Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 21, 1951

              "Xiin mistä ja mikä saa riittää?"
*'Se. lehtien tulo meille. Se ei käy,
kuulitko, se ei käy! Olemme tehneet
parhaamme, mutta aina niitä vain il­mestyy
ja nyt on kaikki asiat sekaisin.
(Kinastelu, eripuraisuus, haukkumiset ja
nälvimiset on meilPä jokapäiväinen il­miö.
Siitä on tultava loppu ja paikal­l
a , kuulitko, senkin . . ."
En nähnyt sar\ipään kasvoja, mutta
seurasin sen hännän liikkeitä, sillä olin
30 oppinut tietämään, missä mielentilas­sa
se sitä käj-tti ja mitä. mikin heilah­dus
merkitsi. iHäntä teki ympyrää ja
(kuulin sarvipään puhuvan:
" E i , naapuri, hyvin eivät ole asiat
meilläkään. Kolmeen vuorokauteen en
ole pitiinyt tulia yllä. Joka nurkassa
luetaan salaa ja julkisesti Pekan paperia
«ja kaikki on rempallaan.'*
••(Häh, mitä sanoit, et ole pitänyt tulia
yllä ? Kuulehan, luovuta Pekka meille."
Sarvipään häntä vetäytyi takamuk­seen
rullalle ja tupsu heilui keskellä.
'Ettäkö teille, hööh!"
••>Xiin, kun et kerran kykene hänelle
lukemaan lakia, miksi et pane häntä
sinne mihin hän kuuluu."
'^Se ön nyt mVöhäistä", huokasi^ sar-
(vipää. "Sen olisi pitänyt tapahtua he­t
i . Olen pelännyt jo virkaanikin, sillä
Siän on saanut kaikki puolelleen, kaikki
<on mullin mallin." ^'
'No, mitäs muuta kuin luovuta hänet
meille."
Sarvipään häntä oikeni ja alkoi teh­d
ä hidasta ynipyxää ilmassa.
"Entä jos luovutan, mitä maksat?"
"Olemme ajatelleet asiaa. Saat puo­let
Pekan lehden lukijoista (sarvipSän
fiiäntä oikeni suoraksi kuin tikku ja
ivapisi iämiityksestä) tai älähän nyt.
ei sentään, saat kolme neljännestä (hän­tä
ei enää edes vavissait) no, ei niin­ikään
. . . tarkoitan, että on siellä joi­tain
meille kuulmna, tnutta neljä \'ii-dettäosaa
uskallan luvata varmasti."
Sarvipään häntä putosi alas kuin
(Tanka ja sen jalat vapisivat,, jännitys
oli ollut liian .suuri. Se yritti puhua,
onutta puhe tuli ensin h\nin katkonai­sesti.
.Kkkiä sen häntä nousi kuin
(kuolleista, alkoi tehdä äkäisiä lyöntejä
joka taholle.
' ."Kauppa on kiinni", sanoi se lopulta.
''Mutta mitä aiot Pekalle tehdä, et
&ai .?.?
''Soh. soh. ei sinne päinkään. Voin-
(han sen selittää, että et saa väärää kä­sitystä
meistä. «Katsos meillä on ja
täytvy olla kaikki värasäiliöt. esimer-
Qviksi sellaisia varten, jotka ovat maan
5>äällä menettäneet järkensä ja kuufuvat
Qneille. Heillä on. erikoiset pehmeät
Scopit. joista he näkevät ja kuulevat
§:aikki, heillä on hoitajat ja kaikki muu
(mitä toisillakin. Suurissa juhlissa he
saavat olla mukana vartijan saattami-n.
T. Mutta Pekka, hm. Hän ei kuulisi
aneille ollenkaan, mutta koska asiat ovat
niinkuin ovat, niin suljemme hänet kop­piin.
Se ei kylläkään ole mikään hääp-pönen
paikka!, kun se on vähän sjTJässä-
6?in. sinne ei kuulu ihusiikki ja lämmön­kin
kanssa on vähän niin ja näin. Ka­tossa
on j^ksi ikkuna ja joskus kovilla
sateilla kopin kattokin vuotaa."
' Sarvipään häntä alkoi tehdä liikkei­tä
mielih Jyvästä.
\ "Kuulostaa hj^ältä. mutta älä pa-
Ihastu, jos annan sinulle hj^^än neuvon.
