Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 1, 1948

              ULENLIEKK • : 1
;ten olosuhteiden vallitessa oli- kameelien luo. Mutta saatuaan ajatuk-
^tahtoisuuttaan ja heftkilökohtais-
^utustaan viranomaisiin sai Rour-öittää
siitä, että hän ennen keski-saanut
mitä halusi —^luoteita-oppaan
sekä kaksi nopeakulkuista
-^ia eli meheraa, sekä tarköituk-
- sopivan kuormaeläimen.
fosinunäisinä päivinä tarvittiin tus-öitään
opasta, siUä karavaanitie
ktuun oli täysin näkyvissä, jrf
niöisti sen muuten hyvin. Hänen
=iisä loistivat ja hän jännitti vais-sti
rintaansa, vetäen keuhkoi-kaivaa
ilmaa antaessaan katseen-
Ktaa yli laajan erämaan ja nautti-sen
erikoislaatuisesta sulosta,
kerran on oppinut timtemaan erä-ei
unohda sitä koskaan; se hou-ja
vetää puoleensa vielä vuösi-jakeehpäin,
ja; miehet palaavat
sivistyneiltä sexldullta ^ vastusta-kaipuunsa
vallassa — kai-joka
kohdistuu terävään, kui-ömaan,
hiljaisuuteen, vapaisiin
"naloaiin ja korkeaan taivaaseen.
Selisemäntenä iltana pääsivät he len^
;ä kolonnan kintereille seurattuaan
ristiin rastiin kautta tuon kuiva­maan,
saaden kolonnasta tietoja
varrella vastaantulleilta.
Syt,kim he olivat vain kuuden tun-matkan
päässä päämäärästään, an-
•Röurke pimeän jo aikoja sitten -tul-mtenmielisesti
luvan pysähtyä,
mnuten olikin ehdottoman vähtä-sillä
he olivat väsymyksestä
tdlcitäj ja kameelit olivat tulleet
'oman tylyiksi ja vihaisiksi. Jos
c&i niiltä kielletty, olisivat ne var-
•"'n ennenpitkää tulleet äksyiksi ja
•""yiyneet jatkamasta matkaa. Heti
keskiyön nousisi kuu, ja silloin
Wdän määrä jatkaa retken päämää-sukka.
Icxsit sulki silmänsä ja vaipui u-tuntien
aivan kuin syöksyvänsä
oinaan, synkkään syvyyteen, mut-
^ kuin olisi vain silmänräpäys kulu­n
i kun hän jälleen istui pystyssä hie-mta
silmistään. Opas oli herät­tänet.
nousi ja astui vain puolittain
ollen ja epävarmoin askelin
Ä se onkin pääasia, mitäpä her-välittämään
täällä 'jumalan se-lakina'."
•
*^täffiä sentään niin kaukana ihmi-
«^e kuin teistä ehkä tällä kertaa
—J', lohdutteli Paul ryhtyen syö-
^- Linden oli kertonut, että Paul
kemiaa laboratoriossaan. Hän
|n kasvoiltaan niin vilkkaalta ja
'ta, kun Gay joskus vilkaisi hä-
; Gay ajatteli, että mahtoiko mies
;^etta hän ei ole saanut paljon'kou-
'50"sta, että hänen on täytynyt e-
•'tsensä tanssimalla halvoissa yö-
Olisikohan Mrs. Linden ker-
•.'^estä jotakin Paulille? Mutta
.'^^ole kertonut, niin hän ei aina-
•s^^u sanaakaan. Hän ei halua
täällä mainitsevan hänen
rj.7<^estään, eikä hän halua edes
^> cttU on ikinä ollut him-
.^"Pakansavun täyttämissä tans-
" Paul kysellyt häneltä mi-
. ' -^öntiaikana. Hän vaan ru-
^«T-T^^ kouluvuosistaan ja
hänen tarvinnut mennä so-hallitus
arvioi hänen kc-
'"«^"nustyönsä tärkeämmäksi
Jatkuu.
tämän käsi­varteen.
"Mitä hittoa —» ärjäisi hän kalisevin
^hampain, sillä oli sietämättömän kyl­mä.
