Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 17, 1951

              ''S. haa f i
7v\T serseiitöilla oli eheä. so-
IpusoLntuinen ja vaatimatcn
siihen nyyttiin Ivan Sergejits oli
äsken kompastunut — ja sitten
hiaien Satseensa
o k i a iT;>i
istu^^-
oli tää!::
n se HDä,'
a-Mäi
tohahtsr
*viem:jii5.'
sinä pah^-
Pientareet
' i T J Q S i ^ i
efei.,Ko}a;
sanöivatf;.
itti^^ä^::
ätfiiie ets
tuos^
:. "aiija,
luonto ei.'
nneetais.)
; s i n ^ j p | iJ
t - o l i : niij!
se iupisi-'
':ain.sittEj;
anen iän.,'
u- kommel-r
.juluflntoiv
o- näismt
ies.- >r-.3a,l
a, oli-.jB'
n i i n i siek
ivaäjainea-,
telia liyvlD
- y l i t s e V8.
ikkunariti
) ukkokin
anuti..,tiio
t t i , Bsyöii'-
^ n ihetM.-
vadn-O'*
itJkkKpli*
töllin ijfi-'
• niiäiiBÄä"'^
älämms--
oolla vse-iiunLfek-uude£
S3~
kj'Uä'toi«
ivatiaiu*
inenpro"
ne Isä^-i
toimitut- (
nat pitää f,
jsi.eifiSn--'j
jieneniE»-1
. vuodfilte-ffliesäiH
inkahd^
r^r1.> ^npä vuoksi hän ero- h^aien katseensa pysähtyi tunte-
- ^ ^ l i n i%-icä.<ti muista varkais- mättämän leveäiti . hymyileviin
^ - oU t ^ r i a i^^tua^Lätäk- fcasvoiliin. -Molenomat alkoivat
l a ajatte- ,
a J r a i t e n - i
lljsi. roi&
s t a tastä
m i n u l l f
a n kuöi
;tinusl£0''.
än tnöaf
lisenaön
L ilmajo-u
k i j o i t a.
AKKÄ-
Bainen.
teHt ul-
1?"
s. Jones,
tulla si'
1cT/> r-^misist-ä. .
fcen toimimiallaan oli tarkoin
^KSeit.y suora suvmta. jcsta
Sei T:oikemiut oikealle eikä ^-a-fcmaile:
ei tappanut, mut-feuäiiyt
työtäkään. Han a i -
Smisiin. jotka eivat .v^rasta-nän
^ulitautui epaiuotta-tisek,
jonkinlai:ella lieväLä
SviniiiHlla, ja pc^tiessaan
tvtm heidän elämäänsä teiki i t -
iiem ihmectelenipi kj-syms^-
Eijtokä takii hekin eivät v a -
• kelyn jälkeen hän
ensiksi-n
sen, että jos kaikki ^varastai-kx
mom ei olisi keneltä v a ­staaja
tc-isek^i sen, etta t^-ötar
Se\Tltä puuttui riittävä aloite-
"tv in. taito varastamiseen.
telkän mietiskelyn jalk
H siiheii kaksi syytä:
ity ja taito
f_ Tehkää työtä, hittolaiiet! —
Cteli ivan Sergejits hj-väntah-
Isesti hymyillen,— Sitä palhem-heille.
Minä kyllkä varastan.
!ja .hän *va(rasti. ' .
IHtkätväliajat katkaisivat toisi^
äo tämän iloisen inhimilhien
jaedian — nimittäin - siUoiu^
B Ivan Sergejits joutui vanki-
>m: Siellä, hänellä oli tilaisuus
Uönatäa TetTospektiivisia katsei-
'ä^j^ettiiun tiehen, ja joka k«rta
jitä' lohdutti ajatus, että eröi^. ,
ksiä systeemissä- ei ollut sattu-
•t-r Ivan Sergejitsin tehtävänä
^ varastaa,- mutt* 'vailkiauksien
hteitsi joutuiieiden tehtaiväir^
kefi hänet vankiraan... Olkaa
fvatt Sergejits oli ivsTa-tanut
Ikaksikynunentäviisi vuctta —-
Ja-siitäJiälhtieii kuin muisti. Jcs
Iketaan;- että hän anraitin vuo^
ka-Aoin kahdentuhannen m p -
).paikkeiUa; niin elämänsä a i ­hehan
.oli ehtinyt varastaa, e r i - -
^^iua, esineinä j a pieninä raiha-jninina.
noin viiden^iymnoenen-pnnen
edestä. Tämä summa
omiaan herättämään fcunnioi-ita.
kun otetaan huomiocn, että
balsaan-kopeekka- siitä ei ollut
kaittu rehellisellä työllä eikä
;rliilla.- Hänen tilillään oli vain
kkiä varkauksia, -
nauraa.
