1957-08-03-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Vukon kmhndsia
mkkelikylästä
Kirj- SUDBURYM FLIKKA
Ohi taasen viikon vaihde
lämmin, kirkas vieri, - .
moTKt rantahietikoilla, ^
vedessä myös kieri, _
Komeasti kuoro meidän
lauloi kansan nähden,
T V: kin se kutsuttiinkin
mainchensa tähden,
Radtossa uudelleen taas
laulut kauniit soivat, - ^
Sävel kuoron kunnon täten,
kaikki kuulla voivat.
Juhlain suurten valmistelut
'jatkuu yhä täällä, : :^ ;
kumpa juhlat viettää saatais*
kaunJiiUa säällä.
Näytelmäkin tdkqilmaan
saadaan hauskanlainen.
Nauttia voi sUtä kaikki,
oli mies iäi nainen.
Juhlavieras joukot .t^ne,
kilvan nyt jo pakkaa,
tulee niiorta joukkoa ja
ukkoa ja akkaa. -
Olkaa kaikki tervetvUeet
juhlaan suureen tänney
lamm^MäkoÖn kaikki täällä y
'teidän sydäntännel
Yllä nähdään 6'Vuotias amtralialainen tyttoften^M
x^^pff olon, pitämässä äitiimn kädestä mätttessami häpp^
•^^ tassa sen jälkee^ kun hänelle oU siwritettu sydänle.kkaus.
Tämän tyttösen sydän pysähtyi kaksikertaa, mutta lääkärien
onnistui saada se toimimaan molemmiUa kerfoilki ja
nyt mkotäan tytön parantuvan^
(KUpakirjoitusNd. 62.}
OLIN silloin 14-vuotias, kun ensim- vat pysytyn pisimmälle^ ulottuvasUi nie^
maisen kerran pääsin isoisten kanssa
juhannusta valvomaan. Minulla oli
niin uskovaiset vanhemmat, että he pitivät
syntinä sitäkin, jos juhtonusko-koll^
leikittiin. Meitä ei siis päästetty
saisi tu1Ia"tuntemaan kaikki ne ihmeet^,
jotka Isot ihmiset tietä\ät. Xitn ajat»
tdi lapsdlmen |a viaton nuori tyttö. .
Xyt]^ tuntui minku*n tuo poika ali*
si tuonut jotain uutta ja ihmeellistä tul»
lessaan, josta \-ain Annukka pääsee o-^.
salliseksi. Yhdessä menimme poikaa,
tervehtimään ja juttu alkoi luistaa. |ot*
kut olivat alkaneet pyöriä piirissä ja
huutelivat toisia mukaan. Niin|Ki me»
kin kolme menimme mukaan ja riemvr
ratkesi valloilleen. Pojat pyörittelivät
meitä ^tyttöjä niin että tukka tuulessa
hulmusi kuin hevosen harja . . . Kuka
kummitus oli hajoittanut lettini Jisken
kivellä istuissani? Tietenkin tuo ainai»
nen kiusantekijä, Annukin veli Aukusti..
Mutta odotaha^i, kun^fmäsen har-jaksiisi
kiinni, niin hulmuaa sekin — .
vannoin mielessäni. (Pojalla oli.*pys^
tytukka ja aika pitkä tällä kerralla.);
Sopivassa tilaisuudessa tarrasin siihen'
kaksin käsin ja aloin jauhaa kuin jau>'
hinkiviä. Kaikki lähellä olleet nauroi-,
vat'niin ^akeasti^ että jälleen häpesin
ihan korva myöten, kuten oli tapana;
sanoa. ^ Kuinkahan monasti sitä saisi-koon
hävetä lap^Uisoudessaany kun ei,
koskaan ehtinyt harkita mikä sopii ja;
mikä ei. v , ,
Tänä juhannusaattona kuitenkin nuo ^
häpeämisen tunteet hyvin pian häipyi-
\iit mielestä, koska, elämä nyt. kerta-,
kaikkiaan oli erilaista kuin tähän asti- ^
nen elämäni oli pUut. Ihme ja kumma» ^
nyt eivät ystäväni livistäneetkään seu-men
nokkaan. V^eeh sittieh
kasattiin ne kerätyt puut ja risu^^^^^
Kokkoa (M: hrtisy^rtet^
tuli oti sytytetty v ^ ^ kaikissa leikeissä ^nukäna. • Sitä.
