1946-08-31-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAU.\NTALNA, ELOKUUN 24 PÄIVÄNÄ
iMinmmiiiniiii luaiioiminiuuuuni umitumnnnniiinminiunmtuiiiiiuai
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Eam Street West. Sudburyx Ontario.
aeglstered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vuosikerta .$2.50
6 kuukautta 1.40
4 kuukautta .75
Yhdysvaltoihin:
1 vuosikerta $3.10
6 kuukautta 180
8nomecn Ja muualle oikomaille:
1 vuosikerta .....$3.75
6 kuukautta 2.00
MeklU ilmestyy jokaisen yiikon Iaa«
' ftntaina 12-sivuisena. sisältäen parasta
Iraunokirjalllsta luettavaa kaildlta aloU-ta.
^IMi
Asiamlehille myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään.
TLMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta
50 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2,00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
iienttia jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited. ^
Kustantaja Ja paliiaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 10O-102 Elm.
ötreet West, Sudbury, Ontario "
^Toimittaja A, Päiviö.
Liekldin aijotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
F.O. Box 69 - - Sndhqry* Oat
ToimitukseDf kulmasta
Työnpäivä, tavanmukainen, Yh-dysvallohta
alkuun lähtenyt työn
juhlapi^vä (syyskuun ensimmäinen
maanantai) . on taas. edessämme.
Kuinka ylevällä. iloUa sitä juhlisim-*
mckaan, jos, olisi asiat, niinkuin. oUa
pitäisi. Onhan. se oikeastaan inhUnU-:
lisesti järkevin ja orvokkain juhlittava
— työ, ja samalla sen tekijät,
sen juhlijat itse. Kaikkien siihen,
juhlaan pitäisi riemulla yhtyä. Lapsikin
käsittää, että työ on elämän ja
onnen perustus, sivistyksen perustus
ja edistyksen perustus. Sen pohjalla
lepää kaikki mitä ihmisen elihnänpii-riin
kuuluu. Sieltä on lähtöisin "jokapäiväinen
leipämme"» ei väin se
laiha leipä, jota työntekijät nauttivat,
vaan se lihavakin leipä, jota
työnantajat ja miten kuten vauraat
ja mahtavat nauttivat. Sieltä on
lähtöisin ne ylimääsäisinä, huimaavina
kasaantuneet rikkaudet, joita
ei työntekijöille jaeta. Eikö siis kannattaisi
kaikkien Työnpäivää juhlia?
Mutta miten nyt onkaan. Ei tarvitse
muuta kuin silmäillä sanomalehtiä
päivästä ^päivään niin näkee,
mikä on työntekijän ja työnantajan
suhde, mikä on työn ja pääoman
suhde ja miten häpeällisesti työ parka
kohdellaan. Taistelu, melkeinpä
verinen taistelu on käynnissä. Työntekijät
kamppailevat leivästään ja
oikeuksistaan ja työnantajat voitto-saaliistaan
ja riisto-oikeuksistaan,
Lakonjohtajiq ja lakkolaisia vangitaan,
lakonrikkureita, tietämättömiä
ja kurjia työläisiä koetetaan vängätä
lakkoa murtamaan, ja kun ei siinäkään
onnistuta, niin poliisUaumoja
komennetaan lakkorintamille. Se on
juuri sitä samaa kuin ennen, kuin
ennen sitä suurta sotaa, joka käytiin
demokratian ja paremman maailman
puolesta. Miltä ivalta tuntuukaan
kaikki silloiset puheet ja kirjoitukset
näistä asioista. Oli silloin työläinen
ja pietti ihminen suuri, melkeinpä e-ncmmän
kuin tasavertainat maan
^ ji
pari viikkoa ja sitten saattaa välillä
,tulla muutamia nikottomia päiviä,
jonka jälkeen se alkaa uudelleen.
Sirkuksen ansiosta
Ofh, kiin koski kipeästi . . . Nyt
jos kenellä on jotakin sydämellä,
hampaankolossa tahi korvantakana,
jotakin vähemmän mieluista, jota on
kenties kauankin hautonut mielessään
sopivan tilaisuuden tullen minulle
sanoakseen, niin- riemuitkaa,
siHä se tilaisuus on tullut. Sanokaa
huoletta vain, kuuntelen pitkänkin
saarnan vastajta mukisematta. En
edes avaa suutani itsepuolustukseen.
