1940-01-13-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
XAUAXTAINA, TAÄIMIKUUX 13 PÄI\ÄNÄ
la missään krokettifcentällä, \^an
lerin keittiössä."
in kun Jussi näytti hänelle pu-ksi
palanutta sormeaan, sanoen
fo roiskahtaneen kiehuvaa suk-likastiketta,
heltyi Selma heti ja
kaapille, josta otti palaneen sal-jussin
sormeen.
:un kaikki hedelmälasit oli otettu
pöydästä, niin ruokalautaset jä
Jckuna vietiin pöytään. Silloin
iia taas pyysi Jussia häntä autta-m
tarjoilussa, pyysi seisomaan
Iran sivulla ja viemään lautasen
vuorollaan jokaisen eteen, sitä
Ikaa kun herra ehtii leikata kalk-laa
ja panna sitä ja täytettä kalk-.
lan sisältä lautaselle. Samalla
selitti tarkoin, kenelle piti viedä
iiksi ja kenelle viimeksi. It^e Sel-tarjoili
kaiken muun. Jussia vä-
1 peloittienään mennä sisälle, mut-
Ihcäiien täytyi, kun oli kerran alka-
[.\lussa kaikki kävikin hyvin, vaik-
Jussin oli vähän vaikea päästä
lelle ruokapöytää, kun tuoleissa oli
liihean korkeat selkänojat," ja lisäk-
Ine olivat liian lähellä toisiaan, kos-
S O R M U S
rjSElMMlSSA kielissä sormuksen
^ nimenä on vain rengasta yleensä
merkitsevä sana. Se johtuu tietj-sti
siitä, että rengaskoristeita on kannettu
ja kannetaan vieläkin myös käsivarsissa
-(rannerenkaat), kor\-issa
(korvarenkaat), nilkoissa, vieläpä
joissakin maapallon kaukaisimmissa
kolkissa nenässäkin. Yleisin on kuitenkin
sormirengas, sormus (ja harvinaisin
lienee varvarengas).
Vanhimmai tuntemamme sormukset
on löydetty EgAptin kuningashau-doista:
ne on tehty kullasta, hopeasta
tai muusta metallista taikka sitten
norsunluusta, kivestä, lasista tat poltetusta
savesta, ja toisinaan niihin on
kaiverrettu kantajan nimi taikka sitten
jokin tu.nnuslause.
Monien miiinaisaian kansojen keskuudessa
tiedämme käytet\Ti taikasormuksia
suojaamaan kantajiaan pahalta
tai tuottamaan heille onnea ja
menestystä. Niinpä kertoo taru, jolle
m.m. Hebbel on kuuluisan näytelmänsä
rakentanut, että Gyges, Das-vieraita
oli paljon. Mutta Jussi kjioksen poika ja Ard\ksen isä, joka
ttui tähänkin ja hän oli jo aika var-a
työstään. Oli enää vain viimei-
'n lautanen vietävä ja Jussi jo-hd^"^
lisi helpoituksesta. Mutta kun hä-
?n piti pistää se erään herran eteen,
in hän vahingossa satutti sen vie-isen
rouvan tuolin selkänojatolp-lan
niin lujaa, että lautanen meni
eniksi pirstaileiksi ja kaikki ruoka
imän rouvan päälle. Selma katsahti
ineen kauhistuneena ja Jussi oli niin
bmällä, ettei tiennyt mitä tehdä,
jihdoin hän alkoi kerätä lautasen
[alasia kädessään olevaan servettiin
i myös kalkkunan ja kalkkunassa ol-feen
täytteen osia. Silloin hän huoriasi,
että iso pala sitä täytettä oli
pouvan rinnalla, juuri putoamassa
K^onaisesta kaula-aukosta rouvan l i -
iax^aan poveen. Eikä Jussi osannut
nuuta ajatella kuin siepata se sieltä
is kädellään. Mutta silloin rouva
irkaisi ;ja*katsöi hätäänt5meenä Jus-ia,
aivan kuin apua pyytäen. Silloin
ussi huomasi olevan parasta pois-ua
ruokahuoneesta, jossa Selma siten
suoritti yksin tarjoilun.
Kun he myöhemmin olivat saaneet
aikki astiat pestyksi ja itsekin oli-at
vähän syöneet, kysyi Jussi Sel-
•jialta:
"Oletko sinä nyt vihainen minul-e?"
