1951-08-25-11 |
Previous | 11 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
^i^aus uudhtm-
PELLISET
rt
.> ,3 taloja, paisuit, tulit mahts^^ak-
^ vihatuksi., He • eivlf -imohda
ä Aavistukseni sanoo, että sinä
S|iir,vbi sen ruoskan heiluttajista, joka
«^ai^i^-tfeis o«fteJ^: . J f l j ^ ^ j^pet lähetti sille viimeiselle ovel-
,f. '^^ö Ä ä^Oif ytutko muistamaan muuatta hy.
^ ^ ^ ^ , . f | i ^ J - .^j^^ sinustakin uskoi hy-
- t e Ä ä Sl^n oU .inun äitimuorini. Tuli
^//fe anmitteSi Uemaan jauhoja, vam pieneen pusso-
L c i^^jjjjtyvtynyt, mutta sinulta ei Ui-
Utos homman 1^^^ ei>^tkä sinun lehmäsi lypsäneet
m tähän tikKtayi
kiitos tästamisto.''
tai-masta,iotaem.
amaan.
Se oli sattunut ties montako kertaa
kuumenemaan kuivUtaan, tina valahta-
'nut laidoilta, juuttunut pohjaan. ^ —
ja Amie
man Kielinen
lington
on
Karjala
Gestrin
ir Lundell
Antilla.
)n
t
5,
5
c
t
t
c
c
c'
5
HUOMlOf
Kaksi reipasta Suomalaista leski-
] rouvaa etsii kunnollista kirjeystävää
! Canadan suomalaisista miehistä, ikä
30—45 välillä.
Vastaukset niimimerkiUä:"
S. A. 28^^
T. S. 34 V .
TuomibkirkoakaSu I©.
Tampese» Finlaad
Us ja ystävyys J
ne atm, j
Fannie ja l
Rantala i
PenderSt. :
British Columbia ^,
III
i
tekee jokaisen päii^än
sukulaisilieime
lätyiksestä jonia
ikuun 29 p. 1951.
lahjoista,
iä Wiitaselle ja
Hiilille. Kiitos
stä.
JMME
ÄNSÄ
i paljon
HIHTA $11.00:
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. riisiä
2 pakettia kuiv. hedelnalä
1 pauna kuiv. luumuja
f;4 oz. pak. Sweet CÄocolate-
^ paunaa Bak€r's Kaakaota
2 pakettia savukkeita
Ipari Nylon sukkia
Kokonaispaino 14 paimaa.
aa ja HeieQ
,tty
)LUMBIA
T¥PE
HINTA S7i5
4 paunaa kahvia
2 paunaa valk. riisiä
J paketti kuivattuja hedelmiä
1 pauna kuivattuja luumuja
1^ unssia kaneelia
Kokonaispaino 11 patmaa
TYFE "FC"
HINTA $6.15
4 paunaa kahvia
Kokonaispaino 7 paunaa
^^at ja sisältö muutoksen
alaisia.
^tkaa pakettinne meUtä tänään:
EDWIN STOSI
Valtuutettu asiamies
Kas niin, isoisäntä, patasi tinataan, mutta
taatusti omilla aineillasi. — Kuumen-nelien,
kaaputellen, silitellen, tasoitellen,
hiukkaakaan uutta tinaa tuhlaamatta^
hienolta näyttää, paksulta ja uudelta!
Isoisäntä laskee rahat tinaajan kouraan.
— Liikaa kiskot, poika, no — \-in'ytte-lee
viimeistä tuhatta, murahtaa — no
siinä. — Hyvästi, varokaakin tyhjiltään
kuumentamasta! — Ja maantielle
päästyään hän nauroi pitkään ja hartaasti.
Aurinko laski. Taivaalla alkoi vaihtuvien
värien leikki. Vaeltavien pilvien
reunat hohtivat kultaa, sädehtivät, häikäisivät.
Äkisti kaikki punertui, pilvet,
puut, kivet, ruohot: asumusten ikkunat
paloivat roihuten. Se oli värien
riemujuhlaa, ainiaaksi sammuvan kesäpäivän
jäähyväiset, uuden pärvän lupaus.
Jossakin vei työnväsyttämä ihminen
käden otsalleen ja kauneus valui
hänen jäseniinsä. Levottomasti loimusivat
värien liekit, rauhoittuivat vähitellen,
tummuivat hiljalleen, kunnes sammuivat
sinipunervaan hämyyn.
