Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 21, 1944

              LAITANTAIXA, LOKAKUUN 21 PÄIVÄNÄ
ANTAKAA ME
( C Ä « suomalaisten viikkoleHii) CEURAAVAX artikkelin on T^ir-
Published and printed by the Vapaiis ajoittanut eräs takaisin palannut
Suom. VIENO R.\UMA
Publishing Company Limitefd, 100-102 jentäjä, ionka totuudenmukaisen ker-
Elm 3treet West. Sudbury, Ontario. V - , .
Reglstered at the Post, Office Dept., tomuksen on Yhdvsvaltai narmeijan
Ottawa, as second class matter:
~ Tilaushinnat:
1 vk. ........,..$2.00
6 i.XO
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk $2.50
6 kk. 1.40
Suomeen ja munalle ulkomaille:
1 vk. ...$3.00
' 6 kk. l.€5
-Liekki ilmestyy jokaisen -viikon* lau­antaina
12-sivuisena. sisältäen parasta
kaimokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamiehille myönnetään 20 prosen­tin
palkido.
Pyytäkää . asiamiesvälineitä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä. palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolhiilmoituksesta : $2.00 ynnä
£0 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoisliinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien -on
lähetettävä maksu etukäteen.
' Kalkki Liekille - tarkoitetut maksur
.osoitukset on ostettava kustantajan nir
meen:' Vapaus Publishing Company
Limited.
-Kustantaja ja, painaja t; Vapäiis Pubi-;
lishing Company,Limited», 100.-X02 Ehu/
Street West,-Sudbury, Ontario •
Toimittaja A. rPäMö t
Liekkiin aijotut -kirjoitukset osoir^
tiettävä:
jasin kulkuani lääkärin odotushuonet­ta
kohti, puskien tuulta vastaan, tun-, '
sensuuri hwäksynyt ja armeijan neu- ^^^^ oUsj kaatanut minut mi-ropsychiatrisen
osaston päällikkö IJ^.^J^J tahansa.
eversti W. C. Menningec on suositel­lut
sitä luettavaksi Tnahdollisimman
useissa, kodeissa tuottaakseen apua
psychoneuroottisille, sieluUisesti tasa­painonsa
menettän€ilie,.'i>otilaillej jot­ka
yrittävät sopeutua takaisin joka­päiväiseen
siviilielämään. He taiste­livat
meidän- edestämme^- kunnes ei­vät
voineet taistella enempää. Armei­jan
sana sille on psydioneurosia^ sie­lullisesti
* tasapainonsa menetitäny t.
Sittea armeija tuo heidätkotiroaaSban,
lääkärit parantavat ?!heidät, mutta
•meidän asiamme on pelastaa heidät
takaisin omaan paikaansa^ 3^telskun-nassa.
Kaikki mitähe*vpyytävät on
tilaisuutta alkaa .elämänsä uudelleen.
iiilSUliJl
ja-koristeltu siivillä ja palvelusi
nauhoilla, oli lukittuna kaapissa.
; ; . J ^ kuul^ efctä vaikka olin into-ipsymystapaus,
minulla: oli niyös sai
viiottu olevan '-(huolehtiva lehtosai'
raus',' lehtämisen jännityksestä, lliiv
nunlaistaui hermosairautta voi ilme.
ta sotilaalla millä alalla tahansa, ja
töipal^tuu, tiedän sen, monelle muulle
paitsi minulle.
Mutta tällä hetkellä olin arka
kuinka lääkärit minut leiniaishrat!
Niinkuin joka sotilas, joka on ollut
erotettu vaimostaan kaksitoista pit-
Mutta ei käynytkään aivan niin. kää kuukautta,,niin,minunkin ajatuk-
Ensin sairaalasi nukuin päiviä yhtä seni olivat hänen luonaan. Halusin
menoa. Ei luonnollista unta, vaan - Puhutella häntä. Aivan heti. Niin
keinotekoista. P^^'" lääkärit antoivat luvan men-
Sitten.lääkäritalkoivat .neuvotella nä alakerran puiielinkoppiin. kiiruii-
. minusta. Päiviä <liva!hti ija vädiitellen siniie, mjeshoitajan kiiruhtaessa
'Meidän lääkärimme: vilkaisi kerran
minuun ja kysyi suoraan: ''Miltä si­nusta
tuntuisi levätä vähän aikaa?
