1954-12-04-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
olettuHoi
ö hän furta on oppmmf MesälomaUa
tosj» nv t smä Liisi menet liian SU U
_ i ^ i v « ^ i Minä en salfi, mtm.
hoivissa olevaa orpotyttöä a-
^ ^ y t j a mitä tuollainen v a a t i ^^
^ ujo lapsi voisi yleensä kenellekään
joka ei edes pyri kenenkään seu-j^^^
ua, \'aan kotonakin karttaa aina
, ^ p i t e n kait 1^^^^^^: ^ Coeny Island sijaitsee. Sen puolentun- noista meidän on mentävä sateen ajak-ovaDa
han voisi olla nenaKasr siiapa . ^.^^^^ ^ . ^ ^ junamatka tämie kes- :5i. Erään paikan edustalla tanssia töp-mätthahiaism
tietaa ^^^^ nousee juna toisinaan maanpinnalle svtteli suuri neekerinainen, jonka muh-
^ No, olipahan vaan eras tapaus. ^.^^^^ vilauksen niistä
(Viimeinen osa)
TV4'AAXALAISEiLLA junallavnienem-
•*"~-*-me kaupungin ja HudsOn-joen toiselle
puolelle Brooklyniin, missä monia
maileja pitkä uimaranta ja tivolialue
ungissa
huomaakaan, että tai\'as on käynyt pilv
e n ennenkuin kova ukkosenjyrähdys
ilmoittaa sateen olevan tulossa. CHenime
jonkinlaisella teatterialucella, missä i t -
sekunkin paikan edessä on mitä ihmeellisempiä
i!-moitusvälineitä. Johonkin
ovia Oksan leipäpuodissa leivonnaisia
^jjoanäi ja satuin kohtaukseen joka
nii?aa^8in nauratti. Tämä sapia^tum-matyttötoi
juuri kuumia pullia kafUp-paan,
kun siellä sattui olemaan pari
nuortamiestä ja toinen heistä kohta tytön
sisään tultua rohkeasti kysyi:
^Lähtisikö mustalaisruhtinatar tänä
Otana promineeraamaan kauppakadulle?
— Kan tuo tyttö ei ollut kuulevinaan-kaan,
paDi vaan pullat tarjottimelta laatikkoon,
tönäsi poika häntä yli tiskin ja
uudisti kysymyksensä, silloin tyttö iski
tultasäinhkyvät silmänsä poikaan ja vastasi
kuuluvalla äänellä:
— Jos herra luulee olevansa ruhtinas,
niin kaippa hän ruhtinattarensa mukaansa
saa — ja niin hän meni ylvääni
ovesta, että palmikot heilahtelivat. —•
Täytyy sanoa, e t t ä sillä hetkellä hän oli
todella kjiunis.
Pojat yrittivät nauraa hänen poistut-tuaan,
mutta se tuntui kovin teennäiseltä
— Mutta minua nauratti, "nauroin
vielä kotanakin, vaikka en voinut itsel-lenikään
selittää mitä tuossa niin naurettavaa
oli. . .
— Kas niin, etkö sinäkin huomaa, että
tuota lasta on äina kohdeltu yliolkaisesti
ja mihkä vuoksi. ' Hän on osaton
orpo. isätön, äiditön, siksikö lasta pilkataan?
HäilreMä ön kiiltävän .miista tukka,
mutta mustalaiselta hän ei suinkaan
vaikuta. Katsopa tarkemmin hänen hipiäänsä,
se on hienon valkoinen ja ruusunpuna
poskilla on aitoa, eikä hänen
putetapansa ole ensinkään kömpelöä, jos
hänet saa joskus innostumaan -juttusille.
Liisi ajatteli: — Olli on varmaan jo
rakastanut tuohon halpaan tyttöön,
vaikka ei sitä vielä itsekään huomaa —
mitenkähän saisin hänen ajatuksensa
pois hänestä. Nyt täytyy olla siisas,
sillä jos tyttöä kovin sorran, y l t y y siitä
vaan pojan mielenkiinto häntä kohtaan
ja silloin menetän ehkä pojan kokonaan.
. .
— Sanoit äitisi aikovan sivistää tuota
tuntemattomista lähteistä kotoisin olevaa
tyttöä? Ehkä se on hyväkin tapa
orpojen hoivaamisessa, mutta .pahoin
pelkään, ettei tuonikäisille enään mitään
mahda, asia olisi erikseffn jos vallan pienenä
lapsena joutuu hyvään hoitoon,
vaikka olisikin ala-arvoisista lähteistä
kotoisin.
