Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 30, 1957

              naatitttommet
liäkäiin odotushuoneessa iätues-i
sairaanhoitaja kanteli tuhka-peja
odotushuoneen pöydille 0
,si minullekin. Kim i i i t in jä
in etten polta» niin hän ihmein i
että sellaisia tapaa ny%ääit^
ivoin. Sanoi, että naiset meöceiii:
"kki polttelevat, miehet vähäni
äliemmän, sillä miehistä'vain joka [
iides lääkärin tarkastettavaksi tii-va
saattaa olla tupakan orja.
Kerroin hänelle, että minunkin
eheni poltteli' kolmekymmentä ;
hdeksän vuotta, sitten lopetti,
keuhkot eivät enää kestäneet,
oin, että tunsin itseni ^-^Jpeäksi ^
i sukupuoleni puolesta,- kiirt
m- ensimmäisen kerran kolmen
nttorineidin plommaileyan- tupa-savuja
ravintolassa jossa tyos-itelin.
Siitä on jo. muutama
osi neljättäkymmentä.
Älkää ymmärtäkö minua väärin;
ole mikään ^xihoitusainttden.
ailija, mutta minä olin ka:uäii~
tenut suurta vääryyttä tehtävän
eitä naisia kohtaaii. Ravintola
aina kuin sauna, vaikka monet
ulettajat pyörivät ja kaikki tuo
yu oli miesten tupruttamaa. Jos
titui työtakki unohtumaan pääHle
kulkeutui huoneeseen, hiin aa-ulla
se haisi niin tupakalle, että,
ti viskata ulos, ettei ruyenni^t
loin vaivaamaan.
mm 1
T W. Keeble, yksi:Britannian edustajista YK:ssa, neuvöntässa
asfcen tisemtsekst tulkm afrikkalaisen neekerivaltion Ghanan
*• edustajalle kumka isttamiin varattuja kuuntelulaitteita käytetäatt.
Huomio! Mmdi muori
Pohtiessaini ajatusteni ristiriitaisuutta
ja ollessani melko pitkissä mietiskelyis­sä,
niin juuri parhaaseen aikaan tulla
könähti Mjäsa asunnolleni. ^Hetkisen
niiden riemullisten hetkien synkkä vas­takohta.
•
— No mitä sitten on tapahtunut?
kysäisi Masa, ja otti taskustaan miltei
hän. siinä yritti päästä pakinoimisen ai- kyynärän .mittaisen sikaarin. . Tarjotes-kuui^
mutta kun hujmasi synkkiiimieli-syyteni-
ja särkyneen .mielentilani, min
kysyä tönäsi: — :Miksi olet tänään niin
Olin jo lapsesta oppinut siihe;n,'r umpimielinen ja vihaisen näkömen?
tä isää ja veljiä kunnoitettiin tup- Olet ikäänkuin vetohärkä, jota on koko
alla heille tupakkaa mitä lajia
illoinkin halusivat. Vaikka ra-a
ei riittänyt kaikkiin, yälttä-ttömiinkään,
niin tupakkaa; tuo-neljää
viittä eri lajia. Seitse-'
ää veljestä puolik^rtuunia: isälle,
jaharjua ja Mattia velipojille
hoikilla varustettua p^ätupak-vielä.
. . . ..
Niin ne tytöt polttelivat ja pu-telivat
renkaita kuin tottuneet
kin ja yleisö seurasi ihmeteK
Mutta siellä oli myös mies,
ka-painoi mieleensä , tuon illan,
oli Kansanopiston, johtaja
teri W. Kuulimme ^ttenseu-
-villa luennoilla, että ^ tuo koi­saan
hän kehoitti imaisemaan siitä oi­kein
mehevät niahasavutr jotta kyllä,
kielenkantimet irtaantumat. Ja hiinhän
siinä sitten kävikih;
Sanoin Masalle, että kosk^, olet noin
uteliaalla tuulella, niin viis m,inä vei­saan,
sitten minä avoniieh'sestt se-päivä.
raskaalla työllä kiusattu.
M ensin halunnut ryhtyä pi­tempiin
selontekoihin mieleni, synkkyy- lostin, kuinka ehkä ylpein .$n|inen ca-destä..
Sanoinpahan vain lyhemihiten, nadähinen "hanipiini" oli antanut mi-että
omat ilonsa ja surunsa on itse kul-^ nulle rukkaset, josta syystä mieleni on*'
Glit miori ja kamiisti kymyten '\)
koskit fcieilä vtultm sä vär:sten,
etoyesiSs*: kun tmkeniriemtmecn
' sinä — ensitempem mmefi,
Muistan aina hetkemme herkät nuo
joUoln tuntui^ kuin. taivas hun kokeella
ois* " " ,
ja sen attd Hnn.paljon riemua soh*'^
' ^ ^ ^ - ^ -J' >
Sinä matkasit turitillq maailman^ ^ i'\
äuvoit eteesi tien ykä paremj^an «.,
Jäi ystäväs fneni mhojen täa —>
. sai seurata swt vain aatiksillaan^
sull€ — eJidqiftd—/oivoen oiinea vaan,,
Ottnen hetket min lyhyet päällä kai
. vaiko katke^ kielet soittknistaan . . .
