Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 31, 1952

              /T^AMMHCUUN 12 p:n i i d i s » oli
X:SiIi^l^^i^n>uva. Otaksim/etta
Liekin lu^jois^ öa useita,.jotka ]ialul>
la lukevat Sirkiä la|]^uusvucisiäta: Satn
Sirkan äi<ätä ja tadflta klrj
keriotaan Sirkan j a hänen vanhempien,
sa damasa taäMa M i c h i g a h i ^
Sirkan isä oli Antti Kustaa Linnamä.
ki j a äiti Jennyt Eskuri, **Siirtolwsen"
toimittajan Eskurin tytär Kalevasta.
Heidät vihittiin Hancbckissa' Mich.
Kusti; mitä nimeä hän käytti, työsken­teli
^'Työmies'Mehden toimituksessa w .
l9fQ7_14 ja myöhemmin "Raivaajas­sa"
vv; 1914—18; jolloin hän erosi huo­non
terveytensä takia, sanoi saaneensa
tuberkuloosin alun; Hänen vanhuksQr
laatt oir fanni> jonne Kusti tuli Suomes­ta.
Hä^ t>li kä3myt 7 luokkaa lyseota.
KusU kuoli heinäkuuh 13 päivänä 1923.
^ Seuraavassa pn pieni osa SirklurVii^i.
nia Linnainäen (Rikan) vanhuksien
elämästä.
Sirkka Virginia (Linnamäki syntyi
heinäkuun 4 päivänä 1912 Hancocklssa,
Mich. Linnamäen perheen tulin tunte­maan
v. 1920 Grand Maraisissa, Mieh.
Lääkäri määräsi mieheni jonnekin jär­ven
fantaanparantamaan hermösäikyä,
joka jäi häneen mfluenssän- jälkeen.^^-
Kirjoitin Stricän tädille ja kysyin, että
onko siellä vettä, johon häii vastasi, et^
tä vettä on niin, ettei toista rantaa näy.
Olimme sUloin Freeportissa^ Ifi. Ei siis
JUHUINUKSEISI
kesäkuun 24 p.
SUOMEEN
Pakeni sisältävilt laatUtavaroit».
Tcidia TftUtlsimaa. J&U M n e
SALm lahjapotkettiTOltote:
T Y ^ ' T A "
HINTA $10i7$
4 paunaa &abvia
a paunaa riisiä
2 päkL sekaheäelmlä
1 pafma-luiBnuja
' 4—4 unssin pakel^ malceata
suklaata- . •
^ pauQi Bakerin kaakaota.
2 pietlcettia sävuigfieita
1 pari Nyon-«ukkia, vain
No. lp
Kofconaf^ialn» 14-painata -
TYPE " F B -
HINTA $7.75
4 paimaa kahvia
2pattna& vale. r i i ^
1 paketu kuivalttuja ttedehniS
1 patma. kuiv. luuBxmJa
1% unssia JoBUxeUa
HINTA $S38
inuuta kuin tavarat kasaan ja niin alkoi
matka pohjoista kohti.
Oli k e h u u n alku ja kovin kuuma^
Hikoilimme junassa toista vuorokautta,
kunnes viimein jäimme junasta pois Se*
neyn astnuOla. Ilma tuntui koko rait­tiilta
verrattuna Illinoisin ilmaan. Saim­me
avonaisen Ford-auton, jolla lähdim­me
enemmän pohjoiseen. Tuuli ylt>i,
mitä läbemmäksi^uperior-järveä tulim-me
,että ke^vaatteissa olimme puolit­tain
jäässä, kun pääsimme periUe. Kuu­ma
kahvi sentään lämmitti, että virko-simme
ja piristylnune.
