1938-12-24-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sm 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 24 PÄIVÄNÄ
KIRJ. ULLA
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
R€gistered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter.
Tilaushinnat:
1 vk. $2.00
6 kk. UO
3 kk. .60
Yhdysvaltoihin:
1 vk. . . . . . . . . . . . . $2.50
6 kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille;
1 vk. ... $3.00
6 kk. 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki ilmestyy jokaisen vitfcon lauantaina
12-sivuisena, sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
• ,,
Asiamiehillei myönnetään 20 prosentin
palkkio.
PjTTtäkää asiamiesvälineitä jo tänään.
Kustantaja: Vapaus Publishing Co.
.Ltd. „••
Toimittaja A. Päiviö.
Toimitusneuvosto: J. Järvls, Rauha
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester
Kaustinen, Aili Malm, Margit Laakso
Ja Yrjö Saiva
Liekkiin aijotut kirjoitukset os/?i-tettava:
Mä katsoin ylös ikkunaani,
sen takana on kylmä talvi-ilta,
hangen peitossa mun pihamaani,
kaikki peittää hämyn silta.
Mä tahtoisin nyt nähdä kauemmaksi —.
nähdä lapsuuteni rakkaat hiihtoladut,
jänön jäljet riihen seinustalla
ja kuulla taaton kauniit sadut.
Nähdä vielä vanhan koulutieni,
kirkkaan katseen läpsuuslemmittyhi -
Vaan turhaan katson jäiseen ikkunaani,
sielV ei kukaan vastaa ohnenhymyilyyni.
Kun onnen hetkistä mä tilin teen nyt,
ne monin kerroin kyynelillä maksoin.
Ja vaikka hetken lämmitti ne mun,,
niin niiden kera eelUn käydä jaksoin.
UEKKl
P.O. Bos 69 SudKiury» Ont
Hauskaa joulua!
Tuota mc nyt kuulemme oikealta
ja vasemmalta ja jakelemme itsekin.
Se on vanha kaunis tapa, eikä aivan
tapakaan, vaan hiukan enemmän: se
on useimmiten sen vanhan kauniin
juhkn lämmittämän mielen vilpitön
ihnaisH. Siis: Iloista joulua!
Jospa sc olisikin iloista kaikille,
olisimme onnellisia. Mutta sitä se
ci ole, tiedflmmc sen omasta kokemuksesta.
Monta surullista ja synkkää
joulua on koettu (eikä ole paljon
toisin nytkään). Ei ole ollut aina
valaistua ja kaunistettua kuusta. Ei
ole ollut lahjoja jaettavana ystäville,
ci lähi m millekään, eikä myöskään
ole niitä saatu. Ei ole ollut juhla-pukimia.
Ei ole ollut herkkuja pöydällä.
Ei mitään sellaista — talven,
tuisku vaan on,pimeitä seinämiä pieksänyt
ja nurkissa voivotellut, Isän
ja äidin sydäntä on suru kouristanut
lukiessa vaiteliaiden lasten silmistä
heidän mielialansa. Vertailu toisiin,
miten pitäisi olla, se juuri tekee monen
joulun arkisia päiviä pimeäm-mäksi.
Toivoisi, että juhla loistoineen
pian ohi menisi ja jättäisi onnettomat
omaan rauhaansa.
Niin, hyvät Liekin lukijat, arvaam-pie,
että teidänkin joukossanne on
niitä, joilla ei ole mahdollisuutta
suureen jouluiloon, vaikka sitä koko
sydämenne huutaisi. Juuri teille kuuluu
erikoifien joulntoivotuksemme —
ymmärtäväinen osanottomme. Meillä
on edes.se pieni lohdutus, surullinen
lohdutus muuten f että emme ole täs^
täkään onnesta osattomia yksin, vaan
meitä on miljoonia, ja että me emme
suinkaan ok ösattopnia^iksi, että
emme olisi ihmisiä, joilla on inhimilliset
tunteet ja oikea käsitys elämästä
— mitä sen pitäist olla var-sinkin
niille^ jotka sen ovat työllä ja
kärsimyksillä ansainneet, vuodesta
vuoteen, joulusta jouluun. Olkoon
meidän joulumme lätnmittäjä yhteinen
ymmärrys, toivo ja malidolllsm-dcn
iuukaan toiminta sen onnellisemman
ajan saavuttamiseksi, jolloin jokaisella
kunnon ihmisellä on mahdollisuus
kaikkiin juhlailoihin köv-hyydcn
painamatta. — TOIMITTAJA.