— ^^litä sinä jankutat Sadun lähteistä
ja lähteistä? Tiedätkö hänen isänsä ja
äitinsä, ketä he olivat? Sano herran nimessä
mitä heistä tiedät— ?
Virallisesti tiedetään vaan, että
3'ti oh joku ompelija nainen, mutta kun
'^stä ei koskaan ole varmuuteen pääs-
J3- niin todellakin arvellaan hänen o l -
een erään mustalaiseen, joka myös on
kuollut.
^ Tämän kylvön oli neiti Sihnes nyt
^> vanv-t pojan sydämeen jonka uskoi
^a^^vavan siellä inhoksi tyttöä koMaan.
ei tosiaankaan ollut keneltäkään
«'sta isäjuttua kuuUut, efkä ollut a i -
L-emmin itsekään mitään sellaisU aja-
^''"^ Kaikki oli tullut hetken mieli-
J?!^''^ kerrottua ~ Mitähäo nämä
^ "lahtoivat poikaan vaikuttaa? —
^Nummialueista, joista joskus näemme
jotakin elokuvissa. Kujien yli pingoite-tut
pyykkinarut j a niillä oleva pyykki
ei juuri juorua korkeasta elintasosta. E h käpä
näillä vaiheilla on valokuvattu
elokuva "The K i d " , jossa Jackie Coogan
näytteli Charlie Chaplinin kanssa.
Coney Islandissa näkyy itse Atlantin
valtameri puhtaana ja rannattomana
ulappana. Se tarjoaa todellista virkistystä
niille tuhansille, jotka ovat nyt paenneet
tänne kaupungin kuumuudesta. U i mapukuista
kansaa, jota huutelee meren
laineet valkoisella hiekkarannalla, on
silmänkantamattomiin. ^
Mutta kyllä ihmisilläkin näyttää olevan
vaikka minkälaisia pyydyksiä ja
kaikilla kova kiire rahan perään. Yritetään
saada uinti- ja huvitteluvieraista
niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Kukaan ei voisi sanoa mitä kaikkea täällä
on saatavana ja nähtävänä. Pitkin
rantaa on erilaisia ravintoloita, baareja
ja kojuja, joissa myydään kaikenlaista
ruokaa ja juotavaa. Vähän taaempana
on ilmakiikkuja, karuselleja ja liukuratoja,
hirvittäviltä näyttäviä huvittelupaikkoja,
joista jokaisen luulisi olevan tarpeeksi,
hyvän tekemään ihmisen hulluksi.
Kaikissa kuitenkin näyttää olevan
. kyydinottajia. Kummallisen näyn muodostaa
eräs käytävä, jossa on loppumaton
rivi avonaisia kojuja, joissa pelataan
kaikenlaisia pelejä. Tavarat, mitkä
on mahdollisuus voittaa, on ripusteltu
seinille. On siinä rihkamaa ja kirjavuutta.
Joka kojussa huutaa joku täyttä
kurkkua, koettaen kiinnittää ihmisten
huomion puoleensa. Kaikki paikat ovat
täynnä ihmisiä ja poliisejakin, joita ei
usein näe kaupungin kaduilla, on täällä
runsaasti pitkine patukolneen.
Pysähdymme yhden kojun kohdalle,
missä sorsan kuvia uiskentelee pyörivässä
vesilammikossa. Palkintoina näyttää
olevan sieviä esineitä ja hyvin helpolta
tuntuu viskata kumirengas sorsan kaulaan.
Tehtävä ei kuitenkaan ole läheskään
niin helppo miltä se näyttää. Tois-set
renkaat putoavat kaikki veteen, mutta
Rudolf, joka on vanha merimies ja
osaa kaikki konstit, saa osumaan kaksi
paikalleen. Niin me Elsin kanssa valitsemme
sitten tavaroiden joukosta, minä
suuren kauniin nuken ja Elsi hula-hula-tytön.
Voitot kainalossa lähdimme sitten
mennä hompsottelemaan ja uusia i h meitä
etsimään.
Tivolialueen valot ovat jo syttyneet.
