Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 17, 1951

              IM
II
SUDBURYLAISTEX
HUOMIOON!
Siidburyn seuduilla Uinnettu
metsämies Valtc Riutta on paikal­lisessa
St. Josephin sairaalassa ja
hän tarvitsee verta. Hän py}'tää,
että kaupungissa olevat hänen met-sämiestoverinsa
ja muutkin lahjoit­taisivat
hänelle verta ja ilmoittau­tuisivat
mainittuun sairaalaan.
Samassa yhteydessä halutaan i l -
tmoittaa, että tiistain Vapaus-leh-dessä
mainittiin Aivo Lahden huo­neennumeroksi
53 St. .Tosephin sai­raalassa,
mutta se on 73. Tuttaxia
pyydetään käymään katsomassa
yllämainittuja potilaita.
mm i l
m
m
Liekin vakituisena lukijana tunnen
velvollisuudekseni dlmoittaa mielipitee­ni
painommitoksen suhteen. Aioin sen
- tehdä muutenkin, mutta toimitus pyysi
saada tietoonsa ajatuksiamme siitä asi­asta.:
• ' . ,
Otin- kymmeniä tilauksia vuosittain
Toverittarelle, iLiekin äidille. Samoin
myös Liekille niin kauan 'kuin olin sii­hen
tilaisuudessa. Olen myös kirjoitel­lut
siihen, ivaMcka en aivan Aiiime aikoi­na,
ehkä osaksi laiskimdesta, mutta
myöskin huonontuneen terveyden vuok­si.
Mutta tunnen kuuluvani Liekin per­hekuntaan
ja (niin ollen oikeutetuksi ar­vostelemaan
lehtemme tapahtumia.
Kilpakirjoitusten aikana oli lehtem­me
»kotko mehevä sisällöltään. Nyt vii­meiset
numerot ovat olleet ikuin jotain
vailla, eikä niis.sä ole sitä ripejltä, (jnitä
viime aikoina oli. Otetaanpa (kilpakir­joitusten
kirjoittajat y.m. %ynä käteen
ja pannaan Lieldxi letniuamaan. ^Ai­heita
0% tuhansia v^iuny^^ tulee aie--;:
tuks.v :T vähän niinkuin
'•puulla: pääliän lyödjlcsi'* kuuUessann-me,
että kilpakirjoitulcsemme arvalla
arvioitiin. Taisi ollaikin ainutlaatuinen
alallaan, se tapaus. Pahan ikolahduk-sen
se- uinakin antoi meille kirjoittajil­le.
Olisimme odottaneet siitä jonkin­laista
ehdotusta lukijoilleldn tehtävänV
kuteö eräs lukijoista jo Liekissäkin huo­mautti.
Toiseiksi ihmettelen sitä, että
Liökkiä painetaan vain sellaisena '*si-
'vaitoiihunat'', kuteji toimitus huomautti.
Älina tkun luulin, että tämä imeidän leh­temme
on jdku haka — toisinsanoen,
että se kannattaa reilusti itsehsälole-nmtta
toisten tielFä.
Liekin saapuessa on ikuin lapsi tuli­si
maailmana vanhempiaan katsomaan
j«, iloisesti seirrustekmaan, Kim tuli
•se ensimmäineii pienenä painettu nume­ro,
hiin eipä se tuntunutkaan niin omai­selta
ja raikk:uilta. Siihen oli tullut vie-rs^,
liimmeä muoto. En luule, mutta
titdan, että suurin osa Liekin lukijoista
olisi ^httlunnut~sen olevan entisessä asus-saau/
siis suuremmilla kirjaimilla pai­nettu,
kuten ennenkin. Kyllä se "Hal­lin
Jannen" si\^i tuntui hauskalta lukea
siksi- että se oli vielä selvää ja isoa
••prähttiä". Varmasti ovat enimmät ti­laajat
siinä iässä, että luemme lasien
avulla, eirätkä ne lasitkaan ole kai­killa
niin tä\'sin sopi\ia. Isompaa pai­nosta
voi kyllä lukea sellainenkin,, joka
ei enää oikein hj-\'in näe. Elsimerkiksi
fsnnari-manuna ja -pappa ottaratXie-kin
käsiiasii levähtäessaän jalkojaan ja
saadakseen siitä tuulahdusta nutiUsta
niaailmasta toisilta samoin ajattelemilta
taveruksiltaan. 'Mutta jos sitä täytyy
sihdaten lukea, niin se menettää makun­sa.