— Ja minä kim luulin, että'si­nä
olet- isäntä. — Ivan Sergejits
oikein läiskäytti käsiäänkin vas­takkain.
— Meinasin livistää.
Oletko yksin?
— Yksin.
— Mutta niistä sinä olet pääs­syt
tänne? Ekunat olivat eheinä.
ovi lukcssa. Minähän yritin
oiesta,
— Minulla on avain. Tulin si-sääii
ja pistin oven aukkoon, ettei
kukaan häiritsisi.
— Maitta entä jos isäntä tulee?
— Hähkö? Kerhossa hän pais­kii
korttia jcka yö ama kello kah­deksaan
asti aamuUa. Ehdimme
puhdistaa k<^o asimnon.
— Koko aiuimonkb? — Ivan
Sergejits miltei äilähti hämmäs­tyksestä.
• *
— Kuinkas muuten.—Uusi va­ras
na\n-ahti. — Voi teitä, taval-.
lis:a vaa^kaita.» Monta, vuosisataa
cn Jo kulunut, mutta ette ole vielä
mitään oppineet. (Kovin olette
yksinkertaista väkeä.. Työsken­telette
vailia suunnitelmaa ja
harkintaa... Sinäkin, mokoma
hölmö, tunkeuckit ikkunasta, siep­paa*
ehkä jenkin tyynyn tai'ta­kin,
josta voit saada korkeintaan
iviisi amplaia-, livistät sitten t i ^ e si
j a kuvittelet tehneesi suurenkin
työn...
i i i i i
IJYÖKY-Hannes, ikspuoli jät-
/^kä, heräsi ^tapansa
sangen varhain; Kaveri; nucri
mies. nukkui vielä täytti pä?tä
lauteilla, kun Hannes avasi sau­nan
oven ja työntyi ulÖJiimaah.
Aurinko paistoi ja laaja jäi ^eÄ
selkä läikkyi ja välkähteliJasnnes
täjtti mustan pannunsa j&vive­dellä,
ripusti seu keitinselkäSn ja
viritteli tulen honkasaloihin. Pim-ta
täällä vielä oli. Ei ju\n*i muuta
uäkynjt kuin jär\'en aava ja-mettän
tunama rintama. ToiseUa.
puolen järveä pilkoitti joku n ^ -
keröinen .p^ltöölkun "keskellä,
jonka akka hameellaan- peittäSsi.
Ylen v^.an näytti tääll% ai^ami
saaneen -thmisfeEt' pedon^yngiÖvVi
Vaikka saristumaan siinä, met-mäsiä
ihmisellä! Sen jälkeen ei
ole ihmettelemistä jos miehestä
tulee palokärki, ikuinen puimna-kuttaja
korpeen .
Niili, ja tänne se tuo kaverikin
aina palasi, vaikka katselikm vie­lä
kahdella silmällä^ Käveli peni-kuorman,
souti toisen, ja raa^ia-sipa
vielä>muonatäydemiystä mu­kanaan,
ja jatkoi kämpän raken­tamista.
Korv ike oli valmista, mustaa
kuin itse pimej^s. Hyöky-Hannes
herätti kaverin, ja he nauttivat
aa mu juomansa vähin äänin ja
menivät työmaalleen. Saha sihisi,
kirves nakutti, lapiokin sohahteU
nndtspenkkejä luotaessa. Itse
kämppä, jossa sitten talvella ke-tineet
kuivuvat ja tm'vat turise­vat,
oli melkoisen avara: Siinä
24-vuotias mrs. Dorothy aiae
Stevens Chicagosta hämmästytti
äskettäin lääketieteellistä mziail-maa
jäädessään henldim, v^kka
hän jäätyi niin, että hänen ruu­miinlämpönsä
laski 64 asteeseen.
