1943-02-06-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4
LAUANTAINA, HELMIKUUN 6 PÄIVÄNÄ
Hämeen Mimmi vuohiensä kanssa.
ToverilKset tervehdykset
ja tarmokkaan vuoden jatkon toivotukset
Liekin toimitukselle, avustajille
ja lukijoille täältä Ne\v Jerse}^!
vuoristosta.
Tunnen itseni niin pieneksi, kun
kuljeskelen täällä suuren luonnon
keskellä. Seurani nyt talven aikaan
on hyvin pieni. Omistan kolme vuohta,
joista kolmas on pappa, Billy. Pidän
niistä kovin, enempi seuran kuin'
maidon vuoksi, sillä ne ovat hyvin
siistiä, toverillisia ja viisaita elukoita.
Teen kauniina päivinä kävelyretkiä
niiden kanssa ja ne seuraavat minua
joka askeleella. Jos piilotan itseni
kiven taakse — jos nimittäin satun
siinä onnistumaan —, tulee niille kova
hätä ja huutavat vuorotellen. Kun
tullaan kotia päin, kulkevat ne edellä.
Jos rriinä jään jonkun matkaa
taakse, etteivät ne näe minua, niin
ne huutavat vähän aikaa ja odottavat,
mutta kun en tule, tulevat ne
katsomaan.
Kerran otin ne kanssani mansikoita
poimimaan, mutta siihen niistä ei
ole toveriksi; ne tuleyat samaan paikkaan
ja syövät käsistä, ettei saa astiaan
mitään. Ja jos j ä t ^ ne kuinka
hyvään marjapaikkaan ja itse muutat
toiseen, niin ne ovat heti perässä.
Se paha vika niissä on, että ne jyrsivät
kaikkea, joten ne täytyy pitää
pois huoneiden läheltä, missä on suojapuita
ja kukkaistutuksia. Mitä
kauniimpi kukka, sitä mieluisempi
niille.
Todellakin, tuntuu kuin olisi täällä
pahalta maailmalta piilossa. Joka
puolella maailmaa raivoaa sota. Kauheita
ovat ne kaksijalkaiset pedot,
joita vastaan on taisteltava ja myöskin
ne hävitettävä. Ajattelen poikiani
ja tyttäriäni, jotka toisten mukana
ovat taistelun melskeessä, kolme kurjassa.
Suomessa, vihollisen puolella.
Tunnen tämän hiljaisuuden täällä
virkistävän olemustani, — kestämään
ja voittamaan kaiken, mitä
mahdollisesti vielä vastaan tulee,
taistelussa rauhan ja paremman elämän
saavuttamiseksi.
imiEEN MIMMI.
kenenkään lääninherra, kuninkaaseen,
joka oli vain Jumalan vasalli.
Tällaisen järjestelmän aikana sivistys
kehittyi seuraten lääninherrojen ä-lyllistä
ja siveellistä tasoa >sekä heidän
valtaansa ja rikkauttaan.
* * *
Paavinvalta luo yhteyttä. — Jakaantuneina
satojen kuninkaitten ja
aatelisherrojen kesken Länsi-Euroo-pan
kansat olivat keskiajan kuluessa
n. 1400-lukuun saakka kuitenkin ryhmittyneet
paavinvallan yhdistävän
mahdin 'suojassa yhtenäiseksi kristikunnaksi.
SiUä aikaa kuin kirkolliskokoukset
julistivat tuomioitaan ensimmäisten
vuosisatojen harhaopeista,
käännyttivät paavit joko henkilökohtaisesti
tai piispojensa avtäla katolisuuteen
arjalaisia ja pakanallisia
kansoja, jotka' olivat kukistaneet
Rooman maailmanvallan ja astuneet
Euroopan näyttämölle. Ainoastaan
Bysantiumin valtakunta pysyi erillään
tästä uskonnollisesta yhteenliittymisestä.
Paavin henkinen arvoval-
W 3 an
Kirj. LAILA^LARSON
Winifred ja Onni nyt neuvottelivat
•mihinkä he asettuisivat olemaan vihkimisensä
jälkeen.