Seuraavana aamuna tuli kysymys, et­tä
,mista saadaan A^ene, jolla päästään
järvelle. Saimme yhden oikein' puu-kirveellä
veistetyn veneen, jota |Muvän
soutelimme käsivarret kipeinä. Tuu-masinune
sen olevan-liian raskaan, joten
päätimme oistaa moottoriveneen ja niin
löysinunekin sellaisen. Nyt ei ollut
enää hätää, kun saimme koneen meitä
vetämään.
: Silloin saapuivat sinne myöskin iLin-namäet
kesälomalle ja meistä tuli heti
kalakaverit. «Kuljimme .pitkin Superip^
rin santoja ja paistatimme itseämme
auringossa. Heitä oli kuusi lienkeä,
heillä laulava Sirkka ja meillä Aarre,
lasten iällä ollen vain vuoden ero, joten
he sopivat mainiosti. .
Koko kesän vietimme aina ulkona.
Mieheni sairaus parani ja samaa toi­voimme
Kustin sairaudelle, mutta hä­neen
oli sairaus ottanut kiinni kovem­min.
Olimme aina yksissä ja koetimme
saada .%lustinkin unohtamaan kova koh­taloa.
Mutta usein hän yksin jää­tyään
istui miettien synkän näköisenä.
Syyskuun loppupuolella mieheni sai
kutsun työhön SLudintoniin, Mich. Läh­dimme
syyskuun 27 päi^^inä Linnamäet
jäivät vielä Ja menivät, myöhemmin
I>fetroitiihic Jenny dji siellä"^rössa-ja.
Kusti olijmyöskin aina silloin; kun oli
siinä kunnossa, että Voi tehdä työtä. -
Kuliii tadyi iKJotdlessa uutta k e ^ .
TyQt väheniviit'jo' huhtOcuussaj joten jo
lopjpukuussa. lähdimme; taas k^lasiar '•
maan. Miehelläni oli paljon hommaa;
maalata vene ja laittaa kaikki kuntoon
noille rantareisuille, jotka me|tä todella
miell3rttivät.
Kerron tässä yhden reisuistamme. ASa-mulla
täytimme veneen säilön gasolinil-la,
otimme evästä mukaan. Ajoimme
niin kauasy €ttä olimme 14 mailin {»äs*
sä Grand Maraisista, arvan asumatto­massa
paikassa. Kusti ehdotti, että las-ketaan
maihin ja niin teimmekin. Kei­timme
kahvit ja söimme. Ranta oli oi­kein
ihana ja puhdas; jonkalaista vajn
harvoin löytää Superiorin rannoilta.
Olimme kierrelleet rannalla jonkin'
aikaa, kun alkoi nousta tuuli. Kusti
katseli ja sanoi, että olisi paras aika
lähteä; jos aiomme yöksi kotiin, ennen­kuin-
tuuli nousee liian kovaksi. Tulim­me
rantaan. A^eneemme oli melkein
tuuliajolla. Keräsimme rannalta pyö­reitä
puita, joiden avulla saimme ve­neen
pois mjrrskyn käsistä, eikä kotiin
paluusta ollut puhettakaan. Ruokaa ei
ollut mukananune, sniä emme olleet aja­telleet,
että talaista tapahtuisi.
Päätltnme lähteä kalastamaan jon-nekin
sisäjärvelle. Jenny, Sirkka ja
Aarre jäivät rähriialle ja me kolmen,
Kusti,' mieheni ja triina lähdimme ka­laan.
Toisilla oli kaupungista ostetut
kalavehkeet, mutta minuUie vain otet­tiin
jokin risu^ johon lankaar siimaksi ja
jonkinlainen kdiikku päähän. Parin
maiUn matka oli sille järvelle, jota ea
olisi nilllään järveksi uskaltanut sanoa,
silla: s^ ftlj Vfftirontatggal rySnaii keskel-lä
rfeva pieni IShtfHisilmä. Sinne t ? » -
sffloiii jtri^ppäsL Kau kalat haisttnvat,-
että -minun onUyehkefni oli^kotoista^
hommaa ja ottivat kiinni.^ Pieniessä
ajassa sain 18 kalaa ja toiset niilE hy­villä
onkKehkeillä toinen S ja toinen 2
tai 3. <Min sQIoin jotain mielestäni. £i«
vät miehet enää toista kertaa tahtoneet
minua kalaan. .