Ota hänen kynänsä ja vartioi tarkoin,
ettei hän vain mistään saa kynää. Se
on näes hänelle smiri rangaistus, sillä
9iän on kroonillinen kynämies. Itsekin
pet\an hänessii. Hän on vaarallinen ja
eikä aikaakaaii kuin olisin joutunut luo­vuttamaan
mekkoni hänelle.'
' "Kiitos hwästU neu\'osta, sinähän
Siänet tunnet. Mutta haluan saada hä-
3iei jo tänään, että meille palautuisi rau-
^ a . sopu ja rakkaus. Houkuttele hänet
illalla kävelemään, laitamme kauniin
(kuuvalaistuksen ja saata lähettisi kautta
fiiänet rajalle, jossa mieheni ottax-at hä­net
vastaan. Pidä komento talossasi!
Hyvästi.'f v ' "
Kun Pietari oli jioistunut alkoi sarvi­pää
tanssia riemusta. Minä vapisin
kauhusta, ajatellen kaikkea sitä mitä
olin kuullut. Sarvipää astui kärryihinsä
ja minä koppasin perästä kiinni. Alkoi-huima
läs^ku alas. Toisinaan oli jalkani
suorana ilmassa, kenkäni ja housuni
menivät sen tien ja jos ei olisi tullut
mutkapaikka, niin otteeni ei olisi kestä­nyt.
Pääsimme lopulta perille ja kun
astuimme vipuhuoneeseen, oli se täyn­nä
kaikenkokoisia järvellisiä, pienen
IMeniä ja isoja ja kaikkien hännät keh­räsivät
kuin hyvillään olevalla kissalla.
Siellä Pekka luki niille riimeistä tuot­teitaan.
Pääherra julmistui, nnitta muutfei he­ti
taktiikkaansa, tyytyen vain potkaise­maan
paria isompaa ja viittasi alaisiaan
poistumaan; Pekka katsoi vähän ou­doksuen,
mutta pääherra taputti häntä
tolalle sanoen: "Mennään katsomaan
lehtiäsi." Astelimme pitkin käytävää
ja tulimnuj^ iPekan painohuoneeseen, jos-,
sa oli hylljt täynnä valmista tavaraa.
Pekka näytteli tuotteitaan, mutta huo­masin,
ettei pääherra niitä lukenut, vaan
aprikoi kai, miten esittäisi asiansa.
"Hyvä, hyvä oikein hyvä!" hihkaisi
herra. "Mutta kuuldiaii, Pekka, siellä
on kaunis kuutamo, emmekö lähde ilta­kävelylle,
ei se raitis ilma tee sinuUe-kaan
pahaa, kim olet ollut niin peijak­kaan
ahkera."
Pekka suostui heti. Pääherra pai­noi
erästä nappulaa, sanoen: "Otamme
oppaan, minä kun käyn niin harvoin ul­kona."
Opas saapui ja niin lähdettiin.
Ulko-ovella pääherra huomasi minut,
kävi minuun käsiksi ja heitti hiilikasan
päälle. Satutin käteni, ulvahdin kivus­ta
ja taas jostain kaukaa kiiulin karjai­sun:
"Hiljaa!"
Makasin vielä hiilikasan päällä ja
hieroin kättäni kun lähetti ja iso sarvi­pää
saapuivat. Sarvipää karjaisi niin,
että koko talo tärisi ja päästi sellaisen
kiroussarjan kuin paras kuularuisku.
Sarvipäitä alkoi saapua kiireesti joka
ovesta ja iso herra löi rintoihinsa kuten
Tarzan, hyppäsi ilmaan ja karjaisi:
"•Enkö minä ole valtakuntani herra!
töihin joka sorkka ja kolminker­tainen
annos uuneihin, te pennut ja
laiskurit!"
Hännät vain vilkkuivat ovien välissä
kun joukko häipyi. Sarvipää meni mit­tarien
luo ja puheli itsekseen:
"Oli vähältä tulla i\'allankumous tuon
Pekka-luTJuksen takia. Mutta aina. si­tä
viisastuu, .\nnapas olla kun Matti
saapuu. Opetelkoon nyt kylpemään, jos
luulee sen opin auttaahan."