"Eihän kuu ole vielä noussut!"
"Hsh, SidiI" Jokin oppaan äänessä
tyynnytti hänen vihansa. -"Tuareggit
ympäröivät meidät. Ne ovat ratsasta­neet
ohitsemme pimeässä."
"Mbtä sen tiedät?"
"Minä en ole nukkunut, Sidi", vas­tasi
mies tyyneesti. "Aavistin petos­ta.
Puolan tunnin kuluttua nousee kuu.
Voimme mahdollisesti pimeän turvin
hiipiä tiehemme."
"Sinä tiesit tämän etkä kuitenkaan
herättänyt minua?"
" E i se olisi mitään auttanut; me em­me
olisi voineet liikahtaakaan ennen
; ttilematta keksityiksi. Mutta nyt pi­meässä,
kun ne kaikki ovat liikkeellä,
voidaan meitä pitää heinä — kunnes
kuu nousee."
Opas meni kameelien luo, jotka nousi­vat
vastenmielisesti ja vihaisina. N
Viiden minuutin kuluttua olivat he
jälleen liikkeellä, Rourke ratsastaen ai­van
oppaan vieressä, sillä muussa ta­pauksessa
uhkasi häntä se vaara, että
hän ratsasti pimeässä miehestä har­haan.
He kiihdyttivät vähitellen vauh­tia,
ja kun kuun hopeasirppi ilmestyi
itäiselle taivaanrannalle, nelistivät he
varovaisuutta lainkaan ajattelematta
eteenpäin, ilman että, kuten näytti, tua-reggit
vielä olivat huomanneet heitä.
Kului tunti, ja päivänsarastuksen e-dejlä
oli kylmä vieläkin purevampaa.
Kuutamossa näki irlantilainen erämaan
leviävän autiona ja tyhjänä heidän ym­pärillään,
ja hän päästi helpotuksen
huokauksen, ollen varma siitä, että
kaikki "Vaarat olivat jääneet jälkeen.
Mutta juuri kun tämä ajatus herätti
hänessä turvallisuuden tunteen, kään­tyi
opas satulassaan ja huusi puoli-ääneoji
varoittaen: "Tuareggit!" Tästä
silmänräpäyksestä lähtien heiluttivat
he molemmat säälimättä piiskaansa, ja
ojentaen pitkiä kaulojaan lisäsivät ka­meelit
yhä vauhtia. Kuormakameeli
jäi kauaksi jälkeen ratsastajien sitä
huomaamatta. Sillä kuutamoiselta la­keudelta
heidän takanaan kuului julma
ja hurja huuto, joka ilmaisi, että hei­dät
oli keksitty ja takaa-ajo alkanut.
Pakolaiset eivät tarvinneet mitään pa­rempaa
kannustinta.
fiibutoa seurasi pyssyn laukaus, mut-ta^
kuula ei nähtävästi kantanut perille.
Ja kun Rourke -katsahti olkansa yli
taakseen, näytti hänestä kuin olisi ko­ko
lakeus kiehunut varjomaisia, takaa-ajavia
tuareggeja.
Mutta ne olivat vielä sangen kauka­na,
ja tämä antoi hänelle uudelleen
rohkeuden,-jonka hän jo oli ollut me-nettämäisillään
ajatellessaan, että hä­nen
kameelinsa olivat lopen uupuneita,
kun sitävastoin takaa-ajajien eläimet
luultavasti olivat levänneitä.
