1940-02-24-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1940
Sivu 3
CnAlDEaAl<U L.TT U U R i
Vii IIVI nirmukdupungissd
Ku<lannu»liitkpemme Liivajäljennös.
TÖRPÄiY KAARINA — HILJA KOSKI
Nonvoodissa, Mass., esitettiin huhtikuun S p:nä 1939 ensi
kerran Hilja Kosken kirjoittama kokoillan näytelmä "Torpan Kaarina".
Näytelmän-kirjoittaja esiintyi Torpan Kaarinan osassa.
Kuva otettu Hiljasta näytelmän jälkeen niiden kukkien ympäröimänä,
joita hän sai kiitollisilta katsojilta.
Xe\v York! ^•aaditaan vuosik>'ni-meniä
tunkeutuakseen sen salattuihin
lokeroihin, tarvitaan kokonainen
elinikä päästäkseen ymmärtämään
sen sydämen le\^tonta sykintää. Vieras
kykenee luomaan siihen vain pikaisen
päällissilmäyksen. Rumuutta,
harmautta, surumielisyyttä ja epä-soinnukkuutta.
Sumun \-erhoaraat
pilvenpiirtäjät kohoutuvat mekaanisen
rakennustyön täydellisinä mesta-risaa\'
utuksina, mutta samalla hirvittävinä,
epäkuvioisina möhkäiieinä.
Siellä puuttuu sopusointua, taiteellisuutta
jä ennen kaikkea persoonallisuutta,
sillä ylivaltiutta pitävät aines-määrät
ja mittasuhteet.
Mutta tästä murheöisävyisestä kehästä,
tästä harmaasta kivierämaas-ta
kohoaa elämä, joka täyttää ilman
kerrassaan hämmentä\^llä ja huumaavalla
kirkunalla, kumulla ja liikehtimisellä,
saaden todellisuuden
näyttämään ihmiselle mielettömältä
unennäöltä.
Siellä rämise\^t pylväiden päälle
rakennetut ilmaradät ja vilisee-sekai-sin
raitiotievaunuja, autoja ja omni-busseja,
siellä kiitää maanalainen juna
labyrinttimaisissa -tunneleissa yötä
päivää. Ken taitaakaan kuvata
maanalaista elämää? Kuka kykenee
kertomaan puskuvista pikajunista,
valoissaan välkky\istä asemarakennuksista,
joista yhdestä ainoasta,
Grand Centralista, lasketaan virtaavan
ihmisiä sisään ja ulos päivittäin
noin 75,000 henkeä. Ei kenkään.
Kuhiseva, pyörryttävä New York,
joka kuitenkaan ei ole pelkästään
amerikkalainen!
Katsahda aamusella jonpärillesi
maanalaisessa rautatieN^aunussa, jossa
ihmiset ajavat tj^öpaikkoihinsa ja
kaikki kahistavat aukilevitettyjä sa-nomalehtiään!
iMitä he lukevat? "Heraldia"
ja '^Timesiä' tietysti. Mutta
heidän välissään istuu joku sj^x-en-tyneenä
saksalaiseen, loinen juutalaiseen
lehteensä. Muutama taas ammentaa
tietoja kreikkalaisista hiero-glyyfeistä,
muutama on s?»anut käsiinsä
ruotsalaisen "Xordsjärnan" ja
jollain kolmannella saattaa olla ranskalainen
"Le Jouriiar'.
Kaikkialla vilahtelee yleismaailmallinen
N^arikkyys. Yksinpä pikku
ravintolatkin tarjoavat verratto>nan
kirjavan ja hupaisen näyii.
Tuolla loistaa "La Margueritan"
valokyltti. Astu sisään! Hännystakkiin
puettu hovimestari kumartelee,
katseessaan tulien \^lähdys.