Katt$toin kuvaasi äifcoja^^ $iyyhkien,'
eron ankean arpia itkien,'
Nyt-on takana it.i6sl — vaiheineen,
työpäivät ja onnikin maallinen.
Jo uuvuit sä ystävä aititteUf <
stfo mulsteleti aatoksin Jtellien:
' Jääös hyvästi, lempeni ntidnainenj, -
nuku rauhassa alla sä kumpujen*
Kurikan FlikaKe suurinaan vibittö-män
kiitoksen.- Hänkin jo tiesi mitä oli
tapahtunut ja muisti vi^lä mainita, että,
"hädässä .ystävä tunnetaan".
Otettiinko vabkuyia? kysynee 'joku
. . . . Ves; kolmekin kameraa toisinaan
yhtäaikaa napsahteli. Se oH aina on-'
neensa tyytyväisin, ^*oka lähemmäs. Paa­ria
ja tätiä sai itsensä" asettaa. Onnen
humalluttamia olivat nekin, jotka sal­iakin.
Toisinaan, iloitaan ja riemuitaan ^ kin nyt^ prurialla. Kerroin myöskin yat Paarin ja tädin varpaitten päällä
ja sitten taas murjotetaan^ kun tulee
Kyllä hän toi senkin julki, että
jokaisen pitäisi tietää rajansa, ettei
käytä niitä liikaa ja^ alenneta ihmis­arvoa.
Tämä samainen maisteri oli
heikko nautintoaineiden siäiteen ja
se olikin pysäyttänyV hänen kou­lunsa.
Tuo \arhe oli tehnyt hänes­tä
sielutieteen Jutkijan ja hän piti
oli koko kaupunkiri-koulu- hyviä Särjaluentoja siltä alalta..
kuinka syvästi hän oli rukkasia antais-saan
minua bukannut — minkälaista
"^inetesiiniä^" nän oli neuvonut^ että pää­sisin
rakkaudesta häneen X mukamas)
eroon. ; '
Masa kylläkin otti, puheellaan osaa
suruuni, mutta hänen yhtämittainen
naurunsa viilteli sisuksiani niinkuin ti­kari.
Masa huomasi senkin,,eihän hän
tomppeli- ole, ettei toisen suruun osaa-ottaisi,
vaikkapa naurulla. .Ikäänkuin
anteeksi, pyydellen hän sanoikin, että-istuissaan
itsensä ikxiistaa
Tällöin muuttuivat. tunteeni ylevik-'
si Mandi muorin rukkasia, kohtaan.
Rintani kohosi korkealla ja siinä onne­ni
huipulla sepustelin ja taisimpa hy-räilläkin
n ^ :
Eivät lakastuneet rakkauden kukkaset;
eikä särkynyt sydämeni vielä.
Nyt unhoon jäi Mandi muotin rukkasep^
Jällä tulisella lemmen kellä.
orispnturmelija japaheidenpe- , Yleensä oli, tri Erikin, ajatus sydä- asiaonJcyllä surullinen, jossa ei pitäisi
kun:suuren.yleis<Hi nähden vei,, mellä, että kaikki etevät ihmiset oila naurunaihetta. Samalla hän kui-
Imannaisten roolia, r '
kuhmut kovin -kauan, kun
iti taas asteli tavanmukai-lle
kah\4tunnille ravinitolaaii ja
tfcen rapisteltuaamlehteään, nu­ti
kapealle sohvalle lojpulta.
örähti siitä pöydäaalle;-Nyt us- ™7„^:::.V":r:tT c-^
in tarjoihjan epäilyn,^tä ihäis-i
oli'ottanut vähän liikaa. Nyt
kihre henkilökunnalla, ettämi-
Pelastaa johtajan kunnia.ja rä-f
lan maine, sillä kohta saapuisi
fcesteri ja paljon yleisöä. . ,
Jo(ku ehdotti, etiä putka on lä-ja
siellä kyllä saa levätä,
kuitenkin omistajan toivö-^
että vasta viime hädässä
ee turvata poliisiin, koska polii-
\ turvaaminen ei « l e edullista
juovat^ miitta kaikki juopot eivät
ole eteviä « . .
^ Että mitäkö minä tein lääkäris­sä?
Tietysti kävin valittamassa
pakotiista jt^a velloo rinnassani
kuin paHolainenl Ja-annäppa olla!
Ensimmäinen kielsi työn ja:.saunasi^
sa käynnin, toinen kahvinjuonnin.
Kolmannen mielipidettä en enää
jvälitä kuulla. . Juutalaismmnmo
kyllä sanoij että.voit mennä sau­naan,
jos löylyä ottaessasi panet
märän pyyhkeen pääsi ympärille
. \Ne rukkaset muorilta jatka mnä sain,
kuinka vakaviksi 'minä ne luulin.