"Yhdestä asiasta voit olla varma',
sanoi Winnifred päättäväisesti, "en )
tule asumaan isäsi farmilla — et voi
minulta vaatia että kestäisin kaiken
näköistä joupposeuraa, sillä vaikka
olisinkin emäntä, en voisi vaatia että
isäsi jättäisi ystäviensä seuran. Mieluimmin
joku kurja nurkka kylän
keskuudessa^ vaikkapa meillä ei olisi
mitään huonekaluja ja vaikka saisimme
lattialla nukkua."
"Melkein sellosta se tulee olemaan",
huokasi Onni, "vaan kyllä
minä mieluimmin myöskin asun kylällä,
ei tarvitse silloin surra ehdinkö
maitomiehen kanna työhön taikka
ei.
He kävivät tulevaa kotiansa katsomassa.
Huoneistoon matala, ikkunat
olivat pienet ja seinäpaperit likaiset.
Asunto oli toisessa kerroksessa
kauppalan syrjässä. Etuikkunoista
näkyi tomuinen tie ja takapiha melkeinpä
yhtyi rikkaruohoiseen.ja nokiseen
rautatiehen. "VVinifred huokasi
katsoessaan resuisia ikkunaverhoja,
vaan vuokra oli niin halpa, että jotakuinkin
he voisivat suorittaa ilman
että ruokarahoja tarvitsisi supistaa.
"Ja tiedätkö", huomautti Wini-fred
hellästi, "en minä ai jo kotona
laiskotella, minä haen itselleni päivätöitä.
Mitenkä muuten voimme ikinä
saada rahaa kokoon, että saamme
tarpeeksi huonekaluja."
Winifred pysyi tässä päätöksessään.
Vihkiäisissä,-jotka suoritettiin
naapurikaupungin pappilassa, ei ollut
ketään muita läsnä kuin Elsie ja Topi.
Winifred oli lyhentänyt harsole-ninkinsä
tätä tilaisuutta varten ja
näytti herttaiselta ja lempeältä. Näiden
meluavien ystäviensä kanssa he
viettivät lopun iltaa ja viimein, saavuttuaan
pieneen kotiinsa, Winifred
miehensä syleilyssä unohti hetkeksi
kaikki — rahahuolet, tulevaisuuden,
Vanhempiensa vihan ja pettymyksen,
ja vieläpä tuon kaamean huhun — ei,
ei, siinä ei voinut olla mitään totta!
Hyvin vähän heillä oli kalustoa.
Keittiössä seisoi pöytäresu ja muutamia
käytettyjä tuoleja. Kotoaan
oli Onni löytänyt pienen öljykeittiön,
jota isä-ukko ei ollut uskaltanut
käyttää. Ensiksi sillä keittäessään
Winift-ed lähes kärvensi silmäkarvan-sa
ja hiuksensa, vaan lopulta kesyyntyi
uuni hänen käsissään ja hän sai
sillä ruokaa valmiiksi. Ruohon farmilta
olivat tuolitkin tuotu. Pöydän
Onni oli ostanut omilla rahoillaan.
Pari huonetta oli aivan tyhjänä, mutta
etuhuoneessa seisoi komea sohvasänky,
jonka Onni oli ostanut vähit-täismaksulla
kylän huonekalukaupasta.
'Lähes vuosi menisi ennenkuin
se tulisi maksetuksi. Muutama astia
oli kaapissa, vaan heillä ei olisi ollut
lakanoita sänkyyn, jos ei -Anelma
Holm olisi antanut heillä neljä sellaista
häälahjaksi. Elsie ja Topi ei-vät
vielä olleet antaneet mitään, vaik-ta
oli niin luja ja järkkymätön, että
se pakotti mahtavimmatkin valtiaat
alistumaan hänen "investituuraan-sa",
-s.o. saamaan häneltä virkaan-vahvistuksensa.
Hänen lippunsa alle
liittyi aatelismiehiä kaikista Län-si-
Euroopan maista lähteäkseen valloittamaan
Pyhää maata.