rannasta. Sen vierellä öli laakcia kivi, . leikittelyä kun riitti aina asuniiun saak^^^^^
kokolle muuta kuin kodin liepeillä ole- jolle emännät levittivät hamppUliinan, ka.., .. *
vaan järvenrantaan, missä kokko poltet- sillä silloin ei vielä kasvatettu pellavaa; Kun suuri kokko sytyt^tiin,al£oi
tiin aikaisin. Sen jälkeen oli mentävä' niillä seuduilla. Seuraleikkejä ^»antiin auringon luelu^painua jo
nukkumaan. Voi miten ikävältä tuntui, pystyyn tuossa tuokiossa ja vuorotellen jalan kirkkoväärtin metsämaltten taka^
;Pistänpä taas jonkin-rivin Liekkiin kun suurelta kokolta k^^ puolelle. Mutta siinä meidän oman
Itä Tyynen meren lahden pohjukas- korviimme, inuttä ei auttanut muu kuin niin paljon kuin kukin jaksoi. Eväitä "aurinkomme'V valossa sitä;
Elossa sit|Lpilaan täälläkin, vaikka pysyä vuoteessa (siihen aikaan lapset oli monenlaisia, oli makoisia juustoja, tuskin kukaan huomasikaan --hämärä
lLi(iiiiafiii %län
kuulumma
ole näkynyt mitään Liekissä pitkiin vielä tottelivat-vanhempiaan). piirakoite ja kakkuja.: Jokainen oli teh-koihin.
Täällä on vähän suomalaisia, Mutta sitten tuli jäÖeen kesä ja se nyt min h3^*ä kuin pystyiV'jSekaisin
yhtään kunnollista kynänpyöritta- toi mukanaan ison siskon aina Ameri-aa..
kasta asti. Meille nuoremmille oli jo
.Täällä kyllä tapahtuu paljon kaiken- kyllin riemua hänen saapumisestaan,
5ta Jiirveätäkin, joku ajaa jokeen, jo- mutta fcunsitten tuli tuo aina muistos-
. taas painii harmaan karhUn kanssa, sa säilynyt juhannusaatto, sanoi sisko
Jkarhu kuitenkin joutui häviölle, kun rauhallisesti: — Tänä vuonna mennään
iehcJlä sattui olemaan lyhyt reikärau- tjrtöt, tekin Alli, Aune ja Airi, Vasikko-t.
imikana. .Paljon oli kuitenkin kajr- nienieri kokolle. "Eihän siihen liene
#in ehtinyt repiä miestä, silla sata is^läj^ äidilläkään mitään sanomista,
'•'^iä piti joimnella päähän ja 40 muual- Sydän päihppöillen kuuntelimme noin
ruumiiseen. Karhu lähti pakoon ja rohkeaa puhetta — mitähän siitä seu-
3ytyi kuolleena jonkin matkan päästä, raa? Sitä seurasi vain isän päännyök-
Kolmisen viikkoa sitten pieni tavara- käys ja äidin tavallinen: — Vai jo sitä
ajoi jokeen. Noin 2 viikkoa sitten pitää sinne maailman turuUe näiden
Qinen autossa olleista miehistä tii^ elä- "nuorempienkin lähteä. Ei hänkään es-takaisin
varakumin kanssa, mutta tellyt, vaikka aloimme kerätä eväitä ko-uto
ja toinea^mi^ on vielä joen poh- riin ja laitella parasta päälle. Viimei-naarauksesfca
huolimatta. Joki seen asti olin peloissani, että jos he sit-
^ ^yvä ja virta kova. , tenkin kieltävät.
lä on ollut kova palkkariita puu- Kun sitten pääsimme rantaan, öiin
'öläisten ja^yhtiön yäliliä, eikä se näy- ensimmäisenä venettä työntämässä, että
selviävän, voi vielä tulla lakSo. Puu- jouduttaisiin pois kotipiiristä . . . ei-on
ehkä 400 tai hiukan hän vain äiti vilkuta meitä takaisin. Ei,
Viime kokouksessa oli vähiUi yli se oli Hietalan Alma-emäntä, joka ha-
OQ. Uusia oli tarjolla 13, enin osa ko- iusi päästä samassa venhessä lahden
löaattomia. Heitä ei Kyväk^ty, mut- yK- ^
Niemeen oli jo kerääntynyt kansaa
ja toisia «tuli mondta suunnalta venekunta
toisensa jälkeen. Nuoret pojat
keräilivät piiitä jä risuja rannalle valtaviin
läjiin. Sitten tuli isäntämiehiä,
jolla oli rantaoikeus' ja joiden luvalla
vain saatiin kokko polttaa. Isännät oU-vatkin
varanneet vanhan tervatun veneen
kokon rungoksi. Sen he haalasi-,
olivat si-nä ''uskovaisten eväät". Leskeä
juostiin niin että kangas tömisi ja
moni kompastui pitkiin hameenhelmoihin,
kun katajapensas tai puunjuuri sattui
tielle. Joukko- ja yksinlauluja oli
väliohjelmassa. Järjestettiin myöskin
kilpailu, jossa jokaihen sai yksin vedeH^ '
sen laulun minkä sattui muistamaan.
