Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 6, 1946

              e- , L\U\XT\IXA. HEIXÄKUUX 6 PÄIVÄXÄ ^ . 1945
, Sivu 2 ' , ^ ,„,,,,,„,,,,,,,,,,„,,,,,,,,,„,,„,„„™^^^^^^^
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and prlnted by the Vapaus
i»ubll5bing Company Limited. 100-103
Eam Street West. Sudbury, Ontario.
Äeglstered at the Post Office Dept^
Ottawa» as second class matter:
TOansliinnat:
1 vuosilferta .$2.50
6 kuukautta 1.40
4 kuukautta .75
VhdysvaltoJhin:
1 vuosikerta .$3.10 .
6 kuulcautta .*. 1.80
Huoine«n Ja muoaUe olfcomaine:
1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 2.00 '
L i e k k i Ilmestyy Jokaisen viikon laa«
• n t a i n a 12-slvu!seha« s l s ä l t O ^ paidasta'
kaunoktri«i2isiA auettavaa k a l k i l t a aD6!l»
Asiamiebille myöimetään 20 p r ö s e h i '
ttn palkkio. ' '
P y y t ä k ä ä asiämiesväliäeitä Jc^ t ä ­n
ä ä n .
n.MorrusHirmAT: YieineH laibT-tushinta
50 s e n t t i ä palstätuunaalta* ja
kerralta. A l i n ilxhoituäbinta $2:Ö0r A l i n
maksu kuoUniliftoitukisiesta ^100 s^xinä
s e n t t i ä Jokaiselta m u i s t o ^ ä r s y l t ä tal^
kiitoslauseelta. E r i k ö i s b i n n a t pysyvis^
Ilmoituksista. THapälsUmolttt^Jien -on
l ä h e t e t t ä v ä maksa e t u k ä t e e n . _ _
K a i k k i Liekille tarkoiteäut maksu-osoitukset^
n^ <»teCtava kustantajan n l*
u m l t e d : ' '
Kustanfiaja ^ I p a i n a j a t L V a p ^ iBiHb^
Ushing Company Limited, lOO^li»; E l i fi
Street West, Sudbury. Ontario
T o i m i t t a j a A , PälvlS:
L i e k k i i n aijotttt; kirjoitukset osoi­tettava:
P.O. Box G» Sndbnry» Ont.
Toimituksen kohrasta
Terveisiä laulujuhlilta f Ja hyviä
terveisiä, sillä kaikki meni suunni­telmien
ja toiveiden mukaan. Kai­kissa
suhteissa.
Kaunis ja lämmin, melkeinpä lii­ankin
lämmin oli ensimmäinen juhla­päivä.
Työn Puisto kuhisi täynnä
kansaa. Reipasta ja iloista juhlaylei­söä
kaikilta ilmansuunnilta, läheltä
ja kaukaa, jopa joitakin niin koukaa
kuin Speneeristä, ^Ne-u) Torkin val­tiosta,
ja Clevelandista, Ohiosta, se­kä
länneltä aina Port .Arihmin taka­puolelta
saakka. Tavattiin vanhoja
tuttavia ja ystii.viä, tehtiin uusia tut­tavuuksia
ja juklaohjeJmisto tarjosi
taidenautintoa — kylliksi.
Niin, ilmeni, että aivan an^okkaal­ia
tavaiia me jatkamme näitä kan-satnme
kulttuuriperinteitä. Kannuna
ja ekjunä kajahteli kuorojen laulut
ja soittokunnan (ainoan tällä kertaa)
soitto kirkkaan taivaan alla, luonnon
helmassa, veden partaalla juhlivan
yleisön korviin. Saimme todella si­tä,
mitä saamaan olimme tulleet. Ja
yhden seikan panimme tässä muun
ohella merkille: näimme en^iuimäisct:
kerran naisen johtavan kuoroa ja
johtavan hyvin. (Miss Ruth Saari
Toronton kuoroja.) Nostakaanvne
miehet hattua.'
Erittäin arvokas oli sunnuntai-il-lan
konsertti Finnish-haalilla, joka oli
tupaten täynnä kuumuudessa hikoi­levia
ihmisiä.. Mutta jos me kuulijat
hikoilimme^ »iin saatoimme hyvin
käsittää mitä tekivät ne, jotka meil­le
pitkiä ja vaikeita esityksiään an­toivat.
