Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 2, 1952

              Jisi sinun arvoisesi. ^)
^ O^siis kysymys nUiast^^
•^Sentyneesti.--No,hjrvasu-
P:, ole puutetta, kas tässä! ^ ^
iläsilaukustaan p ^
Hän Ptitr^ jjeitti miehen e t e ö i i;
taskiiaan. Mutta siinä samassa hän kal­peni,
taittui lilalla kourai^^ takkina
sai n n t i ^ p u ^ ^ kuiskit siteiät te^
•v^htä^
— Lompakkoni.
J^pmpakkosH huudahti, nainen
rj olet käsittänyt nainyt vaarm,
I Ctoriuipun^tuen ja antoi laiktoon:
^tapauksessa halua kayttaa.,Sii^,
minulla on oma J^peyt^
i,biniiiantuntqni.
'^g^^^thhat keskusteiuax^^
l i ^ a n ^ nosti säikahtyneenä kä^
(jtet; poskille^. ^ <)letkp sinä hu^nnut
•sen?.::;;.,;;^.^;^^^^^^^^^ ; 'y
i ~ mles^^ k ^ JäirkyttynjBenä,
mutta se unohtui siihen matkalauk-jgnka
^ o i n YUlelle.
TTT Jaj^^
s': vi^; |jyt te<paöieB: an-f
ruan ja pääsivät vihdoin JcMikii4ai- t a i ^ mgidät
Iseeo
.Ai
'm
[m
Ö^iih, sjinä^ olikin nyt synkkä kohtalo
edessä, sillä heillä ei ollut ainoatakaan
tuttavaa:i&a^ he
pälyiliyä,t ]^pärilieen ja: pelkäsivät, et-kaikkr^
hUoinaiäivat jo pääkäkih pai^
'^^leic^
ryät^uskailtäi^^
iskua. Riitta prht?äkki^csa«»^
_ miehen vannottua mo^
^H^ ^ ^ t t e i h ä n Ä Ollut ketään
«kastettua. Joka tapauksessa
l ^ ^ t t i i i i i a k i n tällä ^rtaa $aavan
^isä^Miritse, sUlähe p ä ä l t w ä t v ^ :
^ ^ ^ i ^ ^ i y a t ^la^t^^
i
Ifl
Övätifesti tutki nor
l^|i^9ppHeep
|ul^xineä>i^ seteliä «ikä mttäär^
• | n i H i t a . - S : ^ - ^ ' ' : = • • " ' i-':
Näin he joutuiyait suuren kiusaukse^^^
% i ( | | | l i s t^ jöta^ h^^^ VältaanQ silJ^ J^iss^^äft Q H ^ ^ ^ S ^^
iistuö^JiäkÄ he^ *i\^t osimne^^^ pebslya^ kyE>Jli;ir tUkai^ta l i l ^ Ei-tuneesU^
räpytellen hän tirkisteU kukka, ti kassan luona olevaa pilata,
ron sisällystä ja löysi kolme tuhannen -~ Ei, ei, yritU Arskanea vielä sanoa
markan setdia sekä;pienen^irjca^,:. hölmistyneenä, mutU tarjoiUjatar oU
V . ^ ^ V JO ennättänyt saliu toiseen p p l ^ ^
Kamreeri, joka oli luonnostaankin hy^ yöttömänä ja avuttoinana päästi Arska^^
vin utelia^, ei voinut olla lukematta kir- nen nyt kirouksen p^uksen ham(>ait-jettä,
jonka sisällys teki häneen heUyttä- tensa välistä, sillä ;^änaä oli totU yjio:.
yän vaikutuksen. -Hän k<Aota päänsä.; köön ensinunäin^^^^arta, kun^^ häiiet <äi ;
takakenoon ja oli hetken hiljaa kasvoil. I^sty yllätt&nÄr Ensimmäinöi Ja _
1 ^ miettivä Ume. Sitten hän yht^äkr yiimeineii. . . Veruhan tulvi hänenjpäär
kiä napsautti sormiaan,, repi kirjeen pie- chänsä, ikään kuin hänellä olisi ollut ;yai-;
niksi kappaleiksi, jotka hän iieitti tuhka» keakiii syijanköhta^is . . . J ^ v r,
ku^pun, ja otti Ipnipakostaaur tuhannen v I^H^a sillä ail^^tairjoayatä^
markan setelin, jonka hän pisti kukka- 5*uhdini^^ • :"
, . — Niin, atvau niin, minulla on'nyt .
