Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 17, 1951

              Jnta on Heljin.
merkeissä anta-olympiaiaiiaat-
3ia olympialais,
eljellisen kamp.
'pulla^Pierre de
3esta: Oljmpia.
lun juhla, missä
voimiaan lasa-latta.
kansojen rauhan-kunnia
toimia
annettava Hel­gen
ystä\7yden
valmistelujen uh-kansat
on jo
in maassamme
vmaa ja ennakko,
mppailua vastaan,
isteluihinkin rau-puoluepoliittisia
rauhantahtoa
kansamme tun-
Jtajat vedettävä
misteluissa ja ni-an
— ei vain
sesti ja päättä-rauhanomaisen
heittävät toteut-kuitamitalimies-rheileva
^uomen
puolesta, sen
uriksi Rauhan
mm
ienhoidosta tälfä
näiden asiain
?a juuri heille,
liteltu ulkoasu
vaatteet. Myös
ihumme käsit-
, että niiden
än, ei mitään,
paljon naisia,
ava käsiään päi-käsiensä
pilalle-tulisi
varata
iltasin hiero-
* pestävä haa-
:ertaisin mutta
itako irroittaa
lyönnistä seu-nen.
Kynnet
kasvavat um-ainoastaan
vii'
kin puutteesta,
jos muutaman
Ikkikuurin" on
ajan.
»n yksinomaan
se olisi jokin
skustella siitä,
usta ja toiseksi
sangen hyvin
lyhyeksi pures-ka
tekee aivan
it kantaa ras­ia
valitsemaan
paljon jalko-tadulla
naisia,
n sen vuoksi,
jokaisella as-sopimattomifJi
/an luonnotto-vat
rumentava
leen muodon,
sitä on hn-ä
, Josvar^-as
ositelleet kor-n,
jotta jalka
ennen korkin
•osti ja saavat
jj^ävelemään.
ngän pohjalla
m menoerän»
1 e
m
I
VIDIE vuosisadan lopulla, jolloin
suomalaisilla kirjailijoilla oli tapa­na
osallistua aatteelliseen keskusteluun
jaottaa kanta ajan suuriin'kysymyksiin,
joutui Minna Canth, näytelmäkitjaiUja,
Eövellisti ja -aisasiahäinenj arikär^
väitteljyn tun-:tun
lijattaren Ellen Keyn kanssa naiskysy­myksen
todellise-ta luonteesta^ Kun
tapaus on jäänyt
duksiin, vaikka väittely kösM periaattd-ta,
jotka yhä uudelleen ovat ajankoh­taisia,
selostan näiden kahden voima­naisen
yhteenottqaiVc^-v.^^
Ensiksi pari sanaa näistä molemmista
väittelijöistä. ;
Ellen Key saavutti kaiisainvälistä kuu­luisuutta
esitelmillään ja. kirjoituksil­laan'
jotka käsittelii^ät naisen vapacutta
ja muita yhteiskunnallisia kysymyksiä
sekä kirjallis4aiteelHsia ongelmiäv
limatta niistä varsin realistisista aiheista
joita hän käsitteli, pysyi. E^^^ kuir
tenkin läpi elämänsä romSa
ka antoi yksilöllisten näkemysten ja
"kauneudenpalvöiinan" u^in johtaa it­seään.
Hänen esiintymisensä herätti
sen vuoksi aina hälyä ja hiiomiqta.
Minna Canth sensijaan oli perusole­muksellaan
realisti. Hän toimi kauppi­aana
Kuopiossa huolehtien seitsenheny
sen lapsilaumansa elatuksesta. Hän oli
aina kiinteässä kosketuksessa elämän to­dellisuuteen
ja Hrjäilijana häh on par­haimmillaan
silloin, kuii hän' nojaa oma­kohtaisiin
havaintoihinsa. -Oli .-melko
luonollista, ettei hän pitänyt Ellen
Keyn henkevjyksistä sillorn, kiun tämä
erehtyi esittämään toistensa kanssa risti­riitaisia
käsityksiä ja irtautui liiaksi elä­män
todellisuudesta. .
Syynä,ypttejyjm.oli Ellen kir­ja
'Missbrukad kvinnokxaft", "Väärin­käytetty
naisvoima", joka ilmestyi 1894,
sekä Ellen Keyn Kööpenhaminassa ja
Tukholmassa pitämät lueimöt, jotka
myöhemmin ilmestyyivät kirjana nimel­lä.
"Naisen luonnolliset työalat". Nä­mä
Ellen Keyn luennot herättivät huo­miota
erikoisesti sen vuoksi,, että hän
niissä luopui monista aikaisemmista kä-
Erkki Vala:
sityksistään, ja esitti äitiyden'naisen tär­keimmäksi
tehtäväksi. Ellen Key kat­soi,
että naisasialiike oli unohtanut nai­sen
eroottisen v^autnksen merkityksen
sosiaalisen vapauden rinnalla.
Vanhoilliset lehdet panivat riemumie­lin
merkille ne monet letkaukset, joita
Ellen Key jakoi naisasialiikkeen edusta­jille
ja Suomessakin eräät lehdet, mm.