"Oo, mustasukkainenko siitä kun
inä käväsit siellä rouvan povessa!
-n yhtään", vastasi Selma humoristisesti.
.
"En minä sitä tarkoita'', sanoi Jussi
\-akavana. "Tarkoitan, että olet-
1^0 sinä minulle vihainen niiden ty-perjyksieji
takia, joita olen tehnyt
l^oko tämän illan? Mitä luulet rouva
Palnierin tästä sanovan?"
"Roiiva Palmer on ollut pikku hutikassa
jo aamusta alkaen j a se si-nu
laittamasi cocktaili näk3n olleen
siksi hyvää etteivät he^ tuolla'", hän
\mttasi ruokailuhuoneeseen päin,
"nähneet tekemiäsi tyhmyyksiä öl-~
leukaan", tuumi Selma varsin levollisesti.
• • - •
"Mutta kyllä tämärlierrasväen elä-niä
näkyy olevan hiin monimutkaista,
että tavallisen ihmisen pää menee :sii-ta
nim sekaisin kuin siellä mentäisi
vinhaa saksanpolkkaa keskellä kurei-sintä
työaikaa; min m
iiayttanyt Ja siksi hahiaiitin, että
et sinäkäänl€?iää ole täällä kau it-sräaidduttama^,
allä
tan sinua-jflL lialiiqn 'm
^^siiniaiii:--— piaijj, jos tulet
raivasi tieltään viimeisen Heraklidin,
pääsi Lyydian kuninkaaksi taikasormuksen
avulla.
Usein oli entisajan läheteillä ja lähettiläillä'kallisarvoisilla
kivillä varustetut
tunnu.^nierkkisormukset le-minulle
vaimokseni", k\'^S3'i Jussi kainosti
ja sulki Selman syleilyynsä keskellä
keittiön lattiaa.
"Oi rakas Jussi, tulenhan minä.
gitamatioina, kuten säilyneet nino-teokset
(esim. "Sakuntala") kertovat.
Vanhassa Hellaassa oli\-at sinetti-sormukset
\-arsin yleisiä; sormus oli
yksinkertainen ja pääpaino pantiin,
taidokkaasti leikattuun sinettiin.-
Kristittyjen kansojen sormusten
käyttö on roomalaista perintöä.
Roomalaisilla sormukset olivat ai- ^
van yleisiä, ja lopulta johti sormusten
harrastaminen vallattomaan kilpailuun
siitä, kenellä kaunottarella
oli kallisarvoisimmat ja useimmat
sormukset (niinpä oli roomalaisella
ylhäisönaisella kesäkäyttöä varten
kev\'empi ja tahnkautta varten raskaampi
sormuskerrasto).
Useimmiten siteeratun Övidius-säkeistön
— gutta cavat lapidem
(pisara kovertaa kallion) — vähemmin
tunnettu jatkokin on todistuksena
roomalaisten sormusten käytöstä.
Tämä jatko kuuluu nimittäin
alkuperäisessä nniodossaan: consom-itur
annulus usu (pito kuluttaa sormuksen)
sillä ne jatkosanat, jotka
me tavallisfesti liitämme tuohon klassilliseen
pisarointiin — non vi, sed
saete cadendo — ovat myöhempisyn-tviset,
kotoisin Giordano Brunon hukina,
..minpä meillä on maisteri-
(Ruotsissa tohtori-), insinööri- ja
kauppatieteiden kanditaattisormuk-set
yjm.s.
Paavi kantaa sormessaan kalasta^
jasormusta (annulus piscatorius), si-nettisormusla.
Jossa on hallitsevan
paavin nimi sekä km^a Pietarin kalansaaliilla
— muistutuksena siitä,
että paavin istuimen ensimmäinen
haltija oli ollut kalastaja. Paavin
kuollessa tämä sormus laitetaan ja
Roonmn kaupunki antaa uudelle ivaaville
uuden sormuksen, - '
Erinäiset salaseurat ja yhtymät
käytta\fät niinikään symbolein varustettuja,
t u n n usmerkkisormuksia.
Samoin käyttä\-ät aateliset vaakuna-sormuksia.
Suurimman huomion kohteina ovat
kuitenkin meidän päivänämme varsinaiset
korusormuk.set, naismaailman
ihaillut kalleudet.