TT-plkoon se miuun joulula^^^ «räs kuk^Eiro Isäde
le, hän supisi itsekseen ja oli hyryin hu- - suna^ ^itt v
- T T |^*^ä tubatta^^ Olj^^bäc^
^äyttä|](U)lI(e ja k^itltaa heid^ velkanr Viirp^? ~ jEu^n^^
. sju ~- .••vv:,^ ; - nää oii.^''$^pu9i,::s^^
4Iäu oU tod|eWa n | i ^ ^ joi^ J^t cprtt^
inön,.jossa
n^aahapsise^ Sattumsum-^^ iva^ ilita
uita eiyileft ^ , ^^2^ luu s i ^ ^ ^ ^ ^ S'*^^
|%tt^;.^^ä|^^
•• . •••• i-vii^
tURU^ kepposestaan.
nyt onn^lliuen Sattuma; ^ joka acstuU
(^tä: pöytä oli varaainij^^
hskaI^»C mennä istumaan:>lop^iim'\
|vaUta;mit^.^ M
h u q ^ ^ ^ i d ^ ^ ^ ^ t om
IjbUeinta^^^ffl^ he j^uQ^uivat
[aj|Bti kaikÄ^^ä^n e^^^ te»
väl iie^^uusspÄ:tapauksessa aikoneet
varas^, ei, jie <^ivat rehellisiä ihmisi^
kutea t»isiUee9: Juuokkaasti^ vakuutti-va3t.
-Mutta ^eui laiua ei kai olisi suur|
synti, kun ihuiinen pn; joutu»ut tpdellir
'»ent^.toimkj^pa^^U^
« l l ^ ^ ^ p ^ p i i ja heidäfc, he 9e^^^^4. he, oliva|t jqJ^^paufc^v^^^ m ?hetl laskunsa tuhannen mar-
^v|f^^^5^?^ josta he saivat takaisiin
ist|j?ei^|Jpiei^ taif "^iS^fl)^ uskadM]t tuUa näint^^^:^^ he
l!ieii(p||ik^^ tasan ko|-
a r a n | i | j ä e Y ^ ^ ^ ä ^ meftubitta m ^ sekä pienen kirjeen^,
3 ^ Mk jossa he h^dänateiseeuasj^^
te» s^öy^^ kertoivj^
iniHfta;$^l£^;^^M^^ heillä
1^^^ ^Irraliaa^^e^^ Villeu
i^Uuu^; jputua^sa 1^^^ o\i
mo#ta. («halto
^ . . . . . nnasU tai^isltt, . . Ku^
(Jungissa joiihu^MlsillSL^^^^^^ Pudoteta
, tu£^. Jo#p^o^ tokafe^^
tiv^>5SjE»casti,v ta^kseeit k^somatta rä-onhan
loisfllahieh^ i>annut
^iaia^«sitii-ja^
häirnukiÖ^ '^Wp5y>qäss^^* <i^y^t ^ ^ u ^
s^ti k^nreerin uneeni aiu
oli nuÖÖ^a^t pUoUturitiseii; v»*»*» heW^ .jälfceen^ o ^ tMU# «e
iftei^ hän ^erättäu^äP v ^ k ^ ^ ^Qt ja av^t^!^^^^^^
heti h c n Ä v «ilmat Ä
unol^iMia, sjUä seu^^
vat oiiyat o U ^ ^amrejeri t3^1er, joka pi­ti
ruojaan länikuij^ssa Ip^
ja uyt viimel^i iiik^^
kuki^rpn oli löytänyt.
- T - - No lUiu, i ^ i l y ^
pptti kijnihtaiiss^^ taas p^vökimaan
l^vmtplan yleisöä. Kyllä ne maalaiset
käyvät sen joskus perimäs^ . . •
ummessa, ja^^läh kHM^^^i^^^oIa^
jatkamaan silloista untaau -k^iitiin^. .
JVIujtta^ "loosrs
hiin", kamreerin ksmtappy^län ^^^^^^
kas, röyhkeäfilmeiueu ntifes,; joka^^^^^^^^^^
miest€« -^paau -huOijiltt^^^ ruuu^istaan kä-veUjessään.
Iföi^^U asui»sa- oli hiyvm
luApljteUu, mutta siitä hupliujätta hä^^
tehnyt lamkaan luot^^ys^ yaikutu^^
t$, ^^WWiset i l ^ ^
kaA^tiyat kohdatessa
lemä^töi^^ Hähläi^ nimi-tettihi
iiikemies Arskaseksi ja ravintolan
.A
\tM^^^ ^S>hkeutensstj j % 'yirUcoi
«QJeyp«yä;.taypH^
~ imtä *hi#on]^^
a%j[a,;ei sen puplipsta,. Ja. yfes^ sa,..
f?««a Aatuin jälkeläisiä me kaikki ih.