Tässä tilaisuudessa saimme
kuulla erilaisia todella taiteellisia yk­sityisiä
esityksiä sekä "omapaikkai-silta"
että kaukaa eri puolilta tulleil­ta
kenkilöiJtä — niitä ja niiltä, jotka
aiemmin julkaistussa ohjelmistossa
oli mainittu, supistaakscmme nyt
maininnan tähän.
aikoo hän tehdä sen 12 vuodessa.
Kottikärrynsä on varattu radiolla ja
antennalla, mailimittarilla ja muilla
\M;hkeillä, joita luulee tar\'itsevansa
matkan varrella. Matka aloitetaan
Sealtlesta.
•.Minu^ta;'näyttää, että muutamat
kynäilijäystävämme ovat heiettäyty-h
«tet:'läiskuutefen, tai mitä on tapah-tuhUt:-
'Miisahan Erakkokin lienee,
kun ei öle pitkään aikaan pakinoi-
Imf . . :' Ottakaapa Jtynä käteen. •
'^'Oleh: nyt fähäi;i aikaan seurustel­lut
oikein-'Vatifiöjen aikojen kanssa,
tÄen ftikeniit l ä i k a Valtarin suur-rbltfaanisf'Sinuhe,
lälies 800 sivua,
j a parhaillaan^ luen Muinaisajan ih-Ätäl^'"
SinuhVN^^ kirjoitettu romaa-Ätiö't'k>
n ja- sen nimihenkilö on
egyptflaTiien lääkäri. Teos pohjau-tiiii
useassa kohdassa niihin henkilöi-hih
jäiöjrtöihinv jotka on mainittu
jä kuvatta iluinaisajan ihmeet^
teoksesi.' Teoista tulee huomaamaanj
iiiifeh suurta ja kaanista on hävhiny t
maailmasta- ja -niitä ' on sitteö kai­vauksilla
löydetty maan uumenistav
Chi elänyt suuria kykyjä ja syntynyt
suuria teelmiä tuhansia vuosia sit­ten.
"Ei ole mitään pysyväistä au­ringon
alla." On löydetty yhdeksp-kin
asutusta päällekkäin. Sodat, tuli
jä luonnonmullistukset ovat hävittä-nieet
aina edellisen asutuksen.
*Mutta jospa jätän vanhat ja kir­joitan
taas vähän aivan nykyisestä
muodista. Olen viime talvenakin
monta kertaa ihmetellyt muotia.
Olkoon vaikka kuinka kylmä, etlä
luhta vihmoo, niin t3?ttös8t kävele­vät"
paljaina kens^issä tai''lyhkiiisis-scä
sukissa ja kasvoiltaan'sinisenkir-javina.
Mutta jos kysyt, onko k y l ^;
mä, niin vilusta väristen vastataan:
••'Ei yhtään." — Jaa^a. Kärsiä täy­tyy,
onhan se muotia!
Mutta nytpä luin Wisconsinin yli­opiston
sairaalan lääkärin tri Kurt-zin
selostuksen reumaattisen, ^uu-meen
nopeasta levenemisestä varsin­kin
nuorisoi) keskuudessa ja sen joh­dosta
hän sanoo:
"•Sellaisille äideille pitäisi antaa
hyvänlainen^ selkäsauna, jotka salli­vat
tyttärensä mennä ulos puolisukis-sa
kylmällä talvi-ilmalla, ja saman
saunan saisi antaa vanhemmille, jot­ka
sallivat poikansa mennä kylmällä
ulos ilman lakkia. Sillä kylmä on
suurin syy reumaattisee/i kuumuu-seen.
>syt sodan aikana tehtiin ha­vainto,
että paljon nuoria hyljättiin
reumaattisen kuumeen jälkiseuraus­ten
vuoksi. Se, että nuorison keskuu­dessa
nyt on tauteja paljon en?^inmän
kuin ennen, johtuu ensitilalla siitä,
e t t ä - h e ovat sairastaneet reumaat-
Samaan tapaan jatkui juhlat vielä
maanantaina, urheilukilpailuineen. ja
päättyi tansseilla Finnish-haalilla,
joka taasen oli täynnä väkeä.