Lääketiede tuntee vain yhden ta­pauksen,
jossa henkilö on\pänyt
henMin raumifnlämjmnsä lasket­tu
» 63 asteeseen. Mrs, Stevens on
tolpnmassa ia xsäyitää, ettei hä­nelle
jää mitään huomattavampia
^ikisemauksia.
— 'Mutta mitenkäs sinä? —
kysyi .ivan Sergejits istuutuen
nyytille. •
— iNiinkuin hä-et...Minä olen
kayttänjrt kohonaisen viikon l u t -
kimuksiin: olen ottanut selville,
naiteh isäntä elää, mitä hän tekee
jia, mihin aikaan tulee kotiin. M i ­nä
en. taimikaan niniumpimäai-käise^
tl kuin sinä... ^Minä tie-däai
senikih, että isännällä on vain
pälväapulaisia, öisin täällä ei ole
risttosieluaka-an jaitse hän tulee
kerlicsta vasta aamulla.
. — Mutta jospa ' M n sattuukui
tuismaan nyt! — virkkoi Iivan
Sergejits pelokkaasti.
— Olst aivan rauhallinen, veli­seni,
Miniilla,on tarkat tiedot.
Toinen vaaras vaikeni tuokiok­si.
•
Je oli sievä, kodikkaan näköi-n
pMu talo", jä senpä vuoCcsi
I erikoisesti iniellyttikin ivan
i-gejitsia. -
Alolemmat — talo ja- Ivan Ser-'
jits. w~.;^i:göivat vastatusten
taa i3oikkiku5an .varreflla, ja
in«n-lielsta«.jatteh:
— Kuulehan nyt. Miriä aion
tehdä täällä n i i n siistiä jailkeä,-
ettei naulaakaan jää jäljelle. T a ­lo
on syrjäisen poilckikujan var­rella
— kukaan ei tule häiritse­mään.
Kello seitsemäksi pojat
saapuvat kahden hevosen kans­sa.
. .Lastaamme tavarat ja viem­me
Ssaikki. ,
Ivan Sergejits paukautU käm-,.
meniä polviinsa.: ;
— Sukkelasti keksitty! Ja ihan- .
-:Joä3maTa'n-lasin/liiln-pyss^^ - • .
pä-kaöcmTrukutlkfciöia ^-iv.-^-.Kaikki,-armahaiseni. J
iSä JÄli^eivätkö pysy? - K a a t u - kin min^ olen jo pannutkin
mt^iTOiiel^^tkögÄä^ /
> pir.taaasHist(ji i v a i l i
Ja-J5ieäsfeely3h&:r-öin^ -iiffloinuLj^^tlöös?' - - ' • :-
^ tCiÄ-tounisy pimeä •^(^••a^af^' ; ^' en ottaisi? ^Täällä'
Jiuttua.- aamxirosteQtkisi; - r ^ a p ä ^-oajK^joatavaa^
mi I'wm;Seige|its pwren jän- < sm^iimne: MutJö^ fveHsemv. .>amte^
jtykses^ alahuultaan piirsi t i - > r&kalaiset, joista simölaäjenki-
,ajtö;B5sji4alia-. lasiin ^ ympyräin, .. sea.köy?iyytesl taMaei-oäemitää
.um-ia^. rätin;anrulla vja mi- käsitgrstä, sainovat.: että aika on
^utin kuluttua seisot jo ikkuna-': raha^. Kä^-käämme työhön!
fkirjoitbiPÖJTiän,
Jota-löalla,
yrittäen nähdä huoneen
kea-n pimejden läpi. Paljain
loin — kenkiä hänellä el ollut
hän hyppäsi pehmesti lattialle
tiadet ojennettuna suomksi
nti hiipiinääii eteenpäin.
?"f^^^^3n myttyyn; samassa
mm kätensä, tarttui nojatuolin
.•}Ktaan. tuoU kolahti pöydän ja.
ojdaUa helähti lampun lasisuo-fct'.^^^
Sergejits jähmettyi
J n . ^ ? ^ ? ^ ja huomasi, että
{*^ia. lankesi huoneeseen ohut
f^ifiiien .valojuovav jöka. rupesi
opeaa-i levenemsän, Seuraavas-
Lmnn^°^'^. """'^^^ ihne^tyi pientä
p m Pitelevä miesr ,
^5,.^'^'^ silmin mies (katseU y m -
Z f- huomasi pöydän
fc^kk>-^iliään o l e v a ^S
I v n n ^ ^ ^ . tas te.iavamset vari
e n S , t . ^ ^ ^ ^ ^ ^ ^ * i lievästi, ta ymmärtäisitte... iSSi ^'«^^ kohti a.voin- Ivan Sergejits itouhusi
iftiTunaa. mutta tuntematon ^ •> .