- Minuutit kuluivat, ja kun hän seu­raavan
ketran katsoi taakseen, luulotte­li
hän, että takaa-ajajat olivat tulleet
huomattavasti lähemmäksi. Silmän­räpäyksen
ajatteli hän la-skeutua maa­han,
pakottaa kameelit polvilleen ja
näiden ruumiit kilpenä lykätii pyssyl­lään
kuolinhetkeä hiukan tuonnem­maksi,
mutta hän luopui tiLstii ajatuk­sesta
eräänlaista ikävää tuntien. Se oli­si
ainakin pahimmassa tapauksessa ol­lut
miehekäs kuolema, vaikkakin hie­man
itsemurhan tapainen. Hän katsoi
jälleen taakseen. Tällä kertaa ci voi­nut
epäinäkään, että tuareggit olivat
lyhentäneet välimatkaa. Ja heti scn-jälkeen
ratisi kuulasade — tuloksetta mitään tapahtunut, puhdisUvat pyssy-onneksi,
vaikkakin kuulat, jotka puto-- jään, nauroivat ja pilailivat, ruokkivat
sivat maahan heidän oikealla ja vasem- kameeleja jä kantoivat vettä keskellä
maila puolellaan, todistivat takaa-aja- leiriä olevasta, palmujen ympäröiraäs-jien
ehtineen ampumamatkan päähän. tä lähteestä.
Mutta loppu oli lähempänä kuin Chamgret makasi maassa tehden
Rourke oli uskonut ja toivonut. Se tuli kuolemaa, Rourke istui kiireessä ko­min
äkkiä ja odottamatta kuin salama koonkyhättyjeÄ paarien ääressä, kyy-kirkkaalta
taivaalta: salama heidän näspää polvella, leuka nojaten käteen ja
edessään, pamaus ja — pst! — kuula katse kiinnitettynä ystävään, jonka
vingahti aivan hänen päänsä vieritse. kasvot olivat omituisen sisäänpainu-
Opas pakotti nykäisten kameelinsa neet ja vääristyneet, eikä niUlä näky-pysahtymään.
Rourke nykäisi omansa nyt jälkeäkään • niiden entisestä voi-sivulle
estääkseen uhkaavan yhteentör- masta ja miehekkäästä kauneudesta,
mäyksen, ja samanaikaisesti kuului Rourke muisU hänet komeaksi, tumma-ranskalaisen^
etuvartijan "Qui vive!" ihoiseksi mididcsi, valppaaksi ja vUk-selvasti
j a kirkkaasti. . kaaksi^ y s t ä ^ i , jota-saattoi kunni-
"Jumalan kiitos!" sanoi irlantilainen oittaa, uskolliseksi ja luotettavaksi.
' * ^ ' ! - ^"^^ f^- ^utta nyt . , . Oli tuskallista katsoa
ra^^ThT^ häntä sellaisena kuin hän nyt oli, tum-
^ * . mat renkaat sulkeutuneiden silmioi ai-
01. siunattu sattuma, että m.ö kyke- fe„oppaa„ fcäyneUlä poskm». Sy-m
nopeasf kas.ttamaan tilanteen, « u a ^^^amat vaot suupielissä
huohmatta etta laukaukset olivat hän- -.^ ^i^j^ . - ^ ^ ^ ^ j ^
ta etukäteen varoittaneet. Hän huusi hoUi hänen otsallaan, saattoivat irlan-jotakin
Rourkelle, >tämän nelistäessä ^^^^ raskaaksi kuin lyijy,
ohiue, heittäytyi suulleen maahan ja ^^ajta hän olikm nähnyt iUin monen
laMkam kaikki panoksensa tuareggien ^^^^ kuolevan miesten, joista mo-esimsyöksyväf
rmtamaa vastaan. net olivat olleet Hänen hyviä ystäviään.
HalytysmÄ-kkiä tarvitsi tuskin an-» .....
t> . u V t - 1 • • • • Mutta ehka valtasi hänet mm syvä
taa. Rourke nelisti seuralaisineen eraan . , , . . . . ..
„ . -1 j • notkelman poikki j•a pysä-hvt»y i- 1k esk1 el1l1e lii,k utus1 j,a s.u ru * senvuoksJi , et.t a tama
, .... . • 1- 1^ . i - i ,r . mies, jonka kuoleman todistajana han
leiria, jossa JO oh eloa ja liikettä. Varjo- . , „ , .
