Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 13, 1954

              Ajan kttoia kylmän
tammikaun aikana
Joulun edellä eräs pieni tyttö juok­si
kotiin itkien. Kun äiti kysyi miksi
hän itki. sanoi tyttö jonkun kertoneen
lapsille, että ryssät ovat tappaneet jou­lupukin,
joten nyt ei tule joulua ollen­kaan.
Oli vaikea saada lapsi uskomaan,
e t t ä häntä oli narrattu ilkeämielisesti.
(Näin joutuvat lapsetkin Tcärsimään kyl­män
sodan villityksestä.
Eräänä päivänä oli mentävä kaupun­gille,
vaikka olikin kova pakkanen. Kis­koin
3 paria villasukkia jalkoihini ja
samalla tavalla muitakin vaatteita, jo­ten
olin kuin räsynukke, eikä ollut pal­jon
väliä josko kierin tai kävelin. Bus­siin
saavuttuani olisin ehkä vähän hä­vennyt,
jos vielä sen tavan osaisin, sillä
sinne tuli myös naisia hienoissa turkeis­sa,
Icäsissä pumpulikäsineet, jaloissa'ny-lonsukat.
Sääret näyttivätkin sinertä­villä
niin korkealle kuin turkin alta nä-
'kyi. Tuntui hyvältä, kun en tarvinnut
olla muodin mukaisesti puettu 20 as­teen
pakkasella.
Kaupungille saavuttuani havaitsin,
e t t ä kesähatut olivat saapuneet kaup­poihin
— tammikuussa. Suuri jou'kko
naisia oli valitsemassa hattuja. Vanha
rienaaja sanoi sisimmässäni, että mene
sinäkin valitsemaan, jotta toiset saisivat
nauraa. E n kuitenkaan todellut rienaa­jaa.
SaanenTco sitten myöhemmin enää
•kesähattua, jota voisin ehlcä vähän ai­kaa
käyttää. 'Kylmä ja lyhyt on poh­joisen
"kesä, mutta voihan sitä lohkaista
pitkästä talvesta kappaleen ja kuviteHa,
e t t ä on kesä ja lämmin. Saako sitten
sellaisesta kuvittelusta vanhana kärsiä,
se on kdkonaan eri asia.
^Kadulla kuulin keskusteluja ja väit­telyä
neljän suuren konferenssin onnis-timiisesta.
'^'enäjä on ihan mahdo­ton",
niin sanovat jotkut, jotka vain
luulevat ymmärtävänsä rnaailman tilan­netta.
HETA.
Tibin kotona
radiota kuunnellen
Oikeita kylmiä talvi-ilmoja on ollut
joulusta asti. Vuosiluku muuttui ja päi­viä
ja kuukausia on ryhdytty laskemaan
alusta kuten aina ennenkin. Aika rien­tää
eteenpäin ja me ajan mukana, vaik­ka
joskus tuntuu sen eteenpäin menon
kanssa olevan niin ja näin."
'Ennen kaikkea kiitän Liekin ahkeria
avustajia siitä mitä apua viime vuoden
arkana ovat Liekille antaneet. Toivo­mukseni
on, että edelleenkin viihdytte
Liekin seurassa. Toivon myöskin, että
Liekin toimittaja pian voi entistä ter­veempänä
palata työhönsä. Tässä tulee
mieleen, että erittäinkin sairaille on
Liekki aina tervetullut. Säästäen ja aja­tellen
he lukevat sitä. Sen kautta me
siis voimme lähestyä j a ilahduttaa heitä
ja taas välillä lukea Liekistä sairaalois­ta
lähetettyjä tervehdyksiä. Näin Liek­ki
meitä yhdistää keskenämme monella
eri tavalla.
— Chesterissä. Eng), näyttelyn meri­leijona
hurjistui ja tappoi samassa ai­tauksessa
olleet kaksi naarasta ja yhden
urospuolen ja pahoin piteli kolmatta
naarasta. Myöhemmin kuitenkin tämä
naaras palasi takaisin pahoinpitelijänsä
'-Sammyn" luokse, vaikka se piti kiivetä
kahden rautalanka-aidan ylitse.
ijxiämäärää. Saavuin pienelle purolle.
Lstuin sen reunalle ja otin vettä hattuni
reunalla, sillä kurkkuani kuivasi. Istuin
ja tein epämääräisiä suunnitelmia. Pää­tin
lähteä seuraavaan puroa toivossa,
että se laskisi johonkin järveen. Tiesin
erään kylän olevan jonkin järven ran­nalla,
parinkymmenen kilometrin pääs-sii.
Puro tuntui laskevan sinne päin.
K ä k i i n puron laitaa, hypäten aina
sille puolelle mitä oli parempi kulkea.
Olin kulkenut jo yli neljä tuntia, kun
yhtäkkiä avautui eteeni joki aukeama,
missä tukkeja kulki feiljaa virran mu-
'kana. Xä^ky tuntui ihmeelliseltä, sillä
seutu oli tuttua. Olin viikkoa aikai-
.<?emmin onkinut saman puron suulla
taimenia, hyppinyt sen toiselle ja toi­selle
puolelle. Mutta nyt se tuntui ole-vaiT
kdkonaan toisin päin kääntyn\-t, ai­van
kuin olisin ollut toisella puolella jo­kea.
