Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 14, 1951

              kautta
f taakoin
päällä.
yöt
^tikopuokJi^
^^tiaitajitoi^^
kirjakin ^r)
turhin^
r / ö / .
niskuman ciij;
'alistuksen
>työn
voittoon.
ä!
ke!
ytenä!
he nytr
sf emme viiob
i pauhaa,
iden
rauhaa!
0
ikunnan siel^:
istustavln
ainitessaan 1:^
Saksassa:
okciiksessa
tappina. Xr.
ytymiseni
siin — on riit:
laa.
kviVTieet
,t itseäsi kä\t
Tähän minu:
jyytä, mibij
dellistä hucr
1 toisen
aan, vaan s
estä ja naitti
NTO
ja rauhan}^
1. seuraavia
on todellL^is
ityksistä ja \
aikaan, me K
[Iistä ja hedi^
:ckaa miniö^^
an kuin mi-taistelleet."
[E
.kunnat :<u':j
•ät KreiB>j
roja ja lvnt''|;
Ökkäys%-3i2"
vihollisu^^^j
net kansat
nneet niiti -^
ödä niitä t-|,
een ne ^'
lat puhe*^**
\VAGN£R syntp touko-täytyyi'^^
i kuun 22 p:m-änä v.^1813 Leipzi-
'-i Vänen isänsä oli korkea-arvoinen
ji.'irirkailiia,, mutta oli samalla hyvin
3nö>tunut teatteriin ja musiikkiin,
•ji" kuoli Richardin ollessa vasta 7-
}tia^. Äiti solmi muutamia vuosia
. ihemmin a\-ioliiton näyttelijä Oeyer-kanssa.
Lapsuusvuotena \\'agner \ietti Dres-nissä.
mutta muutti Leipzigiin v.
27. n\issä sitten suoritti kouluopin­to
loppuun. Musiikki oli herättä-t
hänessä suurta mielenkiintoa jo
).s?>ta saakka, mutta lopulta hän
iiti opiskella filosofiaa ja estetiik-
1. Veri veti häntä kuitenkin takaisin
iiikin pariin, ja niin hän kirjoittautui
klaaksi Leipzigin Konservatorioon,
•jien ensimmäinen sävellyksensä esi-iiin
V. 1833. Kun hänellä ei ollut
Joja ja hänen' oli ansaittava elatuk-isa.
ryhtvi hän Magdeburgin Kau-jiiiinteatterin
musiikinjohtajaksi.
ifagdeburgissa ollessaan hän sävelsi
4mmäisen oopperansa "Lemmenkiel-l
Eräs nuori laulajatar, Minna Pla-lauloi
pääosan ja nuori Wagner .ra-
Itul tuota pikaa lahjakkaaseen taitei-ittareen.
Ihastusta seurasi avioliit-
AVagnerin saatua hyvin palkatun toi-h
Riiassa ja niin aloitti nuoripari
Jiiänsä Baltian imaissa.
Riiassa kukoisti verevä ja rikas tai-iiaelämä.
Täällä syntyi Wagnerin
:rieu ooppera "Rienzi", jota ei kui-hun
koskaan esitetty. Pettyneenä
Riikaan, suuntasi aviopari, mat­ala
Pariisiin. :\renmatkalla joutui
VI myrskyn kouriin. Myrskyä kesti
jvie päivää ja koti-ikävän ohella se
•i herätteen uudelle sävelteokselle.
Itkemässä viikossa syntyi kuuluisa
e'itavä hollantilainen'", johon, Wag-
I it^e laati tekstinkin. Kukaan ei ha-jr.'..
t sitä kuitenkaan esittää. Lopul-
>.y\äksyi Berliinin Hoviorkesteri sen,
t::en säveltäjälle pienen etumaksun-i-
alutta ooppera ei tullut \aeläkään
frasvaloihin. vaan se haudattiin il-
.r- muuta arkistoon. Vihdoiii vuonna
h päätti Dresdenin ooppera esittää
ptävän hollantilaisen'\ 'Niin ta­pahtuikin
ja siitä tuli loista\^ menestys.
Kiitokseksi nimitettiin Wagner kunin­kaalliseksi
hovikapellimestariksi.
Lokakuun 19 päivänä 1845 esitettiin
"Tannhäuser", joka oli Wagnerin jär­jestyksessä
toinen suuri oppera. Siitä
tuli todellinen teatteriskandaali. Puolet
yleisöstä ulvoi ihastuksesta ja toinen
puoli yritti viheltää säveltäjän ulos. Rii­ta
Wagneristä oli alkanut musiikkimaa­ilmassa.
Tuskin ketään toista säveltä­jää
on samanaikaisesti niin paljon ju­maloitu
ja haukuttu.
Vuonna 1848 joutui Wagner politii­kan
pyörteisiin. Hän liittyi Dresdenin
vallankumouksellisiin ja lopulta hänen
oli paettava Sveitsiin, Zurichiin. Jo
siihen aikaan hän oli. erillään vaimos­taan.