Jatkuu,
ka melkein joka ilta täällä pysähivi
vät meluamaan ja riitelemään. Ajj^j
he lupasivat jotakin tuoda;•> väaij
koskaan ei mitään tullut
' Winifred oli kotoaan tuonut pai
kauniita köruompeluksia, vaan näij
olivat käytännölliset ainoastaan jot,
kut virkkauksella somistetut pyyii^
liinat. Katsellessaan kotinsa ^
teellisuutta ja muistaessaan kuinij
viileämpinä öinä — ja yöt olivat B
sein näelkeimpä kylmiä näin kesäniia
aikana täällä vuoristossa —Heidin
oli täytynjrt käyttää Winifredin talvil
takkia peitteenä, nuori vaimo päatö I
kohta etsiä työtä. Tämän kautta 1K|
jotenkin tulisivat saamaan itselleeiil
joitakin tarpeellisempia esineitä
Tllaisessa kylässä ei ollut
valitsemisen varaa. Useammattj-l
töistä menivät suurempiin paikkäl
hin, joissa he löysivät uransa, m
kus sattui niin, että ruokalassa tai
jossain kaupassa oli tarjolla paMij
Tällä hetkellä niitä ei ollut saatavB^I
sa, vaan Winifred onnistui saamaasi
talousapulaisen paikan lääkärin roö-l
valta hyvin huonolla palkalla. Iti
vallisesti meni hän illallistiskienJ2-I
keen kotiin, sillä tohtorilla oli myös-j
kin apulaisena- eräs koulutyttö, jo-j
ka vastaanotti sairaita ja
min illalla piti huolta kolmesta lap-i
sesta. "VVinifredillä teetettiin, ras-l
kaammat t y ö t— pyykinpesu, pui-J
distus, lattioiden vahaaminen, lyhyesti
sanoen kaikki mitä tohtorij
rouva itse kammosi tai mitä pienikäsi
vuinen koulutyttö ei ehtinyt teli(Ej
Winifredillä olivat myöskin lauantatj
päivät ja sunnuntait vapaat, ettähii
voi oman kotinsa pitää kunnossa.
Vähitellen lieille karttui yhtä jäi
toista tarpeellista ja saatiin sohva>äfr|
kyäkin maksetuksi. Heidän tä}1jij
saada tämä velka tieltä pois, kosbj
heidän kohta täytyisi velkaantua äJ-l
dakseen hellan ja lämmitysuiuEJ
Winifred koetti kärsiä paikkansa e{ö-j
mukavuudet — rouvan ylpeyden^]
rähinän, ja vallattomat lapset, jo
likasivat keittiön kohta kun hän dj
saanut sen puhtaaksi. AViniired ai-j
koi myöskin tuntea arveluttavaa u-j
vinnon heikkoutta, sillä lääkärin rotj
va laihdutti itseään ja piti seninfr
kaista ruokataloutta. Lapsilla
suunnaton--ruokahalu, ei tahtondj
paljon riittää palvelijattarelle H
na- ja. vihannesmuhennoksista jafrj
menahillosta. Lihasta ei ollut
takaan. Lapsille kyllä ostettiin t^j
mällisesti yksi viipale vasikanmabaij
täi lampaanlihaa, mutta Winifre5|
ei otettu ollenkaan huomioon.
Alussa, kun huimauskohtaul^j
kiusasivat Winifredia, hän joten
pysyi pystyssä. Se vaati hhxiM
mielenlujuutta, vaan kuitenkin li^j
siinä onnistui ja voi jatkaa tyo"
päivän loppuun saakka. Tulit"^
tenkin päivä, jolloin h ä n aivan 1
edessä kaatui lattialle. HetS
hän makasi tajuttomana, sitten ti
li tohtorin rouva kauhistuneen
don. Tohtori ei itse tavallisesti oi?
puolisen aikaan kotona, sillä hänl
soi parhaaksi syödä ravintolassa^
neukuin nauttia vaimonsa niu
ruokajärjestelmästä. Tällä
kuitenkin sattui niin että hänoln*|
nossa ulos rouvansa "kanssa, vie
maan lähikaupungissa. Lääkän
seurasi vaimoansa keittiön p»^
missä hän näki Winifredin
"Kehtaatkin", lääkäri sanoi
bileen."kiduttaa
[ruoalla, varsinki
sta."
•Miksikä minä
glle — syököör
_iia ruokiaan."
