1937-09-18-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^HEZH^iSYYSKUUN la PÄIVÄNÄ
-r^RÄXNÄ myrskyisenä S3^ltana
Ju#i muuan nuori nainmBinn^
fe^hinnn/Alabamaan.:^
' neUeWo. Ei sieUä^mut v s u k ^ ^
y -ikä tuttavia joiden IpokscKoM
puoleen: -"Minulla ei ole lupa antaa ' ^ ^ - ' " ^ M , , , n
• iUe." Hän; astdi, likoffiär- :<>]BÄKK1 hätäinen oksaUa^
kukkivan ptm», '
hAonksesta
nut yopya niin tärkeätä fcuiii se
olisi qUutkin. Siksipä, päättikin liän
: elää "herroiksi" ja niemiä kaupungm
! hiöioimpaan hoteUiiii yöksi^ sjitä^huo-
• limatta vaikka ei ollut kuin kaksi
^ t i ä rahaa. Ei hän, oviiniehen käsityksen
mukaan oikein; p l i ^ k^
DUt talon "kunteihin? siUäv
kehnonnäköisesti puettu -r-eifeaol-
: lut hattuakaan päässään --^vaikka •
ilma oli kolkko ja satoi, l^ntiän;^
lon asujamet ovat loisteliaat! puettu
karvoihin kääritty — paärlyt ja
> timantit heidän käsissään ja kaiilas-saan
loistavat ja tulevat he hienoilla
autoilla' Hän sitävastoin saapui.kävelemällä.
Hotellin istumasali^sa loi-kppi
"hienoja" yiäluöl^n^iisiä jotka
ylimielisesti katselivat tuota outoa
muukalaista — ajatellen: mikähän
moukka tuokin mahtanee olla? Mokomakin
rääsyläinen joka ei tiedä
minne .kuuluu. Ei tämä ole kerjäläisten
eikä rääsyläisteh.asunto. Hetkisen
epäröityäänä^ui1iän'^aa^^
kassanhoitajan luokse tiedustellen
' huonetta. Huone tuli ilman vaikeuksia
— joka synnytti hänen; sisimmäa*
sään kaksimielisen tunnetinah. Hän
oli hyvillään siitä^ että pääsee- kun-noUiseen
huoneeseen edes yhdeksi
yöksi lepäämään. Mutta samalla hän
pelkäsi, että miten sitten kun tulee
maksun aika? Hänellä kun ei ollut
rahaa. Hissipoika vei hänet huonee- ^
seen ja kantopojat tiedusteUyat m
.kalaukkuja — joita hänellä ei ollut..
Oli ainoastaan "hattu-boxi^ kädessään
jossa oli kaikki maallinen omair-suutensa.
Hän ei puhunut mitään.
Mutta kasvoillaan oli surumielinen
ilme... •.;
Huone 304, oli lämmin ja hyvin
kalustettu. Hän istui pehmoiselle istuimelle
joka tuntui oudolta hänelle
-sillä hän ei ollut sellaiseen tottunjit.
Ulkona raivosi hirmuinen; myrsky.
Tuuli ulvoi ja löi ikkunaan —- sala-makm
välähteli syysyön pimeydessä
- ikäänkuin valoa heittäen. Muka-,
valle tuntui hänestä viettää hetki-nen
lämpöisessä huoneessa — jonrie
ei kolkko syystuuli puhalla, eikä sade
lyö. Mutta hyvässäkään, asunnossa
ei ole hyvä olla kun vatsa on aivan
tyhjä — hänellä oli hirinuinen^nälkä.
hän ei ollut syÖhyt. pitkiin ai-
Hän mietti- keinoa; miten
saisi jotakin syödäkseen, ,että voi
aukkua. Vaikealta tuntui lähteä ulos.
SMIä oli kylmä ja satoi-r eikä ollut
vaatteita joilla olisi voinut suojella
itseään. •'/^^o:
Mutta nälkä karmi vatsaa, oli siis
^^^ttavä, olipa se niieluista tai ei.
* läksi epätoivoiselle retkelle. Ovi- .
