Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 26, 1944

              - . SM
Iv
.ra
Hl?'?
•4i
H
IS '
V
i'. '
KV Z
h' -
Stvu 4
Elämän aallokossa
LAUANTAINA, HELMIKUUN^ 26, P Ä I V IÄ
Jatkoa.
Seuraavana aamuna Ihänen taas
täytyi seurata neitiä lääkärin luo.
QVlutta kun neiti oli puhutellut lääkä­riä,
kutsuikin tämä taas Astan puheil­leen,
selostaea että hänen täytyi .le­vätä
parisen viikkoa vuoteessa. Sanoi
jo puhutelleensa pidielimitse^ erästä
toista lääkäriä joka järjestäisi.hänel­le
paikan, missä saisi levätä. Asta
vähän ihmetteli:
"Tämä vasta kummallinen maa on,
kun yskäkin .parannetaan lepäämällä
.oikein, vuoteessa, ja vielä kokonaista
;kaksivukkoa." Nythän jo alkoi to­isissaan
'katua että oli Jähtenyt: tuon
jhigjerön kuljetettavako;
'Kyllä-sitä .on, jos minkälaistavhö-peröä/;
sJjatteli:hän; kunvneiti pjgrsi
Jääkärin soittaijiafa .^»ton. CHivat-
^haii he kävelleet' tuon; pk3ien:^nu#aii
hotdlista tänneriiä^kähe.eivät -sit-ten
pääsisi takaisinkin.
'Hän ei ollut vielä kerinnyt kunnol­la
oikaista itseään vuoteelle neidin
poistumisen, jälkeen, kun sairaanhoi­tajatar
astiu.sis^ pesuvadin ja pyy­heliinan
kanssa. -Taas hänet riisuttiin
ja hoitaja alkoi pestä hänen ruu
taan vadissa kakama^
lä, sanoen tämän olevan sänkyky^lvyn
Että tuotakin liiiituam^
suttiiri kylvyksi. Neiti Riisoeliäkin
oli jorikiinläirien punkka^ johöh tosin
• täytyi lämmittää vesi keittiön hellal­la,
mutta säi;siihä edes sitten pestä-it­sensä
jötakiiinkiri^p^ Mutta
toista se olisi jos saisi oikein kylpirä
saunan lauteilla!
poitaja jutteli niin- kä^ —
tuntui olevan hauska ihimncm.Täa^
puettiin tuo talon paita pääll^j^ ta­kaisin
levolle. MuttaMii^elkei^ini^
taasikaan; oUa/_kaukn; si^näf^leN^sä,
kim^ sisään; ashii
mies, joi^ä häilmyöheninMn
temaan erä^ä lääkäriiikb^
täällä ja joita lääkäri Sinclair tarkas- . 5en rintaaösa, että oli %si työ saada
teli vielä hetken, kysyen sitten: hengite^ksi. Jakun hän taas a&oi
«No, tyttöseni. Tiedät kai miksi vajota tiedottomuuteen, kuuU häa u
sinä olet täällä?" seita,eri ääniä ympärillään, mutt5
Mutta kun Asta^ra*isti .päätä£m^_al:__^ela tuon nopeani laskeutuvan iisvaii
koi hän selostaa: läipi hän.erotti lääkäri- Sinclairen ää.
"Asia on nyt sUlä tavalla, että hoi*
vaillesksi sairasta kulkuria tulit kos- Hän ei tiennyt itsekään kuinka
ketok^nvtub^fi^asiUien-kan^a j a .u^auant^^
terveija;stounyastj4stu^ykysipitine tä ajalta^ oli sftlpin^toolinenjjaj^
kurissa,;iiiinlaianlajn saitj^uott;!^^
yskän. • :;Se laski sinun>yastusltyslb^-
si liiin-al^ että^nuoÄhkoissasi vpjiii^
leefc basillit pääsivät^ vtoimima
heuttaen tuberit^flof^^
koosi;! Siksipä <>n(kin;pai:a;s€t^
hänplirit^^
iut kovin jitau^a. Mutta kuiv|ii|
ÄOiniyiikkoa ijay^ kysyiiyo^'
^iäa..J[w^^ vastasi täiöä:^^;!
