Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 28, 1945

              iCoitadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
ElnfcStraet West, Sudbury, Ontario.
Registered ät the Post Office Dept.,
Ottawa,! as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. . . . . . . . . . . . . ....$?.00
6 k k . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.10
3 k k . . . . . . . . . . . . . .... .60
Yhdysvaltoihin:
l"Vk. . . •.•m.-Zi'. . . . . . . . .V;$y;50
'^6 k k . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1.40
1 V k . ; . . ........$3.00
6 k k .,X6o
anteina l2-siviäse9a;2äSI]^äezti;|}araasta
kaunokirJallistaaQättaiiaä:£BiStfitaLä&>U-ta.
Aslamiehille ;w3azt^»3xfd2{k;pit9aen-t
i n palkkio.
Pyytäkää aafailxieS^Täiilltätä-Silo.ktö-näftn.
lUkfOITUSKnimATtnYIeineAliilxtol-tushinta
40 setttti&apafatRfnätitfMtäiS ja
kerralta. Alhiibn^ituäiint9ti^U)0äimin
maksu kuoIln&äoi£Qkse8t^'^$2iO(h:yzinä
50 senttiä Jok£^tar.iläiistQitrltr^t&\tal
kiltoslauseeIta.l:;BrtfcrMriifnnat:.,13ys3Egistä
Ilmoituksista. a:iesift|Kliiffaä9fttttta^ni^^^
lähetettävä m^m«tol&teen,
• Kalkki UekSllä Uarläät&tutmmaksu-osoitukset
o n cBt'ettaya?JBLialatatoiaPicl«
meen: Vapaus^:PähIiäxing^cbotmp9ny'
Limited.
Kustantaja 'jsp.paihajafvV!3pauä:Pab-
Hshtng Company'.ilsiäatöd,t>a^l021£lm
Street West, aift&ury,*^^
Totonittaja /EMfviö.
liekkiin ai|ötut<af;Mc|6fttiksetX'OSoi-tettava:
VAPPUNA
Vuos* vuodelta^' kun saapuu k&väty vappu, toukokuu
ain* samai toive harras raatajalla uudistuu ;
(n jospa talven taakka myöskin multa putoais,
kerrankin suven sulon elämäni tuta sais.
Oi jospa noUsis, yhtyis köyhäin voimat niinkuin nuo
pisarten pienten norot, purot, virtain vuolas vuo,
vapautensa suurta tyyntä kohden rynnistäin,
elämän riemunrVoiman~tuntiessw kerran.näin.
(A:P, 1920.)
vam
P.O. Box 69
Toimitnk^iliietaB^a
Taas on käkUläy'ismir¥ kansaimiäli-nen
juhlapäivä. Vllaisimineijmvii^^
vuonna toivoaiMHäliS^&v4ppua'^et'
taisimme jo sodammäiskeislä väpati>'
tiineinä, uusin eläniBninnöstuksin.
Niin ei vielä •käynyt, vaikka ovella
jo ollaan. ISeurnava vflPPu^nvar-maan
jo ainakin Euroopassa väpaam-
''pi ja valoisampi.
Monta voittoa on työväki vappu-jithlillaan,
mielenosoituksillaan^ ja
tunnuksillaan aikaansaanut. Mikä
on tulevien vappujithlien.luonne, sitä
emme tiedä nyt, mutta varmaan se
tulee suurena kevätjuhlapäivänämme
säilymään ja vieläpä valtavampana
kuin ennen. 'Ehkäpä, laajeneejuhli^
jäin, piiri. Ehkäpä siihen "työn ras­kaan
raatäjath'* rinnalla yhtyy koko
' hyödyllinen ja edistysmielinen kansa
.ajankohtaisine ohjelmineen.
. Juhlimmein-ytksH, vaikka- rajoite-rttalla
feoimiUa^ ja bhjdmilla. r Mutta
r juhlimme kuitenkin ja valtavalla tun-inh^
sfella: Voitto,.rauha^ja vapaus!
.'Se olkoon, meidänkin vappttter-tehdyksemme.
