1947-08-30-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
/ W . ...^
(Cancdan s^omclaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-103
Elm Sireet We5t, Sudbury, Ontario,
Ttegistered at the Post Office Dept,
Ottawa, as seconc class matter:
Tflisshinnat:
1 VI jsikerta $2^0
6 ki ukautta 1.40
3 k^.akautta .75
Thdysvaltoihin:
1 VT osikerta $3.10
6 fc-.ukautta 1.80
6nozaeen Ja munalle ulkomaille:
1 vuosikerta $3.75
6 kuukautta 2.00
Liekki iJmestj-y jokaisen viikon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaiinokJrjallista luettavaa kaikilta aloilta.
Aslamlehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen Ilmoitushinta
50 senttiä palstatutanalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
jtf senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikti Liekille, tarkoitefut maksu-osoituSset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pab-
Ushlng Company Limited, 100-102 T ^ T "
Street West, Sudbury, Ontario
Toin^ttaja A. Päiviö.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O Box 69 - - Sndbnry. Ont
Toimituksen kulmasta
Eräs Liekin ystävä Idahosta Yhdysvalloista
lähetti useita sanomalehdestä
leikattuja kuvia ja halusi,
että niistä ainakin osa julkaistaisiin
Liekissä. Tällaisista kuvista ei kuitenkaan
saa valmistetuksi kuvalaattaa,
sillä sellainen voidaan tehdä vain
hyvästä, selvästä valokuvasta. Näin
ollen emme voi käyttää lähetettyjä
kuvia, mutta kiitämme kuitenkin lä-
. hcttäjää mielenkiinnostaan lehteämme
kohtaan, sillä se on hyvänä osoituksena
avustamishalusta.
Isoäiti kirjoitti, että sointidalaiset
ovat nyt viimeinkin saaneet Liekin
28. numeron, vaikkakin 3 viikkoa
myöhästyneenä. Postissa on tietysti
tapahtunut jonkinlainen kommellus,
mutta perille lähetys kuitenkin tiili
ja toivomme sointulalaistcn olevan
tyytyväisiä. Kaikki on siltä kohdalta
nyt hyvin, kuten Isoäiti tnainitsee-kin.
Tapasimme tässä eräänä päivänä
Työn Puistossa mr. ja vtrs. J. .Andersonin,
jotka menevät SJ.n edustajakokoukseen
Torontoon, viimeksimainittu
BC:n edustajana. Oli hauskaa
tavata niin pitkän matkan vieraita.
Olimme tietysti kiinnostuneita maanmiestemme
elämään kaukaisessa lännessä
ja kyselimme .Andersonilta yhtä
ja toista. Lännellä kauan olleena
Anderson tuntee olot suomalaisten
keskuudessa hyvin ja mielenkiinnolla
kuuntelimme hänen selostustaan
"kiusa pensaista*' aina lohenkalastukseen
saakka.
Pian on siis SJ:n edustajakokous
ja samalla myöskin Ichtiliikkeemme
osakkeenomistajien kokous. Siellä
lausuvat edustajat kansan mielipiteen
julki lehtiimmc nähden, antavat
neuvoja ja ojennusta siihen fuissä se
ilmenee tarpeelliseksi. Tällainen onkin
juuri sitä, mitä me tarvitsemme,
sillä yhteisin neuvonpidoin asiat paranevat
ja tuottavat parhaan hyödyn.
Seuraavassa numerossa sitten taas
Päiviö tervehtii Liekin lukijakuntaa.
Jätämme siis hyvästit Liekin ystäville.
— J. W S.
Kenkäkaupassa
Kun kadulla kävellessäni yhden
kenkäkaupan kohdalla näin j"a kuulin
miten siellä oli kohua ja liikettä
kuin mehiläispesässä; kävelin sisälle
ihan pelkästä uteliaisuudesta. Tiesin
kysymättä, että siellä oli kenkä-halvennus
enkä tällä kertaa ollenkaan
tarvinnut jalkineita kun vasta sain
Suomipaketissa niin ihastuttavat ke-säkengät.