Minä aioitelen
ota sinä taulut seiniltä.
Huoneistossa alkoi iloinen työn-
. toiflm.
T o i ^ n varkaan juJkeus ja häi-käiianätön
suunnitelma miltei l u ­mosivat
Ivan SergejitsirL Kääarl-en
lakanoihin seinätauluja ja l i i -
puttaen nahkaan sidottuja kul­lalla
(koristettuja kirjoja hän
ajoittain heittäytyi istumaan lat­tialle
j a hohotti riemuissaan:
-r-Ho-sho-ho! Olemmepa aika
Varkaita.! Onkohan miisään muu­alla
samanlaisia?
~ Älä revi kurkkuasi.^ huo­mautti
toinen varas vaatimatto­masti.
— Täytyy tehdä t5*ötä.
mutta hän,, nauraa hohottaa...
Pane lamppu laatildcoon... Ole
varovainen suojuksen kanssa...
. Se on fkai fajanssia.^... Mlutta mi­täs
te tavalliset vaikaat sellaises-a?^
.S^'' edelleen. Päästäi-
S ffÄ^^^^^^ään hän is-e
j - e i ? ? ^ " ^ - ^nn'-'sti Ivan
S 'hämmenty-
J^^^^« lattii^.
e r l i S t i : ! ^ ^ pitäisi cOla niin
Ivan ^ ' ^ ^ ^ ^ « ^ ^ ^ t o n a .
, Suka.,.
^a^w?SL-^^?:?^t3pa.arva-
^•-^a olen.
i^mät harhaUevat
^-Joi^oiS^S"?'^^^ . viicToteUen
^-oih:?^^?.^,;-^^attuihin laa-
^'^Ä o^-^ t^e.fNe.^^e-nfan ^lfa^tft^i aa n—yy jtutiuinri.
innok­kaasti,
hyöri, ympäri huonetta,
pakkasi, selvitteli hampaittensa
avuHa sotkuisia nuoravyyhtejä. s i ­toi
ja smoin tällöin katseh ihai-
Jevasti toveriinsa.
Toinen täytti vain joilla^iin mi­tättömillä
pikku esineillä matka­laukun,
istuutiji nojatuoliin ja
sytytti favukfceen.
Työtä oh vielä paljon, mutta
toinen osoitti kaikin ilmein ja
elein, että iloppupakkauksen sai
hoitaa Ivan Sergejits yksin. H i ­lasin
kasvoin tämä juoksikin vä­hän
väliä toverinsa luo ja nä.yttä-en
Euilloin m i t ä ^ esinettä iky-syi
hätäisesti:
— Otetaai&o?
— Ota, Ivan, ota! Kaikki kel­paa.
—'Entä tämä ruokalitna?. Ote­taanko
sekin?
— Otetaan sekin. Miksi jättäi­simme?...
Kdäi >\-ainjkiirettä:..
Pojat voivat kchta tuUa hevosten
kan^a, täytyy saada ajoissa kaik­ki
kokoon.
J a sen sijaan, että olisi ruven­nut
auttamaan a'äsynyttä ja pö­lyistä
Ivan Sei^ejitsia hän vain
poltteli jä Ikatseii ikSnmoihin, joi­den
takana aamu alkoi jo val­jeta.
Pojat tuhvat hevosineen.
Kun kaikki sisällä oli pakattu,
rohkeni Ivan Sergejits sytyttää
savukkeen.
— Älä laiskottele! — komensi
säälimätön toveri. — Ala kantaa
tavaroita ulos. Katso, isäntä
saattaa kchta tulla.
— Mutta, miksi sinä et auta?
kysyi Ivan Sergejits arasti.
— Mikii! Olenhan minä teh­nyt
kaiken vahnistavan tycjhi.
Xläkä heitä savuketta matolle:
poltat siihen reiän etkä sasp puol­takaan
hintaa. Hölmöjä olette!
Mitään ette ymmärrä!