:Winifred vietiin
;en ja asetettii
Levätkää vähäs
:äri, "kyllä tän
iitse. Onnettomv
Idä tänne, siis py
ite lapsista huolta
ipuu koulusta. JN
ja koettakaa oU
pari kuukautta.
iLevätessään täss
[inifred kuuli riit
[en keskuudessa.
nollisesti ruokki
[Iäisessä tilassa",!
ja rouva yhtä t
tei hän pitäisi pä
sellaista ihmistä
hvinifred siis sai i
pisessä pikkupaik
en äitejä tai muita
et mennä kauemr
^än. Yksinään, ka
Ikurjaa talvea, mi]
Wiriifred viettää '
ka oli itsekin lapsi
|mää tällaisessa pa
elpyi, kun Onn
m kurja ja kylmä
akerrasta kuului la
kiusaantuneen äi
^Häkään ei ollut ai
ein alakerran perhe
nalassa ja alkoi ri:
nssa. Onni ei tätj
^vän työn jälkeen-1
sti, vaan Winifred
Itään muuta tekemis
keila, ei saanut unei
j\Vinifred katui njrt
akä he olivat tuhla
Olivathan he me
|tai-ilta käyneet haa'
Winifred tiesi, ett;
[vieläkin enemmän -
^taan, vaan eivät Si
1 eivätkä punakauhu
bt mitään Onnille j«
[vat menneet sinne
iläpä ostaneet kahvi!
red laski sormillaan
|nen sentin rahat, n
^rttäneet huvitteluun
inen joulua he kyll
bellan — vanhat, ril
mitättömät. Omi
un olivat he saanee
|kasti. Winifred lait
faksi kasvoiltaan, vai
3nsa näyttikin paksu
muisteli maidon ja
|tta vanhempiensa fa
itki ajatellessaan
oille ja koiralle h(
|vä koska väki oli niii
Vaikkapa heillä
nä lämmitysvehkeet,
Ijon hyötyä, sillä Oni
[tonut riittää polttoai
tuohon farmilla oli p
[joku vain hakkai&i ja
faisemmin Winifred c
alla appiukostaan, k
fä katsomaan, vaan
[ta metsää ja puitten j
nyt tuon ukon kot
^lennellyllä kohteliais
[Kyllä minä ymmar;
fua nyt lellitellään",
"11^5. "Paikkanne
'aavetta, kakarat,j;
f^^tte minulta puita, j
päätykää ylpeydessäi
saat luvan väristä
[akkasi kanssa."
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 6, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-02-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430206 |
Description
| Title | 1943-02-06-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, HELMIKUUN 6 PÄIVÄNÄ Hämeen Mimmi vuohiensä kanssa. ToverilKset tervehdykset ja tarmokkaan vuoden jatkon toivotukset Liekin toimitukselle, avustajille ja lukijoille täältä Ne\v Jerse}^! vuoristosta. Tunnen itseni niin pieneksi, kun kuljeskelen täällä suuren luonnon keskellä. Seurani nyt talven aikaan on hyvin pieni. Omistan kolme vuohta, joista kolmas on pappa, Billy. Pidän niistä kovin, enempi seuran kuin' maidon vuoksi, sillä ne ovat hyvin siistiä, toverillisia ja viisaita elukoita. Teen kauniina päivinä kävelyretkiä niiden kanssa ja ne seuraavat minua joka askeleella. Jos piilotan itseni kiven taakse — jos nimittäin satun siinä onnistumaan —, tulee niille kova hätä ja huutavat vuorotellen. Kun tullaan kotia päin, kulkevat ne edellä. Jos rriinä jään jonkun matkaa taakse, etteivät ne näe minua, niin ne huutavat vähän aikaa ja odottavat, mutta kun en tule, tulevat ne katsomaan. Kerran otin ne kanssani mansikoita poimimaan, mutta siihen niistä ei ole toveriksi; ne tuleyat samaan paikkaan ja syövät käsistä, ettei saa astiaan mitään. Ja jos j ä t ^ ne kuinka hyvään marjapaikkaan ja itse muutat toiseen, niin ne ovat heti perässä. Se paha vika niissä