'Mistäkö tämä mielen nöyryys ja
vaikenemisen taito on nyt löytynyt?
Sirkuksesta . . . joOj sieltä ne sain.
Vaikka pitääköhän minun olla rehel-linen
ja kertoa totuus. Ei- sydämeni
ole nöyrä, se napisee ja kapinoi parastaikaa
niin että. Tämävaikene-^
misen taito johtuu vain itsesuojelusi,
vaistosta. Jos se^ hetkeksikin unohdan,
niin kohta älähdän.
Joo, olimme. sirkuksessa. Käyima
me siellä useana iltana — ja joka
kerta läksin sieltä murjottaen, aivan,
•kipinöiden. Mitä kun eti kertaakaan
saanut ministeriäni viemään minua
mihinkään myllyyn, raitille, ei edes
karuselliini.
Mutta löysinpä lopulta toverin
joka ei peljännyt. Kävimme useassa .
h3nTässä päätyen lopulta sellaiseen
mukavaan pyttyyn, aivan kuiii pyyk*
kitamppuun. Se pyöri viribasti pitkän
seipään nokassa, ja. minuokohan
kunnioitettavan painoni ansiosta se.
seivä^in • k ä ^ t d e h t i ' niin, nopeassa
tempossa ravistellen pyttyä ja meitä
siellä pytyssä ihan kuin jumalan
kerjäläistä. Nauroimme.- makeasti
kyydin epätasaisuudelle ja ihastuneina
siihen pyttyyn lupasimme tulla
pian uudelleen, kun samassa pytty
heilahti entistä rajummin ja — ei,
emme silti pudonneet, mutta naapurilta
taisi väskähtää niskat, koska piti
päätänsä niin väärässä ja minä onneton
pistin parahiksi kieleni, hampaitten
väliin. Se koski niin kipeästi
että vasta aikojen perästä, kun
jo kävelimme alhaalla maankamaralla,
huomasin että kallellaan on minunkin
pääni.
Aamulla ylösnoustessa oli työ ja
tuska saada niskoihin sen verran voimaa
että sain pääni ylös tyynystä.
Ja kaiken kukkuraksi kultainen mi-nisterini
nauraihti tämän tuosta niin
m3keasti kierolle rvihdUleni että ihan
teki mieli kolauttaa häntä. Mutta,
^ n tee sitä, se olisi liian rajua' leikkiä
minun kankealle niskalleni. Mieluummin
annan hänen rauhassa
riemuita, onhan se niin harvoin kun
'händiä on tilaisuutta iosi rehelliseen
vahingoniloon. Siis iloitkoon, minä
vain vaiteliaana toimittelen kotoisia
askareitani kunnes kieleni paranee
Ja voin päätäni säälimättä heilutella.
Joo, kyllä minä tästä vielä suo-mahtaxfien
kanssa. Oli silloin "kansa"
kaikki kaikessa.
Tällainen tilanne särkee Työnpäivältä
sen oikean tunnelman. Itse
työn kunniaksi, sehän ci muutu, rehellinen
työläinen kyllä juhlia voi,
ja juhlikaamme, mutta voiko juhlia
ylevällä ilolla, tuntien olevansa vapaa,
kunnioitettu ja täysiä oikeuksia
nauttiva ihminen, vaiko taistelumielen
J — siitä, mistä ei enää tänä
päivänä luuUsi tarvitsevan taistella.
— AP.
ristun ja puhun sitten taas entistä
enempi. Ja sitten, kun tulisi pian
ensi kesä ja sirkus, että pääsisin kokeilemaan
käykö siinä pytyssä minulle
aina näin hullusti.
SIRPA SERKKU.
John Jääskeläisen
Suomen Työn-paivana
Nyt liehu lippu, liehu uljaimmasti!
On kansan suuri juhlapJivä tää:
työmies nyt juhlii. Ilmaan
mahtavasti
työn laulu, veljeysvirsi helkähtää:
*Sen kaiken minkä inha, sota kaasi
työn muurahaiset rakentavat taas.
