Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 4, 1947

              f
f.
!b . r
* f mu!-
1 :!;Hi!;'|i
I
l i
. Pv
* 11."
mm: I I P ' '
li
I* '
ii »'v
1
k-
1 % > .5:.:
• <
1 I.
' t
i
i
I f ff
tl' • ' >
1
1 1
Sivu 2 LAUANTAINA LOKAKUUN 4 PÄIVÄNÄ Muuiuiiiiuitintintmra
• 1947
iOmadan sHpmalaistenviifckotchti)
Published and printed by the Vapaua
PUDlisnlng Company Limited, lOO-MBl
Dm Street West, Sudbury» Ontario.
Aegisteried at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Til&3bhinnat:
1 VI isikert» $2.50
6 kt ukautta 1.40
3 ki.ukautta . . . . . . . . . . . . . . .75
Vbdysraltoihin:
1 VI osikerta -. ^ $3.10
O^^ukautta 1.80
Snotaeen Ja munalle oikomaille:
1 Vuosikerta ... . \ . . . . .$3.75
6 kuukautta 2.00
ijtrjou ilmestyy jokaisen viikon lau­antaina
l2-si\-ulsena, sisältäen parasta
Kaunokirjallista luettavaa kaikilta* aloil­ta.
AslamiehiUe myönnetään 20 prosen­tin
paliikio.
PjTtäkää asiamiesvälineitä Jo ta­naan.
' *
FT \TOITT7SHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin Ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $i3.00 ynnä
>y 6eJit:ia ju^iuiselta muistovärsyltä t^
t li tosia useelta. Erlkoishimjdt pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikxi Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on estettävä kustantajan ni­meen:
Vapaus PubUshing Company
Limited.
Kustantaja jä painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Umlted, 100-102
ötreet West, Sudbury. Ontario
Tolnlttaja A. Pfilvlö.
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
I
• V
Muhtjtn talvep^ibne vuoden,
jonka murheissani vietin.
Päivät nieni» tuli tuoden
vttä. Silloin mietin-
LIEKKI
P.O. Box 69 Sadbnry. Ont
Toimituksen kulmasta
Nyt on aihetta tehdä seuraava
kysymys:
Löytyykö Liekin lukijapiirissä sel­laista
henkilöä, kynäilijää, jolla olisi
valmiina tai valmistfintaisillaan uusi
jatkokertomuSi^trontaani tms. — oi­kein
täyjsipqinoincn kirjoitus^ joka
kiinnostaisi lukijan. Nyt oUsi^tUai-suus
sellainen, iarjpta — tietystikin
ko/ttuullista kirjoituspalkkiota.. vas­taa
— tahi ainakin" tiedottaa siitä
Saatavillamme on kyllä joku. sellai­nen,
mutta haluaisimme saada vie­kin
sopivamman — ja niitä jatku­vasti,
sillä Utkijaiinmc vaatimukset
kasvavat ja meidän olisi rimpuiltava
mukana.
Teemme tämän kysymyksen vaka­vassa
mielessä ja odotamme vastaus­ta.
Toivottavasti pääsemmekin tätä
tietä toivottuun tulokseen, kun ei
sitä nyt sattuma eteen tuonut em­mekä
satu tällä kertaa tietämään
ketään jonka puoleen voisimme pcr-soonakohtaisesti
kääntyä. Kaikissa
tapauksissa meidän täytyy löytää
hyviä jatkokertomuksia tavalla tai
toisella.
Kirjoituksista puheen ollen vffim-juc
mainita, että vieläkin on saapunut
ystävien kesämatkamuistelmia. Tuo
osoittaa sitä, että noita retkiä on nyt
tehty tavallista enemmän, ja sitä,
että halutaan muistella ja muistel­mia
lukea ja ennen kaikkea laajan
perhekuntamme-kOntymystii tähän
matkalta
Syyskuun seitsemäs päivä oli tal­koopäivä"
jota luontokin. suosi kau­neudellaan.
\'ht^istyön tulokset o-soittivat
miten paljon saadaan ai­kaan
kun on monta \iutteraa käsi­vartta
hommassa. Heikompienkin
voimien tuloksista saadaan olla yl-
.peitä.