,
• . • •• •
Suorastaan unohdimme viime ker­ralla
' huomauttaa^ kahdeksannesta
. V o itonlaina-kampanjasta. Tietysti
'Sen ! ovat - kaikki lukijamme 'mxynin
tavain^ kuulleet 'sekä nähneet,: olihan
-siitä 'lehdessämmekin. suuri halfituk-
~sen •ilmpitus^^mutta (^i^siihen:silti
. kannUttanut kiinnittää huomiota^ Kä­rsittänemme,'
että tämä on^yhtä iär-
•keäikuin mikään edellinen Voiton-lajna.
Sen tiedon rinnalla, että sota
on vietävä täydelliseen voittoon, jos
otamme huomioon muutamia seikko­ja,
niin asian tärkeys selvenee. Tais-telumichillcmme
täytyy lähettää ruo­kaa
ja lääketarpeitä. Haavoittuneis­ta
täytyy huolehtia, ja sitten, kun
lopullinen voitto on saavutettu, mie>-
hemmc täytyy kuljettaa kotiin ja si-jaittaa
normaaliseen elämään.
^Siis > ostamme Voitönlainaböndeja
.niin'. paljon ^ kuin' voimme. • Sehän on
rsamalla varmaa- tahansijoitusta. - r
hTmimibikailähenee,
kylmät ^^Uativähenee,
"^t^^tväfkirk^hasti
< .'rpaistaahihanasfi . . .
:.itafcaäii2;Biiäisiitfakaahfeaa^^.aa^
: :>:iaMleÄ3ap|aMsta:i taistduistarjmaail-ytinan
Jirinad^iiHa, vvere^
Je&erä^rskaoip^ : Äi^crs^le^ :ifcan-
•fsoiiiefirse^ ivbitdDlainafcoöfleis yi.m.
*i!l4iistä J iriitiäiSK tpti^^
• r sevblisi-tbsiasMlistaujä
ThTuö 'iädkki-tyiti tattap myöMäät tä
? tyy. \1 Muttiai &m;t«astöafcadkesiak k^r-
-<) rötaaa3lDaikissaL'-ifeffiidissä^ Jsitä-i kiiulee
radiossa ja näkee teattereissa, niin
eiköhän ihmiset sen jo usko, vaikka
• minä en mitä tbistaisikaaii?"' Vai oli­siko
mjnun sanani, niin painava, että
vasta sen pakosta ihmiset luovuttai­sivat
vertaan sitä tarvitseville ja
löyhdyttäisiyät •; kukkaronsa nauthoja
• bondin kauppiaalle? = Ei, • totisesti, ei­hän
minun • sanani • ole ennenkään
-maailmaa parantanut. .-Jos taasjot-
.kut luulevat, että olen tuosta "tosi­asiallisesta"
tietämätöntomppeli, kun
en koskaan niistä.pakise, niin— hm,
-mitäpä tuosta. -
: Mielestäni tämä maailmia vaik-ertaa
}0. kylliksi; kansat nääntyy ? nälkään
. ja- toiset kylpee kyynelissä;- joten, mie­lellämme
riennämme iheitä autta-
.maan. - Mutta jos • minun pitäisi, val­lan,
ajatella.kaikkea.asiallista ja ikä­vää,
koskaan löytämättä pientä, ke­vyttä
valonpilkalhdusta -sieltä pilvien
lomasta, niin en tahtoisi elääkään, en!
Siksi olen niin visusti vaiennut kai­kista
aikaamme koskevista kysymyk­sistä-
ja "löpissyt vain kevytkenkäis­tä
roskaa". Ja.kun ei..ole sattunut
sitä "roskaa" olemaan kylliksi, niin
olen välillä ollut aivan vaiti mieluum­min
kuin rj^htynyt toistamaan asioita,
Jptka jokainen jo , on kymmenesti
kuullut. ICpkä .aio vieläkään tapaani
parantaa, jos ei useampia nuhteita
tule korvilleni. Noh, heitetään jo
tähän . . . .
Oikeastaan, tuon alussa olevan
laului) perään piti tuleman aivan
toisenlainen aiihe, mutta kynäni muis­ti
nuhteen ja kääntyi vakavitten la­dulle
näin vähäisin seurauksin. Mutta
X)nhan vielä kevättä kertoa se *• roska"
tuonnempana. Ollaan nyt vakavia
näin Vapun kunniaksi. 'Mutta ei silti
kadoteta toivorikasta uskoamme va­loisampaan
• tulevaan aikaan, kun
murheen pilvet on.ajettu taivaan ran­nan
taa ja jokainen katselee elämää
iloisemmasta näkövinkkelistä.