• j ^ u n i ^ i a ^ miss; ^u.
let c^nxoteessa.i ^j^Öheinnjih.^:i^^ isqel^^^aaa^^^^i^ t biulmmt,
tarkastaa uudeUeen^at^^.s : katoolilaiseg;
SJmoat kuinka.p^joi*^^^^^'^^ kirkossa
iässfUin^aa^^^^^^
konisän -^^^^^ iSinuUe "viitoe|seiiv
;e^typ^^^;^;§2^^
*^iluMa^^]^
nyt itise^^yiBfef^
\.OU^mentrJOTkpn,in^^ sairaanl^il^^r ^ l u ^^
>fyäärään^un^an^ ku%As_^
.')a<aiyan varma/ettäx^tiin tulo^^ulos
^.kaupungista:Plrkoneiti antanut vää-
.jrän ospitte^ ajuraie? Hän huomaut-
^Urini^stä^neMiUe/mutta tämätsa^
.vain: S'Xyj[lä .tämä oikea osoite 4)n."
•^yt vasta tuli Astan a3iieleen>«ttä laa­stari
oli mainrnnut tuostalepokodista.
Oltiin-; vamiaankin^ matkalla i sinne.
.Häntä»vähän- harmitti ^ kpko touhu,
. mu^ta hän ei halunnu t vaivata neitiä
• kysymyksillään.
. . Saavuttiin erään ison tiilirakennuk-
^sen ^teeUj joka sijaitsi .suuren järven •
rannalla. Tuoko oli sitten se lepo-vkoti?
•• arvaili hän itsekseen. Mutta
ikuuf hän luki kyltistä tuon l^kodin
nimen, ymmärsi hän että se oli keuh-
. kotaiutiparantQla-. ? Hän ei voinut kä-
.isittäämiHsi hänet ;öR tuotu Juuri tän-
>ne.
- 1^ iKun hän astui sisään jqnkinlai^eeni
. yastaanoti^hupneeseen,. otti eräs val^
-jkoisiiii puettu: sairaanhoitaja viralli-v^
entinäköisen, kaavakkeen ;ja; hänelle
^^alettiin tehdä kaikenlaisia kysjnjayk-siäj
jotka- tuntuivat Astasta-alyan tar-vehtien;
kidj^a,
laskit aÖäi l y ^
pitkin k ^ ä ^ ä ä ; i o i ^ a&
essa toisesta p^stä yuc^i^t^^^ yHäiitö
alkoi jo vähän kummaskttäa töo
homma, iCihän tässä |)aikassa sääniit
.edes hetken lejioa, mutta hän ei vä­littänyt
enää;nutä" h kanssaan
^tehtiin, yaan. Juotti, tuohon niin ystä­välliseen
hoitajattareen, joka auttoi
vuoteen, kuljetuöessa te^
neeseen, mutia joka katosi sitten huo-maamattapois..
Hän jäi kahden tuon
nuoren lääkärin kokelaan kanSsa, jo­ka
kyseli, k jko hänen, perhehistorian­sa,
aina siitä asti kuri hän vain muisti,
efenkin tuosta keväisestä kulkurista,
jota hän.oli i w nuo kaksi koh­talokasta
viikkoa. Etenkin tuolta
,aj^lla hän halusi täydellison. selostuk-
, sen.
>«^Kun. hänet taas j)d
(sin psastolleeai,,.oUra toiset potilaat
.illalUsella ja h^'€41eim^ il-
J^men tarjottimella. Illallisen jäl­keen
alkoi hän .tehdä tuUäyuuksia,
terveytesi:
• Asta tunsi) että pyörät vuoteen alla
alkoivat pyöriä ja hän x)li taas raat-
. kalla • takaisin - <)sastolleen. Mutta
nyi häntä tuntiii-^^
vähitellen alkoi hänelle ^;^elvita;^^tt3^
.^bäh ollut tässä^^parantolassa^vaiti pelr
. känvy^^8U^(tälv^
/;tudcpäajdn pepttäyäl^^yalfeo^e^^oJ^
duni^mttö", ^liinkuinÄM ikii^
. eräähjiritiä^^
• iHänen^mielikuviti&sensa: 1^^
kaisimajassa ja hän;imiisti iuqnmuu-kaläJK-
Miken sairauden ja: ku
Ölika. hänelläkin sama kohtalo ;ed^-
sään? . . . i Hän-ajattelikokoVpäivän
tuotan asiaa,. tullen - aina, venemmän
: hermostuneeksi; elämä ^timtuiv.niin
kovin: rakkaalta,' ja; kuolema aivan
häntä kammotti. . kuinka tjtdm? koh­talo^
voikaan olla? Juuri k^ n e l ä^
.oli: Jhanimmillaan, täytyisi se hänen
jattaa.
Kun päiväUinen saapui, ei hän yoi-
, nut syödä.sitäj yaan saatiin.-se^^,^
ta pois koskemattoman . K^rnejeet
tuntuiyat olevan .niin koyinrherksl^,
että^ne pyörivät esiin, vaikka kuinka
. :^g^ t e i^tava^^ vielä imdä':
/'•eyästjrjisenj ktiolla ;
,Jtmdlel^n^ jo.yähän;iu- ;
..yitetiuna.- .