• Hänen tulinen ja kapinallinen
henkensä ei soveltunut perhe-elämään,
ja myöskin 'Minna oli luonteeltaan hy­vin
omapäinen. Sveitsissä Wagner tu­tustui
erääseen Wesendoncfkiin, rikkaa­seen
liikemieheen, joka alkoi tukea hän­tä
taloudellisesti. Kohta sen jälkeen
W^agin'er rakastui Wesendockin vaimoon,
Mathildleen, joka plaati sanat hänen
moniin lauluihinsa. He eivät voineet
koiitertkaan mennä aviolittoon, koska
olivat jo molemmin naimisbsa. Oop­peran
"Tristan ja Isolden" lemmenta­rinassa
heijastuu säveltäjän tämä into­himoisen
rakkauden täyttämä elämän­vaihe.
S\'eitsistä '\^'agner muutti Pariisiin,
sillä Saksa oli häneltä jatkuvasti sul­jettu.
Häntä pidettiin edelleen poliit­tisena
pakolaisena. Pariisissa syntyi
''Lohengrin"-ooppera; joka Lisztin suo­situksesta
esitettiin Weimnrissa v. 1850.
Jo niihin aikoihin Wagner aloitti ''Ni-beIu'ngen"-
tetralogian suunnittelun.
Wagner ei ansainnut paljon, mutta
hän vietti ylellistä elämää ja oli aina
velkaantunut. Yleisen armahduksen
jälkeen hän palasi Dresdeniin. missä
synt^^i oopi>era ''Xyrnbergin mestari­laulajat".
Samaan arkaan sai Wagner
myös uuden suojelijan, nimittäin Bai­jerin
nuoren kuninkaan, 18-vuotiaan
Ludvig II: n, joka myöhemmin teki itse­murhan.
Ludvig II kutsui säveltäjän Mynche-niin
ja asetti hänen käylettäv-äk^n
niin paljon rahaa kuin hän pysty-i tuh­laamaan.
''Mestarilaulajien" ensi-ilta
oli V. 1886 ja Lud\'ig II kunnioitti sä-
^'eltäjää luo\-uttamalla hänelle oman
paikkansa oopperan kuninkaallisessa ai­tiossa.
Täällä hän m\-öskin tpaasi nai­sen,
joka tuli näjltelemään suurinta
osaa hänen elämässään. Tämä oli Co-sima,
Lisztin vanhin tytär Lisztin suh­teesta
krei\itär d*Agoultin kanssa. Co-sima
oli naimisissa kapellimestari ja sä­veltäjä
Hans von Bulo^nn kanssa, mut­ta
jätti miehensä ja lapsensa seuratak­seen
Wagneria. Wagnerin ensimmäi­nen
puoliso oli kuollut v._ 1866 ja kun
von Btdo\v vihdoin suostui eroon, sol­mivat
Cosima ja Wagner avioliiton.
Cosima synnytti säveltäjälle pojan,
joka sai nimekseen Siegfried. Hänestä­kin
tuli säveltäjä, mutta vain heikko
varjo isäänsä verrattuna. Hucmatta-koon
kuitenkin' hänen ansionsa isänsä
teosten esittäjänä.
Vuonna 1876 \dhittiin Wagnerin kun­niaksi
Bayreuthiin rakennettu "juhla-näytelmätalo''.
Yritys rahoitettiin
kautta maailman perustettujen Wagner-yhdistysten
keräämillä varoilla. Tässä
Wagnerille omistetussa musiikkitalossa
esitettiin ensimmäisen kerran suuren
juhlaviikon aikana '^Nibelungin sor­mus"
ensimmäisen kerran ja juhlaylei­sön
joukossa oli säveltäjiä ja muita mu­siikkialan
ammattimie^hiä maailman kai­kilta
kolkilta.
Wagner tunsi itsensä jo sairaaksi sä-veltäessään
viimeistä oopperaansa "Par-sifalia".
Hän itse sanoi sitä 'joutsen-laulukseen".
Sen jälkeen hän siirtyi
perheineen \ enetsiaan. missä kuoli hel-miku'un
13 päivänä v. 1SS3 hisloriaili-sessa
Palazzzo \'endramissä. Cv>si!r,a
kuljetti hänen tuhkansa Bayreuthiin.
missä se haudattiin A'iHa V\'ahnii'rie<i!n
puutarhaan.
Si hakaali
Huolimatta Canadan a s u k a s i-uxim
lisäyksestä, on kurkkumätään kui:)ilei-suus.
vähentynyt huonuaava.-ti. \". 1924
siihen kuoli 1.281 henkiliiä. mutta v.
1949 vain 79.
Joka askeleella elämässä meidän täy­tyy
ottaa huomioon myös toiset ihniis-^t.
Yksin olemme vain kuollessamme. —
Tasfore.