Kolme ahkeraa emäntää huolehti*
ettei tarvinnut nälissään eikä janois­saan
tehdä työtä. Oli siellä sellainen
punahuivinen vaimo, joka hommasi
raikasta juomavettä kullekin työryh­mälle.
. •
Siellä heilui sirpit, viikatteet, ha­ravat
ja kirveet, Kaksi vöimasahaa
pörräsi kuin vihaiset ampiaiset. Pui­ta
kaatui juurineen, vesakkoa hävi­si,
polttopuita kasaantui.
Alanko trokiUaan ajoi halkoja so­pivaan
paikkaan ja sen jnmpär.illä
naisväki lennätti puita kuormaan.
Mutta kun tiäi isot pöUit eteen sau-nanlämmitystä
varten, niin naisten
sisu loppui. Siitä arvaatte, että pai-^
navia ne pöllit olivat, sillä einme me
naiset helposti periksi anna. Mutta
kas, sieltä tuli Pasasen iso troki mie­hineen
apuun. Siirtyipä jättiläispöl-lilkin
saunan taakse.
Jo Karhuvaaran Kustikin kiipesi
puuhun köysi kädessään. Katselim­me
kauhuissamme, että onko hän kyl­lästynyt
eläintänsä, lilutfa eihän mi­tään!
Köyden kiinnitti puuhun ja
sitten laski rauhallisesti puun runkoa
maalian. Sitten rupesi kuulumaan
sellaista hj-minää kuin'villien inti­aanien
nuotion ympäriltä, kun he te-ke\^
t valmistelua lähteä taistelui^-
kelle. Se hyminä tuli miesten suus­ta,
jotka olivat vetämässä köyden
päästä. "Qei, hiiv!" kuului, sit­ten
rapsahdus. Runko katkesi. Tuli
pari komeaa kuperkeikkaa jä heleää
naurua. Köysi sidottiin uudelleen
ja naisia riensi köyden päähän. Kun
aikajisa xvetivät ja Spini Hakkasi juu­ria,
niin ei siinä auttanut muu kuin
puun kaatua juurineen! Naisten yi- *
peys taas nousi yhden asteen.
Ikäpuoli kun saapui, niin sen mu­kana
myös • väs\'mys, — ei sentään
Port Arthurin asemalta lähti mei­tä
kolme toverusta -matkalle Toron­toon
SJ:n edustajakokoukseen, jo-ten
olhnme hyvin tärkeän näköisiä
ja varustettuina monenlaisilla, eväil­lä
niin sielun -kuin rjiumiinkin puo­lesta.
Juna porhalsi asemalle ja mei-
, dät komennettiin aivan junan yiimei-simpään
vaunuun, että jo liiulimme
ihan saavamme matkustaa hienossa
pullmanivaunussa. Mutta pettymys
oli" suuri kun astuimme sisään, sillä
vaunut olivat kerrassaan vanhanai-,
kaiset makuuvaunut, jotka kelpaa­mattomina
oli icai syrjätetty jonne­kin
yaunupihalle mutta josta ne taas
oli vedetty uudelleen esille. Liene­vätkö
vaunujen puutteen tähden vai
olivatko kiusana 'meille, mene ja tie­dä.
"
' No ei siinä auttanut jnukina vaan
täytyi käydä kodiksi ja ottaa paik­kansa
niin mukavasti kuin tuollaisis-
Kunhan tttlec kesä uusi, '
loion ruohikolla, paistan
selkää viikonpäivää kuusi,
marjat, naisten sulot maistan.
Saapui suvi. Pois sc kiisi.
Kuoli k^kat. Kulki kalla.
Huomasinpa: Vieköön hiisi,
taaskin oltiin talven alla.
Karkas kesä huomaamatta.
Haistamatta jäivät '.kukat.
Marjat, naiset inaistamatta.'
Nukkumatta iiurrKCn nukat. «
\_ PENTTI LAHTI.
nä edellä käsi ojossa. .':or?teI]en tai­valsimme
eteenpäin. Saavuimme jon­nekin
huoneelta näyttäv-iiin paik­kaan.