Erikoisuudellaan ja monivärisyydellään
ne lumoavat silmämme niin, että emme
^'lla oh ilta auttamattomasti pilalla,
puhui arvoituksia — Satua ei e-
3an näkynyt missään. Hän oli nähtä-
^^<iitinut ihmisvirran mukana kaupunkiin,
sillä sinne näkyvät suurin osa
kävelijöistä jo rientävän. Ilmakin on
viilentynyt ja Liisi pyrkii myös muitten
mukaan. Samapa tuo. Olkoon nyt tämä
riittämiin täällä kertaa, kuljeskelu
saarilla. — Mikään ei huvita, äänetönnä
he saapuvat Liisin kotiovelle, jossa Olli
hyvästelee melko viileästi tyttöä ja rientää
pois.
Hän kävelee kotiin hyvin hitaasti,
kiertoteitä. On hiukan kylmä, vedet eivät
solise enään. Hän kävelee ja katselee
tähtiä, ja tämän tästä nousee pala
kurkkuun, jota täytyy nieleskellä a-las.
— Katkeruuden palako nyt aikoi
tukahduttaa hänet?
Jatkuu
keitä muotoja oli vielä erinäisiltä paikoilta
toppauksilla korostettu. Korkealla
korokkeella vieressä huusi mies, että
täällä näette 25 sentillä kaikkem eniten.
Paikka oli sellainen, että siellä näytettiin
epämuodostuneita ihmisiä. Jopa me
nyt satuttiin oikeaan ukkosilman teatteriin:
Sen seinät olivat sellaista peili-lasia,
joka muutti ihmisen näyttämään
vaikka minkälaiselta.
Pienessä kaalissa; jossa ei ole istuimia
kaikki seisovat, on perällä näyttämö,
missä vuorollaan esiintyy mitä eriskummallisempia
ihmisiä, jotka ovat syntyneet
sellaisina ja ovat nyt aikuisina
kammoittavia katsella. Mielellään ei
niistä haluaisi mainita. Poikkeuksen Xt-
26 immammimkm
viMi mnniii tiMjiip |iniiijmic ji
flmoitti pimelii kkaeiHä iia^Bte, «ttl
hän 4yili «^8»4fttiBi»* metoA nsimisiitt
Lavalle Isivdee mies, idia on Indmtt
täysin kehittynyttä jalkaa . . . Ei, ei»
tällaista ei jiriksa kauan katsdhu Tullemme
ulos, jossa on jo lakannut sata<»
masta. \'aistomaisesti katselemme toisiamme,
että onkohan vain kaScki jäse*
net paikoillaan.
Sirkusnäytännöt ovat taas täydessä
käynnissä. Sateesta kiiltäviä katuja ai-'
kamme kierreltyämme poikkeamme
erääseen 'ravintolaan, jonka isäntävä-kemme
haluaa erikoisesti meille näyttää.
Jopa on kaunista! Isossa ruokasalissa oit
kaikki kiiltävän puhdasta, suuria kasveja
on seinäpeilien vierillä ja yhdellä seinällä
on omituisen, mallinen avotakka,
vähän niin kuin Suomessa ennen o l i
pirttien uunit. Takan vieressä rautahä-kissä
On ihan rehellisiä koivuhalkoja.
Eipä tietenkään niitä siinä 'koskaan poltettu,
mutta hauskan näköinen asetelma
se vain oli. •
.Asetumme tilavan pöydän ympärille^
jota peittää hohtavan valkoinen pöytäliina.
Se ei ollut edellisten käyttäjien
jäljeltä nuhruinen, kuten useinkin tapaa
olla. Lautasliinat ovat myöskin aitoja
Viimeisimmät levyuutuudet ovat saapuneet . . .
V.^RASTOIHME KXSITTAX KAIKKI SUOSITUIMMAT
DECCA. JA RYTMILEVYT
• Allaolevasta luettelosta löydätte suosittujen laulajien levytykSfet
• Allaolevasta luettelosta löydätte parhaat Joululevyt ja -lahjatkin.