Ja maantien santa tummui.
Samalla loppui menneiden kuvien lento,
siivet väsähtivät. Ajatus putosi
äkisti nykyhetken minään. — Missähän
viettäisin yöni? — -Rannalla kyhjötti
yksiäinen kalamaja. Havut vuoteena,
laineiden laulu uneen tuudittajana —
. . . sinun ei pitäisi kiertää . . . Mikä
lie pannut kulkemaan. Verikö? Kenties.
Jä jokin muu, tuntematon. Vaistomainen
vihantunne virkavaltaa ja koko
'järjestettyä yhteiskuntakoneistoa
kohtaan, joka epäoikeudenmukaisesti oli
jakanut velvollisuudet yksille, tulokset
toisille. Menneisyydestä johti punainen
lanka, verisuoni, yhtyi nykyisyyden
verisuoneen ja vaistovaraisen vihan
verenkierto jatkui isästä poikaan.
Tartu elämään, sanoit sinä, Yrjö. Toi*
sin sanoen mene tehtaaseen, myy ruumiisi
ja sielusi koneelle ja koneen herralle.
Vai tarkoititko jotakin muuta?
Ota selvää yhteiskunnasta, sanoit. Sen
olen tehnyt. Olen kulkenut maat ja
mannut, kylät ja kaupungit. Tiedätkö
minkä havainnon olen tehnyt? Minulle
ei ole olemassa paikkaa tässä pyörivässä
rattaassa, vaikka joskus sattuisin sitä
haluamaan. Tottahan olet nähnyt ne
joukot, jotka aika ajoittain vaeltavat
katuja ja kujia ilman työtä. Minä voisin
olla ylksi heistä. Entä onko sinulla
. antaa minulle kattoa pääni päälle? Ei
en halua mennä asumaan pommisuojiin.
Näetkö nyt, minun kotini tä3rtyy olla
« kaikkialla, ; kaupungin asfalttikadulla,
kylän kuraisella raitilla, majataton kolkossa
huoneessa, ladossa . . .
. . . nousten, laskien, kiertäen, kaartaen,
kautta kylien ja kaupunkien . . .
Hän kopauttaa reippaasti ovelle, astuu
sisään ja paiskaa lakkinsa lattiaan.
— Tarvitsetteko pataharjaa? No entäs
kiilloituspulveria? Verraton aine,
oma patentti, panee tiskipöytänne loistamaan
kuin peili, ainutlaatuinen aine!
— Ja hän saa sinut vakuuttuneeksi, että
aine on maailman paras, ainutlaatuinen.
Ostat ja maksat. — Päivää. Ostatteko
. . . — En, en minä mitään osta.
— Olisi hienoa kiilloituspulveria, ainutlaatuista,
puhdistaa nopeasti, panee
kiiltämään kuin peili . . . katsokaas. —
No jo, jo on kirkas . . . mitäs tämä on?
— Oma patentti se on. — Näkyy se kirkastavan,
mutta . . . ei suinkaan se
vaan syövytä mun pesupöytääni. Rouvat
katsoo epäluuloisena kirkasta läiskää
pesupöydässään. Kaupustelijan kas- ,
voille lennähtää ilkikurinen ilme. — Joo,
kyllä se syövyttää, tekee ihan mustaksi.
— Herrajesta varjele! Sinä sen \ietä-vä
vielä naurat. Siitä kassista ei pidä
sinun enää myymän, minä sen kiroan,
kiroan.
Kurakas sattuikin — tuuli oli päivän
pitkän ajellut pUviä lounaisnurkasta
koilliseen, nyt se tyyntyi — tuli sade.
Ensin hiljaisena soitellen pmtten lehdillä,
Tapislellen" talojen katoilla, sitten
äkisti kohahtaen ja koskena virraten
liottaen tietä ja tienvieriä, peltoja, pihoja
ja Uimisia. Se kasteli myöskin kulkijan
kassin, pehmensi ja salakavalasti
nuoli liimat liitoksista. Mätkähtäen
putosi pohja, kilut, kalut ja pulverit levittäytyivät
maantien kuraan. Kuinka
sattuikin — se sade.
