1937-06-12-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
„ f . ' . . r "r4S
LAUANTAINA, KESÄKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu 9
Kttltamailla
LIEKILLE F. Ä. M .
01 MÄ toisten laiUa •
ktdtamailla _ _ ^
harhailin työtä, ruokaa^QtUa.
Kiristää sain suolivyötä,
mttää tdkoilmas' yötä.
luona leiritulien ^
rauhatoinna uinuin.
Ryysyt jotka oli suojanani;
eivät poistaa voineet viluani.
Rautateitä vapaasti
olin pahoitettu kuljeksiman:
Vapahasta ain'vapaa on pälkkäi
jos väistyä ei voi k&putalta.:
Siksipänytkin toisten lailta •
pakenin niä . ' '
ktdtamaiUa.
Kirj. Elisa
Oikea koti-^iKävf ^
Tunnettu tosiasia on, että kiinalaista,
joka syystä, tai toisesta on pakoK
tettu asumaan ulkomailla, vaivaa uskomaton
koti-ikävä. Hän koettaa
kaikin tavoin ansaita rahaa säästääkseen
ne paluumatkaansa varten rakkaaseen
Kiinaan. Jos hän kuolee
ulkomailla, niin saa olla vakuutettu
siitä, että hänen jälkeenjääraistöstään
tapaa kirjeen pyynnöllä, että hänen
tomunsa vietäisiin Kiinaan haudattavaksi
kotimaan multaan.
Kuitenkaan ei ole ain» ollut n i in
helppo täyttää tätä kuolevan viimeistä
toivomusta, mutta nyt on Ohiossa,
jossa asuu hyvin runsaasti kiinalaisia,
onnistuttu ratkaisemaan tämä pulma.
Täällä on näet muodostettu psakeyh'
tiö kuolleiden kiinalaisten kotimaahan
lähettämistä vartöCL > Yhtiö on
jo aloittanut toimintansa toimititar
maila 200 kuolleen kiinalaisen palautuksen,
jotka nyt viimeisten toivomuksensa
mukaisesti pääsevät lepoon
kotimaansa mullassa.
tätiä silmiin, että uskooköhan tuo sen.
Uskoi varmasti, ei yhtään nauranut.*
"Yes, illalla isä tulee."
Miten monasti saikaa Tyttö-paha
toistaa tuon lauseen päivänmittaan
ja mahtoi se päivä tuntua pitkältä.
Äiti kuuli, kun isän tulosta sanottiin
koiralle, kissalle ja kanoillcv Kun ei
ollut ketään ympärillä, piti siitä it-selleen
kertoa. Ja kuinkahan monen-
Den kysymyksen perästä äiti lopuksi
^noi, että nyt Tyttö saa mennä; portille
isää vastaan, mutta ^ei yhta&i
kauemmaksi. Äiti katsoo ikkunasta.
•• , .. •--^y
Kilpaa sitä koiran kanssa piuhkais-tiin
portille. Mäntiinhän siinä välissä
pitkin pituuttaankin tielle, mutta
kuka n.iitä pikkuharmeja nyt ajattelemaan,
kun isä tulee kotiin!
Ja sieltä isä tulikin. Hän nosti Tytön
oikein korkealle Umaan ja sitten
pyörän päälle istumaan ja itse talutti
pyörää. Kyllä isä ymmärtää.
Eipä äiti oikein tiennyt, kummat
silmät siinä kirkkaammin loistivat
jaUeennäkemisen ilosta — isommat
^iko pienemmät.
_ Kahvia juodessa piti Tytön saada
puulla vieläkö isän kello sanoi samal-
^tavalla '^tik-tak". ^anoihan se.
Ka&ki oli hyvin;
% ei Tytöltä puuttunut mitään,
O] X / U O T E E L T A vuoteelle hiipii
V iinori, kalpea äiti. Kyynel
toisensa jälkeen vierähtää alas kal-peahkoaie
poskille, kohennellessaan
kolmen pienokaisensa peitteitä. Pienokaiset
lepäävät vuoteilla ankaran
kuumeen runnellessa heidän hentoja
ruumiitaan.
