1947-06-14-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2
«ijuuiMtnmiiinmiiiiuiuiiäMUuiuumniu
LAUANTAINA KESÄKUUN 14 PÄIVÄNÄ
3.1 uiiitUiniti
1947
{Canadan suomalaisten viikkolehti)
•Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100*l(ö
EHm Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered ät the Post Office Dept,
Ottawa, as secondclass matter: .
TUatisIiiiinat;
1 VI isikert* . . . . . . . . . . . . . .$2.50
6 ki ukautta . . . . ...... 1.40
3 ki-Ukautta . . . . 7 5
Yhdysvaltoihin:
1 VT DSike'ftä . . . . . . . . . . . . . .$3.10
6 kciukautta . . . . . . . ^..... 1.80
Suomeen Ja munalle ulkomaille:
1 vuosikerta ..: ........$3.75
6 kuukautta 2.00
Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau*
Antäihä 12l-sivuisena, sisältäen parasta
iCi^imokJrJallista luettavaa kaikilta aloU-tav
. - • '
AslamiehiUe inyonnetääh 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää asiamlesvällneltä Jo tänään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi-cushlntu
50 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Aliny
inäksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
oti senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai
klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaiklcl, Liekillei;, tarkoitetntpvmaksu-osoitulsset
on ostettava kustantajan nimeen':
Vapaus Publishing 'Coinpäny
Limited.. .v .
Kustantaja ja painaja: Vapaus iPub-
Ushing Company Limited, 100-102 Elm
Street West, Sudbury, Ontario '
Toinlttaja A. Päiviö.
" Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava:
LIEKKI
P.O. Box 69 Sndbnry, Ont
toimituksen {(uimasta
Äskettäin vieti7titne äitien päivää,
mikä kazinis tapa on ollut yhä laajeten
käytännössä yli neljäkymmentä
vuotta. Siitä johtuen myöhemmin,
vajaa kymmenen vuotta sitten, heräsi
ajatus, että isillekin kannattaa
•omistaa yksi päivä vuodessa ja niin
sekin tuli käy f antiaan. Ja^ se'pii oikein.
Kannattaa muistaa isien,, varsinkin
työläisisien taakkaa ja juhlia
heidän kunniakseen. Ensi .sunnuntaina
on taas se päivä. Kunnia Jeille
isät ja kukka$lapsiltannef Ylväänä
voitte päänne pystyssä pitää.tuntien,
että olette maailman suuren perheen
ponnistuksillanne vaikeimmissakin
oloissa huoltaneet, äidin rinnalla raataneet,
rakastaneet, kärsineet ja toivoneet,
että lapsenne jaksaisivat vielä
paremmin ponnistella elämän vaurauden
vainiolla ja rakentaa sellaisen
maailman, missä ei olisi kodittomia,
turvattomia, nälkäisiä lapsia eikä
^hdtlläkäätt isällä ylen raskasta
kuormaa kannettavana. Sellainen on
jokaisen kunnon isän toivomus Päivönään
ottaessaan vastaan lastensa
muistoja ja rakkaudenosoituksia.
* * *
Voimme jo ennakolta mainita,^ että
tämän lehtemme suhteen on suun-nittelunalaisena
jommoinenkin "kasvojen
pesu'*, nimittäin sen ulkoasua
koskevia muutoksia. M.m. se, että
palstat ja siis koko sivut tulisivat
)onkunverran levenemään, mikä
merkitsisi ennemmän lukemista. Takasivun
suhteen on myöskin harkittavana,
eikö äskettäin vaihdetun Napoleonin
tilalle löytyisi vieläkin tnu-kavompaa
kuvasarjaa. Kaikki uudistukset
tarkoittavat luki jäimme parasta
ja luultavasti nähdään ne toteutettuina
muutamien viikkojen sisällä.
• • * •
Tässä numerossa alkaa taas uusi
Canadan pohjola-aihcinen jatkokertomus,
joka ehkä on joillekin lukijoillemme
tuttu, mutta suurelle e-nemmistöUe
uutta ja semmoisenaan
mklcHkimtoista luettavaa.