MeOlä oli k>1l9:si lullaa^ joten läh­dimme
kävelemaihi räintaailLÖhdi. Sinne *
päästyämme metdäh oli taas vedettä\^
venettä y l e m n ^ l Perkä^äÄMe kalat
rannassa. Sirkka j a .^rre^ olivat y l -
hällä penkalla jä yhtäkkiä he jjioksivat
alas ja sanoivat nähneeni jäniksen.
Emme oikein ^u^oneet, mutta'mieheni
lähti kuitenkin pienoiskiväärin kanssa
katsomaan. A^hän ajan puraDstä kuului
laukaus j a sitten useampia. Meniiiime
katsomaan Ja hänellä x>Ii jo useita am­muttuna.
Hän sai kaikkiaan 9 jänistä
pienessä ajassa. Meillä oli lihaa ja ka­laa.
Nylimme jänikset ja panimme ne
suolaveteen yöksi.
Sitten tuli yökortteerin haku. Katse­limme
marjamiesten kämppiä ja niist%
parhaan laitoinmie kuntoon-; että lapset
pääsivät nukkumaasi. Itse valvoinime
koko yön.
Seuraavan päivän ja vielä seuraavan
Superior liikehti sellaisella voimalla, et-t^
l ollut ajatustakaan lähteä pikku ve­neellä
järvelle, mutta eihän meillä ollut
hätää, kun olimme -'Saletilla" maalla.
Suolaa löysimme yhdestä kämpästä ja
sillä maustimme kalan ja lihan. Meillä
oli mukana "suolaporkkaa'', jonka ras­vassa,
paistoimme ruokamme. Ei ollut
nälkä ja Superior-jarven vesi on maini- _
ota juoda.
Näin relkeilimme kesät 1920—21—
22. V. 1923 tulimme taas ja odotimme
•Linnamäkien, saapumista. He saapui­vatkin,
oltuaan Detroitissa; missä Kus-ti
oli koettanut oUa työssä. Mutta, ter-rve^
ensä petti kokonaan ja hän joutui
sairaalsi^n, j o s » hän htiono^^
oli ken^n^hdottaäut, että eUcö
Grand Märabiin/siUä'häp ; ^ t e e elä­mänsä
piäLn^^^ftfoiiivzin:' fCatipungis»
on_^ikea maksaa k o r k e i ^ l ^^
tannuksia, mutta siefla maalla se on hal­vempaa
sekin. Jenny oli työssä, mutta
hän otti loman ja niin he Jähtivät mat­kalle.
Siellä hän sitten kuoli heinäkuun
13 päivänä ja pari {»ivää myöhemmin
saatoimme hänet haudan lepoon.
Jenny ja Sirkka lähtivät Detroitiin,
. jossalSirkka meni kouluun ja Jenny työ­hön.
Myöhenunin Sirkkakin jo työssä
ollessaan tutustui Aarne Rikkaan, Kar­jalasta
kotoisin olevaan puutarhurin
poikaan. He menivät naimisiin ja vä­hän
jälkeeni^iia matkustivat Netrvosto-
Karjalaan, mis^ Sirkka on edistynyt
lauluopinnoissaain niin, että on nyt neu-vostomäaA
yksi huomatuimpia laulajat­taria.
O. P .
Ei vahva vapise eikä kalevankuusi
-horjahtele.
tm
SATU kmmeiniä^smu^
• p<djam rummtäesioni
simiH ISMlSs kautiishm,
Sadiin toäeUhimi^n ptdoten .
rallia vastaUm fokeUehmsi,
htin emi askelia taxiatem
käym matkkn taa^ii^uusL ^
On ihme keraUas kyrkhtaa
snken kaukaiseen satulinnaan,
jossa kerran sain laillasi ZHieltaa,
satukovissa, vieraana kuninkaam
Jospa satujen Ihtna saisi
sinisilmäsi säilymään,
^ eikä huominen sekoitttf^
nOkin harmaata väriään.
