1943-12-11-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 10 LAUANTAINA, JOULUKUUN 11 PÄIVÄNÄ
seron rinta avoinna heiluttaen kuivettuneita,
rypistyneitä rintojaan
Icuin monipentuinen naaraskoira Ja
Andrein jalkojen juuressa konttasivat,
lapset, toinen toistaan pienempiä
. . . ^ ä n perääntyi villisti vilkuillen
'heitti sapelinsa takaisin huotraan ja
tasaisella maalla kompastellen lähti
kulkemaan hevosensa luo. Portille asti
kulki hänen perässään ilosta ja eletystä
pelosta, itkevä vanhus, yrittäen
•kumartua suutelemaan jalustimia,
mutta Andrei väisti inhosta rypistel
Ien ja kähisten:
— Sinun onnesi I . . . lapset...
Kotona hän kolme vuorokautta valoi
itseensä viinaa, itkien humalassa.
Toisena yönä poltti va-jan, jossa Jev-dokija
oli hirttäytynyt ja neljäntenä
päivänä pöh(5ttyneenä ja kasvoiltaan
^kauheana hiljaa hy\^ästeli äitiä. Ja
hänen päätänsä rintojaan vasten pai-naessaan
äiti ensi kerran huomasi
poikansa vaaleassa tukassa tuhkan-harmaita
säikeitä.
Kahden vuoden kuluttua .Andrei
palasi Puolan rintamalta huuttoriin.
Vuoden liikkui elintarveosaston kanssa
Ylä-Donin piirikunnassa ja sitten
tarttui talouteen. Äidin neuvoihin
naimisiinmenosta vastaili vaikene-
Surulla ilmoitan, että enoni
MR. ARTHUR NORDLUND
kuoli äkkiä sydänhalvaukseen
asimnossaan Skeena Riverin rannalla,
B.C.-ssa, Canadassa, loka-kuxm
30 p:nä 1943.
Hän oli sjnitjmyt Suomessa, lähellä
Porin kaupxmkia, Ulvilan
pitäjässä, Suomeren kylässä. Tullut
tälle mantereelle 20 v. ikäisenä
j a oli kuollessaan 60 ikävuoden
vaiheilla. Häneltä omaisia jäi
tälle mantereelle veli vainajansa
poika, Hugo Nordlund perheineen,
New York City'ssa ja slsko
vainajansa tyttö, Thyra Wuori
perheineen, Embarxass, Minnesotassa.
Kun päivä työsi päättyi,
n i i n levon saavutit.
Lepää rauhassa, enoni rakas,
Keyeät mullat haudallesi.
Thyra ja Emil Wuori
sekä lapsemme
John ja Ailie.
Sydämellinen kiitos niille henkilöille,
'^jotka olette ottaneet osaa
vainajan surutilaisuuteen ja saattaneet
hänen viimeiseen lepoon sinne
Prince ' Rupertin hautausmaahan
maiTaskuun 4 p:nä 1943.
Kunnioittaen teitä,
MRS. E. WUORI PERHEINEEN
Embarass, Minn.
R, 1, Box 37 U.S.A.
Rakkaan isän ja ukin
JOHN PURSIAISEN
M U I S T O L L E
joka kuoli joulukuun 2 p. 1941
-o-
Ei idistä päivä nouse,
ei länteen Uta laske,
ettet sinä, isä rakas,
ole meidän mielessämme.
Rakkaudella muistellen.
Tyttäresi
MARTTA PERHEINEEN.
maila. Mutta kerran äiti ryhtyi päättävästi
vaatimaan vastausta.
— Ota vaimo, Andrei! En jaksa
enää liikutella isoja patoja. Kuka
tyttö hyvänsä tulee sinulle ilomielin.
Kenen luo lähetämme puhemiehet?
— E i , äiti, älä kiusaa!
— Aina vaan yhtä ja samaa! Katso,
päätäsi pitkin on jo halla kulke-nut.
Milloin sinä päätät? Sitten,
kun tulet aivan valkoiseksi? Paljon
näyt ajattelevan äitiäsi! Ja minä
kun luulin, että saan pojanlapsia hoidella.
Kahdesta vuohesta olen säästänyt
villoja, lapsille tulisi niin hyviä
sukkia... Pestä ja kylvettää heitä
— se olisi nyt minun työni. Lehmää
on minun jo vaikea lypsää: sormet o-vat
käyneet tottelemattomiksi. — Ja
siirtyi itkuun. — Kenen kaltaiseksi
lienen synnyttänytkin moisen puujumalan!
On vaan va.iti ja tuhisee.
