Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 18, 1941

              iPf ^^^^
IIP- .'f t
l i
i4<r ( '
t ii > ?
[S
1^' . A
Sivu 2 LAUANTAINA, LOKAKUUN 18 PÄIVÄNÄ
Ja taivaan akkunail
aukenivat...
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
Registerei at the Post Office Di^lt,
•ttawa. as seoond class matter.
manshbuiaS:
6 kk. IJLO
8 kk. j60
' YhdysvaJtolhln:
' • % .vlc« ••••••'•••*•••••«•« ^2*50
l vk- tSM
•tfifc 165
kauiMfcirJallists luettavaa kaikiltsaloll-to.-
V-,
AfilaiftleTitttfe^ ttyflnttetaäh !M> prö6en-ttnjianfe^.
^y^täkää äälsä^ jo t&.
totöpl
IIMOITUeHlNMAT: Klrjeenvalhto-
.mooitukset $1.00 kerta. Aviöiutitbon
• menneffle^ öimfeÄfclvotäfcse
tuuma,. Ntoieiimuuttoilmoitukset 50c
kmt $1:00 köiioae kertoa. Sipitytoä-
HittoltKiesetr $1.00 kerta;' $2.00 kolixie ker­taa.
J^uolematdlmoitukset $2.00 kerta,
' 60c lli§&s<4ksu klitosläili^lta tafiiiiiläto-vÄTsyltä.
-aälutaaa tietäö- Ja öJsoiteU-moitukset
40c palstatuuma.-T "niapäs-liiäolttajie^
on- vaadittaessa iälieliettavä
JOmcätusmaYsu etukäteirä^.^
. . Yleiset ilmoitusliimiat 4Dc palstatuu-
-ma. Ömoittis, joka jull^ialstftän neljä-kertaa
samanlaisefla 3Dc pälstatuuma.
Alin Ilmoitushinta 40c palstätuuma,
kerta Ilmoittaessa.
Erikoisista ilmoitushizmoista. voi tie-
• diistefia tämän lefideinköritto^i».
^iu^talja: Väi^its l^hfis^^
litd^ . . .
Toimittaja A. Päiviö. .
TcäiiMtuM^uVaä J. J&Vis, iRatiha
Mäki» Hilja AHo. R Sulosi, &tej
,KÄustinen« Alli Malm^ Margit Laäksq
Yrjö Sai VO ja Jalinar Sääri.
Xtekkäh aijotiit läi^jolti^t
tettaVa:
^ONELI^E työläföette hyvin to
rifettu käiVöskylä> lim-mistelite'
silmäTuömiaan nukktfaksöe?»,
kuinka kauaksiäiKäa eli'iäksikö, sitä
Mutta oli eräs touien seikka, jösCa
ei varmaan toisetlc^n pitäneet, saa­tikka
minä. PaikkEj josta Imimme Iän kadehtimt minä vi^^^
o A + f ö ' A I J I r Q i i t orio'"nniöori-alla i!> c o l r i n .^rt/f&nrr • . . .• ''™.]
Rakkaat ystävät, te jotka hkh\
loilla asutte Ja kivien kokissa A
männe uhrisavm suitsutatte, tHu
sivat lumessa. Se pyykkivesL oli kai- suopeita katseitaan syyskuun hoa
lista, mutta salasimme lumesta lisää - teisten öiden kulkijoille, joiden eli'
ja hiin s i t ä mentnn päivästä toir
vettä, oli kaukana "nääen alla j a sekin Suokaa se minulle anteeksi, seönyi
ei ailefcirjöiUanut ainakaan tiedä, jäätyi; Silloin alkoi veden-fcantami-^^^Ä
tarkoitan noita mökkiä yttfpä^^^^^^^ nen mieskätopiltä saakka — ' t ä b f e siään ja eikä se ole minun tapmd^
jotka ovat toinen toisensa perästä räiitatiiein vafi^ita,^ j^^ lut silloin kiin aurinko tm am^
tyhjentyneet ja niiden akkunat ovat luminen talvi, niin vesisangot laaha- hehkuvaa ISnipöään ja kuu
mielestäni kuin silmät, joaie on nyt — * - c«>.>...v^ . .
laudoista tehty raskaat luomet, joiden
takaa ei valo pilkahda iltöjefti iloksi,
ei töiihiia emänÄät kiitöi eiWiOT koti­askareissaan
ulos ja sisään pisteteh-tien.