- f.f Kylläiietfitä^
: luista^^ri^i^ kauan,.lun
•.eläväfc-ja-tsittei^nv vielä ruboiI^'
. vat josvi>maisi^^ rahsa."
•^Siinä'ttapaukse^a^;^ m
saa olla niissä r hyvänsä, isoisä- on
köyhä ja käEkenrligäksi olen kuulunnt
lutherilaiseen »kirkkoon variliassa
maassa^^ja^tässä-miaassa ;en:oIekuu-luimt
mihmkääa:kirkkoon: j Varman­kin
jtninäJiUUlun-nyt niiden "^^^
oukk<ioni" \ :
• Sairaanhoitajatarta nauratti Astan,
selostus^ kiltti häh veti peitteen sy^
rjään- Ja; .laitioi; jonkunlaisia jliojeita ^
kiintoon. Vasta Jiun lääkäri saapui
• häneniyuoteensa viereen ja kytM tuon
> « l i » y r i t t ä m Piell^ äfas. ^ :tojeen^hknea l^Ijessään olevaa^piit- :
.,koetti;'<).na itkemättä hqil^^
peettomilta kahden viikon lepoajan J^ita syntyi nopeasti. Hän , saikin
-^.tähden. JS^ysyttiinpä-.myös. inuun
muassa, kenelle voitaisiin ilmoittaa
jos hän sattuisi tulemaan kovin sai­raaksi,
ja nun edespäin. Astaa kum­mastutti
tuo kaikki, mutta hän antoi
kuitenjdn AnttirTumpuran osoitt
jä myös yeljensä nimen, vaikka ei täl-lakertaa
tiennytkään tämän osoitetta.
•Kun kaavake oli täytetty. K-eskus-teli
sairaanhoitaja taas puhelimitse
jonkun toisen henkilön kanssa. Het-rheti-
parirh^yvää ystävää,. jo;ilta: sai
•montai.l^ää. jieiiyoa myöhemmin,
, siUä mo|iet vhelstä oHyat viettäneet
,tässä laitoksessa kuukausia, jopa vuo-
.siakin. ; ..
.Ensimmäisenä iltana ei uni tahto­nut
tulla Astan silmiin. Kauan
seri .jälkeen kun valot sammutettiin,
hän valvoi vielä vuoteellaan, kuun­nellen
toisten yskintää.
Seuraava aamu oli kirkas, mutta
keä myöhemmin saapui toinen sai- kylmän kolea syysaamu. ; Asta näki
raanhoitaja häntä noutamaan.
Hänet vietiin ensin hissillä johon­kin
ylös ja kun se pysähtyi, avasi
häntä kuljettava tyttö- oven, tultiin
pitkään käytävään, jonka kahdenpuo-leh-
olilövia. Viimein avasi hänen op-txioh
avoimesta ikkunasta. Tuntui
niiri oudolta ottaa vastaan päivä vuo­teessa,
ilman mitään kiirettä. Hänel­lä
ei olliit toiveitakaan; ylös nousemi­sesta,
sillä olihan hänet määrätty
kahdeksi viikoksi vuoteeseen. " E i -
Vollessa,^mutta.se.pianosoijttautui tur-
. haksi., Viimeiii.hän:ei edesyrittäny
. kään. pidättää niitä, y^an, ^ntoi nii-den
yuolaana virrata - :^alas. 'Känen
päätään särki niin hirveästi,, etitä se
, jtuntui^ aivan^halkeayan,.ja sydämen­sä
jyskytti niin •rajusti^ että hän ^ pel­käsi
sen.tulevan ulos rintakehästä.
Hän .€ioUut, huomannut^, että; i l ^
^ nen-oli. tuotu Jiuoneeseen ja oli, jo vie­ty,
poiskin, kun lääkäri saapui^Jiäntä
katsomaan. Samalla sairaanhoitaja
jenittäsi hänen, kuumeensa, näyttäen
mittaria lääkärille.
Lääkäri yritti tyynnyttää, hystee­ristä
tyttöä, mutta tämä ei kuullut
sanoja, vaan käänsi selkänsä.
Hetkeä myöhemmin tiinsi hän, kun
neulaa työnnettiin hänen käsivarteen­sa.
Pisto sai hänet pieneksi aikaa
keen, huomasi hän itse sen: olemassa­olon.
.Kuinka: kauan sersiinä oli ol­lut,
oli-hänelle tietämätön asia,; ja
kiih' hän kysyit sitä lääkäriltä,- selosti
tämä.
"Sinulla, tyttö, on vain vettä keuh-kopussissa
:ja se-täytyy pumpata-u-los,
että pääset hengittämään niinkuin
kaikki muutkin ihmiset."