Teräskynä keksittiin noin satakol-mekAnnmentäviisi
vuotta sitten.
Mutta vielä sata vuotta"' takaperin
se oli ylellisyyslaite^ jota vain rik-käiden^
ihmisten kannatti käyttää, ja
vasta viimeisinä seitsemänäkymme-nenä
vuonna se on tullut joka miehen
väittämättöroäksi kirjoitusneu-voksi.
•
Meidän aikamme teräskynä on
siis enemmän uuden ajan lapsi. Sen
keksiminen ja käyttäminen ön riippunut
monilla eri aloilla tapahtuneista
edistyksistä, vieläpä ihmisten
yleisestä sivistyskehityksestäkin. Sillä
entistä paljon enemmän täytyi
ihmisellä olla kirjoittamista ennenkuin
he tunsivat tarvitsevansa kynää
joka kestävyydessä ja muissakin
ominaisuuksissa oli parempi kuin
hanhensulka.
Viimemainittu esine oli itsessään
kylläkin täydellinen kirjoitusneuvo
ja ihmeteltäviä tuloksia on sulkakynälläkin
saavutettu, mutta siirtyminen
vanhemmasta ruohokynästä
(valamus) sulkakynään ei kuitenkaan
ole ollut niin äkillinen edistys
kuin se, joka kirjoitustaidossa ta-pahtui
teräskjTiän keksinnön kautta.
Merkillistä muuten on, ettei teräskynä
ole päässyt juuri ensinkään
käytäntöön itämaalla, vaikka se länsimaissa
on tullut melkein yksinvaltiaaksi.
TSirkkilaiset^ arabialaiset
ja itämaiset kansat käyttävät yhä
xieläkin samaa kirjoituskeinoa kuin
ennen sulkakynän keksimistä, itämailla
kirjoitetaan näet samanlaisella
ruohokynällä kuin muinaisessa
Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa.
Vanhat roomalaiset oUx^at kuitenkin
jo keksineet jonkinlaisen uudenaikaisen
teräskynän. Tavallisesti kirjoittivat
he kirjoitettavansa vaha-pintaisille
tauluille rautaisella terällä
(stylos). Kölnin museossa ön tallella
oikea roomalainen metallik5mä,
jossa on tavallisen lyijykjnän vah-v^
uinen pronssi varsi ja halkaistu terävä
terä. Sitä on tietenkin käytetty
kirjoittamiseen pergamentille ja
papyrulehdille, joita roomalaiset
käyttivät paperinaan vahataulujen
ohella.
Vanha kirjoituskapine se on hanhensulkakin,
sillä Sevillan piispa Isi-dor^
(594—638) mainitsee sellaisesta
kirjoituskeinosta. Kieltämättä se aikanaan
- oivallisesti täytti tarkoituksensa,
sillä vanhain aikaili karkeapintaiselle
paperille oli sillä parempi kirjoittaa
kuin nykyaikaisilla teräsky-nillä.
Loistavia sulkäkynätuotteita
voi ken hyvänsä saada nähdä Suomen
valtionarkiston vanhoista asiakirjoista.
Voi huoleti väittää, että,
nykyajan parhaimmat puhtaaksikirjoittajat
eivät kykene teräskynillään
aikaansaamaan niin siroja ja kauniita
kirjoitusnäytteitä kuin 1500 ja 1600
lukujen kirjurit. Aina 17-vuosisadan
puoliväliin saakka pysyi sulkakynä
ainoana yleisenä kirjoitusvälineenä.