.naavasi kohteliaasU oven ja aikoi
sateensuojallaan ehkäistä, kastumista
':^,luullen "ladyn" maievän autoon
r-kuten toistenkin. Kohteliaasti hän
otteli ovimiestä mainiten: '"Älk
vaivautuko. Kastun" minä kuiten-känä,
vilusta väristen isännän luokse
ja uudisti pyyntönsä, johon sai vastauksen
ilman odotuksia. Vastaus oli
kuitenkui julma ja epäinhimillinen
ja vaikutti niin murskaavasti pyytäjän
hellään luontoon, että kyyneleet
alkoivat valua hänen poskilleen.
Horjuvin askelin nälkäisenä ja viluisena
hän painui kadulle uudestaan.
Siellä harhaili sinne ja tänne — elämä
tuntui kamalalta ja tulevaisuus
sitäkin synkemmältä. Kuitenkin
päätti hän alkaa pyytämään aterian
hintaa ohikulkijoilta, jos joku hyvä
ihminen antaisi jonkun sentin. Ihmisiä
tuli ja meni. Joiltakin hän
riemulaulut sen ympäri kajakuu.
Lintu loistavasiipinen, murheinen
vankina on sieUä, poloinen.
En tahdo mä häkkiä kultaistat >
en loistavaa siipien komeutta.
Ei loihdi mua sävelet riemuiset,,
koska vankina mä öleni^^kqi^fietä^ieet^
Oi, vapaus, se on kultaa kaUiimpi, .
Mä tahtoisin nousta ylös korkeuksiiUy
miss* taivahan sini mua ympäröi.
Siellä liidellä tahtoisin pc^ivini öin.
Siellä voimia kokoisin uudelleen
taas kohota taivaan korkeuteen.-
pyysi "nikkeliä" että saisi kupin
kahvia. Ihmiset eivät kuulleet näl-' - ^^^^^^ laskisin lehdikon siimekseen,
•käisen p)rjmtöjä.: Vihdoin kuitra^^ 5a«.m WÖ hetkisen.,
tuli muuan vanhanläinen mies vastaan.
/Hän näytti sydämelliseltä ---
katseensa kiintyi pyytävään tyttöoh.
Ukko antoi 35 senttiä pyytäjälle.
Tämä oli siiuri ilo — mutta apu tuli
liian myöhään. Sillä elämä tuntui
synkälle. Tulevaisuus näytti syysyötäkin
mustemmalle. Ei ollut työtä,
ei asuntoa, eikä rahaa jolla olia
voinut auttaa itseään. Ei ollut yhtään
sielua jonka puoleen olisi voinut
kääntyä apua ja turvaa anomaan.
Niinpä hän päättikin lopet-
. taa maallisen' vaelluksensa. Meni
m3'Tfcfcykaui:4)aan ja osti saamallaan
Idalla arsenikkia. Sillä kerjääminen
ja armoilla eläminen tuntui hänestä
kauhealta. Hän oli hellä ja arkaluontoinen
— pyyteleminen ei siis
hänelle sopinut. Parempi kuolla kuin
elää armoilla — hän päätteli itsekseen
kiiruhtaessaan asuntoonsa.
Mutf häkkini ovi on suljettu
ja rautaisilla soijilla lukittu.
En lentää voi nm vapauteen,
koska vankittu olen häkkiin .
kultaiseen:
Kerjäläisillä on oma
sanomalehti
Unkarin kerjäläisillä on oma sanomalehtensä,
joka tietenkin on mielenkiintoinen.