Kovin näyttää äitikin sairaalta ja
väsjmeeltä, eikä ihme, sillä neljäs yö
on jp menossa, ettei hän ole saanut
silmiänsä ummistaa. Päivällä ön vie-
Ja sairaiden hoidon ohella suoritettavana
taloiisaskareet, mutta rakkaus
pienokaisiinsa antaa hänelle voimaa
kestämään yli-inhimilliset ponnistukset,
vaikka energism menetys näinä
vuorokausina; on; ollutkin arveluttavan
suuri:
On pian sydänyö. Kaksi lapsista
on nukahtanut, mutta nuorin, kaksivuotias
tyttönen heittelehtii hourien
vuoteellaan. Melkein turtuneena tuskasta
katsielee äiti lemmikkinsä
karnppailua elämästä ja kuolemasta.
Ktimpi voittaa? kyselee hän tuskan-täyteisin
sydämin itseltään.
"On kurjaa, että en saa edes
apua tänne, vaan minun on vain rauhallisesti
odotettava, koska näen edessäni
lasteni kylmät ruumiit. Oi elämä,
mitä oletkaan! Onnentäyteiseksi
ja ruusuhohteiseksi sinut kuvittelin
silloin, kun nuoruuden into oli
ylläni, mutta ah, tuskaa, tuskaa, ääretöntä
tuskaa ja pettymystä-olet mi-nutle
tarjonnut^ kurjuutta ja pettymyksiä
toisensa jälkeen eteeni tuonut!"
^
Seitsenvuotias poikanen herää,
keskej^täen äidin mietteet.
"Äiti, onko isä tullut kotiin?"
" E i , lapseni. Isä on satojen kilometrien
päässä, eikä tiedä mitään
sairaudestanne. Äidin on mahdoton
viedä kirjettä postim, että isä saisi
tiedon sairaudestanne."
"Äiti, onko posti kaukana?"
"Oh, on. . Etkö muista pojuseni,
että lähimpään naapuriin on viisi kilometriä"
"Vie, äiti, isälle kirje, että hän tulee
kotiin. Minä haluaisin nähdgi^
isän." Pojun huulet vavahtelevat
pidätetystä itkusta.
"Voi lapseni, kuinka minä voin tei-dät
jättää tänne! Katso, kuinka pikku
siskokin heittelehtii kuumeessa."
"Mutta minä en saa nähdä; isää, d-
Id hän pian tule kotiiril^^Chito kiilto
silmissään tuijottaa pikkumies mustuneeseen
kattoon. Hätääntyneenä
rientää äiti vuoteen luo.
"Poju, poju, mitä sinä puhut!
Näethän sinä vielä isän. Viikon perästä
hän tulee koUin.^'
Poika ei puhu mitään, tuijottaa
vain seinällä häilähtelevään äidin var-jopn.
Hellävaroen peittää äiti pojunsa
parenimin, ky3melhelmien vieriessä
peitteelle. V
Kuluu yö ja valkenee päivä. Se tuo
tullessaan matkalaisen mökille. Kauhuissaan
hän katselee mökissä vallitsevaa
kurjuutta. Matkalainen vei
kirjeen isälle ja hankkii kylältä apua
nääntyneelle äidille, mutta apu lapsille
on liian myöhäistä. Lääkärin
saapuessa ön pikku siskon ruumis
jättänyt elämän ja pojunkin elonhetr
ket ovat luetut. Ainoastaan keskimmäinen
lapsista on toivottavasti pelastettavissa.
Heittelehtien vuoteellaan kuume-houreissaan,
huutaa poju lakkaamatta
isää luokseen. Sanoin kuvaamattomin
tuntein katselee äiti poikansa
tuskia, joita ei voi parhaimmal^kaan
hoidollaan lievittää.
"Missä, missä viipyy mieheni? Här
nen olisi jo pitänyt ehtiä kotiin. Lieneeko
sortunut taas väkijuomiin?"
On sydänyö. Poju on niin ihmeen
rauhallinen, Silmänsä ovat oudon
kirkkaat ja suunsa hymyilee vienosti.
Levottomana katsoo äiti lastaan.
Mitä tämä merkitsee? Merkitseekö
se käännettä parempaan päin vaiko
loppua...?
. Äkkiä tarttuu poju äidin kateen.
"Hyvästi äiti! Isa ei ehtinyt kotiin
. . . " Hitaasti sulkeutuvat kirkkaat
silmät.
