Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 22, 1944

              Vdlistusdjdn tdide - uusk dSSI ISUUS
tymys hienostuneen yksinkertaisiin yhtä Usenäisesti kuin cmquecento ai^
ja suoraviivaisnn muotoihin. "A Van- koinaan. Voisihan melkein otatksua,
ttQU^* tuli muntiit TLT.M**^ yff^..:^ • ^ « . . . _ ^ . . ; ^ ^ K ^ ^ A . . : < ! ; ~ - I . > ..
Jatkoa,
Satnalla kuin uiideti osittain jyrkäS'
« .«.«^^^^^ ti^^^. ^^^^ „ ^ ^ ^ ^^^^^^^^ Usestäänkin ja
vat voftoUemufSsa massa Sanayttay^ seize-tyylissä- (Ludvig XVI:n tyylis- omin voimin kyennyt quattrocenton Tf^ZZ^TJ"^^^^^^^ ''^-iota Ruotsissa vastaa KZtaa kannaUa kehittymäl Sn kuin italia^
kokoa steUa kmteni^^paljon sttke- Ill.^tyyli^ elää edelleenkin se hie- lainen taide kehittyi 1500-luvun alku^
ammm vitansa ja pasnot <dussa les- notundnen viehättävyys, kohtelias Puolella. VusklassiUisuus sen sijaan
fnamaaskm^yo1^dma<^^^ hUpeys ja pirteä sirous, mik<^ on niin oli siihenastisen taiteen äkiUinen kes^
tuuksmlnn. ominaista 1700-luvun ranskaiaiseUekeytys, ja uusi käsitystapa muutti
mdkmtaJ^ 0„ ^^y^ maalauksenkin, sen ominaisesta luon-ja
Cl^dtonmfmtees^m^ ^^^^^ ^^^^^^ -vanhan järjestelmän- teestä huolimatta-kuvanveiston mu.
moukseen ash,ja^reuzekm,joka e- yi^^^ seurapiiriä unohtamaan lä- kaiseksi, t, s. muutti sen värUtäväksi
smtyi^nperumeft^ena^^v^^ hestyvän hirmumyrskyn enteet. Rans- muototäiteeksi. Innoissaan eivät
jana, oh stltt pohjaltaan rokokoo-th- ^^^^^.^^ ^^^^^^
sim. rouva Vigee-Lebrun'in -muotoku­vista,
joissa myöskin tämän ajan nais­ten
kreikkalainen" muotipuku on
tullut käytäntöön. Taide on yhä e-delleenkin
naisen, nuoruuden ja hie­nostuneen
elämänilon ylistystä. Mutta
kankipalmikko"- eli "zopf-kauden
tnmen. PäaäsiaUiseisti fferculaneumin
ja Pompejin löydön johdosta oli antii­kin
ihailu sillä välin taas leimahtanut
liekkiin, jolloin kaaria jä koukeroita
suosivan maun sijaan oli tiälut miel-na
ollut ."kyinraenentenä" per­heessä,
siis Valpvnn/kasvikumppali.
Se teki jo matfeamiehistäkin sukulai­set!
•
Mummolaan oli laiturilta kolmisen
kilometriä. Kukaan ei tiennyt Pau­lin
tulosta, ketään ei siis. olliit vastas­sa.
Matka.1aukku oli liian raskas
kannettavaksi. Se oli jätettävä sata-manhoitajan
huostaan huomiseen.
Mummolan naapurista Pekkalasta oli
isäntä laivalta jauhosäkkiä hakemas-kreikkalaisuuden
harrastajat lainkaan
ottaneet huomioon, että vanhan tai­teen
edellytykset jo enemmän kuin
puolitoista vuosituhatat sitten olivat
lakanneet olemasta ja että heidän
ihanteensa — jolla ei ollut juuria uu­dessa
ajassa — täytyi pakostakin v(u-kuttaa
tukahduttavasti taiteelliseen
nainen, täydellisyydessiiän ajateltu- omaperäisyyteen. Ja vaikka innostus
na, ei ole enää rpkokoon kevytmieli­sesti
nautinnonhitnoinen nuori daami.
Hän tuntee myöskin velvollisuutensa,
jopa rakastaakin niitä. Hänen äidil­lisyytensä
ja kodikkuutensa on yhtä
liikuttava kuin hänen lahjakkuutensa :
on kiehtova ja hänen henkevä seurus-telutaitonsa
ihastuttava. Anna Maria
Lenngreh on aikakautensa uusi nais­tyyppi,
samoinkuin toisaalta, mitä ro-varmaankin
synnytti voimia ja ai­heutti
ponnistuksia, joiden tulokset
eivät suinkaan ole halveksittavia, käy
uusklassillisuuden-vaikutusta silti ver­taaminen
siihen epäsuotuisaan kehi­tykseen,
minkä italialainen renesans-si
aiheutti levitessään Alppien poh­joispuolelle
ISOO-luvulla.