, K 11 • * 1. 11- »• v i • joutui olemaan, oli ollut hänelle enem-olennot
kulkivat rauhallisesti ohitse . . . . ,
a„ semiinsa, k1 arbKii"m -tx j•a varust*e et* kI i-itl.t-i - n^an . kum. yst-aiv •a . .. . . Han muisti luke-
, . , f uu mattömia tilaisuuksia ja tapauksia,
vat kuutamossa, kameelijoukkoihm . . ^ j . . , • . J
, , ^ - V t * 1 • * * jotka todistivat, kmnka ihmeellisesti
kuuluvat miehet, työssään karaistuneet , .... ... ,
j.a t.o ttuneet^, ryh, t^y i.v ä..^t si.i.h. en t^y 3men .h.ei.d. än el,ä.m .ä nk.o htalo. nsa oliva1t. o. llete-t spyedr.e.ä.,h n tt..y ä..n . ees„Ht^ ie., msyi.ö.k,..k.a .s yl.i..ä v. mätm iltitei,k aRano uprk,a nen- htoäinseiitn sat utkuiesttuo. utttaunnuet,e t. •" BCehaatrmixbi1irn.e ,t , odtl-ei t^t^eu lj.te ann k, oa,hm iteseel,i enj .a j .a eut^pu sveaerrti.ie jna nv al„kt^ ao vi.so ei.nn h.G.ä.r^ naenin d. l,ire.p uank ktp ori n.s.te.u snsnaauns,'t aj,aa C„hvaamar. balr,l eisl i. oml-i
htue eniV tLtX,hä - ayrt.jy.a in•v•t äeti dhUee n mj.aa a.kh1.ua m.n pe.u rj.äe. mn aasnu op;j ai•ea nn-, mvoa.ik t^t.sa. i. a k«iBl peaaktroi.xs im.j a kssueoens.i, o nk.u n, Vh,a asn•t, apkfuo.o elteti- j.a k1 ai.k,k, i. al„l a l1e i•n .s s"a k1 aj.a htel1i-v atX ht.e i•- ,n a hänen1 . en.1s i.m mäise»ss ä kaksmtaiste-
... , , , , lussaan oli ollut Chambret — samaten
dan kivaarmlaukauksensa. . r^t. u . • ««y i - u -
„R ourk. e h, yppä.s..i al1a s k1 ameeVlin sa se- • toi.s es„s a;' Cham^ b. r^e t wv iere• ll.ä1ä n otli- .h»än-
g15iasN taon mje.a l, .i sk.kt^iaa. . akn.ssutiy.soair. takaa^aan t srel,al ^,t e, .sim na.a.sa. t ,aa nk,v oak1h.a at ^ihu. t ^ au ak1a1i.kr v eaagan-. Cvt_ai. hni.saat..m e.ol.b.l..l ur.i^ev.t ta Jtn o.e hp. apti.a neiulsantseetleautn tu,.h .tä.. j n.ohe.t.ä .knn ae ^nm m. hiee,e lrnekekin,et stnäa-;- ,k ui.n pol„k eak, seen sen maauh an. Ne sa,' 'j a .h..a n .. itse TohT väil-i in^tu lollaan ^pe la•s - semetneu eonsd,pi. o na.s.ei.t nri. tv äal,v.it ,eä ,hk,s usoävm inek, aunpu ätn,äa äh-m yi.no nes ish..n ay. öj..vka .ä .ä.lt..koe..,mks sy..iärvt. uä i.nin. - ,kst ai.m ana,u ntk u,lt una• ,km eh. amannra. t-tiomH.m eeiu. n a- i o l,k.i venaratti1 om jaaius,. titi.njaa n .e•se. nital• .li ost.oie nin-- eais enmä ymtt.män. yh.t u.rv joai.av avn aup,hy tsi.ä. a.h., d,ey •t tttaä äm hi,. ,ke.a.i.ta.a n. kt,.a.a.. vn .as. sau,s j.k.o ot„lal.i ^sCe nhaa m••.h .bä. rnve etn , r avk.i. a esret.il ,l ä.s.äe. nis.o ..i H ,y e•s.i --
Mutta k^ ri.i.t.iMllli.s elilf ä h1- et.1k el1l1ä- , j•o l11l oi•n aan., vsta,v y,j rtensa oliT k estn/ yt t,ä mä• nvk.i n
t,ka a, i.kj,a,k ki. avanastutai.vr i.an tt ah, e tunnotpuei.a smti. a jh,.a d j orat/ ttosamsat^il,.-- ,vk ;auio„k,l e eamna .ik soi.„lkTl aeaeTnn 1, . .tu. .r 1h aJan ntaykt iam 1akku1aoslie. mhaaln­vat
ympä. .r.i ^ .le.ir. in ,k ah, d,e ssa ,l aaj.a ssa sul.a an. • U. noxh tia-a «k seen1 rakkia-u tensia-
k\pr iauvuoi.n kliss'va.e.m n jp.a ty ori.aas smesnaps,ua e hnj.äa. .lj.ka.r aeatensntau.s etanSe^, si. esalaluaak, n at ai.sla, at,le ulna- l..hn e.aa.g nii.s o eo,evnn.ä.a, .r nvj äoTyssott^Iay.t . in1ltay iuat.^ l 1k i s„Ri.R aooSnu s•u r,kd kja .ae.n nn i inpM uou.lu.i,ks .oa l,, aoit. sal-­i
^ ^ . , han kirkkomaahan, missa monet muut
kaatui hevonen, muuan ratsasUja levit- u n - * • 1. * v . i - * i .