Mikset puhu?
Andrei otti lakkinsa ja mitään puhumatta
poistui tuvasta. Mutta äiti
ei rauhoittunut: keskusteluja naa-puriakkojen
kanssa, kuiskeita, neuvoj
a . " ~ >
— Jevdokijan jälkeen en tuo ketään
taloon, — pysyi Andrei itsepäisesti
omassaan. Ja äidin viha hypäh-
' ti miniävainajaan.
— Noitui hänet, senkin kyy! —
puheli hän mummoille, kun sattuivat
vastaan kujalla, tai illan suussa tupansa
seinävierellä istuessaan. — Itse
hirttäytyi ja Andreilta anastaa elämän.
Ei halua ottaa toista. Mutta onko
minun helppo illakseni? Voi, voi,
armaani! Kj^neleet vuotavat, kun
katsahdan toisten pojanpoikiin ja tyttäriin:
toisilla on ilonsa, mutta minä
olen yksin kuin m^arotta kolossaan
• • • ,
Samana vuonna Andreilla syntyi
suhde Novotsherkasskin luona kaatuneen
vaihtimestarin, Mihail Pojarko-vin
lesken Marinan kanssa. Marina
täytti sinä syksynä neljäkymmentä,
mutta hänen voimakkaassa, isossa
Vartalossaan ja tummilla kasvoillaan
oli vielä aron tyyni kauneus.
Lokakuussa Andrei kattoi uudelleen
hänen tupansa. Illan hämärissä
Marina kutsui hänet tupaansa, suk
kelasti kattoi pöydän, asetti pöydälle
keittovadin, heitti Andrein polville
puhtaan, koruommellun pyyheliinan
ja itse istuutui vastapäätä, nojaten
poskeaan kämmeneen. Andrei katseli
valjeten salavihkaa hänen tuuhean,
kiiltävänmustan tukkansa raskauttamaa
ylpeää päätään. Marinan tukka
oli tuuhea ja näköjään karhea kuin
hevosen harja, mutta pienten korvien
luona se kihartui lapsellisen pehmeästi
ja levottomasti. Marina katseli
kaiken aikaa .Andreita pitkulaisilla,
hiukan vinoon asetetuilla, mustilla
silmillään.
— Lisätäänkö? — kysyi hän.
— Lisää vain, — suostui Andrei ja
pyyhki kämmenellä vaaleita viiksiään.
Hän aikoi uudestaan ryhtyä hotkimaan
keittoa. Marina taas hänen
vastapäätään istuen katseli häntä petomaisen
varovalla ja odottavalla
katseella, mutta jotenkin Andrei huomasi,
miten hänen täyteläisellä kaulallaan
kiihkeästi löi sininen valtimo,
ja Andrei joutui hämilleen, siirtäen
lusikan syrjään.
— No, mitä nyt? — ja Marina kohotti
ihmeissään kulmiensa mustat
siivet.
— Ei haluta enää. Kiitos. .Aamulla
tulen ja päätän kattamisen.
Marina kaarsi pöydän. Hitaasti
paljastaen h>Tnyssä kauniit hampaansa,
puristuen Andreita vasten i -
isoilla, pehmeillä rinnoillaan hän kysyi
kuiskaten:
— Ehkä jäät minun luokseni yöksi?
• • •
— Voi niinkin, — ivastasi hämilleen
joutunut Andrei, löytämättä
muuta sanottavaa. Ja kostaeri tyhmästä
sanasta, Marina taivutti täyteläisen
vartalonsa kumarrukseen.
— Kiitos, elättäjäni! Ilahdutit
köyhää leskeä... Ja minä S3mtinen,
kun pelkäsin, luulin, että kieltäydyt
Jatkuu,
den ja heidän opettajien pelastami
seksi. Ruotsin hallituksen sanotaan
kin pyytäneen Saksan hallitusta pe'
ruuttamaan tämän määrävk^en
"Ruotsin ja Saksan tulevien suhteiden
etujen tähden", mutta saaneen
siihen röyhkeän vastauksen.
Kiitos
NORJA saa kokea natsien kuristusotteita
kaikin tavoin. Äskettäin
natsit antoivat määräyksen Oslon yliopiston
1,200 ylioppilaan ja opettajan
vangitsemisesta ja eriikoiseen keskitysleiriin
Saksaan lähettämisestä.
Ruotsalaisten ylioppilaiden lähetystö
on käynyt Ruotsin pääministerille e-sittämässä,
että hallitus tekisi kaiken
^mahdollisen norjalaisten ylioppilai-
Lausumme sydämelliset kiitokset
kaikille, jotka saavuitte yllättämään
meitä uutaen kotiimme muuttamisen
johdosta 20 päivä lokakuuta 1943
Kiitos herkullisesta kahvipöydästä.
