Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 27, 1946

              fivo to. LAUANTTAINA, HöHTHOJm 27 P Ä I V Ä N X
meistä
Kirj. Sidney Snook
KOKO Toisen maaflmaiLSodan
ajan oli erään Ylhdysvaltain ar­meijan
univormussa olevan upseerin
%uva pienen yhdys\'altalaisen Eliza­beth
townin ainoan rohdoskaupan
JiylLyJJä.kai-k.yea.DälUäÄ^^
erään nuoren lääkärin kuva, miehen,
joka liittyi Yhdysvaltain armeijan.
lääTcinläjouk-köihin ja palveli Sisili­assa
ja Italiassa.
Tämä valokuva ei ollut kaupungin
pormestarin pojan tai jonkun muun
tämän pikkukaupungin suurmiehen
pojan kuva, knten joku saattaisi luul­la.
Päinvastoin, se oli erään iähän
kaupunkiin tulleen nuoren ulkomaa­laisen
kuva, -miehen, joka oli aivan
outo kaupunkilaisille tälhän pieneen
Öhiojoen kaupunkiin tullessaan ja
joka eli tässä . kaupungissa kolme
vuotta ennen armeijaan liittymis-tiiän.
• -. •
- EJ[zafeetaitO"wn oh Illinoisin valtion
eteläosassa; ja sen A-äkiluku on vii­meisen
liittohallituksen sensuksen
mukaan 600. Monien sukupdvien
ajan sen asiakkaat ovat olleet pufli-taasti
angloss&silaisia.. Sen. läihellä
on useita maasälpäkaivoksia, joiden
työläiset kansallisuudeltaan
lOO-prosenttisesti amerikalaisia val-koQioisia.
K o l a a n näissä kahdeksis­sa
. enempää kuin kaupungissakaan et -
ole työskennellyt ''ulkomaalaisia".
Mutta viisi vuotta sitten tuli tä­hän
pikkukäupunfkiin ulkomaalainen,
synnykään venajäaijuutalainen lää­käri
Maurice Harold Judd. Hän t u ­li
Chicagosta. Hän oli syntynyt v.
1908 Bytenissa, Venägällä, arartta
hänen syntymäkylänsä joutui Puolal­le
Ensimmäisen maailmansodan jäl­keen.
*
Tämä nuori lääkäri sai erinomai­sen
lääkärfkoulutuksen Liegessa ja
Pari^ssa. Hän sai lääkärintodistuk­sensa
Liegen yliopbton lääkärJkou-lusta
ja sai käytännöllisen l ä ^ ^ i -
opetuksensa Parien lääkärikoulussa
ja tuli Yhdysvaltoihin v. 1937^ työs­kennellen
lääkärin toimessa eräässä
Chicagon sairaalassa 18 kuukautta.
. Kuinka hän sitte^ tuli Elizahetih-towniin?
Eräässä lääketieteellisessä
julkaisussa Elizabethtovmin lääkäri,
joka oli sairas ja ylikuormitettu, Il­ja
aukkcT" oikaisee matkaa puolella
kilometrillä. Tulkaa perässäni, mr.
Froyant."
Harvey Froyant ei ilmaissut mieli­pidettään
pu^ottautuessaan varo\'as-ti
aukosta.
, He kävelivät hitaasti rinnettä ylös
saman suuren jalavan Juo, jonka var­josta
Jac^ o l i katsellut laaksoa.
Harvey Froyant \*aikeni itsepäises­ti
purren hanaansa yhteen. Hän
oli sovinnaisuussääntöjen kiivas puol-tatja,
sillom kun hän huomasi hyöty­vänsä
niistä.
He olivat juuri päässeet rinteen
laelle, kun hänen kä^varteensa äk­kiä
tartuttiin, ja hän kääntyi nähden
Jack Beardmoren tuijottavan puun-ruikkoon.
Froyaht seurasi hänen '
katseensa suuntaa ja perääntyi aske-.
l€«n sairaalloiset kasvot vieläkin k a l -
peanq>ina- kuin tavallisesti. Puun-.
runkoon oli kömpelösti maalattu pu­nainen
3rmpyra, ja >räri oli^elä kos­teaa.
—
Jatkuu.
moiUi tarvitsevansa apulaisen. Tri
Ju(}d vastasi ilmoitukseen ja sai pai­kan.