Väitetäiin, että tuskin on olemassa
sitä miestä tai naisia, joka olisi aivan
välinpitämätön jalokiviin nähden, ja...
että niiden näkeminen vaikuttaa eri
tavalla eri ihmisiin. Naisen .sanotaan
ihaile\ran tavallisesti kiven kauneutta
ja sen koristeellisuutta, lapsen
sen kimmellystä, liikemiehen arvioivan
sen hintaa,' tiedemiehen aprikoivan
sen syntyä ja alkuperää. Alutta
sen lisäksi tapaa edelleenkin usein ihmisiä,
jotka uskovat jalokivien salaperäisiin
ominaisuuksiin ja pitävät
vinäytelmästä "ircandelajo".
Kuten sanottu kristityt perivät sormusten
käytön roomalaisilta (ja juu- jalokivisormuksia joko onnea tai tu-talaisilta).
Kristittyjen sormukset, hoa tuottavina. Onpa monia sellai-keskiajajla
usein kristillisin vertaus- siakin, jotka eivät itse tahdo kantaa
kuvin varustettuina, olix^at alun perin jalokiviä, mutta kyllä ihailevat niitä
Olenkin tätä sinulta odottanut"", vaskihlausten
ja avioliittojen merkkei- museoiden kokoelmissa ja jalokivi-tasi
Selma iloisesti ja hj^ästellessään nä. Mutta ennen pitkää ruvettiin sor- kauppiaitten ikkunoissa.
Jussia keittiön ovella hän lisäsi: muksia käyttämään muissakin merki-
"Ajatteles, kun minä ja niin mOni muu tyksissä.,
tyttö saa tätä tehdä pitkän elämänsä Alkuperäisestä merkityksestä joh-elääkseen!
Minäkin jo lähes kaksi- tuvat vielä, esim, nunnaluostarien noloista
N-uotta täällä Canadassa ja sinä viisien hopeiset sormukset; ne ovat
Jussi väsj^it tähän ollessasi yhden ai- merkkeinä siitä, että asianomainen
noan illan herrasväen palveluksessa."' on Kristuksen morsian. Venetsian
"No sitä minä ihmettelenkin nyt, dogieii joka v^osi mereen heittämä
että kuinka te jaksatte tätä kestää sornms merkitsi tasavallan vertaus-x^
odesta toiseen?" sanoi Jussi todellakin
ihmetellen.
- X i i n , Jussi, sitä suomalaista "sisua
tässä tarvuaan'", vastasi Selma, •'sillä
usein saamme tehdä kahden hengen
kuvallista a\noliittoa meren kanssa.
Meillä käytetään, kuten hy\in tie-
Timantti lienee yleisimmin jaloki-vivaltakunnan
kruunun maineessa, ja
tämä maine johtuu tietysti ennen
kaikkea kiven harvinaisuudesta ja
kalleudesta. Sitä paitsi sillä, vaikka
se onkin värittömyj-dessään sangen
kylmä koriste, on se etu, että se sopii
mihin pukuun ja mihin hipiään tahansa.
Viimeksi mainittua ''yleispätevyyttä"
ei sitä vastoin ole värillisillä
kivillä ,rubiineiila, safiireilla.
detään, sileätä kultasornmsta vasem- ametisteilla, smaragdeilla, topaaseil-man
käden nimettömässä alkuperäisessä
merkityksessä: kihlaus- ja avio-t3'
ön. Toiset Sortuvat tauti\-uoteelle liittomerkkinä, samoin eräissä muissa
ia mielisairaaloihin, mutta päivästä
toiseen pääsee kun aina s\Tikenimällä
hetkellä muistaa kiireet ja murheet
si\^uttaa huumorilla, että — ha-ha-haa!"
.(LOPPU)
maissa, mm. Ruotsissa, Tanskassa sekä
Pohjois- ja Keski Saksassa nämä
sormukset pidetään oikean käden nimettömässä.
Usein käytetään sormusta myös
erityisen oppi- tai muun arvon merk-la,
opaaleilla, turkooseilla y.m., joita
mj'öskin suuresti suo.sitaan koriste-sormusten
jalokivinä. Paitsi varsinaisia
jalokiviä on vielä helmet mainittava
sormuskoristeina.
Jalokiven paino Ilmaistaan karaatteina
(1 karaatti = 200 milligrammaa).