• DECCA-LEVYT
SD 5043 Keskiyön valssi, Henry Tlieel
Eron hetki on kaunis, tango, Henry Theel
SD 5137 Karjatyttö, valssi, Henry Theel
Tänä iltana, tango, Henry Theel
SD 5148 Isoisän olkihattu, laulelma, Tapio Rautavaara
Ontuva Erikson, laulelma. Tapio Rautavaara
SD 5172 Sydämeni ääni, tango, Erkki Junkkarinen
Hopeahääpäivänä^ va^jsilaulu, Erkki Junkkarinen
SD 5182 Minkä vuoksi, tango, Erkki Junkkarinen
Muistojen pieni valssi, Erkki Junkkarinen
SD 5208 Unelma onnesta, tango, Erkki JurUckarinen
Koditon rakkaiis, tango,. Erkki Junkkarinen
SD 5228 Tie, joka luok.sesl johtaa, tango, Metro-tytit
Kohtalon tango, Metro-tytöt
SD 5233 Jäähyväistango, Erkki Junkkarinen
Tavallinen tarina, tango, Erkki Junkkarinen
SD 5263 Alfonso, tango, Olavi Virta ja Metro-tytöt
Tuntematon taival, beguine, Olavi Virta
SD 5264 ToivetyttönI, foxtrot, Olavi Virta
Sydänkäpyseni, foxtrot, Olavi Virta
SD 5267 Täyttymätön toive, tango. Metro-tytöt
Yksinäinen asema, foxtrot. Metro-tytöt
SD 5268 Koivu ja sydän, foxtrot, Juha Eirto
Mäen laidassa pienoinen tölli, valssi, Juha Eirto
• RYTMI-LEVYT
R 6035 Köyhä laulaja, tango, Henry Ttieel
Kostervalssi, Henry Theel
R 6108 Vain merimies voi tietää, foxtrot, Tapio Rautavaara
Tuo aika toukoKUun, vibai, Tapio Rautavaara
R 6118 Vaillejääneen valasi, Jorma Ikävalko
Sm-ut säkkiin, jenkka, Jorma Ikävalko
R 6119 Kulkurin Iltatähti, valasi. Matti Louhivuori
Kievarin Kirsti, jenkka, Matti Louhivuori
R 6125 Aika Uuno, jenkka, Jorma Ikävalko
Tarkkalan Tarja, jenkka, Jorma Ikävalko
R 6126 Topparoikka tulee, foxtrot. Justeeri
Huoleton hummeripoika, jenkka. Justeeri
R 6128 Tumma tie, valssi, Erkki Jtinkkarinen
Kevätunta, tango. Erkki Jimkkarinen
R 6132 Sydämeni laulu, Jean Sibelius, mieskuoro
Pinlandla-hymni, Jean Sibelius, mieskuoro
R 6155 Ei sitä pa&soo sannoo, humoreski. Esa Pakarinen
Valehtelijan valssi, Esa Pakarinen
R 6171 • Taikayö, valssi. Metro-tytöt
Odotin^ pitkä,n illan, tango. Metro-tytöt
R 6172 Vanhan myllyn taru, foxtrot-ballaadi. Matti Louhivuori ja
Metro-tytöt
Me tulemme taas. jenkka. Matti Louhivuori
R 6211 Hiljainen tango, Kalevi Tauru
Rakkaalle äidille, valssi, Kalevi Tauru
R 6213 Voi, kun olis viulu, jenkka. Justeeri .
Markkinapolkka, Justeeri
R 6215 Uutta ja vanhaa No. 3, valssisikeriaä. Tamara ja Justeeri
Uutta ja vanhaa No. 4, tangosikermä, Tamara ja Justeeri
R 6216 Orpo sydämeni, foxtrot, Metro-t3rt«i
Kohtalon leikkiä, tango^ Olavi Virta
R 6219 Aiti, sytytä lamppu, valssi. Metro-tytöt
Oi, Ritva, tango. Juha Eirto
LÄHETÄMME LEVYJÄ KAIKKIALLE
HINTA $1.35 KAPPALE
(Ostejan makseUav» lähetyvknlat)
Posti- ja pikatavaratilausten tulee käsittää vähintäin kolme levyä.
TILATKAA OSOITTEBLLA:
Vapaus PuUishlng Company Lfd.
Leijona-, Beaver- Ja Fennia-levyjen tukku- Ja vähittäismyyjät.
