Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1949

              pun sytyttäjänä/Andreasr-i-JollÄ "nyt w
annettiin muslemin korvissa soinnuk-kaammalta
kuuluva nimi Abdallah —
ja Gambia.
Puutarhan runoUisimmassa osassa, a i ­van
meren rannalla, oli sievä pikkuinen
talo. Ulkoa päättäen olisi sitä luullut
huvilaksi, mutta ken sisään katsahti,
iiuomastkin sen olevan jyväaitan. Huo­nekalujen
asemesta oli siellä sadottain
nisu- ja öhrasäkkejä, joiden keskellä lat­tialla
oli punainen, las^ailla kuhatup-suilla
koristeltu samettityyny.
Tämä jyväaitta oli Oambian asunto.
Nisut ja ohrat eivät tietysti olleet siel­lä
sitä varten, että hänen kissallineh
korkeasukuisuutensa niillä itseänsä l i ­hottaisi,
vaan sitä varten, että nämä j y -
välajit ovat hiirten parasta herkkua, ja
hiiret vuorostaan Gambian lempiruokaa.
J a kun aitassa vilisi hiiriä, niin saattaa
arvata, kuinka oivallinen tilaisuus siellä
jalolla Garbialla oli mitä hauskimpiin
inetsästysretkiin.
Nautittuaan moniaita tunteja mie­hekkäästä
metsästyksen huvista ja syö­tyään
muutamia valikoituja lihavia hii­riä,
laskeusi lumivalkoinen aitan valti-jas
samettityynylle ja leikki sen kultais­ten
tupsujen kanssa, kunnes vaipui ma­keaan
uneen. Pari kertaa päivässä kävi
hän kunniatervehdyksellä AU Husseinin
luona, joka tuntikausia silitteli ja kut­kutteli
lemmikkiänsä, jutellen sille kum
olisi Gambia ollut färjellinen olento.
Andreas, kissan ylihovimestarina, «i
suinkaan saanut työttömänä aikaansa
kuluttaa.
Hänen toimenansa oli pitää jjrväaitta
hyvässä kunnossa, s. o, joka päivä puis­tella
pöly huolellisesti samettityjTiystä,
harjata ja tuulettaa se. Tuon tuostakin
piti hänen polttaa jyväaitassa hjrvän-hajuisia
yrttejä ja samoin kastella ik­kunalaudalla
olevia korukukkasia, vaik­ka
häJl oli täysin varma siitä, ettei hä­nen
nelijalkainen herransa vähääkään
välittänyt Arabian hyvistä hajuista eikä
kuuman ilmanalan ihanista kukista..
Hänen velvollisuutenansa oli myös
joka aamu pestä ja kammata ja harjata
j a silittää korkeasukuinen kissallinen
turkki.
Tämä oli hankalin toimi, sillä kissa ei
milloinkaan riisunut turkkia pois (ei
ymmärtänyt näet nahkaansa heittää),
vaan piti sen yllään koko pesun ja muun
putsauksen aikana. Nyt oli seikka sem­moinen,
ettei Gambialle ollut ollenkaan
mieleen, että muut pitivät huolta hänen
puhtaudestaan, ja pesu varsinkin oli sii­tä
perin vastenmielinen toimitus. Heti
ikun Andreas aamulla meni ottamaan
sitä kiinni, hyppäsi se pakoon, ja yliho-mestarin
onnistui saada hänen kissalli­nen
armonsa käsiinsä vasta pitkän, kaik­kien
jyväsäkkien välitse ja päällitse suo­ritetun
kilpajuoksun jälkeen. Usein sai
hovimestari käsiinsä sekä kasvoihinsa
selvän selviä merkkejä kissan vastenmie­lisyydestä
kaikkia kylpyhommia koh­taan.
Ja lopuksi oli .Andreaan velvollisuute­na
pitää myös mitä hellintä huolta kis­san
terveydentilasta. Heti kun hän oli
huomannut pienimmänkin vamman, he­t
i kun nukkumisessa, ruoansulatuksessa
tai muissa, ruumiin elintoimituksissa i l ­meni
epäsäännöllisj-j-ttä, täytyi hänen
viipymättä antaa siitä tieto kotilääkä­rille,
joka sitten paikalla rj-htyi asian­mukaisiin
toimiin.