SIRPA-SERKKU.
:^^er3aHt'aiuvjä".c4DOf1tlE»stoist päivä.
si/Työfrontikuinrlecvaa. Mikä minua
-.^»vaivaa? . . ^
^-Jtantaartretiiutanninattoja pihalle,
viTöuttai5bkatke^ta^ ulos asiaa,
vfoiaan .i:si^lle ^wastenmieliseniipin.
<'>J01isininiimöaaeIäyS^ Ulkotöissä^ vaanr
>>pitääMn; n ^IdsBtin vrr^^ siistiksi,
v^isiila^lMiiEHtä^tleadäLkuka tulee, enkä
?iiahtflisitEltäia?iisiraanii§ilmä näkisi ne
nfc0iiiupilvet-|^JDtkaii4aas viikon' sisällä
;\Qvat Hiiittotitiineet Hvihamie'hikseni.
ri'Pxjispi.pbis/inei)^n^'vaikka kuinka
I^rkSiiktitläisi/lollaij^isi^ sisällä. Kau-
:i'hiiti<iiiimt!yK3ff;a^lelä?1edessä, vastahan
: inyfe; onekeVätialussa."
iiuhjikiuiiilri0läaa.>%Mutta kunnos-
.-kpap,a«<)ji.Äkki. .Hr^^^ sen "pinte-i
irih.^ f£t«ilfe|Äii^iäellei •" MiiIta äi, mi-nähän
olin unohtaa-päivällisen sekä
,'/piiterin": v.Eiroleiaikaa edes tuk-lokaonsayTvk
\Viskaan astiat
hellalle . . . ; Äh. postimies huutaa
-ovelta: '^Laikki tuli! "^ Olen saanut
hänen oppimaan niin paljon suomea,
että osaa sanoa "Läikki" ja "Vapus".
Nähkääs, minua Suomesta lähtien
neuvottiin, että "opeta kaikki puhu­maan
oikeiften immeisten tavalla".
Teen siis kuten on neuvottu. Mutta
vaikeaa se on,-yhtä vaikeaa kuin
minuri'oppia olemaan "maassa maan
tavalla".
No, siinä perunain (poristessa täy­tyy
avata.lehti, ja vilkaista edes-.toimi-
•tuskirjoitus . . . Mutta mitä?. Mi^
mille tuli vieras, hymyilevä .vieras.
'Kuka! ( Kukas-muu kuin Hanwen
• Mimmi; aivan omassa persoonassaan.
Postimies oli ollut samassa^vjuonessa
' ja pistänyt Mimmin "Läikin"; sisään
ja niin öU yllätys täydellinen.
Niin, siinä ensi tuttavuutta teh­dessä
olivat työni unohtua. Vein
Mimmin oleskeluhuoneen pöydälle ja
ai ai kuinka olin iloinen kun olin saa­nut
siivon tehdyksi, että Mimmi viih­tyisi
meillä. Hiukseni olivat kyllä
vielä pörrössä ja sepä se häntä var­maan
niin hymyilyttikin.
No, kunhan syödään Ja .levätään,
sitten mennään ulos katsomaan mi­nun
kukkiani. Näytän-^inulle myös
meidän punaisen saunan ja puuvaijan.
ja valkoisena kukkivat luumu- ja jpää-rynäpuut.
Ja näet sitten:, puna rinta-kerttu-
ja varpusparin pesänsä ka­tolla.
Vähän vartottuamme kardi­naali'
ja sinilintu tulevat juomaan
vesialtaasta ja orava tulee etsimään
pähkinöitä ja kaivamaan kukkamaa­tani
. . . En pidä oravista. Ne
söivät minulta ensimmäisenä vuonna
maissin kävyt ja siitä asti olen; kan­tanut
niille kaunaa. Jakylläme-sen
tietävät, vastapahaksi kaivavat -pie­net
ruusuntaimet ylös sitä*mukaa, kun
minä ne .maahan • istutan. \ Olemme
ainaisessa tappelun nahinassa
Kas, Mimmi, eikö ole hyvä sipuiii*.