Sitä nimitetään Budapestin
kerjäläisten bulletiniksi ja sen
tarkoituksena on /'huolehtia kaupun^-
gin kerjäläisten eduista." Tässä julkaisussa
on mm. monien entisten kerjäläisten
ilmoituksia, joissa tarjotaan
edulliseen hintaan myytäväksi kai-
Huoneeseensa päästyään hän kir- nalosauvoja, lasisilmiä, posetiiveja,
joitti "testamentin" jossa aikoi se- •
.... - . •
, Hän kulki pitkän aikaa kaupungiUa
-^nstiin ja rastiin —: miettien keinoa
• ^ } ^ voisi saada iUallisen. Ohikul-
,«iam säälivä huomio kiintyi häneen
^»ttihäneUä ei oUut pääUystakkia, ci
j u o j a a eikä — hattuakaan
— vaikka flma oli kylmä ja
-^1. Viimem meni hän'erääseen ra-
'mtolaan ja pyysi palveHjalta jotakin
^^öustä ja lämmintä kahvia. Pal-
>ehoitti käMitypiään isännän
littää: kuka hän on, mistä kotoisin
ja miksi häii tekonsa tekee. Sen hän
kuitenkiii repi niin pieniksi, että ei
siitä vaan kukaan selvää saisi. Vieläpä
hävitti kaikki tuntomerkitkin
vaatteistaan y.m. että ei vaan päästäisi
selville hänen nimestään. Hotelliin
oli hän rekisteerautunut Jacqueline
Sv^^an nimellä ja myrkyn ostanut
myöskin väärällä nimellä.
Maallisen omaisuutensa laittoi kauniisti
"hattu-boxiinsa." Kaikki oli
siis valmista. Ei muuta kuin hyvästi
— maailma. Hyvästi te, ihmiset,
jotka ette tahtoneet tuntea minua
eläissäni — nyt ei teidän enään tarvitsekaan.
Tahdon kuolla tuntemattomana.
Hyvästi, sinä kyynillinen
maailma joka et kuule orpojen itkua
— ei nälkäisten pyyntöjä — etkä
sairaiden valituksia. Nyt siis malja
pohjaan saakka.
Hän joi myrkyn. Se tuntui katkeralta.
Tuokiossa se alkoi polttamaan
kuin tuli. Koko elämä muuttui helvetin
tuskaakin kauheammaksi. Hän
kiemurteli vuoteeUa kuin käärme.
Tuskissaan huusi apua — jonka kassanhoitaja
kuuli; Hän riensi apuun.
Mutta se oU liian myöhään. Myrkky
i tehnyi tehtävänsä ja sammuttanut
yhden maailman jaloimman sielun.
'
Pian muuttui huone 304 salapoliisien
nuuskintatantereeksi. Oh päästävä
selviUe itsemurhautuneen todei-
Usesta nimestä, että voidaan ilmoittaa
sukulaisiUe. Selvyyttä ei kmten-kaan
tullut. Ruumis vietiin hautaan-tonnistoon
ja Umoitettiin yleisölle:
"että sen näköinen nuori nainen on
tehnyt itsemurhan ja on hänen ruu-
^ nähtävänä siellä. Sukulaisia
ja tuttavia pyydetään saapupiaan
jne.
Kerran lehden johtavassa kirjoituksessa
kehoitettiin ammattiveljiä
vuokraamaan itselleen vaimo ja lapsia
"myötätunnon herättämiseksi
asiakaspiirissä" ja pian ilmoitti eräs
henkilö, että hänellä olisi 17 "vaimoa"
vuokrattavana kohtuullista
maksua vastaan.
tuntemaan hanef ja järjestämään
hautajaisia."
Yhdeksän vuorokautta oli hän
kansan nähtävänä. Tuhannet riensivät
katsomaan, joku ja tuli kaukaakin
— tunteakseen — vaan ei löy-t}
Tiyt silmää joka olisi tuntenut
hänet. Kaikki ihailivat hänen kauneuttaan.
Hänen suunsa oli ikäänkuin
käskevässä hymyssä. Kasvoillaan
oli toivorikkaampi ilme kuin.
koskaan eläissään. Hän oli kuin nuk-kuva
kaunotar- .
Hautajaisten järjestäjiä kun ei ilmaantunut
— järjesti hautaantoi-mittaja
ne itse. Hän lahjoitti loistavan
arkun. Muuan räätälinliike .
puki hänet kauniimmasti kuin hän oli
koskaan eläissään ollut puettu. Ki-
\nveistämö laittoi hyvän ristin. Kukkia
lähettivät kukkakaupat ja tuhannet
muut. Hautajaisista muodos-».
tui suuremmat kuin Birminghamissa
oli milloinkaan ollut; Tuhansia ihmisiä
oli hautajaisissa, joista monet ;
itkivät katkerasti. Se .osoitti, että
oikeuden tunto ja inhimillisyys oli
heissä herännyt ^ mutta liian myöhään.