Se kuulosti hyvältä. Ajattelin, et­tä
minua pidetään maassavjonkuri vii-kon,
saan kiinni univelkani ja olen:
jälleen takaisin koneessani kuukau­den
sisällä.
P.O. Box. 69 Siidliiary;,^vOnt.:,
aloin; ymoiärt^ä «että «ritkttsk^
sisii ta^isintoimeeni.^ i lop-puunkujiunut.
Että *ölioi^p?y<^äioneu-rootttiie-
n. ,
:\Iiiiä^%psy#toheuroottin€n.;^S^^^ ou-
>miaet*?^tt:efe?v5at^että^^ on
AArri@t#}a«tfiia^^
t^käviiii;itufmön|>i^
si arntei-vat
h^nuMe^Sketi?^
meijä^ta\ Senj • jäBteen
olen kaij^paillut;;%>ivvÄ^anrtnuur
toksen .sortilasäämä^
Olen fefeeiitrtäi^^
•Seurm\msa numerossa dtkaau^^
Marketta Raidan kirjoittama jatko-kertomus
"Arpia'
aisuuden:,^ar^Qttaiii^^ >.k^^!«^iaen>pienii4i^
vän tij%ai^^ii^jfc^
ja y k # f Ä .^ikjilmstepkin-^^ i t t o s s a ^ ^ r i s i i ^ Ö ^ ä ^ Ä o i : ^ ^'Xlä
- tä sy3^tä^^lS-ÖlirtykimaU^^
neuroottiseksi. • . -
Enijptiiiul^.iiyt a i n ö a s^
fiilkai^tiusiinväihteeksf^^^ jotka äiifiteäaattu s^ama^
stnkertainen suommfm-rakkeusro- tuin triinä^.;^'^Uil^
nokaisentpuötesta^ijök^j^ nahfeei«Uli«
maaij miuitaman, kuukauden' päästä: muutkin miehet täaHä. Mutta jo-
En halua, etta lapsestani sanotaan, kaisella oii sänkymäpiste, riippuen yk-että
hän on mielenvikaisen isän tytär silöstä. Sinun koköomuk^stasi riip-tai
poika. En ollut. . Kukaan meis­tä
psychoneuroottisista ei ole hullu.
Antakaa meille itilaisuus lalkaa. uudel­leen
elämämme. Se riippuu, teistä!-
maani^'. Arpia • on -sitäi se^on- viehät­tävä
tarina nuoren-^itnosieluisen pai-velustytön^
räkkaudesta ja elämänvai­heista.
, :
Meille on viimeaikoina saapunut u-seita
"kirjainjuttuja", joka sana sa­malla
kirjaimella alkavia sommitel­mia,
useimmat k-kirjaimella. Ne ovat
eräänlaisia kynäurheiluja, sukkeluus-kokeita,
ja miksei välipaloina kausko-
. Olen kahdenkymmenenkaihdeksan
vuoden ikäinen. Liityin armeijaan
kesällä 1941, tein >patruJlilentoja . yli
:pujLi,_ että kiin. sinä, tulit, armeijaelä-mään,
sen ankaruuteen jä jänhrtyk-
'seen. niin:Isiniissas-kehittyi^hermosto-toiminnan
häiriötila, .joka tekee sinut
sopimattomäiksi sotilaallisiin tehtä­viin.
Kunhan pääset takaisin kotiin,
on kaikki oleva hvvin."
jakin. Mutta yhtatään julkaistuina Golden Oaten,!heti jälkeen Pearl Har.
ne menettäisivät erikoisen makunsa ja
alkaisivat ikävystyttää lukijoita, luul-läkscmme.
Xe siis ovat hyvin säiistel-len
käytettävää tavaraa.
Ajattelimme tuossa, että mitähän
jos niihin uhrattava aika käytettäisiin
jonkun toisenlaisen kirjoituksen som-initteluun,
kilvoiteltaisiin sen taiteel­lisella
somuudella, niin eiköhän tulos
olisi vielä parempi. Kokeilkaapa ys­tävät.