"TKaikki tuntuu aivan oiidort hil-jaiSielta.
Attu myllyn äänikin on
lakahniit kuuliimasta ja Varmaan itse
myllykin on ihmeissään, että miksi
minua ei enää tarvita. OlenBän tot­tunut
noita kiviä jauhamaan ja liäm-paaliikin
övat vielä kunnossa — mi­tähän
ön oikein tekeillä, eiväthän
vain teliöe niintille Säitioin kuin kou­lulle,
^tä^j^älaijjafiata^
neitien päälle ja viedään^ pois jömie-
Miitta olihan niitä hyviäkin puolia.
Jos kävi aika pitkäksi, kun oli saanut
IcbtiMÖkiii Välttänrättö^ suori­tetuksi,
hiin kyläpaikat eivät olleet
kaukana. Niihin pistäydyttiin käsi­työn
kanssa tai ilman ja — pannu
Moin on hymyillyt. Mutia nyn J
ajat^ muuttuneet ja yleinmjimhtJ
saaptinut minunMn huoletiommm
tnääni, ja se on tullut vainMrkkniA
sadeveden muodossa. SitäbntiiA
se on tutfHellut kaiken tämär^mt\
sen'ja tulevien päivien turvan. Seal
vienyt tfiintdta kaiken uskon tm
tUcfttavaan siunaukseen. Pakko n\
alistua '— ja' odottaa ja toivoQ,
69
vät kuvat. Niin se talvi meni.
. Kevät se aina tuo valoa elämään,
kin. (Miäpa sehäpöä mmiJlle,^^]^^^^ Vanheöipikin nuortuu Ja käy muis-olenvaosiamahtäilltir
kovasta äänes- töissään Iäi,i möriet nuoruuden ke-täni
ja jjoinästäni tässä ^ Kuördle taas se on oikeaa
varressa, josta önniiff inahtava näkö- v i ä ^ y k s e n ^ aikaa, linnun lailla aa-ala.
Rauta^eh kiskot ÖA^t^äi^^^^^ lentää tuulentupia räkemiellen,
ressam ja^oki tiioss^pa^hkj^^ kuriges sieltä pui^ota kopsahtaa todel-jalan
päässä, ja vähän ulömpäiia sini- j^^^^^ joka meikäläisillä hyvin u-pintämenpiehrjärvi.
ja^^ö^ ^n on - työ ja teq>ä. Sen puolesta
ta ja toista tässä ^ll^sani joutanut - jj. täällä öämä töivofikasta, sillä yhä
näkemään. Juhakin iHom; ja aämuM Ksää miehiä töihin otettiin, ja jopa
oh puikahtanut ohitseni kilin peläten flöiestyi uusi «katipungiriosakin", jo-kovaa
jyftfiääni, j a iriöhästipa on ra- j^^,^ ^ ^lisäväki asettui
kasttihut kufiei:i?us^^ikin jöhtähijt
kulkunsa ohitseni rautietä pitkin, pois
näköpiiristä, liiöiinoh liirbolliiin . . .
.Ainoastaan nostohissih äänen vielä
asumaan.
SieViä-läudÖista Rakennettuja asunto­ja.
