1943-02-06-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
-m
Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 6 PÄIVÄNÄ 1943
' , , ^ V y y
Saksalaisia sotilaita Venäjän eteläisellä rintamalla kuljettamassa tarvikkeita mutaisilla teillä ja ovat
joutuneet suurenmotsiin vaikeuksiin. Raportista ei ilmene minne suunnalle he ovat matkalla.
PaimeDtoIaiselä • • fl I lassa
SYYSKUUN alkupuolella alkoi jo
näkyä muuttavia mongoliperhei-tä.
Ne tulivat pohjoisesta, metsäisen
vuoriston viileistä kesäpaikoista
ja.menivät etelään Gobin talvilaitu-mille,
kulkien joko yksitellen tai parin
kolmen talouskunnan suuruisina
joukkoina. Monta kertaa vuodessa
tapahtuva muutto paimaan toimeen
vakiintunutta järjestystä noudattaen,
sikäli kuin se on olosuhteitten vaatima
tai niihin soveltuva.
Muuttavain etujoukkona kulkee
hevoslauma. Se etenee aina puolen
päivänmatkan päähän pääjaukosta,
oleilee ruohopaikoilla syönnöksellä,
eikä ohimenijä kysymättä saata luulla
sen muuttoa tekevänkään. Toisena
vaeltaa talo ihmisineen ja kalui-neen.
Teltan seinä- ja kattopuut ja
huovat ovat sidotut nipuiksi ja sälytetyt
härkärattaille tai kamelien ja
härkien selkään; perheen vaate\^ras-to,
jumalankuvat ja arvoesineet kiikkuvat
lypsylemäin selässä, joutokarja
kantaa patoja ja paimuja ja muuta
vähäarvoisempaa tavaraa. Täysikasvuiset
taluttavat ratsain tai jalan
kuormajuhtia tai hoitelevat kapineita,
lapsuuttaan tai vanhuuttaan saamattomat
istuskelevat kuormain päällä.
Homma paljastaa muuttotekni-kan
yksitjriskohtaisen puuteellisuu-den.
Kesken kaiken joku yksivuotias
sonnimuUi ravistaa kauhat ja
teekannut selästään tantereelle, johon
parin hengen täytyy jäädä niitä kokoilemaan.
Sillä välin pikkupoika
tahtoo lehmänkupeella riippuvasta
kopastaan maahan yksityistarpeitäan
hoitamaan, nustta ei enää riitä ihmistä
toiselle puolt-Ue vastapainona riippuvaa
pataa kannattamaan. Koko
joukkokunnan pitää seisahtaa, jolloin
joku kolmas edeltäpäin aavistamaton
seikka saattaa ilmestyä retken säännöllistä
kulkua häiritsemään.
Pääjoukon perässä tulee lammaslauma.
Tämän kulkukyky määrää
koko retkikunnan marssitahdin; nuoria
karitsoita ei ole hyvä väsyttää
liian pitkillä päivänmatkoilla, ja
Kirj. SAKARI PÄLSI
myöskin emälampaita on säästettävä,
ettei niiden talvilämpimikseeri keräämä
mäntäihra kuluisi tielle turhaan.
' Muuttajat valitsevat yöpaikaksi
ruohoisen laakson, johon eläimet
päästetään laitumelle ja ihmisten suojaksi
pystytetään - liinainen matka-teltta.
Miten mieli tekee tai tarve
vaatii, huoahdetaan siinä päiväkausi
tai pystytetään huopateltta ja asutaan
viikon verran.
Vuodessa on monta muuttoaikaa.
Puhutaan ensimäisestä ja toiseesta
syysmuutosta, samoin talvi-, kevät-ja
kesämuutoista. Niinpian kuin
laidun on syötetty puhtaaksi, on siirryttävä
uutta ruohoa etsimään. Pieniä
pysähdyksiä lukuunottamatta a-sustaa
mongoli vuoden mittaan kahdessa
paikassa joiden valitsemisen
määräävät maaperäiset ja ilmastolliset
olosuhteet.
Yleisenä sääntönä on, että kesällä
oleskellaan joenlaaksoissa tai ylimalkaan
veden lähistöllä, talvella taas
kuivilla mailla, jossa lumi käy juomavedestä.