oli vain hetken kestävä. Sitten kun aurinko
alkoi jo nousta itäiselle taivaalle,
ja sen säteet sattuivat suoraan kirkontornin
pyöreään messinkikupuun, joka
loisti toisena aurinkona, pysähtyi suu--
rin osa väestä rannalle tuota kauneutta
ihailemaan. Se täytyy myöntää, ettei
kauniimpaa aamua ole elämässäni valjennut
kuin mitä se aamu oli.
Venekunta toisensa jälkeen siirtyi'
Eihän siihen aikaan vielä kansanlaulu-, toiselle rannalle, josta sitten hajaantui-jakaan
kovin paljon osattu, mutta ye-jo
seuraavassa kokouksessa pfää-it
sisälle. :^äällä pn u^^
^pitusnuksii: $100.00.; cPaljon eivät
sta siitäj.onko koskasm vasaraa hei-;
'^^nut, kunhaiixvain maksavat rahan.
.Miehiä tuleekin Euroopasta yhtä.
'ttaa kuin ruttoa pakoon. Ensin sei-
•Vat tuolla jonkin aikaai lapion varteen
ojaten, sitten tulmt Ailina miehinä
^oon, v a i ^ eivät tiedäknmpaan
Jiaulaa on; fyötävä. E i ^
l»rustavatt mihin saiHi:ul-iskevät,
kunJian vain p ^ tou-
"JSmä työmaa Oliin p a ^ ^
kouhj, jossa saa haij<atena
'^^^ palkalla.-.:.
^esä täällä, on ollut kyhnä ja satei*
^ 1 huomaa jo siitäkin, kun
päivänä yhdellä kaverina oli
*^***atakki, jossa oK lampaan-deltoin
Mariaanan ja Juhanin yjn. viisuja.
Minäkin yritin, parastani, ienkä
kuolemaksenikaan tiedä mistä olin oppinut
laulun: /^Tuonne taakse metsämaan
, . . "
S: tten häpesin kovasti, kun toiset alkoivat
naureskella, että joko Amaliankin
sydän halaa jonnekin.
— Jo, jo halaa ja simie toivon salaa,
huutelin ihmettelijöille, juostessani vinhaa
vauhtia parhaan ystäväni Annukan
luo. Päätin itsekseni, etten enää koskaan
eläissäni ainakaan tuolle yleisölle
laula. Se- harmi kuitenkin unohtui
pian, kufi Annukka sanoi:
— Katohan kuka tuonne niemen
nokkaan on ilmestynyt 1.
Sehän oli erään täfon poika toisesta
pitäjästä, Annukan hyvä'tuttu. Minkin
tykkäsin siitä reippaasta pojasta
Annukka oli minua pari vuotta vanhem-vat
koteihinsa. Ystäviäni en tavannut'
"^enää paluumatkalla . . .jopahan taa^'
- livistivät omille teilleen . . . Nyt vuo--
sikausien jälkeen ajattelen surumielellä^'
että mihinkähän nämäkin ihmiset ovat
joutuneet. Ensrksi meni tyttö Amerikkaan,
sitten poika seurasi perässä,-mutta
näii^iisiin he eivät koskaan menneet
— lienevätkö enää elossakaan.
SISKO.
m K
^^^^^^^^^^
.; -KULrAKALÄT^:, --^.v
-Eräässä englantilaisessa pikkukaupungissa
eräs kaasulaitoksen työläinen
lopetti työnsä kaupungista muuton takia.