Huomautamme vielä joulukirjoi-tuksista.
Niiden mahdollisimman pian
saapuminen olisi hyväf että niitä voi­taisiin
ajan kanssa käsitellj, eikä
kaikki jäisi viime hetkiin.
Satnalla huomautamme jouluter­vehdyksistä.
* * *
Sopii jo myöskin //;/" " rräös-tä
kilvoittelusta, jossa Liekinkin osuus
on kysymyksessä. Se on marraskuun
S p:trä 'alkava Vapnufirn svysr\'n*iiy'K^,
jossa Vapaudelle poimitaan niihin ai­koihin
katkeavat tilaukset h hanki­taan
250 uutta tilausta. Seit yhtey­dessä
on päätetty hankkia myöskin*
Liekille määräämätön määrä uusia ti-tauksia.
T^uo vn hyvä mtiistaa ja va­rustautua.
Mutta entten näitä, ensi viikolla, on
yoitonlainan keräys, johon osallis­tamme
vointimmc mnkoKin ja -vähän
enemmSnkini — AP.
Nuo hänen .sanansa ovat jmerkinT;
neet-paljon.minulle kuluneena vuote­na,
olen muistanut niitä usein,/kun
olen. hakenut; työpaikkaa:ja työnantar
jan ystävällisyys jäykistyi kohteliai­suudeksi
minun •selittäessäni: ''Minut
on erotettu lentoväsymyksentäihde^n.''
Ja ne auttoivatmiinua läpi.pitkien-ikävien
kuukausien sairaalassa ja^sai-raalalaivalla
kotiin tullessa.
Mutta.kun laivani.tuli Xew Yorkin
rantaan eräänä sumuisena syysaamu-;
na,: ja meidät oli ajettu laiturilla odot­taviin
autoihin, tunsin äkkinäisen pe­lon
tunteen ajatellessani vaimoni ja
ystävieni ikohtaamista. - Kuinka he
voivalkaan ymmärtää tätä omituista
kotiintuloa?
Jok'ikinen meistä tässä autolastissa
oli psychoneuroottineh. Siellä oli
Tom. Hi:ne]lä oli "Silver Star" ur­hoollisuudesta
taistelussa. Hänei ha,
lunnut puhua siitä. Joe. Hänellä oli
'•Purple Heart^ Minä tiesin siitä.
Hän oli mennyt läpi tulen pelasta­maan
. toveriaan, saaden itse pahan
haavan. Dick, Jack, Ciharlie*. . , il­man
mitaleja ja kunniamerkkejä.
iXIutta jokainen oli taistellqt, kunnes
hermot ja ruumis eivät kestäneet jän-,
nitystä enempää. Ja meillä oli kai­killa
sama huoli.
Vastaaottosairaalassa puin ylleni
rumat armeijan yövaatteet ja aamu-,
nutun. Tässä univormussa minun
täytyi tavata vaimoni. Minun pälye-^ rhoni värin) ja [ uskomattomalla ta-borin
ja,minut lähetettiin -Englantiin
1942, siihen, aikaapy jolloin .meitä
jänkkejä ei ollut,kuin kourallinen siel­lä.
Ollen ohjaajapa taistelukoneessa,
olin - taistelussa., Jerryä vastaan enem­män
kuin tusinalla matkalla. Taiste­lin
kunnes suurin osa joukkueestani
oli tapettu, kunnes menetin:.kykyni
jiukkua. kunnes kuopat mustuivat,
silmieni, alla ja/painoni haihtui ole­mattomiin.
Sitten eräänä raikkaana aurinkoise­na
aamuna meidän .lentolääkärimme
kutsui minut puheilleen. Kun as­tuin
ulos parakista »menriäkseni hä­nen
luokseen, en nähnyt tuttuja
kämppämaisemia ympärilläni, .rivejä
puumökkejä, mutakatuja, Times
Squaren merkkipaalua nurkassa.
En saanut pois mielestäni niiHään
mitä olin nähnyt edellisenä päivänä.
