1952-06-28-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Tässä kanftefäan 7 fuUpalon uhrin arkkua North Bay rsa. Kuten uutisissa on kerrotin^ pahi North Bay»
lähellä äskettäin Pr£dThibeauU Ja Mneh kuusi iast änltdipalossä, mikä to^M*^^Aee^ vltN h
kolme lastit pelastui. Tulen hayissa si^tdla VOfov :ineny siUä IHan palpn on varsinkin lapM^
tu^täoissa jo tiimankin vuoden 4äk^ina.
, lätnpimämmältä ja täyteföisemnäl^
U- Kaksbfeisair? sänöi Phyllis kyl- '
liästi^- mitä sfllä tarkoitatte?
--Kita, tiedättekö, muutamia kuu-aiisia
syntyinäni jälkeen sai iäni kier-
5jtä kuulla, että äitini oli synnyttä-ffeksröet,
mutta että airaalassa oli
btunöt Jokin erehdys. Äitini kuoli ^
aytyk^n jälkeen,, eikä kukaan us-aut
tunnustaa tietävänsä mitään
bvinneestä lapse Isä koetti tar-okkaasti
löytää kadonneeh tyttärensä,
ttä ei koskaan onnistunut. Kun nyt
silmiin, ja seka Sylvia että Peter tunsi-:
tuskaa ja sääliä^ (Hänen sanoissaan
oli <älut selvä syytös. Sylvia tarkasteli
PJbylljgtä^täynnä myötätuntoa.
-^Vmmäifrän, kuinka vaikeaa teillä
on ollut, sanoi hän, — miitta nyt tutkitaan,
asia uudelleen, jotta saan todistetuksi
teidän olevan kaksoissisareni. Tahdon
. . :
— Sitä teidän ei tarvitse tehdä. Jos
kerran kohtalo on pelannut teillä ja
minulla kruunua ja laavaa, on liian
myöhäistä enää oikaista sitä. Jos olemmekin
sukulaisia, on mielestäni paras ol-teidät/
yttoiärrän, että teidän täy- - la välittämättä siitä.
olla tuo lapsi. Voi, olen koko-unohtänut
esittäytyä — nimeni on
lyivia Devine.
^ ^ M ^ l ^ l i s l^nt; jä tässä
sulhaseni »Peter 'Lane. Phyllis 'kat-hreman
hämillään sormusta, joka
hä lojui pöydällä. Peter huomasi M -
hämmennyksensä ja tuli heti avuk-
— Niin, neiti Devine, me vietimme
'kolaan kihlajaisiamme, mutta me-hiukan
pyörälle päästämme näh-me
teidät. "Ellei teillä ole mi-
S!tä vastaan, olemme iloisia, jos
temiikaan. Tästähän näkyy muo-tuvan
mielenkiintoisempaa kuin osa-e
aavistaakaan. Teidän , täytjry
anteeksi, jos tUijötinkin teitä,
utta en toaellakaan voi muuta. Kaikki
onniin ällistyttävää, että tuskm
in sitä tajuta^ Ettekö halua istuutua?
—, Kiitos, odotan erästä tuttavaani,
ta voiahan yhtä hyvin odottaa täs-
Samalla voimme yrittää selvittää
äunedlistä sattumaa:
~ Mehän voimine aloittaa kysyinällä,
v^nha olette? sahoiPetek
— Kaksikymmentäkaksivubtias;
^^5uidan niinäkiö
— (Mi ^tyioyt tanitiuk^
^ m—entä te?
"^TaMleen samatia paiväi^. 'Nyi
^ <«aa epäifyÄaan, ^olette.