Nya Pressen, selostivat Ellen Keyn
mielipiteitä. Tämä harmitti Minna Can­thia,
jcka oli esiintynyt naisen sosiaali­sen
vapautuksen iimokkaana puoltaja­na,
siinä määrin, että hän tarttui ky­nään
ja julkaisi lentolehtisen Ellen
Keytä vastaan nimellä ''Annostelu neiti
,Ellen Keyn viime lausunnoista". Se il­mestyi
1896 Helsingissä Otavan kustan­tamana.
Miten kuohuksissaan Minna Canth
oli Keyn lausunnoista, osoittaa se;, että
hän kutsuu ruotsalaista kirjailijatoveri-aan
naisasian "luopuriksi". Näin hän tä-räyttelee:
- " /
"Mutta hämmästyttävää todellakin
on että naiden esitelmien pitäjä tämän
kirjasen tekijä on Ellen Key, hän, jon­ka
tähän asti olemme oppineet tunte­maan
etevänä naisasian kannattajanapa
selväpäisenä, järkevänä, itsenäisenä ja
kyvyykkäänä yhteiskunnallisten olojen
aä:vostelijana. Se kuitenkin on psykolo­ginen
ilmiö, jolle historiassa löydämme
vertoja melkein kaikkien aatteiden har­rastajissa.
Ottaaksemme lähimpänä ole­via
esimerkkejä, ei tarvitse mennä kuin
fennomanian (suomalaisiiustaistelun) al­kuaikoihin
meillä. Kuinka silloinkin
moni mies, joka ensin oli innokkain in­nokkaimmista,
väsäht3ri ennenpitkää ja.
teki äkkiarvaamattoman kuperkeikan. Se
nyt kuuluu ihmisellisiin heikkouksiin,
eikä sellaisista tapauksista kannata ma­sentua.
Sillä onneksi eivät suuret aet-teet
riipu horjuvista kannattajistaan, ne
menevät eteenpäin niistä huolimatta,
jättäen luopurit jälkeensä."
Minna Canth syyttää sitten Ellen
Keyta siitä, että tämä pitää naista vain
supupuoliolentona ja kyvyttömänä otta­maan
haltuunsa miesten työaloja. Min­na
Canth viättää Ellen Keyn edusta­van
käsitystä, että naisen "sukupuoli
vaistosta johtuva persocaiallisen antautu­misen
tarve ehkäisee hänen intonsa sel­laiseen
työhön, joka ei ole tämän hänen
sisimmän luontonsa ominaisuuden kans­sa
yhteydessä". Keyn väitteeseen, että
naisella ei ole samaa aloitekykyä ja luo­misvoimaa
kuin miehelläj vaan että
hän pankeissa, tehtaissa ja konttoreissa
osaa hoitaa vain pikkutehtäviä, vastaa
Minna Canth:
•"Tässä ovat ne sj^yi; ja todistukset,
joille neiti Key koettaa repiä alas sen,
nlita naisväpautukseh alalla viime aikoi­na
on toimeen saatu. Se on, niinkuin
nähdään, tuo iänikuinen vanha virsi, jota
ei enää olisi odottanut kuulevansa piin-tyneimmän
vanhoillisenkaan puolelta,
saatikka sitten naiselta, joka tähän saak­ka
ön ollut tuon konservatismin lujim-pia
vastustajia . . .Väite, että* nainen
on ja tulee olemaan henkisesti kykene­mätön,
jota vastoin hänen voiniansa on
impulseissa, vaikutuksissa, haluissa ja
tunteissa, ei ole muuta kuin jälkikaikua
tuosta vanhasta uskosta, etta ei naisella
ole sielua."
Minna Canthin mielestä Ellen Kejm
ajatukset heittävät yhtämittaa kuper­keikkoja.
Hän sanoo naisen "hyvän­tekeväisyydessä
kohonneen miehen rin­nalle
ja erotiikan alalla äidillisyydessä
olevan suorastaan neron midieen ver­rattuna",
mutta sitten hän ottaa tä­mänkin
heti takaisin-ja — Minna Can­thin
sanoja käyttääksemme — selittää'
naisen hyväntekeväisyyderi pintapuoli­seksi.
Hän on koettanut vain lievittää
hätää, eikä ole välittänyt poistaa niitä
yhteiskunnallisia syitä, jotka hädän ja
puutteen matkaan saavat. Ja,mitä jää
jäljelle äitiyden nerollisuudesta, kun El-Äskettäin
pidettiin Euroopassay tarkemmin sanoen Venetsiassa, Italiassa, konferenssi jossa ei puhuttu
aseistuksesta, eikä Euroopan "puolustuksesta". Puheenaiheena olivat naiset^— ja miten he tulevai­suudessa
pukevat. Brittiläiset esittävät myöskin omat mtiotinsa, mitkä keskittyivät etupäässä villan-kankaisiin.