. . . kesänkeltaisena nauhana, kuraisena
kiusana, talven\'alkoisena, auringonlaskun
punaamana . . . se oli maantie
ja maantiellä \^eltaja.
Kuka hän on, en tiedä. Ihminen, pisara
elämän virrassa. Sinäkin hänet
tunnet. Kenties olet ajanut hänet oveltasi
tai lahjoittanut villakintaat hänen
kohmettuneitten sormiensa suojaksi.
Hänen tiensä jatkuu ihmisten luota ihmisten
luo. Hän tulee löytämään heidät,
ihmiset, jotka taistelevat uuden, oikeudenmukaisen
yhteiskunnan luomiseksi.
Hän on löytävä paikkansa heidän
rinnallaan, vaistonvarainen viha on
vaihtuva taisteluksi, ja silloin hänen elämänsä
ei enää ole löysäläisen laulu.
Rahattomista, kuljeskelevista ruotsalaisista
uhkaa muodostua maan\'aiva
Keski-Europan maissa, erikoisesti Ran.s-kassa
ja Belgiassa, ilmoittavat näissä
maissa olevat ruotsalaisten konsulaattien
\'iranomaiset. Useat autoilla kulkevat
ilman suurempaa matkakassaa omistamattomat
miehet suuntaavat matkansa
.\ntverpeniin ja muihin satamakaupun-
Iveihin, pyrkien merille.
Ruotsin konsuliviranomaiset eivät välitä
tämänlaatuisista merimiehistä ja sanovat,
ettei heillä ole mitään velvollisuuksia
enempää kuin mahdollisuuksiakaan
avustaa heitä kotimaahansa kesän
retkiltä.
Vuonna 1824 oli Canadassa kaikkiaan
19 sanomalehteä, joista 7 ilmestyi Montrealissa,
4 Quebecissa, 2 kummassakin,
Kingstonissa ja Yorkissa (Torontossa),
sdkä yksi kussakin Brockvillessa, Niagaralla,
Queenstonissa ja Stansteadissa.
Eräs hevoskauppias vietti suurta juhlaa.
Oli kulunut 50 vuotta siitä, kun hän oU
myynyt ensimmäisen hevosen. Paikallisen
sanomalehden edustaja haastatteli kaup~
piasta,
"Ettekö ole kcskaan pettänyt ketään he.*
voskaupoissa?" ikys5'i haastattelija.
"En ole", vastasi kauppias. Tämän jälkeen
seiurasi hetken hUjaisuus, Jonka Jälkeen
kauppias lisäsi: "Voihan tosin olla
mahdollista, että Jotkut ovat pettäneet it-
^ään ollessaan hevoskaupoissa minua
kanssattL" • •
Nainen ei voi oUa 60 vuotta naimisissa
saman niiehen kanssa, sillä ensimmäisen
25 vuoden jälkeen mies ei Ole ensinkään
sama mies.
Mies: "Se käsi, joka kehtoa heiluttaa,
hallitsee maailmaa."
Vaimo: *1Wo tulehan sitten Joaitamaan
maailmaa vähäksi aikaa, sillä minä olen
väsynyt."
Vuonna 1784 toimitetussa väenlas-kussa
oli Canadassa 113,012 asukasta.
NOPEA MOOTTOaiLAIVA
" S T O C K H O L M ' '
MAU¥i
Göt^orgiin, mistä on. mukavat
yhteydet kaikkialle Suomeen.
•. • . l
Alimmat lippujen hiimat yhteen suuntaan: Turlstllk. 01S9.50;
Ensim- Ik. $^9.25. Tilavat hytit, ihastuttavan kauniit salit, erinomainen
ruoka. Ikohtelias palvalu.
Tilatessanne paikkoja saatte parhaat tiedot asiamiehUtämms.
' "«il
M
fl\l m
1255 Phillips Sq.
MONTREÄIL 2, Qne.
Union Bank Bldg.
CAI.GARY, Alta.
470 Mala Sl
WIHNIFEG» BlaD.
1835 raalif&X st.
SE
M
Saadaksenne korkeimmat hinnat ja nopeamman maksmn
Lähettäkää baiMd mitä voitte. Voknme
myydä ne HYVU-LÄ HINNOHXA . . .
Meidän vanhat ostajamme malksavat
KORKEIMMAT HINNAT TÄ¥SISTÄ
koreista . . . YU NEUÄNNESVUOSI-SADAN
Toronton MEBELMÄTVKMIV-
. . . LähctysIiptJt-lälietetään vapaasti pyydettäessä.
