Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 23, 1949

              'ii ^(P
•SR 5 ,
' 1 l4t
M:
-1 J1
il'
4^
XI kaan minua näin hyvin hoitanut kilin
Lauri matkusti jonkin päivän leväh- te, hyvät nuoret »tytöt."
dettyään omaisiaan etsimään. Sieltä Hulda kertoi yhtä huvittavia koh-palatessaan
hän matkalla tapasi Huldan tauksia sanoen lopuksi:
SÄLUN SEIKKAILUT
ja he tulivat yhdessä siihen kaupunkiin,
joka tästä alkaen oli oleva heidän koti­paikkansa.
iLaun kertoi kuinka tyhjin
käsin koko perhe (Ai joutunut taipaleel­le
ja sanoi:
"Kyllähän toiset osasivat suhtaantua
maltillisesti tilanteeseen, mutta Mari-täti
on järkensä menettämäisillään, sillä
niin raskaalta tuntui suuren omaisuuden.
menetys hänelle. Olen hyvilläni siitä,
ettei äitini enää elä, sillä hän tuskin oli­si
kestänyt tälä. Isäukko on rauhalli­nen
ja sanoo: "Maata se on maa Savos­sakin,
Sama se on, missä lopun ikänsä
viettää ja missä ruumis oman maan mul­taan
kätketään."
Hely kyseli Laurilta muista tuttavis­taan
ja muisteli Peldca poikaa, joka oli
ollut hänkin alusta alkaen rintamalla.
Olivat kertoneet Pekan kaatuneen. Ruu­mista
ei oJe löydetty. Lauri kertoi vielä,
mitä hän oli Pekasta ckiiullut. Räikki
hänen asetoverinsa ovat kertoneet hä­nestä
hyvää. ^
"Hyvä poika oli Pekka koulussakin,
vaikka minua usein kiusoitteli: 'Koete­taanpa,
kumpi Helyn saa.' Sen sanot­tuaan
Lauri loi Helyyn pitkän katseen,
josta tyttö aivan punastui, mutta koetti
kiiruhtaa sanomaan:
"Pekkahan oli jo poikasena sellainen
kiusoittelija. Etkös muista?"
"Muistan, muistan ja uskon, että jos
elämä olisi ollut ennallaan, olisin saanut
hänestä melkoisen kilpakosijan."
"Ketäs sitten aiot kosia?" kysyi
tyttö ilkamoiden.
"En ketään. Pidän luonnostaan lan­keavana,
että sinä olet omani. Vakuu-tithan
sen silloin siellä jossakin heikolle
potilaalle."
"Heikot sairaat ylimalkaan kosivat
melkein jokaista meitä hoitajattaria, oli-
"Kyllä sieltä on jäänyt järkyttäviäkin
tapauksia mieleen. Sairaalassa työs-
Toinnuttuansa hän kuuli jonkun mai­nitsevan
hänen nimeänsä ja timsi kap­teeni
Florion äänen.
"Missä oUaan?" kysyi hän ja yrittL
hihallaan pyyhkiä hikeä otsaltaan.
Nyt vasta hän huomasi olevansa se­lällään
kostealla lattialla; hänen oikea
kätensä oli sidottu rautakankeen, joka
kulki hänen rintansa ylitse.
YmpärDlä oli hämärä. Kohotettuaan
vähäsen päätänsä hän huomasi olevansa
laivan sisäruumassa kuuden kumppanin
kanssa, jotka kaikki olivat kahleilla
"Olemme merirosvojen
vastasi kapteeni.
kentely oli hyvää opetusta näin nuorelle
ihmiselle kuin minäkin olen."
Huldalla olikin ollut omat kokemuk­sensa.
Eräs nuori poika oli tehnyt hä^
neen järkyttävän vaikutuksen. Hän oli
ollut niin ihastunut tyttöön, ettei juuri
muita luonaan sietänytkään. Kun poi­ka
poloinen vähän myöhemmin kuoli, kiinnitetyt samaan rautakankeen.
oli se ollut nuorelle tytölle melkein yli­voimainen
tapaus. — Sitten oli eräs van­hempi
mies, joka kuului n.s. tärähtänei-siin.
Hän oli jostakin varastellut nais­ten
kelloja ja niitä kanniskellut muka­naan.
Nyt hän sairaalaan jouduttuaan
oli alkanut tyrkyttää niitä tytölle kih-loiksi
ja tämä oli ihan pääsemättömissä
tuosta potilaasta, joka kulki alituisesti
hänen perässään ja kellojaan tarjoili.