Siks luova työ vain olkoon
kuninkaasi,
maa. Se on nostava sun kumiaas.
Useat ihmiset saavat huomiota
osakseen elämässään niukalti ja kuo^
leman jälkeen heitä tuskin muistaa
kukaan. Tämä toveri, jonka muistolle
tahdon: omistaa nämä muutamat
rivit, oli ehkä yksi tuonlaisista, joka
ei tavoitellut mitään suurta nimeä ja
mainetta. Mutta hän mielestäni olisi
ansainnut saada hiukan mainintaa
kuoleman jälkeen, sillä hän. elä'
mänsä päivinä eihti tekemään paljon
(hyödyllistä täällä samoin kuin kotimaassaan
Suomessa, josta . hän tuli
tänne saadakseen perheelleen paremman,
elämän.
Toveri Jääskeläinen oli tuonlamen
hiljainen, siivo ja. toverillinen perv
soona. Hän kuului jäsenenä^^CSJ.;
ja L: P. P> sekä Metsä- ja Sahamyl-lytyöläisten
Unioon täällä Port.Arthurissa
» Usei'ta vuosia, sitten hän
muutti Suomesta tänne Canada^ ja,
kuten: hänen- vaimonsa minulle kirjoitti
j jäi' Mrs, Jääskeläinen: kolmea.
pienen: lapsen kanssa Suomeen^ ollen
lapsista nuorin 6 viikon. vanha. Hän; ^
kinj^itti: "Elämä tuntui silloin ras-kaalta:
kun mielheni lähti, ja odotin
häntä vielä kotiin tulevaksi, vaan
nyt on toiveet rauenneet tyhjään.
Poikamme-palveli Suomen armeijassa,
viisi vuotta, vaan sain hänet kuitenkin
elävänä takaisin, joka. oli suuri
lahja minulle vanhalle äidille.
Mutta mieheni ei siis palaa takaisin
koskaan."
Toveri Jääskeläinen työskenteli
metsätöissä ja oli. koko talven metsässä
ja mahdollisesti ajatteli tämän
kesän aikana palata kotiin o-maistensa
luokse, mutta sitten, oi-lessaan
tulossa Port Arthuriin, kohtasi
häntä matkalla tapaturma ja
Ihän kuoli Port .Arthurin sairaalassa,
matkalla saamiensa vammojen johdosta.
Hän oli paljon pidetty toverijou-kon
keskuudessa ja oli monissa tehtävissä
silloin kuin oli tilaisuudessa
ottamaan niitä vastaan. Hän myöskin
tilasi ja luki innokaasti Vapautta
ja Liekkiä, ja muitakin työväenleh-tiä
hänelle tuli Yhdysvalloista. U-sein
hän sai uusia Vapauden tilaajiakin
hankituksi ja harrasti kaikkialla
työväen luokan pyrkimyksiä ja toimi
niiden edistämiseksi, joten hänen
menetyksensä jätti syvän aukon ri-veihimme.
TYYNE ALINA.
Yksin istun. .
Otan kirjan käteeni ja yritän lukea,
mutta se ei maista. Heidän kirjan
pois, .Ajatukset monenlaiset kiertävät
päässäni. Radiosta tulee niin
kaunista soittoa, se lisää sitä tunnetta,
mitä tunnen tänä iltana.
Jospa voisin puhua — mutta en.
Ymmärrän mitä on onni, että se on
kalleinta ihmiselle, mutta se saavuttaa
ja säilyttää, se maksaa paljon.
Kun aura kyntääi kirves lyö,
soi: ratas,
työn sauhu kiirii yllä kattojen,
on koittava sun suuri vuosisatas'
sun; huomispäivän vapaa ihminen.
Niin^ vapaan miehen, kansain
toveruuden
jd rauhan, rakennuksen kunnkn.
Vaan valvo, kansa. Silloin päivän
uuden
ja kauniimman näät kohta nousevan.
Öi^Uehu lippu, liehu korkealla!
Tää . kaftsan suuri juhlapäivä on.
Ja olkoon jokaisella raatajalla
nyttisko ihmisyyden voittohon.
PENTTI LAHTI.
Nykyaika turmelee niin monta kotia
ja. ihmistä. Entä me ihmiset? .