Suomessakin jo meidän isoisämme
jovat kouluissaan kirjoitelleet sulkaky-
Se mikä vaikeutti teräskynän kek-simisitä
lienee oikeammin ollut vain
sopivan metallin'puute. Metallin täytyi
nimittäin olla h5rvin taipuisan ja
joustavan. Sen vuoksi ei niillä mes-sinkilevykynillä,
joita tavan takaa ilmestyi
markkinoille, ollut pysyvää
menestystä. Sellaisia kyniä kerrotaan
Saksassa'olleen kaupan jo 1500-luvun
loppupuolella. V. 1780 keksi muuan
Thevenott -'ikuisen kynän", mutta
kynä oli kaikkea muuta kuin ikuinen
ja maksoikin sitäpaitsi noin 15 markkaa
kappale sen ajap kurssin mukaan.
Samoihin aikoihin laski eräs mekanik-ko
Schiller Leipzigissä liikkeelle metallista
tai sarvesta tehtyjä "matka-kyniä",
mutta hintaa oli niilläkin V/i
markkaa kappaleelta. Ne olivat enti-sinä.
aikoina yhtä harvinaisia kuin kul-takynät
meidän päivinämme.
Oikean teräskynän keksivät englantilaiset,
jotka jo kauati aikaa olivat
olleet maailmanmestareita teräksen
valmistamisessa ja käyttämisessä.
Varsinaisena keksijänä pidetään erästä
AVise-nimistä miestä. Joka tapauksessa
hän oli ensimmäinen, joka rupesi
suuremmissa määrin valmistamaan
kirjoituskyniä ohuesta teräslevystä.
Aika mestari lienee hän ollutkin, koska
saattoi mjrydä uusia teräskyniä vain
12-—13 pennistä kappaleen. Mutta
kun hanhenkyniä saatiin melkein ilmaiseksi,
ei uudella keksinnöllä näyttänyt
olevan menetystä. Lisäksi tuli,
että näitä uusia kyniä muste pilasi,
niinkuu muste vieläkia pilaa kynän-teriä.
Kuitenkin rupesivat muutamat
englantilaiset tehtaat valmistamaan
koneilla -teräskyniä, ennen muita
metallitehtailija Harrison Birhing-haniissa.
IMutta vasta Josuah Muson,
joka kuoli v. 1881, keksi niin täydelliset
teräskvTiän valmistuslaitteet, ettei
kynäin hinta enää estänyt niitä pääsemästä
yleiseen käytäntöön.
Kas niin^ nyt on taas Jouluk
valonjuhla, jo aivan ovella. V
juhla, niinpä tietenkin sillol
tyletään kynttilät joulukuusesi
pian joulultahan päivät alkava
detäy joten on ihan paikallaan s
Joulua valon juhlaksi- Joo, Joul
ja tulee joulupukki, sanoo toivo
lukija. Ja kylläkai se pukki t
kin; kenelle tulee, mutta meill
ei tule tänä vuonna. Ei, ei tule,
tiedämme, että joulupukki on
poikki kuin mekin ja kun pukk
poikki ja me- olemike poikki,
mistäpä niitä lahjoja silloin s
sillä'raha se omjokäikomtieraa.
sinpä joululahjojen ostossakin. Ii
ta mitäpä niistä lakjoista, kunhai
vain' Joulu -— niin. Joulu on
jotain; silloin saa yöltä syödä ja
tupäässa kylpeä — ken haluaa,
että, minkäkö tähden, se hattu p
kylpiessä päässä olla? Niin, tu
se on vähän ptdi}taUinen juttu
aikomus ei ollut sitä kertoa, yni
kun se .nyt lipsahti lukijan tiedt
noin paljon f niin kerrotaan löppm
että ei kukaan jää siihen käsityksi
että pitää'oUd himpun verran •'lii
tettu^-- kun hattu päässä: kylpetm
menee. Ei^iarvitse olla; sillä meit
mielestämme ei liikutettu qkntus s
ensinkään yhteen valönjuhlan kam
Emmekä mekään ollut silloin juoi
muuta kmn puhdasta vettä, kun ha
päässä j kylpyyn menimmei Se tapi
tui jouluaattona, ppri vuotta sitti
Menimme naapurin emännän kan.