on, että ne jyrsivät kaikkea, joten ne täytyy pitää pois huoneiden läheltä, missä on suojapuita ja kukkaistutuksia. Mitä kauniimpi kukka, sitä mieluisempi niille. Todellakin, tuntuu kuin olisi täällä pahalta maailmalta piilossa. Joka puolella maailmaa raivoaa sota. Kauheita ovat ne kaksijalkaiset pedot, joita vastaan on taisteltava ja myöskin ne hävitettävä. Ajattelen poikiani ja tyttäriäni, jotka toisten mukana ovat taistelun melskeessä, kolme kurjassa. Suomessa, vihollisen puolella. Tunnen tämän hiljaisuuden täällä virkistävän olemustani, — kestämään ja voittamaan kaiken, mitä mahdollisesti vielä vastaan tulee, taistelussa rauhan ja paremman elämän saavuttamiseksi. imiEEN MIMMI. kenenkään lääninherra, kuninkaaseen, joka oli vain Jumalan vasalli. Tällaisen järjestelmän aikana sivistys kehittyi seuraten lääninherrojen ä-lyllistä ja siveellistä tasoa >sekä heidän valtaansa ja rikkauttaan. * * * Paavinvalta luo yhteyttä. — Jakaantuneina satojen kuninkaitten ja aatelisherrojen kesken Länsi-Euroo-pan kansat olivat keskiajan kuluessa n. 1400-lukuun saakka kuitenkin ryhmittyneet paavinvallan yhdistävän mahdin 'suojassa yhtenäiseksi kristikunnaksi. SiUä aikaa kuin kirkolliskokoukset julistivat tuomioitaan ensimmäisten vuosisatojen harhaopeista, käännyttivät paavit joko henkilökohtaisesti tai piispojensa avtäla katolisuuteen arjalaisia ja pakanallisia kansoja, jotka' olivat kukistaneet Rooman maailmanvallan ja astuneet Euroopan näyttämölle. Ainoastaan Bysantiumin valtakunta pysyi erillään tästä uskonnollisesta yhteenliittymisestä. Paavin henkinen arvoval- W 3 an Kirj. LAILA^LARSON Winifred ja Onni nyt neuvottelivat •mihinkä he asettuisivat olemaan vihkimisensä jälkeen. "Yhdestä asiasta voit olla varma', sanoi Winnifred päättäväisesti, "en ) tule asumaan isäsi farmilla — et voi minulta vaatia että kestäisin kaiken näköistä joupposeuraa, sillä vaikka olisinkin emäntä, en voisi vaatia että isäsi jättäisi ystäviensä seuran. Mieluimmin joku kurja nurkka kylän keskuudessa^ vaikkapa meillä ei olisi mitään huonekaluja ja vaikka saisimme lattialla nukkua." "Melkein sellosta se tulee olemaan", huokasi Onni, "vaan kyllä minä mieluimmin myöskin asun kylällä, ei tarvitse silloin surra ehdinkö maitomiehen kanna työhön taikka ei. He kävivät tulevaa kotiansa katsomassa. Huoneistoon matala, ikkunat olivat pienet ja seinäpaperit likaiset. Asunto oli toisessa kerroksessa kauppalan syrjässä. Etuikkunoista näkyi tomuinen tie ja takapiha melkeinpä yhtyi rikkaruohoiseen.ja nokiseen rautatiehen. "VVinifred huokasi katsoessaan resuisia ikkunaverhoja, vaan vuokra oli niin halpa, että jotakuinkin he voisivat suorittaa ilman että ruokarahoja tarvitsisi supistaa. "Ja tiedätkö", huomautti Wini-fred hellästi, "en minä ai jo kotona laiskotella, minä haen itselleni päivätöitä. Mitenkä muuten voimme ikinä saada rahaa kokoon, että saamme tarpeeksi huonekaluja." Winifred pysyi tässä päätöksessään. Vihkiäisissä,-jotka suoritettiin naapurikaupungin pappilassa, ei ollut ketään muita läsnä kuin Elsie ja Topi. Winifred oli lyhentänyt harsole-ninkinsä tätä tilaisuutta varten ja näytti herttaiselta ja