' • Tuo toimitus uusiintui myöhemmin
useita kertojat, jonka jälkeen hän: al­koi
voida paljon paremmin.: Ennen-.
kuitf hän ehtiv^iiiomatakaan, olitno
kaksi viikkoa kulunut, muttat: kun
hän kysyi tuosta hoitajattarelta,-vas-tas
tämä vain kierrellen. Muttahän
ei enää olhitkaan kiireissään koUin.
Kyllä kai-lääkärit parhaiten tiesivrät,,
koska hänet^ ulos päästävät.
Ennenkuin kuukausi oli kulunut
^paansa erään niistä, joka vei heidät hän se lepo nuoressa hilkkaan mene".
yleiselle osastolle, jossa oli monta ri­viä
Valkoina vuoteita. Sairaanhoita­jatar
veti heti verhot erään vuoteen
ympärille;. kehoittaen häntä riisu­maan.
;Hetkeä myöhemmin palasikin
tämä mukanaan jonkimlaineh yöpai-ta.
jonka puettuaan Astan ylle, peit-teli
hänet vuoteeseen.
Kun hän oli siinä lojunut vähän,
aikaa, tuli neiti Rusoe hänen vuoteen-jsa
vierelle, kysellen mitä tavaroitaan
Asta tarvitsisi täällä olpaikanaan,
että hän voisi ne tälle toimittaa. Hän
pyysi neidin toimittaa hänelle-pie-
. nemmän f aneeriä^insa, jossa hän säJ-.
lytti kaikki persoonalliset tavaran­sa.
miiisti hän isoisän joskus kauan sitten
sanoneen.
Kun aamiainen oli syöty ja tarjot­timet
pois korjattu, tuli taas tuo val­koisiin
puettu lääkärinkokelas ja sai­raanhoitaja
häntä noutamaan. 'Mutta
tällä kertaa tarkastushuoneessa oli
varttomassa lääkäri Sinclair, jonka
hän tuli myöhemmin tuntemaan pa­rantolan
ylilääkärinä. Tämä oli pa­rasta
aikaa lukemassa eilen täytetty­jä
papereita, mutta katsoi ylös kun
kiiuli <qven avautuvan ja vuoteen si-sälletulon.
Lääkäri tervehti tyttöä hilpeästi ja
tyttöä ihmetytti kun huomasi, että
hänestä otetut X-sädekuvat olivat jo
, . ^ .„ urhpeen, vietiin hänet kaksi eri
kum hereille, tuosta houreesta, mutta ^aa fluoroscoppiUä tarkastettavaksi,,^
Seuräuk^ha noista tarkastukas^J
oli, että häntä alettiin hoitaa toisella |
vähän myöhemmin, kuri aine alkoi
vaikuttaa, tunsi hän itsensä niin kovin
yäsynfceksi ja nukkui sikeään- uneen,
josta heräsi vasta myöhään illalla.
Nyt hän tunsi itsensä niin sairaaksi.
hoitotavalla, jota lääkärit nimittivät
"Pneumo Thorax", tai lyl
vain "Pneumo". Se oli^ ettäBänen,
ettei^ollut koskaan niin ollut. Koko feetihkopussiinsa pumpattiin ilmaa..ia
maailma pyori ympäri vinhaa vauh- sairaanhoitajatar selitti hänelle, «f
tia, vaan hän yksin tunsi pysyvänsä
paikallaan, ja häntä oksetti niinkuin
merikipeänä ollessa. Kun ilta kului
pitemmälle, oli usein maailma aivan
musta jä pimeä. Silloin kaikki huk­kui
kuin usvaan hänen ympärillään.
Kun häh heräsi yhdestä tuonlaises-ta
horroksesta, tunsi hän sairaanhoi­tajattaren
läsnäolon jossain läheisyy­dessä,
tämä kysyi häneltä:
"Kuinka voitte tällä kertaa?"
Kun hän koetti vastata kysymvk-seen,
sai hän t t e niin kipeän pist'ok-tuo
ilma sulkee keiihkossa kipöj»
kammion hengitykseltä, siten SJ^t-taen
sen osan' keuhkoa täydell»seö> |
lepoon, että ^sillä olisi mahdollisuus
parantumiseen .
Kun Asta oli tottunut talon tapoi­hin,
huomasi häti ympärillään outj»
touhua. Jbtkiit nuoret tytöt kirjo»' i
tivat ja laskivat aiyankuin koulussa- l
Hän tiedusti viereisellä vuotceHa i |
päävältä tytöltä mitä se oli. Ja^3^*
tÖ selosti.
: "Jpshaliiat, nun voit pyytää