BOX 89 SUDBURY, ONTARIO
Lauantaina. jpylialriipoiA pi^viii^ >19H Sivu .S
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 4, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-12-04 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki541204 |
Description
| Title | 1954-12-04-05 |
| OCR text |
olettuHoi
ö hän furta on oppmmf MesälomaUa
tosj» nv t smä Liisi menet liian SU U
_ i ^ i v « ^ i Minä en salfi, mtm.
hoivissa olevaa orpotyttöä a-
^ ^ y t j a mitä tuollainen v a a t i ^^
^ ujo lapsi voisi yleensä kenellekään
joka ei edes pyri kenenkään seu-j^^^
ua, \'aan kotonakin karttaa aina
, ^ p i t e n kait 1^^^^^^: ^ Coeny Island sijaitsee. Sen puolentun- noista meidän on mentävä sateen ajak-ovaDa
han voisi olla nenaKasr siiapa . ^.^^^^ ^ . ^ ^ junamatka tämie kes- :5i. Erään paikan edustalla tanssia töp-mätthahiaism
tietaa ^^^^ nousee juna toisinaan maanpinnalle svtteli suuri neekerinainen, jonka muh-
^ No, olipahan vaan eras tapaus. ^.^^^^ vilauksen niistä
(Viimeinen osa)
TV4'AAXALAISEiLLA junallavnienem-
•*"~-*-me kaupungin ja HudsOn-joen toiselle
puolelle Brooklyniin, missä monia
maileja pitkä uimaranta ja tivolialue
ungissa
huomaakaan, että tai\'as on käynyt pilv
e n ennenkuin kova ukkosenjyrähdys
ilmoittaa sateen olevan tulossa. CHenime
jonkinlaisella teatterialucella, missä i t -
sekunkin paikan edessä on mitä ihmeellisempiä
i!-moitusvälineitä. Johonkin
ovia Oksan leipäpuodissa leivonnaisia
^jjoanäi ja satuin kohtaukseen joka
nii?aa^8in nauratti. Tämä sapia^tum-matyttötoi
juuri kuumia pullia kafUp-paan,
kun siellä sattui olemaan pari
nuortamiestä ja toinen heistä kohta tytön
sisään tultua rohkeasti kysyi:
^Lähtisikö mustalaisruhtinatar tänä
Otana promineeraamaan kauppakadulle?
— Kan tuo tyttö ei ollut kuulevinaan-kaan,
paDi vaan pullat tarjottimelta laatikkoon,
tönäsi poika häntä yli tiskin ja
uudisti kysymyksensä, silloin tyttö iski
tultasäinhkyvät silmänsä poikaan ja vastasi
kuuluvalla äänellä:
— Jos herra luulee olevansa ruhtinas,
niin kaippa hän ruhtinattarensa mukaansa
saa — ja niin hän meni ylvääni
ovesta, että palmikot heilahtelivat. —•
Täytyy sanoa, e t t ä sillä hetkellä hän oli
todella kjiunis.
Pojat yrittivät nauraa hänen poistut-tuaan,
mutta se tuntui kovin teennäiseltä
— Mutta minua nauratti, "nauroin
vielä kotanakin, vaikka en voinut itsel-lenikään
selittää mitä tuossa niin naurettavaa
oli. . .
— Kas niin, etkö sinäkin huomaa, että
tuota lasta on äina kohdeltu yliolkaisesti
ja mihkä vuoksi. ' Hän on osaton
orpo. isätön, äiditön, siksikö lasta pilkataan?
HäilreMä ön kiiltävän .miista tukka,
mutta mustalaiselta hän ei suinkaan
vaikuta. Katsopa tarkemmin hänen hipiäänsä,
se on hienon valkoinen ja ruusunpuna
poskilla on aitoa, eikä hänen
putetapansa ole ensinkään kömpelöä, jos
hänet saa joskus innostumaan -juttusille.
Liisi ajatteli: — Olli on varmaan jo
rakastanut tuohon halpaan tyttöön,
vaikka ei sitä vielä itsekään huomaa —
mitenkähän saisin hänen ajatuksensa
pois hänestä. Nyt täytyy olla siisas,
sillä jos tyttöä kovin sorran, y l t y y siitä
vaan pojan mielenkiinto häntä kohtaan
ja silloin menetän ehkä pojan kokonaan.
. .
— Sanoit äitisi aikovan sivistää tuota
tuntemattomista lähteistä kotoisin olevaa
tyttöä? Ehkä se on hyväkin tapa
orpojen hoivaamisessa, mutta .pahoin
pelkään, ettei tuonikäisille enään mitään
mahda, asia olisi erikseffn jos vallan pienenä
lapsena joutuu hyvään hoitoon,
vaikka olisikin ala-arvoisista lähteistä
kotoisin.