saunaan ja otimm^e: aimo. l^^^ oliinme pesseet f ja pttJseneet; tidim)
sisään jä aloimme käwipaamaahhiu
sia^nme, min kampaa tärttid:}^
Javasta siinä huomasimme että meii
oli hattu päässlL Ikineitelimme
kysyimme siltä naapurin-emänyiäl
että oliko tämä hattu meillä pääs
lauteillakin ollessa? Niin se emän
sanoi, että "kyllä se oli".
"Mutta miksi herran tähden et si
ten sanonut, että meillä on hati
päässä, siellä saunassa?" kysyimii
taas.
"Oh, minä luulin, eitä sinä ties
sen", kuului vastaus. Ja me ihnw
telimme vieläkin kerran, kuinka s
hattu oli päähämme joutunut; Mutt
serkkuparvefnme ei ihmetellyt, vaa
nauroi. Heille riitti riemua siitä kok
Jouluksi ja vielä seuraavaksikin Jou
luksi. Ja nyt he ovat ottaneet sit
ien sananparreksi sen, että "kylU
Joulu on sitten mukavaa, silloin m
yöllä syödä ja hattupäässä kylpeä
Sen pituinen se. Jouluterveisin,
SIRPA-SERKKU.
Miten vaikeata onkaan olla ymmärtämättömien
ihmisten seurassa. Eikö
siis äitisi voisi saada muilta ymmärrystä,
sensijaan, että sitä häneltä alituisesti
vaaditaan.
Sinulla on nyt hän€;n vielä emissään
tulmnsia tUnisuuksia tehdäksesi M-nelle
pieniä palveluksia tai osoittaak-sesi
ystävyyttäsi. Komeinkaan seppele
haudalla ei korvaa tällaisen tilaisuuden
laiminlyöntiä.
-oOo-
Timanteista sanotaan: "kallein kaikista
kalleista kivistä ja Jcovin-kaikis-ta
kappaleista", mutta hyvät rubiinit
maksavat kolme, neljäkin kertaa
enemmän kuin samanpainoiset timan-
'tit. :
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 24, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-12-24 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki381224 |
Description
| Title | 1938-12-24-02 |
| OCR text | Sm 2 LAUANTAINA, JOULUKUUN 24 PÄIVÄNÄ KIRJ. ULLA {Canadan suomalaisten viikkolehti) R€gistered at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter. Tilaushinnat: 1 vk. $2.00 6 kk. UO 3 kk. .60 Yhdysvaltoihin: 1 vk. . . . . . . . . . . . . $2.50 6 kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille; 1 vk. ... $3.00 6 kk. 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki ilmestyy jokaisen vitfcon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. • ,, Asiamiehillei myönnetään 20 prosentin palkkio. PjTTtäkää asiamiesvälineitä jo tänään. Kustantaja: Vapaus Publishing Co. .Ltd. „•• Toimittaja A. Päiviö. Toimitusneuvosto: J. Järvls, Rauha Mäki, Hilja Aho, E. Suksi, Ester Kaustinen, Aili Malm, Margit Laakso Ja Yrjö Saiva Liekkiin aijotut kirjoitukset os/?i-tettava: Mä katsoin ylös ikkunaani, sen takana on kylmä talvi-ilta, hangen peitossa mun pihamaani, kaikki peittää hämyn silta. Mä tahtoisin nyt nähdä kauemmaksi —. nähdä lapsuuteni rakkaat hiihtoladut, jänön jäljet riihen seinustalla ja kuulla taaton kauniit sadut. Nähdä vielä vanhan koulutieni, kirkkaan katseen läpsuuslemmittyhi - Vaan turhaan katson jäiseen ikkunaani, sielV ei kukaan vastaa ohnenhymyilyyni. Kun onnen hetkistä mä tilin teen nyt, ne monin kerroin kyynelillä maksoin. Ja vaikka hetken lämmitti ne mun,, niin niiden kera eelUn käydä