Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 6, 1937

              Kirj. Vittorio Sttardi
•jLjlMENI on Vittorio Stiardi. Olin verinj;olivat myöskin aloittamr eet am-
Noppilas. Asuin Tescore Balnearion mumian: r -
lauppalassa ja tuntokorttmi hqmero ~; -I^äjäkesii tunnin. Sitten tuli jöuk-
«D166. Mustapaitojen jäsenkorttini ^Itöomme shrapnelleja, konekiväärien
DQniA»on 292. ^ —tuIikiihtyu^Kotvan jälkt
laiste kovaääninen puhua. Sen* jät- jumme läpi. Ensin ajatteliinme, eUa
vaääninen yön pimeyteen. *7/<rfw/öi- Ulanne oli ^^^^ k
valtalaiset puhumaan kölnien *ilo- sek§iv T u ^
„zy^ ^ ^ •-*«"«^«uiiyi:Js.otvaniällc«^nr,ö;« • «f etrin etäisyyteen. Sen avulla he tie- hujtkaa. Mutta äkkiarvaamatta, t^^^^^
»r Ä v ^ k Ä - -SST " ^ - ^ • - " » ^ - ^ i?*»»/». tausi suuri ko- sivät hyvin läheUä Lata! ja vaia»
lM,tUiiduin viipymättä kersamtt,. , ^^^^ yön pimeyteSft "W<rftotof- toisensa, jälkeen, tuhosivat « "^"rt«.Sf '•'^•^^ "''^'"vat kuu- ^e* joukkdjimme nelipiippuUilla kone-
•J. han haluaa vaoaaehto.-^ i,e„ lavastamina. Pian olimme piissä lemme! i„,«, ammu teitä eiZekä Mvääieillä,mitkä sjöksivät iiskaam-kohtele
pahoin! Italialaiset toverit,
älkää taistelko vapautta vastaan.
Tulkaa puolellemme
i!inoitti,#ä hän haluaa yapa^Ä»
jjaEtiopaan. juoksuhaudoissa, mistä olimineS
JoululHS päivänä astuin linjalai- ; teneetkin. Ohmme jättäneet jälkeen
raLomferdiaan Gaetan sotilassata- suuren määrän kuolleita ja haavot-
I'massa, fiisi päivää myöhenamin i l - tuneita., Yön varjossa hyökkäsimme
Iv^r^txA hfllrnniiriimme Gadizin isata- ^ niidpllrtan Tällä h^^t»,, ' •,- Tämä jättiläismäinen ääni, joka
,estj.;i^öpii^rnmm^^^ uud-^een. TäUä kertaa pääsimme lä- puhui meille omalla kielellämme yon
me 2,S0Q kaulaa mihttutjl^
Mitä kykenimme tdkemään näitä
taivaalta tulevia n \ e t a i l ^^
taan? Ryntäsimme edeltäpäin lih-noittamiimme
asemiin'. Äkkinäinen
' Dia. Kiin'laivamme kulki hiljaUeen hemmäksi viholjista. Mutta sen ai pi"meydessr "kiu^^^^^ juoksupyräys taaksepäin. Hyppäsim-
• satamaah/piti everstimme meille pu- noana tuloksena oli se, että saimme kuvittelimme miten tuntematon lä' ""^ katettuihin juoksuhautoihimme.
• - niskaamme kranaatteja kuularuisku- hettäjä, kyyristellen panssaroidussa ^«^asimme käsikranaattipussfeja
tul^lisaksi. radioautössa rintamansa selkäpuolel­la,
pakoitti meidät kuuntelemaan päi­vällisen
tykkitulen jälkeen näitä lan­nistavia
sanoja. '
"Hellof Hello! Kuunnelkaa tar-iaoUoita,
että viitsivät perään- ^^^^ tasavaltalaiset peräänty- kasti, saatte kuulla laulun elokuvas-
"Enti^Jiitin menemme Etiopiaani*
kusi hStty' "autamme espanjalaisia >
Vtlpmnii'puhdistamaan maansa pu­lmista
joukoista!
Jos teidän keskuudessanne on niin
peasti;
Peräännyimme uudelleen entisiin
asemiimme. Saimme kuulla, että
erään toisen komppanian oli onnis-ihaisk
1
i
m
M :min nostakoot ke kätensä ylös! seuraavana päi- ta'Top Hat\ minkä jälkeen tulen pu-v^
ria Itse luopumaan yaltaamlstaan humaan teille uudelleen
asemista ankaran pommituksen alla. tänne tappiosta..."