Kiitos lahjoista, jotka jätitte
meille muistoksi. Kiitos myös illan
emännille, homman alkuunpanijoille
ja kaikille niille, jotka ottivat
osaa, vaan eivät voineet saapua
Teitä kaikkia kiitollisuudella muistaen,
Hulda ja David Jäntti
MEADOW PORTAGE MAN.
Avioliittoon vihitty. *
MRS. DAGMAR BERGGREN
Toronto, Ontario
JA
MR. VICTOR LEHTO
R.R. 2, Salmon Arm, B . C.
J<IITO^
Kauniit kiitokset niille tovereille, jotka niin runsaslukuisena yllätitte
meidät yhteiselämämme alkamisen johdosta. Kaunis kiitos siitä herkullisesta
kahvipöydästä, jonka järjestitte meille. Kiitos siitä lahjasta,
jonka j ä t i t t e käyntinne muistoksi. Kiitos illan emännille. Monet kiitokset
M r . ja Mrs. A. Palttilalle, Albion, B. C. siitä lahjasta, jonka meille
' annoitte.
Kiitos kaikille siitä hjrvästä jota osoititte meitä kohtaan. Säilyköön
toveruus välillämme.
Teitä toveruudella muistaen,
DAGMAR JA VICTOR LEHTO
RJR. 2 _ SALMON ARM, B. C.
KIRJEENVAIHTOON HALUTAAN
Haluamme päästä kirjeenvaihtoon sistien naisten
kanssa. Ikä ei ole rajoitettu.
MR. J. VIRTA
MR. ESTIN HUMU
RYMY EETU
MR. METSÄN PEIKKO
Box 81 Hearst, Ontario
KIITOS
Sydämellinen kiitos tuttavillemme, jotka hauskasti yllättäen tulivat
tupaantuliaisiin kotiimme marraskuim 20 päivän iltana.
Kiitos kallisarvoisista lahjoista, jotka jätitte muistoksi meille sekä
monipuolisesta kahvitaroilusta. Kiitos lahjoittajille jotka eivät olleet
mukana. Erikoisesti kiitämme Meri Laaksoa, Jenni Mäkeä, Ida Stonea,
Aino Heisholttia ja Sylvia Karia kaikesta vaivasta. Ystävyytenne jätti
unohtumattoman muiston meille.
Teitä kaikkia sydämellisesti kiittäen,
TAIMIJA ONNI IKONEN
65 N. Rockwood Ave Port Arthur, Ontario
g.i •mi.iimmmimmm»m.i.,.m.»i,M.„, nm.i.MHMmi.iniHi...M..,,i.m.Mnii.iu.Mnii..ii.iiiMi.MnMiii.ii.iiMMMMiiinnM.Mir.M. yx,wmm<»mnmn«'i
, , ? . ^ J " ^ " ^ " ^ ^ lausua sydämeUiset kiitokset tovereille ja ystäville, jotka
yllätitte meidät siellä vieraillessamme ja järjestitte meUle herkullisen
jaahyvalspöydän.
Erikoinen kiitos tUaisuuden järjestäjUle.
Tulemme ystävyydellä iteitä aina muistamaan.
r^r^^.^r^J^^^^ SOPHIA UNTINEN
CARMANGAY ALTA.
Taas olemme onnellisesti perillä täällä kauniissa Ja lämpimässä
Vancouverissa,
"""""""""'"^^^^^^^^^^ „„„,.„...„ .m,...n.mMU...m.....H..........t..""""""
i,naiwi».
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 11, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-12-11 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki431211 |
Description
| Title | 1943-12-11-10 |
| OCR text |
Sivu 10 LAUANTAINA, JOULUKUUN 11 PÄIVÄNÄ
seron rinta avoinna heiluttaen kuivettuneita,
rypistyneitä rintojaan
Icuin monipentuinen naaraskoira Ja
Andrein jalkojen juuressa konttasivat,
lapset, toinen toistaan pienempiä
. . . ^ ä n perääntyi villisti vilkuillen
'heitti sapelinsa takaisin huotraan ja
tasaisella maalla kompastellen lähti
kulkemaan hevosensa luo. Portille asti
kulki hänen perässään ilosta ja eletystä
pelosta, itkevä vanhus, yrittäen
•kumartua suutelemaan jalustimia,
mutta Andrei väisti inhosta rypistel
Ien ja kähisten:
— Sinun onnesi I . . . lapset...