Kimaltelevaa kristallia, hehkuvia punaisia
ruusuja, hillitty valaistus ja
hivele\'ää musiikkia. Tarjoilijat hymyilevät
vaiteliaina, kaikkialla pinnan
alla kytee tuli, ihminen luulee
olevansa jossain tunteiden ja kiihkeiden
sydänten satumaailmassa. "Mitä
suvaisette, signora, makarooniako vai
spaghettia?"
Kivenheiton päässä tästä pääsee
kapuamalla* kellarirappusia alas oikeaan
vanhanaikaiseen 'BierstubeenV
oluttupaan, l^ak^ut muuratut .seinät
kirjavine' lasimaalauksineeii^' ÄVVissa'
akkunalokerbissa. jMehiikastä' "\Vufs^'
tia", herkullisiä piHvejä, ja kSrl^ata
(Jatkoa Triiä .sivulla)-
S,
Rii,c ndra
Eräs saksalainen kynäniekka on
ottanut otsikossa mainitun, viime
\'uosisadalla vaikuttaneen oopperasä-veltäjäneron
:elämän • repbsteltavak-seen
"onnettomuud^nluyun" valossa.
Seuraavassa teemme lyhyen mukäilun
harjoituksesta. ^* •
Lukua 13 pitää kansanusko yleensä
onnettomuuden lukimäD Jopa meidän
valistuneella ajallammekin on
öumeroUa jonkinmoinen ; salaperäisyyden
verho. Useat sivistyneistönkin
jäsenet pelkäävät toimissaan lu-t
«a 13, ja jos ei näin olisi, miten
voitaisiin seUttää esim. se vähäisen
omituiselta kuulostava- tosiasia, että
monessa ulkomaan hotellissa on ko-
Jionaan hypätty: numeri> 13 yli tai
salattu se numeroon 12A? Usein ihmiskunnan
suurimmBlä miehillä on
ollut tähän kohdistuva taikauskonsa,
^uistaaksemrae esim. kieisari- Napo-im.
Säveltäjil A\^gnerin
elämässä on lukii 13 näytellyt oudon
"uurta osaa. ~ • .
Aluksi on Richard-Wagher nimen
«taimistossa 15 kirjainta. ^^^R^^
oista on myös hänen syntymävuoh
a n , häif näet; ^päivänvalon
^ Omitiiista tiflf myifekin se,
^ ^•^osiluvmi ntmieroideti summa
Merkille pantavaa X)n inyös-että
säveltäjä loi 13 oopperaa,
oopperoille tärkeissä vuc^u-tapaamme
.usdn luvun 13.
-Riöm» valmistui 1840,
^ ^ o j e n . y i t e e n l ^ summaon
ner a 13
13. "Tannhäuserin" partituuriin on
valmistuspäiväksi merkitty 13 p. huh-tik.
1845. Kun ooppera esitettiin ensikertaa
Pariisissa keisarin läsnäollessa,
syntyi suuri teatteriskandaali ja
päivä oli 13 maaliskuuta v. 1861.
Viimeisen teoksensa ooppera "Parsi-falin"
sai mestari \'almiiksi 13 p. tammikuuta
v. 1882. Kun Wagneria hänen
valtiollisten mielipiteittensä
\aioksi vainottiin, oli hän karkoitet-tuna
synnyinkaupungistaan ja kotimaastaan
täsmälleen 13 \aiotta. Paitsi
yllämainittuja tärkeitä 13 luvun
sattumisvuosia voisi Wagnerin elämästä
mainita lisää paljon samansuuntaisia
"onnettomuudenluviin"
osumia vähemmän tärkeissä asioissa
ja tapahtumissa.
Richard Wagner oli itse selvillä 13
luvun merkityksestä elämäänsä.
Wagnerin ystävä Hans von Wolzo-gen
on kertonut, että säveltäjä piti
mainittua lukua oikein omana lukunaan
eli jonkunlaisena AVagnemume-rona.