Muistatko vielä sen kohtalokkaan
joulukuun seitsemännen päivän i l lan,
yli neljännesvuosisataa sitten,
jolloin hamasta lapsuudesta yhdessä
kulkemamme tie erkani, ehlcä ainiaaksi?
Muistathan, että olimme silloin
vielä nuoria ja iloisuutta -Jbiehkuvin
^ tuntein hyvästelimme toisemme vakaassa
jälleennäkemisen toivossa.
Vaan maailman valtavilla teillä on
monenlaiset mutkat. Sen humussa
on aika rientänji: näin kauas eteenpäin
ja sen jälleennäkemisen suurimpana
esteenä on se sinulle, rakas sisko,
kuvaamattoman leveä ja "möyk-kyinen"
valtameri, kuin vaahtoavana
liikkuva pitviä hipova vuoristo.
Niin, tiesithän, että rikkautta lähdin
suuresta, kullanhohtoisesta maailmasta
kokoilemaan. Aivan niin
kuten moni muu on lahtfnyt sitä
taka|;ajamaan ja jokainen, varsinkin
nuoruutensa päivinä, sitä haaveillen
tavoittelee. Vasta avaran
ja kavalan maailman tiet kierreltyään
huomaa, kuinka surkeasti on
pettyn3't. Vasta väsähtäneenä, eh-toohuokausten
tullessa monikin huomaa,
että kullat ja suuret rikkaudet'
eivät kuljeksivalle työläiselle tule
muuna kuin haaveina.
En kirjoita sinulle tätä opettaakseni,
koska 'tiedän sinun seilaavan
^selvillä vesillä..- Kirjpitanp^I^n yain
orpia pettjTpylySiäni, jotka olen tullut
huomaamaan, vaikka jotkut eivät
huomaa milloinkaan.
Niin, rakas sisko, muistat vielä
sen joulukuun illan, jolloin höyryhe-po
lähti kuljettamaan minua kullanhohtoista
länttä kohti, .äitimme
vuodatti kyyneliä pienessä yksinäisessä
majassaan, tietäessään, että hänen
nuorin lemmitt\'nsä on menossa
suurta, tuntematonta tulevaisuutta
kohti, .eikä hän tiedä palaako milloinkaan.
Muistathan vielä sen myöhäisen
illan. Sinun oma lemmittysi oli silloin
vielä pieni ihmistaimi, joka mieheksi
tultuaan satojen muiden keralla
uhrattiin sodan moolokille ja joka
surun murtaman isänsä kanssa lepää
kalmistossa. Vaan sinä, sisko,
kestit.
Tuulten tie on tuntematon. Se pu- ,
haltaa idästä länteen ja päinvastoin,
ja pysähtyy — minn&? Niinpä ajatukseni
harhailevat ristiin rastiin,
täältä sinne kauas, sinun luoksesi, ja
taas takaisin, löytämättä mistään
ratkaisua sekaville tunteille.
Rakas sisko, et varmaan tiedä, että
nyt on myöhäinen, kaunis kuuta-moyö.
Yksinäni istun huoneessani,
jota valaisee krrjoituspöydälläni oleva
pieni, himmennetty sähkölamppu.
Edessäni olevasta ikkunasta katselen
suurta, tyhjää, yökirkasta avaruutta.
Ei au*an tyhjää. Tuijotan
ja mietin. Tuhannet heleänä vilkuttavat
tähdet kaunistavat sinisenhar-maata
taivaanlakea. Se muodostaa
avaruuden ikäänkuin viliseväksi ho-
Meille on huomautettu Montrealin
äitienpäivä-runosta, joka julkaistiin
kolme viikkoa sitten, että sHtä on
jdanyt pois runon kirjoittajan nimi,
Hauskan täii. —- AP,
peamereksi, jonka keskeltä huoneeseeni
kurkistaa hymyilevä kuu,
Muistatko, kuinka lapsina jä vielä
neitosinakin tällaisina ihanina hetkinä
olimme aina yhdessä ja ihailimme
luonnon' kauneutta. Nyt olen
3'ksin. Vaan missä olet ja initä mietit
tällä hetkellä sinä, sisko rakas,
se on haaveitteni yksi monista kysymyksistä.
