Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 8, 1950

              • . '^jeni takana, v a i t o - se alikm „ feter :KÄ"UStmm:
%Ba ferättanyt minut lurveaii / a i -
fl^n katiomaan auringoHRoiisiia. Se
^ -tänä aainima^--€FolIiit
T^^vin viittaukseni, .im.yimmmi'
siatta -ai^-an töisin.-.:kmli--o!iji:'kullat.
l ^ veti minut sohvalle,istamaan. ja
^-atti-poslieani,
tpoika parka, oletko • yhtä - vBsynyt
fl minäkin?" sanoi -Mn.-painaiitoen
Ägneolankädöii. erääsi,porttiaukios-sa.•
seis€ii:.tyitö, ia;.pmka. -llinä^- leijaili
k€\€äii , -^asimmäisa .^tttuleuhenklä.
Maas^ fsi-tosiis vklä -aikjniyt mitään
•viliraiä, -mutta .-sen- helmasta .liiiokui
uiHfea.-te'äiii...stiloliieii ^tokaus. .^-ICaii-pimgin.
M-tfieräiimaMö^ -asf-altin. Ja 'mukn-laki¥
ieii-alla:.saattoi seatimtea.
Llimea pyöritti .pientä •baskerilak-
"luuri sillä hetkellä-avaiitaimrj, j a si- •kiaan •sormespäiilään. /Pekan kas^^ot
• Viliuisen Kitti seisoi kyBuyksellä, rä- , olivat valjussa yövalossa omitmseo to-
'•-Oh,
-'Iän meidät huoniätessaaB Ja -alkoi ten viMtetään-
^mtyi • -takaisin •keittiöön, Jonlia , Pekka, oli -kon
r|[ bän oli tulkit sisään. nuorista veti liänelle vertoja ulkonäös-
Minä-tunsin'Olevani'•tomaaliliptifial- - sä. Hän, -Liimea, -oli kuin-Tuhkimo
c3 kasvoiltani,-mutta "-Maija --ei ^oilut - ruiisoslen.^eassa, -tavalHsea --terye-tyttö,
H! EiHassäMän. -* .köyita. {suurempia ^edeayt^^ksmj^vailla.
(•S..^,'initään")-sanoi-^'liaii- nostatttötta • • '^FefeJia, {mipä - -en ;--räliöe-etokovim
•niinkuin-nytkin? .-Ja
Jonlia Peklvä oli -komea #öika,;iar\Ja ''talon"
<®ttt,: sii?ä ön WeSä, -Jos
sjidnavultoniaäti
. "laitos, mutta •luulenj Mtä
ti -baluaa olla- fauhässai"
i-scseen.poikki.-. :'m$vm-
- •-Miioriikalnen : -.-.veti. -rtoiseiiklB-liaDsfk-k^
mÄ-äilestääö, : ffiöle^^ •
..'Marssi :le- ja 'etsi tittkasti•-^toisep^•^sföviä;?fcsit-
•-setla. . -.^ - , . . ' ; .
•.9l£t'ai%'an-^-öikeasäa-.>--'-Hyvää>3?ö^ "Oletko4o'-'kauM-,aikonut .- .:.ta-tar-
--•kolfeQ —..onko .-slaiiUa .sukulaisia --siei-
M -•Eiin•^'^•-luohakÄil.-' - -.'16n .tarpeeksi;--tÄStekseen-.iMiiut.-" • -
lä -lianeäHe ^toisella -kädelläSö' .piädlen-jotain
{kulumitta-Mrlaa.
'•Ql€i3:,pali©i!laBi,'etlä viivyia. -Öako
tullut .postia?" ' •• ' - '
-;"Oa, ja "kaukaa,-paksu: kirje. onkia.
: HerEas\iiki on-aikoja, älä.pelkäi.„':IC»ts-opettajatar
on myrskyä täyrniS^äsiäii.''
•Linnea • oil ••muuttanut --"viaatteeasa -yö­puulle
inenoa Asartea, mutta-viime sanat
kuullessaan -Mnen . kats^i3.sa • sat -eloa,
Jo„k-auan .-Ma .oli-; tiennyt, ettei -se nainen
häntä siedä.