Huomasin nurkassa vuoteen ja
paljasjalkaisia ihmisiä siinä iojumas-
^sa. Mutta tie näytti olovan meiltä
pystyssä. Kohteliaasti aioin jo ve­täytyä
syrjään, sillä vastaani näyt­ti
laahustavan paksunlainen naisih­minen.^
Odotin aikani, mutta kun
minä pysähdyin, niin pysähtyi vas­taantulevakin,
joten ojensin käteni ja
ajattelin kääntää sivuun tuon tun-sa
vaunurähjissä voi, jotka nitisivät gettelijan. Silloin huomasinkin käte-ja
tutisivat vanhuuttaan. Sai olla ni koskettavan johonkin kylmään
pelosta jännittyneenä milloin ne ha­joavat
kokonaan. Naistoverini kanssa
etenkin 'manailimme, että olimme hul­luja
kuin ei otettu niakuuvaunuaj*a
sen olisi paanut jos piisi, raskinut luo­pua
muutamasta vaivaisesta dolla-esineen
jä ääni vuoteelta ky^yi: -Et­sittekö
pes*Äuonetta? .Se ei ole tääl­lä,
vaari tqidän tulee kääntyä takai­sin."-
Olin, pakahtua naurusta sillä
nyt vasta huomasin ,etlä varjo, jonka
luulin,vast^ntulijaHsi olikin oma
rista ja niinpä tiedustelimmekin kai- mahtava ruhoni, joka kuvastui ^ei-ken
matkaa-konduktööriltäj^ttä eikö ^ ä s s ä olevasta peilistä. Kun vihdoin
ole tilaisuus saada makuuvaunua.
Hän vakuutti tekevänsä parhaansa.
\'ihdoin meille ilmöit^in, että
VVhite RiyeriUä meidän täytyy kaik­kien
muuttaa seuraavaan vaunuun
sillä tämä vaunu jätetään sinrC A-haa,
nyt kai saadaan vaihtaa parem­paan!
alutta pettymys oli suuri.
Meidät sijoitettiin sellaiseen härkä­vaunuun,
että-ei luulisi CPR^n viit­sivän
periä maksua ensimmäisen luo­kan
matkustuksesta ja sitten antaa
matkustg^jille sellainen kohta van­huuttaan
hajoava vaunu, joss.i joka
iminuutin luulee olevan • viimeisen.
Sellaiseen vaunuun meidät vietiin
kaikki matkustajat joilla ei ollut nuk-kumatilaa.
Meitä kuitenkin naisto-mikään
masentjiva väsymj-s, sillä- verini kanssa enni potkaisi tavallaan,
keskukseensa. Sef^ on kaikki hy­vää.
Jatkamme siis matkamuistelmia^^
syksyn kuluessa.
Ja edelleen kirjoituksista puheen
ollen, teemme erään vajiavan ja hiu­kan
vastenmielisen huomautuksen.
Joskus saapuu sellainen esim. runo,
jonka alussa on joku hyvä ja sään­nöllinen
säkeistö (värssy) ja sitten
seuraa mitä sattuu. Miten tämä on
ymmärrettävissä, että samalta kir­joittajalta
tulee kahta niin erilaista
tuotetta samassa palassa? Se on ym­märrettävä
siten, että alibi on lainat­tua
ja loppu on omaa. Sellaista on
hyvin ikävä julkaista, korjailemaUa-
--kaan, eikähän sellainen yrittäjää ke-suut
olivat hymyssä. Saunassa pes­tiin
pois työn lika ja hiki, sitten ihail­tiin
työmme tuloksia.
Toivomme yhä uusia käsivarsia
apuun. Ette voi uskoa ennenkuin
olette mukana kuinka hauskaa ja tyy­dyttävää
on joukkotyö. Paljon on
työtäjennenkuin voimme Liittojuhlat
\^täaliottaa. Mutta mukaan Kirk-land
Laken suomalaiset, että saam­me
olla ylpeitä kentästämme kauniil­la
paikalla Kenogami-jäK'en rannalla.