Parhain kiitoksemme kaikille oh-jelmahenkilöille,
teille, jotka olitte
sen eteen vaivaa nähneet ei vain nyt
juurii tämän kerran, vaan kertautu-vas/
i pitkät ajat. NHn, ja tulette ja
tulemme näkemään vaivaa edelleen­kin
^.jsillä-ei tämä tilaisuus ollut suin­kaan
viimeinen. Toivokaamme, että
ensikesäinen vastaava juhlamme Poh:
jais-Otttariossa muodostuu vielä val­tavammaksi
— enemmän kuoroja, e-ncmmän
soittokuntia ja kaikkea
muuta sHhen kuuluvaa, ja vieläpä
enemmän yleisöäkin. Jos mätä nyt
oli koolla kaksi tukatta, olkoon mei­tä
silloin kolme, neljä, tukatta. —AP.
tista kuumetta ja sei? taas aiheuttaa
muotihulluus — mennään ulos, kyl­mällä
vähin vaattein. Ja t ä t ä tapaa
puolustetaan .väitteellä, että se ^kar­kaisee'.
Mutta aivan toisenlaiset
seuraukset sillä näyttää olevan."
•Edelleen tri Kurtz, jonka erikois­alana
ori tutkia reumaattisia kuumei­ta
{a luennoi niisä ja sydäntaudeista,
sanoo, että koulusta pitäisi-laittaa
kotiin jokainen lapsi, joka~ on vail­linaisesti
puettu, ja vaatia pukemaan
paremmin. Ei pitäisi sentään muo­din
antaa pilata lastensa terveyttä
ja elämää. Yksi oire kuumeeseen on
että lapsi näyttää väsyneeltä, ruoka­halu
on huonoj itkee ja nauraa ilman
syytä, eikä ole innostusta mihinkään.
— Ajatelkaapa tätä asiaa.
Kerran, kirjoitin, kuinka minut oli
jätettyä 'haan täit "^IciitdiiiäKuoiiees^eni
Ei-äs ysfaVä- ö l r t a a s ttiiäuä katsoman­sa
^jä oli Juuri panemassa hakaa
päälle, kun muisti luetun ja jätti
panematta. ISOÄITI.
"Rakkaus ei ole mikään potaatti."'
E-ii, niin yksinkertainen^ vaan helk­karin
monimutkainen. Se tuntuu
tuhantsen solmuun vedetyltä narul­ta,
ja vieläpä umpisolmuun. Selvitä
se sitten, oi. sinä yksinkertainen i h ­minen,
jos kykenet. Siinäpä sitä on­kin
järk^ilemistä. E i , ei tule mitään!
Se on kuin seisoisi päällään ja näkisi
kaiken ylösalaisin . . .
Xo, mistäkö noin väkevä rakkaus­juttu?
Onko Ulla rakastunut? . . .
Ei juuri tällä kertaa. Jutun synty­misen
aiheutti vallan toisen ihmisen
rakkaus. Onnettoman ihmisen, joka
on valmis lyömään vaikka päänsä
seinään, kun vaan saa pitää valit­tunsa,
jonka^jo ennen on saanut. A i,
ai ai, huokailen minä säälistä, vaan
tuo valittu ei valita enää rakkaudes­ta,
antaa palttua kaikelle muulle,
kuin omalle huvilleen. Sitä ihminen
toinen suree. Ja minä ajattelematta
sanoin: ^ .
•'Mitä sinä turhaa suret. eihän tuo
valittusi taida niin kultainen olla­kaan
kuin luulet. Onhan niitä toi­sia,
ota uusi kulta.
Tuo olisi minun pitänyt jättää
sanomatta, sillä rakastunut sai mel­keinpä
raivokohtauksen.
'•Vai uusii ,'En ikinä, en ikinä!
En ole niin uudenaikainen. Hän on
ainoa, en luovu hänestä vaikka koko
maailma häntä mustaisi!"
''Pidä hyvä ihminen hänet sitten,
vaan älä valita vaivojasi."
'Tidä, pidä! Vielä pUkkaat!"
"Hm", uskalsin enää sanoa, ja toi­voin
kaikesta sydämestäni etLä muu­tettaisiin
puheenaihetta, mutta h än
poistui ja oli minulle \nhainen.
Eikö olekin kummallinen se rak­kaus.
Ja ihmisen sydän sellainen
labyrintti. Toisen ihmisen rakkaus­juttuun
ei pitäisi kajota, siinä on ai­na
väärässä, jos sanoo vaikka mitä.
Paras olla sanomatta mitään. Nyt
voin sen neuvon antaa toisillekin,
kun itse sen sain.
Kiitos vain Taru onnentoivotuk­sista.