'-'Onko liän , taas haukkunut -suurta •
mahaa tai kiharaa tukkaa? Ostin•<ellen
. uuden-korsetin Ja Ipkäriltä'minulla OT-
- todistus, .-että 'olen-puhdas; tyttö, •pub-^
• taampi kmn Joku ^!losk«luout•-vaIsllapii-ka.^'
• "iapseni, kai.TOe-kaik-in olemiHe syö^:
. neet Jiikaa. ruis^^elliä ja,. joku • kuihtunut
,-ikäneito, kadehtii nuoren tytön .korkeaa
pwea.ja pyöreitä lanteita." ;
" E i se siis ollut. sitä — rouya^ ei väli-
:-.tä;TOilioiii:mspiiat kbtiinnummk.-Tslöl-'.
. • -lä• o3i-rmuuten":iiiauskaa . . ^ liinnban -
-yöklÄaat silmät,, ..tanssivat ,,,:Juuri --a-va-:.-
, tUssa-, kirjeessä ;ajatuliseEsa.samallaJ€B-,
^tSes^r-nykjqöäisto-,,tapahturaim - •
•-)Uöi€B-,-&uun\syimyssä -on.-.-.useln - ke-.
••vanen_ :..-.,aamu-.-;-kirkas, -kuten„,n>lMn J a
. ihminen, -oli. -{-seii --mutenv •.tiasea .vei-'
sa--mit-ä^,Iiafean, silE ökn palvdfet :,'her-
- rasväkeä. Jo -eiiim poikien symt-yöMl,
oOul Uiiiäfeii suvussa koticpettalalta-rena
; . .
''Minulle-ii;kuu!u -.liiitalen -sukuluet­telo
-•••eivätkä • teidän.-pai^lusvuotmise.
Ettepä-' tainnut -sen - rikkaafnmaksi
tulla. Minä. Jo teidän liilanne eljiisln
••• korojllanl."
•"Sillä : olet ^ensiiiimliiiien upplniskai-
• nen,psih'elija n i l l i tässä talossa-on.-o!-
• lut, TOUtta 'tIelääMii sen, niitä--kadulta
löytää."
'jRentles- ok-a-eiisimmäi-aen, ...mutta- en
•viimeiiseB. -.Aika .v.:.Ja •..kehitys srnenee
eteeppiin. ^My^lset .nuoret-eivät enää
-.istu .iltojaan ..pelastusarnieijassa Ja ru-
. kdu^uoneella, i.Kerta^kaikkiaan,.Jos.te.
tätä''Sukua -kauan..palvellut..neiti olette
-; ottanut niin;halpa-arvoisen asa,iian -täs-särkodissaj.
että-pengotte alempieiine..yk-
- 'Sityisomaisuutta, «Ien ; -irti toiiiiestam
-k^dea-vi,i_k<m-kuluttua.*'•.,^
Mnneaa... .koko pieni, olemus kohosi
-• vai^Qaan.-; ip^nen -; teki -mieti-.lyödä
- tuota., mahaa,. kotkottavaa - k3;nas. . •
«Ob, .-^tuollaiset - tyitohultukat.-:'Ot-ät
paljOD - Ä l ä •^meistä,•-•ystiväsl..-•--iSilä
paitsi hän oh kovin neiiäkas."
"Maija,-'en voi:d€tää^'{^ttä'>'QBmttekt
5)
•pukata? • - -'Älä" -•de{---.m?ÄeiMva!.^;Jiuua;^
Iij«iiliti'-Maija. •. - - - -. •' .- ' - • •-: -{M - my^öliäislä. askeleita, -talon {alakerran •'
"Mutta-<me^o!eföme-"4^2lM|ia=Ääe& -•--ikkuna'- suljettiin. - -.--'kivalla-' -räminäliä.'
ii!at-,-MQrisön -kasyattäjis.--"^^ttil#ie-v--Pekka ;-^^ rannekelioaan,-se. näytti.
pa todella hyvää ^esimötkkSIf"
"I-innea, :-inihuita--•.^oft.,sisl^.:m£nh5i;
- TOeren^^yli.- ..-Ilän-muistuttaaMin^r-paljon
•• sinua J a vsiksi-käi :-l^Inkin ..lilaksi -tunkei­levaa
.tuttavuuttakin ... ...Et.sinä..minua
- r&kast-a --hm .... ..Ja ..eihän '-kaikkia -voi •ra­ikastaa
\ •"
:.lM£iio. - ;.viiunvaiistys.-: kulki ;yli. ;tytön •
ruumiin. -Rakkaus! -. Ensio • - .'Anttilaa
kohtaan hän oli tuntenut Jotaiö;sellais-
• ta. .Olisiko,-Pekka sen .parempi? 'Nuoret
-viihtyvät .usein {.yhdessä, vaiklia' he' ei-^
vät niin paljon puhukaan. Toisen lä­heinen
sähköisyys, puoleensa vetävä
voima, intohimojen pursuava riemu .
ja heillä,-Linnealla ja Pekalla ei ollut
'sellaista.- , " •
"Minun kai täytyy:mennä, on vielä
viimeistelemättä viime k<»kouksen ra­portti
viikkotehteen . Tytön ääni
cli kylmä. "H>n;ästi, Pekka, olit hyvä
poika, kun toit minut kotiportille. Kai
vielä nähdään."
mikä ilta! " Pieni sipaisu takin hihalla ja tyttö
oli poissa.
