Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 8, 1941

              KreikMma tiaiseni miesten Um^ vastaani tekevät voitavmsa Mona, jopa taistdutintamiUakin.
Tässä heitä joukko.^^
kannettuna :vier
'9.:
pale. Mutta
läenempi.' •
Näin kului pänret^ja^
viikkoja, ja inikc^^
vuosia ^ mutta Rauha jer^
.«ta..,. • , - ; ••• .
tuolle - puiston, penkiUe uudistama
muistoja^ Hänelle -oli samottu/
Ronald oU uhkapeliii. pelaajäi ja että
iänen oli pötkittääi^my^^^
nyt, monen vyoden^ vartcmns» jäi-,
keen hän oli onnistunut kosinfisaäs^
ja oli onnellinen. Sillä bän oli rakas^
tanut Rauhaa jo fcauan-aikaa. Häa
et tiennyt/että Rami» oli ^£dv^
kaikki^ j/iiden kortin varaan ja t ä s^
näette t ö l ^ t . ' '
Rauha öttttilikuoresta kaksi dolla­ria
Ja tarjost ne michelte.^ jökä otti ne^
ahneesti kiiltäVm^ffimn:. tie»
myöSj että mies tulisi ne pelaamaan . sydämessään Ronaldin rakkaud^ir
Joka-, vuösi. l U öM sj^skuun kot-. JösMiin piBUjÄydäs^ muistoa, ja kuvitellut Ronal4in ple-ttiantenatoista
päivänä - Hän; halusi päas-. van, jossakin.kokoamassa omaisuutta,
ta pois. ty^^^^»^
syydestä hiin pian kuin- mahdollista. Rauhan jalkain juureen. Kuinka ro-
• Han pli>karUanut- Ronaldista- niin -mantillinen hupakko -hän ol-kaunista-
Svaasieliissaanv mutta.njrtj lutv>futta nyt oli-kaikki tuo ohL
jaisuudessa, sillä hän • piisi joutunut . tuo-harha kuva häipyi- h*^en;mieles- ' Rauha oli kunnioittanut aina= Tomin.
kiinni seuraavana; päivänä... Mutta . tään kävellessään, nopein askelin ensi-. ahkeruutta Jja siistiä käytöstä, mutta
häii el uskpflut tuotat Hän tulisi
Lontoolainen kapteeni Pai;]
kuljettanut Amerikassa ra@
pommituslentokoneen Atlan^l
r-seitsemässä tunnissa, ! aamiaisti
lontoolaisen iltapäiväteenlväljÄ,
jalla. Hän todennäköisesti« yt^
nytkään entistä ennätystä r
vaan suoritti ^rutiinityön leiitoi
Englantiin kuljetuksessa.
Siinä on psoitus ilmailmi^ö
sestä sodan^^pakoituksen alaiseni i
nätykset rikkoutuvat jokapäi^
'toiminnan' varrella. EpäilS
kapteeni Evesin-ennätys yoita^
huomennarikkoa, jos jonkun
.seilaillen johtuisi. Kukaan ei^
sitä kuitenkaan siksi, että iils!
keerättaisiin kaksi hyvää mcKHb
käyttämällä ^iitä kiivaammiii
mitä on. niiden tavallinen h
peus. .
Pommitu^heen sotatebo,
kulkee 1,800 inailia seitsemässä i
Jiissa (tosin iInuiQ kiiormaa) o^l
imoon otettava Lontoosta se
lentää l«nii^radiin taj tnf^liin^
takafein luhssin ja myöhäisen f
sen välinäy Samalla aikaa se
tehdä; kakkl^matkaa Berliiniii^MJ
vasta Mut^mB^^^ Bel^
ja Koomassa jä tiilla takaisin.