Kotona hän kolme vuorokautta valoi
itseensä viinaa, itkien humalassa.
Toisena yönä poltti va-jan, jossa Jev-dokija
oli hirttäytynyt ja neljäntenä
päivänä pöh(5ttyneenä ja kasvoiltaan
^kauheana hiljaa hy\^ästeli äitiä. Ja
hänen päätänsä rintojaan vasten pai-naessaan
äiti ensi kerran huomasi
poikansa vaaleassa tukassa tuhkan-harmaita
säikeitä.
Kahden vuoden kuluttua .Andrei
palasi Puolan rintamalta huuttoriin.
Vuoden liikkui elintarveosaston kanssa
Ylä-Donin piirikunnassa ja sitten
tarttui talouteen. Äidin neuvoihin
naimisiinmenosta vastaili vaikene-
Surulla ilmoitan, että enoni
MR. ARTHUR NORDLUND
kuoli äkkiä sydänhalvaukseen
asimnossaan Skeena Riverin rannalla,
B.C.-ssa, Canadassa, loka-kuxm
30 p:nä 1943.
Hän oli sjnitjmyt Suomessa, lähellä
Porin kaupxmkia, Ulvilan
pitäjässä, Suomeren kylässä. Tullut
tälle mantereelle 20 v. ikäisenä
j a oli kuollessaan 60 ikävuoden
vaiheilla. Häneltä omaisia jäi
tälle mantereelle veli vainajansa
poika, Hugo Nordlund perheineen,
New York City'ssa ja slsko
vainajansa tyttö, Thyra Wuori
perheineen, Embarxass, Minnesotassa.
Kun päivä työsi päättyi,
n i i n levon saavutit.
Lepää rauhassa, enoni rakas,
Keyeät mullat haudallesi.
Thyra ja Emil Wuori
sekä lapsemme
John ja Ailie.
Sydämellinen kiitos niille henkilöille,
'^jotka olette ottaneet osaa
vainajan surutilaisuuteen ja saattaneet
hänen viimeiseen lepoon sinne
Prince ' Rupertin hautausmaahan
maiTaskuun 4 p:nä 1943.
Kunnioittaen teitä,
MRS. E. WUORI PERHEINEEN
Embarass, Minn.
R, 1, Box 37 U.S.A.
Rakkaan isän ja ukin
JOHN PURSIAISEN
M U I S T O L L E
joka kuoli joulukuun 2 p. 1941
-o-
Ei idistä päivä nouse,
ei länteen Uta laske,
ettet sinä, isä rakas,
ole meidän mielessämme.
Rakkaudella muistellen.
Tyttäresi
MARTTA PERHEINEEN.
maila. Mutta kerran äiti ryhtyi päättävästi
vaatimaan vastausta.
— Ota vaimo, Andrei! En jaksa
enää liikutella isoja patoja. Kuka
tyttö hyvänsä tulee sinulle ilomielin.
Kenen luo lähetämme puhemiehet?
— E i , äiti, älä kiusaa!
— Aina vaan yhtä ja samaa! Katso,
päätäsi pitkin on jo halla kulke-nut.
Milloin sinä päätät? Sitten,
kun tulet aivan valkoiseksi? Paljon
näyt ajattelevan äitiäsi! Ja minä
kun luulin, että saan pojanlapsia hoidella.
Kahdesta vuohesta olen säästänyt
villoja, lapsille tulisi niin hyviä
sukkia... Pestä ja kylvettää heitä
— se olisi nyt minun työni. Lehmää
on minun jo vaikea lypsää: sormet o-vat
käyneet tottelemattomiksi. — Ja
siirtyi itkuun. — Kenen kaltaiseksi
lienen synnyttänytkin moisen puujumalan!
On vaan va.iti ja tuhisee.
Mikset puhu?
Andrei otti lakkinsa ja mitään puhumatta
poistui tuvasta. Mutta äiti
ei rauhoittunut: keskusteluja naa-puriakkojen
kanssa, kuiskeita, neuvoj
a . " ~ >
— Jevdokijan jälkeen en tuo ketään
taloon, — pysyi Andrei itsepäisesti
omassaan. Ja äidin viha hypäh-
' ti miniävainajaan.
— Noitui hänet, senkin kyy! —
puheli hän mummoille, kun sattuivat
vastaan kujalla, tai illan suussa tupansa
seinävierellä istuessaan. — Itse
hirttäytyi ja Andreilta anastaa elämän.