lempeältä. Näiden meluavien ystäviensä kanssa he viettivät lopun iltaa ja viimein, saavuttuaan pieneen kotiinsa, Winifred miehensä syleilyssä unohti hetkeksi kaikki — rahahuolet, tulevaisuuden, Vanhempiensa vihan ja pettymyksen, ja vieläpä tuon kaamean huhun — ei, ei, siinä ei voinut olla mitään totta! Hyvin vähän heillä oli kalustoa. Keittiössä seisoi pöytäresu ja muutamia käytettyjä tuoleja. Kotoaan oli Onni löytänyt pienen öljykeittiön, jota isä-ukko ei ollut uskaltanut käyttää. Ensiksi sillä keittäessään Winift-ed lähes kärvensi silmäkarvan-sa ja hiuksensa, vaan lopulta kesyyntyi uuni hänen käsissään ja hän sai sillä ruokaa valmiiksi. Ruohon farmilta olivat tuolitkin tuotu. Pöydän Onni oli ostanut omilla rahoillaan. Pari huonetta oli aivan tyhjänä, mutta etuhuoneessa seisoi komea sohvasänky, jonka Onni oli ostanut vähit-täismaksulla kylän huonekalukaupasta. 'Lähes vuosi menisi ennenkuin se tulisi maksetuksi. Muutama astia oli kaapissa, vaan heillä ei olisi ollut lakanoita sänkyyn, jos ei -Anelma Holm olisi antanut heillä neljä sellaista häälahjaksi. Elsie ja Topi ei-vät vielä olleet antaneet mitään, vaik-ta oli niin luja ja järkkymätön, että se pakotti mahtavimmatkin valtiaat alistumaan hänen "investituuraan-sa", -s.o. saamaan häneltä virkaan-vahvistuksensa. Hänen lippunsa alle liittyi aatelismiehiä kaikista Län-si- Euroopan maista lähteäkseen valloittamaan Pyhää maata. Jatkuu, ka melkein joka ilta täällä pysähivi vät meluamaan ja riitelemään. Ajj^j he lupasivat jotakin tuoda;•> väaij koskaan ei mitään tullut ' Winifred oli kotoaan tuonut pai kauniita köruompeluksia, vaan näij olivat käytännölliset ainoastaan jot, kut virkkauksella somistetut pyyii^ liinat. Katsellessaan kotinsa ^ teellisuutta ja muistaessaan kuinij viileämpinä öinä — ja yöt olivat B sein näelkeimpä kylmiä näin kesäniia aikana täällä vuoristossa —Heidin oli täytynjrt käyttää Winifredin talvil takkia peitteenä, nuori vaimo päatö I kohta etsiä työtä. Tämän kautta 1K| jotenkin tulisivat saamaan itselleeiil joitakin tarpeellisempia esineitä Tllaisessa kylässä ei ollut valitsemisen varaa. Useammattj-l töistä menivät suurempiin paikkäl hin, joissa he löysivät uransa, m kus sattui niin, että ruokalassa tai jossain kaupassa oli tarjolla paMij Tällä hetkellä niitä ei ollut saatavB^I sa, vaan Winifred onnistui saamaasi talousapulaisen paikan lääkärin roö-l valta hyvin huonolla palkalla. Iti vallisesti meni hän illallistiskienJ2-I keen kotiin, sillä tohtorilla oli myös-j kin apulaisena- eräs koulutyttö, jo-j ka vastaanotti sairaita ja min illalla piti huolta kolmesta lap-i sesta. "VVinifredillä teetettiin, ras-l kaammat t y ö t— pyykinpesu, pui-J distus, lattioiden vahaaminen, lyhyesti sanoen kaikki mitä tohtorij rouva itse kammosi tai mitä pienikäsi vuinen koulutyttö ei ehtinyt teli(Ej Winifredillä olivat myöskin lauantatj päivät ja sunnuntait vapaat, ettähii voi oman kotinsa pitää kunnossa. Vähitellen lieille karttui yhtä jäi toista tarpeellista ja saatiin sohva>äfr| kyäkin maksetuksi. Heidän tä}1jij saada tämä velka tieltä pois, kosbj heidän kohta täytyisi velkaantua äJ-l dakseen hellan ja