Nain jutellen se irvisti ja alkoi vään­nellä
vivuista ja hanoista. Ensin kuu­lui
etäistä jyrinää ja sitten räiskähti.
Räjähdykset seurasivat toinen toistaan.
Pauke ja ryske oli niin kova, että koko
talo heilui ja*^vaappui. Putkista löi
tulta ja kipinöitä, katku salpasi hengi­tyksen,
mutta sarvipää vain veti hen-keensä-
tulikivieh katkua kuin parasta­kin
yrtin tiioksua. Nain sen vääntävän
uudelleen vivuista ja hanoista, mutta
silloin kai halkesi katto, koska päähäni
putosi jotain raskasta ja tuhka valui
kasvoilleni. Kraanat ja vivut sinkoili­vat
jTupäri huonetta, mittarit paukkui­vat
halkeillen, huuto, kirkuna ja ulvon­ta
vihloi\ralt konnani. Hännällisiä juok­si
kaikista ovista, raskas ovi lennähti
patkoiltaan, huone lennähti tulipunai­seksi
Ta liekit löivät kas\-oih:ni. Pon-n;
thdin pystj^yTi hiilikasalta. 1Öin pääni
johonkin — ja huomasin istuvani käm­pässä
petilläni . . . ^
Aamu oli A*aljennut ja valot olivat
päällä. Olin lyönyt pääni munakopan
kulmaan ja heratj^kello putosi päähäni.
Miehet katsoivat minua toiset pit-i.
toiset nauraen. Eräs tuli luokseni
Kirj. Hautalan J ä ] ^
•piMlSELÄMÄSSÄ on hetkiä, jotka
•^lähtemättömästi syöpyvät muistojen
kätköihin. Eivätpä edes eletyt vuosi­kymmenetkään
kykene niitä pois häl­ventämään.
Koska taas sodan pilvet leijailevat va­roittavina
^parilla ja päittemrae pääl­lä,
kerron tässä ensimmäisen maailman
sodan ajoilta minkälaisissa oloissa silloin
elettiin ja minkälaista taustaa vastaan
silloin vappua vietettiin.
Cii eräs talvinen päi(vä heti ensim­mäisen
maailmansodan päättymiisen jäl­keen,
kun saavuin erääseen Pennsylva­nian
teräs- ja peltimyllykylään. Ensi
havaintoni länneltä tulleena kiintyi työ­läisten
palaneisiin ja kuihtuneisiin kas­voihin
tullessaan työstä noista hehku­vista
teräshelveteistä.
Koska joulu oli jo hyvin lähellä, en
aikonut etsiä työtä ennenkuin _ vasta
Vastasin myöntävästi.
"Osaatko soittaa?"
" E n muuta kuin suutani"
"Sepä ihmeellistä ja minä Ola,
siinä luulossa, että kaikki
osaavat soittaa ainakin jotain
oetta. Oletko olluUnnen terästyi
sa työssä? .
"En, tulen juuri Minnesotan ra^,,.'
voksilta." ^
"Hyvä on, tule lääkänn taitif
seen ja yöksi työhön", sanoi oiis^'
huusi joukolle: "Siinä kaikki '
nään tarvitaan."
(Kun käännyin mennäkseni, fe^
miesjoukko vihaisena minut.
"Kuka sinä olet, jolle anhettiiiit,'^
Me olemme työntäneet tässä tdite^
vuosia ja nyt olemme taistelleetr
tuksemnie puolesta sodassa, muttaj
le ei anneta työtä."
joulun jälkeen. M u t t a uteliaisuus Koetin selittää, että enhän min^t
ajoi kuitenkin minut eräänä aamuna yh- dellisuudessa työtä pyytänyt, tulina
delle noista monista terästehtaista. Saa- uteliaisuudesta ympärille, joten s)
puessani portille, kohtasi minut häm- ole minun syytäni, jos minulle työ Ir'
mästyttävä näky. MonfeatalukuSnen tiin.
miesjoi&ko oli siinä odottamassa työ- ^ Kerrottuani tästä tuttaviHenit
hönpääsyä. Suurella osalla oli sotilas- selityksen, miksi juuri minut oli o!tL
puku päällään, vieläpä joillakin anitaleja työhön. Tehtaalla oli oma soittifc^
rinnassa osoittamassa, että sodasta on tansa jä siinä oli suomalainen jolrta^f
juuri palattu. Sodan jättämiä jälkiä siihen haluttiin saada soittajia;Tdti:^
näkyi monen kasvoissa ja jäsenissä. "supi" oli norjalainen ja joW:^
Nähdessäni tuollaisen joukon ajatte- kaikki työläiset slaavilaisia ja 'd.