AUTONOMIA tarkoittaa rig)
mattomuutt^t^'Oikeutta itsesaaisl
lakinsa,: Vaikka se tavallisesti kEi
V tetääa kuutu^n vsddoUe, saat^^^
maiseen • puhelinkoi^tt. kadun k^ hän ei ollut antanut itsensä kiintyä eriasteisena kuulua muunlaat^^^^
aina rakastajinaan ja: Itiottaniaanpo- massa; Häu saikni heti Kryfömänsä tuohon mieheen paremmin. Tom pK
jan lupauksiin ja vakuutuksiin, että numeron ja Tom vastasi ihmetetlen, jo vähän y l i neljänkynancienen, m^
hän pii jonkun liikkeen kauppainat-kustaja.
että M n oli muuttanut mieleni.
'Tule asunnolleni tänä iltana-^ lai-tan
illallisen ja lupaan että se.on vai-
, yautumisesi arvoinen", sanoi Rauha
Kului vuosia. Rauha oli jo neljä- Upsta loistavin kasvoin aivan kuin jos
kymmentä kun omistaja antoi hänelle xom olisi voinut nähdä hänet puheli-viimeisen
tilin kukkakaupassa. ^ mitse.
'^Olen pahoillani, mutta nuoret ty- Samalla hän jo meni ripein askelin
töt vetävät kundeja puoleensa pa- lihakauppaan, ostaen sieltä tarvitta-remmin
kuin keski-ikäiset naiset. \ran lihan ja sitten seuraavaan ruoka-
Mutta annan suositukseni, ettei teil- tavarakauppaan, josta hän sai illallis­ia
tule olemaan'vaikeuksia saada uusi ta varten tarvitsemansa tarpeet.
toimi".
Yli kaksikjmnmentä vuotta oli Rau­ha
palvellut tässä samassa paikassa
— ja nyt hänet potkittiin ulos kuin
kulkukoira! Hän otti vaatteet nau­lasta
ja pani tuon paperilipim tilinsä
kanssa käsilaukkuunsa, lähtien käve­lemään
ulos kadulle. Kylmä tuuli
puhalsi taas niinkuin silloin kaksi- lutyttö.
Hän oli ensikertaa oikein iloinen
kahdenkymmenen vuoden sisällä.
niinhän ^ l i Rauha itsekin. Hän oli
tyytyväinen ja onnellinenkin siitä,
että oli tullut järkiinsä ennenkuin se
oli myöhäistä ja kaikki olisi menetet­tyä.
. .
Rauha ei puhunut mitään Tomille
että" hän oli saanut viimeisen tilin
kukkakaujän palveluksesta. Mutta
vastasi myöntävästi kun Tom ehdotti
että Rauha jättäi"^ heti toiniensa ja
alkaisi puuhailla omaakotia varten.
"Onhan minulla tämä pieni talo
tässä kaupungin laidassa. Miksi em­me
ryhtyisi korjailemaan tätä?" sanoi
vuosun.
kymmentä vuotta' sitten.
Vaistomaisesti hän ohjasi askeleen­sa
tuolle puiston penkille. Kolme
kertaa oli uusittu tuo penkki, mutta
aina se sai pitää saman paikkansa.
Hän oli niin ajatuksissaan ettei
huomannut, että hänen penkillään oli
Hän kattoi pöydän somasti par- Rauha, kun he istuivat sohvalla i l -
"hailla astioillaan ja valkoisella pöytä- Iällisen jälkeen suunnitellen uutta ko-liinälla,
jota hän ei ollut käyttänyt tia ja tulevaisuuttaan yhdessä.
Tom vähän epäröi, sillä hän ei ha-
Viirriein kaikki oli valmista ja hän lunnut alkaa elämää Rauhan omai-odotti
ovikellon kilahdusta kuin kou- suudella. Mutta viimein Rauha sai
hänen suostumaan sillä ehdolla, että
Hänen ei tarvinnut kauaa odottaa, Tom sisustaisi heidän kotinsa omilla
kun se soi — ja häij avasi oven Tom säästöillään. "Onhan elämä tilrvalli-
Marshallille, joka iloisesti pyöräytti sempaa kun molemmat panevat kor-
Rauhaa ympäri ja sitten, tarkasteli tensa yhteen kasaan", sanoi Rauha,
häntä niin läheltä, että se sai punan painaen päänsä Tomin rintaan, joka
kin yhdyJskunniUti^ esim.