ja%uvitus hä\iää. Eräs naapuri ^uo-niauttikin:
''Ehdon valta ahm-enella,
oitaä onkeen jos tahtoo.'* Se tarkoittaa
s:tä, -että jos ei toran näe lukea, niin
:nvitä (kannattaa tilata.
Se vaihdoskin tapahtui myös liian äk-että
ensi numero on toisenlainen. Me
tilaajat olemme vähän niinkuin kaupun­gin
veronmaksajat, että haluaisimme
etukäteen väliän tietää, "mitä siellä pa­dassa
kiehuu". Olen sitä mieltä, että
pidetään se edellinen 'präntti", koko ja
sen verran vähemmän kirjoitusta, että
mahtuu. Joka sitten paheksuu Liekin
pienuutta, niin onhan olemassa paljon
•kirjallisuutta jatkoksi niille, joilla on
paljon aikaa.
Ehkä saamme toimitukselta kuulla,
miten on sen mielestä. Jospa vaikka
hiukan lehden hintaa nostettaisiin, niin
mahdollisesti se auttaisi asiaa. Se on
niin arlia asia, että en sano siitä tämän
enempää. Kirjoittaikaa toisetkin luki­jat
ja Liekin "lisääjät" tästä asiasta,
oletteko siitä "pränttäyksestä" kanssani
samaa mieltä vaiko \'astaan.
Isoäidille, mrs. Pesolalle ja muille Lie­kin
kirjoittajille sekä lukijoille sydämel­liset
ten^eiset, myös teille, jotka olette
•kaukana metsän korvissa kokkeina ja
vihreän kullan kaivajia. Joukossanne
ön tuhansia Liekin lukijoita ja uskolli­sia
kirjoittajiakin. Ällcää antako Lie­kin
katketa, vaan koetetaan etsiä uusia­kin
tilaajia ja kirjoittakaa talvisia ko-
^cemuilisianne (LieMdin.
SUOMA MARIA
pi syrHi — näkivät minun työväenyh­distyksen
jäsenkorttini Suomesta pie­nen
omaisuuteni mukana ja se kaikki
tarkastettiin. Mitähän yksitjnstä nurk­kaa
ei tiskarilla ollut, missä olisi voinut
säilj-ttää tavaroitaan.
Paljon on aika muuttunut ja vielä
on paljon varaa parantaa työläisten olo­ja.
Viime Icesänä oli yllätys nähdä yleis­lakko
rautatiellä. Eivät t\'öläi5et tosin
paljoa voittaneet, mutta on kiitettävän
hyvä, että saivat 40-tuntisen työ\iikon.
Ei palkankorotuksesta ollut paljon iloa,
sillä ruokatavarain hinnat kohoavat ali­tuiseen.
Meillä oli tääirä osuuskauppakin, In-temational-
kaupan haaraliike \iimeiset
10 vuotta, mutta syksyllä se pantiin
kiinni, sanottiin, että kannattajien puut­teessa.
En tiedä, s>itä lienee vaikea
tietää, mutta huono juttu se oli. Yksi-t3iskauppiaat
tietysti siitä ovat hyvil­lään.
MÖKIN AKKA.
o o
iCiii
Tervehdin Liekin lukijakuntaa ja Ys­tävien
päkhiain kirjoittajia. Ne paki-nat^
oVat hauskoja lukea ja on aina kuin
petheiltaji^fiaj kun Liekin saan.
KOvjisti on ollut Ikyhnä talvi ja lunta
näillä ympäristöiirä, että posti junakaan
on hatvom oikealla aJkäansa, joten Liesk-
!ldkinäihaH'ähän väliä inyöhästyy. Mut­ta
aina se on tervetullut, vaikka viihän
myöhästyheempänälkin. Ystä\ien kir­joitukset
luen aina ensin ahmien ja
kaikiki niuut tarinalleen. Aina loppuu
Ikesken lukeminen, mutta eihän ihyv-ää
voi paljoa vaatiakaan.