Aamulla saapui isä, näkee pienokaisensa
ruumiit. Tuskasta on mies
nääntyä kuullessaan, kuinka poju oli
kaivannut nähdä i ä ä . Katkera itsesyytös
soimaa häntä, sillä hän oli istunut
kapakassa pari päivää ja silla
aikaa oli pieni poju odottanut isää,
joka sitten tuli — mutta liian myöhään.
KiAerrmta
K-KERAKKEITA KÄYTTÄEN
KYHÄNNYT TOIVO NIEMI
O] KUULE, kuule, kaunis
kyyhkyseni,
kultasettemkun kub&rtelen.
Kaikuu kausuMsti kantdeeni,
kdunokäisellemkuttkaiuUelett,
Kaiu kanteleeni kaumbisti,
kautiis' kultani kuunieleepi^
Kaiuttele kieltäs* kaikoisasti,
kuukin: korkealta kaisekepii'
kun sai istua isän pblvellav Siinä oli
^turvallista,kun isä on mm, mm
ia Tyttö pitää isästä nii^paljonv
t levittää pienet^
^ n n n kauas kiiiniie Ö ^ Ö i^
^ ^ ^ e e n hayaiimÄest^
paljoutta. — r-: ; -l^^ V t
KIRJ.MARKI
0]QlRfcKA-MUORI asun miehen-
^ s ä P d c ä n kanssa pierte
kissaan. He oivat kumpikin jo van-?
hojä. Elämän huolet Ja raskas työ
ovat lyöneet leimansa hieihin.
Muorilla on vieläkin iloinen ja elär
mää rakastava luonne. Usein hän on
poistanut synkkyyden pienestä mökistä
hilpeän luonteensa avulla. Monasti
on vaarikin nauranut makeasti
muorm kujeille.
Karkausvuosma muori tapaa aina
ilveillä vaarille, että jos ei vaari Iak>p
kaa jurruttamasta, niin hän kä3rttä^
hyväkseen niitä etuisuuksia, joita
karkausvuosi naisille antaa. Viime
karkausvuonna sanoi muori ohnis»
tuneensa hyvin.
Vaari oli ollut synkällä tuulella
kauan aikaa. Eräänä aamuna oli
muori sanonut lähtevänsä käupun*
kiin. r
**Mitä hakemista sinulla sieltä ört?' •
murahti vaarii "Ilmakin on sateit
nen jamatka on liian pitkä kävellä^"
"Ehkä onni suosii kyytin saannissa'-,^
noi muori ja lisäsi: "Onhan n3rt
karkäusvuosii"
Silloin pääsi vaarilta oikein hörö*
•nauru. "Lykkyämatkalle, muori kul*
la!^'
Ovella heittää muori lentosuukon
vaarille. Yksin j^tyään hymähtää
ja alkaa ajella partaansa, joka onkin
jo ehtinyt kasvaa melko pitkäksi;
Sen tehtyään rupeaa hän kahvinkeittopuuhiin.
Muori oli saanut virkeyttä
vaarin mieleen.
Muori saapui matkaltaan niin virkeänä
ja viehättävänä^ ettei vaari
malttanut olla pistämättä tuHaissuuk-kosta.
Kahvia juodessaan muori keV-toin
hyvin onnistuneesta matkastaan^
perillä puolisen saannistaan, jne. f
Elämä mökissä vilkastui pitkäksi
aikaa. Miiori oli saanut vaihtelua
yksitoikkoiseen elämään ja estänyt
vaarinkin epätoivoon ja synkkj^^een
vajoamasta.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^
Palautti mieliin omituisen
tapauksen
H^EW YORK. —- Mrs. Frances
N. Richardsonin, 91 vuoden ikäisen
naisen kuolema palautti mieliin Marie
Celeste-nimisen laivan miehistön
kummallisen katoamisen, joka tapahtui
v. 1873. Mrs. Richardson oli yhden
tämän salaperäisen laivan miehistöön
kuuluvan perämiehen leski.