Varkain luokseni hiipivä uni katkaisee
mietteeni. Tuokoon Liekki
tervehdykseni sinulle.
Sinua aina muistava sisko
y AMALIA.
Pyydän Isiekin välityksellä lausua
kiitokseiii sille tuntemattomalle ystävälle,
joka nimeään ilihoittärriatta
on rhinulle tilannut Liekin ja Vapauden.
Se oli rakkauden työ, joka minussa
herätti mitä sydämellisimmän
kiitollisuuden tunteen.
KATRI SAVOLAINEN,
Helsinki.
ujeit
Niin mistäpä muusta sitä nyt pakisee.
Jos olisi' niinkuin olla pitäisi,
niin saisimme pakista rikkaruohojen
perkaamisesta ja pian tuoreista kasviksista.
Nyt asiain näinollen tay-tVy
jotain tehdä. Niinpä tässä rank-kasateisina
päivinä kollasin koko vaatevarastoni
lattialle levälleen ja tein'
niiden kanssa yleisen inventeerauk-sen.
Ensiksi kaikki pieneksi jääneet
ja vähän käytetyt laitoin vanhan-maan
pakettiin. Sitten kaikki Villaset
toiseen säkkiin vietäväksi plän-kettitehtaaseen
ja loput matonkuteiksi
— paitsi vanhat ropessit, ne ovat
hyvää tulenvirikettä, kun puut ovat
märkiä ainaisesta sateesta.
En tiedä miksi sitä pitää aina ja
kaikessa nähdä oma tyhmyytensä ja
tietämättömyytensä kuten tässäkin
lumppujen keräämisessä. Minä kun
olen joskus parsimalangan puutteessa
paikannut ja parsinut svetereitä ja
sukkia pumpulUangalla ja nyt kuulin
säännöissä -määrättävän, että tehtaaseen
ei saa lähettää mitään pumpulista.
Tämä tiesi minulle parin
päivän ratkomista. Mutta välipä
tuolle, koska ulkona sataa tihuutti.
Oli siinä aikaa miettiä yhtä jos toista,
että onko sitä kaikella oma tarkoitus,
niinkuin tälläkin keväällä.
Jos olisi kaunis ilma, niin tuolla,minä
kävelisin kallioilla katselemassa miten
mustikan kukat joutuvat. Sitten
pellolla vetäisin nenääni tuoreen
mullan tuoksua. Mutta tässä
minä nyt istun kaiken sekamelskan
keskellä ja haistelen kitkerää naftaliinin
käryä. Sillä on tarkoitus laittaa
lumput tehtaaseen, jos aikoo
saada ne syksyllä plänkettinä takaisin.
Minup luottamukseni talven
tulosta onkin paljon varmempi kuin
kesän.
Niin yritin, ja nyt ne ovat postitetut.
Suomi-paketti myös. Niiden
puolesta saisi aurinko paistaa. Mutta
ei vain näytä lämpenevän enää aurinkokaan,
ja se ci ainakaan ole mi-
; Ön niin väike%^ että
eijää ole joukoss^rpe, että eranie
enää kuulisi pirteitä-juttujasi, joilla
niin usein loihdit hilpeän naurun ilmoille
piirissämme. Sinä, itse elämän
ja terveyden esikuv'a, sinäkö
väsyit miehuuden parhaassa isässä?
_Mahdotonta! . . . Niin mahdotonta
vaan sittenkin totta. Niinkuin sylisvn
kylmää uhmaava orvokki taittuu yh.
tenä ainoana pakkasyönä, niin taittui
sinun vahva taisteluissa karaistu
elämäsi lanka. Sammui sydän, joka
vielä eileii sykki niin täynnä elämää
ja taisteluintoa.
^ Kun tuonen tumina majesteetti
vie salaperäisen hämärään vaftakun-taansa
parhaassa kukoituksessa olevan
sukulaiseriime tahi ystävämme,
niin silloin melkein kapinoiden ky-sjmime:
"Miksi^ miksi juuri hän?'