Huokaisten täjtyy mypn-tää.
että uteliaisuus istuu minussa
niin lujassa ja ohjaa askeleitani ihan
toisin kuin ajattelen. Siksi se vei minut
sinne kenkäkauppaan vain nähdäkseni,
miten tätiväkkei r\-nnistää,
homuten pitkältä pöydältä kenkiä
kainaloonsa ja sitten tungeksien johonkin
nurkkaan sovittamaan niitä
jalkaansa^ valiten mieleisensä ja heit—-
täen loput takaisin pöydälle. Tuollainen
tungos nostattaa taisteluhenkeä,
se henki tarttui minuunkin vetäen
pöydän luo kuin magneetti. Kyynär-päitteni
avulla pääsinkin niin lähelle
pö}'tää, että sain käteeni siron valkean
kengän. "SÄpisikohan tuo, sitten
sen tiedän, kun koetan. ''Sopihan se
kuin valettu ja hiveli silmääni valkeudellaan.
'"'Pitääpä hakea se toinenkin
tuolta pöydältä niin ostan
nämä." Se oli helpommin sanottu
kuin tehty, sillä rynnistys näkyi voimistuvan.
. JKenkJä. lenteli ilmassa
kuin varpuisia^ tunkiolla ja yhden
kengän puinen kanta osui otsaani
sellaisella voimalla, että hetkisen
kuulin varpusten viserryksen ja näin
välkkyvän tähtitaivaan. /
Kun kuhiseva kenkäkauppa jälleen
ilmestyi näköpiiriini, seisoin aivan
kenkäpöydän vieressä, mutta paria
jalassani olevalla valkealle kengälle
ei löytynyt mistään. Kai sitä
oli joku toinen täti paraiilaan sovit-tamas.
sa siroon kavioonsa. Kyllästyneenä
koko sotaan heitin valkeuden
jalastani siihen pöydälle ja lähdin
laittamaan jalkaani oman suomalaiseni.
Vaan sepä ei ollutkaan enää
siinä tuolin luona mihin sen äsken
jätin, .-Vikani etsittyäni näin sen yh- .
den tädin jalassa mutta ennenkuin
ehdin sanoa sanaa katosi hän tun-
^gokseen. Lopulta löysin hänet kauppiaan
luota joka ihmetellen pyöritteli
kenkääni käsissään selittäen tuolle
arvon rouvalle, että ei heidän kaupassaan
m.yydä ollenkaan tällaisia.
Koetan tavoitella kohteliaisuutta so-t:
useen ääneeni pyytäessäni: Sorry
sir, mutta haluan sen kengän jalkaani."
Mies katsoi jalkoihini, toisessa
oli pari hänen käde.ssään olevalle
kengälle ja toisessa vain .sukka minkä
rikkinäisestä.kärjestä varvas ujona
kurkisti.
'"Tämä kenkä on teidän, voisitteko
sanoa, missä tätä lajia tehdään ja
myydään?" kysyi hän. 'Tohjanmaal-l
a ' \ takaisin kyllästyneenä. ''Bo, Bo,
I beg your pardon". Lauhtuen miehen
tietämättömyydestä selitin hänelle
saaneeni ne Suomesta. Kyllä siinä
kenkä tutkittiin tarkkaan. '"Pohjakin
noin kaunista puuta ja viisaasti
sahattuna saatu noin taipuisaksi."
'"Joo, se pohja on oikeata suomalaista
faneeria", kehaisin jo ylpeä Luulenpa
että kuva kengästäni j.ii pysy-räisesti
miehen muistokomercihin en-
Matkalla
Lähdimme laivalla Vancouveria
kohti. Emme saaneet hyttiä vaan
saimme istua ylhäällä. Laiva oli
täynnä turisteja, joten ne jotka tulevat
laivaan likempää Vancouveria
saavat olla missä sattuu ja nukkua
yön laivan istuimilla.
