Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 10, 1954

              J .
SIITÄ SUOAAEN KIELEN KAYTi
lÖrj. A. R.
Se luvattu pakina
On kesän suloinen sunnuntai^ isien
päivä. Kyllä se aika kuluu, kohta on
juhannus, josta alkaen päivät alkavat
taas lyhentyn. Outo on ollut tämä
alkukesä ilmojen puolesta, enemmän
kylmää ja sateista.
Viime pakinassani muistaakseni lupa-^
sin kertoa, kuinka onnistuin laihdutus­kuurissani,
tai sanoisinko kurissa. Suo­malaisella
sisulla senkin hyvin läpäisee.
O l i n lähes 2 0 paunaa ylipainoinen. M i ­täpä
tuosta painosta, mutta vaatteet a i ­koivat
käydä pieniksi, hameen vyötärö-nappi
ei enää ulottunut kiinni, kun
eräänä,aamuna tyi^ön lähtiessänf pis­tin
päälleni hameen, jota en ollut talvi­kuukausina
käyttänyt. Sanoin, että nyt
ei ole muuta neuvoa kuin mennä lääkä­rin
puheille Niin sitten sen viikon lo-inilla
meninkin. Lääkäri punnitsi ja
mittaili ja kysyi, etta haluaisinko ryhtyä
ruokajärjestelmälle. Verikokeen otet­tuaan
hän esitti, että olisin neljä viikkoa
cuokajärjestelmällä. Sain vihkosen,
missä oli merkittynä viikoksi joka päi­välle,
mitä s}'ödä ja siitä se alkoi.
Kerran ennen olen ollut kuusi viikkoa
ruokajärjestelmällä, joten tiesin, mitä
se on. Silloin annettiin tabletteja ja
niistä oli se apua, ettei tuntenut nälkää.
Uudessa järjestelmäsä on ruoka melko
monipuolista, on paljon hedelmiä ja
kasvisruokia, nekin valittuja. Sokeria
ei ole ollenkaan,'^ kahvi ja tee kerma-tonta,
maito kermottua, voita vain n i ­meksi,
ruskera leipää yksi viipale, ilta­sen
aikana ei ollenkaan leipää, vain
hdettuna aamiaiseksi. Perunat tuli
yöskin jättää unholaan. Kalaa saa
.ahdesti viikossa ja rasvatonta lihaa.
Munia, jotka eivät lihota, on ohjeessa
enemmän.
Ruokajärjestelmällä oleminen olisi
O.K. jos koko väki söisi samanlaista,
vaan keittää ja laittaa ruokia, jotka ovat
itseltä kiellettyjä, se tekee kiusaa. Huu­morilla
kuitenkin höystin ruokani ja
niin meni neljä viikkoa. Menin taas
lääkäriin, k u t ^ oli määrätty. Hymyssä
suin lääkäri otti vastaan. Taas pun­nittiin
ja i>ainoni oli laskenut 1^ paunaa.
Lääkäri oikein onnitteli,' kun olin niin
onnistunut. Hän sanoi, että varaa olisi
vielä jatka.i ja lup>asin olla toiset neljä
viikkoa. En kuitenkaan ollut sitä aikaa
fhan sääntöjen mukaan, mutta muuta­man
paunan painoni vielä laski. Hyvä
niinkin, sillä tunsin oloni paremmaksi
j a vaatteetkin soisivat hyvin.
iLääkäri ob' kanssani samaa mieltä,
että nyt olen O.K., eivät luut vielä ko­lise,
eikä tälln iällä oikein «orjaksi tule­kaan
enkä haluakaan, koetan vain py­syä
nykyisessä j>ainossani, mistä hyvin-vointini
riippuu. Kuulkaa siis te osasi-'
Mennyt juhannus
K i r j . R I T VA
JUHANNUSTVULET kun leudosti
kenkää
.'suruja ei saa muistella kenkään,
siUotn kuH aurinko maillensa käy,
ei pilviä taivaalla lainkaan näy.
Purppurapunerrus sen jälkeen vain jäi
)o'tyyniyi järvi ja aaUoset rauhan sai.
Tumma metsä kuminoi hiljaa,
. kaikki 43tn kuin^elon kultaista viljaa.
Kun yhtehen saamme, laulumme raikuu,
ja sävelet taasen ilmoille kaikuu.