"Hyvä poika", olipa siinä tyttöä sa­noakseen
hänelle, suuren tehtailijan
kuopukselle, joka isän perinnöistä huo­limatta
oli lähtenyt maailmalle Ja kak­sikymmentäneljä
täyttänyt mies, oli
tehnj^ töitä raskaissa hikipä joissa, op­pinut
näkemään kansan todelliset kas­vot...
pilvessäMn, •••-eikä-.^aiiia--auii.!:^on--'-kul-
•l«ssa,--mf5ä-^Äiaifiie Ja .raha.-pairee;^|yyörat
,n. .Än/öli Ä t y n y t ^täydellä
.-'työIäisBUör&n •'f-leötöi-
^Miksi;el?^-^
*'Siksi - siksi, ^ttä .
''Että oifet itse -hä.neeh siliiliäsi Ja--k^r-rasi
Töyöten-rakastunut", -sanoi'-Maija
hiisgsti; -Hän-npusi'sölivälta. -Xun-
Ict ^nähtä-västi, •-etten -sitä;-lledä.' -^IMi,
'mies! -Pyj^sit -hiiöiUtj"täifee-iväM
tenäksesi--Jninustä' -'MM'U, ---multa. -sM-bbta
et tule näkemään, -tiedä ^se! ^Ak-rcuiim-
asM-palaan ^-ta^ih- katipuhkiin.
Hyvää yötä!" Ja •5Iaija4äveM..-kelBa.h-lelevin
lantioin, pää ylpeästi #yäty3^
iicosKsta. \ ..
Makasin" ••'viioteessaffi katsellen .'-ikku-mm
yfös taivaalle, -missä.'^-tulfeählell.
siiTQtamia tähtiä. -'Köetili -eetellä :aja-luojani,
mikä päivä
-.-.-kah\itar.|©tlnta-'H>ttva ..•i-I.äimeii unakuu-.
.; kamariin.,¥aiiha.:--&otlapetta|atar. si-
•vuutti. •hänet ..-kuin ..-vahingossa .'.-.«täsau- .-
;. -lassä.' -.--iHyTväa ••huömenen-.-saaoimneii: .oli
-liian-••.-;totutte-- .,--tapa,{:päännyökklys J a .
.•- piem-hymy sai .Joskus korvata ...sen,-mut-.
. ta, tmö. ;:^muna ei iinnea. saaaut i «des
{;-. h3m>yäkään.' -Pienet-.^-kätensä - -yapisiiJat.
-laskiessaan .tarjotinta .pienelle .sivupöyr..
«dälle.. -
"Haluan- 'puhua-"-kanssasi, myöhe-m- ^
"•min;--olen •Byt..liian;:väs5'nyt. .Hm,, tuo-
.-ta",---Oliko'-.•.jaeiti-.'tarkoitan 'koti^ietta-
' jatai-jö ;työ3sään?"
"JJän tuli vastaani,.eikä edes hymjdl-lyt.*'--
Tytön .sanat, laukesivat kuin.pys--
syn suuste. ••
Rouva Xänsi kohottautui vuoteeltaan
melko äkkiä, hörppäsi mustaa kiahvia
kupillisen ja sytytti pitkän savukkeen.
"Oletko sinä Tagerlundien entinen
palvelija ja kanssarikollinen jonkun
• • "Olitko .sinä, {Fanny, ulkona lapaiitai-
•-•na ••..myös,-. tarköitaB illalla-, jä&een mi-.
-•aua?'r ...
;;"OMn,>käyi,n--:--Baapuri,ssa{—-meillä m
J4Ma sekasotkun olinkaan .saanut ai-
-Saman katon alla .'kanssani •oli
t^^i ihmistä, joista -ainakin •-toinen o i
tsiBulle hj^n villainen. Ja toinen —'
cliko hänkin vihainen? Ei, hän oli pi­kemminkin
näyttänji;,ylenkatseelliselta
asentomme sohvalla. "Ja
olet heidän opettajansa",
hänen kerran sanoneen. Olinpa
födella kaunis opettaja! tokastuaut
jÄ^reen tyttöön, aiielkein .-vielä:'lÄp-see"n.