«>isisareni. Sylvia Öevine hymyfli
^ ^ ---KHtcfc, vastasi Phj^^
Tala täytyy juMm^ ÄtÄ^Äti^ÖPe»^ ^ tevelSi kiltti. Mutta iiänen aänessaäö
^j^*°^*f^neena. -~ TarjcnKja, s a ^ ei oÄut kiitcMisuuden hiventäkään. S6
1111» i~ ^ tutdui kovalta ja soinnuttomalta. Peterin
ei tärviijurtnt olla lääkäri huomatakseen,
että hänen kasvoistaan kuvastui
mitä katkerin kateus.
— Er, nyt minun täytyy lähteä, seuralaiseni
on lopullakin löytan)rt tänne,
sanoi Sylvia ja nousi. — Soitan teflle,
neiti "Kent, kun saan tietää jotakin uutta.
Näkeniiin.
GEtauskannäköinen nuorukainen nouti
Sylvian. Phyllis ja Peter tuijottivat
kauan hänen jäHoeen^ä- Silvia oli vapaa,
luonnollinen ja lämmin — juuri
— Mutta voimmehan olla ystäviä,
huudahti Sylvia lämpimästi, — meidän
täytyy tulla ystäviksi. Onhan aivan
selvää, että olemme kaksosia, ja kun
minulta ei ole koskaan puuttunut mitään,
minun ei oletarvinnut kärsiä mitään,
niin on yain luonnollista, että koetan
korvata teille kaiken, mitä vaille
olette jäänyt . . .
•Näiden sanojen jälkeen ei kukaan
eiiää tä]|)tonut jatkaa ja keskustelu siirtyi
toisille urille. Peter istui melkein
koko ajan hiljaa, ja hänellä oli kummallinen
tunne, että hänet oli vedetty mu-kaian
näytelmään, joka saattaisi päättyä
tragediana. Hän ei-heti voinut selittää,
mistä tämä ajatus johtui, hän vain aavisti
sen. Orkesterin soittaessa, samppanjapullon
tyhjetessä, hän istui ja vertaili
tyttöjä. Ja yhfäkkiä hän tiesi sen.
He olivat kuin toistensa peilikuvat, jotka
huolimaatta kalikesta yhdennäköisyyr
diastaan eivät voineet sulautua toisiinsa
— toinen kylmä ja kova, toinen lämmin
ja peluneä . . .
-Kyt häh huomasi ivan tässä kohtalon
näytelniassä. Hänen silmänsä avautuivat
---ja-häti toivoi, ettei koskaan olisi
tavaniiiitSylvia DeVinrä.
Pistekö laukustani? Mn kuuli
Sylvian kysyvän PhyllisBtä. — Saatte
sää mteldlänney jos vaih; haluatte., Pitäkää
se muistona iensi kohtaamisestam-me.
: ; ' ••
^0 vielä puDqn samppanjaa ja lasin?
jJutta PhyBis ei ottanut isaa lieidail
ia kun Sylvia kysdi Mnen lapsestaan,
vastasi hän tylysti:
^Ensimmäiset vuoteni -vietin teen-sittemmm
otettiin minut kas-
^ > oikeiden vjmhempiem nhnestä
^«Da ei oHut harmainta aavistusta-
^ käKiä aika paljon ja jo ai^
täytyi mmun ruveta huolehti-elati&
sesia^i. Elämäni on oUut
' ' ^ ^ olen oUut niin y^^^
^ ^*soi uhmaten kaksofesisaitaan
seUainen kuin Phyllis itse öiisi-h^uniiut
olla. Peter yna^^ tutisi
katkeruutta kaks^isoient^^kan koht^
joka omisti kaiken^ ^ i t ä to
oli. Häntä säälitti Phyllis.
— Somuiksesi, rakkaani, sanoi hän.
—T-Ojennahan kätesi.
Hän pujotti sormuksen^ Phyllism^ sormeen,
mutta samalla hän tuhsl, kuinka
ivallinen ääni hänen sisihmässääh sanoi:
Tiedätkö, mitä nyt teet? Tiedätkö,
että morsiamesi on vain peilikuva?