Rakennettiin uusi kansakoulura-kennusj
uusi mieskämppä ja uusi suu­ri
mainikonttori. Näytti siltä, että
Huomautamme seitsemännellä si­vulla
löytyvästä Liekin levityskUpai- ja putkia .ylös. Joka kerta kun kUu-kuulemme
kai muutamia päiviä, kun tämä "kaupunki" kasvaa, kuka mää-maihista
nostetaan viimeisiä- kiskoja tietääkään, ja pitää leivissä asuk­kaansa
kaukaiseen tulevaisuuteen as-lusta,
että se tulee muistan otetuksi
ja selvät riidngit tehdyksi tämän kol­mentoista
päivän aikana.
Ien totiin' Visselin ääöön ttilee miiälee- Työn melskettä näki jä kuuli Jo­ni:
milloinkahan saan viuneisen ker- . kapuolella. Miehet ne sitä ylläpiti-
Dellalta tuli toinenkin haasteen
vastin ja tämä viimeinen se kuuluu­kin
olBvan siksi tarkoitettu. Della kir­joittaa:
ran asettaa kelloni mäiriiäjän kanssa
yhteen. f
Mutta jospa jätän tämän ajan o-döttamaan
viioröaan ja hyppään ajas­sa
kuusi vuotta taaksepäin, jolloin
tulin tänne. Silloin täällä" oli kolmi-senkymmeiitä
työlaisäsuntoa, kaikki ^elee kylkeä lämpimän liunin päällä
"En pahastunut olle.ikaan haas- hyvin lähekkäin toisiaan korkean Ja kun tulee nälkäVmehee latkimaan
teestä, päinvastoin, paremminkin, mäen syrjässä. Xbkoriaisuudessaan valmiiksi lypstettyä mäitöä. Meitä
Minulle kävt niin hauskasti, että olin tämä Empiren kylä on vuoristömai- oli täällä todellakin monta, jöfita ei
juuri edellisenä iltana postittanut seinaa, jonka siihen aikaan vain rau- sifuresti työt rasiltaöeet; Mies tie-
, "Kesän viime kukan", kun aamulla tatie yhdisti muuhun maailmaan, " ^ ^ i rahan ja me kuliitimrtie sitä vä-sain
haasteen. Kirjoitin heti tämän Tämäkm sentään oli pikku kaupunki hän itseämme ja häntä vaiten. ^Aikaa
toisen, kUn sattui kynä luistamaan verrattuna siihen paikkakuntaan mis- kissan läillk Venymiseen. Me ta-sateisena
päivänä. Olkoon tässä jo sa- tä tulin. Hauskannäköisiä hirsimök- Pasimme tehdä kävelyretkiä viileäm-nottu,
ettei vaan unohdu, että haas- ke jä olivat nämä asunnot. Näytti phiä kesänaiköinajä kuumempina kä-tan
VIENO RAUMAN;ja olen yar- niin kodikkaalta harmaina päkkasaa- vimme uimassa — tuolla riiylljm na­muina,
kun valot pilkottivat pienistä
lumisista akkunoista, ja savu iiousi
savupiipuista, kun emännät olivat
nousseet aamiaista laittamaan työ-höiilähteville
miehilleen. Siinä se sit-ma
että hän vastaa heti ja jatkaa
haastetta. Mutta ei taida haasteeni
ehtiä ensi numeroon, täältä- kun kul­kee
posti vain kahdesti viikossa ja
viipyy vuorokauden . ennenkuin ön
Isäntiin tulelle. Ja sitä hörppiessä
sitten juttu litisti, niinkuin sen h3fvin
tiedätte. Ja taisipa sentään olla ker- vielä attringon kultainen voima pok-ran
tanssit köuliillä jä pari kertaa elä- taisi tämän märkyyden.