Ulkona oli kylmää. I»aljaita-jalkoja
paleli aamukostealla k a ­dulla.
Iv:an Sergejitsin toveri saapui
myöskin kadulle ja alkoi välinpi­tämättömänä
katsella, miten po­hjat
lastasivat 'kuormia.
Onko laikki (kunnoEsa? —
kj-syi hän vihdoin.
— KaiSrikl on kiinnofesa. ,
Sen jälköen uninen toveri kat­sahti-
Ivan Sergejitsiin ja Virk-kcl
hjonyillen:
- i - J a nyt, fey\'ä veU.:Voit mennä •
..kaik&ssä' xa-idiassa minne haluat.
^ K u i n k a n i i n ? —.Ivan Sarge-
-••jitsln-suukin jM toämmästyi^ses-tä<
laiokiotel selälleen. — iEntä t a ­varat?
Ja minun osuuteni?
~ — Mitkä tavarat? .
— Nämä tavarat. Jotka olem­me
koonneet.
— Ovaiko ne sitten sinun, nuo
tavarat? /
Ivan Sergejits suuttui:
— (No. eivät ne ode.sinunkaan!
— Kyllä ne ovat minun.
— Oletko sinä muka niiden,
isäntä vai mitä?
Tuntematon naurahti.
—Voi sinua! 'Johan minä sa­noin,
ettäi te vailkaat olette höl­möjä.
Tietysti minä olen isäntä.
Muutan teiseen huoneistoon ja
saadakseni kaikki ajoissa kokoon
rupesin yöUäi pakkaamaan . . .
Kiitoksia paljon, että autoit. A n ­saitsit'kunniallisella
työllä ruplan.
He-he. En minä ilmaiseksi ole.
teettänyt sinulla työtä, veliseni.
Ota tuosta! Se on reftieaiisellö
työllä ansaittua, rahaa.
J a isäntä työnsi Ivan Sergejit­sin
luteen hopearuplan.
Aurinko oli juuri nousemassa,
kun Ivan Sergejits harhaili pitkin
tyhjiä ty3^vmättömäoä itseensä
ja ihopearupla puristettuna likai­seen
nyrkkiin. ^
Ivan Sei^ejitsin sopttsointuinen
luonne saattaa timtua omituiselta
sellaisesta. joSca ei häntä ymmär- •
rä.
«Buö rupla, jonka hän oli an­sainnut
monituntisella raskaalla
tvöllä. poltti hänen kättään.
* Tultuaan sillalle Ivan Sergejits
sylkäisi, kirosi karkeasti, ja heitti
sen ruplan leveässä kaaressa jo-,
keen.
sänkuiJuiiaisi orupeavan.-^^^l^^ oh luukivuicin valmiina, josta jät-
Hannesk^an ei otiiit kää ruckittaisiin tuolta'emäntien
;kohti4..puoieU; puolelta. Kamiinatkin olivat jo
" * "" cdottsma.?sa. tuollainen häkä-pönttö.
joka on vetänyt vaunua
maanteillä, mutta joka joutaa nyt
tänne, kun jokaista öljyntlppaa,
sodankoneiston verta, ei enää
tarvita siellä . . .
Täällä on mutaman kuukauden
kuluttua clevaa vahvaa asumisen
hajua, ja metsissä ryskää, ja iris-tikoita
ja pinoja kohoilee. Ja
luteitten armeijakin on ^nouseva
liikkeeUe^nöiden ;>ientcn laukun-lestaiu.
Sammalissa tuo alunpe-
Yin värjöttelee, ja riemastuu o i ­kein
elämään ja täyttämään mca-ta
l^mpän lämmössä. Tuleva se
cli5:'at tehneet .l£ätiltt,;iM
kesaiSEfen X tsiiväan. -kaskleiea jä
tervahautojensa savulla. Ofa olleet
velassa kuin tervan vetäjät, mutta
eläneet aikaansa. Ja yhä tuuli,
puim latvaa heilutti, todistaen,
että hätää ei ole. Metsä; ei vii-»
meistään anna. iSe cn laaja ja se
tuiskee juuria kasvattavan miaaai
kaameaan.