Varsinkin Ison Gobin
pohjoisilla rajamailla muodostuu
paimentolaisten kiertoelämä sääntö-peräiseksi,
ja sen elämänehdoUiset
edellytykset ilmenevät selvinä ja yksinkertaisina.
Mongolit nimittävät gobiksi jokaista
suurenlaista vedetöntä aroseutua.
Gobin vastakohtana taas on khan-gai,
metsäseutu, tuoreempi maa y-leensä.
Mutta sitä suurta gobiseu-tua,
mitä europalaiset kutsuvat Gobiksi,
nimittävät mongolit Isoksi-
Gebiksi, erotukseksi edellämainituista
pienistä ' gobeista. Ison-Gobin
fK>hjoispuolella olevaa vuorista, metsämaata
kutsutaan samoin Khan-gaiksi.
JCun Urgasta lähtee etelään,
pitäisi meikifläisten karttojen
ja maantieteitten mukaan pian joutua
tuohon kuuluisaan Ison-Gobin
"erämaahan". IVIutta jos matkan
varrella tapaamiltaan paikkakuntalaisilta
kys>y Gobia, viittaavat he aina
vaan etelää kohti sanoen; siellä
se on Iso-Gobi, tämä on vielä Khan-gaita.
Saapa tunkeutua pitkän matkan
Gobiin, ennenkuin sen löj^tää.
Ison Gobin pohjoisella rajalla asustavat
mongolit viettävät kesän
Khangain kosteissa jokilaaksoissa.
Vedenpuute tekee näet suurimman o-san
Gobin kesällä asumattomaksi.
Mutta nämä seudut säilyvät runsas-ruohoisina,
sillä välin kun karjat l i hovat
ELhangaissa syöden sen putipuhtaaksi.
Heti kun ensimmäinen lumi on satanut,
lähtevät paimenet elukoinen-sa
Gobiin talvilaitumille. Talonpaikaksi
valitaan kallion tai rotkon
etelään antava kuve, johon pohjatuuli
ei pääse, ja jossa on tarpeeksi
lunta juomavedeksi. Asuinpaikalle
kootaan myöskin kuivaa lantaa, arga-lia,
polttoaineeksi talven varalle, ja
rakennetaan mataloita kivi- ja maavalleja
lampaiden suojaksi. Eläimet
ovat tietysti taivasalla talvenkin. Jos
kesällä on kasvanut hyvästi ruohoa,
saa karja siitä kuivaneenakin ravintonsa
ja kovastakin pakkastalvesta
suoriudutaan hyvin. Mutta huono
ruohovesi tuottaa monelle lammas- ja
hevoslaumalle kevääseen mentäessä
perikadon. Ne kestävät kyllä viisi-kymmenasteisetkin
pakkasyöt kesäisen
rasvan lämmittäminä. Mutta
vasta huhtikuun myrskyt niitä peni-kulmamääriä
ajelevat edellään ja lopulta
näännyttävät kuoliaaksi. Se
on mongolin jokavuotista "huonoa
onnea", mutta heinäntekoon ei se
häntä saa taipumaan.
Sisä-Gobin asukkaiden ei sovi pyrkiä
kesäksi vuoristoon. Heillä oi^
silti kesälaitumena kostea laakso,
jonka moho kauimmin pysyy vihe-riäisenä
kesähelteessä, ja jossa ovat
ainoat veden saantipaikat, miespolvesta
miespolveen kunnossa, pidetyt
kalliit kaivot. Gobilainen kutsuu tätä
Khangaiksi, ja viihtyy kesän mainiosti
"metsässään", hän kun ei viiksiniekan
ikään asti ole metsästä nähnyt
merkkiäkään muualla paitsi Ur-
A gasta valmiina ostetussa piiskam-ar-
I • ressa ja teltanriu'ussa.