Voisin sanoa . paljonkin, vaan ehkä
se, - on- luvatonta. Mutta voinihan
vaatjka, itsekseni jutella tässä kynäni
kanssa.
Ystävä, ja toveri. Mitä nuo sanat
^sisältävätkään, kun ne lausutaan
tarkoitustaan, vastaavassa mielessä
jatsilla, äänenpainolla, mikä tuo lämpöä
»
Rehellisyys. Suuri ja tärkeä sana
tuokin- Jospa me sen omaisimme
elämässämme- pohjiaan myöten, niin
se toisi huojennusta ja rauhaa.
Rakkaus. Tuokin sana tarkoittaa
paljon. Sitä, rakkautta, on monen-laista.
— Usein sanotaan rakkaudeksi
sitä, kun nuori tyttö ja poika tapaavat
toisensa ja silmä sanoo —
"hän on kaunis, hänet minun pitää
saada hinnalla millä hyvänsäl" Ja
voi käydä niin, että siriien tarjoutuu
tilaisuus. Mutta hetken perästä
huomataan — "eipä hän ollutkaan
niin kaunis kuin luulin!" Tuli pettymys.
MHiinkäs. nyt meni rakkaus?
. . . ,
Olin kymmenen vuoden ikäinen,
kun rupesin ymmärtään jotakin. Silloin
näin omassa kodissani sitä ristiriitaisuutta,
mrkä nykyään tekee t;is-sä
maailmassa niin paljon onnetto.
mia. Suurin sy\' on meissä ihmisissä,
luonnollisesti. Emme ymmärrä
toisiamme emmekä anna ''omalle mi-nällemme"
periksi. Emme 50vi^^
rakkautta siihen, mihin se kuuluisi
— emme pyri sitä palauttamaan sO-loin,
kun se pytkii pakenemaan ja pilaa
kaiken.
'Puhukaapa näistä asioista te, joij-la
on enemmän kokemusta kuin minulla.
PIIKATYTTÖ,
KAIVATTE rautaa,
hopeata kultaa —
ja koska se saapuu
maailman teille,
niin laivahan portit
ne aukeevat heille,
mutt* helvetti meille.
ÄLKÄÄ te ihmiset surko niin,
vaan järjellä määritelkää,,
se aina saa suruihin suurimptm
ken järjen kylmyyttä pelkää.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 31, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-08-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki460831 |
Description
| Title | 1946-08-31-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAU.\NTALNA, ELOKUUN 24 PÄIVÄNÄ iMinmmiiiniiii luaiioiminiuuuuni umitumnnnniiinminiunmtuiiiiiuai (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Eam Street West. Sudburyx Ontario. aeglstered at the Post Office Dept, Ottawa, as second class matter: Tilaushinnat: 1 vuosikerta .$2.50 6 kuukautta 1.40 4 kuukautta .75 Yhdysvaltoihin: 1 vuosikerta $3.10 6 kuukautta 180 8nomecn Ja muualle oikomaille: 1 vuosikerta .....$3.75 6 kuukautta 2.00 MeklU ilmestyy jokaisen yiikon Iaa« ' ftntaina 12-sivuisena. sisältäen parasta Iraunokirjalllsta luettavaa kaildlta aloU-ta. ^IMi Asiamlehille myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä Jo tänään. TLMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoitushinta 50 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2,00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä iienttia jokaiselta muistovärsyltä tai klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. ^ Kustantaja Ja paliiaja: Vapaus Publishing Company Limited, 10O-102 Elm. ötreet West, Sudbury, Ontario " ^Toimittaja A, Päiviö. Liekldin aijotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI F.O. Box 69 - - Sndhqry* Oat ToimitukseDf kulmasta Työnpäivä, tavanmukainen, Yh-dysvallohta alkuun lähtenyt työn juhlapi^vä (syyskuun ensimmäinen maanantai) . on taas. edessämme. Kuinka ylevällä. iloUa sitä