Eri ikäkausina suhtautui mestari
lukuun eri vivahduksin ja siitä
on liikkeellä erilafeia kaskuja.- \Vei-marin
saveltaiteilijajuhlilla v. 1861
vietettiin kerran pitoja, joDom pöytä
oH katettu 12 hengeUe. Sävdtäjä
toi odottamatta saapuneen ystävänsä
Wagnerin mukanaan, joten pöytäseurueen
luku nousi 13. Naiset
kauhistuivat murheen lukua. Rauhoittaakseen
näitä, poistui eräs kutsuttu.
Seuraavana lÄivSnä sattui eräs
onjd nenie
Sonja Henie, joka eloisalla esityksellään
on paljon tuottanut iloa ja
hauskuutta henkilöille, joilla on mahdollisuus
seurata hänen taideesityk-siään,
on taasen ollut viikon Chicagon
Stadiumissa esittämässä jännittävää
näytöstään. Hän on todellinen
eloisa esimerkki vanhanaikaisesta,
melkeinpä unohtuneesta kauneusoh-jeesta,
jonka tekijänä on eheä ieryeys.
Hänen koko olemuksensa pulppuaa
hehkuista terveyttä. Hienosäikeinen
ihonsa on vaalea, viehättävä, terve
väriltään, erinomainen ihonpinta, jota
toinen musiikkimies kolmanneksitoista
samalla tuloksella. Kun sama
juttu uudistui vielä kerran, selitti
\Vagner: "N)rt ei kenenkään enaän
tarvitse poistua, minä tahdon kerta
kaikkiaan olla se kolmastoista".
Myöhemmin kun Wagnerin tuskaisa
ja taistelu vaiheinen elämä hänen ikä-viiottensa
lopulla kääntyi onnellisemmaksi,
rupesi Wagner kanunoa-maan
13 lukua ja piti lukua 7 onnenlukunaan.
Omituista on, että Wagner kuoli
13 päivänä helmikuuta v .1883 Venetsiassa.
Saman päivän aamuna
hän oli sanonut palvelijalleen: "Tänään
täytyy minun ottaa itsestäni
vaarin." Ja jotta sattuma olisi tavoilleen
loppuun saakka u^ollinen,
huomatkaamme etta samoin kuin
^tymavuoden 1813 ensi- ja v i i -,
menumero muodostavat luvun 13, samoin
kuolinvuoden^ 1883/ ensimmäinen
ja viimeinen numero tekevaflu- .
vun 13. -—K . J J K.
niin moni nainen etsii eikä koskaan
saavuta. Mahdollisesti siksi kun ne
tekevät liian pitkän kierroksen etsiessään
sitä. Hänen tukkansa on erinomaisen
paksu, ihmeellisen välkkyvä
ja se myöskin ilmaisee sen johtolangan,
eheän terveyden, josta voima ja
kestävyys on lähtöisin.
Jos koskaan olette uähnyt hänen
tanssivan luistimiensä päällä (ja kuka
ei olisi?), käsitätte silloin, ettei löydy
sanoja joilla voitaisi ilmaista saman-asteista
täydellisyyttä. Olisiko terveys
-vastaavana, tai pitkäaikainen
ominainen lihasten säännöstelty kehitys?
Vastausta einme pyrikkään
antamaan tähän kysymykseen. Tosiasia
kuitenkin on, hän on yksi monista
kahdennenkymmenen vuosisadan
ihmeistä. Ihminen, jolla on täydellisesti
terve ruumis.
Silmissään hänellä on kirkas loiste,
jota ei pyst3rtä' pullonsuusta silmätippojen
avulla keinotekoisesti saavuttamaan.
Hampaansa ovat valkoiset
ja lujat. Tunteet hänellä voi olla,
fnutta hermot ne täysin hallitsevat.
Ei ole kaunotar suoranaisesti, mutta
viehättävä, joka kiinnostaa henkilöä
ja jännittää jatkuvasti.
Nukkuminen häntä huvittaa, noin
kaksitoista tuntia työaikansa välillä.