Pohjmshavan seutu
' AmeHkan TnaantieteeH seu-hi^
nykääkiya^ ra ilmoittaa, että kahdeksan a|ne-siitä
ei kukaan ollut päässyt selville, rikkälaista tiedemiestä ön nyt ^js-minkälaatuisia
hänen i^«hominans^^^^ Vuttanut Taku-jäätikön W|>un
dellisuudessa olivat. : Juneaun pbhj^HSpupjiella A l a s f c ^^
Liikemies jfUrskaiien*^^fe^ Tiedemieliet jäävät jäätacölle l|ah-paikalle
ja asetti kätensä naahtayasti de^ksi kuukaudeksi tutkimaan i l -
ppydälle, jolloin hänen ilmeensä muuttui masto^lc^^ toivepa, et(ta hä
IffliseLökihmfc^mn^ palt^; käy
-m
Jielfesä njerkillis^
vihkaa li^n vilkaisi ympäiiUleeh,;kohotti
sitten hieman vasenta kämmentään, joU
loin hän yllätyksekseeij-huomias^vettä
hänen suuren kätensä alle oli<>sunut pie- :
yihdoinkin kykenevät ennusitan^an
^iäc^lJi t ^ t ä i i ^
^oko maailmassa, j
Amerikan maahtieteellisen sei^ari
t u t k i i n u ^ h muikaan^^^ t^^ |ätä'
m kukkaro. ; Tottuneesti häu^Oautti nykyä "selvä" ilmastonmuutos ^na^
kukkaron taskuuusa^t^tilauk^ p i i r i n a l ^ l a , .pmet merkit
hiosti',; •
t ä l l f t ^^
' W l ; y ^ , k | s ^ ^
^ t P,|«a, ^ 1 ^ ; ! ^ ^
paikassa jftjiyinii^^
j^l:r'^ p ö y t ^ n s i Ä « > ^ , K€K ^ei^iUis, r j ^ ^ ^ i ^
hfr b v n ? ^ ^ 01% itritaan^kuteP hän itse «elitte
^ e i ^ pulassa S^t„^ Äöyij^vän inanP^ii^^
K **^^^*<Whf^ iia kmtmi ä i niin Jtetuueeu n^
^ * u t i | v ^ Ooöeaan, ettei »OT^
^ U ^ t a r seissyt h e i ^ , ^ taa maistavan täfiais^ h^^
Itevrht- • ^PmmeUuksiaan^ kua ^ehti yilötaasti *asn«4^ käsa-r^*^'^^
i*^Jfi«ökaa^^^ iknvlÄnoUto^ämkui^e^^
st^ a|a^ lieas^ Msm^Mm^
«aikfa m^v»--.. . kaks» hän t « n s i , : ^ l^
aHä j0kiö pi?lmi^ esine. Ketterästi
1 ^ kuinaiSil josta häp^
upÄtft^n^ fiflfkartiSt^ huvit-t
a r j o f l i j^ ja Jätyääni y k $^
tutkia saalistaan. I l o i u^
että kiikkatfos» pU^^j^^
kaa:
(No nim, iisänä sekin, lisänä sekin,
ha^ luuml^i^t%w^
karo/ jonka hän y ^ ^
öttaä ksnrttöoasä; ^Hä s i ^ ^ l b i vacshi
viittaaviat siihen, että. pohjoisnavan
ympärillä joka vuosi muuttuu i|ma
lampimämm^i,^^!^^ . jär<
- jesto. ry r " \ "\
.'i-t
l'\-'EBBnm oji^ajaiiaapm^
:^ja^tiieäiiste!i ?ny!^^
t%jm»^^^^ Nykyi|ien
^ ' ^ ^ T ^ ; ^ ^ ^ ^ ppeittaja \ Ä ä s i ; että^; ö
: ^^^i^inluip^
n i s s ^ ^ a i ] ^ |oi-neii^^^
j^r^^ ja
millä ^tmiiyitt C a h^
'""Il
4
>ikki maksa^^ ^4Jocn^ viikkoi
J*:^ «»aiskUteU^^aii; ^ ; ^
_>fo onhanii^uMiia^
iani«rt h ^ « l f 9 « $ ^ ^
kuistaan setelit ^pm^^^i^i^ l^yJ**-
roön. tÄfulla If^^^im^
pöydän alta, jossa hän oli^iirron suorit- yaid^ ö l ^ * '
tanut, ja aikoessaan p i s t a ^ ^ ^ t Ä BBtids&a hi^ä^^ per|sta
sa, hän tuli yllätetyksi, » ^ ^ ^ Matti yastasi: "l^e^aflVMMftenen-taijpayattaMii^^
h^ kuuden vuoden ikäinen.^'
ressään: *Wyän o&ejn,^^ ipistä ^en
— Kas simahan se kukksUo onkin, tiesitte 1" V
Ohja feyvir^t^ «attm^-r^^ **Wmi^ m katan» puolihi^iu
nen pöytään, sfllä juuri U}^ ti^uäteltiin^ veli, joka on kahdetdsymmenen jcol^
tuota kukkaroa puhcliincs^^^^^-' men yup^en ikäinen. Minä vain
— fieheiHnen, niin, äfakäi^iArskanen kennoin sen 2:Ua ja sain 4B vuotta."
hammäjstyksis^ny-^ tuöta]?mnä . . . •/„'"." —
^ laitos, sanoi tarji^ig^^^^^ Monesta lahjasta m/(^je^
kukkaron käöfei^ |a lähti kiireesti koh-ii
•m
m
l i
runsaammin kuin sen ktnnaii.
ii-.;*.-», j ' i: 1 -.i-iAii j Vili i-.5t>y-",s- ..i »" v ! • - > - • - • • ' " - ^ ' \ * *