Kas, juhannus kun on meillä,
on laulua, iloa sydämet täynnä.
Myös ihmiset lailV aaltosten rauhan
nyt sai,
he muistavat juhannusta Suomen kai,
sitä aikaa nuorena siellä,
kotikunnailla rakkailla, lapsuuden
tiellä.
Juhannuskokon palaessa monet
laulut laulamme äärellä tulen,
me laulamme juhlalle kauniin suven.
Ja unelmissa juhannusillan
teemme matkan — ylitse sillan,
kai hetken onnelaan.
Tää kaikki on juhannuksen taikaa,
se meidät vie kauas, toiseen
juhannusaikaan.
XMO kaiken kauniin, menneen, joskaan
se ei palaa lu^kses enää koskaan
— tua mepmyj^ juhanmts.
TtrviMys ystämlle
Olen matkustellut täällä lännellä. Kä­v
in Victoriassakin. Ilma on ollut ko­leaa
ja sateista, mutta nyt alkaa olla jo
kesän tuntu kaikkialla täällä.
Vancouverissa minua yllätettiin hake­malla
iltamiin. Ensin olin Rantain ko­dissa
ja sinr»e saapui yhdysvaltalaisia
tovereita. Heidän seurassaan kului ilta
hupaisasti. .\ika kului aina aamutun­neille
saakka. Emäntä Manda oli jär­jestänyt
nukkumaf>aikat ja minä sain
paikan emännän paanarina isännän t i ­lalle.
Stanley-puistossa oli paljon mielen­kiintoista
nähtävää. ^Katseltuamme sen
nähtävyyksiä menimme Fanny Lindin
kotiin ja sieltä mentiin haalille näytel­mää
katsomaan. Näytelmän esittivät
V'ancouverin nuoret, vaikka joitain van­hempia
cAi joukossa. Se oli hyvin mie­lenkiintoinen
ja onnistunut. Meidät
vieraspaikkalaiset esitettiin yleisölle.
Kiitos kunniasta.
Nyt aion matkustaa Port Arthuriin-kerocni
UÄS sitten näkemyksiäni. L a ­sarukset
ja te hyvänpainoiset täti-im- . hetän tässä tervehdykseni kaikille Lie­kin
lukijoille. Orvokille Ruotsiin )a Suo­meen
kaikille, jotka sieHä Liekkiä luke­vat
ja jotka siihen kirjoittavat.
• ^ Alberton Isoäiti.
meiset. kannattaa ottaa se pieni ohje-vihko
ja elää sen mukaan. £i sitä
muuten tied? ellei yritä.
Entäs sitten se Canadan Faari, jonka
vaalit ovat käynnissä, kuten olen Lie- ^ ^ ^ - v - r - i j - v ^ —
kista lukenut, Albertan Alex on ykft^ ^iiUlaesri xfaäadan Faarin ja vaikka
ehdokas, tuleeko muita? Ylhakm OHi MtaivoliBa »kantaa kahvipöytään. Ca-
(tai mikä hänen nimensä olikaan) eti ^ aadan-Faari skisi nauttia Faarin titte-in>>
ös jo Faarin piiviUä, hankin ^vnlsi iistä ja Jos vielä sattuisi Amerikan Faa-pyrkiä
lisUlle, hänenkin tulisi ;|fttaa , ri |>äi!täkatsojiiksi, niin mitäs sitten?
ilmi joitain hyviä puolia itsestään^ etti
saisilnme punnita. On ollut muiiäl^iÄ
-halukkaita, mutta asiasta et ole oikein
otettu vaaria Toivon, että kaikki Faar
riksi aikovat ilmoittaisivat lähiaik<^iia,
:v että annan ääneni .'\lbertan
.^1^]^Ql|e ja toivon, että hän pääsbi sillä
FotdillMui -Timminsiin tai Toronto<»i.
'Idihän se haittaisi, vaikka meUlä <disi
kaksi Faaria. yksi omassa j a toinen
]>areinpi mitä useampi, sillä meitä tijlla.v^nQUKlp^rllaa^^
on ISekiDä paljon ja he sanovat ilomie- Toivotan vain lykkyä tulevissa vaa­lin
i|iidlpitcensä. Varmaan on mohb^' Ictea. K>-nat teräviksi flikat, äidit,
om
tojufbian seka LtittojuUaan, joissa ystävät,
masdk kummassa sitten voisi valita lo-nolbta,
jotka pääsevät Laulu- ja »Qij|t| ^ ,.\i|apt ja kaikki hametta kanUvat Liekin
lupaan joirn- ystävät.