Ei halua ottaa toista. Mutta onko
minun helppo illakseni? Voi, voi,
armaani! Kj^neleet vuotavat, kun
katsahdan toisten pojanpoikiin ja tyttäriin:
toisilla on ilonsa, mutta minä
olen yksin kuin m^arotta kolossaan
• • • ,
Samana vuonna Andreilla syntyi
suhde Novotsherkasskin luona kaatuneen
vaihtimestarin, Mihail Pojarko-vin
lesken Marinan kanssa. Marina
täytti sinä syksynä neljäkymmentä,
mutta hänen voimakkaassa, isossa
Vartalossaan ja tummilla kasvoillaan
oli vielä aron tyyni kauneus.
Lokakuussa Andrei kattoi uudelleen
hänen tupansa. Illan hämärissä
Marina kutsui hänet tupaansa, suk
kelasti kattoi pöydän, asetti pöydälle
keittovadin, heitti Andrein polville
puhtaan, koruommellun pyyheliinan
ja itse istuutui vastapäätä, nojaten
poskeaan kämmeneen. Andrei katseli
valjeten salavihkaa hänen tuuhean,
kiiltävänmustan tukkansa raskauttamaa
ylpeää päätään. Marinan tukka
oli tuuhea ja näköjään karhea kuin
hevosen harja, mutta pienten korvien
luona se kihartui lapsellisen pehmeästi
ja levottomasti. Marina katseli
kaiken aikaa .Andreita pitkulaisilla,
hiukan vinoon asetetuilla, mustilla
silmillään.
— Lisätäänkö? — kysyi hän.
— Lisää vain, — suostui Andrei ja
pyyhki kämmenellä vaaleita viiksiään.
Hän aikoi uudestaan ryhtyä hotkimaan
keittoa. Marina taas hänen
vastapäätään istuen katseli häntä petomaisen
varovalla ja odottavalla
katseella, mutta jotenkin Andrei huomasi,
miten hänen täyteläisellä kaulallaan
kiihkeästi löi sininen valtimo,
ja Andrei joutui hämilleen, siirtäen
lusikan syrjään.
— No, mitä nyt? — ja Marina kohotti
ihmeissään kulmiensa mustat
siivet.
— Ei haluta enää. Kiitos. .Aamulla
tulen ja päätän kattamisen.
Marina kaarsi pöydän. Hitaasti
paljastaen h>Tnyssä kauniit hampaansa,
puristuen Andreita vasten i -
isoilla, pehmeillä rinnoillaan hän kysyi
kuiskaten:
— Ehkä jäät minun luokseni yöksi?
• • •
— Voi niinkin, — ivastasi hämilleen
joutunut Andrei, löytämättä
muuta sanottavaa. Ja kostaeri tyhmästä
sanasta, Marina taivutti täyteläisen
vartalonsa kumarrukseen.
— Kiitos, elättäjäni! Ilahdutit
köyhää leskeä... Ja minä S3mtinen,
kun pelkäsin, luulin, että kieltäydyt
Jatkuu,
den ja heidän opettajien pelastami
seksi. Ruotsin hallituksen sanotaan
kin pyytäneen Saksan hallitusta pe'
ruuttamaan tämän määrävk^en
"Ruotsin ja Saksan tulevien suhteiden
etujen tähden", mutta saaneen
siihen röyhkeän vastauksen.
Kiitos
NORJA saa kokea natsien kuristusotteita
kaikin tavoin. Äskettäin
natsit antoivat määräyksen Oslon yliopiston
1,200 ylioppilaan ja opettajan
vangitsemisesta ja eriikoiseen keskitysleiriin
Saksaan lähettämisestä.
Ruotsalaisten ylioppilaiden lähetystö
on käynyt Ruotsin pääministerille e-sittämässä,
että hallitus tekisi kaiken
^mahdollisen norjalaisten ylioppilai-
Lausumme sydämelliset kiitokset
kaikille, jotka saavuitte yllättämään
meitä uutaen kotiimme muuttamisen
johdosta 20 päivä lokakuuta 1943
Kiitos herkullisesta kahvipöydästä.
Kiitos lahjoista, jotka jätitte
meille muistoksi. Kiitos myös illan
emännille, homman alkuunpanijoille
ja kaikille niille, jotka ottivat
osaa, vaan eivät voineet saapua
Teitä kaikkia kiitollisuudella muistaen,
Hulda ja David Jäntti
MEADOW PORTAGE MAN.
Avioliittoon vihitty. *
MRS. DAGMAR BERGGREN
Toronto, Ontario
JA
MR. VICTOR LEHTO
R.R. 2, Salmon Arm, B . C.
J |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-12-11-10