^ V . ^ ^ ^ ^ ^^
1
l
350 vuotta sitten esitettiin kuvassa-olevalla näyttämöllä Shakespeareu
-fzveljth Night- Middle Temple Hallissa Lontoossa. ^'^'^'^ "^y!'^"''"'^^^^^^
täin samalla näyTtämöllä ja samassa teatterissa. Kuva esittoa mainitun näytelmän,
harjoituksia.
ininen s
(KIIXALAIXEN -KAXSAXSATU)
OLI kerran sellainen aika, jolloin
maata hallitsivat shakaalit. A»
sukkaat kärsivät kauan shakaalien \'al-lassa,
toivoen parempien aikojan joskus
koittavan. Mutta sitten he kokoontui­vat
kaikin yhteen ja ajoivat pois varas­televat
ja petolliset bandiittihallitsijan-sa.
Shakaalit pakenivat meren taakse,
sinne, missä hyeenat, heidän kaukaiset
sukulaisensa, asuivat. Vain yksi sha-kaali
— se oli vanha, ^•iekas shakaali —•
päätti palata takaisin niille ,seuduille,
jossa hän vielä äskettäin oli elänyt niin
helpp\)a ja vapaata elämää. Hän ru­pesi
miettimään, miten pääsisi jälleen
hallitsijaksi. Mietti, mietti ja keksi:
Hän värjäsi itsensä siniseksi, odotteli,
kunnes väri kuivui ja lahti rohkeasti
metsän asukkaiden luo.
Metsässä hänet otettiin ihmetyksellä
vastaan. On aivan kuin shakaali, mut­ta
eiväthän shakaalit ole sinisiä.
— Kummallista, hyvin kummallista!
kuului huudahduksia joka puolelta. —
Epätavallinen ilmiö! Sininen kuin tai­vas!
— Uin meren takaa, sanoi shakaali
mahtavana, hyeenojen maasta, missä
kaikki elävät onnellisesti. Siellä minus­ta
tuli sininen. Voi, jospa te vain tie­täisitte,
miten ihanaa on olla sininen!,
Tuntuu aivan siltä kuin olisi itse taivaaa
sukulainen. Olen onnellinen. Ja minä
voin opettaa teitä kaikki tulemaan on­nellisiksi.
Mutta sitä varten teidäa
on toteltava minua.
Kaikki tutkivat vielä kerran epäta­vallista
.^inistä shakaalia.
— Jos hän tietää, miten tullaan s-ni-seksi.
niin hän voi t ä y t t ä ä muutkin l u ­pauksensa,
ajattelivat kokooiit uneet
eläimet. \'armaankin hän <>n hyvin
viisas. Opettakoon .viisumeille, mitä itse
t]i?tää. \'oi olla, että hiin osoittaa ip.trtl-le
tien onneen.
— H\-vä on! sanoivat he shakaalille,
ole 'meidän halitsijamme.
Ja sininen shakaali rupesi hallitse­maan.
Metsiin, kedoille ja järville i l ­mestyi
taas veronkantajia. Ryöstöt ja
muut väkivaltaisuudet tulivat jälleen
asukkaiden kestettäväksi. Kaikki jäi
entiselleen, aivan kuin vanhaan shakaa-liaikaan.
Sininen hallitsija osoittautui
olevansa samankaltainen kuin edeltä­jänsäkin.
Hän heilutti sinistä h ä n t ä ä n ­sä
ja haukkui:
— \ i e l ä vähän ja minä järjestää
teille sinisen ja onnellksen elämän. T e i l ­tä
kaikista tulee sinisiä ja me lähdem­me
pilvettömään korkeuteen, tulemme
kuolemattomiksi. Kaikki tulevat o':;-
maan kateellisia meille. Mutta nyt on
t ä r k e i n t ä — kärsivällisyys.
Ja \-aikka tyytymättömien määrä l i -
s ä ä n t \ i k i n jolca päi\'ä. niin Aielä u-eat
uskoi'vat uuita hallitsijaa: ' i l i h a n h a i i - ii
n;ihkai--a väri niin e:):it;ivall!:ie:i.
— Osa<'han hän tulla -iniseksi. < - > . \ \ K ' ' . -
vat h(^ K e n t i c r hän v o i i e h ' l ; i n^uila-.
k i n i : : ; r , ; t : i . '^u<.);aa h d l u n - r n i n e k'.;i-vi;
u^i.-:. a i k r t r i a tai i n ; ' ; k i ^ i a a rnercn vaa-ruist;
i . . . ."^cn t a k i a k ; i : ; ; ! . i ; :.a;i v:r: i a
karisiakin . . .
M u t i a -ittcrt tuli lä;-!im:n kev.u;.cin
tiiuii ia sateet a]koi\-at. Kolmen vitoro-kauden
sadekuurot saavuttivat rr,aa.a.
Joet tulvivat y l i äyräitten vieden kaiken
lian mennessään. Metsään ei jäänyt
yhtään pesemätöntä ruohoa.. Ja kuu
aurinko alkoi jälleen paistaa, osoittautui,
että sininen hallitsija oli hävinnyt.
Lauantaina, huhtilcUjim 14 päivänä,, 1951 - 4' Sivu 3
K'
, | l / T l . ,
lii i'
, V " ' r 1
' k H . -
'M ' .
f ,
r
ii
? Jl I
1
I l . ;
1 ''r'-
i
ff f
l i . ' .:tl
1 i
1 '
j "4
'"-1
h
Ku''
_.. ••'i^llili'