,
Olin saapunut joenrantaan viisi kilo­metriä
alempana lähtöixaikkaani ja vä­syneenä
kävelin työpärkalleni. mhitä to­verini
oli jo lähtenyt toisten miesten
luokse. Ihmetellen minun kotoamistani.
Olihan monen miehen taivsH päättynyt
Lapin tuntemattomiin erämaJhin, ku­ten
se on päättynyt (Kanadankin kor­piin.
ICUUSBX KLTCLST.AJA-On
perjantai. Olen suorittanut aa­muaskareet
ja mieheni on lähtenyt työ­hön
ja Annette kouluun, joten yksin ko­tona
kuten tavallisesti arkipäivinä. Kun
keittiössä loppui askareet, tulin päivä-eli
istumahuoneeseen. Kuuntelen jo al­kanutta
päiväohjelmaa radiosta. Enim­mäkseen
kotikaupungin Kamloopsin a-semalta.
We pitävä.t huolen siitä, että
aina jotakin tulee, välittävät Torontos­ta,
Vancouverista ym.
Kertomus, joka nyt on menossa ja
jota annetaan 15 minuuttia päivässä, on
aika hyvä. Saippuaa siinä mainoste­taan
samalla. Nyt alkoi toinen kerto­mus,
joka tuntuu hauskemmalta'seura­ta.
Lusi kertoo lyhempiä juttuja ja
pidän niistä, sillä ne ovat opettavia, elä­män
eri vaiheista otettuja. Hän niyös
aina ilmoittaa ensin ^iheen. Tänään
hän kertoo avioeron tehneestä nuoresta
parista. Heidän vasta koulunkäynnin
aloittava tyttärensä Maria ei voinut kä­sittää,
miksi isä j a äiti eivät voineet ra­kastaa
toisiaan ja,miksi lähettivät hänet
vieraiden luokse kouluun . . . Vanhem­mat
koettivat selittää, mutta Maria itki,
sillä hänellä oli ikävä isääi ja äitiä.
'Koti särkyi ja lapsi kärsi, ruoka ei-maittanut
ja Marian oli vaikea tottua
vieraiden ihmisten hoitoon. Nyt ker­tomus
päättyi siihen, kun Maria oli sai­raalassa
ja odotussuoneessa vanhem­mat
odottivat lääkärin tuloa. Molem­milla
oli i^elko sydämessä, että voivat
menettää ainoan lapsensa ja samalla
tunsivat, että heistä riippi^u lapsen koh­talo.
Epätoivoiset vanhemmat sopivat
nyt kesksenään . . . Lääkäri tuli ja sa­no,
että lapsella täytyy olla sairauteen­sa
jokin syvempi syy, sillä hän on halu­ton
elämään. Silloin he kertoivat syyn
olevan heissä ja pyysivät lupaa mennä
katsomaan lastaan. He lupasivat toisil­leen
yhtyä jälleen, jos Maria paranee.
Kuultuaan kaikerT sanoi lääkäri, että
he voivat tehdä enemmän kuin mitä
hän ja lääkkeet. Ja niin koitti päivä
jolloin pieni Maria pääsi isän ja äidin
kanssa kotiin.
Tämä kertomus niin elävästi kuvasi,
että jos koti ja kotielämä särkyy, niin
särkyy myöskin sa«malla sydämiä. Las­ten
elämään tulee niin paha särö. että
sitä on vaikea korjata. Lusin kerto­muksessa
osoitetaan, kuinka lapset jou­tuvat
avioeroista enimmän kärsimään.
Olen havainnut radion hyväksi kump­paniksi
yksin ollessa. Tapaan kuun­nella
sitä mielipaikallani istuen, piiytä-liinaa
virkaten. Radiosta kuuluu aina
yhtä ja toiÄa.* enemmän sitä toista. Nyt
laulaa "Happy-gang", jonka kuuluttaja
sanoo tävttäA^än jo 17 vuotta. Se lo­pettaa
aina sanotlki: '-Ole iloinen, etkö
Ottaivalainen Mildred Holmes nähdään ylläolevassa kuvassa
onnittelemassa Ernie Brunetea sen jahdosta, että tämä- voitti
koiravaljakkokilpailun Pertkissä, Ont. Kilpailu suoritettiin 20
mailin matkalla ja osallistui siihen 11 valjakkoa. Palkinto ei
kylläkään ollut suurempi kuin $100. ^
Km päepee vuoan,
perukkalaenen
Kukas työ outta? Tarkotan teitä,
joka Liekin numero 4. kiriotitta niin
haaskan pakinan, että minunnii sillä
pit naaroo ihan mahan tääteen.