^% km se oli saiiotiu --miBulfe 'päin
bsvoj;
^^tm häntä, olin ^n-äan .-Möittnut fea-tytti>vl€n.:puöMta.
•^^'oja, tiesin sen-,-o!ev^.-^-totta. - -'^^lin, ••Ma, ^-0IMt.:.B-äytelmissä ,"|a.-möiien-iihalle-
'^^tin häntä *^K*» -^t?».;:tr~ ^..„^iÄ.*;i.,.<^ ^»»»»^«An -r^nAl^hlfcs
^•^tim nuoruutta •eiiemraäh «h*'-kos-
^ ennen. Siksi, että •itse-rakastin 'tä-
^ yltiöpäistä pähkiiiäsiliBää, - suloisen
^^orta ja ^^rkistävää oleötoa:.- minä, ,.|o-
^^oHn vannoutunut vanhapoika, yli
kertaa hänen ikäisensä. Kuinka
-j^al^ta se tuntui! -'Eakä sittehkääji 'voi-
J^^^e niitään. Lämpöiseni , aaltona
j^^^J^i ylitseni, •tuoden ;joiiMnJaisen
IJ^"^ tyydytyksen tunteen-tokö 'ole-
^-fiem _ j^yt^ ^^jj olin siltä -tktöi-
^ Kaikkien _ iiäiden vuosieii,|älkeeö
;^^J^oli ihmeellistä, e-ttä, saatoin-.lwi-
^am vöimakkaa.sti .ja s y v i M . •.Mutta
minä olin. vain Piekfea-Ätä^/iu*-
^"^'^ tK>melituöut
iiSäduäkiilmässa -;-selsoi .^Iveluvalmis
"Pekka aotöi -jontlB-o^itteen
rantaan.
•"•K-ulta'seai,-:siBä-. tulit myöhään, -ajat­telin-
jo jotam .'tapahtuneen." ^Faimy'hii­pi
^Mljaa..-avöl-miii ;^|a-]olii -keittiössä -pnp^-
jotifpääs^n, -laittoi -kuumaa teetä vle-lasääö•
nauretuin .Ja-säälivästi.
•ei imhulla-'Ollut -fuitään 'toivomisen va-
•raa- . Ja ^mika-kummallisiBta, ;€n-si.tä oi-
• keastaan .-ajate-llutkaan. -Toistaiseksi
.,-aiiiaMn olin, 'tyytyviiiaen vaiii'siltä,-'että
-itÄ-"''«lin.-rafcastuBut. - -Se timtui-'min uu-
•mi2L :|a .-IfeflÄelJIsteltä .viiosikauÄ-tetä-
^oÄii „,yk^nito, «elteiBf»
efömäm jälkeen.
- "'KanssäriköTlinen — - en ole; koskaan
kenenkään kenkäkauppiaan kassaa vie­nyt."
; " •""-
. .-'^ouva ' ve'ti säiikyvaatteittehsa alta
pihkan mustaa valkoisen päällä,
"Mistä tämä suloiseh suomen kielen
parjaus on kotoisin? Olen itse kirjailija
ja taiteilija, tiedän, m^iten sitä alaa vil­jellään.
Ei täten . . . "
"Mutta rouva Länsi, te ette kysynyt
minulta mitään piikaa pestatessanne."
"Haluan lainkuuliaisia enkä mitään
provokaattöreita -ainakaan hoin nuoris­sa
kuin sinä olet."
-• .""-Mikä on.-laki,-.-.rouva-Länsi, laki ken-,
•ties .{teidän kahdeksa-p-huoneen li&aa-
•lissaaae, '-laki teidän .:5lviStyMnemioissanr
-iise, ••;laki ;..|a •-•••eiMienkalkltea -se on poimia
•meidän- .;-.pk:iit€n ".palkkapiikojen pussin
|)oh|al'ta:;p«iaml!Ätkin;^ teille . . . "
-'Iilii'neaB'öuprilla-kasvölilaoli ohimen-
-'väsähtän«'n ••ifcm-isea •"ilme vetäes-
-:saäa -herniostuneesti-.Sivulle .iikkunakaih-
'timia -hyvin -tletäeo, --että .«iaiärinän sO-mät-
seuTasivat. hä»en.-.selkä|>iitään, löy-
'lÄmättä -virikettä- "Seökih ^lutlca", ker­tasi-
-^^liiinea -iiiielessääii, -muistaessaao
Fannyn, saöat.