Kirvestä heiluttaakscsn Hyöky-
Hannee nytkin majaili kesäisen
järven rannalla. ;.iLi^ksi (hän täl­lä-
J ^ r ^ <^Jkuin:mikB&in Johan­nes
l?astafä,M6lläkavijä,iv6^^ vain -ön yhtä vainiastl kuin jät­tämässä
tietä vielä suuremmalle kakin viuluineen . , .
kirveen heilutuksolle. Hän an k a - Sen H;.öky-Hannes, voi ennus-verin
kalissa valmistamassa ^ t^-.^ Mutta n3-t niitä ei vielä ole,
kämppää jän en rännälle: S i 5 % -'
syliä täsUä-avataan työmaa.
, Siinä on jb sauna valmis, ja
itse ikämppäkin jo kattöpäällä.
koivupuinen. Mämiyt tämä .ny­kymaailma
haluaa viedä tarkoin
muiOe markkinoille.^
•Hyöky-Hannes pitl~ tästä työ­maasta.
iNe olivat oikeastaan on­nellisimpia
hetkiä fiiänen elämäs­sään,
nämä tällaiset, jolloin sai
istua yksm nuotiolla kesäaamun
ihanuuden keskellä, tuollainen
järvi ^eressäi, vesi, elämän äiti^
No, ihminen oli noussut kuivalle,
mutta hän kantoi elämän nesteen
mukanaan, ^verenä . . . Ja järvi
ei ollut ainoastaan katseltavaksi.
Kalaa £ieltä nousi, .hyvä,& lisää
jätkän muoiiäaii. Heillä oli pari'
....ye^kkoa, ja tyyninä iltoina he oli-
~^Vat kiertäneet muikkuparvia. k i i ­vaasti
sauvoen ja kiviä vi^ellen.
Hyöky-Hannes ihmetteli mitä
varten nuo kalat riiin. tösytällivät
- veden pinnassa kuin noitkäkin ke­sän
lekottelfjat. Hää^ikkejäkään.
ne eivät olleet." iNe .tulivat vasta
syysmjöhäUä. iE^ällemätlä siis
ravintotguhuja.. 5uiöiimpähtavaa\
eikä kymmenien miesten roilU- .
naa. tiuinaa. ja törinää. .Siksi
tääflä on hy\'äoUa. O n ikäänkuin
pieni kesäloma maailinan pai2hi-nalta
. . . ,
Hyöky-Hannes lataili piipput-sa.
katseli yhdellä silmällään jär-
- ven veden, välkettä ja sitten asi­antuntijan
ilmein kirveen terää,
sylkäisi j a is&i, ties kuinlca mo­nennen
kerran, lastun puim pin­nasta.
Ja niin on kämppä valmistuva
jätkän asuttavaksi talven äkey-dessä.
Muuan amerikkalainen kemisti
on laatinut teorian, jonka mu­kaan
planeetat ovat sjTityneet
•kiinteiden hiul^asten ja kaasu­jen
muodostaman kosmillisen pil­ven
koostuessa. Califörnian; y l i -
oiJistdh kemian professört , tri [.
. . Wen4ell M . L a t i n » r , p e r i ^ ^ teo-syökssrmäfisä;
silla;, t u s j ^ p a ^ l ^ astronomien j ä geologien
-kalanen rieajastvövaiih-kesäisen; hav^atntoihin' « e k ä . omiiii : tutki-
.illan kUUaöta l ; . ; . , . . ' J''.^.; •...r.i.mrdEäinsa;,; ,-1 ,
; hyvin hiljaa >slsa6SSän,imäinlön, V ;feosmllllöb^ .^njjveä;:.,^-Josta. - niaa
: alvan^ taoy^n tant^^sj^ai^^ täyfer C amiioao^.v.JtaL 10.<8Ä1 k e i l a a SUUT. -
. täessä vatsaa^ iHäaoll-hyvin tyy- ..jrempV'Suio.H3nMä maa <m nyky-.
. tyväinen -täiän l^ömasKhan. Sa- -ään,-P^lisflrvolm© oli JUän .ticik-
Mielenlaatu. jossa ihminen
toimii, tekee tässä maailmassa
kaiken pieneksi tai suureksi.
Arndt.
Tahdon asioissa ei kukaan vo!
toimä toisen puolesta. —• Möller.