Kun hänellä ei ollut paikkaa kulta-kalapariskunnaHeen,
h^ti hän kalat
yhteen laitoksen kylmävesitankeista.
pi, mutta miefestäSi aivan liian lapsi kuukauden kuluttua hän sai po-seurustelemaan
poikien kanssa, paitsi ^^'^^ määräyksen mennä korjaamaan
turklsvuori, sekä paljon muuta/vaatetta
- sen alla Ei ^ voi sanoa liian kuumaksi
tata kesää, vaikka se jo alkaa oi-lälpKH^^
kaa kesän jaäu>alielu^ muurahaisille
ja poutapäiviä niille suurille laulu-,
soitto-ja i^hcilujuhiaiel Ole itse niissä
hengessä mukana^
lOiiaMAT KIT.
kun minä olin mukana. Mutta aina
kun poika oli käynyt meidän kylällä olivat
he jollakin verukkeella tehneet minusta
eron ja minä jouduin menemään
kotiin. Kotona tayaUisesti piti ottaa
Katkismus käteen ja. luiea ihan tunti-kau^
' Ajatus' d kuitdokiiän pysynyt lifssa tuömittiiii eräs piiies yhdeksän päf*
jumalansanassa, vaanjsidläse kulki ys-_ van vankeuteen monosta. Hän valitti
tävän polkuja Ajattelin häntä, joka seuraavaan oikeusasteeseen, jossa tuomio
muutettiin 3 kk. Nyt hän valitti
kalansa, joita oli jo yli sata ja uhkasivat
vahingoittaa kaasulaitoksen laitteita..
KASVOr KU!IN TAIKINA
Ihmisen ei pitäisi aina olla tyytymätön,
sitä kuva seuraava tapaus: M e i ^ '
sai poikatuttavansa kanssa suunni^lla
tulevaisuutta Sitten hänellä oli aina
•kerrottavana ihmeellisiä asioita * . ^
Voi kumpa eläin pian siihen ikääri^iettä
korkeimpaan oikeuteen, jossa asia ttit-kittiip
perusteellisesti ja tuopiio muutettiin
10 vuodeksi.
. w .'"^ •
*: V - i 01^7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 3, 1957 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1957-08-03 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki570803 |
Description
| Title | 1957-08-03-07 |
| OCR text |
Vukon kmhndsia
mkkelikylästä
Kirj- SUDBURYM FLIKKA
Ohi taasen viikon vaihde
lämmin, kirkas vieri, - .
moTKt rantahietikoilla, ^
vedessä myös kieri, _
Komeasti kuoro meidän
lauloi kansan nähden,
T V: kin se kutsuttiinkin
mainchensa tähden,
Radtossa uudelleen taas
laulut kauniit soivat, - ^
Sävel kuoron kunnon täten,
kaikki kuulla voivat.
Juhlain suurten valmistelut
'jatkuu yhä täällä, : :^ ;
kumpa juhlat viettää saatais*
kaunJiiUa säällä.
Näytelmäkin tdkqilmaan
saadaan hauskanlainen.
Nauttia voi sUtä kaikki,
oli mies iäi nainen.
Juhlavieras joukot .t^ne,
kilvan nyt jo pakkaa,
tulee niiorta joukkoa ja
ukkoa ja akkaa. -
Olkaa kaikki tervetvUeet
juhlaan suureen tänney
lamm^MäkoÖn kaikki täällä y
'teidän sydäntännel
Yllä nähdään 6'Vuotias amtralialainen tyttoften^M
x^^pff olon, pitämässä äitiimn kädestä mätttessami häpp^
•^^ tassa sen jälkee^ kun hänelle oU siwritettu sydänle.kkaus.
Tämän tyttösen sydän pysähtyi kaksikertaa, mutta lääkärien
onnistui saada se toimimaan molemmiUa kerfoilki ja
nyt mkotäan tytön parantuvan^
(KUpakirjoitusNd. 62.}
OLIN silloin 14-vuotias, kun ensim- vat pysytyn pisimmälle^ ulottuvasUi nie^
maisen kerran pääsin isoisten kanssa
juhannusta valvomaan. Minulla oli
niin uskovaiset vanhemmat, että he pitivät
syntinä sitäkin, jos juhtonusko-koll^
leikittiin. Meitä ei siis päästetty
saisi tu1Ia"tuntemaan kaikki ne ihmeet^,
jotka Isot ihmiset tietä\ät. Xitn ajat»
tdi lapsdlmen |a viaton nuori tyttö. .