Ylipäänsä täytyi Andreaan tunnustaa,
että hänen elämänsä orjan elämäksi oli
paljoa parempi, kuin hän oli osannut
aavistaa. Gambian kynsiä hän ei enää
olish suonut terärömmiksi;* olipa tuo
musta kylpykin, joka hänen tä>^yi uu­distaa
kahdesti viikossa, jottei hänen
ihonsa väri kuluisi ja vaalenisi, hänelle
vastenmwlista, mutta kumminkin o l i hä­nen
tilansa \'annasti paljoa mukavampi
kuin monien muitteh "Lokin*' miesten.
Mutta vähän ajan kuluttua iimautui
hänelle talossa vihamies, nimittäin M u -
Sumutuksen jälkeen tilHojuhlän aaftont
Nythän ne ovat ensi sumut haihtu­neet
ja alamme vaan odotella miten niitä
hyviä lupauksia adetaan täjrttää. Tar­koitan
vaalitöhinaa ja kaikkea sitä, mitä
meiUekin täällä B. C:ssa syötettiin ko-
» konainen kuukausL Me kun täällä jou­duttiin
käymään läpi kah<kt vaalit kuu­kauden
sisällä. Kyllä s i i i ^ d i t i näke­mään
j a kuulemaan kaikenlaista muh-rusta,
kun neljä eri piMiluetta koetti
'toistaan mustata niinkä ehti, kukin 9»-
maansa kehuen.
Heitä kuurmellessa tuli väkisellä i t ­seltään
kysyneeksi: Ovatko he hulluja
vai pitävätkö he meitä -r-. vaalikarjaansa
— hulluina? Vai olisikohan se merkki
tulevasta pulakaudesta, kim niin paljon
oli kilpailijoita edustajapaikoista. Onhan
siellä parlamentissa mukavampi istua
hyvällä palkalla ja vähällä työllä, siis
toista kuin kiikkua jossakin, sanoisinko,
•lapion j a pikanvarren jatkona.
Koetin päivisin kuivailla Jieiniä sade-pisarain
välissä J9 illat ju<^tn puhujain
perässä, löytääkseni edes joitain helniiä
tiedonjanoni tyydyt3rkseksi. Mutta hel­mien
tilalle löysin vain numeroita, joilla
vallassa (rievä puolue koetti näjrttää,
kuinka rahat ovat käytetyt, toisten puo­lueitten
taas näyttäessä numeroilla, mi­hin
meiltä veroina kiskotut rahat on
tuhlattu. Siis numeroita, summia, sa­toja
miljoonia! Niitä ei enää kykene
ainakaan tavallisen farmarin aivoUla
laskemaan, hän kun on vain tottunut
munista ja maidosta saamiaan kolikoita
kauntailemaan. Toivottovasti ensi vaa­leissa
tuovatkin niitä uudenaikaisia ro­pot
ti-laskukoneita.
Muuta ei siis vaalit jättäneet päähä­ni
kuin täyteen numeroita. Sitten kun
nuo keinotekoiset lannoitusaineet ja mo­ninaiset
myrkyt ovat myös numeroilla ja
kirjaimilla merkityt, vilisi pääkoppani
numeroita ja kirjaimia sekaisin.
Niinpä tullessani navetasta tässä e-räänä
iltana sanoin: "Lehmässä näyttää
olevan kärpäsiä; ensi kerralla kun men­nään
kauppaan pitää tuoda pullo C. G.
F:ää." Tähän puolisoni tokaisi: "Jo­pas
ovat saaneet ukkelin pään pyörälle,
kun CCTFrää kärpäsillekin myrkkynä
tarjoaa."
Huomasin erehdykseni, joten koetin
sanoa: "Ehkäpä se olisikin sopivampi
etikettinä jonkun patenttilääkepullon
kyljessä ja perässä huomautus: 'Vaara­tonta',
koskapa se ei näytä kykene\'än
ainakaan kapitalismia myrkyttämään."
H-^UT-AL-^N J A K K I.
VESU\'lUS, maailman tunnetuin tu­livuori,
hävitti 1870 \aiotta sitten pur­kauksillaan
Pompeijin, Herkulaneumin
j a Stabiaen kaupungit. V^iimeksi Ve­suvius
ön purkautunut v. 1928.
lei, orjain kaitsija.
Mulei oli tuima, sjrsi-noki-piki-musta
murjaani, joka ennen oli itsekin ollut
orjana, mutta sitten viekkaudellaan ja
imartelemistaidollaan vähitellen pääs­syt
niin suureen arvoon, että A l i Hussein
oli tehnyt hänestä orjiensa kaitsijan.
Tätä virkaansa hän hoiti kaikkea mur­jaanin
julmuutta ja raakuutta osoittaen.