>Ie olimme olleet Ranskan yläpuolel­la
ja paluumatkalla :Messerschmitt sai
yhden laivoistamme. Ylhäällä mei­dän
koneemme lasinl)kassa minulla
oli selvä kuva mitä tapaihtui. Liian-
^ kin selvä. Jerry hyökäten. Suuri
pommittaja' yrittäen alas. Sinistä
taivasta. Savun, tuprutellessa ylös­päin;
mustan savun. Mutta* ei yh­tään
valkoista la^uvarjoa näköpii­rissä.
Paras.ystäväni oli ollut siinä ko­neessa.
En voinut saada laiiVkaan.
-unta *''?^°^^«*».y5^. J = ^ ? ^ ^
kintereilläni. Pyöräytin meidän pie­nen
- Manliattanin • huoneiston nume­ron
-iivoneistony^jota > en koskaan ol­lut
nä^hnyt vielä, jossa Betty odotteli
minua.'
-Ei ; tullut \ vastausta. Tunsin sa­maa
hätää^kuin hukkuva.
ijiökaiseha^minuuttina minkä ajoian-me
Matithattanin läpi, ajattelin hän­tä.
New Yötkin näkeminen hurmasi
minut, .'^n -selväpiirteiset rakennuk­set,;
'Miruhtay^^^^ .ja voimakas
uJkonä^ö^Uvat; vtc^^ minuun tun-teerijf
kuilla astuisij^ Eutppan, ^
tanäyttämci-yQStä >pä ATI-,
meitfkin. iVlutta4aikkein tärkeintä,;
tiesin^. että;y*hdessä, n<)ista rakennuk-;
sista. yairaoni:^dotti ini
:ljjp^uUa f^lm, ^le emiae>
nahtöheet ;oSata 'puhua toisill€(mme.i
OKn>oll»t..poiS,iUian .k^^^ Oli limn
' pa};j<3f^'puhumis!t,a.. .Kuulipj että fcättj
itkipVaikka^iönekoeU etten sai­si
sitä tietooni/
, Sittenjliänrkysyi: --Missä sinä olet?
Voinko•tjavatatsinua nyt? .^vanhe^
ti?. r Voitko .sinä tulla .huoneistoomme
vai tulenk€»[minä sinne sinun luokse-
" si?" •
. Yii>^ttelin,li^tken. En ollut kos-kaan.
ki^joittanut hänelle vastoinkäy­misestäni,
ettei hän huolehtisi liikaa.
. Nyt-kuitenkin minun-täytyi selittää
hänelle ^jotenkin tilannetta.
:Kerröin:hänelle, että. minun täytyi
olla sairaalassa jonkin aikaa; että
hän..ei.säa«aitäi§i liBkaa, mitä näki­si,
koska sieflä oli kaikenlaisia sai­raanhoitajia
;:ja ^vartioita ynupärillä;
ja että.hän.ei,löytäisi minua samana
rotevana midxenä, joka piteli häntä
sylissään ivuosi .'sitten, mutta pyysin
ettei,hän ,!huolehtisi^liikaa. silla olin
oikeastaan. i!han terve ruumiiltani.
Hän lupasi tuUa heti. :Menin ta-kaisin.
huoneeseeni odottamaan. Nuo
seuraavat'Icaksi tuntia tuntuivat lop­pumattomilta,
. Lopulta .kuulin hoitajan menevän
ulommalle . ovelle, kuulin a\ainien
kiertyvän lukossa — sitten kuulin
vainioni askeleet ja äänen.
Emme lausuneet sanaakaan, paitsi
kuislvasimme toistemme nimet. Sei­soimme
siinä. ovella, syleilimnie toi­siamme
kauan ja. tunsimme ettei mi­kään
voisi meitä erottaa. Betty itki
pikkuisen.
Sitten me puhuimme monta tuntia,
istuen vuoteeni reunalla. — hänen
työstään Nevv Yorkissa, minun lentä­misestäni
Euroopassa. Minun täyt\T
kertoa,, että useimmat hänen tutta­vistaan
minun joukko-osastossani oli­vat
koulleet. Mutta löysimme aikaa
myöskin nauraa — minun kummalli­silla
vaatteillani, minun "vankiläkel-m^
ydelläni" (joka .sattuvasti selitti