Suositukset: BANK OF MONTREAL
Lauantaina, elokuun 25 päivänä, 1951 ^ Sivu 11
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 25, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-08-25 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki510825 |
Description
| Title | 1951-08-25-11 |
| OCR text | ^i^aus uudhtm- PELLISET rt .> ,3 taloja, paisuit, tulit mahts^^ak- ^ vihatuksi., He • eivlf -imohda ä Aavistukseni sanoo, että sinä S|iir,vbi sen ruoskan heiluttajista, joka «^ai^i^-tfeis o«fteJ^: . J f l j ^ ^ j^pet lähetti sille viimeiselle ovel- ,f. '^^ö Ä ä^Oif ytutko muistamaan muuatta hy. ^ ^ ^ ^ , . f | i ^ J - .^j^^ sinustakin uskoi hy- - t e Ä ä Sl^n oU .inun äitimuorini. Tuli ^//fe anmitteSi Uemaan jauhoja, vam pieneen pusso- L c i^^jjjjtyvtynyt, mutta sinulta ei Ui- Utos homman 1^^^ ei>^tkä sinun lehmäsi lypsäneet m tähän tikKtayi kiitos tästamisto.'' tai-masta,iotaem. amaan. Se oli sattunut ties montako kertaa kuumenemaan kuivUtaan, tina valahta- 'nut laidoilta, juuttunut pohjaan. ^ — ja Amie man Kielinen lington on Karjala Gestrin ir Lundell Antilla. )n t 5, 5 c t t c c c' 5 HUOMlOf Kaksi reipasta Suomalaista leski- ] rouvaa etsii kunnollista kirjeystävää ! Canadan suomalaisista miehistä, ikä 30—45 välillä. Vastaukset niimimerkiUä:" S. A. 28^^ T. S. 34 V . TuomibkirkoakaSu I©. Tampese» Finlaad Us ja ystävyys J ne atm, j Fannie ja l Rantala i PenderSt. : British Columbia ^, III i tekee jokaisen päii^än sukulaisilieime lätyiksestä jonia ikuun 29 p. 1951. lahjoista, iä Wiitaselle ja Hiilille. Kiitos stä. JMME ÄNSÄ i paljon HIHTA $11.00: 4 paunaa kahvia 2 paunaa valk. riisiä 2 pakettia kuiv. hedelnalä 1 pauna kuiv. luumuja f;4 oz. pak. Sweet CÄocolate- ^ paunaa Bak€r's Kaakaota 2 pakettia savukkeita Ipari Nylon sukkia Kokonaispaino 14 paimaa. aa ja HeieQ ,tty )LUMBIA T¥PE HINTA S7i5 4 paunaa kahvia 2 paunaa valk. riisiä J paketti kuivattuja hedelmiä 1 pauna kuivattuja luumuja 1^ unssia kaneelia Kokonaispaino 11 patmaa TYFE "FC" HINTA $6.15 4 paunaa kahvia Kokonaispaino 7 paunaa ^^at ja sisältö muutoksen alaisia. ^tkaa pakettinne meUtä tänään: EDWIN STOSI Valtuutettu asiamies Kas niin, isoisäntä, patasi tinataan, mutta taatusti omilla aineillasi. — Kuumen-nelien, kaaputellen, silitellen, tasoitellen, hiukkaakaan uutta tinaa tuhlaamatta^ hienolta näyttää, paksulta ja uudelta! Isoisäntä laskee rahat tinaajan kouraan. — Liikaa kiskot, poika, no — \-in'ytte-lee viimeistä tuhatta, murahtaa — no siinä. — Hyvästi, varokaakin tyhjiltään kuumentamasta! — Ja maantielle päästyään hän nauroi pitkään ja hartaasti. Aurinko laski. Taivaalla alkoi vaihtuvien värien leikki. Vaeltavien pilvien reunat hohtivat kultaa, sädehtivät, häikäisivät. Äkisti kaikki punertui, pilvet, puut, kivet, ruohot: asumusten ikkunat paloivat roihuten. Se oli värien riemujuhlaa, ainiaaksi sammuvan kesäpäivän jäähyväiset, uuden pärvän lupaus. Jossakin vei työnväsyttämä ihminen käden otsalleen ja kauneus valui hänen jäseniinsä. Levottomasti loimusivat värien liekit, rauhoittuivat vähitellen, tummuivat hiljalleen, kunnes