Muutot eivät silti ole yksinomaan
luonnonsuhteitten aikaansaamia vaaa
ilmenee niissä hyvän joukon luontaista
vaellushalua. Urgan tienoilla
'talvehtiva perhe matkustaa Kiahtan
lähelle talveksi, yaikkei\^t ilmasto
ja kasvullisuus vaatisi suurtakaan
siirtymistä, ja vaikka tämä kahdek
sansadan virstian vuotuinen marssi
kovin rasittaa ihmisiä ja eläimiä.
Mutta kun matkustaminen kerran
on mongolin mielityötä, pitää turhil-
--Ja .matkoilla
itselleen hankkia maailmaa nähneen
miehen nimi ja sitä seuraava arvo.
Kuten tunnettu pn mongoli vanhoillinen
ja pitää tarkoin kiinni totutuista
tavoista. Tämän kautta hänen
levoton kulkurielämänsä paikallisesti
rajottuu, muodostumatta pää-maalittomaksi
harhailemiseksi. Tie-detään
isien aina viettäneen kesät
tässä laaksossa ja talvet asuneen kolmesataa
virstaa etelämpänä sijaitsevan
kallioharjanteeh suojassa; nykypolvi
kuluttaa ikänsä samoissa paikoissa
ja niiden välisellä taipaleella.
Kukaan ei kuitenkaan väitä omistavansa
sitä tai tätä paikkaa. Paimentolaisen
ensimmäinen elämäneh-
I to on rajaton liikunta vapaus, eikä
yksiytinen maanomistus sallisi sitä.
Ainoat maanomistajat ovat itsevaltiaat,
ruhtinaat, jotka täysivaltaisesti
hallitsevat .ruhtinaskuntansa muo"^
dostamaa perinnöllistä maaperää ja
tämän kasvattamaa ruohoa, karjaa ja
ihmisiä. Hänen alamaisillaan oa
maahan yhtäläinen nautinto-oikeus.
Ruhtinaan sukua' olevat aatelismiehet
tosin pitävät tapana jo kesällä nimi-paalullaan
merkitä ensi talvisen tel-tantontin,
eivätkä alhaissäätyiset juuri
loukkaa näiden koppavien paroniea
omatekoista etuoikeutta.
Mongolifftärvekalut ovat muodostuneet
kulkurielämään soveltuviksi.
Kaikki tarvittavat esineet ovat pieniä,
keveitä, lujia ja sen muotoisia,
että kuorman tekeminen niistä käy
joutuun. ^Talous- ja muita kaluja on
mahdollisimman vähän. Kuljetus-ja
usein säilytysastioinakin käytetään
nahkasäkkejä, joita saadaan vähällä
työllä tuppeen nyletyistä varsan- ja
vuohennahoista. Puuastiat, joita
joka talossa on ainakin vesiämpäri ja
teekannu, ovat hoikkia ja korkeita.
Kirstut eivät saa olla suuria, silla
kahden sellaisen pitää tavaraa täynnä
kulkea yhtenä härän kantokuor-mana,
riippuen tasapainon vuoksi
juhdan kummallakin sivulla.
Teltta on kokoonpantu niin kevei^•
tä aineista, että siitä purettuna tulee
vaan yksi rataskuorma. Sen seininä
on sormenpaksuisista kepeistä tehty
ristikkokehä, jonka pienoiskokoisia
malleja meillä joskus näkee kukkaruukkujen
koristekehyksinä. Kun
teltta pystytetään, viritetään seinä-kehys
talouskalujen ympärille, jotka
on sitä ennen asetettu maahan teltassa
kullekin kuuluvalle paikalle. Sei-näkehys
venytetään niin laajaksi
kuin peitehuopien arvataan riittävÖii,
ja ovi pihtipielineen sidotaan paikoilleen.
Kekomaisen katon kannatin-riu'ut
pistetään savureikävanteen lä-piin
ja kiinnUetä4n alapäästä seinä-ristikkoon.
Teltankehys peitetään
ndikuhnaisilla seinähuovilla ja kahdella
puoli3rmpyränmuotoisella kat-tohupvalla,
oven ja savuaukon peit-.
teet pannaan paikoilleen, ja talo on
valmis. Sen rakentaminen vie kab"
delta tottuneelta hengeltä vaja.^-
tunnin.