Viimein töisieftpoiiläatöliviti^^
asiaan - järiiies siirrettiin toiseen os­toon.
Kuinka lienee siellä irieneteilyt;
siitä ei ollut tietoa.
"Eikö tuo aika ollut liian ra^ka^ta
henkisesti? Eihän ihminen sentään ole
mikään kone, että voisi mukaantua mil­laisiin
olosuhteisiin tahansa", kysyi Lau­ri
kiinnostuneena.
J3 van&ema
"Missäs muut ovat; a näen vam
kuusi", kysyi Andreas.
"Toiset kuusi kuolivat uljaina miehi­nä",
sanoi kapteeni käheällä äänellä,
jonka omituinen värinä sdivään: Omaisi,
että hän oli hyvin liikutettu.
"Miks'ei meitäkitt h^attu maahan?"
J?ysyivAi|idre^ uudelleen.. .
"Mitäpä hyötyä rosvoille, olisi ollut
iliei(^«Ui. kupkmastam^ kap-
"Hyöd3rttääkQs heitä sitten elämäm­me?"
jatkoi'Andreas.
"Henkemme tuo heille rahaa", vasta­si
kapteeni katkerasti.
Synkkä ajatus iski nuorukaisen mie­leen,
musta ja kamala kuin lentoon py-
"Kyllä voi, kun välttämättömyys niin rähtänyt korppi,
vaatii.^ Muistan itsestäni, miten ennen "Ei suinkaan meitä orjiksi myötäne?"
pelkäsin ruumiita ja pyörryin verta näh- kysyi hän.
dessäni. Nyt on pelko kaikonnut ja "Koska kerran henkemme säästivät",
voin hoitaa vaikeitakin tapauksia, Ras- puhui kapteeni, "niin milläs muu sitten
kastahan tuo aika oli monella tavoin, ' '
mutta vähitellen kai unohdan nuo so­dan
kauhut. Muistot tosin silloin täl­löin
verestyyät ja nuori, herkkä mieli
kärsii niin sanomattomasti tuollaisista
tapauksista."
Kuinka ihmeellistä kasvatusaikaa tä-
— K i r j . LUDVIG H E V E S ^ ^ i ^
tulisi osaksemme? Noitten mustaji
rujen verenhimoa ei voi imiita muu!
heidän ahneutensa. Vai liiufettdo
dän säaliväsyyfeä jättäneea kaid
me katkaisematta?"
Andreas huomasi kapteenin olevat
keassa. ETän vaikeni ja vaipui ajaj
siinsa. Niin monien vaiheiden peä
niin monet vaarat vältettyänsä, niin j
jon kovaa koettuansa, oli hän
niin lähellä isäinsä maata, päätönvt
latä kotia ja nauttmut ja ennakblui
tiatulon riemua, ja nyt hän sai ^
tiedon, että hänet pian vietäisiin oi
markkinoille jonnekin Afrikan kai^i
kiin, josta hänen tiensä kulki kurjaaui
juuteen. Jumala tiesi minne^sei
tosiaankin niin hirveätä, että amoasta
nuorukaisen turmeltumattomat
voimat estivät häntä joutumasta
naan epätoivoon.
Viikon kuluttua saapui lairä sat
maan.
Rosvot päästiTOt heidät kahleista,]
viimeiirkin tunsi Andreas oikean kata
sä, Jöi&a sopnet olivat jo Mm
turtuneet, jälleen vapaaksi.
Heidät vietiin maalle, ja täällä m
tui nyt heidän silmäinsä eteen aivan m
si maailma.
Ranta hehkui tulisen auringon pdt^
tavassa paahteessa. Ei pilven hattani
kaan korkealla taivaalla, jonka tujnna
sini kuvastui meren pintaan. J
Heidän edessänsä oli pieni muhamet­tilainen
kaupunki, monen monine te
sine katuineen^ jotka pikemminkin olint
solia, ja näiden takaa kiilsi maurilaisi:
mä talvisodan aika olikaan suomalaisil-vatpa
nuo potilaat poikamiehiä tai nai- le naisille.. Heistä, nuorista tytöistä, tu-misissa
olevia", sanoi Hely ja kertoi li muutamissa kuukausissa ainakin kym-sitten
monta aivan koomillista kohtaus­ta,
kuinka ukkomiehet kosittuaau tyt-itöjä
saivat huomautuksen naimisissa
olostaan ja ällistyen pahanpäiväisesti-pyytelivät
anteeksi: Vaimoni ei ole kos-
Jatkoa edeUiaeltä sivulta
taa kotinsa, vaatettaa itsensä jne. Mut­ta
vasta viimeiset sata vuotta ja niistä­kin
ainoastaan viimeiset kymmenet vuo­det
ovat tuoneet radikaalisen muutok-menen
vuotta vaidiempia, kehittyneitä
naisia. Heidän näkemänsä ja kokeman*
sa olivat niin monenlaiset ja ihmeelliset,
että se kehitti heitä lyhyenä aikana e-nemmän
kuin he ilman sota-aikaa olisi*
vat ehkä koko elämänsä ajalla oppineet.