£1 hän milloiidvaan missään liM:unut
ilman kauheaa ruoskaansa, joka oli teh­ty
sarvikuonon nahasta ja jota hän oli
tottunut ^yttamään niin taitavasti, et­tei
se mUlmnkaan maalistansa eksyn3rt.
Kaikki orjat peS^ivät tätä. julmaa
asetta, jolla vouti rankaisi ainoastaan
pieniä rikkomuksia; isompia varten p ii
hänellä tnuita rankaisukeinoja.
Jatkuu
Tarmolassa oli pikku-fiittojiÄla sun-nimtaina.
Aamupäiväin kova sade varr
masti pelcMtti monta ihmistä. Sen lop-pimiistähan
mekin odottdimme j a siksi
ei tullut ohjelmaa nähdyksfikään, alusta
asti — meidän vahin^ksemme.
Kyllä ne voimistelijat saivat vanhat
muistot niin jylläämään, että^ aivan mu­kaan
<rfisi mieli tehnyt: Etenkm-kun
liikkeet tuntuivat niin tuttiHta.' Saoiaait
tyyliiiAän sitä keinuttiin ja hypittiin
V. 1934 liittojuhlissa Helsingissä. Jaar
ä, ne olivatkin komeat monipäiväiset
juhlat ja väkeä oli niin että joukkoon
oli väUan eksyä. Kunpa nyt .Sudbu-ryrynkin
menisi jokainen joka^ suinkin
pääsee. Taas on vahinko meidän puo­lellamme,
kun matkamme sinne päin
osui jo kuukautta aikaisemmin. .
Kyllä ne taitovoimistelijat olivat niin
notkeita ja tanssijatar toi mieleen aivan,
kevyenä leijailevan pertiosen. Mutta
ktm sivusta kaikkea seurasin vain huo-noiq>
uoieisena penkkiurheilijana; niin.on
parasta olla p u h i i m a t t a ^ i k a in juok­susta
ja korkeushypystä, s e l ^ kaikesta •-
muusta, jota oli kyllä tk> katsella, mut­ta
tuloksista en t^dä mitään.
; E a nialta pila nsaiMtsemat^ S t / £^
therinesin tyttöjä. Ne tytöt sitä tietä­vät
mitä on joukokliikehtiminen niin
että siitä sivulUneiUdn nauttii. Ja kun
vielä Sibeliuksen Finlandia esitystä myö­täili,
niin en luule kenenkään löytävän:
esityksestä moitteen sijaa.
Sateesta ei ollut Tarmolassa tietoa­kaan.
Olipahan aurinko vain pilvessä,
ettei häikäissyt sihniä. Väkeä olikin
kohtalaisesti ja lisää näkyi aina tulevan.
Nuolenheitto oli ahkeraan käynnissä,
mutta hevosenkenkä sai levätä ja am­pujat
loistivat poissaolollaan, koska hei­tä
turhaan koetettiin paikalle huudella.
Ja lopuksi hoitaja lupasi lopettaa "koko
pisneksen" kun kauppa kävi niin huo­nosti.
Sairaanhoitaja välitti työn puu­tetta,
merkit oli loppuunmyyty ja ar­voilla
h5rvä menekki, niin että eivätkö-hän
kaikki olleet päiväänsä tyytyräisiä.
Eivät sentään kaikki. Elliltä hävisi
housut. Kuuluttaja vamnuuden vuok­si
huomautti, että "pitkät sellaiset —
eikä jaloista." Samoin moni muukin
on muutamaa pientä esinettä köyhempi.
Kaikki te jotka lepuutitte autojanne
mäen päällä, jos ette ole huomanneet
vielä, niin vilkaiskaapa ajokkinne "pyö
ränkorkkia". Meidän " M a r i " on aina­kin
kahta sellaista esinettä köyhempi,
ja moni naapuri näkyi olevan samoin.
Kyllä näin sitä pientä väkeä konttaile­van
siellä aikaisemmin^ mutta sen alan
näpistely kuuluu nykyajan nuorison l i i ­keyrityksiin,
- Saunassa oli kuulema hyvä löyly .ja
urheilijat saivat vapaan kylvjm jäsenien­sä
lääkitsemiseksi, ja ravintola piti huo­len
lopusta hyvinvoiimista.
SOHVI.
Kaimailimofus
"28 V. Hcäihea kunnollinen nuori mies
haluaa kirjeenvaihdon kautta tutustua
samanikäiseen ja kunnolliseen naiseen
tositarkoituksella. Kirjeet vastataan
kirjeillä ja kuvat kuviUa. Lähettäkää
vastauksenne nimimerkillä^ 'Nuori­mies'."