Tiedätkö, että Sylvia Devine on se nainen,
jota sydämesi rakastaa?
Hiän tiesi sen, mutta ei voinut ihene-tellä
toisin . . .
Jatkuu
Ei siitä rikastu että tähkiä noukkii,
eikä siitä köyhdy, että vieraan ruokkii.
Hyvästi nyt Ylistaron köyhät t sanoi
Vuorenmaan Tiina kun Ataierikkaan
lähti.
Silloin on vieraan paras lähteä kun
vielä pidätellään ja silloin on paras kuolla
kun vielä kaivataan.
Tieteen ja uskonnon yhteensovittaminen
on kuten tunnettua osoittautunut
vaikeaksi ^asiaksi. Vaikkei tieteenharjoittajien
enää tarvitsekaan kok^ inkvisitiota
eikä polttorovioita eikä Galilein
ta\-oin kieltää toteamiaan tosiasioita,
seurailee kirkl^ heidän toimintaansa
melkoisen epäluuloisesti ja saattaa
asettua 'v*astahankaankin, milloin on
syytä olettaa tieteen tulosten horjutta<
•i-an perinnäisiä uskonnollisia käsityksiä
tai kirkon anovaltaa. Viimeksi ovat
tällaisen ristiriidan aiheuttanet nuorimpiin
tieteenhaaroihimme kuuluva sielutiede
sekä siihen {ohjautuvat henkisten
sairauksien hoitotavat, psykoana-lyysi
ja psykoterapia.
Entisajan ihmisellä oli joutuessaan
sielullisiin vaikeuksiin ja kärsiessään
niiden aheuttamista hermostollisista: y.
m. Va^voisita k a y t e t t ä v ^^
pi, jolle hän rippituolissa voi avata sydämensä
isekä ilmaista haotehaiheensa/
pelkonsa ja estonsa saadakseeti miätä
uskon n i i m ^ vapahduksen ja änte^-
sianhött. Nykyajan ihminen klian^yy
usein vastaavissa tapauksissa (^)^triji
|i»uolee^ joka tu^
tnito 1^ ; la
mainittujen hiM>lt(äi^ p ^ b ^
syyt, tekee >äöet tietoiseksi tflastaan ja
voi siten vapauttaa hänet taakasta. Eräs
tiedemies väittääkin^ että p^kiatrieä •
vastaanotoflla parannetaan tai ainakin
autetaan elämässään eteenpäin cfhem-män
ihmisiä kuin kirkon rippituolissa.
On luonnollista, ettei kirkko katsele
mielihyvällä tällaista tieteen tunkeutumista
sen aikaisemmin yksinvaltaisesti
hallitsemille aloille. Vatikaanin äänenkannattaja
Osservatore Romano onkin
nyt hyökännyt kiukkuisesti psykoanalyytikkoja
ja tieteellistä sielunparannus-toimintaa
harjoittavia henkilöitä vastaan
välttämällä, että nämä ylitta\at
valtuutensa. Ei ole sillä hy^, että jokin
sielullinen onnettomuus, heikkous,
ristiriita tai, kuten kirkko mielellään
sanoo, synti saadaan lakkaamaan vaivaamasta
ihmistä, vaan tämä synti olisi
myös saatava säädetyssä järjestyksessä
anteeksi, ja se voi kirkon käsityksen
mukaan tapahtua ainoastaan papin toimiessa
välimiehenä.
Asiasta on varsinkin katolisten maiden
lehdissä syntynyt kiivas väittely.
MATKUSTAKAA
SUORAAN
SYYSKUUN 25 ja
H A L I F A X I S TA
Alimmat lippujen hinnat yhteen suuntaan: TUristilk. $185; Knghmn.-<a8S.
^niav«t hytit, ihästa^vim kauniit salft >rinomainen ni<A«, kohteliaa ptfiräo.