— ^^litä sinä jankutat Sadun lähteistä
ja lähteistä? Tiedätkö hänen isänsä ja
äitinsä, ketä he olivat? Sano herran nimessä
mitä heistä tiedät— ?
Virallisesti tiedetään vaan, että
3'ti oh joku ompelija nainen, mutta kun
'^stä ei koskaan ole varmuuteen pääs-
J3- niin todellakin arvellaan hänen o l -
een erään mustalaiseen, joka myös on
kuollut.
^ Tämän kylvön oli neiti Sihnes nyt
^> vanv-t pojan sydämeen jonka uskoi
^a^^vavan siellä inhoksi tyttöä koMaan.
ei tosiaankaan ollut keneltäkään
«'sta isäjuttua kuuUut, efkä ollut a i -
L-emmin itsekään mitään sellaisU aja-
^''"^ Kaikki oli tullut hetken mieli-
J?!^''^ kerrottua ~ Mitähäo nämä
^ "lahtoivat poikaan vaikuttaa? —
^Nummialueista, joista joskus näemme
jotakin elokuvissa. Kujien yli pingoite-tut
pyykkinarut j a niillä oleva pyykki
ei juuri juorua korkeasta elintasosta. E h käpä
näillä vaiheilla on valokuvattu
elokuva "The K i d " , jossa Jackie Coogan
näytteli Charlie Chaplinin kanssa.
Coney Islandissa näkyy itse Atlantin
valtameri puhtaana ja rannattomana
ulappana. Se tarjoaa todellista virkistystä
niille tuhansille, jotka ovat nyt paenneet
tänne kaupungin kuumuudesta. U i mapukuista
kansaa, jota huutelee meren
laineet valkoisella hiekkarannalla, on
silmänkantamattomiin. ^
Mutta kyllä ihmisilläkin näyttää olevan
vaikka minkälaisia pyydyksiä ja
kaikilla kova kiire rahan perään. Yritetään
saada uinti- ja huvitteluvieraista
niin paljon kuin suinkin mahdollista.
Kukaan ei voisi sanoa mitä kaikkea täällä
on saatavana ja nähtävänä. Pitkin
rantaa on erilaisia ravintoloita, baareja
ja kojuja, joissa myydään kaikenlaista
ruokaa ja juotavaa. Vähän taaempana
on ilmakiikkuja, karuselleja ja liukuratoja,
hirvittäviltä näyttäviä huvittelupaikkoja,
joista jokaisen luulisi olevan tarpeeksi,
hyvän tekemään ihmisen hulluksi.
Kaikissa kuitenkin näyttää olevan
. kyydinottajia. Kummallisen näyn muodostaa
eräs käytävä, jossa on loppumaton
rivi avonaisia kojuja, joissa pelataan
kaikenlaisia pelejä. Tavarat, mitkä
on mahdollisuus voittaa, on ripusteltu
seinille. On siinä rihkamaa ja kirjavuutta.
Joka kojussa huutaa joku täyttä
kurkkua, koettaen kiinnittää ihmisten
huomion puoleensa. Kaikki paikat ovat
täynnä ihmisiä ja poliisejakin, joita ei
usein näe kaupungin kaduilla, on täällä
runsaasti pitkine patukolneen.
Pysähdymme yhden kojun kohdalle,
missä sorsan kuvia uiskentelee pyörivässä
vesilammikossa. Palkintoina näyttää
olevan sieviä esineitä ja hyvin helpolta
tuntuu viskata kumirengas sorsan kaulaan.
Tehtävä ei kuitenkaan ole läheskään
niin helppo miltä se näyttää. Tois-set
renkaat putoavat kaikki veteen, mutta
Rudolf, joka on vanha merimies ja
osaa kaikki konstit, saa osumaan kaksi
paikalleen. Niin me Elsin kanssa valitsemme
sitten tavaroiden joukosta, minä
suuren kauniin nuken ja Elsi hula-hula-tytön.
Voitot kainalossa lähdimme sitten
mennä hompsottelemaan ja uusia i h meitä
etsimään.
Tivolialueen valot ovat jo syttyneet.
Erikoisuudellaan ja monivärisyydellään
ne lumoavat silmämme niin, että emme
^'lla oh ilta auttamattomasti pilalla,
puhui arvoituksia — Satua ei e-
3an näkynyt missään. Hän oli nähtä-
^^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-12-04-05