Puhuimme hyvin vähän. Tiesim- Sata kertaa suurennettuna peittää
me, että useat toverimme eivät enää Ginger Rogersin ääni pitkin tulilin-koskaan
vastaisi rivihuudossa. Mitä jaa tapahtuvan kiväärinammunnan;
voisimme sanoa? Kukin epäili naa- tunnetun /'fcco/mo-laulun sanat kuu-purinsa
todellista mielipidettä ja tun- luvat kolmen kilometrin etäisyyteen,
si epäluottamusta häntä kohtaan. Elävät kuulevat ne, haavoittuneet
Tästä hetkestä saakka Guadalajaran kuulevat ne, vieläpä kuolleetkin kuu-t^
isteluihin saakka tunsin olevani levät ne.
Sen jälkeen alkoi sota. Malagasta jobeissa, joita vastaan oma yksilöi- Koko yön esittää kovaääni vuoro-
TmBaka vie heidät takaisin, mutta
mkaikkisesti käväistynä Italtan
tiessä!"
' Satamassa oli vastassa väkijoukko.
I Huudettiin, hattuja heitettiin ylös,
ia heilutettiin. Ylös vkoho-
IritfiUiin tunnuksia, missä julistettiin:
"Eläköön Italia! Eläköön. MussoU-me
menimme pohjoiseen. ; Terveh-
[f (lykset olivat ohi. Ei enää' näkynyt
•kuidda, ei nauravia tyttöjä. Matkus­timme
kuorma-autoilla- 3?ksinäiäten
vuorten yli. Kun menimme kjrli^n*
lipi,:katselivat talonpojat ;ineitä sa-:
I nattpmina. Heille tämä oli sotaa ja
I ruoka- y.m. tarpeiden pakkoluovutta-ininen
oli nostattanut katkeruutta
I heidän keskuudessaan. !
Astuimme etulinjoille ensikerran
I Montemayorissa, Cordövah rinta-t
manosalla. Oli kello kolrheiltapäi-
• ;;Kaikki oli hiljaista edessäm-Äkkiä
alkoivat konekiväärit
^stä tulta. Näin usean toverini
iaatuvan ja jäävän jälkeen." VihoUi-
Ijen oli päästänyt meidät hyvui lä-
IlieUe, voidakseen kohdistaa meihin
Itöhoavamman tulen. >
^Syöksyin vatsalleni erään pienen
^mmun taakse ja aloin ampua. To-lisyyteni
voima ei riittänyt. telien oopperalauluja, laniaannutta-
-~ Yksi seikka kuitenkin on tosiasia: via uutisia ja P30^tää taasen italialai-vikollinen
on yhtä hyvin aseistettu sia puolelleen.
rme.
hsistien mnkina
. kuin mekin ja ei tarvitse minkään­laisia
opetuksia urhoollisuuden alalla.
Käymme todellista sotaa.
Rio Jamaran rantamilla tutustuin
Madridin rintamaosaan. Tasavalta­laisilla
oli he harjanteet, mistä näki
•. Moratan, Tajunan ja Argandan ky­lien
yli ja mitkä olivat samalla ikään­kuin
etuvartioasemina Madrid-Valen­cian
tien"varrella sijaitsevalle Perales
de Tajunan suurelle kauppalalle.
Päällikkömme innoittivat meitä
tulisilla puheilla.
•"Meidän täytyy valloittaa nämä
karjänteet", he sanoivat. "Rynnät­käämme
Morata Peralesiin, Meillä
tulee olemaan kunnia katkaista Va­lencian
tie. Eteenpäin lapset! Kan­takaa
ylpeydellä sitä luottamusta,
minkä II Duce asetti meidän horteil­lemme.
Eläköön Mussolini!"
" .^Hyökkäsimme helmik. 23 päivänä,
hyvin varhain aamulla. Seuraavana
yönä hyökkäsimme toisen kerran.
Joka kerta meidät löi takaisin Kan­sainvälinen
prikaati, joka puolusti
'•näitä harjanteita. Emme päässeet
edes lähelle vihollisen asemia.
Päivällä hyökkäsimme uudelleen
ja sitä seuraavana yönä taasen ker­ran.
Mutta aamun koitossa olimme
uudelleen samoissa asemissa, mistä
olimme lähteneetkin.
Olimme viluisia ja nälkäisiä. Snta
lähtien, kun aloimme hyökkäyksem-me,
oli tasavallan tykistö hidastutta­nut
suuresti muonituksemme kulje­tusta.
Aikaisin kolmannen päivän aamu­na
lensi toistakymmentä lentokonet­ta
vih6llisen linjojen ylle, pommit-taakseen
noita kirottuja pattereita,
mitkä melkein keskeyttivät muoni­tuksemme
kuljetuksen.. Tämä toi­menpide
epäonnistui.