Iin itsekseni, että ennen saan työtä py- eurooppalaista joukkoa, joten-haneiii;
häitä Pietariltakin ennenkuin tässä työ­maassa.
Siksi vetäydyin kauas syrjään
katselemaan mitä tuleman pitää.
Pienen odotuksen jälkeen ilmestyikin
tukeva miehen hahmo tehtaan edessä
olevalle korokkeelle. Siinä hän sitten
tarkasti tuota joukkoa katseensa kier­tyen
koko tuon satalukuisen lauman
ylitse. Vihdoin hänen' katseensa osiii
minuun ja hämmästyksekseni hän alkoi
viittoa minua lavan luokse. Vaivaloi-sesti
pääsin vihdoin joukon läpi ja sil­loin
alkoi kuulustelu.
. "Oletko suomalainen?" *
ja sanoi:
"Sinähän pidit sen helvetinmoisen
pirstingin yöirä, taisit painiskella sam­paiden
kanssa, sillä huusit kuin tapetta­va."
* ^ i in kai se taisi olla jotain sinne
päin'^, vastasin.
Olin kauttaaltaan tuskanhiestä mär­känä,
hiuksissani oli hedelmäsuolaa, sil­lä
pullon korkki oli ollut löysässä ja
olin sen pudottanut unissani munako­pan
päältä päähäni. Lakat olivat yh­dessä
mykk5a-ässä ja peitteet olivat lat­tialla
patjan ollessa puolittain poissa pe­tiltä.
Ruokakello soi ja joku hiuisi minua
syömään, mutta ruoka ei olisi nyt mait­tanut
minulle. Nousin kiireesti ja ku­lautin
termospullostani pitkän annoksen
.ryhtyen laittamaan petiäni.
Polviani pakotti ja ryhtyessääni tut­kimaan
siihen syytä, huomasin, että olin
lyönyt sen seinässä olevaan naulaan.
Käteni oli myöskin satuttanut johonkin.
Kun sain petini kuntoon heittäydyin
pitkäkseni. Pääni koskettaessa tyj'ny3m,
kuului rapinaa. Nostin ty\*nyä ja siellä
olivat sanomalehdet yhdessä kasassa.
Heitin ne petin ale ajatellen, että eivät
ne enää häiritse imtani.
Olin tosiaan le\-on tarpeessa. Pää­tin
levätä sen päivän. Analysoin unta­ni
ja huomasin, miten kaikki, pikku sei­kat
vaikuttivat uneeni niin, että niistä
muodostui tuskallinen kokonaisuus.
Muuten oloni tuntui sanomattoman
keveältä tuon hirveän unen jälkeen. Kun
tiesin, että pääsen saunaan pesemään
maalliset liat pois. niin uinahdin uudel­leen
s\vään. rauhalliseen uneen ja jos­tain
kaukaa — kaukaa kuului ihana tai-a-
aallinen musiikki . . .
Loppu.
ihmistuntijana helppo tuntea suoni!:
set joukosta.
Tässä on muuten vakava todistus f
tä, mitei\,vähän kapitalisti, työnantL'
välittää työläistään ja heidän hyvintt
nistaan sen jälkeen, kun sota on Mn
hyväkseen tapeltu. Vähät silloin E
kitsevät korut ja mitalit rinnassa tai
vet kehossa! Tekaistu isähmaalt'
katoaa ja tilalle astuU' omanvoitonpyj:|
ti. •
Tehdas, jossa aloin työnj valmistit
rästuotteita hallituksella sotaa vartel
Työläisten lukumäärä oli siinä nelji:!