sammuivat sinipunervaan hämyyn. Ja maantien santa tummui. Samalla loppui menneiden kuvien lento, siivet väsähtivät. Ajatus putosi äkisti nykyhetken minään. — Missähän viettäisin yöni? — -Rannalla kyhjötti yksiäinen kalamaja. Havut vuoteena, laineiden laulu uneen tuudittajana — . . . sinun ei pitäisi kiertää . . . Mikä lie pannut kulkemaan. Verikö? Kenties. Jä jokin muu, tuntematon. Vaistomainen vihantunne virkavaltaa ja koko 'järjestettyä yhteiskuntakoneistoa kohtaan, joka epäoikeudenmukaisesti oli jakanut velvollisuudet yksille, tulokset toisille. Menneisyydestä johti punainen lanka, verisuoni, yhtyi nykyisyyden verisuoneen ja vaistovaraisen vihan verenkierto jatkui isästä poikaan. Tartu elämään, sanoit sinä, Yrjö. Toi* sin sanoen mene tehtaaseen, myy ruumiisi ja sielusi koneelle ja koneen herralle. Vai tarkoititko jotakin muuta? Ota selvää yhteiskunnasta, sanoit. Sen olen tehnyt. Olen kulkenut maat ja mannut, kylät ja kaupungit. Tiedätkö minkä havainnon olen tehnyt? Minulle ei ole olemassa paikkaa tässä pyörivässä rattaassa, vaikka joskus sattuisin sitä haluamaan. Tottahan olet nähnyt ne joukot, jotka aika ajoittain vaeltavat katuja ja kujia ilman työtä. Minä voisin olla ylksi heistä. Entä onko sinulla . antaa minulle kattoa pääni päälle? Ei en halua mennä asumaan pommisuojiin. Näetkö nyt, minun kotini tä3rtyy olla « kaikkialla, ; kaupungin asfalttikadulla, kylän kuraisella raitilla, majataton kolkossa huoneessa, ladossa . . . . . . nousten, laskien, kiertäen, kaartaen, kautta kylien ja kaupunkien . . . Hän kopauttaa reippaasti ovelle, astuu sisään ja paiskaa lakkinsa lattiaan. — Tarvitsetteko pataharjaa? No entäs kiilloituspulveria? Verraton aine, oma patentti, panee tiskipöytänne loistamaan kuin peili, ainutlaatuinen aine! — Ja hän saa sinut vakuuttuneeksi, että aine on maailman paras, ainutlaatuinen. Ostat ja maksat. — Päivää. Ostatteko . . . — En, en minä mitään osta. — Olisi hienoa kiilloituspulveria, ainutlaatuista, puhdistaa nopeasti, panee kiiltämään kuin peili . . . katsokaas. — No jo, jo on kirkas . . . mitäs tämä on? — Oma patentti se on. — Näkyy se kirkastavan, mutta . . . ei suinkaan se vaan syövytä mun pesupöytääni. Rouvat katsoo epäluuloisena kirkasta läiskää pesupöydässään. Kaupustelijan kas- , voille lennähtää ilkikurinen ilme. — Joo, kyllä se syövyttää, tekee ihan mustaksi. — Herrajesta varjele! Sinä sen \ietä-vä vielä naurat. Siitä kassista ei pidä sinun enää myymän, minä sen kiroan, kiroan. Kurakas sattuikin — tuuli oli päivän pitkän ajellut pUviä lounaisnurkasta koilliseen, nyt se tyyntyi — tuli sade. Ensin hiljaisena soitellen pmtten lehdillä, Tapislellen" talojen katoilla, sitten äkisti kohahtaen ja koskena virraten liottaen tietä ja tienvieriä, peltoja, pihoja ja Uimisia. Se kasteli myöskin kulkijan kassin, pehmensi ja salakavalasti nuoli liimat liitoksista. Mätkähtäen putosi pohja, kilut, kalut ja pulverit levittäytyivät maantien kuraan. Kuinka sattuikin — se sade. . . . kesänkeltaisena nauhana, kuraisena kiusana, talven\'alkoisena, auringonlaskun punaamana . . . se