Vaan;-kijolenianV: edessä emme-kapinallamme
mitään, voi, nöyrtyen täytyy
meidän luovuttaa sille rakkaira-pamme
ja kalleimpamme kunnes
kerran tulee meidän vuoromme. Mutta
kuitenkin me toivottomimpina hetkinä
etsimme lohdutusta. Siksi me
rakkaan sukulaisemme tahi ystävämme
haudan partaalla olemme taipuvaisia
luottamaan elämään, kuvittelemaan,
ettei hän ikuisiksi ajoiksi
katoaisi, vaan elämä jatkuisi suuren
tuntemattoman tuolla puolen tavalla
jota me emme jaksa käsittää.
Niin kävimme'saattamassa Kallen
sanomattoman pitkälle matkalle, suuren
tuntemattoman tuolle puolen.
Toistan hänen muistokseen sanat,
jotka kerran, kauan sitten pyhitin sedän
muistolle.
Sua surra ei kuin vaikeroivaa lasta.
Ei niinkuin raukkaa
mi elääkin vain-kuollakseen.
Nyt murheen kyynel silmänurkan
kastaa,
kun honka murtui,
mi kasvoi kauan elääkseen.
Jätit muiston kauniin
ystävilles ijäisen.
Voispa se sun lepopaikkas
mullan keventää.
Sä nuku levossasi ajan hetkinen,
et kauaks' ystävistäs
Kalle eroon jää.
SIRPA SERKKLf.
ENSIMMÄISET sanomalehdet
olivat lentolehtisiä, ja jotta ne olisivat
menneet kaupaksi, laadittiin uutisiin
-mahdollisimman tehoavat otsi-kot,
kuten "Äärettömän kauhistuttava,
pöyristyttävän julma, aivan uskomattoman
kamala uutinen" ja
"Järkyttävä, kyynelsimin luettava
uutinen."
TANSKAN hallitus on il aidoittanut,
että se aikoo pitää kiinni Grönlannin
suvereenisuudesta ja vastustaa
Yhdysvaltain valtion yrityksiä
pitää Grönlantia sotilastukikohtana.
nun syyni.
Olen aikoja sitten päättänyt jättaa
tämän pakinoimisen, arvaten eU«'
läheskään kaikki lukijat anna nnlle
mitään arvoat, mutta toiset taas pitävät
niistä ja kehoittavat kirjoitu-maan.
Ja minä itsehän luen n e ^'
simmäiseksi. Joten pakistaan vaan
edelleen.
SYTELÄN LliJ^A.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 14, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-06-14 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470614 |
Description
| Title | 1947-06-14-02 |
| OCR text | Sivu 2 «ijuuiMtnmiiinmiiiiuiuiiäMUuiuumniu LAUANTAINA KESÄKUUN 14 PÄIVÄNÄ 3.1 uiiitUiniti 1947 {Canadan suomalaisten viikkolehti) •Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100*l(ö EHm Street West, Sudbury, Ontario. Reglstered ät the Post Office Dept, Ottawa, as secondclass matter: . TUatisIiiiinat; 1 VI isikert* . . . . . . . . . . . . . .$2.50 6 ki ukautta . . . . ...... 1.40 3 ki-Ukautta . . . . 7 5 Yhdysvaltoihin: 1 VT DSike'ftä . . . . . . . . . . . . . .$3.10 6 kciukautta . . . . . . . ^..... 1.80 Suomeen Ja munalle ulkomaille: 1 vuosikerta ..: ........$3.75 6 kuukautta 2.00 Liekki ilmestyy Jokaisen viikon lau* Antäihä 12l-sivuisena, sisältäen parasta iCi^imokJrJallista luettavaa kaikilta aloU-tav . - • ' AslamiehiUe inyonnetääh 20 prosentin palkkio. Pyytäkää asiamlesvällneltä Jo tänään. ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi-cushlntu 50 senttiä palstatuumalta Ja kerralta. Alin ilmoitushinta $2.00. Aliny inäksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä oti senttiä Jokaiselta muistovärsyltä tai klitoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä Ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaiklcl, Liekillei;, tarkoitetntpvmaksu-osoitulsset on ostettava kustantajan nimeen': Vapaus Publishing 'Coinpäny Limited.. .v . Kustantaja ja painaja: Vapaus iPub- Ushing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario ' Toinlttaja A. Päiviö. " Liekkiin aljotut kirjoitukset osoitettava: LIEKKI P.O. Box 69 Sndbnry, Ont toimituksen {(uimasta Äskettäin vieti7titne äitien päivää, mikä kazinis tapa on ollut yhä laajeten käytännössä yli neljäkymmentä vuotta. Siitä johtuen myöhemmin, vajaa kymmenen vuotta sitten, heräsi ajatus, että isillekin kannattaa •omistaa yksi päivä vuodessa ja niin sekin tuli käy f antiaan. Ja^ se'pii oikein. Kannattaa muistaa isien,, varsinkin työläisisien taakkaa ja juhlia heidän kunniakseen. Ensi .sunnuntaina on taas se päivä. Kunnia Jeille isät ja kukka$lapsiltannef Ylväänä voitte päänne pystyssä pitää.tuntien, että olette maailman suuren perheen ponnistuksillanne vaikeimmissakin oloissa huoltaneet, äidin rinnalla raataneet, rakastaneet, kärsineet ja toivoneet, että lapsenne jaksaisivat vielä paremmin ponnistella elämän vaurauden vainiolla ja rakentaa sellaisen maailman, missä ei olisi kodittomia, turvattomia, nälkäisiä lapsia eikä ^hdtlläkäätt isällä ylen raskasta kuormaa kannettavana. Sellainen on jokaisen kunnon isän toivomus Päivönään ottaessaan vastaan lastensa muistoja ja rakkaudenosoituksia. * * * Voimme jo ennakolta mainita,^ että tämän lehtemme suhteen on suun-nittelunalaisena jommoinenkin "kasvojen pesu'*, nimittäin sen ulkoasua koskevia muutoksia. M.m. se, että palstat ja siis koko sivut tulisivat )onkunverran levenemään, mikä merkitsisi ennemmän lukemista. Takasivun suhteen on myöskin harkittavana, eikö äskettäin vaihdetun Napoleonin tilalle löytyisi vieläkin tnu-kavompaa kuvasarjaa. Kaikki uudistukset tarkoittavat luki jäimme parasta ja luultavasti nähdään ne toteutettuina muutamien viikkojen sisällä. • • * • Tässä numerossa alkaa taas uusi Canadan pohjola-aihcinen jatkokertomus, joka ehkä on joillekin lukijoillemme tuttu, mutta suurelle e-nemmistöUe uutta ja semmoisenaan mklcHkimtoista luettavaa. Muistatko vielä sen kohtalokkaan joulukuun seitsemännen päivän i l lan, yli neljännesvuosisataa sitten, jolloin hamasta lapsuudesta yhdessä kulkemamme tie erkani, ehlcä ainiaaksi? Muistathan, että olimme silloin vielä nuoria ja iloisuutta -Jbiehkuvin ^ tuntein hyvästelimme toisemme vakaassa jälleennäkemisen toivossa. Vaan maailman valtavilla teillä on monenlaiset mutkat. Sen humussa on aika rientänji: näin kauas eteenpäin ja sen jälleennäkemisen suurimpana esteenä on se sinulle, rakas sisko, kuvaamattoman leveä ja "möyk-kyinen" valtameri, kuin vaahtoavana liikkuva pitviä hipova vuoristo. Niin, tiesithän, että rikkautta lähdin suuresta, kullanhohtoisesta maailmasta kokoilemaan. Aivan niin kuten moni muu on lahtfnyt sitä taka|;ajamaan ja jokainen, varsinkin nuoruutensa päivinä, sitä haaveillen tavoittelee. Vasta avaran ja kavalan maailman tiet kierreltyään huomaa, kuinka surkeasti on pettyn3't. Vasta väsähtäneenä, eh-toohuokausten tullessa monikin huomaa, että kullat ja suuret rikkaudet' eivät kuljeksivalle työläiselle tule muuna kuin haaveina. En kirjoita sinulle tätä opettaakseni, koska 'tiedän sinun seilaavan ^selvillä vesillä..