Telttaan ei ole tuhlattu ainoatakaan
puu-tai ra^
lukkeenä on jou
5en rakenne on
larjoo käytettyy
suuren tilan ja ki
la. '
Keskellä teltta
ia on rautainen p
kein huonekalu.
rautahäkki pitää
ta ja antaa tulen
tarpeellista vetoa
niin vanhain kui
paikkana tulisija]
kin lämpiää laai
teetä tai tuoretta
poimfnifl-ratkais
aivoitus: "mikä
joka yksin katse]
välin kuin kaikk
Perällä, vastaj
nialainalttari, ja
kuihin kiinnitetty
seinällä on isänns
hesänky, matala
ahdas, ettei se v
riittäsi yhdenkää:
perheenjäsenet, oi
kin, saavat nukl
tan länsiseinällä,
tä on pitkän vaat
tämän 'iäntisen
säilytetään satulo
on aina selvillä il
luipa lystikkäält
neuvoivat toisiaan
lihapalasta padan
dalta"', tai valittel
"joisen osan" oleva
laan. — Jumalai
lakin puolella on
tetään talon koris
" silloin kuin viinn
olemaan. Läntise
nelle ladotaan hen
• jat, joita ei juuri
niitä talossa onkii
"näön VTJoksi. Kii
sia huonekaluja ja
ti punaiseksi maal
kirjaellut.
Ovensuun, itäii
keittoastioille, läi
neille vasikoille ja
suun puolella lätti
peräpuolelle levite
;a. Teltan sisusti
:ä tulisijan itäisell
aina lämpöisenä
vastapäisellä, viei
jakkaran suuruine
Teltan ovi on et
laan viettävällä mc
säännöstä, koska
tulee olla ovensui
Vähän matkaa OT
"dään maahan kai
väliin jännitettyyi
ja oma väki sitova
tessaan telttaan
sestä seinästä a
minkä suuruus va
suuden mukaan,
on tämän aitauk
Jos on kameleita
tasta lounaaseen,
pakkasöiksi suojus
vanhoista telttah
pohjoispuolella säi
toa rattailla, ja
maaten rattaitten
huovanpalasella.
'ioi taloa eteläpuol
>at ovat uskoUisiz
vartijoita. Taloor
kaukaa huutaa: '
•alonväki tietäisi
'•aan kimppuun kj
••iija joutuu aivai
suurten ja kiukku
^ä. Ja harmillisis
iallekin, pysyvät
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 6, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-02-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430206 |
Description
| Title | 1943-02-06-08 |
| OCR text | -m Sivu 8 LAUANTAINA, HELMIKUUN 6 PÄIVÄNÄ 1943 ' , , ^ V y y Saksalaisia sotilaita Venäjän eteläisellä rintamalla kuljettamassa tarvikkeita mutaisilla teillä ja ovat joutuneet suurenmotsiin vaikeuksiin. Raportista ei ilmene minne suunnalle he ovat matkalla. PaimeDtoIaiselä • • fl I lassa SYYSKUUN alkupuolella alkoi jo näkyä muuttavia mongoliperhei-tä. Ne tulivat pohjoisesta, metsäisen vuoriston viileistä kesäpaikoista ja.menivät etelään Gobin talvilaitu-mille, kulkien joko yksitellen tai parin kolmen talouskunnan suuruisina joukkoina. Monta kertaa vuodessa tapahtuva muutto paimaan toimeen vakiintunutta järjestystä noudattaen, sikäli kuin se on olosuhteitten vaatima tai niihin soveltuva. Muuttavain etujoukkona kulkee hevoslauma. Se etenee aina puolen päivänmatkan päähän pääjaukosta, oleilee ruohopaikoilla syönnöksellä, eikä ohimenijä kysymättä saata luulla sen muuttoa tekevänkään. Toisena vaeltaa talo ihmisineen ja kalui-neen. Teltan seinä- ja kattopuut ja huovat ovat sidotut nipuiksi ja sälytetyt härkärattaille tai kamelien ja härkien selkään; perheen vaate\^ras-to, jumalankuvat ja arvoesineet kiikkuvat lypsylemäin selässä, joutokarja kantaa patoja