Miksi eivät he korottaneet
ääntään ja ojentaneet auttayaa kättään
silloin kun se olisi vielä auttanut.
/ . , - ,. . , -
K, Mustajlirvi.
Niin mistäkö edustajakokouksesta?
Tietysti siidtä, missä se pidettiin
ja missä minäkin olin i edustamassa
itseäni ruoka-aikana, '
kokous alkoi määrätyllä pai^a
x^ähän jälkeen määrätyn ajan. Emän*
nät tulivat vasta huomenna ja kokous
piti alkaa kuivin suin. Mutia
minä muori kipasin torpalleni kurkkuani
kastamaan, joten en tullut tie-
'tämään miten asioita idätettiin ensi
\illan'istunnossa. Tietysti ,|taikki me-ni
1i^n> koska ei mitään^^inukinoita
-kuulunut. ^
Mutta nytpä alankin toisen päivän,
ihan aamusta. Kun tiesin emän-
- tienkin jo tulleen, niin painelin suoraan
heitä tervehtimään. He sattui-
' vatkin olemaan vanhoja tuttuja, iloisia
tyttöjä.^ Niin, niin tyttöjä - r - ollapa-
täs^ vielä t3rttö... Mutta edustajakokouksestahan
minun piti puhuakin.
Astelin kokoussaliin. Siellä oli
puolta enemmän ihmisiä kuin eilen.
Ehkä olivat tienneet, että emännätkin
ovat tulleet. Oli siellä naisiakin,
paljon tunnettuja ja tuntemattomia.
Haalin perällä oli pari miestä
pöydän takana ja käsitin heidät
puheenjohtajaksi ja kirjuriksi»
Haalin sivulla oli pieni pöytä ja
sen luona joku hyvin virallisen 4®-
köinen mies, jolla oli jalkakin pöydällä.
Kysäisin vieressäni-istuvalta
toveriltav että kuka tuo eppu on. "No,
sehän on se Liekin toimittajaj etkö
tuota nyt tunne! Ja sitä vartenhan
hänen jalkansakin on pöydällä, että
huomattaisiin hänen olevan jonkun
suuruuden." Saapa sitten nähdä, mitä
Liekissä on uusia, kyllä hän aina-kinahkeraan
piirteli paperille — silloin
kun ei torkkunut...
Jaa, kyllä siellä paljon asioita puhuttiin,
kiitettiin ja moitittiin, katsottiin
toimitsijakurssit kannattavaksi
ja ei-kannattavaksi, Espanjan matka
tarpeelliseksi ja ei-tarpeelliseksi.
—Sitten taas syömään.
Ruoka olikin yhtä hyvää kaikille,
.on ainakaan sen suhteen kuullut eriä-mielipiteitä.
- No, sitten ruvettiin muuttamaan
Vapautta Torontoon. Mutta silloin
loppuikin päivä ja sen muutto' muutettiin
Trout Lakelle. Olisipa hauska
kuulla, jos Vapaus muutettaisiin-kin
Trout Lakelle, kun se muuttoky-symyskin
muutettiin sinne. Silloinhan
lehti olisi minuakin lähempänä.
Eipä kokouspaikalla tapahtunut
muita ihmeitä. Emäntien valkeat
kädet muuttuivat mustiksi perunoita
kuoriessa. Joten tässä ne terveiset
sitten pääpiirteissään ova^^ mitä minä
satuin tietämään. Liekin toimittaja
saa lisätä, mitä tapahtui illallisen
jälkeen, kun Anna-muori meni nukkumaan.
(Tämä on koko tyhjentävä
selostus, joten ei kai siihen ole mitään
lisättävää. — Toimittaja.)
Tulkaa ensimaiseen edustajakokoukseen
tekin,'jotka ette nyt olleet,
niin kuulette itse mitä siellä sano^
taan, ettei toisten tarvitse lehden
palstoja tuhria näillä terveisillä:
ANNA-MUORL
^Oo-
• KORKEIN rakennus maailmassa
tulee olemaan Moskovassa valmistuva
Neuvostojen palatsi.