Kulufhan se matka sitenkin ja pian
ajoi laiva Lions Gate Bridgen alitse
Vancouverin satamaan. Katselin kaupunkia
jonkun päivän pienten matkatoverieni
kanssa. I*aIjonhan isos-sa
kaupungissa nähtävyyksiä olikin,
vaikka niitä kaikkia ei tietysti voi
muutamana päivänä katsella.
Vancouverista jatkoimme matkaa
junassa _ Fraser-joen laaksoa vuoristoon.
Xe ovat näkemisen arvoisia
paikkoja jokaiselle matkustajalle. Junamme
kulkee aiiia; ylöspäin, lumihuippuisten
vuorien välissä. Usein
rtiyöskin menimme läpi vuoren tunnelissa,
jolloin junamme oli aivan pimeä.
Pitemmissä tunneleissa käänsivät
kyllä valot päälle.
Vuoret näyttävät hirveän korkeilta
katsoessamme junan ikkunasta y-löspäin
ja joki näytti vain pieneltä
viirulta alhaalla, jos uskabimme
kääntää katseemme alaspäin. Siehä
vain kuljemme maan ja taivaan välillä.
Mitähän jos juna suistuisi alas
rotkoon.^ Mutta ei, turvallisesti juna
kulkee vuorelta vuorelle, rotkolta
rotkolle. Jotkut vuorista näyttivät
suurilta linnoilta, joissa varmaan-asui
jättiläinen ja kaitsi villiä karjaansa
rajattomilla alueillaan. Monenlaista
elukkaa kliuluu siellä olevankin, kuka
niiden nimet kaikkien tietiinee. Joskus
taas tuntuu kuin juna*olisi kokonaan
eksynyt vuorijonojen joukkoon
ja kaikella kiireellä hakisi ulospääsyä.
Viimein se on löytänyt aukon josta
alkaa näkyä vihreää tasankoa.
Vuoret jäävät taaksemme ja pian
ne ovat vain pieninä sinisen usvan
peittämipä kukkuloina takanamme.
Olemme preerialla. On tukahutta-van
kuumia, ilma aivan täynnä tomua
ja savua. Hikoilemme aivan kuin
saunassa sillä erotuLselia vain, että
täällä tulemme aina vain ifkaisem-maksi.
Käymme pesemässä ja jup-m.
assa mutta silti vain janottaa ja o-lemme
likaisia kuin riihimiehet. Mies
junassa kauppaa kahvia ja voileipiä.
"'Syökää voileipää ia lämmintä kahvia
niin lakkaa janottamasta, ja hiottamasta",
hän sanoo. Me ostamme,
syömme ja juomme kahvit ja leivät
mutta tilanne ei parantunut aina vain
hikoilemme ja jomottaa. Ei ole. puhdasta
ilmaa mitä hengiiänjme. Vaunujen
ikkunat ovat kiinni ja jps ne
aukaistaan tulee aivan santaa sisälle.
Nauramme toistemme ulkoasulle
niin hullunkurisilta me näytämme
toiste.mme silmissä, vettä vuotavina
ja mustina kuin neekerit. Tulee ilta
Työn jahlapäiYi
Kirj. M.A RT TI VUO
On juhlapäivä.
Seisota sonisi, anna ahjosi
Tänä päivänä ranta saa t,
tummua.
Pese kasvosi, mmircri,
jätä huomeneen tiilet.
Tänä päivänä hehkuva^
hiilet.
Tänä päivänä hehkuu *;e ku.
työn.
Pane, niittomics, viikat-:
aitaa .
Sinä kuokkija, kuokkasi svrj
Tänä päivänä katsele sarkasi l
tänä päivänä mieli ei arkinei
Älä keksiisi tartu,
älä tempaise kouraasi sakaa
tänä päivänä, raataja.
Tänä päivänä siinä ei pahaa .
On juhlapäivä.
Minä oveesi lyön,
maa. Hien lienet otsani juonm
On taistelu puolesta- ihmisen
nyt juhlapäivän tuonut.
Tänä päivänä nuokkuvat tähk
Tänä päivänä sulavat rintasi j
Näe uudesta unta!