ja paimuja ja muuta vähäarvoisempaa tavaraa. Täysikasvuiset taluttavat ratsain tai jalan kuormajuhtia tai hoitelevat kapineita, lapsuuttaan tai vanhuuttaan saamattomat istuskelevat kuormain päällä. Homma paljastaa muuttotekni-kan yksitjriskohtaisen puuteellisuu-den. Kesken kaiken joku yksivuotias sonnimuUi ravistaa kauhat ja teekannut selästään tantereelle, johon parin hengen täytyy jäädä niitä kokoilemaan. Sillä välin pikkupoika tahtoo lehmänkupeella riippuvasta kopastaan maahan yksityistarpeitäan hoitamaan, nustta ei enää riitä ihmistä toiselle puolt-Ue vastapainona riippuvaa pataa kannattamaan. Koko joukkokunnan pitää seisahtaa, jolloin joku kolmas edeltäpäin aavistamaton seikka saattaa ilmestyä retken säännöllistä kulkua häiritsemään. Pääjoukon perässä tulee lammaslauma. Tämän kulkukyky määrää koko retkikunnan marssitahdin; nuoria karitsoita ei ole hyvä väsyttää liian pitkillä päivänmatkoilla, ja Kirj. SAKARI PÄLSI myöskin emälampaita on säästettävä, ettei niiden talvilämpimikseeri keräämä mäntäihra kuluisi tielle turhaan. ' Muuttajat valitsevat yöpaikaksi ruohoisen laakson, johon eläimet päästetään laitumelle ja ihmisten suojaksi pystytetään - liinainen matka-teltta. Miten mieli tekee tai tarve vaatii, huoahdetaan siinä päiväkausi tai pystytetään huopateltta ja asutaan viikon verran. Vuodessa on monta muuttoaikaa. Puhutaan ensimäisestä ja toiseesta syysmuutosta, samoin talvi-, kevät-ja kesämuutoista. Niinpian kuin laidun on syötetty puhtaaksi, on siirryttävä uutta ruohoa etsimään. Pieniä pysähdyksiä lukuunottamatta a-sustaa mongoli vuoden mittaan kahdessa paikassa joiden valitsemisen määräävät maaperäiset ja ilmastolliset olosuhteet. Yleisenä sääntönä on, että kesällä oleskellaan joenlaaksoissa tai ylimalkaan veden lähistöllä, talvella taas kuivilla mailla, jossa lumi käy juomavedestä. Varsinkin Ison Gobin pohjoisilla rajamailla muodostuu paimentolaisten kiertoelämä sääntö-peräiseksi, ja sen elämänehdoUiset edellytykset ilmenevät selvinä ja yksinkertaisina. Mongolit nimittävät gobiksi jokaista suurenlaista vedetöntä aroseutua. Gobin vastakohtana taas on khan-gai, metsäseutu, tuoreempi maa y-leensä. Mutta sitä suurta gobiseu-tua, mitä europalaiset kutsuvat Gobiksi, nimittävät mongolit Isoksi- Gebiksi, erotukseksi edellämainituista pienistä ' gobeista. Ison-Gobin fK>hjoispuolella olevaa vuorista, metsämaata kutsutaan samoin Khan-gaiksi. JCun Urgasta lähtee etelään, pitäisi meikifläisten karttojen ja maantieteitten mukaan pian joutua tuohon kuuluisaan Ison-Gobin "erämaahan". IVIutta jos matkan varrella tapaamiltaan paikkakuntalaisilta kys>y Gobia, viittaavat he aina vaan etelää kohti sanoen; siellä se on Iso-Gobi, tämä on vielä Khan-gaita. Saapa tunkeutua pitkän matkan Gobiin, ennenkuin sen löj^tää. Ison Gobin pohjoisella rajalla asustavat mongolit viettävät kesän Khangain kosteissa jokilaaksoissa. Vedenpuute tekee näet suurimman o-san Gobin kesällä asumattomaksi. Mutta nämä seudut säilyvät runsas-ruohoisina, sillä välin kun karjat l i hovat ELhangaissa syöden sen putipuhtaaksi. Heti kun ensimmäinen lumi on satanut, lähtevät