Parhaat ja virheettömätr jalokivet
kiinnitetään sormuksiin saka-
SUURIN SUOMEN JZJIATIETEELUSISJ^ I^tmK^
iiiiiiiiiiliil^Jji
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 13, 1940 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1940-01-13 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki400113 |
Description
| Title | 1940-01-13-07 |
| OCR text | XAUAXTAINA, TAÄIMIKUUX 13 PÄI\ÄNÄ la missään krokettifcentällä, \^an lerin keittiössä." in kun Jussi näytti hänelle pu-ksi palanutta sormeaan, sanoen fo roiskahtaneen kiehuvaa suk-likastiketta, heltyi Selma heti ja kaapille, josta otti palaneen sal-jussin sormeen. :un kaikki hedelmälasit oli otettu pöydästä, niin ruokalautaset jä Jckuna vietiin pöytään. Silloin iia taas pyysi Jussia häntä autta-m tarjoilussa, pyysi seisomaan Iran sivulla ja viemään lautasen vuorollaan jokaisen eteen, sitä Ikaa kun herra ehtii leikata kalk-laa ja panna sitä ja täytettä kalk-. lan sisältä lautaselle. Samalla selitti tarkoin, kenelle piti viedä iiksi ja kenelle viimeksi. It^e Sel-tarjoili kaiken muun. Jussia vä- 1 peloittienään mennä sisälle, mut- Ihcäiien täytyi, kun oli kerran alka- [.\lussa kaikki kävikin hyvin, vaik- Jussin oli vähän vaikea päästä lelle ruokapöytää, kun tuoleissa oli liihean korkeat selkänojat," ja lisäk- Ine olivat liian lähellä toisiaan, kos- S O R M U S rjSElMMlSSA kielissä sormuksen ^ nimenä on vain rengasta yleensä merkitsevä sana. Se johtuu tietj-sti siitä, että rengaskoristeita on kannettu ja kannetaan vieläkin myös käsivarsissa -(rannerenkaat), kor\-issa (korvarenkaat), nilkoissa, vieläpä joissakin maapallon kaukaisimmissa kolkissa nenässäkin. Yleisin on kuitenkin sormirengas, sormus (ja harvinaisin lienee varvarengas). Vanhimmai tuntemamme sormukset on löydetty EgAptin kuningashau-doista: ne on tehty kullasta, hopeasta tai muusta metallista taikka sitten norsunluusta, kivestä, lasista tat poltetusta savesta, ja toisinaan niihin on kaiverrettu kantajan nimi taikka sitten jokin tu.nnuslause. Monien miiinaisaian kansojen keskuudessa tiedämme käytet\Ti taikasormuksia suojaamaan kantajiaan pahalta tai tuottamaan heille onnea ja menestystä. Niinpä kertoo taru, jolle m.m. Hebbel on kuuluisan näytelmänsä rakentanut, että Gyges, Das-vieraita oli paljon. Mutta Jussi kjioksen poika ja Ard\ksen isä, joka ttui tähänkin ja hän oli jo aika var-a työstään. Oli enää vain viimei- 'n lautanen vietävä ja Jussi jo-hd^"^ lisi helpoituksesta. Mutta kun hä- ?n piti pistää se erään herran eteen, in hän vahingossa satutti sen vie-isen rouvan tuolin selkänojatolp-lan niin lujaa, että lautanen meni eniksi pirstaileiksi ja kaikki ruoka imän rouvan päälle. Selma katsahti ineen kauhistuneena ja Jussi oli niin bmällä, ettei tiennyt mitä tehdä, jihdoin hän alkoi kerätä lautasen [alasia kädessään olevaan servettiin i myös kalkkunan ja kalkkunassa ol-feen täytteen osia. Silloin hän huoriasi, että iso pala sitä täytettä oli pouvan rinnalla, juuri putoamassa K^onaisesta kaula-aukosta rouvan l i - iax^aan poveen. Eikä Jussi osannut nuuta ajatella kuin siepata se sieltä is kädellään. Mutta silloin rouva irkaisi ;ja*katsöi hätäänt5meenä Jus-ia, aivan kuin apua pyytäen. Silloin ussi huomasi olevan parasta pois-ua ruokahuoneesta, jossa Selma siten suoritti yksin