Ei, unta ei enää.
Silmäsi avasi aavikon tuulet
pyramiidein noustessa polttar
hiekkaan.
Sortuissa poikasi ruoskaan ja
kaan
opit uuden laulun.
Sen yhäti kuulet.
Tämän maailman perään,
läpi ikuisuuden
soi lauluna työn
vala. vannottu puolesta elämän,
Pyhän voiman, ainoan syntyvät
työn armoittaman.
On ankara kohtalon raakapuu,
miesä, ken empii, se halveksuu.
Käteen tartu kuin hakaan,
valo sinkoa yöhön!
Tämä juhlapäivä
on huutona työhön.
Työn huutoa kuule.
Käy joukkoon toisten
työn jalostamain, ei laumahan lois
Riviin tiiviiseen punalippua Uki.
Se Sinun on, niinkuin on otsasi /
Seisota sorvisi, anna ahjosi samv.
Tänä päivänä rauta saa takomatt
tummua.
Pese kasvosi, muurari,
jätä huomeneen tiilet.
Tänä päivänä hehkukoon
hiilet.
— On juhlapäivä.
s\'dän
Tämä päivTi on työn.
(Suomen Palkkatyöläinen)
Kuten juokseva 'esi pysyy Putaana
ja paikallaan seisoia p^hen
samoin ruuniimme py^yy '
liikkunnon avulla, jota':astoh: :f
tous ja hiljaisuus ovat rappion
sairauksien lähteenä. — Pler^i^^^^-
nenkuin sain sen jalkaani. Se vieras
rouva lähti pettyneenä kun ei saanut
ostaakseen kenkääni sillä kauppiaalta
ja minä niin ylpeänä suomalaisuu:
destani tahi kengistäni, että en edes
huomannut tuota suurta, kirvelevää
sarvea päässäni ennenkuin täällä kotona,
—
SIRPA-SERKKU.
ja sen mukaan myös iln".i '^•'^y
tammaksi. Saavutaan ^innipe?'-^
Siinä muutamme junaa. 11^^'
tuntuu puhtaalta joten pe>eydvmn-vaihdamme
puhdasta päälle vp
kumme tämän yön hyvin herata
semme aamulla virkeinä ja ^
hyvässä kunnossa entisellä
dulla Port Atthurissa. — ^^'^^^ ''^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 30, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-08-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470830 |
Description
| Title | 1947-08-30-02 |
| OCR text | Sivu 2 / W . ...^ (Cancdan s^omclaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-103 Elm Sireet We5t, Sudbury, Ontario, Ttegistered at the Post Office Dept, Ottawa, as seconc class matter: Tflisshinnat: 1 VI jsikerta $2^0 6 ki ukautta 1.40 3 k^.akautta .75 Thdysvaltoihin: 1 VT osikerta $3.10 6 fc-.ukautta 1.80 6nozaeen Ja munalle ulkomaille: 1 vuosikerta $3.75 6 kuukautta 2.00 Liekki iJmestj-y jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaiinokJrjallista luettavaa kaikilta aloilta. Aslamlehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen Ilmoitushinta 50 senttiä palstatutanalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä jtf senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikti Liekille, tarkoitefut maksu-osoituSset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pab- Ushlng Company Limited, 100-102 T ^ T " Street West, Sudbury, Ontario Toin^ttaja A. Päiviö. Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O Box 69 - - Sndbnry. Ont Toimituksen kulmasta Eräs Liekin ystävä Idahosta Yhdysvalloista lähetti useita sanomalehdestä leikattuja kuvia ja halusi, että niistä ainakin osa julkaistaisiin Liekissä. Tällaisista kuvista ei kuitenkaan saa valmistetuksi kuvalaattaa, sillä sellainen voidaan tehdä vain hyvästä, selvästä valokuvasta. Näin ollen emme voi käyttää lähetettyjä kuvia, mutta kiitämme kuitenkin lä- . hcttäjää mielenkiinnostaan lehteämme kohtaan, sillä se on hyvänä osoituksena avustamishalusta. Isoäiti kirjoitti, että sointidalaiset ovat nyt viimeinkin saaneet Liekin 28. numeron, vaikkakin 3 viikkoa myöhästyneenä. Postissa on tietysti tapahtunut jonkinlainen kommellus, mutta perille lähetys kuitenkin tiili ja toivomme sointulalaistcn olevan tyytyväisiä. Kaikki on siltä kohdalta nyt hyvin, kuten Isoäiti tnainitsee-kin. Tapasimme tässä eräänä päivänä Työn Puistossa mr. ja vtrs. J. .Andersonin, jotka menevät SJ.n edustajakokoukseen Torontoon, viimeksimainittu BC:n edustajana. Oli hauskaa tavata niin pitkän matkan vieraita. Olimme tietysti kiinnostuneita maanmiestemme elämään kaukaisessa lännessä ja kyselimme .Andersonilta yhtä ja toista. Lännellä kauan olleena Anderson tuntee olot suomalaisten keskuudessa hyvin ja mielenkiinnolla kuuntelimme hänen selostustaan "kiusa pensaista*' aina lohenkalastukseen saakka. Pian on siis SJ:n edustajakokous ja samalla myöskin Ichtiliikkeemme osakkeenomistajien kokous. Siellä lausuvat edustajat kansan mielipiteen julki lehtiimmc nähden, antavat neuvoja ja ojennusta siihen fuissä se ilmenee tarpeelliseksi. Tällainen onkin juuri sitä, mitä me tarvitsemme, sillä yhteisin neuvonpidoin asiat paranevat ja tuottavat parhaan hyödyn. Seuraavassa numerossa sitten taas Päiviö tervehtii Liekin lukijakuntaa. Jätämme siis hyvästit Liekin ystäville. — J. W S. Kenkäkaupassa Kun kadulla kävellessäni yhden kenkäkaupan kohdalla näin j"a kuulin miten siellä oli kohua ja liikettä kuin mehiläispesässä; kävelin sisälle ihan pelkästä uteliaisuudesta. Tiesin kysymättä, että siellä oli kenkä-halvennus enkä tällä kertaa ollenkaan tarvinnut jalkineita kun vasta sain Suomipaketissa niin ihastuttavat ke-säkengät. Huokaisten täjtyy mypn-tää. että uteliaisuus istuu minussa niin lujassa ja ohjaa askeleitani ihan toisin kuin ajattelen. Siksi se vei minut sinne kenkäkauppaan vain nähdäkseni, miten tätiväkkei r\-nnistää, homuten pitkältä pöydältä kenkiä kainaloonsa ja sitten tungeksien johonkin nurkkaan sovittamaan niitä jalkaansa^ valiten mieleisensä ja heit—- täen loput takaisin pöydälle. Tuollainen tungos nostattaa taisteluhenkeä, se henki tarttui minuunkin vetäen pöydän luo kuin magneetti. Kyynär-päitteni avulla pääsinkin niin lähelle pö}'tää, että sain käteeni siron valkean kengän. "SÄpisikohan tuo, sitten sen tiedän, kun koetan. ''Sopihan se kuin valettu ja hiveli silmääni valkeudellaan. '"'Pitääpä hakea se toinenkin tuolta pöydältä niin ostan nämä." Se oli helpommin sanottu kuin tehty, sillä rynnistys näkyi voimistuvan. . JKenkJä. lenteli ilmassa kuin varpuisia^ tunkiolla ja yhden kengän puinen kanta osui otsaani sellaisella voimalla, että hetkisen kuulin varpusten viserryksen ja näin välkkyvän tähtitaivaan. / Kun kuhiseva kenkäkauppa jälleen ilmestyi näköpiiriini, seisoin aivan kenkäpöydän vieressä, mutta paria jalassani olevalla valkealle kengälle ei löytynyt mistään. Kai sitä oli joku toinen täti paraiilaan sovit-tamas. sa siroon kavioonsa. Kyllästyneenä koko sotaan heitin valkeuden jalastani siihen pöydälle ja lähdin laittamaan jalkaani oman suomalaiseni. Vaan sepä ei ollutkaan enää siinä tuolin luona mihin sen äsken jätin, .