Rooma oli se paikka, missä — niin­kuin
ruotsalainen, kuvanveistäjä Ser-mieUkyväUä
roomaUuskelsariett yt^
väässi^ uuteen eloon kerätetyssä /at«
teessä oman suuruutema heijastuko
sen. Hänen vallassaan uusklassittiy
suus rakennus- ja koristetyylinä s^d
nimen "empire**, s. o, keisarikunnan
fyyn^
Vttihekauden ilmiöihin,voidaan lu*
kea aikoinaan yhtä ylistetty kuin ny*
kyjään väheksitty saksalainen maäla*
ri Mengs, joka — niinkuin Reynolds,
mutta ilman hänen itsenäistä yhteys*
kykyään ja maalauksellista voimaan*
sa — liittymällä parhaisiin eHkuviin,
s. d. antiikkiin ja täysrettessanssHn,
etenkin RnfaOnh, iavoitteU täydeXU*
syyttä, mutta pääsi väin voimatto*
maan ja hengettömään ihannointiin»
Mengsiä ylempänä on jälkimaail*
man arvostelussa ^ehkä kuitenkin e*
nemmän siveellisten kuin taiteellisten
ominaisuuksiensa takia ~ hänen
maanmiehensä Carstens, lujatahtoi*
nen henki jä ahiiikin haHäana oppi*
laana uusklassillisuuden tyypillinen e*
dustaja Saksassa. Carstens on mel*
kein yksinomaisesti piirusta ja, hänen
taiteensa on pelkkää "papirtaidetta'\
Plastillinen muoto oli hänelle kaikki
kaikessa, ja maalaamisen ja värity k*
sen halveksiminen on tunnusomaista
hänelle ja hänen seuraajilleen. Sak*
salaisen maalauksen korkeimmaksi
tehtäväksi tuli rakentaa sommitelmia
ja piirustaa kartonkeja. Rokokoon ja
zopfin veltostuneesta siroudesta
sa veneellään ja tairjosi Paulille kyy- kokooperintöön tulee, edellämainittu lausui taiteilijan tuli syntyä, Carstens pyrki ankaraan, sankarityy*
tiä, koska kuuli hänen olevan menos­sa
samalle suunnalle. —^ Venematkal­la
oli sukuluettelot uusittava ja kaikr
ki kerrottava, että pofkaa alkoi jo
moinen kyseleminen kyllästyttää.
Mutta €ipä se vi^ä, siihen loppunut:.
lady Hamilton. ^^^^^^ missä hän, kadonneen
Mutta uusklassUlisuus öU paljonne- '.^u^ihiuden 'Vielä raunioinakin mahta-nemniän
kuin pelkkä muotioikku. Ai^ ^en Mstomerkkieh ympäröimänä,
ka, joka onkyTläsiynyt barokin mah- ij^i^i^ kauneutta palvoen saattofu-^
tipontisuuteen ja rokokoon kevytmte- nohtha oman aikansa, missä hänen oli \
Usyyieen, löysi siinä tien takatsin mahdolUsia kohota lattean arkipäi-
Pekkalaan oli poflcettava "päivää luontoon ja siihen '*jaloon yksinker- ySisyydeh yläpuolelle, misiä nerot
sanomaan", kuten isäntä oli käskenyt taisuuteen ja hUjaiseen suuruuteen", kykenivät luomaan kauneuden maail-ja
tupaan päästyä oli siellä emäntä- jotssa IVinckelmann, senaikuinen kuu-kyke
manvaUan samalla tapaa kuin Na-liseen
kauneuteen, jossa Homeros oli
hänen kirjallisena esikuvanaan, niin*
kuin muinais germaaninen ja Ossianin
sankarikausi innoitti senaikuisia ro*
ijtantikkoja. Niin kunnipitettava kuin
Carstens.^^nkin, \ persoonallistn/tena
suorastaan ihailtava, tuli hänen vai*
kutuksensa Saksan taiteeseen tuhoi*
saksi. Nyt alkava ajanjakso on kylmä
väelle kerrottava taas "asiat juurta" luisd antiikintuntija, näki antiikin aa- pgieon perusti valtiollisen maailman- ja kova, jonkinlainen taiteen rauta*
jaksain, ja ennenkuin poika ehti Pek- telismerkin. KlassttUsuudesta tuli natansa, kansojen oikeudesta välittä- ^ausi.