JCun hän saapui kaupunkiin,
ei hän syystä tai toisesta pitänyt
työstä vanhan lääkärin kanssa vaan
jyasi .itse ,,oman^^^^
Elizabetihtown ei tarjonnut ensi­näkemältä
uudelle lääkärille kodin­kaan
ihailtavaa näköalaa. Kaupun­kiin
saapui vieras, juutalainen, ulko­maalainen
— venäläinen. Kaupun­gin
asu^kkaät eivät olleet edes kos­kaan
nähneet venäläistä. Yleisesti
uskotöin venäläisen olevan partaisen,
- karvaisella takinkaulirksella ' varus­tetun
olennon. Uusi lääkäri puhui
englantia mtK-teellisesti, kovin mur­teellisesti.
Kaupunki hämmästyi en­sin.
Uusi tulokas puhui kuutta eri
kieltä, joista englantia kaikkein huo-rioimmiö.
• • • .
Olisi, iktottanut, että kaupungin
asukkaat, jotka olivat "kaukana kär­ry
tie'stä'^ kuten sanotaan, joilla oli­vat
omat ihielipiteensä (maailman me-nostä^
Ja ulkomaalaisista^ olkivat hyl­jeksineet
äkkiä keskmiteensa tullutta-^
muukalaista, miestä, joka, ei edes pu­hunut
sujuvasti heidiän kieltään.
Mutta mitään sellaista ei. tapahtu­nut.
Nuori tri Judd otettiin vastaan
"yhtenä meistä". Kukaan ei edes
ajatellutkaan • loukata vastatuUutta
muukalaista.
Mutta kenelläkään e i ollut pienen-täkään
aihetta loukataJkaam nuorta
muukalaista. Hän osoitti todella ole­vansa
"yksi meistä^. Hän oli hyvä,
eterä lääkäri, .joka p i t i ammattinsa
kunnian yllä todella niiden traditi­oiden
mukaan, mitkä kuuluvat rdiel-liseen
ja inhimilliseen lääkärinam­mattiin.
Häh oli ystävällinen kai­kille
ja halusi saada ystänriä. Kun
nuoret Elizabethtovmin neitoset ko­koontuivat
kaupungin ainoaan roh-doslkauppaan
tekemään käsitöitä P u ­naiselle
Ristille saapui sinne myöskin
usein nuori lääkäri, ostaen Cioca Co-la-
pullon jokaiselle ja toisikaan taas
joku ty^töistä teki sen ja lääkäri sai
myöskin osansa. Hänen kaupungin
ulkopuolella asuvat asiakkaansa kut­suivat
hänet usein kanapäiviäMisiHe
sunnuntaisin. Hän oli tervetullut
vieras kaivosten omistasjien, työläis­ten,
kauppiaitten, pankkiirien ja
kaikkien kodeissa.
Huomattavin tapaus tri Juddia
elämässä tässä pienessä kaupungissa
oli silloin, kun hän sai Yhdysvaltain
kansalaispap^it. Tapausta juhlit­tiin
kaupungm aiäpassa ravintolassa
ja vieraiden joukossa oli työläisiä,
kaivos?viikaiUp)ita,. pankkivirkaaigoi-ta,
teurastajia, k^ureita j a kynlti-länvalajia.
Moaet pitiväit. onnentoi-votuspuheita.
Tri Judd piAui myös­kin
ja sanoi tämäaJietken olevan hä­nen
elämänsä, täik^anmän hetken.
Sen jälkeen.kuin hänestä tuli Y h ­dysvaltain
kansalainen, jätti hän Eli-zabethtownin,
liittyäkseen armeijan
lääkintäjoukkoSun. Hän sai heti
läakintahiutnantin arvon ja imyobem-min
hänet korotettiin kapteeniisi.
Hän sanoi toivovansa saada palvella
yhdessä Punaisen armeijan kanssa.
Hän muisti äitiään, joka jäi Puo­laan
hänen läSitiessään Amerikaan.
H i n muisti veljeään, jöfea taisteli
Ranskan armeijassa siUoin kuin käy­tiin
taistelua Ranäkan pucksta ja
toista veljeään, joka taisteli Punai-i
sessa . armeijassa; Koko Elizabeth-townissa
olonsa aikana hän ei ollut
saanut mitään tietoa omaisistaan.
Tämä nuori ulkomaalainen, jota
kukaan ei sanonut "ulkomaalaisek­si",
piti tästä pienestä illinoisilaises-ta
kaupungista. Hän sanoi pitävän­sä
siitä siksi, koska se oli kcflidellut
häntä paremman kuin häntä missään
oii kohdeltu koko elämänsä aikana.
