolliseen
ammattiin. Jos joku kui­tenkin
siihen antautuu, oh hänen- en­nenkaikkea
omistettava ammatin vaati-^
mat edellytykset j a sen lisäksi koskaan
uupumaton työn ilo, rehellinen rakkaus
nuorisoa ^ kohtaan j a suuri annos ihan­teellisuutta,
joka usein vaatii ja lisään-*
t y y itsensäkieltäytymyksen ttdessa. 1
H3rvät oppilaat, jotka omistavat ja
edelleen, kellittävät opettajalta saa^*
miaan tietoja: j a taitoja, ovat usem k o ­konaisen,
pitkän ja työteliään elämän­työn
tuloksia. Jos säästyn huonoilta
tuloksista ja pettymyksiltä, ajattelen'
ama erään koulunjohtaja Anton K e l -
dorferin hautakivestä Salzburgin Peter-friedhorin
hautausmaalla keksimiäni
sanoja: /• • *
*'Gibi*s im Jenseits eine Schuie Pein,'
Jferr, dann lass mich toieder Lehref,
seinff
(Jos tuolla puolen 6n koulu suUa,
Herra, mun opettajaksi suo sinne iuUaX
Vale auttaa aikansa, totuus pitää
paikkansa.
Hyvät naapurit on puoli leipää.
Slvtt 3