Olen niin hengessäni mukana
siinä matonteossa. Siihen muovailin
jo kaikki seitsemän väriä, jotka ovat
sateenkaaressa. «Näitkös sen ränniin?
UIJLA.
Kalastuksessa lyötänee paljankijj
vetoja, mutta satun tietämään vairi
yhden ja se tapahtui vanhassa m.ia-sa.
Eräänä, kauniina kesäpäiväni oli
kokoontunut vilkasliikkeiseen laiva
rantaan useampiin kymmeniin non,
seva ihmisjoukko odottamaan mat­kustajalaivaa,
toiset matkaan lähte­äkseen,
toiset taas tapansa mukaa.i
tyhjäntoimittajina. Laiturin sivalla
kaksi nuorta {)oikaa onki kaikessa
hiljaisuudessar —MuHa-poikten-haw.-
man huomasi väkijoukosta kaksi her­rasmiestä
ja he menivät onkijain luo.
'^Ettekö anna meidänkin onkia?"
kysyi toinen pistäen viisimarkkascn
pojan kouraan. Toinen herra teki
samoin. Niin kalastus alkoi, ja sil-loin
selvisi, että kysymyksessä oli
kilpailu. Kumpikin kehui itseään ja
luetteli aikaisemmat suursaannokssn-sa.
Uteliaita . öimisiä kokoontui
ympärille. Väitös kehittyi niin kor­kealla,
että toinen herroista sanoi;
''EvÖd""~ - . ^ A t ^ A ' .i-__-T_V-suostui
siihen ja niin pantiin >atar
markkaset matoastian alle.
Kumpikin sylkäisi onkeensa, vLs-'
kasi sen veteen. Alkoi urhoollinen y-ritys,
jota yleisö seurasi jännityksel­lä.
Jopa toinen herroista voitonrie­muisena
singahutti ilmaan sormen
mittaisen kiiskin. Siitäkös syntyi
remakka. Voittaja otti kalan, siHi-ti
sen karheaa niskaa ja sanoi: "Voi
minun kultakalani!" Samalla hän
otti satamarkkaset matoastian alta
taskuunsa.
'•'Älähän vielä", huusi toinen, ' e i ­hän
tuo ole kala, sehän on kiiski."
'•Etteikö sitten kiiski ole kala",
jahkaili toinen. '"Ei pitäisi ravata
lyömään vetoa, kun ei tunne mikä
on kala ja mikä muu eläväinen. Rvi-lä
minä muistan, kun äitini ennrn
Viitasaarella Kymön koskella Iski
kiiskistä patakalaa."
Toinen väitti yhä vastaan ja pyysi
yleisöä ratkaisemaan asian.
"Kala, kala se on kiiskikin"*, kuu­lui
yleisön tuomio ja siihen sai hävin­nyt
tyytyä.
K U U S I E N KUKISTA JA
Ensi yritys
Tekisi mieli kirjoittaa Liek^ain,
aiheita olisi paljonkin, mutta — 'te­lottaa.
Vaan jos sanoisi kuten ^n-nen
Suomessa joku pieni poika hiku-kinkereillä:
"Äiti käski sanoa.
me osataan paljo virsiä, vaan e:
ta nuottia."
On juhannus ja olen yksin kot.1.12.
Ukkoni, joka on arvoltaan ratap-^-
su, on työmaallaan, ja muuta peri^^t-tä
meillä ei enää olekaan, jäikel-u-semme'
ovat laittaneet oman ko.m-sa.
Siis yksin tässä vietän juhan.ius-ta.
En ole täällä Canadassa paiy^V*
milloinkaan sitä juhlimaan, vaii::^
olen ollut kohta 40 vuotta, v.ua
muistot lentää Suomen juhannui.kö-kolle
ja keinukallioUe. Sittencm.
vaikka sitä vapautta oli pijall-i rain
niukasti, kuten jokainen sitä v-^'-
nut tietää, ja joskus kohtalo vist^N
paikkakunnalle, jossa piika ei oJi>
ihminen muuta kuin lehmien aue^-*^
tä navetassa. Mutta nuorena i^^-i-^-
nen jaksaa paljon sulattaa e:ka o.v
surra, kun ei ole aivan erikoista
run syytä. Jos minullakin olisj o..^^-
silloin järkeä antaa halveksijoille ;
kaisin samalla mitalla, nnn ci
järkikanlcku minä nyt oli5'nkaan_
Niin e t t ä muistelen Suomen jus 1