Joo, talvea on olliit pitkästi ja leve­ästi.
Eijsin syksyllä ei tälle paikalle
tullut lunta. Lännellä ikuului olleen
limiimyrslvyjä jo ennemmin kuin meillä
oli lunta J% ^xm. si^^^^^l tavallisesti riit­tänyt
meillekin a^ojssa. jVJonasti ajat­telen
ihmfei% ji)ilta ^ ehil^ta h
taVana, että siitä on lysti kaukana kah­lata
lumessa -3a kähtää vettä ja kaikkea
muuta raskast^a. Se on hoonnaa, mis­tä^
eivät tule-tulot helpolla. Ihmette­len
silti kirjoitulvsi^ime, miten hauskassa
muodossa ne on pantu Liekkiin. Itse
tässä olen nykyään »vapaaherratar (Iso­äidin
sana),^^^utta <^len niitä kovan
kohtalon lapsia, olen joutunut mna te-ik^
ään mitä on eteen sattunut ja har­min
sitä on — tus3dn lainkaan —
helppo-äeikkiii sattunut.
k;ä.
Ainoa, minkä kohdaltani tiedän on
piikana oleminen Suomessa ja täällä.
Vaikeudtt tietj-sti kohtaavat ensin, kie­len
taitamattomuus ja moni muu, mut­ta
nuoruus ja tervej'^ auttavat ihkistä
vaikeuksien yli. Muistan tuloni Cäna-daan.
Laskoin ja tolvx)in, että täällä on'
hyxinkin asuttua ja seurarikasta maail­maa.
Siinä kyllä petyinl Toinen ereh­dykseni
oli, kuin njenin suomalaiseen
poortitaloon työhön. Tulin huomaa­maan,
että suomalainen täskijä ei \ ^ y
eikii ole milloii^kaan tyj*dytetty, vaikka
työläinen pj^örii IS tuntia päim^ässä. Ai­na
välillä sai kuulla: **Tanhanmaan
•kankihäntä, sosiälistipiru." Kyllä kai
joiku muistaa minkälainen kauhun aika
oli silloin Port Arthurissa, iku^ Työ­kansa
tupasi ihnestjinään. Tulin Suo­mesta
samana sj^jmä. Voi sitä kau­histusta,
joka 'iTyÖkansan "käteensä otti
IJddilinen lehti v:un huomautti, -^keaksee^..^ Jaim^
Hautalan Jakin haasteen vastaan mie­lellään
ja farmarinnan tarhiolla huoli­matta
siitä, että Jakki asettaa aika­moisen
urakan piskuisen vaimoihmisen
täytettäväksi. Mutta oma kaivamani
on kuoppa johon lai&esin alkaessani
rehennellä tätiväen ahkierniudella Lie­kin
avustamisessa kirjoituksilla."
'Xo, mitäpä tässä onuuta kuin yrite­tään,
yritetään "Hissun kissun ja aika
keksitään" . . . onhan tässä kevättä,
kesää ja syksyn pitkät illatkin tulevat
kilpailun kuluessa —• jotta pois häipy­kööt
tätiväen ahkeruutta iibkääVät vää­rät!
•
Tämä onkin oikein "jännää" kilpai­lua,
kun kysymyksessä ei ole rahanhimo
eikä tavaran kokOominen, eikä ole pak­ko
vaivata aivojaan pilkkujen, pistei­den
ym. maallikolla päänvaivaa tuotta­vien
merkkien oikeihin paikkoihin aset­tamisessa.
Nehän voidaan lisätä vaikka
kirjoituksen Mc^I^tiun, |psta nesaa toi­mitus
tai' latoja asetella: niille • kuulu­viin
paikkoihin — tai jätetään^kö se
tehtävä arvoisille lukijoillemme?
Ja muutenkin se on ''jännää", kim
joka kuukauden' viimeisen Liekin saa-
•v^ttua tietäii, onko kilpaveild^o täyttä­nyt
osulr^ensa, vai onko pahus luik-_^
kinut edelle ja antanut rapioita. Voi
taivas, mikä peli tässä nyt alkoi!