T^tessanne paikkoja saatte partmat tiedot aslamiidiiltfiinme,
SWEDISH AMERICAN LINE
12S5 liilUlpa Sq. «TtJfftln st.
91 Vpper Water St.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 28, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-06-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520628 |
Description
| Title | 1952-06-28-09 |
| OCR text |
Tässä kanftefäan 7 fuUpalon uhrin arkkua North Bay rsa. Kuten uutisissa on kerrotin^ pahi North Bay»
lähellä äskettäin Pr£dThibeauU Ja Mneh kuusi iast änltdipalossä, mikä to^M*^^Aee^ vltN h
kolme lastit pelastui. Tulen hayissa si^tdla VOfov :ineny siUä IHan palpn on varsinkin lapM^
tu^täoissa jo tiimankin vuoden 4äk^ina.
, lätnpimämmältä ja täyteföisemnäl^
U- Kaksbfeisair? sänöi Phyllis kyl- '
liästi^- mitä sfllä tarkoitatte?
--Kita, tiedättekö, muutamia kuu-aiisia
syntyinäni jälkeen sai iäni kier-
5jtä kuulla, että äitini oli synnyttä-ffeksröet,
mutta että airaalassa oli
btunöt Jokin erehdys. Äitini kuoli ^
aytyk^n jälkeen,, eikä kukaan us-aut
tunnustaa tietävänsä mitään
bvinneestä lapse Isä koetti tar-okkaasti
löytää kadonneeh tyttärensä,
ttä ei koskaan onnistunut. Kun nyt
silmiin, ja seka Sylvia että Peter tunsi-:
tuskaa ja sääliä^ (Hänen sanoissaan
oli <älut selvä syytös. Sylvia tarkasteli
PJbylljgtä^täynnä myötätuntoa.
-^Vmmäifrän, kuinka vaikeaa teillä
on ollut, sanoi hän, — miitta nyt tutkitaan,
asia uudelleen, jotta saan todistetuksi
teidän olevan kaksoissisareni. Tahdon
. . :
— Sitä teidän ei tarvitse tehdä. Jos
kerran kohtalo on pelannut teillä ja
minulla kruunua ja laavaa, on liian
myöhäistä enää oikaista sitä. Jos olemmekin
sukulaisia, on mielestäni paras ol-teidät/
yttoiärrän, että teidän täy- - la välittämättä siitä.
olla tuo lapsi. Voi, olen koko-unohtänut
esittäytyä — nimeni on
lyivia Devine.
^ ^ M ^ l ^ l i s l^nt; jä tässä
sulhaseni »Peter 'Lane. Phyllis 'kat-hreman
hämillään sormusta, joka
hä lojui pöydällä. Peter huomasi M -
hämmennyksensä ja tuli heti avuk-
— Niin, neiti Devine, me vietimme
'kolaan kihlajaisiamme, mutta me-hiukan
pyörälle päästämme näh-me
teidät. "Ellei teillä ole mi-
S!tä vastaan, olemme iloisia, jos
temiikaan. Tästähän näkyy muo-tuvan
mielenkiintoisempaa kuin osa-e
aavistaakaan. Teidän , täytjry
anteeksi, jos tUijötinkin teitä,
utta en toaellakaan voi muuta. Kaikki
onniin ällistyttävää, että tuskm
in sitä tajuta^ Ettekö halua istuutua?
—, Kiitos, odotan erästä tuttavaani,
ta voiahan yhtä hyvin odottaa täs-
Samalla voimme yrittää selvittää
äunedlistä sattumaa:
~ Mehän voimine aloittaa kysyinällä,
v^nha olette? sahoiPetek
— Kaksikymmentäkaksivubtias;
^^5uidan niinäkiö
— (Mi ^tyioyt tanitiuk^
^ m—entä te?
"^TaMleen samatia paiväi^. 'Nyi
^ <«aa epäifyÄaan, ^olette.