... . , , , urhoolliset miehet olivat löytäneet hau-ti
kätensä ja syöksyi satulasta, muuan ^^j^^^
kameeli vaipui äkkiä maahan, kuin ko-ne,
joka on joutunut epäkuntoon, ja ^^hän ennen aurin^pnnousua liikah-aukkoja
syntyi ryntääviin riveihin. Sil- Chambret, aukaisi silmänsä ja etsi
lä lentävässä kolonnassa oli monta var- katseellaan Rourkea. Hän hymyili rau-maa
ampujaa, mikä oli välttämätöntä ' l^^asti.
tämäntapaisissa hyökkäyksbsä. "^^on ami", mumisi hän.
Mutta ei yksistään tuareggeja kaatu- Irlantilainen kohottautui,
nut. Leirissä syöksyi siellä täällä mies ''Älä puhu", sanoi hän. ''Minä nou-maahan,
ja ampumalinjalla telttojen . Jan tohtorin."
takana nähtiin toisinaan miehen hät- y^^^^^ Chambret teki estävän liik-kähtävän-
ja makaavan sitten liikkumat- \^Qen.
tomana. Aivan Rourken vieressä osui ..j^j,..- ^-^^ sanonut sinulle sitä,
kuula rintamaa kohti rientävään up- rakas ystävä?" kysyi hän.
sceriin. ja tämä olisi kaatunut, ellei ir- Rourke epäröi,
lantilainen äkkiä olisi ottanut häntä '-Sanonut minulle mitä?"
käsivarsilleen ja Ihskcnut varovaisesti ' u^^^ haavani on kuolettava? Var­maahan.
Sama.ssa katsoi haavoittunut ^^^^j,],;^ on hän sen sinulle sanonut,
tu.skaisin silmin häneen. Hetken päästä minä kuolen, tyytyväi-
'• Rourke", mumisi hän kesken ähkyn- senä. .Anna tohtorin olla, hän ei kui-tää
ja huokausta. Ja Rourke, joka pol- tenkaan voi minua auttaa. Jää luok-vistui
hänen viereensä ja tutkien katsoi seni näiksi viime helkikseni, Rourke,
hänen kasvoihinsa, päästi katkeran huu- ystäväni."
dahdukscn, sillä hän oli löytänyt Cham- Irlantilainen epäröi, ja hänet valtasi
bretin. tuskallinen sääli.
"Minun täytyy koettaa tehdä jota-
Vin. kin sinun hyväksesi", sanot hän cpätoi-
V^almislettiin parhaillaan aamiaista, voissaan . , . "Mitä voin minä tehdä?"
ja kahvin ja paistetun kinkunThaju le- "Lohduttaa minua:" Kuoleva sulki
visi laajalti ylfympäri. Ratsumiehet silmänsä ja makasi hetken liikkumatto?
tekivät tehtäviään, aivan kuin ci olisi mana.
LAU^TAINA, LOKAKUUN 1 PÄIVÄNÄ, 1948 SIVU $