- Kirjpitanp^I^n yain orpia pettjTpylySiäni, jotka olen tullut huomaamaan, vaikka jotkut eivät huomaa milloinkaan. Niin, rakas sisko, muistat vielä sen joulukuun illan, jolloin höyryhe-po lähti kuljettamaan minua kullanhohtoista länttä kohti, .äitimme vuodatti kyyneliä pienessä yksinäisessä majassaan, tietäessään, että hänen nuorin lemmitt\'nsä on menossa suurta, tuntematonta tulevaisuutta kohti, .eikä hän tiedä palaako milloinkaan. Muistathan vielä sen myöhäisen illan. Sinun oma lemmittysi oli silloin vielä pieni ihmistaimi, joka mieheksi tultuaan satojen muiden keralla uhrattiin sodan moolokille ja joka surun murtaman isänsä kanssa lepää kalmistossa. Vaan sinä, sisko, kestit. Tuulten tie on tuntematon. Se pu- , haltaa idästä länteen ja päinvastoin, ja pysähtyy — minn&? Niinpä ajatukseni harhailevat ristiin rastiin, täältä sinne kauas, sinun luoksesi, ja taas takaisin, löytämättä mistään ratkaisua sekaville tunteille. Rakas sisko, et varmaan tiedä, että nyt on myöhäinen, kaunis kuuta-moyö. Yksinäni istun huoneessani, jota valaisee krrjoituspöydälläni oleva pieni, himmennetty sähkölamppu. Edessäni olevasta ikkunasta katselen suurta, tyhjää, yökirkasta avaruutta. Ei au*an tyhjää. Tuijotan ja mietin. Tuhannet heleänä vilkuttavat tähdet kaunistavat sinisenhar-maata taivaanlakea. Se muodostaa avaruuden ikäänkuin viliseväksi ho- Meille on huomautettu Montrealin äitienpäivä-runosta, joka julkaistiin kolme viikkoa sitten, että sHtä on jdanyt pois runon kirjoittajan nimi, Hauskan täii. —- AP, peamereksi, jonka keskeltä huoneeseeni kurkistaa hymyilevä kuu, Muistatko, kuinka lapsina jä vielä neitosinakin tällaisina ihanina hetkinä olimme aina yhdessä ja ihailimme luonnon' kauneutta. Nyt olen 3'ksin. Vaan missä olet ja initä mietit tällä hetkellä sinä, sisko rakas, se on haaveitteni yksi monista kysymyksistä. Varkain luokseni hiipivä uni katkaisee mietteeni. Tuokoon Liekki tervehdykseni sinulle. Sinua aina muistava sisko y AMALIA. Pyydän Isiekin välityksellä lausua kiitokseiii sille tuntemattomalle ystävälle, joka nimeään ilihoittärriatta on rhinulle tilannut Liekin ja Vapauden. Se oli rakkauden työ, joka minussa herätti mitä sydämellisimmän kiitollisuuden tunteen. KATRI SAVOLAINEN, Helsinki. ujeit Niin mistäpä muusta sitä nyt pakisee. Jos olisi' niinkuin olla pitäisi, niin saisimme pakista rikkaruohojen perkaamisesta ja pian tuoreista kasviksista. Nyt asiain näinollen tay-tVy jotain tehdä. Niinpä tässä rank-kasateisina päivinä kollasin koko vaatevarastoni lattialle levälleen ja tein' niiden kanssa yleisen inventeerauk-sen. Ensiksi kaikki pieneksi jääneet ja vähän käytetyt laitoin vanhan-maan pakettiin. Sitten kaikki Villaset toiseen säkkiin vietäväksi plän-kettitehtaaseen ja loput matonkuteiksi — paitsi vanhat ropessit, ne ovat hyvää tulenvirikettä, kun puut ovat märkiä ainaisesta sateesta. En tiedä miksi sitä pitää aina ja kaikessa nähdä oma tyhmyytensä ja tietämättömyytensä kuten tässäkin lumppujen keräämisessä. Minä kun olen joskus parsimalangan puutteessa paikannut ja parsinut svetereitä ja sukkia pumpulUangalla ja nyt kuulin säännöissä -määrättävän, että tehtaaseen ei saa lähettää mitään pumpulista. Tämä tiesi minulle parin päivän ratkomista. Mutta välipä tuolle, koska ulkona sataa tihuutti. Oli siinä