Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 9, 1951

              a
o
KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI
1
^ H X ^ X
3 <J S 6 ? O o
tois 13 13 14 IS 2^
8^ SG 39 20 21 23 33
Ä<5 35 2627^8 2930
^ Nimipäiviä
10—SuBauntoi .Seppo
- Voi. X V I Lauaniaina, _ kesäkuun S päivänä.
—
0 11—Maanantai , Impi o
12—Tiistai Esko
» 13—ELcisIdviittlio SlaiU
3 1<1—teojcä Kielo
a 15—PeFJantai Vieno
1 16—Lauantaä ,^ Pälvi
•lii
Canadassa alkoi väenlasku t.k. 1 pnä. Sen tuloksena saadaan selville maan väestö, kuinka paljon on
naisia ja miehiä^ mikä heidän ammattinsa on-^jne. Kuvassa on lomakkeita, joihin väenlaskijat mer­kitsevät
kysymykset, joita on ainakin netjättäkymmentä. .Älkää väsykö kesken, kun väenlaskija tulee
luoksenne, vaikka hän kyselisikin hyvin paljon, siVä hän tekee vain sen, minkä, hänen tulee työnsä
takia tehdä.
Suomalaisen tohtorin
löntgenkeksintö
. Röntgen teknikoiden konferenssissa
Tuidiolmassa esitti suomalainen tri Carl
Wegelius, joka nykyisin asuu Ruotsissa,
uuden röntgenvalokuvauskoneen, joka
on huomattavalla tavalla lisännyt var­sinkin
sydänsairauksien toteamista. Ko-iieella
aidaan ottaa kymmenen kuvaa
. «I^unnissa, jolloin voidaan yksityiskoh­taisesti
seurata veren virtailua sydämes­sä.
Kun vereen on pantu varjoainetta,
nähy sen kulku sydämessä ja keuhkois-^
sa. Useita sairauksia on voitu täten to­deta.
1 '
; Tämän uuden valokuvauskoneen on
rakentanut tri AVegelius yhdessä ruotsa­laisen
lääkärin, tri Äke Gidlundin ja in­sinööri
G. Fredzellin kanssa.
oo §Mp§öa Liim mm
• n D mwmki
Liekille kirj. Paula
^laksu intiaanien pää­nahoista
lopetettaneen
I Pennsylvanian valtio lopettaa kaikes-p
päättäen maksun intiaanien pääna-
Valtion edustajahuoneessa esi-jiettun
nimittäin viime viikolla lakidido-
I "^-^ jonka mukaan voimassa oleva laki,
™fä mukaan intiaanien päänahoista
);; jataan palkkio, kumottaisiin.
; i' [J^^^y^ri sitä YhdysvaUoissa muus-toiminnassa,
ettei vain sodanval-i"
l^^teluissa ja -lietsoi^assa.
lll^berkiiloosi lisääntyy' ''
^^--»isimpiä fl^toja^
11 i o ^ , ^ ^^«^"Mla, leviää tuberku- li^^^mlT'^'^'^ mittakaavassa.
Is ^""^^ ^«^imäärin 6Q henki-leista
«n ^r""" tuberkuloosin uh-
1 ^ on alkuasukkaita.
"^ukkaitten sanomaton kurjuus
Y H Y E N pikakäynnin perusteella ei
voi tietenkään antaa mitään selvää
ja ehdotonta kuvaa vieraasta. maasta,
mutta jotakin voi sentään huomata.
Kun suomalainen, joka on tottunut
pitämään maataan maailman kalleimpa-na,
saapuu Islannin pääkaupunkiin
Reykjavikiin, huomaa hän erehtyneen­sä.
Tämä on varmasti maailman kallein
maa, mikäli yleensä saa mitään mainit­tavaa
ostaa. Ihmiset ovat kyllä hyvin
puettuja ja huvittelupaikoista ei myös­kään
näy puutetta. Reykjavikissa on
hieno teatteri ja mm. 7 elokuvateatte­ria.
Korkeita vuoria näkyy kaikkialla ja
maa on lumen peitossa. Useista paikois­ta
maasta näkyy tupruavan höyryä. Ko­ko
kaupunki saa. lämpönsä kuumista
l e t e i s t ä ja lämpö johdetaan putkia
myöten n. 14 km päästä. Savupiippuja
ei näy ollenkaan taloissa sillä täällä kei­tetään
sähköllä.
Lähellä kaupunkia on suuri sisäjärvi,
jossa on vesi talvellakin n. 24 astetta
• lämmintä ja ihmiset käyvät uimassa
ympäri vuoden.
Islanninkieli muistuttaa lähinnä nor­jaa,
mutta sitä on melkeinpä mahdoton
ymmärtää, sillä se on jäänyt kehitty-on
syynä tähän tilanteeseen. Heidän
ruG&ansa on niin yksq>uolista ja niuk­kaa,
€ttä se aiheuttaa taudin hirveän le-vensanisen.
He eivät voi ostaa lihaa ei­vätkä
kalaa, puhumattakaan maidosta
J a heidän asunto-olonsa ovat ihan tyr­mistyttävät.
Sairaaloista ja paranto­loista
sekä sairaanhoitajista on niinikään
puute, mikä saattaa kuolevaisuuden niin
korkealle.
mättä. Joku saattaa osata ruotsia, mut­ta
kalastus on ainoa keskusteluaihe, kos­ka
täällä ei harrasteta politiikkaa, eikä
myöskään olla kiinnostuneita muun
maailman asioista erikoisemmin. Sota­väkeä
ei Islannilla myöskään ole, joten
oikeastaan tämä on ihannemaa ja opiksi
muille •maille.