4)00
^^ANTWERPENIN satama on maailman
suurimpia. Siellä on 45 kilometriä
satamalaituria ja 700 nosto-
.kraa^^a. . . .
'iii
Sd©
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 18, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-09-18 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370918 |
Description
| Title | 1937-09-18-07 |
| OCR text | ^HEZH^iSYYSKUUN la PÄIVÄNÄ -r^RÄXNÄ myrskyisenä S3^ltana Ju#i muuan nuori nainmBinn^ fe^hinnn/Alabamaan.:^ ' neUeWo. Ei sieUä^mut v s u k ^ ^ y -ikä tuttavia joiden IpokscKoM puoleen: -"Minulla ei ole lupa antaa ' ^ ^ - ' " ^ M , , , n • iUe." Hän; astdi, likoffiär- :<>]BÄKK1 hätäinen oksaUa^ kukkivan ptm», ' hAonksesta nut yopya niin tärkeätä fcuiii se olisi qUutkin. Siksipä, päättikin liän : elää "herroiksi" ja niemiä kaupungm ! hiöioimpaan hoteUiiii yöksi^ sjitä^huo- • limatta vaikka ei ollut kuin kaksi ^ t i ä rahaa. Ei hän, oviiniehen käsityksen mukaan oikein; p l i ^ k^ DUt talon "kunteihin? siUäv kehnonnäköisesti puettu -r-eifeaol- : lut hattuakaan päässään --^vaikka • ilma oli kolkko ja satoi, l^ntiän;^ lon asujamet ovat loisteliaat! puettu karvoihin kääritty — paärlyt ja > timantit heidän käsissään ja kaiilas-saan loistavat ja tulevat he hienoilla autoilla' Hän sitävastoin saapui.kävelemällä. Hotellin istumasali^sa loi-kppi "hienoja" yiäluöl^n^iisiä jotka ylimielisesti katselivat tuota outoa muukalaista — ajatellen: mikähän moukka tuokin mahtanee olla? Mokomakin rääsyläinen joka ei tiedä minne .kuuluu. Ei tämä ole kerjäläisten eikä rääsyläisteh.asunto. Hetkisen epäröityäänä^ui1iän'^aa^^ kassanhoitajan luokse tiedustellen ' huonetta. Huone tuli ilman vaikeuksia — joka synnytti hänen; sisimmäa* sään kaksimielisen tunnetinah. Hän oli hyvillään siitä^ että pääsee- kun-noUiseen huoneeseen edes yhdeksi yöksi lepäämään. Mutta samalla hän pelkäsi, että miten sitten kun tulee maksun aika? Hänellä kun ei ollut rahaa. Hissipoika vei hänet huonee- ^ seen ja kantopojat tiedusteUyat m .kalaukkuja — joita hänellä ei ollut.. Oli ainoastaan "hattu-boxi^ kädessään jossa oli kaikki maallinen omair-suutensa. Hän ei puhunut mitään. Mutta kasvoillaan oli surumielinen ilme... •.; Huone 304, oli lämmin ja hyvin kalustettu. Hän istui pehmoiselle istuimelle joka tuntui oudolta hänelle -sillä hän ei ollut sellaiseen tottunjit. Ulkona raivosi hirmuinen; myrsky. Tuuli ulvoi ja löi ikkunaan —- sala-makm välähteli syysyön pimeydessä - ikäänkuin valoa heittäen. Muka-, valle tuntui hänestä viettää hetki-nen lämpöisessä huoneessa — jonrie ei kolkko syystuuli puhalla, eikä sade lyö. Mutta hyvässäkään, asunnossa ei ole hyvä olla kun vatsa on aivan tyhjä — hänellä oli hirinuinen^nälkä. hän ei ollut syÖhyt. pitkiin ai- Hän mietti- keinoa; miten saisi jotakin syödäkseen, ,että voi aukkua. Vaikealta tuntui lähteä ulos. SMIä oli kylmä ja satoi-r eikä ollut vaatteita joilla olisi voinut suojella itseään. •'/^^o: Mutta nälkä karmi vatsaa, oli siis ^^^ttavä, olipa se niieluista tai ei. * läksi