Ruoka-ateriansa ovat järkevät ja
makunsa saman mukainen —paljoa
hedelmiä ja kasviksia.
Saippua ja vesi ovat parainimat
ihon puhdistajat. Kaksi ammekyl- ;
pyä päivässä levoksi ja puhtaudeksi,
sekä ^ e i n e n ruumiin hieronta kerta
päivässä tyrivinä. Ruumiillisesti
ja lienkisesti l^nell^ on mabdolli*
suus onnistua aikeissaan. Ota se opetus
itsellesi.
Eleanor Nangle. — Suom. S. M .
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 24, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-02-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400224 |
Description
| Title | 1940-02-24-03 |
| OCR text | 1940 Sivu 3 CnAlDEaAl'ni-meniä tunkeutuakseen sen salattuihin lokeroihin, tarvitaan kokonainen elinikä päästäkseen ymmärtämään sen sydämen le\^tonta sykintää. Vieras kykenee luomaan siihen vain pikaisen päällissilmäyksen. Rumuutta, harmautta, surumielisyyttä ja epä-soinnukkuutta. Sumun \-erhoaraat pilvenpiirtäjät kohoutuvat mekaanisen rakennustyön täydellisinä mesta-risaa\' utuksina, mutta samalla hirvittävinä, epäkuvioisina möhkäiieinä. Siellä puuttuu sopusointua, taiteellisuutta jä ennen kaikkea persoonallisuutta, sillä ylivaltiutta pitävät aines-määrät ja mittasuhteet. Mutta tästä murheöisävyisestä kehästä, tästä harmaasta kivierämaas-ta kohoaa elämä, joka täyttää ilman kerrassaan hämmentä\^llä ja huumaavalla kirkunalla, kumulla ja liikehtimisellä, saaden todellisuuden näyttämään ihmiselle mielettömältä unennäöltä. Siellä rämise\^t pylväiden päälle rakennetut ilmaradät ja vilisee-sekai-sin raitiotievaunuja, autoja ja omni-busseja, siellä kiitää maanalainen juna labyrinttimaisissa -tunneleissa yötä päivää. Ken taitaakaan kuvata maanalaista elämää? Kuka kykenee kertomaan puskuvista pikajunista, valoissaan välkky\istä asemarakennuksista, joista yhdestä ainoasta, Grand Centralista, lasketaan virtaavan ihmisiä sisään ja ulos päivittäin noin 75,000 henkeä. Ei kenkään. Kuhiseva, pyörryttävä New York, joka kuitenkaan ei ole pelkästään amerikkalainen! Katsahda aamusella jonpärillesi maanalaisessa rautatieN^aunussa, jossa ihmiset ajavat tj^öpaikkoihinsa ja kaikki kahistavat aukilevitettyjä sa-nomalehtiään! iMitä he lukevat? "Heraldia" ja '^Timesiä' tietysti. Mutta heidän välissään istuu joku sj^x-en-tyneenä saksalaiseen, loinen juutalaiseen lehteensä. Muutama taas ammentaa tietoja kreikkalaisista hiero-glyyfeistä, muutama on s?»anut käsiinsä ruotsalaisen "Xordsjärnan" ja jollain kolmannella saattaa olla ranskalainen "Le Jouriiar'. Kaikkialla vilahtelee yleismaailmallinen N^arikkyys. Yksinpä pikku ravintolatkin tarjoavat verratto>nan kirjavan ja hupaisen näyii. Tuolla loistaa "La Margueritan" valokyltti. Astu sisään! Hännystakkiin puettu hovimestari kumartelee, katseessaan tulien \^lähdys. Kimaltelevaa kristallia, hehkuvia punaisia ruusuja, hillitty valaistus ja hivele\'ää musiikkia. Tarjoilijat hymyilevät vaiteliaina, kaikkialla pinnan alla kytee tuli, ihminen