«>isisareni. Sylvia Öevine hymyfli
^ ^ ---KHtcfc, vastasi Phj^^
Tala täytyy juMm^ ÄtÄ^Äti^ÖPe»^ ^ tevelSi kiltti. Mutta iiänen aänessaäö
^j^*°^*f^neena. -~ TarjcnKja, s a ^ ei oÄut kiitcMisuuden hiventäkään. S6
1111» i~ ^ tutdui kovalta ja soinnuttomalta. Peterin
ei tärviijurtnt olla lääkäri huomatakseen,
että hänen kasvoistaan kuvastui
mitä katkerin kateus.
— Er, nyt minun täytyy lähteä, seuralaiseni
on lopullakin löytan)rt tänne,
sanoi Sylvia ja nousi. — Soitan teflle,
neiti "Kent, kun saan tietää jotakin uutta.
Näkeniiin.
GEtauskannäköinen nuorukainen nouti
Sylvian. Phyllis ja Peter tuijottivat
kauan hänen jäHoeen^ä- Silvia oli vapaa,
luonnollinen ja lämmin — juuri
— Mutta voimmehan olla ystäviä,
huudahti Sylvia lämpimästi, — meidän
täytyy tulla ystäviksi. Onhan aivan
selvää, että olemme kaksosia, ja kun
minulta ei ole koskaan puuttunut mitään,
minun ei oletarvinnut kärsiä mitään,
niin on yain luonnollista, että koetan
korvata teille kaiken, mitä vaille
olette jäänyt . . .
•Näiden sanojen jälkeen ei kukaan
eiiää tä]|)tonut jatkaa ja keskustelu siirtyi
toisille urille. Peter istui melkein
koko ajan hiljaa, ja hänellä oli kummallinen
tunne, että hänet oli vedetty mu-kaian
näytelmään, joka saattaisi päättyä
tragediana. Hän ei-heti voinut selittää,
mistä tämä ajatus johtui, hän vain aavisti
sen. Orkesterin soittaessa, samppanjapullon
tyhjetessä, hän istui ja vertaili
tyttöjä. Ja yhfäkkiä hän tiesi sen.
He olivat kuin toistensa peilikuvat, jotka
huolimaatta kalikesta yhdennäköisyyr
diastaan eivät voineet sulautua toisiinsa
— toinen kylmä ja kova, toinen lämmin
ja peluneä . . .
-Kyt häh huomasi ivan tässä kohtalon
näytelniassä. Hänen silmänsä avautuivat
---ja-häti toivoi, ettei koskaan olisi
tavaniiiitSylvia DeVinrä.
Pistekö laukustani? Mn kuuli
Sylvian kysyvän PhyllisBtä. — Saatte
sää mteldlänney jos vaih; haluatte., Pitäkää
se muistona iensi kohtaamisestam-me.
: ; ' ••
^0 vielä puDqn samppanjaa ja lasin?
jJutta PhyBis ei ottanut isaa lieidail
ia kun Sylvia kysdi Mnen lapsestaan,
vastasi hän tylysti:
^Ensimmäiset vuoteni -vietin teen-sittemmm
otettiin minut kas-
^ > oikeiden vjmhempiem nhnestä
^«Da ei oHut harmainta aavistusta-
^ käKiä aika paljon ja jo ai^
täytyi mmun ruveta huolehti-elati&
sesia^i. Elämäni on oUut
' ' ^ ^ olen oUut niin y^^^
^ ^*soi uhmaten kaksofesisaitaan
seUainen kuin Phyllis itse öiisi-h^uniiut
olla. Peter yna^^ tutisi
katkeruutta kaks^isoient^^kan koht^
joka omisti kaiken^ ^ i t ä to
oli. Häntä säälitti Phyllis.
— Somuiksesi, rakkaani, sanoi hän.
—T-Ojennahan kätesi.