LIEKISSÄ 4m usein oUut juttuja Sa­vosta,
Turusta, Vaasasta ym. semhnlta
kunkin paikkakunnan kielimurteella.
Mutta Hämeen ja Karjalan murretta
tuskin nimeksikään, joten tämän jutun
kyhääjä. antaa pienen nä3^teen karja­laisesta
kielenkäytöstä, joka on varmas­ti
puhtainta ja kauneita suomea.
Antakaamme ensinomäiseksi puheen­vuoro
Joonas Nuijapäälle, joka oli istu­nut
koulunpenkillä kuusi viikkoa rippi­koulun
jälkeen:
Issäi ko laitto miut kouluun nise sano
jot; "Juooas. jos piäset lävitse sen kie
tokoulun, niannan siul, räUähatun p a l -
kaks,"
No, mie koitan. Miun nimessäi ei
olt hattuu, \aan piin vei Jussin hattuloi.
Minnuu äkköitti mokoma, ko aina pit
kyssyy Jussiit, jos sua ottoo hatun. N o ,
se lupas j a mie otin. Mut nyt ko c4en
miehen kirjoihi piäst, jot pittää ruvet
kulkemaa yöjalas, ni on sitä piästävä
hatu omistajakski.
Mie manin sin kiertokoulun j£^ pläsin
lävitse kuuves viikos. Miul närtkö on
hyvä ulosanto ni piäsin. Piäshä ne toi-setki,
jot aieil kaikil tais olla se hyvä
ulosanto.
No, mie kysyi isält sit rällähattiiu.
Eihä se raukka muistant koko rällää,
mut män sit tuva luhil j a löys oman
vanhan rällänsä ja anto sen miul. Piä-laes
oi iso reikä, muttei piä mänt lä-^
vitse, ko miul on suur älypiä. Mie
panin sarkapaikan reiäl ja vot, miust
tul rällän omistaja.
Laurion talos piettii tantsiloi, ko siel
(A) vanha savutiipa joute. 'Riihihatus
pit tantsii, ko nok puttoili piähä. T i e -
täähä sellases jytinäs. Oltii noes ko
riihimiehet ainai. Latti£q>alkit hyppi­vät
ylös{]äi ja.aiaspäi, mut sitä tantsittii
vua j a lystii olj..
Tuvan nurkas olj lattijas suuri rako.
Tais olla läpsii varte. Ällyy siin kysy.
Terve taas. Liekin
muurahaiset
, Olen monasti ajatellut, että minkä-bänlaista
c4isi elämä erämaassa, troo­pillisessa
ilmastossa. Lukiessani kii-jan
"Erämaan vaeltaja", se selvittää, että
minkälaista se oikein on. kaukana siel­lä
on hauskuus, saat kulkea mäilikau-palla
villien metsäeläinten vaaniessa.
Jostain sitten löydät vettä, että saat ko-vinmian
janosi sammumaan, mutta-ei- ^
hän sitä kaikkea sovi juodakaan. Toi­sinaan
on niin kuuma päivä, ettei voi
liikkua juuri ollenkaan. Jos eväät lop­puvat,
ei ole muuta keinoa kuin turvau­tua
metsänriistaan. Sekään ei ole haus­kaa*
siHä ^ m a i s s a on vaikka minkälai­sia
elukoita.
Mutta mitäpä noista erämaista, on­han
täälläkin lämmintä, kun on vuoden
kaunein aika Luonto on pukeutunut
täydellisesti vihreään pukuunsa. Olisi
aina näin kaunista — mutta ehkä emme
osaisi siitä niin nauttia.
Olin hyvin iloinen lukiessani Albertan
.\leksin kirjeen ja tunsinpa itseni jonkin
verran ylpeäksikin kun näin, että hän
on meidän Canadan tyttölasten Faari,
etteivät nuo Valtain pucrien tyttäret vain
yksin omista Faaria. Mitä koulusivis­tykseen
taas tulee, niin mitä siitä huolii.
Uskon, että kaikki Liekin perheeseen .
kuuluvat ovat samaa mieltä kanssani.