Lentäjämme pakoitettiin peräänty­mään
tasavaltalaisten erinornaisten,
. ^'^""« njaohidtaeanj iepnie endteesns ä,j aj otnkoap emakeluklekiuni shteetii
. TerfeBmest0.Jndia- Umataistelunalkutuimaan pudottivat
f mkia Frau- . niana, kun kummallakm puo en
' "^^^ia. uhkaa täoitus: . , ' rintamaa oli hiljaista, alkoi tasavalta-
Helmik. 28 päivänä aloimme va-
.rustautua Guadalajaran taistelua var­ten.
Meille sanottiin, että tästä tulee
kehittymään suuri hyökkäys, mikä
johtaa lopulliseen voittoon: Madri­din
valloittamiseen ja sodan päätty­miseen.
Viimeinen katkera kokemuksemme
'oli kuitenkin anastanut meiltä pal­jon
luottamusta voimiimme. Toisten
italialaisten joukkojen Segovian lä­hettyvillä
kärsimästä häviöstä saapu­vat
uutiset vähensivät edelleenkin in­nostustamme.
' Kolmessa päivässä pääsimme tais­teluasemiimme
ja linnoitimme ne.
Tihkusade seurasi raskaita lumisatei­ta.
Kahlasimme kuraisia teitä ja pel­toja
myöten.
Ensimäisenä päivänä saimme nW-maalimäärän
muonitusta. Maalisk.
8 päivänä emme saaneet mitään. So­pan
asemasta meille annettiin vain
kaksi kvarttia vettä 40 miestä kohti. .
Aloimme katkaista paperossejamme,
että ne riittäisivät kauemmin.
Maalisk. 10 päivänä, nälän nipis-tellessä
vatsalaukkujamme, saimme
ensimäiset tykinkuulat niskaamme.
Samalla kertaa saimme tuoreita uu­tisia.
Punaiset olivat aloittaneet vas­tahyökkäyksen
erinomaisella voimal­la
ja mieleemme tuli pakostakin ajar
tus, että hyökkäyksemme lähtöase­mista
voi piankin muodostua puo­lustusasemat.
Seuraavana yönä saimme hieman
ravintoa. Joimme kylmää soppaa ja
palan leipää sekä palan juustoa. Jä­timme
aamuksi samalla kertaa jaetut
kahviannoksemme. Maalisk. 1L päi­vänä
emme saaneet taaskaan mitään
syödäksemme- Pommitus y i t y i .
Näimme satoja haavottuneita tnota-van
takaisin tuliin joilta. Iltapäiväl­lä
meidätki^ komennettiin etuket-juun.
- .
Kello 3 iltapäivällä jätimme ase-mamme
ja hyökkäsimme JKansainvä- .
lisen prikaatin Garibaldin pataljocT-'*
naa vastaan, mikä — taMen muun^
pataljoonan suojellessa sen sivustoita
— oli murtautunut etiimäfeen feet-ja
asetimme kiväärit ampumareijille;
Hyökkäyksestä olimme perääntyneet
puolustukseen.
Yön kuluessa vaimeni" taistelu.
Taasen meille jaettiin kaksi kvart-"
tia vettä kutakin 40 miestä kohden.
Ei minkäänlaista syqtävää. Meille
jaetaan myös ampumatarpeita, 100
panosta miestä kohti. Ampumatar­peiden
kuljetus oli käynyt hyvin va­kavaksi
kysymykseksi.
Päi\^llä oli taistelu saanut äkki­näisen
käänteen. Sadat olivat kuol­leet,
sadat haavoittuneet, sadat jou­tuneet
vangiksi. Sotilaat, kersantit ja
vieläpä päällikötkin olivat paniikin'
valtaamana perääntyneet niin nope­aan
kuin olivat päässeet tai sitten an-taantuneet.
.
Maalisk. 12 päivänä kello 1 yöllä,
alkoi tasavaltalaisten tykistö syöstä
tonnittain kuulia asemiimme. Uupu­muksen,
nälän ja kylmän murtamana
pysyimme paikoillamme, kyyristellen .
kuraisissa juoksuhaudoissamme.
Tunti toisensa jälkeen yltyi pom­mitus.
Meiltä loppui vesi. Aamun­koitossa
ryhtyivät kummankin puo­len
lentäjät ilmataisteluun. Odotta­matta
kuulin lähettyviltä läiskähdyk-sen
ja samassa ankaran räjähdyksen.
Se oli ensimäinen käsikranaatti sinä
päivänä. Punaiset olivat hiipineet ää­nettöminä
lähelle. Tuokiossa he nou-
Veljensä puolesta
Miss Grace' Freed, kotoisin Neuo
•Yorkista^ on lähettänyt valokuvansa
jasistikenräali Francolle^ ja pyytänyt
tämän vapauttamaan hänen veljensä,
.Edieard Friedin, joka on joutunut
fasistien vangiksi.