Hän pujotti sormuksen^ Phyllism^ sormeen,
mutta samalla hän tuhsl, kuinka
ivallinen ääni hänen sisihmässääh sanoi:
Tiedätkö, mitä nyt teet? Tiedätkö,
että morsiamesi on vain peilikuva?
Tiedätkö, että Sylvia Devine on se nainen,
jota sydämesi rakastaa?
Hiän tiesi sen, mutta ei voinut ihene-tellä
toisin . . .
Jatkuu
Ei siitä rikastu että tähkiä noukkii,
eikä siitä köyhdy, että vieraan ruokkii.
Hyvästi nyt Ylistaron köyhät t sanoi
Vuorenmaan Tiina kun Ataierikkaan
lähti.
Silloin on vieraan paras lähteä kun
vielä pidätellään ja silloin on paras kuolla
kun vielä kaivataan.
Tieteen ja uskonnon yhteensovittaminen
on kuten tunnettua osoittautunut
vaikeaksi ^asiaksi. Vaikkei tieteenharjoittajien
enää tarvitsekaan kok^ inkvisitiota
eikä polttorovioita eikä Galilein
ta\-oin kieltää toteamiaan tosiasioita,
seurailee kirkl^ heidän toimintaansa
melkoisen epäluuloisesti ja saattaa
asettua 'v*astahankaankin, milloin on
syytä olettaa tieteen tulosten horjutta<
•i-an perinnäisiä uskonnollisia käsityksiä
tai kirkon anovaltaa. Viimeksi ovat
tällaisen ristiriidan aiheuttanet nuorimpiin
tieteenhaaroihimme kuuluva sielutiede
sekä siihen {ohjautuvat henkisten
sairauksien hoitotavat, psykoana-lyysi
ja psykoterapia.
Entisajan ihmisellä oli joutuessaan
sielullisiin vaikeuksiin ja kärsiessään
niiden aheuttamista hermostollisista: y.
m. Va^voisita k a y t e t t ä v ^^
pi, jolle hän rippituolissa voi avata sydämensä
isekä ilmaista haotehaiheensa/
pelkonsa ja estonsa saadakseeti miätä
uskon n i i m ^ vapahduksen ja änte^-
sianhött. Nykyajan ihminen klian^yy
usein vastaavissa tapauksissa (^)^triji
|i»uolee^ joka tu^
tnito 1^ ; la
mainittujen hiM>lt(äi^ p ^ b ^
syyt, tekee >äöet tietoiseksi tflastaan ja
voi siten vapauttaa hänet taakasta. Eräs
tiedemies väittääkin^ että p^kiatrieä •
vastaanotoflla parannetaan tai ainakin
autetaan elämässään eteenpäin cfhem-män
ihmisiä kuin kirkon rippituolissa.
On luonnollista, ettei kirkko katsele
mielihyvällä tällaista tieteen tunkeutumista
sen aikaisemmin yksinvaltaisesti
hallitsemille aloille. Vatikaanin äänenkannattaja
Osservatore Romano onkin
nyt hyökännyt kiukkuisesti psykoanalyytikkoja
ja tieteellistä sielunparannus-toimintaa
harjoittavia henkilöitä vastaan
välttämällä, että nämä ylitta\at
valtuutensa. Ei ole sillä hy^, että jokin
sielullinen onnettomuus, heikkous,
ristiriita tai, kuten kirkko mielellään
sanoo, synti saadaan lakkaamaan vaivaamasta
ihmistä, vaan tämä synti olisi
myös saatava säädetyssä järjestyksessä
anteeksi, ja se voi kirkon käsityksen
mukaan tapahtua ainoastaan papin toimiessa
välimiehenä.
Asiasta on varsinkin katolisten maiden
lehdissä syntynyt kiivas väittely.
MATKUSTAKAA
SUORAAN
SYYSKUUN 25 ja
H A L I F A X I S TA
Alimmat lippujen hinnat yhteen suuntaan: TUristilk. $185; Knghmn.- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-06-28-09