paimenet elukoinen-sa Gobiin talvilaitumille. Talonpaikaksi valitaan kallion tai rotkon etelään antava kuve, johon pohjatuuli ei pääse, ja jossa on tarpeeksi lunta juomavedeksi. Asuinpaikalle kootaan myöskin kuivaa lantaa, arga-lia, polttoaineeksi talven varalle, ja rakennetaan mataloita kivi- ja maavalleja lampaiden suojaksi. Eläimet ovat tietysti taivasalla talvenkin. Jos kesällä on kasvanut hyvästi ruohoa, saa karja siitä kuivaneenakin ravintonsa ja kovastakin pakkastalvesta suoriudutaan hyvin. Mutta huono ruohovesi tuottaa monelle lammas- ja hevoslaumalle kevääseen mentäessä perikadon. Ne kestävät kyllä viisi-kymmenasteisetkin pakkasyöt kesäisen rasvan lämmittäminä. Mutta vasta huhtikuun myrskyt niitä peni-kulmamääriä ajelevat edellään ja lopulta näännyttävät kuoliaaksi. Se on mongolin jokavuotista "huonoa onnea", mutta heinäntekoon ei se häntä saa taipumaan. Sisä-Gobin asukkaiden ei sovi pyrkiä kesäksi vuoristoon. Heillä oi^ silti kesälaitumena kostea laakso, jonka moho kauimmin pysyy vihe-riäisenä kesähelteessä, ja jossa ovat ainoat veden saantipaikat, miespolvesta miespolveen kunnossa, pidetyt kalliit kaivot. Gobilainen kutsuu tätä Khangaiksi, ja viihtyy kesän mainiosti "metsässään", hän kun ei viiksiniekan ikään asti ole metsästä nähnyt merkkiäkään muualla paitsi Ur- A gasta valmiina ostetussa piiskam-ar- I • ressa ja teltanriu'ussa. Muutot eivät silti ole yksinomaan luonnonsuhteitten aikaansaamia vaaa ilmenee niissä hyvän joukon luontaista vaellushalua. Urgan tienoilla 'talvehtiva perhe matkustaa Kiahtan lähelle talveksi, yaikkei\^t ilmasto ja kasvullisuus vaatisi suurtakaan siirtymistä, ja vaikka tämä kahdek sansadan virstian vuotuinen marssi kovin rasittaa ihmisiä ja eläimiä. Mutta kun matkustaminen kerran on mongolin mielityötä, pitää turhil- --Ja .matkoilla itselleen hankkia maailmaa nähneen miehen nimi ja sitä seuraava arvo. Kuten tunnettu pn mongoli vanhoillinen ja pitää tarkoin kiinni totutuista tavoista. Tämän kautta hänen levoton kulkurielämänsä paikallisesti rajottuu, muodostumatta pää-maalittomaksi harhailemiseksi. Tie-detään isien aina viettäneen kesät tässä laaksossa ja talvet asuneen kolmesataa virstaa etelämpänä sijaitsevan kallioharjanteeh suojassa; nykypolvi kuluttaa ikänsä samoissa paikoissa ja niiden välisellä taipaleella. Kukaan ei kuitenkaan väitä omistavansa sitä tai tätä paikkaa. Paimentolaisen ensimmäinen elämäneh- I to on rajaton liikunta vapaus, eikä yksiytinen maanomistus sallisi sitä. Ainoat maanomistajat ovat itsevaltiaat, ruhtinaat, jotka täysivaltaisesti hallitsevat .ruhtinaskuntansa muo"^ dostamaa perinnöllistä maaperää ja tämän kasvattamaa ruohoa, karjaa ja ihmisiä. Hänen alamaisillaan oa maahan yhtäläinen nautinto-oikeus. Ruhtinaan sukua' olevat aatelismiehet tosin pitävät tapana jo kesällä nimi-paalullaan merkitä ensi talvisen tel-tantontin, eivätkä alhaissäätyiset juuri loukkaa näiden koppavien paroniea omatekoista etuoikeutta. Mongolifftärvekalut ovat muodostuneet kulkurielämään soveltuviksi. Kaikki tarvittavat esineet ovat pieniä, keveitä, lujia ja sen muotoisia, että kuorman tekeminen