Sain tässä jokin aika sitten Suomesta .
keittokirjan» mutta en tiedä katk|uen
mausteiden nimeä suomen kiekUä. Pyy­dän
ystävällisesti, etti joku Liekin l u k i ­joista
olisi niin hyvä ja lähettiiisi eri
mausteiden nimet Liekkiin suomen- ja
englannin kieiaiä, ehkä siitä olisi hyötyä
jollekin toisellekin.
K o ^ Mansikit j a Hekmat huutele­vat,
täytyy mennä Kuutemiin!
jottei pu^nt siihe reikaa-i^
myyjok muV ko viisafl "
Köntt^aän Eliaksest ja
vast ämmät sanoi, jot kuka i
Tietaähä ämmät, mut eivät
sa mittää, ko Eljas kai
yöjalas. "Mokomaki smttnei^
noit. Olijha sil Eliaksd
toisellekkii antaa, mut
Sano vaan: ' K y l mie jakai"
vaik vxel suuremmanki neniä,
mies. ivenä on kaksraiteinea,'
oikei tulloo väri ja vesi t ^
ni se juoksee nenän kahta purit
raiteit myöte alas,"
'Ei se Purl?kan lava taint
miun nenäjäi, ko ei sanont mitöi,
tel vua miu kättän ko tantjiÖB.;
mie kans rutistin vastaa ja siintae
Ruvettii pitämää levan kaos yhfi,
ke mittää etukynttee meinattu.
leva alko sannoo sittäi ja tattäi'
Sano olevan kymmenen kotkutoet
mettä j a röijyy, sukkii, kintait ja
tina paitoi ja kivijalkoi aitan on^
alkunpiäsyö Siel riippu aitaa
kaikkii, vua miul ei olt ko yhet
ja paltto omaisuut, ei miust ok
seks sellaisel tytöl^ kel on ky
hametta,/mie sanoin.
'^Kyllä niit pöksylöi löytyy bh»;
aletaa", sano Purlakan leva ja
syrjäkarreilta i miu päällei.
Sermakka soi ja kaik m^nniit
maa. No, nr.yö mäntii kans. T-ja
vihasest pyörittii. Miu k"
virtas ves ja lask alas nenäraiteita
te. Pyörittii tuvan nurkas, mis^
suur.rako lattijas. leva ei älynt
jalkohee. E*hä sil leval ällyy olt,'
se kuuluu voa viisail ihmisil se äy. '
van kenkä män siihe lattia raklar"
•leva tek pylheärän ja kaatu —mie
leva itki j a voivotti. M^iast;^,
miunki polvehei, mut mie en itkent,'
miul on miehen luonto. Kaik
meil ja-mie kans, vaik niin polvijai',
löitti. leva pit nostaa ylös vua mie:
sin ominpäi. levan jalka pöbötty ja
piti aika läsimää. Miu polvei
ja läksin pois. Ei tarvint pittää
ja leva saa läsii nii kauva ko tahtoa
Nyrkkeily on eritii
tuottavaa hotnmaa
Äskettäin suoritetussa Rocky
cianon ja Ezzard Charlesin
nyrkkeilyottelussa raskaansarjan
rin tittelistä — jonka Marciano
— on mielenkiintoista todeta ne
tulot, mitkä tästä ottelusta keräylj^
niin ottelijoille kuin ottelun
lekin. Luettelemme seuraavassa *
keimmät tuloerät.
' Ottelun seuraajia 47,585.
Ovitulot ?543,092.
Valtion ja liittovaltion verot
Puhtaat tjlot $469,653.
Radiotulot $35,000.
Televisiotulot $188,000
tulot). ^
uMarcianon osuus (40^; puhoasu
losta) ?187,H6i.20.
Charlesin osuus (20';
losta) $93,9.^0.60.
Marcianon osuus radio- jaJ
tuloisU $88,100 (arvioitu ^«^^^^^
Charlesin osuus radio- ja telev»^
loista $ A 4 ,W (arvioitu ^^^^-g^j
i^vM* -a»i^c;i.a. ^n/o^n^ tknokknonnaaiissoo suus?^' •
(arvioitu tulo).
Charlesin kokonaisosuus
(arvioitu tulo). ^
Iisaksi ylläoleviin satnm«»
myöskin elokuvatulot. joita e\
Uskettu. .
Kannatti siinä siis iskea P ^
iskeä, kun sai nom siev öiset tulo* ^
19S4 4 » < l l . >4i