Monelle tämä oli siunaukseksi. Heistä
tuli vakavamielisiä, sjrvästi ajattelevia
ihmisiä. He osasivat antaa arvoa ter­veydelle
ja he ymmärsivät sairaita. Ja
ennen kaikkea he ymmärtävät sen, että
tulevan sukupolven äidin on osattava
kasvattaa lapsensa rauhan aatteen mer­keissä.
Sellaisen rauhan, joka alkaa ko-sen
ihmiskunnan kehityshistoriaan. Nyt ^f^^^ '^^ ^"^^3^ lähinaapureihih. Silloin
vasta meillä on kehitys niin korkealla
asteella, että sellaista ei olisi voitu edes
kuvitellakaan entisinä, vanhoina aika­kausina.
Nyt meillä kaiken tämän yllä­mainitun
tuhansien vuosien aikana kehi­tetyn
tieteen ja taiteen lisäksi on. nyky­ajan
tekniikka, käsittäen uuden stiuren
tiedealan, kuten esim.:fysi^a,'kemia,
sähkö ja electronoppi. Naiden tieteit-.
ten johdosta oleoune^saaneet^kaikaäaa-tuiset
koneet ja fnukaviaudet^ ^ Jotka varjolla
puutt|iivatrenti$ajant äinisdtäv . v a a n t j o t -
ka alkavat^oUä' mellte a l s s u L ^ ^ o l » ^ ^
ei oman kansan keskuudessa kylvettäisi
vihan ja kateuden siementä, vaan sovin­non,
5mimärtämyksen ja rakkauden sie­menet
pääsisivät itämään jo lapsuudes­sa
herkkiin, vastaanottaviin mieliin.
Tuosta siunatusta kylvöstä kasvaisi a-j^
mittaan pysyväinen raiAahkaipuu,
J<^a^ Ie>^tiÄi^ r d i e ^ oksans^ y l i m ^ -
p^bn niin yoiflia^t^^
män menoa, jonka sodan jälkeen tulisi
paljon parempana osata elää. Luulisi
ainakin, että nainen tämän asian käsit­tää
ja kykynsä mukaan jo-ittää parasta
elämää elää, ja myös nauttia siitä, mikä
on oikein.
Oli ilo nähdä näitä nuoria, jotka oli­vat
jotenkuten pelastuneet sodan kyn­sistä
. . . Näytti siltä, ettei heistä ku­kaan
enää muistelisikaan menneitä kau­heita
aikoja, vaan he ilpisin mielin suun­nittelivat
tulevaisuuttaan. Hely ja Lau­ri,
Marjatta ja Arne. K s ^ kaunista
paria vaelsi puistoissa, mer^ ratmcnlla
ja istuskeli yräparvella ilta-auringon
hohteessa. Kuinka ihanaa oli jälleen
saatua rauha. Ei pelkoa mistään vaaras­ta^
ei jännitystä^ joka pingoitti hermot
kireälle.
\ Muutamia viikkoja elettiin rauhaisaa
yhteiselämää. Sitten eräänä sunnuntai­na
vietettiin tohtorilassa kaksoishäät,
joihin kutsuttiin ainoastaan kaikkein lä­heisimmät
sukulaiset ja tuttavat.
Tuskinpa koskaan oli nähty sen on
nellisempia pareja kuin nämä vihit3rt
olivat ja tuskinpa: koskaan oli. sen sy-dämellisemmin
onnea toivotettu kenelle­kään
parille kuin näille toivotettiin. Jo^
0saa.
. <4kikiA saamit yleisesti
i;^»s14^:9pca^}>ni^
.Qfiet!&a(Rt,43i^
iMuttaTikävä spta on smirdta.o-saha
raaistanut naisiakm ja.tdmythdsr
taasen saavuttamaisillaan kehitykses- tä tuiki kelvottomia äitejä. Paljon pa-siä
asioitav jist^i Joäcs-ovat.4»lEx»tetut5.ih*
misten työnvil^xRttamisd:si^sd^T^bei-dän
huvikseen j a mukayuudekseen; -.