niistä käy joutuun. ^Talous- ja muita kaluja on mahdollisimman vähän. Kuljetus-ja usein säilytysastioinakin käytetään nahkasäkkejä, joita saadaan vähällä työllä tuppeen nyletyistä varsan- ja vuohennahoista. Puuastiat, joita joka talossa on ainakin vesiämpäri ja teekannu, ovat hoikkia ja korkeita. Kirstut eivät saa olla suuria, silla kahden sellaisen pitää tavaraa täynnä kulkea yhtenä härän kantokuor-mana, riippuen tasapainon vuoksi juhdan kummallakin sivulla. Teltta on kokoonpantu niin kevei^• tä aineista, että siitä purettuna tulee vaan yksi rataskuorma. Sen seininä on sormenpaksuisista kepeistä tehty ristikkokehä, jonka pienoiskokoisia malleja meillä joskus näkee kukkaruukkujen koristekehyksinä. Kun teltta pystytetään, viritetään seinä-kehys talouskalujen ympärille, jotka on sitä ennen asetettu maahan teltassa kullekin kuuluvalle paikalle. Sei-näkehys venytetään niin laajaksi kuin peitehuopien arvataan riittävÖii, ja ovi pihtipielineen sidotaan paikoilleen. Kekomaisen katon kannatin-riu'ut pistetään savureikävanteen lä-piin ja kiinnUetä4n alapäästä seinä-ristikkoon. Teltankehys peitetään ndikuhnaisilla seinähuovilla ja kahdella puoli3rmpyränmuotoisella kat-tohupvalla, oven ja savuaukon peit-. teet pannaan paikoilleen, ja talo on valmis. Sen rakentaminen vie kab" delta tottuneelta hengeltä vaja.^- tunnin. Telttaan ei ole tuhlattu ainoatakaan puu-tai ra^ lukkeenä on jou 5en rakenne on larjoo käytettyy suuren tilan ja ki la. ' Keskellä teltta ia on rautainen p kein huonekalu. rautahäkki pitää ta ja antaa tulen tarpeellista vetoa niin vanhain kui paikkana tulisija] kin lämpiää laai teetä tai tuoretta poimfnifl-ratkais aivoitus: "mikä joka yksin katse] välin kuin kaikk Perällä, vastaj nialainalttari, ja kuihin kiinnitetty seinällä on isänns hesänky, matala ahdas, ettei se v riittäsi yhdenkää: perheenjäsenet, oi kin, saavat nukl tan länsiseinällä, tä on pitkän vaat tämän 'iäntisen säilytetään satulo on aina selvillä il luipa lystikkäält neuvoivat toisiaan lihapalasta padan dalta"', tai valittel "joisen osan" oleva laan. — Jumalai lakin puolella on tetään talon koris " silloin kuin viinn olemaan. Läntise nelle ladotaan hen • jat, joita ei juuri niitä talossa onkii "näön VTJoksi. Kii sia huonekaluja ja ti punaiseksi maal kirjaellut. Ovensuun, itäii keittoastioille, läi neille vasikoille ja suun puolella lätti peräpuolelle levite ;a. Teltan sisusti :ä tulisijan itäisell aina lämpöisenä vastapäisellä, viei jakkaran suuruine Teltan ovi on et laan viettävällä mc säännöstä, koska tulee olla ovensui Vähän matkaa OT "dään maahan kai väliin jännitettyyi ja oma väki sitova tessaan telttaan sestä seinästä a minkä suuruus va suuden mukaan, on tämän aitauk Jos on kameleita tasta lounaaseen, pakkasöiksi suojus vanhoista telttah pohjoispuolella säi toa rattailla, ja maaten rattaitten huovanpalasella. 'ioi taloa eteläpuol >at ovat uskoUisiz vartijoita. Taloor kaukaa huutaa: ' •alonväki tietäisi '•aan kimppuun kj ••iija joutuu aivai suurten ja kiukku ^ä. Ja harmillisis iallekin, pysyvät |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-02-06-08