Xyt]^ tuntui minku*n tuo poika ali*
si tuonut jotain uutta ja ihmeellistä tul»
lessaan, josta \-ain Annukka pääsee o-^.
salliseksi. Yhdessä menimme poikaa,
tervehtimään ja juttu alkoi luistaa. |ot*
kut olivat alkaneet pyöriä piirissä ja
huutelivat toisia mukaan. Niin|Ki me»
kin kolme menimme mukaan ja riemvr
ratkesi valloilleen. Pojat pyörittelivät
meitä ^tyttöjä niin että tukka tuulessa
hulmusi kuin hevosen harja . . . Kuka
kummitus oli hajoittanut lettini Jisken
kivellä istuissani? Tietenkin tuo ainai»
nen kiusantekijä, Annukin veli Aukusti..
Mutta odotaha^i, kun^fmäsen har-jaksiisi
kiinni, niin hulmuaa sekin — .
vannoin mielessäni. (Pojalla oli.*pys^
tytukka ja aika pitkä tällä kerralla.);
Sopivassa tilaisuudessa tarrasin siihen'
kaksin käsin ja aloin jauhaa kuin jau>'
hinkiviä. Kaikki lähellä olleet nauroi-,
vat'niin ^akeasti^ että jälleen häpesin
ihan korva myöten, kuten oli tapana;
sanoa. ^ Kuinkahan monasti sitä saisi-koon
hävetä lap^Uisoudessaany kun ei,
koskaan ehtinyt harkita mikä sopii ja;
mikä ei. v , ,
Tänä juhannusaattona kuitenkin nuo ^
häpeämisen tunteet hyvin pian häipyi-
\iit mielestä, koska, elämä nyt. kerta-,
kaikkiaan oli erilaista kuin tähän asti- ^
nen elämäni oli pUut. Ihme ja kumma» ^
nyt eivät ystäväni livistäneetkään seu-men
nokkaan. V^eeh sittieh
kasattiin ne kerätyt puut ja risu^^^^^
Kokkoa (M: hrtisy^rtet^
tuli oti sytytetty v ^ ^ kaikissa leikeissä ^nukäna. • Sitä.
rannasta. Sen vierellä öli laakcia kivi, . leikittelyä kun riitti aina asuniiun saak^^^^^
kokolle muuta kuin kodin liepeillä ole- jolle emännät levittivät hamppUliinan, ka.., .. *
vaan järvenrantaan, missä kokko poltet- sillä silloin ei vielä kasvatettu pellavaa; Kun suuri kokko sytyt^tiin,al£oi
tiin aikaisin. Sen jälkeen oli mentävä' niillä seuduilla. Seuraleikkejä ^»antiin auringon luelu^painua jo
nukkumaan. Voi miten ikävältä tuntui, pystyyn tuossa tuokiossa ja vuorotellen jalan kirkkoväärtin metsämaltten taka^
;Pistänpä taas jonkin-rivin Liekkiin kun suurelta kokolta k^^ puolelle. Mutta siinä meidän oman
Itä Tyynen meren lahden pohjukas- korviimme, inuttä ei auttanut muu kuin niin paljon kuin kukin jaksoi. Eväitä "aurinkomme'V valossa sitä;
Elossa sit|Lpilaan täälläkin, vaikka pysyä vuoteessa (siihen aikaan lapset oli monenlaisia, oli makoisia juustoja, tuskin kukaan huomasikaan --hämärä
lLi(iiiiafiii %län
kuulumma
ole näkynyt mitään Liekissä pitkiin vielä tottelivat-vanhempiaan). piirakoite ja kakkuja.: Jokainen oli teh-koihin.
Täällä on vähän suomalaisia, Mutta sitten tuli jäÖeen kesä ja se nyt min h3^*ä kuin pystyiV'jSekaisin
yhtään kunnollista kynänpyöritta- toi mukanaan ison siskon aina Ameri-aa..
kasta asti. Meille nuoremmille oli jo
.Täällä kyllä tapahtuu paljon kaiken- kyllin riemua hänen saapumisestaan,
5ta Jiirveätäkin, joku ajaa jokeen, jo- mutta fcunsitten tuli tuo aina muistos-
. taas painii harmaan karhUn kanssa, sa säilynyt juhannusaatto, sanoi sisko
Jkarhu kuitenkin joutui häviölle, kun rauhallisesti: — Tänä vuonna mennään
iehcJlä sattui olemaan lyhyt reikärau- tjrtöt, tekin Alli, Aune ja Airi, Vasikko-t.