Siinä totuus, kussa puntari.
Syvällä saralla Ja katpaukseU» llmoilaa,
että taluu vaimoni,
Hilja Kitarim Vaiido
. (b. s. TUOMI)
mikkal iki^seen uneen kotonaan FoH
Winiami8sa toUkokimn 12 p:n& 19S2»
sydämen helkkonden murtamana.
Hän oU «ynlynyt nmajoen», Vaasan
l&änlssä. Suomessa, maallskaun S p.
1887 Ja tuli New Yorkiin, U.S.A. vuon­na
1906 Ja Jidtain mosla myJUiemmln
orauttl Detrolttin Jossa asai pitemmän
aikaa. Ja muutti sielift v. 19M Canadaan
Fort WUHamlln, Jossa asui kuolemaMisa
astL
Suremamn Jäivät m|nft, hänen mle-henäi,
yksi tytär, Vlvlan Akersten. Bac-dadlssa,
Irakissa, yksi poika*' Henry
Akersten. Ashtabnlassa» Ohiossa, ykal
lastenlapsi, BUly Akersten, Aahtabttlas-sa;
Ohiossa» kaksi veljei, Sami Tuomi.
Aberdeenissa, Waäk., Jaek Tuomi, Sand
Conleessa» Montana, jkA slsko Ja kolme
vdjeä Ja multa sukulaisi» 3nomes8a
sekä laaja snknlals- Ja tutUvaplirI
tMUlä Canadaas» Ja Thdjsvatlolssa.
Vaiaal» «aateJ^Un -vlliBelaeei^ lepoon
lal9*^K
Vaivat, huotet ^toppui.
kun «ydftn ;nUnJilUAk
:msmit adoiti^ Atar^SB.
Kun iUa joutui, aito' niamajjliltir
Ja uneen uuvutU-«iayneen.^v»--v^r\:
Ei tunnu "tuBica. ei vaiva ^m4|pffiat,>
on rauha aydämemä kiiraixteen,i^'
BENBT.
Nukkuos, äitimme, mullassa haudan,
suojassa kuusien tuuhealn.
Maisilta tuskilta aait nyt rauhan,
olosi on ^ryni Ja onnekkain.
vmAN.
Siellä lepää Mummo untansa
rauhaisaa,
elon huolista, murheista vapaa.
K I I T O S
^ Lausun sydämelliset kiitoksM kalkille.
Jotka tavalla tai toisella ottivat osaa
meitä kohdanneeseen suruun. Kiitoa
ystävlue kauniista kukkasista. Kiltaa
kantajille Ja mra. A. Pajusdle latdusta.
Kiitos naisille Jotka olivat auttamassa.
ALfiX VAINIO
328 H«xxm St., Fort WiIUam, Ont.
KIITOS
. Sydämelliset kiitokseni sukulaisille, ystäville ja tuttaville sii­tä
yliätystilaisuudestäjoxikajärj^ minulle Clinton-haalilla
60-vuotissyiitymäjpaiväni johdosta.'
Erikoisesti kiitän homman alkuunpanijoita, Kaisa Gestrinia»
CeUa ja Frank HölÄ Hilma Iha$ta.
Kiitos Fraiikille kauniista puheesta sekä koko illan soitosta,
jolla huvitit «mäiua ja^juhlavieraitanL Kiitos Eemelille kauniista
runosta, laisalle laiiltiista, A i i ^ soitosta seka
Lempi Myrtlelle runosta. '
^^tos rahalahjasta kaikille. Kiitos myös teille jotka otitte
osaa lahjaan, vaan ette voineei. saapiia.
Tämä tiUdsutis säilyy aina kauniina nmiston^