SEIDI.
hitä, puhumattakaan työn tuotta­masta
todellisesti ilosta. (Emme nyt
ota lukuun niiti pitkälle menevää
yksinkerfaisuutta, eitä lainataan ko­konaan
joku yleisesti tunnettu runo
tai laulu ja pistetään oma nimi al­le.)
Siis jos kuka haluaa toiselta lai­nata,
tehköön sen reilusti, lähteen
mainiten. Sama sääntö pitää paik­kansa
kaikkiin kirjoituksiin näh­den.
— AP,
sillä saimme vihdoinkin lunastaa it­sellemme
yhtei.sen vuoteen makuu­vaunussa
ja jo kuvittelimme, että
nyt ollaankin kuin taivaassa. Olimme
juuri ehtineet'^soma.sti sijoittaa it­semme
mukavalle nojatuolille, kun
neekeripalvclija alkoi kovalla koli­nalla
ja touhulla mylljitä vaunua
ylös alaisin ja niin meidänkin oli
pakko jättää hyvät istuimemme ja
lähteä liikkeelle, niin me painuim­me
vaunujenvtakapiiiihän katsomaan
jiiltänuiimme tovereita, joilla sillä
hetkellii nHytti olevan hyvin haus- -jjääsyä, mutta vihdoin ki!iienk'n
kaa. Herkukas pöytä oli katettu ja päästiin kadulle ja tilattiin auc>.
selvisimme omaan vaunuumme niin
emme tahtoneet voida lakata naura­masta.
Vihdoin tasaannuimme nukku­maan,
jos sitä nukkumi3ek.>i voi sa­noa,
sillä vaunu tuuppi ja töytti ja
joku yhtämittaa kulki läheltä nukku­mapaikkaamme,
ettei tienn>t milloin
hän kaatuu päällemme verhojen
kanssa. Lonkkia pakotti ja käsiä ei
saanut asetetuksi minnekään. Mana­simme,
että kaikkenlaiseen mukavuu­teen
ihmiset rahansa tuhlaavat, mut­ta
mitäs teit, olla vain ]a pinnistää
sisuaan verhojen takana. Lopulta
kuitenkin alkoi näkyä päivän kajo
ja silloin me kipaisim.-u^ pesuhuo­neeseen.
Arvelimme jo oi-'ammekin
likempänä Torontoa. P ä i v i .uuri ehti
valjeta kun neekeripalvelij ^ -^aap'JJ
kasaamaan vuoteet ja niin r-.:ä sit­ten
oltiinkin jo Torontossa Ikkunas­ta
näimme p^ävaunussa olevat to­verimme
tulevan pussi: .ainaio--.'
iloisina ja reippaina, v a i : : - ! '^li^J'^'^
odottaneet että heidät j a t e t i i in Mid-buryn
asemalle ja mahdollL^esti tu­levat
vasta seuraavassa vaunussa.
Oltiin iloisia kun taas päästiin 0-
mien kanssa yhteyteen ia pois lii­nasta.
Oltiin suurella asenialla. josta
ei näyttänyt ensinkään o l ^ a r . uio.-
siellä maisteltiin sovii.ssa ystävien
eviiilä. Vietimme täällä pienen het­ken
inutt^ sitten muistimme, että
pitää mennii kat.somaan löydämmekö
sen vaunu johon pääsemme nukku­maan
ja niin hyväst elimme toverit
ja olimme vähän surullisiakin siitä,
että lieille jäi niin huono yökorttee-ri.
Kaikista vaunuista oli valot sam­mutettu
meidän palatcisa, joten, mi-ajaa
köräytimme Don haahilo
G. Sundqvist oli meitä v.i.'aaiu>i'.a-massa
j a neuvom.-tssa k o r t c e r i p a i k K O -
ja joita olivat meille varaunott.
Pääsin naisfoverini kanssa V.
taselle. jossa meille annettiin ihan.?
huone ja pehmeä vuode nukkua.
Ei siinä kauan;^ehditty oleskella,
sillä piti lähteä katselemaan Toron-
JaUcuu kuudennella sivulla.