oli maantie ja maantiellä \^eltaja. Kuka hän on, en tiedä. Ihminen, pisara elämän virrassa. Sinäkin hänet tunnet. Kenties olet ajanut hänet oveltasi tai lahjoittanut villakintaat hänen kohmettuneitten sormiensa suojaksi. Hänen tiensä jatkuu ihmisten luota ihmisten luo. Hän tulee löytämään heidät, ihmiset, jotka taistelevat uuden, oikeudenmukaisen yhteiskunnan luomiseksi. Hän on löytävä paikkansa heidän rinnallaan, vaistonvarainen viha on vaihtuva taisteluksi, ja silloin hänen elämänsä ei enää ole löysäläisen laulu. Rahattomista, kuljeskelevista ruotsalaisista uhkaa muodostua maan\'aiva Keski-Europan maissa, erikoisesti Ran.s-kassa ja Belgiassa, ilmoittavat näissä maissa olevat ruotsalaisten konsulaattien \'iranomaiset. Useat autoilla kulkevat ilman suurempaa matkakassaa omistamattomat miehet suuntaavat matkansa .\ntverpeniin ja muihin satamakaupun- Iveihin, pyrkien merille. Ruotsin konsuliviranomaiset eivät välitä tämänlaatuisista merimiehistä ja sanovat, ettei heillä ole mitään velvollisuuksia enempää kuin mahdollisuuksiakaan avustaa heitä kotimaahansa kesän retkiltä. Vuonna 1824 oli Canadassa kaikkiaan 19 sanomalehteä, joista 7 ilmestyi Montrealissa, 4 Quebecissa, 2 kummassakin, Kingstonissa ja Yorkissa (Torontossa), sdkä yksi kussakin Brockvillessa, Niagaralla, Queenstonissa ja Stansteadissa. Eräs hevoskauppias vietti suurta juhlaa. Oli kulunut 50 vuotta siitä, kun hän oU myynyt ensimmäisen hevosen. Paikallisen sanomalehden edustaja haastatteli kaup~ piasta, "Ettekö ole kcskaan pettänyt ketään he.* voskaupoissa?" ikys5'i haastattelija. "En ole", vastasi kauppias. Tämän jälkeen seiurasi hetken hUjaisuus, Jonka Jälkeen kauppias lisäsi: "Voihan tosin olla mahdollista, että Jotkut ovat pettäneet it- ^ään ollessaan hevoskaupoissa minua kanssattL" • • Nainen ei voi oUa 60 vuotta naimisissa saman niiehen kanssa, sillä ensimmäisen 25 vuoden jälkeen mies ei Ole ensinkään sama mies. Mies: "Se käsi, joka kehtoa heiluttaa, hallitsee maailmaa." Vaimo: *1Wo tulehan sitten Joaitamaan maailmaa vähäksi aikaa, sillä minä olen väsynyt." Vuonna 1784 toimitetussa väenlas-kussa oli Canadassa 113,012 asukasta. NOPEA MOOTTOaiLAIVA " S T O C K H O L M ' ' MAU¥i Göt^orgiin, mistä on. mukavat yhteydet kaikkialle Suomeen. •. • . l Alimmat lippujen hiimat yhteen suuntaan: Turlstllk. 01S9.50; Ensim- Ik. $^9.25. Tilavat hytit, ihastuttavan kauniit salit, erinomainen ruoka. Ikohtelias palvalu. Tilatessanne paikkoja saatte parhaat tiedot asiamiehUtämms. ' "«il M fl\l m 1255 Phillips Sq. MONTREÄIL 2, Qne. Union Bank Bldg. CAI.GARY, Alta. 470 Mala Sl WIHNIFEG» BlaD. 1835 raalif&X st. SE M Saadaksenne korkeimmat hinnat ja nopeamman maksmn Lähettäkää baiMd mitä voitte. Voknme myydä ne HYVU-LÄ HINNOHXA . . . Meidän vanhat ostajamme malksavat KORKEIMMAT HINNAT TÄ¥SISTÄ koreista . . . YU NEUÄNNESVUOSI-SADAN Toronton MEBELMÄTVKMIV- . . . LähctysIiptJt-lälietetään vapaasti pyydettäessä. Suositukset: BANK OF MONTREAL Lauantaina, elokuun 25 päivänä, 1951 ^ Sivu 11 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-08-25-11