Tri Juddista tuli amerikalainen ja^
hän ryhtyi ammattinsa edellyttä­mään
toimeen. Hän avasi lääkärin-toimistonsa
Elizabethtownin pääka­dulla,
osti kauniit konttorihuonekalut
ja palkkasi konttoriapulaisen. Hän
i'stu'^ti kukkia ja kasviksia konttori-ja
asuinhuoneistonsa pShaan. Ohi­kulkijat
ihailivat hänen puutarhaan­sa.
Hän antoi osan kukistaan ja is­tutuksistaan
ystävilleen j a liittyi Y h ­dysvaltain
armeijaan.
Tämä Eiizahethitownin ainoan
rohdoskaupan hyllyllä oleva nuoren-venäläisen
Yhdysvaltain armeijan
upseerin univormussa oleva kuva
edustaa ystävällistä naapuruutta,
juuri sitä, mitä mafeiilmassa tarvitaan
nyt, kun sota ihmiskunnan vitsausta,
fasismia, vastaan on yokettu.
——oOo-
PuolustuslaM-miehen
koukku
S>'yttäjän lakimies esitti oikeudes­sa
erään todistajan allekirjoittaman
todistuksen, että tämä o l i auto-onnet-
•tomuuden, mistä oaceudessa oli kysy­mys,
jälkeen katsonut ruhjoutunöen
auton nopeusmittaria ja havainnut
sen pysähtyneen 75 mailin krihd^lej
mikä osoittaa, että onnettomuuden
tapahduttua auton nopeus olisi ollut
. 75 mailia tunnissa.
Kun puolustuslakimies kuulusteli
mainittua tod^stagaa, oiivat oikeus-kuuiustclussa
läsnäolevat Imnmästy-neitä,
kun kuulustelu alkoi lakimie­hen
kysymyksellä:
"Poluttako te?"
^*Ooh —kyllä", vastasi todistaja
myb^n Itenetellen, mitä nyt seoirai-si.
'"Camefl-savukkeita?" kysyi laki­mies.
"Aivan oikein.'*
"Sanokaahan nyt oifceuddle-, onto
Camel-savufkkeiden pakkauksessa
ole-,'assa kuVassa kameelia" afjavalla
miehellä päässään fetsi."
"On, kuvassa olevan miehen pääs­sä
on fetsi."
Puplustuslakimies veti taskustaan
paketin Camel-savu'kkeita, sanoen:
"Minä tiedän, että te olette rehelli­nen
mies, ettekä tankoitukseKisesti
v ^ h t e l e . Mutta mielikuvitirksen
voima loörtii esiin kaikenlaisia kuvi­telmia.
Kuten näette, ei tässä savu­kepakkauksen
kuvassa mies alja ka­meelia,
mutta te kuvittelitte mieles­sänne
niin olevan ja vielä, että mie­hellä
oli fetsi päässään. Se tosiasia,
että syyttäjän lakimies väittää mi­nun
asiakkaani auton nopeusmitta­rin
neulan osoittavan 75 mailin tunti-nc^
utta, minkä asiakkaani kieltää,
kehitti mielessänne kuvan ja sai
teidät todella uskomaan jotain sel­laista,
mitä ette ole edes nähnyt-kään."
Puolustuslakimies voitti jutun. _
Sijoitti rahansa
postimerkkeihin
Entmen illinoisilainen sotamies
Robert M . Weir on sanonut hänellä
ofevan 6,575 kuuden sentin kntopos-thnerkkiä,
eikä hän nyt tiedä keinoa,
miten -^oisi muuttaa meridt rahaksi.
Hänen kotipaikkansa postitoitnisio
on kieltäytynyt ostamasta niitä ja
vaihtamasta niitä sotabondeihin.
WeiT sanoi Japauissa palvellessaan
hänellä olleen käsillä $400, jonka ra-hamäärän
hän t ^ t o i säiMtää ja ostj
sillä mainitut postimerfcit. Päästäk­seen
niistä erineen on hän pyytänyt
erästä sanomaldrträ avukseen tncrt-kien
ralhaksi muuttamisessa.
oOo-
Stmnmpi(t rikkauksui ei juuri ios-koon
amaita, mutia pteftmmät o^a
ankaran työn tulokset.