juhlisim-* mckaan, jos, olisi asiat, niinkuin. oUa pitäisi. Onhan. se oikeastaan inhUnU-: lisesti järkevin ja orvokkain juhlittava — työ, ja samalla sen tekijät, sen juhlijat itse. Kaikkien siihen, juhlaan pitäisi riemulla yhtyä. Lapsikin käsittää, että työ on elämän ja onnen perustus, sivistyksen perustus ja edistyksen perustus. Sen pohjalla lepää kaikki mitä ihmisen elihnänpii-riin kuuluu. Sieltä on lähtöisin "jokapäiväinen leipämme"» ei väin se laiha leipä, jota työntekijät nauttivat, vaan se lihavakin leipä, jota työnantajat ja miten kuten vauraat ja mahtavat nauttivat. Sieltä on lähtöisin ne ylimääsäisinä, huimaavina kasaantuneet rikkaudet, joita ei työntekijöille jaeta. Eikö siis kannattaisi kaikkien Työnpäivää juhlia? Mutta miten nyt onkaan. Ei tarvitse muuta kuin silmäillä sanomalehtiä päivästä ^päivään niin näkee, mikä on työntekijän ja työnantajan suhde, mikä on työn ja pääoman suhde ja miten häpeällisesti työ parka kohdellaan. Taistelu, melkeinpä verinen taistelu on käynnissä. Työntekijät kamppailevat leivästään ja oikeuksistaan ja työnantajat voitto-saaliistaan ja riisto-oikeuksistaan, Lakonjohtajiq ja lakkolaisia vangitaan, lakonrikkureita, tietämättömiä ja kurjia työläisiä koetetaan vängätä lakkoa murtamaan, ja kun ei siinäkään onnistuta, niin poliisUaumoja komennetaan lakkorintamille. Se on juuri sitä samaa kuin ennen, kuin ennen sitä suurta sotaa, joka käytiin demokratian ja paremman maailman puolesta. Miltä ivalta tuntuukaan kaikki silloiset puheet ja kirjoitukset näistä asioista. Oli silloin työläinen ja pietti ihminen suuri, melkeinpä e-ncmmän kuin tasavertainat maan ^ ji pari viikkoa ja sitten saattaa välillä ,tulla muutamia nikottomia päiviä, jonka jälkeen se alkaa uudelleen. Sirkuksen ansiosta Ofh, kiin koski kipeästi . . . Nyt jos kenellä on jotakin sydämellä, hampaankolossa tahi korvantakana, jotakin vähemmän mieluista, jota on kenties kauankin hautonut mielessään sopivan tilaisuuden tullen minulle sanoakseen, niin- riemuitkaa, siHä se tilaisuus on tullut. Sanokaa huoletta vain, kuuntelen pitkänkin saarnan vastajta mukisematta. En edes avaa suutani itsepuolustukseen. 'Mistäkö tämä mielen nöyryys ja vaikenemisen taito on nyt löytynyt? Sirkuksesta . . . joOj sieltä ne sain. Vaikka pitääköhän minun olla rehel-linen ja kertoa totuus. Ei- sydämeni ole nöyrä, se napisee ja kapinoi parastaikaa niin että. Tämävaikene-^ misen taito johtuu vain itsesuojelusi, vaistosta. Jos se^ hetkeksikin unohdan, niin kohta älähdän. Joo, olimme. sirkuksessa. Käyima me siellä useana iltana — ja joka kerta läksin sieltä murjottaen, aivan, •kipinöiden. Mitä kun eti kertaakaan saanut ministeriäni viemään minua mihinkään myllyyn, raitille, ei edes karuselliini. Mutta löysinpä lopulta toverin joka ei peljännyt. Kävimme useassa . h3nTässä päätyen lopulta sellaiseen mukavaan pyttyyn, aivan kuiii pyyk* kitamppuun. Se pyöri viribasti pitkän seipään nokassa, ja. minuokohan kunnioitettavan painoni ansiosta se. seivä^in • k ä ^ t d e h t i ' niin, nopeassa tempossa ravistellen pyttyä ja meitä siellä pytyssä ihan kuin jumalan kerjäläistä. Nauroimme.