En millä ainakaan usko, että Jakki
olisi ollut niin kiero ja valmistellut,
lähes pari kuukautta kirjoituksia etu­käteen
ennenkuin heitti minulle taiste-luhansikkaan.
Eihän gentlemanni voi
sellaista ladylle tehdä, ei suinkaan?
Saanen minäkin puolestani panna
yhden ehdon, että lähetän kirjoitukseni
kahdella nimellä? Pakinat lähetän
"Elisan'' ja kertomukset sillä nimellä,
johon 'kerran "nuoruuden hulluudessa ja
rakkauden hurmassa vaihdoin isänpe-rintö-
jälkinimeni. Ja että Jakki pääsee
kuusalle, panen ensimmäiseen kerto­mukseeni
molemmat nimeni.
No niin, näkemiin sitten Liekin pals­toilla.
ELISA.
Jaa, se on sitten alkanut se "jän­nä'
kilpailu. Voin vakuuttaa Eli­salle,
ettei Jakki ole ainakaan toimi­tukselle
lähettänyt, vielä mitään nimi­tä
kuin haastekirjeensä, mutta sitä,
' onko hänellä varastossa kertomuksia,
en tiedä mennä sanomaan. Kuule­miin
siis, ensi kuussa leimaltakin
tulee kertomus. Pidän tarkkaa kir­jaa
molempien kirjoituksista, mutta
x^armuuden vuoksi on asianomaisten
Juuri äsken saapuneesta Liekistä luirj
•Rauhan ystävän" kirjoituksen ja niij,. !
pä ajattelin jatkaa siihen ajatuksiani. '
On varmaa, että valtaosa ihmisiä
mielipiteeltään samoin ajattdevia kuia 1
"Rauhan ystäväkin" .Onhan seK^^ et. *
teivät miehet, jotka o\'at saaneet V !
kea sodan kaikkinaiset 'kauhut, toki ha.}
luaisi niiden taas uusiutuvan: Onhan
selvääkin selvempi, että naiset, lapset
ja koko kotirintama, jotka ovat joutu,
neet kokemaan ja näkemään ne valtavat
hävitykset, mitä mykyaikainsn. sota
•pommituskoneineen saa aikaan, eivät
soisi tuollaisen kauhun ajan uusiutiu-aa
Kuka sitten hankkii sotaa? : 7 |
Viime perjantaina esitettiin radiossa I
raportterin käynti Helsingissä tapah-. 1
vissa häädöissäjiurjista asunnoista. En». \
simmäiseen paiilikaan saapfui reportteri '
juuri, kun häätöherrat valvoivat kau-.j
pungin muuttomiesten toimintaa, sib
tavaroiden ulossiirtoa. Reportteri ky­syi
vaimolta, joka seisoi tavaroitten vie­ressä:
- , .
— Onko teillä nyt snHtään tietoa, min­ne
muutatte?
-— Ei ole ja jos olisi, niin tokihan oli-sinmie
vähemmällä lähteneet, kiiyluj
katkera vastaus. , .
— Minkä vuoksi tämä häätö pantiin.
toimeen? ' .
— Talonomistaja tar\itsee leveäia'
piä olotiloja. .
•Niin, tämä on uusiutiivä-täpäl Kun
sodanaikana o n useinkin kaikenlaisella
keinottelulla rakastuttu niin. hälulaan
saada leveämmästi elää Ja^ sydän ön ko­vennut,
armtoa ei , anneta jkovaösaisilk j
lähimmäisilleen.
Sinne siis kannettiin tuolikin perlieen
rjlkkaaksi käyneet huonekalut jä muii j
omaisuus lunta tuiskitttävälle takapM*
le. Milloin jä nainne ne sieltä vietim; ei
•ole t i e t o a . " ' 'j
Reportteria ääni kimlui.:HeIsiagi|i,llfi7.|
peiliä olevalta kesämöÄahieelta.i^^^
sä pahvista tehdyissä mökeissä;..asui
kahdessakymmenessä ihmisiä, Joko,yk-1
slnäisiä tai perheitä, lapsiakin. Erääs*
säkin 5x2^ metrin kokoisesi .asuivat
varihemmat kahden pikikutyttöiusä. 'Hans- j
sa. Kamiinassa.pitää.p^ala^ikuinen tU';
li, muuten 'ka^^i jäätyisi^t^^; Qn siis!
yötJvin valvottava, ettei tuli ppsisi sgni-mumaan.