UttsiMekki kun leimahti lemmen väin,
sillotfi häipyi ne taivaan tuuliin.
ylös lemmen veri uusi pulpa/ttaa,
vaHttaisinko, mjentteistä niistä^
Uudet ''/tanipiinlf' kukkii ja kukoistaa.
Ja tuo reumatismi pani. minut
taas pitämääti housuja. Siitä'se
täisikin paheta, kun välillä pidin
hameita. Ajatelkaa, kun nuehet
vintolalfe7~"ädoTin"että^l^ kadunkulmassa nauroivat,
- luultav^tt^^^^ti^^^^. -!^P-rä heiluu l^uin m ä t ^ vete-antan
»o<=.o j v~ . Iässä suossa, mm suutuin ja nay-
«tarpeessa, mm vedetään W t ^^.^^^ , ^ a a n me nafeeUisiakin.
\: K ä y t ä ä n^
sUjen visröist:^ ole tehdäsr
työtöisilia^^3^
pttoiöeen tuosta ovesta kadiiUfe.
teimmekin ja hän oli kuin täi-'
Phkäle ja pää -putosi vatsah
e kun laitoimme hänet seinää
en istumaan. Suamen-pehmeä
"^^suojasi työtäioncie.
* ^ h a n siitä iiävisi, löjutta eni-
»edaminne. Painn.i)äiyä«'pe-i
«an saapui ravintolaan m i ^
tallaantuivat faäneHe itseSeen "tiuOc^
m a a l a i s naisellakin. Ensinnäkin ^ sunnaksi^V. siUä ne bäiMiivät Fk»Htei
housujen käyttämmen- suojelee- i^kdsiin-luufim...
monelta 1 o u t kaa»6uinisvaaraltö, ^tgjä Torontosta, Sudl^uiy^^^
5aaslaäpyykinpesua3Ä.Mohi i^iklua^jDiii^
^ ^ ^ S ^ ^ ' ^ kunSettäarlaps^ P l ^ . ^ ^ ^ ^ i^^^^^ m
^ ^ . . T ^ . ^ « a a i » ^ jcosKe* ^ i j j ^ a ^ että voi ne nain~Mposti . ^r- t Ä - ; ^ K
^aautintöain«ta;ja.'ljö^k^: ^ ^ ^ ^ ^ T ^ "
tenkin: kehoitti olemaan välittämättä
Mandi' muorista, kun kerran (kuten
hän oU kuullut) sinulla niitä on/enem­män
kuin yksi Joka sormelle muissakin
valtakunnissa. . "Kyllä .'routa porsaan
kotia ajaa'V tuumi hän vielä. Hyvästel-lessään
hän vielä tacosi toisen yhtä pit- ^ joita- syksyn hallat ei riisiä.
kän sikaarin'ja toivotti kestävyyttä i •
kohtalon ikävällä polulla. . Kiitos kaunis teille jalot" ja kauniit
Xiin sitä sitten elettiin päivästä toi- tytöt, jotlb. sieria kisakentällä raskaan
seeh, kunnes sattui surussa lohduttava painajaiseni unholan tuviUe tuomitsittei,
käänne kuin ylhäältä annettu lah- ^^^^ kukkuraka hätuan kiittää
ja. Sattui eteeni aurinkoinen ilon'i kaikkia-mitähenkUoitä, jotka nim run-onnen
päivä. ErääUe kauniille ki^flu- ^^^^ ^^^^ terveiaään lä-kentälle
oli kerääntynyt suuret määrät Pettäneet. KiitoffisuudeHa ollemme ne
tyttöjä ja poikia mantereen eri puoUl-, j^i^^ saaneet vastaanottaa. Viimei-ta,
Kanadasta ja Califomiasta saakk.. terveisten tuojat, joika muis-
Tuuheain palmupuitten varjossa siellä ^ . ^j^^. g^^^. j^.^ y ^ .
kisailtun ja kaunuta ruohoisia meren- ^u^erista, Annie Haavisto ja Emjl
rantamaita ihaiItimj?,auringonpaistees. Rakkola Sault Ste. ^irie^ta, Ont. On
sa ihoamme paistettim. . . paljon muita, joiden nimet heikon pää-
JaTnitäsitten tapahtui sielJä? Tapah xd ja^tceksiantamattohanhuolinjatto-tui
kaikille ärvoituk^eHmen ja oAjtta-; öuiiide» takia ovat umÄtoneet Kiitos
maton surujen ja murheiden, käämios, vastatervehdyksineea kuuluu kuitenkin
sidlä .Mandi-uniorin antamat rukkaset^
A ^ i i . . . . ^ . . : . w . * . u : : ^ ^ ^ ! ! : : . , ' * t f ^ ^ v * i u ^ - - '
ios-etniit$mntlttBisl^..
^ainini^t
;il^sei»a^^
ilnäffital} Xämpi^
mittJka^jaidmicrinJie kaikki Faarin
va^taan^vatja ynq^rille ketäantyeoi
: lloiiÄ Änai^vat: S i ^ l i i k i ! ^ >(3d|; lephett^
Tervot ka0eiiBe pajaia muuiäfaaisil-