Marie Celeste lähti New Yorkista^
päämääränään Gehua. Myöhemmin
löydettiui laiva tuuliajolta Azoriein
luona lähes kuukausi siitö^ kun se lähi
ti New Yorkista. Yhtäk^n miestä ei
olliit laivassa^ Laivan lasti oli aiva^
köskemättmv eil^
meikkiäkään epäjäHestykse^
kakiiit seuraa^'at^?iaa vähen-valmistiettuna
laivan keittiössä. -
vii. '..^v/
"'{7
'IM
11
il
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 12, 1937 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1937-06-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki370612 |
Description
| Title | 1937-06-12-09 |
| OCR text | „ f . ' . . r "r4S LAUANTAINA, KESÄKUUN 12 PÄIVÄNÄ Sivu 9 Kttltamailla LIEKILLE F. Ä. M . 01 MÄ toisten laiUa • ktdtamailla _ _ ^ harhailin työtä, ruokaa^QtUa. Kiristää sain suolivyötä, mttää tdkoilmas' yötä. luona leiritulien ^ rauhatoinna uinuin. Ryysyt jotka oli suojanani; eivät poistaa voineet viluani. Rautateitä vapaasti olin pahoitettu kuljeksiman: Vapahasta ain'vapaa on pälkkäi jos väistyä ei voi k&putalta.: Siksipänytkin toisten lailta • pakenin niä . ' ' ktdtamaiUa. Kirj. Elisa Oikea koti-^iKävf ^ Tunnettu tosiasia on, että kiinalaista, joka syystä, tai toisesta on pakoK tettu asumaan ulkomailla, vaivaa uskomaton koti-ikävä. Hän koettaa kaikin tavoin ansaita rahaa säästääkseen ne paluumatkaansa varten rakkaaseen Kiinaan. Jos hän kuolee ulkomailla, niin saa olla vakuutettu siitä, että hänen jälkeenjääraistöstään tapaa kirjeen pyynnöllä, että hänen tomunsa vietäisiin Kiinaan haudattavaksi kotimaan multaan. Kuitenkaan ei ole ain» ollut n i in helppo täyttää tätä kuolevan viimeistä toivomusta, mutta nyt on Ohiossa, jossa asuu hyvin runsaasti kiinalaisia, onnistuttu ratkaisemaan tämä pulma. Täällä on näet muodostettu psakeyh' tiö kuolleiden kiinalaisten kotimaahan lähettämistä vartöCL > Yhtiö on jo aloittanut toimintansa toimititar maila 200 kuolleen kiinalaisen palautuksen, jotka nyt viimeisten toivomuksensa mukaisesti pääsevät lepoon kotimaansa mullassa. tätiä silmiin, että uskooköhan tuo sen. Uskoi varmasti, ei yhtään nauranut.* "Yes, illalla isä tulee." Miten monasti saikaa Tyttö-paha toistaa tuon lauseen päivänmittaan ja mahtoi se päivä tuntua pitkältä. Äiti kuuli, kun isän tulosta sanottiin koiralle, kissalle ja kanoillcv Kun ei ollut ketään ympärillä, piti siitä it-selleen kertoa. Ja kuinkahan monen- Den kysymyksen perästä äiti lopuksi ^noi, että nyt Tyttö saa mennä; portille isää vastaan, mutta ^ei yhta&i kauemmaksi. Äiti katsoo ikkunasta. •• , .. •--^y Kilpaa sitä koiran kanssa piuhkais-tiin portille. Mäntiinhän siinä välissä pitkin pituuttaankin tielle, mutta kuka n.iitä pikkuharmeja nyt ajattelemaan, kun isä tulee kotiin! Ja sieltä isä tulikin. Hän nosti Tytön oikein korkealle Umaan ja sitten pyörän päälle istumaan ja itse talutti pyörää. Kyllä isä ymmärtää. Eipä äiti oikein tiennyt, kummat silmät siinä kirkkaammin loistivat jaUeennäkemisen ilosta — isommat ^iko pienemmät. _ Kahvia juodessa piti Tytön saada puulla vieläkö isän kello sanoi samal- ^tavalla '^tik-tak". ^anoihan se. Ka&ki oli hyvin; % ei Tytöltä puuttunut mitään, O] X / U O T E E L T A vuoteelle hiipii V iinori, kalpea äiti. Kyynel toisensa jälkeen vierähtää alas