- makeasti kyydin epätasaisuudelle ja ihastuneina siihen pyttyyn lupasimme tulla pian uudelleen, kun samassa pytty heilahti entistä rajummin ja — ei, emme silti pudonneet, mutta naapurilta taisi väskähtää niskat, koska piti päätänsä niin väärässä ja minä onneton pistin parahiksi kieleni, hampaitten väliin. Se koski niin kipeästi että vasta aikojen perästä, kun jo kävelimme alhaalla maankamaralla, huomasin että kallellaan on minunkin pääni. Aamulla ylösnoustessa oli työ ja tuska saada niskoihin sen verran voimaa että sain pääni ylös tyynystä. Ja kaiken kukkuraksi kultainen mi-nisterini nauraihti tämän tuosta niin m3keasti kierolle rvihdUleni että ihan teki mieli kolauttaa häntä. Mutta, ^ n tee sitä, se olisi liian rajua' leikkiä minun kankealle niskalleni. Mieluummin annan hänen rauhassa riemuita, onhan se niin harvoin kun 'händiä on tilaisuutta iosi rehelliseen vahingoniloon. Siis iloitkoon, minä vain vaiteliaana toimittelen kotoisia askareitani kunnes kieleni paranee Ja voin päätäni säälimättä heilutella. Joo, kyllä minä tästä vielä suo-mahtaxfien kanssa. Oli silloin "kansa" kaikki kaikessa. Tällainen tilanne särkee Työnpäivältä sen oikean tunnelman. Itse työn kunniaksi, sehän ci muutu, rehellinen työläinen kyllä juhlia voi, ja juhlikaamme, mutta voiko juhlia ylevällä ilolla, tuntien olevansa vapaa, kunnioitettu ja täysiä oikeuksia nauttiva ihminen, vaiko taistelumielen J — siitä, mistä ei enää tänä päivänä luuUsi tarvitsevan taistella. — AP. ristun ja puhun sitten taas entistä enempi. Ja sitten, kun tulisi pian ensi kesä ja sirkus, että pääsisin kokeilemaan käykö siinä pytyssä minulle aina näin hullusti. SIRPA SERKKU. John Jääskeläisen Suomen Työn-paivana Nyt liehu lippu, liehu uljaimmasti! On kansan suuri juhlapJivä tää: työmies nyt juhlii. Ilmaan mahtavasti työn laulu, veljeysvirsi helkähtää: *Sen kaiken minkä inha, sota kaasi työn muurahaiset rakentavat taas. Siks luova työ vain olkoon kuninkaasi, maa. Se on nostava sun kumiaas. Useat ihmiset saavat huomiota osakseen elämässään niukalti ja kuo^ leman jälkeen heitä tuskin muistaa kukaan. Tämä toveri, jonka muistolle tahdon: omistaa nämä muutamat rivit, oli ehkä yksi tuonlaisista, joka ei tavoitellut mitään suurta nimeä ja mainetta. Mutta hän mielestäni olisi ansainnut saada hiukan mainintaa kuoleman jälkeen, sillä hän. elä' mänsä päivinä eihti tekemään paljon (hyödyllistä täällä samoin kuin kotimaassaan Suomessa, josta . hän tuli tänne saadakseen perheelleen paremman, elämän. Toveri Jääskeläinen oli tuonlamen hiljainen, siivo ja. toverillinen perv soona. Hän kuului jäsenenä^^CSJ.; ja L: P. P> sekä Metsä- ja Sahamyl-lytyöläisten Unioon täällä Port.Arthurissa » Usei'ta vuosia, sitten hän muutti Suomesta tänne Canada^ ja, kuten: hänen- vaimonsa minulle kirjoitti j jäi' Mrs, Jääskeläinen: kolmea. pienen: lapsen kanssa Suomeen^ ollen lapsista nuorin 6 viikon. vanha. Hän; ^ kinj^itti: "Elämä tuntui silloin ras-kaalta: kun mielheni lähti, ja odotin häntä vielä kotiin tulevaksi, vaan nyt on toiveet rauenneet tyhjään. Poikamme-palveli Suomen armeijassa, viisi vuotta, vaan sain hänet kuitenkin elävänä takaisin, joka. oli suuri lahja minulle vanhalle äidille. Mutta mieheni ei siis palaa takaisin koskaan." Toveri Jääskeläinen työskenteli metsätöissä ja oli. koko talven metsässä