luulee olevansa jossain tunteiden ja kiihkeiden sydänten satumaailmassa. "Mitä suvaisette, signora, makarooniako vai spaghettia?" Kivenheiton päässä tästä pääsee kapuamalla* kellarirappusia alas oikeaan vanhanaikaiseen 'BierstubeenV oluttupaan, l^ak^ut muuratut .seinät kirjavine' lasimaalauksineeii^' ÄVVissa' akkunalokerbissa. jMehiikastä' "\Vufs^' tia", herkullisiä piHvejä, ja kSrl^ata (Jatkoa Triiä .sivulla)- S, Rii,c ndra Eräs saksalainen kynäniekka on ottanut otsikossa mainitun, viime \'uosisadalla vaikuttaneen oopperasä-veltäjäneron :elämän • repbsteltavak-seen "onnettomuud^nluyun" valossa. Seuraavassa teemme lyhyen mukäilun harjoituksesta. ^* • Lukua 13 pitää kansanusko yleensä onnettomuuden lukimäD Jopa meidän valistuneella ajallammekin on öumeroUa jonkinmoinen ; salaperäisyyden verho. Useat sivistyneistönkin jäsenet pelkäävät toimissaan lu-t «a 13, ja jos ei näin olisi, miten voitaisiin seUttää esim. se vähäisen omituiselta kuulostava- tosiasia, että monessa ulkomaan hotellissa on ko- Jionaan hypätty: numeri> 13 yli tai salattu se numeroon 12A? Usein ihmiskunnan suurimmBlä miehillä on ollut tähän kohdistuva taikauskonsa, ^uistaaksemrae esim. kieisari- Napo-im. Säveltäjil A\^gnerin elämässä on lukii 13 näytellyt oudon "uurta osaa. ~ • . Aluksi on Richard-Wagher nimen «taimistossa 15 kirjainta. ^^^R^^ oista on myös hänen syntymävuoh a n , häif näet; ^päivänvalon ^ Omitiiista tiflf myifekin se, ^ ^•^osiluvmi ntmieroideti summa Merkille pantavaa X)n inyös-että säveltäjä loi 13 oopperaa, oopperoille tärkeissä vuc^u-tapaamme .usdn luvun 13. -Riöm» valmistui 1840, ^ ^ o j e n . y i t e e n l ^ summaon ner a 13 13. "Tannhäuserin" partituuriin on valmistuspäiväksi merkitty 13 p. huh-tik. 1845. Kun ooppera esitettiin ensikertaa Pariisissa keisarin läsnäollessa, syntyi suuri teatteriskandaali ja päivä oli 13 maaliskuuta v. 1861. Viimeisen teoksensa ooppera "Parsi-falin" sai mestari \'almiiksi 13 p. tammikuuta v. 1882. Kun Wagneria hänen valtiollisten mielipiteittensä \aioksi vainottiin, oli hän karkoitet-tuna synnyinkaupungistaan ja kotimaastaan täsmälleen 13 \aiotta. Paitsi yllämainittuja tärkeitä 13 luvun sattumisvuosia voisi Wagnerin elämästä mainita lisää paljon samansuuntaisia "onnettomuudenluviin" osumia vähemmän tärkeissä asioissa ja tapahtumissa. Richard Wagner oli itse selvillä 13 luvun merkityksestä elämäänsä. Wagnerin ystävä Hans von Wolzo-gen on kertonut, että säveltäjä piti mainittua lukua oikein omana lukunaan eli jonkunlaisena AVagnemume-rona. Eri ikäkausina suhtautui mestari lukuun eri vivahduksin ja siitä on liikkeellä erilafeia kaskuja.