Mutta kukat näkyy sinuakin enem^
män ilahduttavan. -Nuo vuokot olen
.metsästä tuonut, ne ne ensiksi ter
• vehtivät keväällä . . .
Siinä me rupattelemme. Olisipa
>tiyt; saanut tulla toisiakin Liekin ys,
tavia, olisi tänne takapihalle mahtu­nut-.
monta. - Olisimme täällä olleet
..ikiiin perhoset — olin sanomaisillaan
huolettomina, mutta eiköhän heillä,
kin ole oniat. huolensa, kiire ainakin
näy ttää-elevan, sillä kukasta kukkaan
on nyt pitempi matka kuin kesällä.
• X>len -nyt aivan toinen ihminen
Väsymys' on poissa ja työhalu; on pa-knnut.
' Tartun-haravaan ja alan
i-myllätä^maatä. 'Katsos l\iimmi,iräin
Ti1ihäj:<pTMraafi koko kesän. Vaikka
on tiäin pieni pala- maata, niin kyllä
srinä hfkoilla-saa. Uh, oikein hirvit-ttääse^
työn t>"aljousv mitä ihmiset jöu-
'tuvat'-fermilla^tekemään . . .-Kiitos
vain-jVlimnii; kun tulit vieraaksi niin
sopivaan' aifcaan,"^ ettet' nähnyt kuit&a
laiska, minä osaan olla.
> Toivon että' Mattavan> Mummu tu-
Jisi ntvyös.v:vierailemaan, -vaikka .ei
.tperukkalaisiaj. ollakaan. Terveisiä
».paljon^ vkuit€n3|:in.
rJKon tanäiiltana .käyn. nukkumaan,
njin sanon-i.Phyh, ei se perjantai,kol-jinastoista
päivä ollutkaan huonompda.
vSyntyi; sellainen, päätöskin, että enpä
..öle enää laiska,, niin; kauan, kuin elon-
.ipäiviä riittääj^ija .koetan, tukkanikin
pitää kunnossa.
HAR.\KKA.
^äälassaunassa
vM^ltaitteiii valm lienee mo-
. helle' tuntematon; joten lienee parasta
ahtaa-- valmistusohje.
Ota -vähän s-enemmän kuin puoli
säkkiä rukiita, -turpoamisen varalta.
Pane ruissäki hetkeksi kylmään vesi-ammeeseen,
että jyvät hyvin kastu­vat.
Nosta säkki jonkun laudan
päälle valumaan ensin, pane sitten jo­honkin
lämpimään paikkaan tuvassa
ja peitä säkeillä. Kun jyvät itävät
hyVin, työntyy idut säkin läpi, ja
sauna on pantava lämpiämään. Säk­ki
nostetaan saunan lauteille, jossa
jyvät rupeaa • imeltymään. Mutta
saunassa on oltava yhtämittaa, ettei
kuumuus laske-eikä liikaa nouse. Kun
•jyvät lämpenevät lävitse, alkavat
ne turvota. Kiukaalle on heitettävä
vettä,' jotta höyry pysyy päällä, ja
kun' jyvät kuumenevat, on niidenkin
(Jatkoa'6:11a -sivulla)
Keväiiltana
Kevätilta jo varjoisan vaipan
ylle luonnon \ hyväillen suo..
KeifäfUlanAenhaisa taika
• mulle muisto ja-menneitä tuo.
Luona akkunan istun, aatos
' läpi menneiden vuosien 'käy,
•^sieltä vuösieii kätköistä löytää-
- vaMnpitkk^itä iMoisin vaan.
• Mutta harvoin-kultaisen langan
elon kankaasta välkkyvän näön-^
^Mam-muistot sydämeni hahn ^
saa surun säveltä varäjamäiv-
Muistan unelmaini valkeat //VM
. • kuinka hyytävät, hallat ne va,
... ja toiveitteni kfdtaiset sillat
elon myrskyjen, aallokko sai.
. .Elo,.enliikoja.pyytänyt suita,
' etp rikkautta,, mainetta tnaan.
Pyysin vain,-elO'huoleton anna,
.murun joskus kun