ja mahdollisesti ajatteli tämän kesän aikana palata kotiin o-maistensa luokse, mutta sitten, oi-lessaan tulossa Port Arthuriin, kohtasi häntä matkalla tapaturma ja Ihän kuoli Port .Arthurin sairaalassa, matkalla saamiensa vammojen johdosta. Hän oli paljon pidetty toverijou-kon keskuudessa ja oli monissa tehtävissä silloin kuin oli tilaisuudessa ottamaan niitä vastaan. Hän myöskin tilasi ja luki innokaasti Vapautta ja Liekkiä, ja muitakin työväenleh-tiä hänelle tuli Yhdysvalloista. U-sein hän sai uusia Vapauden tilaajiakin hankituksi ja harrasti kaikkialla työväen luokan pyrkimyksiä ja toimi niiden edistämiseksi, joten hänen menetyksensä jätti syvän aukon ri-veihimme. TYYNE ALINA. Yksin istun. . Otan kirjan käteeni ja yritän lukea, mutta se ei maista. Heidän kirjan pois, .Ajatukset monenlaiset kiertävät päässäni. Radiosta tulee niin kaunista soittoa, se lisää sitä tunnetta, mitä tunnen tänä iltana. Jospa voisin puhua — mutta en. Ymmärrän mitä on onni, että se on kalleinta ihmiselle, mutta se saavuttaa ja säilyttää, se maksaa paljon. Kun aura kyntääi kirves lyö, soi: ratas, työn sauhu kiirii yllä kattojen, on koittava sun suuri vuosisatas' sun; huomispäivän vapaa ihminen. Niin^ vapaan miehen, kansain toveruuden jd rauhan, rakennuksen kunnkn. Vaan valvo, kansa. Silloin päivän uuden ja kauniimman näät kohta nousevan. Öi^Uehu lippu, liehu korkealla! Tää . kaftsan suuri juhlapäivä on. Ja olkoon jokaisella raatajalla nyttisko ihmisyyden voittohon. PENTTI LAHTI. Nykyaika turmelee niin monta kotia ja. ihmistä. Entä me ihmiset? . Voisin sanoa . paljonkin, vaan ehkä se, - on- luvatonta. Mutta voinihan vaatjka, itsekseni jutella tässä kynäni kanssa. Ystävä, ja toveri. Mitä nuo sanat ^sisältävätkään, kun ne lausutaan tarkoitustaan, vastaavassa mielessä jatsilla, äänenpainolla, mikä tuo lämpöä » Rehellisyys. Suuri ja tärkeä sana tuokin- Jospa me sen omaisimme elämässämme- pohjiaan myöten, niin se toisi huojennusta ja rauhaa. Rakkaus. Tuokin sana tarkoittaa paljon. Sitä, rakkautta, on monen-laista. — Usein sanotaan rakkaudeksi sitä, kun nuori tyttö ja poika tapaavat toisensa ja silmä sanoo — "hän on kaunis, hänet minun pitää saada hinnalla millä hyvänsäl" Ja voi käydä niin, että siriien tarjoutuu tilaisuus. Mutta hetken perästä huomataan — "eipä hän ollutkaan niin kaunis kuin luulin!" Tuli pettymys. MHiinkäs. nyt meni rakkaus? . . . , Olin kymmenen vuoden ikäinen, kun rupesin ymmärtään jotakin. Silloin näin omassa kodissani sitä ristiriitaisuutta, mrkä nykyään tekee t;is-sä maailmassa niin paljon onnetto. mia. Suurin sy\' on meissä ihmisissä, luonnollisesti. Emme ymmärrä toisiamme emmekä anna ''omalle mi-nällemme" periksi. Emme 50vi^^ rakkautta siihen, mihin se kuuluisi — emme pyri sitä palauttamaan sO-loin, kun se pytkii pakenemaan ja pilaa kaiken. 'Puhukaapa näistä asioista te, joij-la on enemmän kokemusta kuin minulla. PIIKATYTTÖ, KAIVATTE rautaa, hopeata kultaa — ja koska se saapuu maailman teille, niin laivahan portit ne aukeevat heille, mutt* helvetti meille. ÄLKÄÄ te ihmiset surko niin, vaan järjellä määritelkää,, se aina saa suruihin suurimptm ken järjen kylmyyttä pelkää. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-08-31-02