Ja sitten oli oisoite:
Ompas siinäi ilimotus, l^mähin itdc-sen
ja suutani vetJiueman<h3rmmyyn.
N i i n , eihän tuossa QimptiMcsessa mittää
vikkoo 0 0 , työ toiset v a r m a a tuumaat?
ta, voan mun tarkka sHimahnäkkea sii­nä
yhem pahav vian... Kuu^Ee^ias kun
selitän.
Sidlä on metsässä hirsistä pirtti
ja pirtissä punkat, punkissa vUttl
Vaan miehet on työssä, he siellä sahaa
ja tienaavat tietenkin paljon rahaa.
Kas tuossa on naulassa pokasaha, -
joka on hyvä ja joka on paha, '
ja suomalaisen käteen aivan kuin hok
vaiiekaseönidköinäan Ruotsista tuota,
Tehääs on lei^ sen kylkeen lyönyt
[^olan, joHka
Sen maine M merien taaksekin tuHvt
ja tiWlä sitä sysätään kuin puoUhaäa
Pokasahalle qn sen kuulu nimi,
joMa poikain poskilta veren imi.
Sitä irvien kun sysää ees ja taa,
ei kupparia iturvitse parempaa-
Jos kolmenkin koortin limitin paot
niin pian on poskesi kalvakkaat.
Purila kun putoaa niin joka kerta
tipahtaa hikeä ja lämmintä verta.
Pokasaha, on sulle vihan vitdu,
vaan runnarPle se on lypsinkiulu;
mtokireeUlekis
ne siypsävät vsinusta ^oimannesfeet.
Kun syksy'fi:on;kylmät sateet; tmkt^
pokasahan sirinän äiniankutdet,
ja mikkapareiiniatisfni^^^^i^^
Ei siinä auta hyvä eikä paha,
kun miehelPon mielessä pokasaha;
sitä häh viiiaa ja vetää yhä
olkoon arki tai olkoon pyhä. |
Ei, vaikka taittuisi selkäranka
tai ttdis vaivainen, vallan rampa —
ja sepä siitä tulee kun oikein sahaa
ja yrittää tehdä paljon raJiaa.
Katkaisukausi kun vihdoin loppuu
niin luonnonlääkärin luokse on hoppu;
häti sitten hieroo, huusaa ja pukkH,"
vamhtat ja vuodot tietenkin tukku.
Seuraava kausi kun koittaa jälleen
mies sahalla fuhuu kuin ystäväleen:
Sinun kanssas ja sinun päältä
ma kerran erkanen dämflstä täältä.
SAHURI-JUSSI.
Siilon kum minä olin 28 vuuen vana-ha,
vastasin justiin tuollaiseen ilimotuk-seen
"joo", j a tiijättäkö minkälaisev
vastauksen sain? Hän, se nuorimies,
käski mun tulla het hänen luokseen, sillä
hän on niin kyllästynnä pätsääraisseen
jotta tarvihtis" soaha hetpaikalla akka
talloosa. Kehui oleväsa mainari ja ka-hessa
talossaan hällä on hjyryläiset.
N i i n että muuta häitä ei puutu kuv vai-
'mo, Ja lopuks hän vakkuutti, että jos
tuim niin ei tarvihe ikkään kauppojan
katua.
Oavistattako lukijat miten minuva
tuo kirje ty^päs. Viskasin sen tulleen ja
peätin että se oi ensimmäinen ja viim-menen
kerta kuv vastaan naimailimotii-seen
ja sei luppauksen oon pitännä. ^ •
num 'mielestän ei kellää soa oUa niin
hoppu jotta tuommosta reiviä lähettää,
sehäm pelästyttää heikkohermoisen nais­immeisen
jolta jeäp hiukset pystöön.
Lukija jo ajattelloo, että senimoiaa
hirvijöitäkö ne naimailimotusten teki^
ovattii. Eihän ne tietenkään kaikki soo-mosia
.06, nioneOaistahan teä moalin^
oh. Voan jos. jättäs ilimotuksesta pois
tuon «tosi tarkoituksella" ja puhus siit»
sitte vasta, kun on: ensij josnii verran
klrjevaihon kautta tutustunna, niin«
voi pUa mobeHekkii imukavamp. M»*^'
kaasi esisiv vaha moaperree< jottei s»5
heti rukkasia,, niinkuu sai .se joka-»»»
kosi, . .
MOASSA SYNTYNNA.
STVV 6 iLAUANTAINA, HEINÄKUUN 23 PÄIVÄNÄ, 1949