Onnelliset te siellä kaupn^dsnA
te, joiden ei tarvitse huoklaia <inh\
perunamaa veden vallassa, kmo
tynyt uusille alueille ja pitäisikök\
riat fnuuttaa ankoiksi tai joiitsemksi,\
että tie voisvat ojennella kmnkl
kaulojaan meidän iloksi, tarvitsemsi-l
ta huolehtia koska munimHmkn on\
tai olisiko pesä täyttynyt veddlä.Js]
• ne aina vinkuvat porsaat pitäisiiahä-\
tää merimieskouhmn, että ne mäi
kaataisi kaukaloitaan seilatessa nät- \
tä&tä toiselle.
Ainoat tyytyväiset tähän tuhm \
. ovat meidän lapset. Onkanniin hm-ka
uittaa paupdoja kellarissa ja Ussu- j
telia märkien kenkien kanssa ylöil
korkeita portaita. Kengät "jiilaf\
niitt hyvältä ja vesi "tikoltaa" %<rt-\
päiden välissä.
Tämä on farmarin huokaus, mtti
osansa saa siitä kaupungin asukaskin, j
Ei ole meidän syymme että perunan \
hinnat nousee ja kohoaa. Emmdi
tahfotsi valehdella myydessä hyviä |
perunoita, mutta jos säkkiin sattuu
eksymään joku mätä yksilö, emme voi
auttaa että koko kasa pilaantuu.
Mutta ei meitä hukuteta toisti
kehtaa. Olen käskenyt lasten töllin-teliä
taivaalle näkyisikö siellä vielä si­tä
Uitonmerkkiä, mutta piilossa py­syy,
vaikka itsekin olen mutissut lo^
vottomia rukouksia, kouriessani
närpättä myöten vedessä etsien näiti
kultaisia palleroita sifkcällä sisulla, ji
kääntyessäni astiaani tyhjentätnään
vie vesi minulta paikan ja täytyy
kauan haparoida eitä löydän Jfn
"pään", mistä niitä oVni onkinut
Sateen rapistessa näitä murkcn^
sanoja piirrän, mutta mitä ihm^^^^
Ei muuta ^J"»
Ystävl
Vät. INJutta kiiihkäi^ menäisfet aikam-iiie
kiiliitiriime? Niillä-iiiainärm vai-riiöilla,
joilla ei ole suiffemiJaa per­hettä
eikä miiuta huöita kuin ruuan­laitto
ja puhtäudenpito, on elämä
kuin väiihärimaän kissalla, joka kään-köpiirissä
tahi toisella järvellä, joka
oli saunan vieressä. Siellä me tapa­simme
usein käydä ja saunanomista-jat
h3^äntahtoisuudessaan antoivat
meidän käyttää pukuhuonettaan- ja
nyt ei rapise enää.
Vancouverissakaan. — Muuten, mie- ..teh oli koko valtakunta, jossa pyö- • vieraanavaraisuudessaan kutsuivat
kiireesti saappaat jalkaan
lähde sinäkin perunamaalle!
AURI
lestanif tämä haastaminen on hyvä
keksintö. Uskon että saatte paljon
hy^ä kirjoituksia'*
NHn uskomme mekin, ja "öielä us­komme
että useanimat, jotkaotaksu-va0
ttdevansä vuotoUdan^ haastetuksi,
rimme aamusta iltäah ja päivästä toi­seen,
kaikista pitemrnälle tuona tal­vena
menimme, kun haimme ruoka­tavaraa
eräästä ranskalaisesta pie­nestä
kaupasta, joka oU nom vartti-ntiailin
päässä. JEmpiren ja tämän
meidät aina kahville, samoin kuin
sauanreisuillammekin. Tämän me
hyvänä muistamme. Tahi kulutira-me
joutoaikoj"a laiturilla päivää pais­tatellen
ja \ ^ i n loiskauttaen itsem­me
veteen. Joskus saimme työir-lo-van^
tautuvat jo sitä varten, että'kir- kaupan puolivälissä oli suomalamen »"assa ukkelimmekin mukaan, jolloin
/oftay tiilee sriten heti kuin tulisilla
'.vaunUiUa,
OietpPa Vieno sns ystävällisesti
haaste vastaan ja haasta heti joku ys­täväsi,:
iUttdväsi, tahi aivan vento
tnidhthrisi, idässä tahi lännessä, jat-kamätntätä
käUfUsta kilvoitfeluä, jo^
^kaiiyt'nun/fa:ikuiinajan' kulkee rin*
nm- feÄ/rtfe»we^ leirityksen kanssa'. —
Idlf.
sauna, johon ainakin lauantaisin va­elsimme
pyryistä ja- pakkasista huo­limatta.