kal-peahkoaie poskille, kohennellessaan kolmen pienokaisensa peitteitä. Pienokaiset lepäävät vuoteilla ankaran kuumeen runnellessa heidän hentoja ruumiitaan. Kovin näyttää äitikin sairaalta ja väsjmeeltä, eikä ihme, sillä neljäs yö on jp menossa, ettei hän ole saanut silmiänsä ummistaa. Päivällä ön vie- Ja sairaiden hoidon ohella suoritettavana taloiisaskareet, mutta rakkaus pienokaisiinsa antaa hänelle voimaa kestämään yli-inhimilliset ponnistukset, vaikka energism menetys näinä vuorokausina; on; ollutkin arveluttavan suuri: On pian sydänyö. Kaksi lapsista on nukahtanut, mutta nuorin, kaksivuotias tyttönen heittelehtii hourien vuoteellaan. Melkein turtuneena tuskasta katsielee äiti lemmikkinsä karnppailua elämästä ja kuolemasta. Ktimpi voittaa? kyselee hän tuskan-täyteisin sydämin itseltään. "On kurjaa, että en saa edes apua tänne, vaan minun on vain rauhallisesti odotettava, koska näen edessäni lasteni kylmät ruumiit. Oi elämä, mitä oletkaan! Onnentäyteiseksi ja ruusuhohteiseksi sinut kuvittelin silloin, kun nuoruuden into oli ylläni, mutta ah, tuskaa, tuskaa, ääretöntä tuskaa ja pettymystä-olet mi-nutle tarjonnut^ kurjuutta ja pettymyksiä toisensa jälkeen eteeni tuonut!" ^ Seitsenvuotias poikanen herää, keskej^täen äidin mietteet. "Äiti, onko isä tullut kotiin?" " E i , lapseni. Isä on satojen kilometrien päässä, eikä tiedä mitään sairaudestanne. Äidin on mahdoton viedä kirjettä postim, että isä saisi tiedon sairaudestanne." "Äiti, onko posti kaukana?" "Oh, on. . Etkö muista pojuseni, että lähimpään naapuriin on viisi kilometriä" "Vie, äiti, isälle kirje, että hän tulee kotiin. Minä haluaisin nähdgi^ isän." Pojun huulet vavahtelevat pidätetystä itkusta. "Voi lapseni, kuinka minä voin tei-dät jättää tänne! Katso, kuinka pikku siskokin heittelehtii kuumeessa." "Mutta minä en saa nähdä; isää, d- Id hän pian tule kotiiril^^Chito kiilto silmissään tuijottaa pikkumies mustuneeseen kattoon. Hätääntyneenä rientää äiti vuoteen luo. "Poju, poju, mitä sinä puhut! Näethän sinä vielä isän. Viikon perästä hän tulee koUin.^' Poika ei puhu mitään, tuijottaa vain seinällä häilähtelevään äidin var-jopn. Hellävaroen peittää äiti pojunsa parenimin, ky3melhelmien vieriessä peitteelle. V Kuluu yö ja valkenee päivä. Se tuo tullessaan matkalaisen mökille. Kauhuissaan hän katselee mökissä vallitsevaa kurjuutta. Matkalainen vei kirjeen isälle ja hankkii kylältä apua nääntyneelle äidille, mutta apu lapsille on liian myöhäistä. Lääkärin saapuessa ön pikku siskon ruumis jättänyt elämän ja pojunkin elonhetr ket ovat luetut. Ainoastaan keskimmäinen lapsista on toivottavasti pelastettavissa. Heittelehtien vuoteellaan kuume-houreissaan, huutaa poju lakkaamatta isää luokseen. Sanoin kuvaamattomin tuntein katselee äiti poikansa tuskia, joita ei voi parhaimmal^kaan hoidollaan lievittää. "Missä, missä viipyy mieheni? Här nen olisi jo pitänyt ehtiä kotiin. Lieneeko sortunut taas väkijuomiin?" On sydänyö. Poju on niin ihmeen rauhallinen, Silmänsä ovat oudon kirkkaat ja suunsa hymyilee vienosti. Levottomana katsoo äiti lastaan. Mitä tämä merkitsee? Merkitseekö se käännettä parempaan päin vaiko loppua...? . Äkkiä tarttuu poju äidin kateen. "Hyvästi äiti! Isa ei