tarjoilun. Kun he myöhemmin olivat saaneet aikki astiat pestyksi ja itsekin oli-at vähän syöneet, kysyi Jussi Sel- •jialta: "Oletko sinä nyt vihainen minul-e?" "Oo, mustasukkainenko siitä kun inä käväsit siellä rouvan povessa! -n yhtään", vastasi Selma humoristisesti. . "En minä sitä tarkoita'', sanoi Jussi \-akavana. "Tarkoitan, että olet- 1^0 sinä minulle vihainen niiden ty-perjyksieji takia, joita olen tehnyt l^oko tämän illan? Mitä luulet rouva Palnierin tästä sanovan?" "Roiiva Palmer on ollut pikku hutikassa jo aamusta alkaen j a se si-nu laittamasi cocktaili näk3n olleen siksi hyvää etteivät he^ tuolla'", hän \mttasi ruokailuhuoneeseen päin, "nähneet tekemiäsi tyhmyyksiä öl-~ leukaan", tuumi Selma varsin levollisesti. • • - • "Mutta kyllä tämärlierrasväen elä-niä näkyy olevan hiin monimutkaista, että tavallisen ihmisen pää menee :sii-ta nim sekaisin kuin siellä mentäisi vinhaa saksanpolkkaa keskellä kurei-sintä työaikaa; min m iiayttanyt Ja siksi hahiaiitin, että et sinäkäänl€?iää ole täällä kau it-sräaidduttama^, allä tan sinua-jflL lialiiqn 'm ^^siiniaiii:--— piaijj, jos tulet raivasi tieltään viimeisen Heraklidin, pääsi Lyydian kuninkaaksi taikasormuksen avulla. Usein oli entisajan läheteillä ja lähettiläillä'kallisarvoisilla kivillä varustetut tunnu.^nierkkisormukset le-minulle vaimokseni", k\'^S3'i Jussi kainosti ja sulki Selman syleilyynsä keskellä keittiön lattiaa. "Oi rakas Jussi, tulenhan minä. gitamatioina, kuten säilyneet nino-teokset (esim. "Sakuntala") kertovat. Vanhassa Hellaassa oli\-at sinetti-sormukset \-arsin yleisiä; sormus oli yksinkertainen ja pääpaino pantiin, taidokkaasti leikattuun sinettiin.- Kristittyjen kansojen sormusten käyttö on roomalaista perintöä. Roomalaisilla sormukset olivat ai- ^ van yleisiä, ja lopulta johti sormusten harrastaminen vallattomaan kilpailuun siitä, kenellä kaunottarella oli kallisarvoisimmat ja useimmat sormukset (niinpä oli roomalaisella ylhäisönaisella kesäkäyttöä varten kev\'empi ja tahnkautta varten raskaampi sormuskerrasto). Useimmiten siteeratun Övidius-säkeistön — gutta cavat lapidem (pisara kovertaa kallion) — vähemmin tunnettu jatkokin on todistuksena roomalaisten sormusten käytöstä. Tämä jatko kuuluu nimittäin alkuperäisessä nniodossaan: consom-itur annulus usu (pito kuluttaa sormuksen) sillä ne jatkosanat, jotka me tavallisfesti liitämme tuohon klassilliseen pisarointiin — non vi, sed saete cadendo — ovat myöhempisyn-tviset, kotoisin Giordano Brunon hukina, ..minpä meillä on maisteri- (Ruotsissa tohtori-), insinööri- ja kauppatieteiden kanditaattisormuk-set yjm.s. Paavi kantaa sormessaan kalasta^ jasormusta (annulus piscatorius), si-nettisormusla. Jossa on hallitsevan paavin nimi sekä km^a Pietarin kalansaaliilla — muistutuksena siitä, että paavin istuimen ensimmäinen haltija oli ollut kalastaja. Paavin kuollessa tämä sormus laitetaan ja Roonmn kaupunki antaa uudelle ivaaville uuden sormuksen, - ' Erinäiset salaseurat ja yhtymät käytta\fät niinikään symbolein varustettuja, t u n n usmerkkisormuksia. Samoin käyttä\-ät aateliset vaakuna-sormuksia. Suurimman huomion kohteina ovat kuitenkin meidän päivänämme varsinaiset korusormuk.set, naismaailman ihaillut kalleudet. Väitetäiin, että tuskin on olemassa sitä miestä tai