kunnille, ~ korporätsioneiUe;
suvuillekin (esim. Saksassa vieilM-j
jattain saivat; "hallitsevien
vertaisiksi" tunnustetut
set suvut säätää itselleen n.s. ixml
kuntalakeja). Entisaikoina näuttittj
esim. läänityshferrat sekä joskus mnii]
yksityiset ja vielä useiammih erin^j
korporatsionit, kuten ammatti%j
nat,' rajoitettua autonomiaa. KirMi
liset yhdyskuiipat nauttivat useasöl
vieläkin oikeutta omaan läinsäädän-j
tööiisä sisäisissä asioissaan. — Mws-]
ta yhdyskunnista on erotettava auto-j
nomiset valtiot, joille on ominaista,]
että ne täyttävät valtioille asetettavatj
oikeudelliset vaatimukset, vaikteivatl
harjoitakaan täydellistä, rajatonti]
valtiovaltaa.
kohoamaan Rauhan kasvoille.
"Mitäs njrt on tapahtunut? Sinä-jo
toinen. Hän säpsähti kun kuuli hän olet nuortunut ainakin kynmie-vieraan
miehen äänen vierellään. Sit- v neh vuotta."
m
ten hän \'asta katsoi kohtalotoveriaan,
joka istui toisessa päässä penkkiä;
"Suokaa anteeksi, irouva, jos istun
tässä. TuUn uudistamaan vanhoja
muistoja tällä penkillä. Kaksikym­mentä
vuotta sitten istuin tällä pen­killä
nuoren kauniin tytön kanssa
ja. uskotteko että annoin hsinelle sata
dollaria, että hän saisi ostaa itselleen
muiston muiusta." Ja hän katsoi
rikkinäisiin kengänkärkiinsä katke^
rasti naurahtaen, joka muistutti e-nempi
tuon parrakkaan naaman ir­vistystä
kuin naurua.
"Kyllä uskon sen", vastasi^.Rauha
tyynenä ajatellen: "Tuollaiseksiko
minun entinen Ronaldini on tullut I"
"Et saa loukata naista niainitse-mallä
vuosia kymmenissä", sanoi
Rauha, nuhtdevasti.
"Pyydän anteeksi jos loukkasin —
sitä en tarkoittanut. Mutta todella
tuntui niin kummallisen turvalliselta.
Heidät vihittiin avioliittoon samas­sa
pienessä kirkossa, jossa Rauha oli
ristitty neljäkymmentä vuotta sitten.
Hän olLkuvitellut noina pitkinä vuö,
sina. kukista ja pitkästä valkoisesta
hunnusta, ja Ronaldista, vierellään,
tämän saman alttarin edessä. Mutta
nyt hän hymyili itsekseen noille mie­sinä
näytät nim nuorelta,- ja nätiltä, likuvituksilleen astellessaan Tomiu.
tänä Itairä, että sinua ei voisi vas- vaimona uk)s kirkosta, ystävien onni-tustaa
:itse Clark Gablekaan", s^noi tellessa ja konfettisateessa, joita hei-
;Tom nam[aen. teltiin joka taholta.
"Älä tee pilaa-vanhanpiian iällä. He saapuivat tuohon rakkaaseen
Tom. Tule nyt illalliselle ennenkuin pieneen kotiin, joka oli muodostunut
se menee pilalle. niin sieväksi, siUä Tom oli sen maa-
Tom kehiiskeli Rauhan illallista — lauttanut ja he olivat ostaneet uudet
ja kuinka mainio ruoanlaittaja tämä huonekalut—niin että sitä ei olisi
tyttö oli, ja Rauha hymyili tyytyväi- tuntenut samaksi taloksikaan. Tämä
^enä. Hän tiesi sananparren, että tie oli heidän pieni paratiisinsa, jossa he
Idini on tullut I" miehen sydämeen kulki tämän vatsan molemmat, tulisivat vanhentumaan ja
Luullakseni -olette varakkaan mie-- kautta, mutta Tonv ei tiennyt tuota nauttimaan toistensa seurasta. *
hen vaimo, sillä vaatteenne ovat hy- pyytäessään Rauhaa vaimokseen.