jaksoin. UEKKl P.O. Bos 69 SudKiury» Ont Hauskaa joulua! Tuota mc nyt kuulemme oikealta ja vasemmalta ja jakelemme itsekin. Se on vanha kaunis tapa, eikä aivan tapakaan, vaan hiukan enemmän: se on useimmiten sen vanhan kauniin juhkn lämmittämän mielen vilpitön ihnaisH. Siis: Iloista joulua! Jospa sc olisikin iloista kaikille, olisimme onnellisia. Mutta sitä se ci ole, tiedflmmc sen omasta kokemuksesta. Monta surullista ja synkkää joulua on koettu (eikä ole paljon toisin nytkään). Ei ole ollut aina valaistua ja kaunistettua kuusta. Ei ole ollut lahjoja jaettavana ystäville, ci lähi m millekään, eikä myöskään ole niitä saatu. Ei ole ollut juhla-pukimia. Ei ole ollut herkkuja pöydällä. Ei mitään sellaista — talven, tuisku vaan on,pimeitä seinämiä pieksänyt ja nurkissa voivotellut, Isän ja äidin sydäntä on suru kouristanut lukiessa vaiteliaiden lasten silmistä heidän mielialansa. Vertailu toisiin, miten pitäisi olla, se juuri tekee monen joulun arkisia päiviä pimeäm-mäksi. Toivoisi, että juhla loistoineen pian ohi menisi ja jättäisi onnettomat omaan rauhaansa. Niin, hyvät Liekin lukijat, arvaam-pie, että teidänkin joukossanne on niitä, joilla ei ole mahdollisuutta suureen jouluiloon, vaikka sitä koko sydämenne huutaisi. Juuri teille kuuluu erikoifien joulntoivotuksemme — ymmärtäväinen osanottomme. Meillä on edes.se pieni lohdutus, surullinen lohdutus muuten f että emme ole täs^ täkään onnesta osattomia yksin, vaan meitä on miljoonia, ja että me emme suinkaan ok ösattopnia^iksi, että emme olisi ihmisiä, joilla on inhimilliset tunteet ja oikea käsitys elämästä — mitä sen pitäist olla var-sinkin niille^ jotka sen ovat työllä ja kärsimyksillä ansainneet, vuodesta vuoteen, joulusta jouluun. Olkoon meidän joulumme lätnmittäjä yhteinen ymmärrys, toivo ja malidolllsm-dcn iuukaan toiminta sen onnellisemman ajan saavuttamiseksi, jolloin jokaisella kunnon ihmisellä on mahdollisuus kaikkiin juhlailoihin köv-hyydcn painamatta. — TOIMITTAJA. Teräskynä keksittiin noin satakol-mekAnnmentäviisi vuotta sitten. Mutta vielä sata vuotta"' takaperin se oli ylellisyyslaite^ jota vain rik-käiden^ ihmisten kannatti käyttää, ja vasta viimeisinä seitsemänäkymme-nenä vuonna se on tullut joka miehen väittämättöroäksi kirjoitusneu-voksi. • Meidän aikamme teräskynä on siis enemmän uuden ajan lapsi. Sen keksiminen ja käyttäminen ön riippunut monilla eri aloilla tapahtuneista edistyksistä, vieläpä ihmisten yleisestä sivistyskehityksestäkin. Sillä entistä paljon enemmän täytyi ihmisellä olla kirjoittamista ennenkuin he tunsivat tarvitsevansa kynää joka kestävyydessä ja muissakin ominaisuuksissa oli parempi kuin hanhensulka. Viimemainittu esine oli itsessään kylläkin täydellinen kirjoitusneuvo ja ihmeteltäviä tuloksia on sulkakynälläkin saavutettu, mutta siirtyminen vanhemmasta ruohokynästä (valamus) sulkakynään ei kuitenkaan ole ollut niin äkillinen edistys kuin se, joka kirjoitustaidossa ta-pahtui teräskjTiän keksinnön kautta. Merkillistä muuten on, ettei teräskynä ole päässyt