epätoivoiselle retkelle. Ovi- . .naavasi kohteliaasU oven ja aikoi sateensuojallaan ehkäistä, kastumista ':^,luullen "ladyn" maievän autoon r-kuten toistenkin. Kohteliaasti hän otteli ovimiestä mainiten: '"Älk vaivautuko. Kastun" minä kuiten-känä, vilusta väristen isännän luokse ja uudisti pyyntönsä, johon sai vastauksen ilman odotuksia. Vastaus oli kuitenkui julma ja epäinhimillinen ja vaikutti niin murskaavasti pyytäjän hellään luontoon, että kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen. Horjuvin askelin nälkäisenä ja viluisena hän painui kadulle uudestaan. Siellä harhaili sinne ja tänne — elämä tuntui kamalalta ja tulevaisuus sitäkin synkemmältä. Kuitenkin päätti hän alkaa pyytämään aterian hintaa ohikulkijoilta, jos joku hyvä ihminen antaisi jonkun sentin. Ihmisiä tuli ja meni. Joiltakin hän riemulaulut sen ympäri kajakuu. Lintu loistavasiipinen, murheinen vankina on sieUä, poloinen. En tahdo mä häkkiä kultaistat > en loistavaa siipien komeutta. Ei loihdi mua sävelet riemuiset,, koska vankina mä öleni^^kqi^fietä^ieet^ Oi, vapaus, se on kultaa kaUiimpi, . Mä tahtoisin nousta ylös korkeuksiiUy miss* taivahan sini mua ympäröi. Siellä liidellä tahtoisin pc^ivini öin. Siellä voimia kokoisin uudelleen taas kohota taivaan korkeuteen.- pyysi "nikkeliä" että saisi kupin kahvia. Ihmiset eivät kuulleet näl-' - ^^^^^^ laskisin lehdikon siimekseen, •käisen p)rjmtöjä.: Vihdoin kuitra^^ 5a«.m WÖ hetkisen., tuli muuan vanhanläinen mies vastaan. /Hän näytti sydämelliseltä --- katseensa kiintyi pyytävään tyttöoh. Ukko antoi 35 senttiä pyytäjälle. Tämä oli siiuri ilo — mutta apu tuli liian myöhään. Sillä elämä tuntui synkälle. Tulevaisuus näytti syysyötäkin mustemmalle. Ei ollut työtä, ei asuntoa, eikä rahaa jolla olia voinut auttaa itseään. Ei ollut yhtään sielua jonka puoleen olisi voinut kääntyä apua ja turvaa anomaan. Niinpä hän päättikin lopet- . taa maallisen' vaelluksensa. Meni m3'Tfcfcykaui:4)aan ja osti saamallaan Idalla arsenikkia. Sillä kerjääminen ja armoilla eläminen tuntui hänestä kauhealta. Hän oli hellä ja arkaluontoinen — pyyteleminen ei siis hänelle sopinut. Parempi kuolla kuin elää armoilla — hän päätteli itsekseen kiiruhtaessaan asuntoonsa. Mutf häkkini ovi on suljettu ja rautaisilla soijilla lukittu. En lentää voi nm vapauteen, koska vankittu olen häkkiin . kultaiseen: Kerjäläisillä on oma sanomalehti Unkarin kerjäläisillä on oma sanomalehtensä, joka tietenkin on mielenkiintoinen. Sitä nimitetään Budapestin kerjäläisten bulletiniksi ja sen tarkoituksena on /'huolehtia kaupun^- gin kerjäläisten eduista." Tässä julkaisussa on mm. monien entisten kerjäläisten ilmoituksia, joissa tarjotaan edulliseen hintaan myytäväksi kai- Huoneeseensa päästyään hän kir- nalosauvoja, lasisilmiä, posetiiveja, joitti "testamentin" jossa aikoi se- • .... - . • , Hän kulki pitkän aikaa kaupungiUa -^nstiin ja rastiin —: miettien keinoa • ^ } ^ voisi saada iUallisen. Ohikul- ,«iam säälivä huomio kiintyi häneen ^»ttihäneUä