-Vikani etsittyäni näin sen yh- . den tädin jalassa mutta ennenkuin ehdin sanoa sanaa katosi hän tun- ^gokseen. Lopulta löysin hänet kauppiaan luota joka ihmetellen pyöritteli kenkääni käsissään selittäen tuolle arvon rouvalle, että ei heidän kaupassaan m.yydä ollenkaan tällaisia. Koetan tavoitella kohteliaisuutta so-t: useen ääneeni pyytäessäni: Sorry sir, mutta haluan sen kengän jalkaani." Mies katsoi jalkoihini, toisessa oli pari hänen käde.ssään olevalle kengälle ja toisessa vain .sukka minkä rikkinäisestä.kärjestä varvas ujona kurkisti. '"Tämä kenkä on teidän, voisitteko sanoa, missä tätä lajia tehdään ja myydään?" kysyi hän. 'Tohjanmaal-l a ' \ takaisin kyllästyneenä. ''Bo, Bo, I beg your pardon". Lauhtuen miehen tietämättömyydestä selitin hänelle saaneeni ne Suomesta. Kyllä siinä kenkä tutkittiin tarkkaan. '"Pohjakin noin kaunista puuta ja viisaasti sahattuna saatu noin taipuisaksi." '"Joo, se pohja on oikeata suomalaista faneeria", kehaisin jo ylpeä Luulenpa että kuva kengästäni j.ii pysy-räisesti miehen muistokomercihin en- Matkalla Lähdimme laivalla Vancouveria kohti. Emme saaneet hyttiä vaan saimme istua ylhäällä. Laiva oli täynnä turisteja, joten ne jotka tulevat laivaan likempää Vancouveria saavat olla missä sattuu ja nukkua yön laivan istuimilla. Kulufhan se matka sitenkin ja pian ajoi laiva Lions Gate Bridgen alitse Vancouverin satamaan. Katselin kaupunkia jonkun päivän pienten matkatoverieni kanssa. I*aIjonhan isos-sa kaupungissa nähtävyyksiä olikin, vaikka niitä kaikkia ei tietysti voi muutamana päivänä katsella. Vancouverista jatkoimme matkaa junassa _ Fraser-joen laaksoa vuoristoon. Xe ovat näkemisen arvoisia paikkoja jokaiselle matkustajalle. Junamme kulkee aiiia; ylöspäin, lumihuippuisten vuorien välissä. Usein rtiyöskin menimme läpi vuoren tunnelissa, jolloin junamme oli aivan pimeä. Pitemmissä tunneleissa käänsivät kyllä valot päälle. Vuoret näyttävät hirveän korkeilta katsoessamme junan ikkunasta y-löspäin ja joki näytti vain pieneltä viirulta alhaalla, jos uskabimme kääntää katseemme alaspäin. Siehä vain kuljemme maan ja taivaan välillä. Mitähän jos juna suistuisi alas rotkoon.^ Mutta ei, turvallisesti juna kulkee vuorelta vuorelle, rotkolta rotkolle. Jotkut vuorista näyttivät suurilta linnoilta, joissa varmaan-asui jättiläinen ja kaitsi villiä karjaansa rajattomilla alueillaan. Monenlaista elukkaa kliuluu siellä olevankin, kuka niiden nimet kaikkien tietiinee. Joskus taas tuntuu kuin juna*olisi kokonaan eksynyt vuorijonojen joukkoon ja kaikella kiireellä hakisi ulospääsyä. Viimein se on löytänyt aukon josta alkaa näkyä vihreää tasankoa. Vuoret jäävät taaksemme ja pian ne ovat vain pieninä sinisen usvan peittämipä kukkuloina takanamme. Olemme