Olin pahoillani, etten ollut
tuonut suksia tullessani, koska rakas­tan
luontoa, puhdasta valkoista lun­ta
ja sen peittämiä puitten oksia. Suk-silatu
siellä — se on suurinta nautin­toa^
Ja täälUt kylpi ihana luonto' kau­niine
mäkineen lumessa, mäntymetsä
humisi aivan vierellämme.
hauskuus oli kaksinkertainen.
lä pantiin "jalalla koreasti" ja taib-sin
loppupuolella syötiin herUma
ateria kauniisti katetuissa kokkika^»^
pän pöydissä; Ja melkein feaiKu-näissä
tilaisuuksissa oli ^^J^
mukana ja he etupäässä p>tiva
huumoria yllä. Milloin heia ei o
Syksyyn päästyä meOlä oli jotakin |ut, emme oikein tykänneet koko ^
uutta odotettavissa, siUä komppania lastamme, sillä ei ollut ketään
alkoi rakentaa luistinrataa "vanhan olisi aloittanut luutatanssin parem ^
ja uuden kaxipungin" väliUe. Nyt kuin^pallotanssinkaan, joiUa sai
tiesimme missä taas vanhempienkin raa nim makeasti,
laiskojen aika kuluisi, nuorista puhu­mattakaan.
Mutta sen lisäksi uu­della
kansakoululla alettiin pitää
tansseja parikin kertaa kuussa. Siel-
Vaikka pohjoinen vihelteli mokk^
nurkissa, niin lämmitysaineita oii
hevoset, he^'^
na saatavissa; 6:11a sivun»)
(Jatkoa
]V4I
koelifii^^^
sa kii-i'-Ji'^
Se OK
vuotta va
paahiu ka
vät Conov
dän loista-,
Tizian M
'juoiii^tJ. S
johon SOK
henkeii; ja .
kunnlöitust
hän oli '2li
hirntiit: ja
valtior. hau
Tässä kit
carin muisti
Byron Ven
kuuluksi.
Doogi G
patsas, joka
käossG, on k
on kahdeks
kuinen, julf
pakan Ui in en
seisoo neljä
laista, musti
marmorivaat
tat sääret o
housujen hdl
hohtavaa m
lijan keksein
kitin hänen s
muus. Kaksi
paperikääröt
lohikäärmettc
Korkealla, kt
keskelle, istut
Luosiarirak
tyvät tähän k
valtion arkist
tä katsomassa
olevan miljöön
asiakirjoihin
mitä valppait
ja epäimloisi
ja toimet vuos
hin kätkettiin
kaistu." Ne
mesaiaa hiiom
on asiakirjoja
perheen ja luoi
on Venezian st
nelta vuodelta
set oiktudenkä
palkattujen va
jeh pyöjelien t
toa vaikka kui
ja salaperäiseei
Niin, tuulen
neziassa on nä.
sä vanhoissa k
palttisen määre
hautakoristuksi
ettemme olisi 0^
vistakacn. Olet
ikäarvcisten p
uskonnollisessa
suurta: vaino
muisto pct säitten
rivien keskellä,
puvamme takain
hihlaiiiscen men
^dmme näiden *
ihmisicK elämää
heidän kanssaan
*afl kuit! puolivc
£1 tie-iä, miten
^än tunteen km
tammc on edelle
^äntcentoista vm
osc on tuni
^^ttumalla taval
"cnner. haamujen