lämmitysuiuEJ Winifred koetti kärsiä paikkansa e{ö-j mukavuudet — rouvan ylpeyden^] rähinän, ja vallattomat lapset, jo likasivat keittiön kohta kun hän dj saanut sen puhtaaksi. AViniired ai-j koi myöskin tuntea arveluttavaa u-j vinnon heikkoutta, sillä lääkärin rotj va laihdutti itseään ja piti seninfr kaista ruokataloutta. Lapsilla suunnaton--ruokahalu, ei tahtondj paljon riittää palvelijattarelle H na- ja. vihannesmuhennoksista jafrj menahillosta. Lihasta ei ollut takaan. Lapsille kyllä ostettiin t^j mällisesti yksi viipale vasikanmabaij täi lampaanlihaa, mutta Winifre5| ei otettu ollenkaan huomioon. Alussa, kun huimauskohtaul^j kiusasivat Winifredia, hän joten pysyi pystyssä. Se vaati hhxiM mielenlujuutta, vaan kuitenkin li^j siinä onnistui ja voi jatkaa tyo" päivän loppuun saakka. Tulit"^ tenkin päivä, jolloin h ä n aivan 1 edessä kaatui lattialle. HetS hän makasi tajuttomana, sitten ti li tohtorin rouva kauhistuneen don. Tohtori ei itse tavallisesti oi? puolisen aikaan kotona, sillä hänl soi parhaaksi syödä ravintolassa^ neukuin nauttia vaimonsa niu ruokajärjestelmästä. Tällä kuitenkin sattui niin että hänoln*| nossa ulos rouvansa "kanssa, vie maan lähikaupungissa. Lääkän seurasi vaimoansa keittiön p»^ missä hän näki Winifredin "Kehtaatkin", lääkäri sanoi bileen."kiduttaa [ruoalla, varsinki sta." •Miksikä minä glle — syököör _iia ruokiaan." :Winifred vietiin ;en ja asetettii Levätkää vähäs :äri, "kyllä tän iitse. Onnettomv Idä tänne, siis py ite lapsista huolta ipuu koulusta. JN ja koettakaa oU pari kuukautta. iLevätessään täss [inifred kuuli riit [en keskuudessa. nollisesti ruokki [Iäisessä tilassa",! ja rouva yhtä t tei hän pitäisi pä sellaista ihmistä hvinifred siis sai i pisessä pikkupaik en äitejä tai muita et mennä kauemr ^än. Yksinään, ka Ikurjaa talvea, mi] Wiriifred viettää ' ka oli itsekin lapsi |mää tällaisessa pa elpyi, kun Onn m kurja ja kylmä akerrasta kuului la kiusaantuneen äi ^Häkään ei ollut ai ein alakerran perhe nalassa ja alkoi ri: nssa. Onni ei tätj ^vän työn jälkeen-1 sti, vaan Winifred Itään muuta tekemis keila, ei saanut unei j\Vinifred katui njrt akä he olivat tuhla Olivathan he me |tai-ilta käyneet haa' Winifred tiesi, ett; [vieläkin enemmän - ^taan, vaan eivät Si 1 eivätkä punakauhu bt mitään Onnille j« [vat menneet sinne iläpä ostaneet kahvi! red laski sormillaan |nen sentin rahat, n ^rttäneet huvitteluun inen joulua he kyll bellan — vanhat, ril mitättömät. Omi un olivat he saanee |kasti. Winifred lait faksi kasvoiltaan, vai 3nsa näyttikin paksu muisteli maidon ja |tta vanhempiensa fa itki ajatellessaan oille ja koiralle h( |vä koska väki oli niii Vaikkapa heillä nä lämmitysvehkeet, Ijon hyötyä, sillä Oni [tonut riittää polttoai tuohon farmilla oli p [joku vain hakkai&i ja faisemmin Winifred c alla appiukostaan, k fä katsomaan, vaan [ta metsää ja puitten j nyt tuon ukon kot ^lennellyllä kohteliais [Kyllä minä ymmar; fua nyt lellitellään", "11^5. "Paikkanne 'aavetta, kakarat,j; f^^tte minulta puita, j päätykää ylpeydessäi saat luvan väristä [akkasi kanssa." |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-02-06-04