tuhannen paikkeilla ja tehdas kävi is:|
della vuorolla. 'IMitään järjestöä t"
uniota ei ollut, joten työläiset olivat täjl
dellisesti yhtiön mielivallan alaisia. HJ
tiön poliisit vartioivat tarkasti tehtäi
porteilla. Kukaan ei päässyt tehtaic
tai sieltä pois, ellei ollut näjitääfcj
maansa numeroa. LTkkijoita vilisi lä[
das täynnä, joten lähtö oli valmi';, b-,
vähänkään epäiltiin. |
Työaika yövuorolla oli kolmetoKJ
tuntia. Ilma oli tukahduttavan te|
ma ja raskas, joten valveilla koitett:^
pysyä kööpenhaminalaisen nuusi^.
avulla. Mitään vakuutusta ei ^
lut tapaturmien varala. Jos menctj
kätensä tai jalkansa- ja vaati korvaej
ta, nauroivat herrat vasten kas^jsl
"Vai loukkauskorvausta! Sitä eltet:-
le saamaan vaikka pää menisi!' Jostsj
loukkaannuttuaan yritti takaisin tT,
hön, pantiin sellaiseen työhön, joö^
esimerkiksi voinut kädettömänä tetfi;
Näin päästiin miehestä eroon ja c3,
otettiin tilalle.
äennen kerran Car
Ölen saman matk;
ilb ia katolla, sika
ussa, turistilucvkai
Rappusta ylenipär
'^t oolonialvaunu
inakin siirtolaisin;
Jaurxu on samanlai
>mpi ^"^^ ^'^
lälöstä tehdyt vai
öljylamppuv;
ipmiina kun muurs
^•ri nurkassa. Va
ktu sen jälkeen 1
kkunoista ulos ka
itahämärältä. Isti
iiiolella, vedetään
'gentoon torkkujia
ölyä, aankon nii
llä ^voisi porkkai
iin paksua, että s
^ Turistiluokan ti
.ustaja, moniaat
'inl''. Siitä me n;
\e. Näitten "k
iatkustajien vaun
Impiä (turvallisuu
jkuunottamatta se
p viimeinen. Vai
ja. puhtautta ja 1
^tään jokainen p
i Vaunussa ei käy
yjiä huutamassa:
uureis", '*cocacoo
"er"-huutajaa ilm^
aan. Nämä ky
iristiluokassa ova
\. Aina parin n
läkvvät rihkama;
)n huomautinkin
?irespätille", että
\anut pysyä Ate
in ihmisten mieli
imä päivä päätty
; Salaisesti oli
jäälle tj-öläisten
inpäivän jälkeen
)ukko kerääntyn;
Ratsupoliisit oliva
juodostaen ratsui
lukon ympärille.
'.Äkkiä ilmaanti
)alkongille" vanh
ahdeksankymnier
Aiti) Jones. Joi
Dimakkaat hurra;
iassa. Joukko m
läkertaan johtav
stääkseen poliisit
Ilen katsellaan
"mpäFillä. vanhus
•i.<r
I '"Ensimmäiseksi
iman sanan noille
iustalle joukolle.
•a
Vappuaamu valkeni kauniina ja tir^
kaana. Jo aamusta alkaen tuntui.
jotain erikoista oli tulossa. Miehett^'
taissä olivat yhtiön varotoimenpitt^-^,
huolimatta päättäneet viettää vap?-
tuli mitä tahansa. Oli tarkoitus
dostaa vappukulkue yhdessä y-nipan-^'
hiilenkaivajien kanssa. |«
Kät\Tiensä kanssa olivat i^^'^'^^"^;
rat saaneet vihiä asiasta ja kutsiu.^:
valtion ratsupoliiseja kaupunkiin, i^',
kue kiellettiin, .j
Jo aamusta saakka nähtiin ^
hurttia mustissa pmaiissaan niu^-'";
ratsujen seFässä kiertävän ympän^;« elinehto
punkia. Ilmassa oli jämiit>'stä ja - voittan
työläisten
arrella he ovat o
jmpia kuulijoitar
Ppineet n.iitääii,
Jräskypärän alle
[un olin nuoremi
p'än huolen.
\ taluttivat mii
f.vt kun olen tulli
»n taluttajaa, cv
auhaan..
Siten hän puhui
?ijille ja terästyö
1:
i "Sieluni sisimn
^vaisuudessa tei
asn Union. Sen
l^liöt kuin poliisi
;j Voimakkaiden
Ij^^Ja väkiioukk
, lajaaniua. Työl;
että vappu
|}"bi ja siemen o!
j P-huian sanat
;yö!a:silie tuli uni
Sivu S