Piättelin siitä, e t t ä outta perukkalae­nen,
kun työ tunnetta sen saman Mikko
Karttusen, jonka minnäi tunsin vanhas­sa
muassa. Myöhön Mikon kanssa oom-ma
tullu tähän muohan samalla laevalla,
vuan sitä en tarkalleen muista tulko
Mikko muutaman vuoen ennen minua
vai tulinko minä jälempää. Sen minä
muistan selevästi, että sain vanahaan
muohan Amer iikasta Mikolta iterak-kaan
kirjeen, jossa hän kehu, kuinka
hän olisi jo muuten piässy piällysmie-heks
montai kertoo, vaan eijoo vielä tä­hän
mennessä kukkaan huolinna. Mikol­la
oi silloin jo uus nimi. Maikki Kärtty-nen.
Minnoun aina luullunna, että tuo toe-nen
nimen muutos on voenna käävä niin.
että joku kielinen on ruvenna sitä korva
kuulolta kiriottamaan ja on muijen er-olekin?"
Mutta taitaa.se iloisuus riip­pua
itsestämme.
Nyt seuraa Robin Hood kilpailu. M i -
me viikolla oli kirjeiden avauksessa voit­tajaksi
päässyt eräs mrs. Saskatc.hevva-nista.
Se oli - Quaker Oats Box top--
kilpailu. jossa on S5AÖ0 voitto. Jos
hän vielä tietää niihin lauluihm kuulu­vat
kolme sävellystä, niin voitto on hä­nen
. . . .Soitto alkaa ja puhelimen kaut­ta
voittaja saa yrittää onneaan. Ensin
5200.00, sitten 5400.00 olivat oikein.
\'ielä viimeinen . . . Oikein sanottu, o-lette
voittaja. 5S,400 on suurin summa
mitä on koskaan ennemmin -maksettu.
Riemua ja läpytystä. Tuli siinä mie­leeni,
että onni yksillä, kesä kaikilla.
Olisipa voitto mennyt oikeaan paik­kaan.
Olisi hyvä tuntea sävellyksiä ja
musiikkia, että voisi yrittää onneaan.
Mutta kyllä saisivat antaa palkinnon
minullekin, sillä saman jauhomyllyn
jauhoista olen leiponut jo kohta kaksi­kymmentä
vuotta. Viime vuonna se
iso \-oitto meni Montrealiin.
'Parhainta vointia Liekin ystäville ja
lukijoille!
S.\LOMA.
reysten lisäksi unneuttanna ään pielti
rikut j a sukunimen jäläkipiästä nennii
Sillä laella siitä on tullut see kuuluis
Mccarthy, jota ei millää ilikeis peni-kalaekseen
tunnustoo. Mutta na-hinkä
sen nyt paat — vaekka se on
suur häi>pee pileukku koko Suonien im­meisille,
erittäinnii meille Kuopion liä-n
ilä isille.
•Minnäi oon sammoo mielipiettä, etti
ei sen piätä palele, vaekka se alakas ite
Ameriikan immeisii ampua räeskiniään,
jolleivät kyllin noppeesti yllytyksiääi
nouvata.
iMinun tekis miel aevan käestä pit-täin
kiittee teitä siitä pakinan kiriotta-misesta,'
kun tuos samalla pyyvän, etti
kiriottasitta lissee. Kun tuonne Liek­kiin
on niin helppo kiriottaa . . . E
tarvihe muuta kun mustetta räfstki
sinne tonne paperin päelle, taikka var-puluuvan
latvalla roappii jottai mustaa
mökkee valakeelle paperille. Kyllä siel­lä
toemittaja siitä selevän ottoo ja kyi-lä
sillä toemittajalla on aena käen ylet­tyvillä
kaeken näkösiä ja kokosia äni-miä,
Joeta hän voe aena tarpeen tulle'
pistellä mihin millonnii tarvihtoo. .^^
mien Usäks hällä on änniä ja kaikkia
muitakin alaku- ja loppupuustaimia JJ
muita välmerkkejä.
Eikä sitä paenokonneen sarkyniiNi
piä pelätä. Kyllä minnoun ?;nne pal^^
paksumpaaki laettanna, enka min^ä
kuullunna, että se oeis mahas i vaevo;
valittanna ja kaekki se on y^ikkeema
nielly. Sitten'on toesesta piasta P^'
kanna niin siistiä luvettavoo. ettei 5i
ennee oo omakseen tuntenna. Joten
nä en niä mittää pätevee sy\t:i nim
tautta ei passoo uuvelleen kiriottai
mieluummin tällä meijän omalla kielelli
jota on niin heleppo ymmärtee ja 1"^'
kee vaekka ummessa silimin.
X.
Iäkäs kersantti
Kersantti Manuel Delaro a.
muutamia päivi sitten kuoli 11+ ^
ikäisenä haudattiin Mexico City-sa ta
mik. 29 pn sotilaallism kunnianosoiti*
sin. Hän osallistui sadan vuoden i
saakka vuosittain järjestettyihin rii
mattomuusjuhlien paraateihin.
sa tuli Meksikon armeijan palvelukf
1862.
Sivu e Lauantaina, tialmikuun 11 päiväni. 1954