juuri ensinkään käytäntöön itämaalla, vaikka se länsimaissa on tullut melkein yksinvaltiaaksi. TSirkkilaiset^ arabialaiset ja itämaiset kansat käyttävät yhä xieläkin samaa kirjoituskeinoa kuin ennen sulkakynän keksimistä, itämailla kirjoitetaan näet samanlaisella ruohokynällä kuin muinaisessa Egyptissä, Kreikassa ja Roomassa. Vanhat roomalaiset oUx^at kuitenkin jo keksineet jonkinlaisen uudenaikaisen teräskynän. Tavallisesti kirjoittivat he kirjoitettavansa vaha-pintaisille tauluille rautaisella terällä (stylos). Kölnin museossa ön tallella oikea roomalainen metallik5mä, jossa on tavallisen lyijykjnän vah-v^ uinen pronssi varsi ja halkaistu terävä terä. Sitä on tietenkin käytetty kirjoittamiseen pergamentille ja papyrulehdille, joita roomalaiset käyttivät paperinaan vahataulujen ohella. Vanha kirjoituskapine se on hanhensulkakin, sillä Sevillan piispa Isi-dor^ (594—638) mainitsee sellaisesta kirjoituskeinosta. Kieltämättä se aikanaan - oivallisesti täytti tarkoituksensa, sillä vanhain aikaili karkeapintaiselle paperille oli sillä parempi kirjoittaa kuin nykyaikaisilla teräsky-nillä. Loistavia sulkäkynätuotteita voi ken hyvänsä saada nähdä Suomen valtionarkiston vanhoista asiakirjoista. Voi huoleti väittää, että, nykyajan parhaimmat puhtaaksikirjoittajat eivät kykene teräskynillään aikaansaamaan niin siroja ja kauniita kirjoitusnäytteitä kuin 1500 ja 1600 lukujen kirjurit. Aina 17-vuosisadan puoliväliin saakka pysyi sulkakynä ainoana yleisenä kirjoitusvälineenä. Suomessakin jo meidän isoisämme jovat kouluissaan kirjoitelleet sulkaky- Se mikä vaikeutti teräskynän kek-simisitä lienee oikeammin ollut vain sopivan metallin'puute. Metallin täytyi nimittäin olla h5rvin taipuisan ja joustavan. Sen vuoksi ei niillä mes-sinkilevykynillä, joita tavan takaa ilmestyi markkinoille, ollut pysyvää menestystä. Sellaisia kyniä kerrotaan Saksassa'olleen kaupan jo 1500-luvun loppupuolella. V. 1780 keksi muuan Thevenott -'ikuisen kynän", mutta kynä oli kaikkea muuta kuin ikuinen ja maksoikin sitäpaitsi noin 15 markkaa kappale sen ajap kurssin mukaan. Samoihin aikoihin laski eräs mekanik-ko Schiller Leipzigissä liikkeelle metallista tai sarvesta tehtyjä "matka-kyniä", mutta hintaa oli niilläkin V/i markkaa kappaleelta. Ne olivat enti-sinä. aikoina yhtä harvinaisia kuin kul-takynät meidän päivinämme. Oikean teräskynän keksivät englantilaiset, jotka jo kauati aikaa olivat olleet maailmanmestareita teräksen valmistamisessa ja käyttämisessä. Varsinaisena keksijänä pidetään erästä AVise-nimistä miestä. Joka tapauksessa hän oli ensimmäinen, joka rupesi suuremmissa määrin valmistamaan kirjoituskyniä ohuesta teräslevystä. Aika mestari lienee hän ollutkin, koska saattoi mjrydä uusia teräskyniä vain 12-—13 pennistä kappaleen. Mutta kun hanhenkyniä saatiin melkein ilmaiseksi, ei uudella keksinnöllä näyttänyt olevan menetystä. Lisäksi tuli, että näitä uusia kyniä muste pilasi, niinkuu muste vieläkia pilaa kynän-teriä. Kuitenkin rupesivat muutamat englantilaiset tehtaat