'Kotiopettajattareii :-'ivalliiien l«tse h l -
;pÄisi oMfBenneQ tyttöä. 'Cötiopettajatar
öeäi "hj^lii .syyllisy.yteösl:^ salasi
railuösa 'IMmem - hu€«essa.
•'','Kuka;t€lie.-oii -•assiaa-ut.^luvan mennä
-penkomaan ...railiun ^-j^Äylsomaisuutta-si?
' .'-Ä-:---.tii«Mö «n Jalö,-vastaista, te
•~ ettekö hä-. -
ä?- ......
*i-|liiJtä3a---"<»--opeus l«Mfö-'fösÄ.talos-....
- aina ;.paljon, .«piihuiMssta v,Ilmii:i,^liaiissa.
•': Häti on,.juuri imuuttanut ..paikkaaja sii-
...uä.-sitä.t^asla..-en.seiil©mlsta.'* - - . -
•'-• -Ilmi,- inlfeä sattuva,-pims... lipnm/liieroi
- pääBihliaansa, J^nka ,-Ällä {tuntu -"ntin -
••kutisevan.-rKautta rautgin "liän,sai sel­ville,
että-Ilmi. ©Ii hänen,. entinen-ystä-
;--.vä.ttäpensä.
.. • "-Pape. ©maisuutesi .lukkojen. taakse
- varmuudea .vuoksi -kun' lähdet "'kylään.
Minulle-.-tuU.lihtö, vaikka elpä^ silti, olen
sitä aikonut jo".kauaö." . ^. '
- "Tiedän. ,sen ja."J?:ai niin on paras. "Jo-
'.ko sinulla'o%passi?"
:"01i tai ei,-|ähden kuit^fnkin."
"Et sinä'^salamatkustajana'kauaksi
. pääse. • Viime aikoina niitä oh palautet­tu
paljon."
"Minua ei palauteta. Tiedän omat
aisani jos väin • monst osa tovereistamme
tietävät,-Fanny." .
- ^Mmän 'äanat ^ olivat suoraa-- vastaus-
• ta •vaätiva-"-k'ysyöiys. -•flän öli;--'Viime -ai­koina
vanhentunut sielullisesti. -Koti-
{kaupuUgista-^ lähdön -jälkee^n iM - muuta­missa,-
he&issä, -viikoissa, ^kuukausissa
tapahtunut paljon. Joittenkin ihmisten
elämässä -tapahtuu aina jotain-..^--enem­män-
poikkeuksen- tekevää hyvin -äkkiä. -
Saiidströmllle tulo suoraa-'p-äätä,- Fager- -
luö-dellle •—--'oh,-Linneaa-liirvitti ajatus -
siellä olosta. Miksi toisille Ihmisille on
annettu •.paremmat omien lahjat-edisty-äkseen
dämässä? ¥ai äitivainaja-oli oi- *
keassa sanoessaan: "Karkealla revi­tään,
"hienolla silitetään.*'
Huhtikuun lopulla oli Helsinki sulat­tanut
viimeiset Jäänsä.- - Pienet -"kissan-palmut"
avasivat untuvaiset-nuppunsa
. kaupungin ' puistoissa. ~Niitten -'varsia
katkotti.in- köyhempäänldn kotiin-, vaik­ka
maitopulloon niitä pujotettiin pääsi­äistunnelmaa
antamaan.
Eteläsatamassa oli -kohua. 'Suuri-val-kökylklnen
laiva odotti omiaan viedäk­seen-
heidät jonnekin. " Matkustavat-ih-
-miset ja-heidän saattajansa ovat yleensä
hysteerisiä.- -Kylniä tuuli puhalsi kau­pungilta-
päin. Linnea kietoi vtiosi • sit­ten
-"ostamansa takin--kaululcsen korvil­leen.
Mistä nuo kaikki-tiesivät, että
häh -lähtisi? -Hän 'Oli aina halun-mit
kiilkm"yksin kenenkään seuraamatta.
""-Mdti, oli&o- tämä -teidän? Mikä hyt-iinutoero?
—---flyv-ä . - .'"Pienet matka-vanistest
paiJiulvat suureen -laiviaan. '
"•a&tä |a--«ti'Sandström,--raiiiiy,-'Tuo-met,
• -fftkii --Paavo - Ja-^spfiköira —
.Md&kmn ne Ihmiset ehtiMtkiii-" -"Lin-neasfea,
luatui kuitt-"lii».-'-«Msi j Äu suuri,.
LÄirHöitÄIMÄ, HEIMJÄUUH «S M R f U f l i , tm