ehtinyt kotiin . . . " Hitaasti sulkeutuvat kirkkaat silmät. Aamulla saapui isä, näkee pienokaisensa ruumiit. Tuskasta on mies nääntyä kuullessaan, kuinka poju oli kaivannut nähdä i ä ä . Katkera itsesyytös soimaa häntä, sillä hän oli istunut kapakassa pari päivää ja silla aikaa oli pieni poju odottanut isää, joka sitten tuli — mutta liian myöhään. KiAerrmta K-KERAKKEITA KÄYTTÄEN KYHÄNNYT TOIVO NIEMI O] KUULE, kuule, kaunis kyyhkyseni, kultasettemkun kub&rtelen. Kaikuu kausuMsti kantdeeni, kdunokäisellemkuttkaiuUelett, Kaiu kanteleeni kaumbisti, kautiis' kultani kuunieleepi^ Kaiuttele kieltäs* kaikoisasti, kuukin: korkealta kaisekepii' kun sai istua isän pblvellav Siinä oli ^turvallista,kun isä on mm, mm ia Tyttö pitää isästä nii^paljonv t levittää pienet^ ^ n n n kauas kiiiniie Ö ^ Ö i^ ^ ^ ^ e e n hayaiimÄest^ paljoutta. — r-: ; -l^^ V t KIRJ.MARKI 0]QlRfcKA-MUORI asun miehen- ^ s ä P d c ä n kanssa pierte kissaan. He oivat kumpikin jo van-? hojä. Elämän huolet Ja raskas työ ovat lyöneet leimansa hieihin. Muorilla on vieläkin iloinen ja elär mää rakastava luonne. Usein hän on poistanut synkkyyden pienestä mökistä hilpeän luonteensa avulla. Monasti on vaarikin nauranut makeasti muorm kujeille. Karkausvuosma muori tapaa aina ilveillä vaarille, että jos ei vaari Iak>p kaa jurruttamasta, niin hän kä3rttä^ hyväkseen niitä etuisuuksia, joita karkausvuosi naisille antaa. Viime karkausvuonna sanoi muori ohnis» tuneensa hyvin. Vaari oli ollut synkällä tuulella kauan aikaa. Eräänä aamuna oli muori sanonut lähtevänsä käupun* kiin. r **Mitä hakemista sinulla sieltä ört?' • murahti vaarii "Ilmakin on sateit nen jamatka on liian pitkä kävellä^" "Ehkä onni suosii kyytin saannissa'-,^ noi muori ja lisäsi: "Onhan n3rt karkäusvuosii" Silloin pääsi vaarilta oikein hörö* •nauru. "Lykkyämatkalle, muori kul* la!^' Ovella heittää muori lentosuukon vaarille. Yksin j^tyään hymähtää ja alkaa ajella partaansa, joka onkin jo ehtinyt kasvaa melko pitkäksi; Sen tehtyään rupeaa hän kahvinkeittopuuhiin. Muori oli saanut virkeyttä vaarin mieleen. Muori saapui matkaltaan niin virkeänä ja viehättävänä^ ettei vaari malttanut olla pistämättä tuHaissuuk-kosta. Kahvia juodessaan muori keV-toin hyvin onnistuneesta matkastaan^ perillä puolisen saannistaan, jne. f Elämä mökissä vilkastui pitkäksi aikaa. Miiori oli saanut vaihtelua yksitoikkoiseen elämään ja estänyt vaarinkin epätoivoon ja synkkj^^een vajoamasta. ^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^ Palautti mieliin omituisen tapauksen H^EW YORK. —- Mrs. Frances N. Richardsonin, 91 vuoden ikäisen naisen kuolema palautti mieliin Marie Celeste-nimisen laivan miehistön kummallisen katoamisen, joka tapahtui v. 1873. Mrs. Richardson oli yhden tämän salaperäisen laivan miehistöön kuuluvan perämiehen leski. Marie Celeste lähti New Yorkista^ päämääränään Gehua. Myöhemmin löydettiui laiva tuuliajolta Azoriein luona lähes kuukausi siitö^ kun se lähi ti New Yorkista. Yhtäk^n miestä ei olliit laivassa^ Laivan lasti oli aiva^ köskemättmv eil^ meikkiäkään epäjäHestykse^ kakiiit seuraa^'at^?iaa vähen-valmistiettuna laivan keittiössä. - vii. '..^v/ "'{7 'IM 11 il |
Tags
Comments
Post a Comment for 1937-06-12-09