ei oUut pääUystakkia, ci j u o j a a eikä — hattuakaan — vaikka flma oli kylmä ja -^1. Viimem meni hän'erääseen ra- 'mtolaan ja pyysi palveHjalta jotakin ^^öustä ja lämmintä kahvia. Pal- >ehoitti käMitypiään isännän littää: kuka hän on, mistä kotoisin ja miksi häii tekonsa tekee. Sen hän kuitenkiii repi niin pieniksi, että ei siitä vaan kukaan selvää saisi. Vieläpä hävitti kaikki tuntomerkitkin vaatteistaan y.m. että ei vaan päästäisi selville hänen nimestään. Hotelliin oli hän rekisteerautunut Jacqueline Sv^^an nimellä ja myrkyn ostanut myöskin väärällä nimellä. Maallisen omaisuutensa laittoi kauniisti "hattu-boxiinsa." Kaikki oli siis valmista. Ei muuta kuin hyvästi — maailma. Hyvästi te, ihmiset, jotka ette tahtoneet tuntea minua eläissäni — nyt ei teidän enään tarvitsekaan. Tahdon kuolla tuntemattomana. Hyvästi, sinä kyynillinen maailma joka et kuule orpojen itkua — ei nälkäisten pyyntöjä — etkä sairaiden valituksia. Nyt siis malja pohjaan saakka. Hän joi myrkyn. Se tuntui katkeralta. Tuokiossa se alkoi polttamaan kuin tuli. Koko elämä muuttui helvetin tuskaakin kauheammaksi. Hän kiemurteli vuoteeUa kuin käärme. Tuskissaan huusi apua — jonka kassanhoitaja kuuli; Hän riensi apuun. Mutta se oU liian myöhään. Myrkky i tehnyi tehtävänsä ja sammuttanut yhden maailman jaloimman sielun. ' Pian muuttui huone 304 salapoliisien nuuskintatantereeksi. Oh päästävä selviUe itsemurhautuneen todei- Usesta nimestä, että voidaan ilmoittaa sukulaisiUe. Selvyyttä ei kmten-kaan tullut. Ruumis vietiin hautaan-tonnistoon ja Umoitettiin yleisölle: "että sen näköinen nuori nainen on tehnyt itsemurhan ja on hänen ruu- ^ nähtävänä siellä. Sukulaisia ja tuttavia pyydetään saapupiaan jne. Kerran lehden johtavassa kirjoituksessa kehoitettiin ammattiveljiä vuokraamaan itselleen vaimo ja lapsia "myötätunnon herättämiseksi asiakaspiirissä" ja pian ilmoitti eräs henkilö, että hänellä olisi 17 "vaimoa" vuokrattavana kohtuullista maksua vastaan. tuntemaan hanef ja järjestämään hautajaisia." Yhdeksän vuorokautta oli hän kansan nähtävänä. Tuhannet riensivät katsomaan, joku ja tuli kaukaakin — tunteakseen — vaan ei löy-t} Tiyt silmää joka olisi tuntenut hänet. Kaikki ihailivat hänen kauneuttaan. Hänen suunsa oli ikäänkuin käskevässä hymyssä. Kasvoillaan oli toivorikkaampi ilme kuin. koskaan eläissään. Hän oli kuin nuk-kuva kaunotar- . Hautajaisten järjestäjiä kun ei ilmaantunut — järjesti hautaantoi-mittaja ne itse. Hän lahjoitti loistavan arkun. Muuan räätälinliike . puki hänet kauniimmasti kuin hän oli koskaan eläissään ollut puettu. Ki- \nveistämö laittoi hyvän ristin. Kukkia lähettivät kukkakaupat ja tuhannet muut. Hautajaisista muodos-». tui suuremmat kuin Birminghamissa oli milloinkaan ollut; Tuhansia ihmisiä oli hautajaisissa, joista monet ; itkivät katkerasti. Se .osoitti, että oikeuden tunto ja inhimillisyys oli heissä herännyt ^ mutta liian myöhään. Miksi eivät he korottaneet ääntään ja ojentaneet auttayaa kättään silloin kun se