preerialla. On tukahutta-van kuumia, ilma aivan täynnä tomua ja savua. Hikoilemme aivan kuin saunassa sillä erotuLselia vain, että täällä tulemme aina vain ifkaisem-maksi. Käymme pesemässä ja jup-m. assa mutta silti vain janottaa ja o-lemme likaisia kuin riihimiehet. Mies junassa kauppaa kahvia ja voileipiä. "'Syökää voileipää ia lämmintä kahvia niin lakkaa janottamasta, ja hiottamasta", hän sanoo. Me ostamme, syömme ja juomme kahvit ja leivät mutta tilanne ei parantunut aina vain hikoilemme ja jomottaa. Ei ole. puhdasta ilmaa mitä hengiiänjme. Vaunujen ikkunat ovat kiinni ja jps ne aukaistaan tulee aivan santaa sisälle. Nauramme toistemme ulkoasulle niin hullunkurisilta me näytämme toiste.mme silmissä, vettä vuotavina ja mustina kuin neekerit. Tulee ilta Työn jahlapäiYi Kirj. M.A RT TI VUO On juhlapäivä. Seisota sonisi, anna ahjosi Tänä päivänä ranta saa t, tummua. Pese kasvosi, mmircri, jätä huomeneen tiilet. Tänä päivänä hehkuva^ hiilet. Tänä päivänä hehkuu *;e ku. työn. Pane, niittomics, viikat-: aitaa . Sinä kuokkija, kuokkasi svrj Tänä päivänä katsele sarkasi l tänä päivänä mieli ei arkinei Älä keksiisi tartu, älä tempaise kouraasi sakaa tänä päivänä, raataja. Tänä päivänä siinä ei pahaa . On juhlapäivä. Minä oveesi lyön, maa. Hien lienet otsani juonm On taistelu puolesta- ihmisen nyt juhlapäivän tuonut. Tänä päivänä nuokkuvat tähk Tänä päivänä sulavat rintasi j Näe uudesta unta! Ei, unta ei enää. Silmäsi avasi aavikon tuulet pyramiidein noustessa polttar hiekkaan. Sortuissa poikasi ruoskaan ja kaan opit uuden laulun. Sen yhäti kuulet. Tämän maailman perään, läpi ikuisuuden soi lauluna työn vala. vannottu puolesta elämän, Pyhän voiman, ainoan syntyvät työn armoittaman. On ankara kohtalon raakapuu, miesä, ken empii, se halveksuu. Käteen tartu kuin hakaan, valo sinkoa yöhön! Tämä juhlapäivä on huutona työhön. Työn huutoa kuule. Käy joukkoon toisten työn jalostamain, ei laumahan lois Riviin tiiviiseen punalippua Uki. Se Sinun on, niinkuin on otsasi / Seisota sorvisi, anna ahjosi samv. Tänä päivänä rauta saa takomatt tummua. Pese kasvosi, muurari, jätä huomeneen tiilet. Tänä päivänä hehkukoon hiilet. — On juhlapäivä. s\'dän Tämä päivTi on työn. (Suomen Palkkatyöläinen) Kuten juokseva 'esi pysyy Putaana ja paikallaan seisoia p^hen samoin ruuniimme py^yy ' liikkunnon avulla, jota':astoh: :f tous ja hiljaisuus ovat rappion sairauksien lähteenä. — Pler^i^^^^- nenkuin sain sen jalkaani. Se vieras rouva lähti pettyneenä kun ei saanut ostaakseen kenkääni sillä kauppiaalta ja minä niin ylpeänä suomalaisuu: destani tahi kengistäni, että en edes huomannut tuota suurta, kirvelevää sarvea päässäni ennenkuin täällä kotona, — SIRPA-SERKKU. ja sen mukaan myös iln".i '^•'^y tammaksi. Saavutaan ^innipe?'-^ Siinä muutamme junaa. 11^^' tuntuu puhtaalta joten pe>eydvmn-vaihdamme puhdasta päälle vp kumme tämän yön hyvin herata semme aamulla virkeinä ja ^ hyvässä kunnossa entisellä dulla Port Atthurissa. — ^^'^^^ ''^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-08-30-02