vät—r olen aivan poikki enkä,tiedä. Hän oHtelmytsen jo.ennenkin,^^^^ Oli kulunut t „ „ t . « c ; L U
mistä saa^seuraavan^aterian. Pamn. t.Rauha e i o U u t s u ^ ^ ^ ^^^l^t^l^:^"^
Kun orja vanhenee, aletaan hm
mkttiä: kannattaako tuota mää
tää.
öOo—
Lapsia kasvattaessa oUaaH 仫ö|^l
. hettisiä: pivotaan, että mistä tjm
parempia, ei koskaan huonotnfrl
kuin itse ollaan.
oli ollut aivan toivoton, etiä hänej
tulisi enää saamaan lasta. Mut»?«j
oli totta sittenkin. . Hän ei oUut^^
hunut mitään Tomille ennenbiinjäsj
kävi lääkärissä, joka totesi hänetttj
päilyksensä todeksi; Hän oli niin <g
nellinen puuhaillessaan pieness^jöl*!
tiössään tuona iltana, ettei hän
mannut kun ovi avautui ja Toj^r^l
tui sisään. Vasta kun Tom kiersi
tensä hänen vyötäfölle heräsi^^j
tuosta "päiväunestaan" ja suuf
mia.
"Tiedätkö, Tom, että meille:tulee|
lapsi!" ^ •
Tom puristi häntä lujemmin rii^j
taansa vasten ja kuiskasi:
"En voinut toivoakaan tuota
nea, sillä mehän olemme jo kesbi
siä. Mutta kohtalo on suonut tuöttl
onnenr meidän osallemme. Olen
ilman onnellisin^ mies, rakkaanil •
Näinä sy
tiaisella pirbit
iä iimbitei
se" ei
|Viprä'kuin
:iorn'
fsäf mutia "si
tftuliupuhtait
hs^an rattc
Tiede on, p
r^kstäYirfiSie
. -insteit.
höcfista';!^ ^
tkeUÄi .
riidehlefep<
fe"or^Ätä'j
rueliii';sijäi]^e
tta^is§n,4i
iiijo^s^,. Rsusta^
spa}stee?s?,i,.j£i
|[.p^Uiköltä,;el
Ijitu^j^elevat^^k
>,>|a}^,^it^^n:jtj
:!iSya.iac.;tuc][^
Knim-kä^.^,;^<
[•puistoon ja sj
[;|jm>toiste^.«i
|.teeppi, JQk£
l.Jattässä maa^
[lei osannut . J
voinut V
t-l^fflj joten, el.
|. .^faariaan'.'
{.•putkaan, syyt<
'Joosepin va
ihmetteli kun
sappia ei kuuli
Jaoseppi tu(
teen ja - se tn
Charles Hiri
Seurasi tavann
luta.syyttämine]
ymmärtänyt: n
I. läii. toisten mu
dpsta syytteese
4»«rHo~-jymäfa
\ietiin toisten
I'rangaistustaan,
r hätääntyi jaipi
rfe^lie hakemaa
j'pia;^^''Hän^on
pltiV^^iiuuteli S
1 ' ^ 'ruumiäuc
['•^'iräälöistä. ' \
"Jooseppi - on \
'a^teoli,että'tuc
['tuääfi miten fld
• teulti' tuomic
[•'inönta mutkaa,
vojfiaan peruul
^rsivä vapauti
J^n tehdä, en
[juriih saakka ja
b«as corpus h
vankilasta
• Jooseppi vie]
'"^n^ maailman
^npjol^aheljäl
kirkon var