aikaa miettiä yhtä jos toista, että onko sitä kaikella oma tarkoitus, niinkuin tälläkin keväällä. Jos olisi kaunis ilma, niin tuolla,minä kävelisin kallioilla katselemassa miten mustikan kukat joutuvat. Sitten pellolla vetäisin nenääni tuoreen mullan tuoksua. Mutta tässä minä nyt istun kaiken sekamelskan keskellä ja haistelen kitkerää naftaliinin käryä. Sillä on tarkoitus laittaa lumput tehtaaseen, jos aikoo saada ne syksyllä plänkettinä takaisin. Minup luottamukseni talven tulosta onkin paljon varmempi kuin kesän. Niin yritin, ja nyt ne ovat postitetut. Suomi-paketti myös. Niiden puolesta saisi aurinko paistaa. Mutta ei vain näytä lämpenevän enää aurinkokaan, ja se ci ainakaan ole mi- ; Ön niin väike%^ että eijää ole joukoss^rpe, että eranie enää kuulisi pirteitä-juttujasi, joilla niin usein loihdit hilpeän naurun ilmoille piirissämme. Sinä, itse elämän ja terveyden esikuv'a, sinäkö väsyit miehuuden parhaassa isässä? _Mahdotonta! . . . Niin mahdotonta vaan sittenkin totta. Niinkuin sylisvn kylmää uhmaava orvokki taittuu yh. tenä ainoana pakkasyönä, niin taittui sinun vahva taisteluissa karaistu elämäsi lanka. Sammui sydän, joka vielä eileii sykki niin täynnä elämää ja taisteluintoa. ^ Kun tuonen tumina majesteetti vie salaperäisen hämärään vaftakun-taansa parhaassa kukoituksessa olevan sukulaiseriime tahi ystävämme, niin silloin melkein kapinoiden ky-sjmime: "Miksi^ miksi juuri hän?' Vaan;-kijolenianV: edessä emme-kapinallamme mitään, voi, nöyrtyen täytyy meidän luovuttaa sille rakkaira-pamme ja kalleimpamme kunnes kerran tulee meidän vuoromme. Mutta kuitenkin me toivottomimpina hetkinä etsimme lohdutusta. Siksi me rakkaan sukulaisemme tahi ystävämme haudan partaalla olemme taipuvaisia luottamaan elämään, kuvittelemaan, ettei hän ikuisiksi ajoiksi katoaisi, vaan elämä jatkuisi suuren tuntemattoman tuolla puolen tavalla jota me emme jaksa käsittää. Niin kävimme'saattamassa Kallen sanomattoman pitkälle matkalle, suuren tuntemattoman tuolle puolen. Toistan hänen muistokseen sanat, jotka kerran, kauan sitten pyhitin sedän muistolle. Sua surra ei kuin vaikeroivaa lasta. Ei niinkuin raukkaa mi elääkin vain-kuollakseen. Nyt murheen kyynel silmänurkan kastaa, kun honka murtui, mi kasvoi kauan elääkseen. Jätit muiston kauniin ystävilles ijäisen. Voispa se sun lepopaikkas mullan keventää. Sä nuku levossasi ajan hetkinen, et kauaks' ystävistäs Kalle eroon jää. SIRPA SERKKLf. ENSIMMÄISET sanomalehdet olivat lentolehtisiä, ja jotta ne olisivat menneet kaupaksi, laadittiin uutisiin -mahdollisimman tehoavat otsi-kot, kuten "Äärettömän kauhistuttava, pöyristyttävän julma, aivan uskomattoman kamala uutinen" ja "Järkyttävä, kyynelsimin luettava uutinen." TANSKAN hallitus on il aidoittanut, että se aikoo pitää kiinni Grönlannin suvereenisuudesta ja vastustaa Yhdysvaltain valtion yrityksiä pitää Grönlantia sotilastukikohtana. nun syyni. Olen aikoja sitten päättänyt jättaa tämän pakinoimisen, arvaten eU«' läheskään kaikki lukijat anna nnlle mitään arvoat, mutta toiset taas pitävät niistä ja kehoittavat kirjoitu-maan. Ja minä itsehän luen n e ^' simmäiseksi. Joten pakistaan vaan edelleen. SYTELÄN LliJ^A. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-06-14-02