kalan tuvasta^ poistua oli mummo jo mathtava,yleistä taidekäsitystä siinä ^^t^a. VaUankumous, joka teki lo- ^ Jatkuu
itse matkamiestä hakemassa, kun oli määrin hallitseva uskontunnustus, et- kaikista ''vanhan järjestelmän" ~ .... • - -
kuullut hänelle vieraan olevan tulossa tä se uhkasi tukahduttaa kaikki siitä muodoista, antoi tälle suunnalle mah- Todellisesta maailmasta löytyy
Te\ka]&n isinTiän veneesi. I^l^ tavan virikkeen, ja Napoleon näki kaikki kuvitellun maailman kuvat.
minen sai jäädä, sillä vierasta ei oli sen iskusana, antiikkisten veisto- ' ' ' ' " ' ' ''.
kuvien ''puhtaat muodot" tulivat sen
ilmaisukieleksi. Niin intohimoista
pyrkimystä vanhan taiteen uudesti­synny
itämiseen ei liene nähty edes
malttanut odottaa, vastaan oli läh­dettävä
— ehkäpä hänet^ polulla ta­paisi.
. . MurtinKi^ lienee odottanut
tytärtään koska katseensa ensiö har­haili
ympäri pfattiä eikä se näyttänyt renessanssin aikoina, ei ainakaan yh-pysähty>^
n Pauliirf, joka ikkunanvie-ruspenkillä
istui. Pekkalan Liisa
keitteli kahvia ;ja kehoitteli • katso­maan
laupunkiljustuiokastay Silloin
poikakin jo ajatteli parhaaksi ilmaista
läsnäolonsa ja pyörähti mummonsa
eteen sanoen:
*'Minä sieltä vain tuli. Ei mummo
suinkaan tunne!"
"Herrajestal Lapsi rakasi Yk­sinkö
sinä olet tullut? Ja minä kun
äitiäsi yritin katsastaa. Voi, voi sen­tään
kun sinä olet kasvanut. Olet . . . .
kohta minun .mittaisehilP V Miimmo kin johtamina, vapauttaa shnttstyyp-hyväili
poikaa ja jatkoi pyyhkäisty- pi todeUisuuden häiritsevtsta satun-tä
koulumaisesti ja johdonmukaisesti
toteuttuna. Jo vuonna 175S Winckel-mann
uskalsi väittää, että jos taitei­lija
ylipäänsä tahtoi tulla suureksi,
"jopa voittamattomaksi", hänen täy­tyi
jäljitellä kreikkalaisia.
Yleispätevin, korkein ja jaloin ihan­ne,
semmoisena.miksi Kreikan vanhat
mestarit sen olivat ikiajoiksi vakiin­nuttaneet
sekäWinckelmann, Lessing
ja muut teoreetikot selvittäneet ja
määritelleet, asetettiin nyt taiteen
päämääräksi. Taiteilijain tuli, antii-naisuuksista,
esittää se alkuperäisessä
puhtaudessaan ja kauneudessaan, to­teuttaa
sen tarkoitus jä sen olcnius.
Keinona tUmän päämäärän saavutta­miseen
oli "tyyir-rtJ.. klassUlinen
tyyli, jolla niinkuin ruotsalainen
esteetikko Ehrensvärd lausui — tal­arin
huivinnuikalla silmiään: " K u ­kapa
olisi uskoniit, että mmuHakin on
vielä tällainen reilu tjrttärenipoika.
Sellaisia sitä ^ a , kun on kunnoii tyt­täriä,"
." '. • .
Kahvit oli Pekkalassa juotava. E i
siinä auttanut mummon taikinan - ». - u •
nousu eftä kirnuus. Olihan tuUut leessa on sama merkUys kutnkuntn--
pitkämatkaisia vieraita. kaaUisella verellä suvussa ja hyvedla
Paulista tuntui että kesaomasta oli elämässä, Tälta^näkokan-tuleva
seikkaiiurikas ja erikoisempi kanUä katsottuina barokki jaroko-kuin
mitä hänen iällään vielä oli oi- koo, vieläpä "zopfkm'^ teennäisestä
Jut. - Ja mummo loi3ti ilosta ja y i - antiikinihaUustaan huohmatta, oUv^
peydestä saatuaan pitää tyttärensä pelkkää rappiotaidetta ja turmelusta
Poflcaa luonaan, ~ UusklassUlisuus ei suhtautunut
MALVIINA. - ihcUemunsa esikuviin Ukimatnkaan
Kay Williams ja Esther WUliams esittelevät kahta uudenaikaisinta
uimapukua. 1
"4