- \Vei-marin saveltaiteilijajuhlilla v. 1861 vietettiin kerran pitoja, joDom pöytä oH katettu 12 hengeUe. Sävdtäjä toi odottamatta saapuneen ystävänsä Wagnerin mukanaan, joten pöytäseurueen luku nousi 13. Naiset kauhistuivat murheen lukua. Rauhoittaakseen näitä, poistui eräs kutsuttu. Seuraavana lÄivSnä sattui eräs onjd nenie Sonja Henie, joka eloisalla esityksellään on paljon tuottanut iloa ja hauskuutta henkilöille, joilla on mahdollisuus seurata hänen taideesityk-siään, on taasen ollut viikon Chicagon Stadiumissa esittämässä jännittävää näytöstään. Hän on todellinen eloisa esimerkki vanhanaikaisesta, melkeinpä unohtuneesta kauneusoh-jeesta, jonka tekijänä on eheä ieryeys. Hänen koko olemuksensa pulppuaa hehkuista terveyttä. Hienosäikeinen ihonsa on vaalea, viehättävä, terve väriltään, erinomainen ihonpinta, jota toinen musiikkimies kolmanneksitoista samalla tuloksella. Kun sama juttu uudistui vielä kerran, selitti \Vagner: "N)rt ei kenenkään enaän tarvitse poistua, minä tahdon kerta kaikkiaan olla se kolmastoista". Myöhemmin kun Wagnerin tuskaisa ja taistelu vaiheinen elämä hänen ikä-viiottensa lopulla kääntyi onnellisemmaksi, rupesi Wagner kanunoa-maan 13 lukua ja piti lukua 7 onnenlukunaan. Omituista on, että Wagner kuoli 13 päivänä helmikuuta v .1883 Venetsiassa. Saman päivän aamuna hän oli sanonut palvelijalleen: "Tänään täytyy minun ottaa itsestäni vaarin." Ja jotta sattuma olisi tavoilleen loppuun saakka u^ollinen, huomatkaamme etta samoin kuin ^tymavuoden 1813 ensi- ja v i i -, menumero muodostavat luvun 13, samoin kuolinvuoden^ 1883/ ensimmäinen ja viimeinen numero tekevaflu- . vun 13. -—K . J J K. niin moni nainen etsii eikä koskaan saavuta. Mahdollisesti siksi kun ne tekevät liian pitkän kierroksen etsiessään sitä. Hänen tukkansa on erinomaisen paksu, ihmeellisen välkkyvä ja se myöskin ilmaisee sen johtolangan, eheän terveyden, josta voima ja kestävyys on lähtöisin. Jos koskaan olette uähnyt hänen tanssivan luistimiensä päällä (ja kuka ei olisi?), käsitätte silloin, ettei löydy sanoja joilla voitaisi ilmaista saman-asteista täydellisyyttä. Olisiko terveys -vastaavana, tai pitkäaikainen ominainen lihasten säännöstelty kehitys? Vastausta einme pyrikkään antamaan tähän kysymykseen. Tosiasia kuitenkin on, hän on yksi monista kahdennenkymmenen vuosisadan ihmeistä. Ihminen, jolla on täydellisesti terve ruumis. Silmissään hänellä on kirkas loiste, jota ei pyst3rtä' pullonsuusta silmätippojen avulla keinotekoisesti saavuttamaan. Hampaansa ovat valkoiset ja lujat. Tunteet hänellä voi olla, fnutta hermot ne täysin hallitsevat. Ei ole kaunotar suoranaisesti, mutta viehättävä, joka kiinnostaa henkilöä ja jännittää jatkuvasti. Nukkuminen häntä huvittaa, noin kaksitoista tuntia työaikansa välillä. Ruoka-ateriansa ovat järkevät ja makunsa saman mukainen —paljoa hedelmiä ja kasviksia. Saippua ja vesi ovat parainimat ihon puhdistajat. Kaksi ammekyl- ; pyä päivässä levoksi ja puhtaudeksi, sekä ^ e i n e n ruumiin hieronta kerta päivässä tyrivinä. Ruumiillisesti ja lienkisesti l^nell^ on mabdolli* suus onnistua aikeissaan. Ota se opetus itsellesi. Eleanor Nangle. — Suom. S. M . |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-02-24-03