naisia, joka olisi aivan välinpitämätön jalokiviin nähden, ja... että niiden näkeminen vaikuttaa eri tavalla eri ihmisiin. Naisen .sanotaan ihaile\ran tavallisesti kiven kauneutta ja sen koristeellisuutta, lapsen sen kimmellystä, liikemiehen arvioivan sen hintaa,' tiedemiehen aprikoivan sen syntyä ja alkuperää. Alutta sen lisäksi tapaa edelleenkin usein ihmisiä, jotka uskovat jalokivien salaperäisiin ominaisuuksiin ja pitävät vinäytelmästä "ircandelajo". Kuten sanottu kristityt perivät sormusten käytön roomalaisilta (ja juu- jalokivisormuksia joko onnea tai tu-talaisilta). Kristittyjen sormukset, hoa tuottavina. Onpa monia sellai-keskiajajla usein kristillisin vertaus- siakin, jotka eivät itse tahdo kantaa kuvin varustettuina, olix^at alun perin jalokiviä, mutta kyllä ihailevat niitä Olenkin tätä sinulta odottanut"", vaskihlausten ja avioliittojen merkkei- museoiden kokoelmissa ja jalokivi-tasi Selma iloisesti ja hj^ästellessään nä. Mutta ennen pitkää ruvettiin sor- kauppiaitten ikkunoissa. Jussia keittiön ovella hän lisäsi: muksia käyttämään muissakin merki- "Ajatteles, kun minä ja niin mOni muu tyksissä., tyttö saa tätä tehdä pitkän elämänsä Alkuperäisestä merkityksestä joh-elääkseen! Minäkin jo lähes kaksi- tuvat vielä, esim, nunnaluostarien noloista N-uotta täällä Canadassa ja sinä viisien hopeiset sormukset; ne ovat Jussi väsj^it tähän ollessasi yhden ai- merkkeinä siitä, että asianomainen noan illan herrasväen palveluksessa."' on Kristuksen morsian. Venetsian "No sitä minä ihmettelenkin nyt, dogieii joka v^osi mereen heittämä että kuinka te jaksatte tätä kestää sornms merkitsi tasavallan vertaus-x^ odesta toiseen?" sanoi Jussi todellakin ihmetellen. - X i i n , Jussi, sitä suomalaista "sisua tässä tarvuaan'", vastasi Selma, •'sillä usein saamme tehdä kahden hengen kuvallista a\noliittoa meren kanssa. Meillä käytetään, kuten hy\in tie- Timantti lienee yleisimmin jaloki-vivaltakunnan kruunun maineessa, ja tämä maine johtuu tietysti ennen kaikkea kiven harvinaisuudesta ja kalleudesta. Sitä paitsi sillä, vaikka se onkin värittömyj-dessään sangen kylmä koriste, on se etu, että se sopii mihin pukuun ja mihin hipiään tahansa. Viimeksi mainittua ''yleispätevyyttä" ei sitä vastoin ole värillisillä kivillä ,rubiineiila, safiireilla. detään, sileätä kultasornmsta vasem- ametisteilla, smaragdeilla, topaaseil-man käden nimettömässä alkuperäisessä merkityksessä: kihlaus- ja avio-t3' ön. Toiset Sortuvat tauti\-uoteelle liittomerkkinä, samoin eräissä muissa ia mielisairaaloihin, mutta päivästä toiseen pääsee kun aina s\Tikenimällä hetkellä muistaa kiireet ja murheet si\^uttaa huumorilla, että — ha-ha-haa!" .(LOPPU) maissa, mm. Ruotsissa, Tanskassa sekä Pohjois- ja Keski Saksassa nämä sormukset pidetään oikean käden nimettömässä. Usein käytetään sormusta myös erityisen oppi- tai muun arvon merk-la, opaaleilla, turkooseilla y.m., joita mj'öskin suuresti suo.sitaan koriste-sormusten jalokivinä. Paitsi varsinaisia jalokiviä on vielä helmet mainittava sormuskoristeina. Jalokiven paino Ilmaistaan karaatteina (1 karaatti = 200 milligrammaa). Parhaat ja virheettömätr jalokivet kiinnitetään sormuksiin saka- SUURIN SUOMEN JZJIATIETEELUSISJ^ I^tmK^ iiiiiiiiiiliil^Jji |
Tags
Comments
Post a Comment for 1940-01-13-07