valmistamaan koneilla -teräskyniä, ennen muita metallitehtailija Harrison Birhing-haniissa. IMutta vasta Josuah Muson, joka kuoli v. 1881, keksi niin täydelliset teräskvTiän valmistuslaitteet, ettei kynäin hinta enää estänyt niitä pääsemästä yleiseen käytäntöön. Kas niin^ nyt on taas Jouluk valonjuhla, jo aivan ovella. V juhla, niinpä tietenkin sillol tyletään kynttilät joulukuusesi pian joulultahan päivät alkava detäy joten on ihan paikallaan s Joulua valon juhlaksi- Joo, Joul ja tulee joulupukki, sanoo toivo lukija. Ja kylläkai se pukki t kin; kenelle tulee, mutta meill ei tule tänä vuonna. Ei, ei tule, tiedämme, että joulupukki on poikki kuin mekin ja kun pukk poikki ja me- olemike poikki, mistäpä niitä lahjoja silloin s sillä'raha se omjokäikomtieraa. sinpä joululahjojen ostossakin. Ii ta mitäpä niistä lakjoista, kunhai vain' Joulu -— niin. Joulu on jotain; silloin saa yöltä syödä ja tupäässa kylpeä — ken haluaa, että, minkäkö tähden, se hattu p kylpiessä päässä olla? Niin, tu se on vähän ptdi}taUinen juttu aikomus ei ollut sitä kertoa, yni kun se .nyt lipsahti lukijan tiedt noin paljon f niin kerrotaan löppm että ei kukaan jää siihen käsityksi että pitää'oUd himpun verran •'lii tettu^-- kun hattu päässä: kylpetm menee. Ei^iarvitse olla; sillä meit mielestämme ei liikutettu qkntus s ensinkään yhteen valönjuhlan kam Emmekä mekään ollut silloin juoi muuta kmn puhdasta vettä, kun ha päässä j kylpyyn menimmei Se tapi tui jouluaattona, ppri vuotta sitti Menimme naapurin emännän kan. saunaan ja otimm^e: aimo. l^^^ oliinme pesseet f ja pttJseneet; tidim) sisään jä aloimme käwipaamaahhiu sia^nme, min kampaa tärttid:}^ Javasta siinä huomasimme että meii oli hattu päässlL Ikineitelimme kysyimme siltä naapurin-emänyiäl että oliko tämä hattu meillä pääs lauteillakin ollessa? Niin se emän sanoi, että "kyllä se oli". "Mutta miksi herran tähden et si ten sanonut, että meillä on hati päässä, siellä saunassa?" kysyimii taas. "Oh, minä luulin, eitä sinä ties sen", kuului vastaus. Ja me ihnw telimme vieläkin kerran, kuinka s hattu oli päähämme joutunut; Mutt serkkuparvefnme ei ihmetellyt, vaa nauroi. Heille riitti riemua siitä kok Jouluksi ja vielä seuraavaksikin Jou luksi. Ja nyt he ovat ottaneet sit ien sananparreksi sen, että "kylU Joulu on sitten mukavaa, silloin m yöllä syödä ja hattupäässä kylpeä Sen pituinen se. Jouluterveisin, SIRPA-SERKKU. Miten vaikeata onkaan olla ymmärtämättömien ihmisten seurassa. Eikö siis äitisi voisi saada muilta ymmärrystä, sensijaan, että sitä häneltä alituisesti vaaditaan. Sinulla on nyt hän€;n vielä emissään tulmnsia tUnisuuksia tehdäksesi M-nelle pieniä palveluksia tai osoittaak-sesi ystävyyttäsi. Komeinkaan seppele haudalla ei korvaa tällaisen tilaisuuden laiminlyöntiä. -oOo- Timanteista sanotaan: "kallein kaikista kalleista kivistä ja Jcovin-kaikis-ta kappaleista", mutta hyvät rubiinit maksavat kolme, neljäkin kertaa enemmän kuin samanpainoiset timan- 'tit. : |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-12-24-02