•oli kilin leikistä. k^k>inaa ikui­seen
sajvöttä-i^ihtauteen, torinaan
ja tillinään; "laihtui siltä, ett^'
nyt ^ei oUut ollenkaan tarpeel-aista
laskea tienesteitä. Pääasia
oh. että elämä tuntui maistuvalta
metsäisellä irannallä. jäa^ren ve­den
välkk3'es8ä ja kämpän seinien
kcfiiotessa; ennustellen talvesta,
jolloin piiu poikineen on kaatuva
parahdellen pakkassäässä . . . .
Mutta kaveri ei olliit tähän elä^
mään ensinkään, tyyty^-äinen.
Hän Icinteli lointelemasta pääs­tyäänkin,
että kaikkeen se ihmi­nen
tulee lähteneeksi, korpeen,
pinm kiusattavaksi. "Yksinäisyys
rasitti häntä hirmuisesti, sillä
melkein mj^cän vaiteliaan, sUmä-puoli
(Öyöky-Hanneksen kaveruus
oli tuskin mitään seuraa. J a niin
sääsken pisto jä paannan pörinä
muuttui hänelle sietäanättömä&si '
vitsaukseksi^ joka sai kiroUemaan
• • •
Mutta Hyöky-Hannes kohfensi
nuotiota j a aivanpa viheltää toh-kaisi
tähtisen.
Kaveri - oli • nuorako mies;
maailmaan ja ihmisiin mielisty­nyt.
Hän soiitaa nytHckäsi itnielel-lään
penikuorman ja käveli toisen
mokoman nähdäkseen kylän,
maantienpinnan. kauppapuodin
ja kahvilan, pyörähtääkseen ehkä
ymp3rrän tanssilattialla. Mikä ^en
tiesi, jos siinä oli naisenpuollkin
vetämässä . . .
Hyöky-Hannesta sellainen ei
enää houkutellut- Häh oli mie­luummin
muistelematta, kuinka
hän oli joutunut katselemaan tä­tä
maailmaa vain yhdellä silmäl­lä.
1*ytön aitan o^ea häh oli ol­lut
rassaamassa auki puukkojy-källä,
pienissä viinoissa. Haka
tolikin auennut, mutta sämaUa oli
puukonkärki vllskahtanut suo­raan
hänen silmäänsä.
Sellaista sattunee ^rain silloin,
ikun oikein huono onni on kjmtä-
LauaxitaiBar maaliskuim 17 päivänä. 1951
iko.: jotta. ;^iaasut pUgivat pyisyV
neet pUvessär ,'J?le pakenivat. ja.
kiiirteät, h i i ^ a s e t yhtyivät kiln-"
teoksi kbkonaisuudekisi. t u l o s oli, '
että maa kehittyi aluksi ilnian
ilmakehää, vettä sekä mantcfrei;
ta. "/ ' ' ' ' '
Koostumisen tapahtuessa, se­littää
tri Latimer. kiinträt hiuik-kaset
syöksyivät yhteen eri no­peuksilla..
Metallit, kuten rauta,
raskaampina putosivat nopeam­min
kuin keveämmät silikaatti-
•ja basalttihiukkaset. Ja täten
metallit keskittyivät maan kes­kiosaan.
Koostuneissa kiinteissä hiUkka-sis.
sa oli melkoisesti kaliumia,
uraania Ja muita radioakitilvlsia
hiukkasia. Kaliumin radioaiktiivi-suus
j^ksinään riitti kuumenta­maan
«taata miljoonan ''vu<^en
ajan senjälkeen kuin pilvi oli
koostimut.
.-Tri Latimer selittää, että tämä •
-VämpiS oli ..niiden-kemiallisten
reaktioiden energialähteenä, jot­ka
synnyttivät ihnskehän, veden
ja manteree^t. ~
m.
K im Unlversal-Intemational-yhtlön
"Blansas BaJdeirs"-nimistä
fthniä f Umattiin Idyhvildi^a. lä­hellä
Califomian Palm Springiä»
oli alueeUa niin paljon heinäsirk­koja,
että filmaus oli lopetettava-kesken.
Vasta sitten, kun Yhdysvaltain
maanviljelysviraston lentokoneet
myrkyttivät heinäsirkat, voitiin
liimausta jatkaa,, mutta siihen
meni viikko aikaa. Nyt tätä fU-miä
esitetään kuitenkin Jo C a -
nadassakin.
Hyväksyminen r o h k ai see,
moite masentaa. — Ella \Vilex,
S i v u?