Ja kuu i^nies ja jvaimo käyyät
vuorotellen, työssä, niin. myifin he .sif.^,
ten lepäävät? Vföi ön 1^
metrin päästä, laitettava, ruoka ja puhy-'
taudestakin oin pidettä,yä huoli. Siina '
kysytään sisua ja sitkejrttä; - ; • / .
Reportteri kysji pikki tytcUtä: • r :
— No, miten se aika 'kuiuii täällä? ^
Värisevä ääni vastasi kuin yhdestä
suusta: - - . :;%-;>,• > . '
— Palelee, palelee. V .
Useissa, paikoissa jmissä. reportteri j
kävi, kuvasti samaa. Sen jäl.keen kuu--J
lui ääni Kallion kuuluisista, pommisi»-
jista, joissa sodan aikana, monet ihn»*^-^
^et saivat suojaa kaupunkia pommitta-essa.
Nyt näistä pommisuojista on J
muodostettu vaSvitiiisia ihmisasuntoja. -1
Sinne katakombeihin eivät pääse tuulet _
eivätkä tuiskut, mutta ei myöskään au- h
riiigou lämmittävä valokaan. Kun ke- |
vätaurinko alkaa pian ilahduttaa pahvi-laatikoissa
elävien mieliä, kesän toiveil- J
la, niin näissä holveissa asuville se tulee ^
yhä tukalammaksi,' sillä kellarimainen j
kosteus tuntuu aina enemmän kun ui- j
kona ilma lämpenee. , . (
Ei voi nimittää luodiksi tuollaL?ta pe- j
sää. Lapsia ei kuulema saa viedä noi'
hin luoliin epäterveellisen ilman takia-
OU perheitä, joiden lapset on sijoitettu •
maalle jonnekin hoitoon,- kun mol^' -j-millä
vanhemmilla oU työ. kaupungissa- j
Mutta kalliiksi sekin tulee, eikä kenei- j
myöskin pidettävä kirjaa, että kaii;
kä\isi 'ireklementtien" mukaisesti-
Toimittaja-ikki
•Jän. -uta
(at ai.-w"---^-^"
K-iirei ja vn-
; häädetään
-<alaifi5 tuu
,Sot3 läraän
liäkia, mutr
irjcmat taht
seurauk;
Isille suodi;v
inaikaisesii.
uteen rään'-;
jita'5rvistv- •
Jiilsoikeude!:
jTi on töki
^f.i^ella kur:i
k.äin .=aär.t
Ennen sötia
'j;-T.iin ki
Iira jos vie
fiiäi tarvitr
Mi:- r;
rervehdin
pikia ja eri
senetelä-.^
radiota jo
m ja oikei
iiarj-viettä
nikon -sat(
anaiassa,*
i ?nuistols=
synnyihke
f^n-rieHrai
>i 'talven -jf;
1 :-uIoiselti
en>'-ön' vai
d odotetj
i Kevä
ellot kutsi
lyvähän
siäkylmij
'iet ovat
iska aielL-l^
nen. oli'
:=ö5il]asilk
J yhtäkää
igin ^irta
ntiin vii
|iäli'V'U ku
imahtavat
p-an sada
io siilo: n 1
jan näiim
timine, jot
'Vuotta sii
jOn s\-lisa
t^^äti haut
•ies5ä uirl
iän ei m
'••veiden ty
pien rai\
tiään he
.vmpärille
Hän asukl
jait'ni. S
^•i vietiä.i
•^'n tässä
tulleet va
t' rivimm
^aatoinim
••^•erin Ji
itaustoim
o- Si^lli
reitten k
^haa -jiiit
, ?to\-sri.
"tm