Maisemat ovat tavattoman karuja.
Puita ei näe missään, vain korkeita vuo­ria
ja lunta, lunta, lunta . . . Ihmiset
täällä vaikuttavat sulkeutuneilta ja ju­roilta,
kuten luontokin täällä, mutta vie­raalle
he ovat ystävällisiä, varsinkin
skandinaaveja kohtaan, mutta minusta
^äjtti, että tuo ystävällbyys loppui
englantilaisten ja venäläbten kohdalla.
Jos Islanti vaikutti karulta ja kolkol­ta
vieraaseen luontonsa puolesta, —
oli Norja sibnää hivelevä jylhässä kau­neudessaan.
Narvik, kaupunki, joka
tuli kuuluksi viime sodan aikana, on
noussut tuhkasta uutena, kauniina ja
modernina. Tämä vilkas kaupunki elää
nousukauttaan. Sen satamasta virtaa
Ruotsista tuotu malmi ympäri maail­maa.
Erikoisen kallista ei Norjassa
muuten ole, mutta tavara on Jonlcinver-ran
säännösteltyä- Norjan merenkul­kua
suojelee Golf-virran jumalatar -—
ja niinpä täällä ei meri jäädy ensinkään.
Matka halki porvarillisen Ruotsin toi
jossain määrin mieleen vanhat hyvät
ajat — Ruotsinhan on onnistunut vält­tää
kaksi maailmansotaa — ja sellainen
lyö kyllä leimansa maahan ja kansaan­kin-
Paluu köyhään, harmaako, maail­man
kalleimpiin kuulirvaaa maahan,
tuntui toki sentään taas hyvältä . . .
Helsingissä, huhtikuussa 1951.
Sudburylaiset saivat nauttia taas suo
malaisesta eloku\'asta, kun mr. ja mrs.
A. V. Palmu olivat täällä esittämässä
otsikossa mainitun elokuvan. Tätä sa­maa
elokuvaa on paljon kehuttu ja sa­noa
täytyy, että kyllä se onkin hyvä. Se
on saanut Supmeh v filmilauta-kunnan
kolmaniieii palkinnon.
Elokuva kuvaa yhden suomalai.sen
laulajan uraauurtavaa työtä. Se on ku­vaus
Abraham eli Aappo Ojanperän elä­mästä,
perustuen siis tositapauksille.
Aappo Ojanperä syntyi v. 1856 ja kuoli
1916. HänoU tunnettu laulaja ja lau­lunopettaja,
toimien vuodesta 1885 Hei­sinkin
musiikkiopiston ensimmäisenä
soololaulun opettajana, v:sta 1892 Hel­singin
Johanneksenkirkon kanttorina ja
v:sta 1896 yliopiston kirkkoveisun opet­tajana.
Hän teki lukuisia opintomat­koja
Euroopan eri maiden konservato-reihin,
antoi lukuisia' konsertteja sekä
kotimaassa että myöskin ulkomailla.
Kuva alkaa kuvauksella, kuinka Aa­pon
äiti, joka oli leski, aikoi nälänhä­dän
vallitessa surmata pienet lapsensa,
mutta ei kuitenkaan voinut sitä tehdä.
-\apo kasvaa ja joutuu entis;een kotita­loonsa
huutolaiseksi ja paimenpojaksi.
Kylään perustetaan kansakoulu ja Aap­po
läpäisee sen parhaana oppilaana, jon­ka
johdosta kyläläiset keräävät keskuu­destaan
rahaa, että Aappo pääsee jatka­maan
opintojaan seminaarissa. Hänes­tä
ei kuitenkaan tule kansakoulunopet­tajaa,
vaan laulaja, joka valloittaa koko
Euroopan.
Kauniina juonena kulkee filmissä Aa­pon
nuoruudenrakkaus ja kuva päättyy
siihen ,että Aappo kuolee nuoruuden ra­kastettunsa
kotona siinä talossa, jonka
isäntä ei antanut tytärtään hänelle vai­moksi,
samassa talossa, jossa hän oli
huutolaisena ja josta hän lähti opintiel­le
ja kuuluisuuteen.
Mr. Palmu sanoi, että hänellä on lu­vassa
elokuvat "Miehen tie", "Härmän
häijyt" ja "Kaunis Veera", jötka hän
esittää ensi syksynä. Nämä ovat mie­luisia
tuttavuuksia tämän maan suoma­laista
elokuvataidetta harrastavalle ylei­sölle-
Tervetuloa vastakin paikkakun­nallemme.
ien j
Hämeen lääiain rahvas valitti Ruotsin
kuninkaalle v. 1726, että heidän pappin-sa
kiskovat heiltä joulupaistln nimellä
ylimääräistä veroa, faati pääsiäisrahoja
ja muita veroja enemmän kuin kuuluisi.
Toukokuun '3 päivänä mainittuna vuon­na
antamallaan päätöksellä kuningas
määfäsi, että niitä, jotica vaativat liialli­sia
maksuja, on ensimmäisellä kerral­la
sakotettava 40 hopeamarkalla ja toi­sella
kerralla kuninkaallinen majesteet­ti
itse harkitsee rangaistukin suuruu­den.
m