imikana. .Paljon oli kuitenkin kajr- nienieri kokolle. "Eihän siihen liene
#in ehtinyt repiä miestä, silla sata is^läj^ äidilläkään mitään sanomista,
'•'^iä piti joimnella päähän ja 40 muual- Sydän päihppöillen kuuntelimme noin
ruumiiseen. Karhu lähti pakoon ja rohkeaa puhetta — mitähän siitä seu-
3ytyi kuolleena jonkin matkan päästä, raa? Sitä seurasi vain isän päännyök-
Kolmisen viikkoa sitten pieni tavara- käys ja äidin tavallinen: — Vai jo sitä
ajoi jokeen. Noin 2 viikkoa sitten pitää sinne maailman turuUe näiden
Qinen autossa olleista miehistä tii^ elä- "nuorempienkin lähteä. Ei hänkään es-takaisin
varakumin kanssa, mutta tellyt, vaikka aloimme kerätä eväitä ko-uto
ja toinea^mi^ on vielä joen poh- riin ja laitella parasta päälle. Viimei-naarauksesfca
huolimatta. Joki seen asti olin peloissani, että jos he sit-
^ ^yvä ja virta kova. , tenkin kieltävät.
lä on ollut kova palkkariita puu- Kun sitten pääsimme rantaan, öiin
'öläisten ja^yhtiön yäliliä, eikä se näy- ensimmäisenä venettä työntämässä, että
selviävän, voi vielä tulla lakSo. Puu- jouduttaisiin pois kotipiiristä . . . ei-on
ehkä 400 tai hiukan hän vain äiti vilkuta meitä takaisin. Ei,
Viime kokouksessa oli vähiUi yli se oli Hietalan Alma-emäntä, joka ha-
OQ. Uusia oli tarjolla 13, enin osa ko- iusi päästä samassa venhessä lahden
löaattomia. Heitä ei Kyväk^ty, mut- yK- ^
Niemeen oli jo kerääntynyt kansaa
ja toisia «tuli mondta suunnalta venekunta
toisensa jälkeen. Nuoret pojat
keräilivät piiitä jä risuja rannalle valtaviin
läjiin. Sitten tuli isäntämiehiä,
jolla oli rantaoikeus' ja joiden luvalla
vain saatiin kokko polttaa. Isännät oU-vatkin
varanneet vanhan tervatun veneen
kokon rungoksi. Sen he haalasi-,
olivat si-nä ''uskovaisten eväät". Leskeä
juostiin niin että kangas tömisi ja
moni kompastui pitkiin hameenhelmoihin,
kun katajapensas tai puunjuuri sattui
tielle. Joukko- ja yksinlauluja oli
väliohjelmassa. Järjestettiin myöskin
kilpailu, jossa jokaihen sai yksin vedeH^ '
sen laulun minkä sattui muistamaan.
oli vain hetken kestävä. Sitten kun aurinko
alkoi jo nousta itäiselle taivaalle,
ja sen säteet sattuivat suoraan kirkontornin
pyöreään messinkikupuun, joka
loisti toisena aurinkona, pysähtyi suu--
rin osa väestä rannalle tuota kauneutta
ihailemaan. Se täytyy myöntää, ettei
kauniimpaa aamua ole elämässäni valjennut
kuin mitä se aamu oli.
Venekunta toisensa jälkeen siirtyi'
Eihän siihen aikaan vielä kansanlaulu-, toiselle rannalle, josta sitten hajaantui-jakaan
kovin paljon osattu, mutta ye-jo
seuraavassa kokouksessa pfää-it
sisälle. :^äällä pn u^^
^pitusnuksii: $100.00.; cPaljon eivät
sta siitäj.onko koskasm vasaraa hei-;
'^^nut, kunhaiixvain maksavat rahan.
.Miehiä tuleekin Euroopasta yhtä.
'ttaa kuin ruttoa pakoon. Ensin sei-
•Vat tuolla jonkin aikaai lapion varteen
ojaten, sitten tulmt Ailina miehinä
^oon, v a i ^ eivät tiedäknmpaan
Jiaulaa on; fyötävä. E i ^
l»rustavatt mihin saiHi:ul-iskevät,
kunJian vain p ^ tou-
"JSmä työmaa Oliin p a ^ ^
kouhj, jossa saa haij |
Tags
Comments
Post a Comment for 1957-08-03-07