V Mutta samalla -kun ihmiskunta on
tänsä johtuvan hyödyn, pimeyden voi­mat
ovat jälleen työssä tdidäkseen tj^h-jäksi
nämä saavutukset. ^ Kaikkien edis­tysmielisten
ihmisten on vastustettava
, niitä ja joudutettava nykyajan kehityk­sen
mukaisen todellisen uuden ajan tu­loa.
. renapi, jos tällaisista naisista ei koskaan
tulisikaan äitejä, sillä heidän kasvatta­mistaan
lapsista voi tulla yht^kunnan
hylkiöitä, joilla ei ole niitään vastuus- Helyä puoleensa ja sanoi:
taan tietoista omaatuntoa, vaan he saat­tavat
vajota rikollisuuden tielle ja näin
joutuvat vain vahingoittamaan sitä elä­mämme
ystävyyssopimus tuli näinpi
tymään!"
H^y painoi p p n s ä iLaurin rintaa vas­ten
ja kuiskasi vain yhden ainoana^]
nan: "Raias!"
Kuultuaan tämän Amekin kietaisi ai­noan
kätensä Marjatan vyötärölle p
virkkoi:
"Kaikkien aikojen ikuinen kaunei«-
kuningattareni! Toista sinun vertaista­si
ei minun silmissäni tule koskaan ^
maan!" Sitten hän hetken äänettömyy­den
jälkeen lisäsi painokkaasti: "Oaib;
meellistä, että tänäkin murheitten aika­na
saamme tuntea näin suurta onnea."
Hulcia, joka hiukan syrjempää di sea-rannut
tapahtumien kulkua, p}^^^
ikäänkum toisilta salaa kyyneleen ^sl-mistänsä.
Mutta Armo riensi äitinä
Icaulaan, silitti sitten poskea ja sanoi:
"Mutta äitipä on teistä kaikista ho-nein.
ja hän on oikea kuningatar. Kat­sokaapa
vain, eikö" olekin hänen päis­sään
kultakruunu!" _^
Toiset käänsivät katseensa talon v-an-himpaan
naiseen ja siUoin he näkirät,
miten la^evan auringon kultasateet la-kittelivät
rouvan tummalla tukalia ja
kaisella vieraalla oli aina kyynelhelmi panivat säkekehänä y m p ä r ö i v ä n^
vainuina silniänurfcassay kun vaan kat- . nun. hähen^^ päänsä ympärillä. Täfl»'*
sahtikin Arnentfiakältä. >lu^^^^ nähtyään täyty' tohtorin vuori}staan ot-sian
esiintyi niin luontevasti, ettei ku- taa vaimoaan kädestä:
kaan.;]mon)annut,;i^^ nähneen "Siiöl se olet pikeä kauneuskunjng^
tuota J ^ e n puutetta^ tarenlj^suiut^ein taivaan
vv. K u n ^ h a ^ e i a a t t a - ^Tmn^ii]»piffrdnS. iTianana iltana. Se ^
losta ja iHan aininko l<n - distaa. sitäy * t t ä olet koettelenu^
: meren ty^oeen.pmtaan^rkokoontai-talon kypsytet^. vastaanottamaan elämaff
j?äkL.^. meffinpiiöl#>i«y1lp avnwranT^^Hf . ^if afrjti^ jo? ftlf^i^ilj"» suruakin saan
kum yhteisestä^, sopinii^^esta. IJe kat- osakses*. Smä olet kilvoitusten kautta
sdivat kaukaisuuteen^^^^o^^ sydämen, josta ya>f^
n^däksen^ tulevan elämän arvo^k- ristoosikih ^teilce puhtauden s ä k ^^
sien ratkaisuja. Sen tuntevat lapsesikin ja ennenka&^
Öli oUiit pitkä äänettömyys. Lauri minä sen tunnen. Ole kodissamme KÖ*
sen viimein katkaisi. Hän veti hellästi ningafar, jota alamaisesi rakastavat
kunnioittaviat! ** ^
Hely puristi lämpimästi miehensä kät­tä
ja kuiskasi: "Kiitos sinulle!"
Loppu.
"Sinä, sinä, minun ihana käuneusku-ningattareni!
Miten onnellmen olen­kaan
että se meidän Suvisaaressa teke-
SIVU4 LAUANTAINA/HEINÄKUUN 23 PÄIVÄNÄ,