olisi vielä auttanut. / . , - ,. . , - K, Mustajlirvi. Niin mistäkö edustajakokouksesta? Tietysti siidtä, missä se pidettiin ja missä minäkin olin i edustamassa itseäni ruoka-aikana, ' kokous alkoi määrätyllä pai^a x^ähän jälkeen määrätyn ajan. Emän* nät tulivat vasta huomenna ja kokous piti alkaa kuivin suin. Mutia minä muori kipasin torpalleni kurkkuani kastamaan, joten en tullut tie- 'tämään miten asioita idätettiin ensi \illan'istunnossa. Tietysti ,|taikki me-ni 1i^n> koska ei mitään^^inukinoita -kuulunut. ^ Mutta nytpä alankin toisen päivän, ihan aamusta. Kun tiesin emän- - tienkin jo tulleen, niin painelin suoraan heitä tervehtimään. He sattui- ' vatkin olemaan vanhoja tuttuja, iloisia tyttöjä.^ Niin, niin tyttöjä - r - ollapa- täs^ vielä t3rttö... Mutta edustajakokouksestahan minun piti puhuakin. Astelin kokoussaliin. Siellä oli puolta enemmän ihmisiä kuin eilen. Ehkä olivat tienneet, että emännätkin ovat tulleet. Oli siellä naisiakin, paljon tunnettuja ja tuntemattomia. Haalin perällä oli pari miestä pöydän takana ja käsitin heidät puheenjohtajaksi ja kirjuriksi» Haalin sivulla oli pieni pöytä ja sen luona joku hyvin virallisen 4®- köinen mies, jolla oli jalkakin pöydällä. Kysäisin vieressäni-istuvalta toveriltav että kuka tuo eppu on. "No, sehän on se Liekin toimittajaj etkö tuota nyt tunne! Ja sitä vartenhan hänen jalkansakin on pöydällä, että huomattaisiin hänen olevan jonkun suuruuden." Saapa sitten nähdä, mitä Liekissä on uusia, kyllä hän aina-kinahkeraan piirteli paperille — silloin kun ei torkkunut... Jaa, kyllä siellä paljon asioita puhuttiin, kiitettiin ja moitittiin, katsottiin toimitsijakurssit kannattavaksi ja ei-kannattavaksi, Espanjan matka tarpeelliseksi ja ei-tarpeelliseksi. —Sitten taas syömään. Ruoka olikin yhtä hyvää kaikille, .on ainakaan sen suhteen kuullut eriä-mielipiteitä. - No, sitten ruvettiin muuttamaan Vapautta Torontoon. Mutta silloin loppuikin päivä ja sen muutto' muutettiin Trout Lakelle. Olisipa hauska kuulla, jos Vapaus muutettaisiin-kin Trout Lakelle, kun se muuttoky-symyskin muutettiin sinne. Silloinhan lehti olisi minuakin lähempänä. Eipä kokouspaikalla tapahtunut muita ihmeitä. Emäntien valkeat kädet muuttuivat mustiksi perunoita kuoriessa. Joten tässä ne terveiset sitten pääpiirteissään ova^^ mitä minä satuin tietämään. Liekin toimittaja saa lisätä, mitä tapahtui illallisen jälkeen, kun Anna-muori meni nukkumaan. (Tämä on koko tyhjentävä selostus, joten ei kai siihen ole mitään lisättävää. — Toimittaja.) Tulkaa ensimaiseen edustajakokoukseen tekin,'jotka ette nyt olleet, niin kuulette itse mitä siellä sano^ taan, ettei toisten tarvitse lehden palstoja tuhria näillä terveisillä: ANNA-MUORL ^Oo- • KORKEIN rakennus maailmassa tulee olemaan Moskovassa valmistuva Neuvostojen palatsi. 4)00 ^^ANTWERPENIN satama on maailman suurimpia. Siellä on 45 kilometriä satamalaituria ja 700 nosto- .kraa^^a. . . . 'iii Sd© |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-09-18-07