'Kuvissamme fiäkyy kaksi brittiläistä na'sten pukumiwt^^^
^utta antaessaan jalalle kestävämmän asennon se muodostuu myöskin hautoa väsyneitä jalkoja vuoroin kuumassa, ja vuo-
«eikkojalkaiselle tarpeelliseksi avuksi. röin kylmässä vedessä.
Jalkojen pesussa on hyvä käyttää soodaa tai sitten rohdos- Jalkojen hoitoofa kuuluu myös, että vaihdamme tai pesemme
tupoissa saatavana oleva jalkakylpysuolaa. Piristävää on sukkamme riittävän usein:
Ien Key väittää. naisen olevan huonon
kasvattajan! Tästä kasvatuspuolesta
Minna Canth sitten puhuu laajasti po­leemisen
kirjoituksensa toisessa luvussa.
Eilen Key on vaatinut; että ön ryhlyt-tävä
kouluttamaan sivistyneitä lasten-kasvattajia
aivan kuin sairaanhoitajat­tariakin.
Äidit eivät useinkaan kelpaa
käivattajiksi. Minna Canth sensijaan
puolustaa äitien kykyjä tällä alalla.
Raivoissaan toteaa Minna Canth sit­ten,
että Ellen Key ei ole löytänyt nai­sille
muita sopivia toimialoja kuin "ryy­timaan
hoitajan", arkkitehdin apulaisen
-ja meijeristm toimet. "Fraaseja on hä­nellä
varastossaan runsaat määrät, mut­ta
kun hänen to-iasioilla pitäisi sano­jaan
vahvistaa, tulee tyhjyys esill
Neiti. Key itsekin lopulta myöntää, ett
hän kykeiie tätä vaikeata .kysyniystä
ratkaisemaan, Ja siinä vihdoinkin olem­me
hänen kainssaan yhtä mieltä. Pa­rasta,
ettei hän^ olisi jrrittänytkään."
Näin paukuttelee Minna Canth kir­jaili
jasisarelleen. Hän on harmissaan
siitä, että Ellen Keyn lausunnot yleensä
on otettu vakavalta kannalta. "Miehet,
joiden valtaistuin on horjunut, riemuit­sevat,
kun neiti Key nyt rientää sitä
tukemaan." Ja sitten hän jatkaa myr-kyllisesti:
"Olkoon heille kernaasti suotu
tämä lyhyt ilo helpotukseksi kaikkien
tappioiden välillä. Illusioneilla on aina
viehätyksensä, vaikkakin niitä ennen
pitkää seuraa katkera pettymys." Ja
sitten hän antaa satikutia "maaseutu-naisille",
jotka ovat kirjoittaneet E l l^
Keyn esitelm*en johdosta pimeitä ja
ihastuneita kirjoituksia sanomalehdille.
"Viisaimmin olisivat kuitenkin tehneet,
jos nytkin olisivat pysyneet alallaan, sil­lä
heidän aikansa on auttamattomasti
ollut Ja mennyt", sanoo Minna.
Täytyy myöntää asioita 50 vuoden
jälkeen tarkastellessa, että Minna Can£h
pienessä Kuopiossa arvioi asioita mones­sa
tapauksessa paljon selvänäköisemmin
kuin Ellen Key Euroopan suurissa kes­kuksissa
liikkuessaan.
Määrättyä ajankohtaisuutta on Minna
Canthin lentokirjasen loppuosassa, jossa
hän puhuu rauhankysymyksestä. Siitä
käy selville, että Minna Canth oli ehdo­ton
rauhan kannattaja, joka vaati kaik­kien
armei jäin aseistariisumista. Tässä­kin
suhteessa hän oli kiivaampi kuin
Ellen Key, joka piti sotalaitosta tarpeel­lisena,
vaikka vastustikin väkivaltaisia
ratkaisuja. Minna Canth kirjoittaa:
"Ei, sanon minä, aseet pois! Aseet
pois ainakin meillä Suomessa. Ja Jos
se kunnia meidän osaksemme tulee, että
saisimme kuolla marttyyrikuoleman, rau­han
aatteen tähden, niin eipä Suomen,
kansa silloin turhaan olisi
markkinoille ilmestynyt!"
"Arvostelu neiti Ellen Keyn viime
lausunnoista" on viimeinen teos, jonka
Minna Canth julkaisi ennen kuolemaan­sa
v.. 1897. 'Se osoittaa, ettei kuopio­lainen
kauppiasrouva ollut vähääkään
menettänyt temperamentistaan toimeli­aan
elämänsä aikaKa, Sopii kysyä, ku­ka
meidän aikamme tunnetuista kir­jailijoista
uskaltaa laukoa niin reippaas­ti
mielipiteensä kuin Minna Canth ajan­kohtaisista
asioista?
maailman
e
Kaikki Canadan kymmenen maakun­taa
ottavat mereen, lukuunottamatta
Saskatchewania ja Albertaa. Saskatche-wanissa
on kuitenkin suolainen sisäjär-vi,
Little Manitou, Jonka vesi on vielä
tiiviimpää kuin Kuolleen meren vesi.